This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62021CN0042
Case C-42/21 P: Appeal brought on 27 January 2021 by Lietuvos geležinkeliai AB against the judgment of the General Court (First Chamber, Extended Composition) delivered on 18 November 2020 in Case T-814/17, Lietuvos geležinkeliai v Commission
Asia C-42/21 P: Valitus, jonka Lietuvos geležinkeliai AB on tehnyt 27.1.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu ensimmäinen jaosto) asiassa T-814/17, Lietuvos geležinkeliai v. komissio, 18.11.2020 antamasta tuomiosta
Asia C-42/21 P: Valitus, jonka Lietuvos geležinkeliai AB on tehnyt 27.1.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu ensimmäinen jaosto) asiassa T-814/17, Lietuvos geležinkeliai v. komissio, 18.11.2020 antamasta tuomiosta
EUVL C 98, 22.3.2021, p. 16–17
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
22.3.2021 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 98/16 |
Valitus, jonka Lietuvos geležinkeliai AB on tehnyt 27.1.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu ensimmäinen jaosto) asiassa T-814/17, Lietuvos geležinkeliai v. komissio, 18.11.2020 antamasta tuomiosta
(Asia C-42/21 P)
(2021/C 98/16)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Lietuvos geležinkeliai AB (edustajat: W. Deselaers, K. Apel ja P. Kirst, Rechtsanwälte)
Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Orlen Lietuva AB
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
— |
kumoaa valituksenalaisen tuomion kokonaan tai osittain siltä osin kuin sillä hylätään valittajan kanne 2.10.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 6544 final (Asia AT.39813 – Baltian rautatiet) (1) kumoamiseksi |
— |
kumoaa päätöksen kokonaan tai osittain |
— |
toissijaisesti poistaa Lietuvos geležinkeliaille määrätyn sakon tai alentaa sen määrää edelleen ja |
— |
velvoittaa komission korvaamaan kaikki tästä muutoksenhakumenettelystä ja asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantaja vetoaa valituksensa tueksi neljään valitusperusteeseen.
Ensinnäkin, unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti ja tämän seurauksena soveltanut virheellisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukana määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen on annettava oikeus käyttää infrastruktuuria ainoastaan, jos kieltäytymisellä saatetaan poistaa kaikki kilpailu markkinoilta siihen yritykseen nähden, joka pyytää käyttöoikeutta, jos tällaista kieltäytymistä ei voida objektiivisesti perustella ja jos käyttöoikeus sinänsä on välttämätön kyseisen yrityksen toiminnan harjoittamisen kannalta.
Toiseksi, se, että 19 kilometrin pituinen Luoteis-Liettuassa sijaitsevan Mažeikiain ja Latvian rajan välinen raideosuus (jäljempänä raideosuus) poistettiin ”kovalla kiireellä ja ilman, että sitä ennen olisi saatu tarvittavaa rahoitusta”, ei merkitse määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.
Kolmanneksi, unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että raideosuuden poistaminen oli omiaan rajoittamaan kilpailua.
Neljänneksi, unionin yleinen tuomioistuin toimi ristiriitaisesti viittaamalla valittajan väitettyyn kilpailunvastaiseen aikomukseen määrittäessään, onko sakkoa määrättävä, ja arvioidessaan sakon määrää, vaikka se oli todennut, että väitetty kilpailusääntöjen rikkominen ei perustu valittajan aikomukseen, kilpailunvastaiseen strategiaan tai vilpilliseen mieleen.
(1) Tiivistelmä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 102 artiklan mukaisesta menettelystä 2.2.2017 annetusta komission päätöksestä (Asia AT.39813 – Baltian rautatiet) (tiedoksiannettu numerolla C(2017) 6544) (EUVL 2017, C 383, s. 7).