Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62021CJ0543

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 29.6.2023.
Verband Sozialer Wettbewerb eV vastaan famila-Handelsmarkt Kiel GmbH & Co. KG.
Bundesgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö.
Ennakkoratkaisupyyntö – Kuluttajansuoja – Tuotteiden hintojen ilmoittaminen – Direktiivi 98/6/EY – 2 artiklan a alakohta – Myyntihinnan käsite – Palautettavissa pakkauksissa myydyt tuotteet – Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan pantin määrä on ilmoitettava erillisenä myyntihinnasta.
Asia C-543/21.

Court reports – general – 'Information on unpublished decisions' section

ECLI identifier: ECLI:EU:C:2023:527

 UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

29 päivänä kesäkuuta 2023 ( *1 )

Ennakkoratkaisupyyntö – Kuluttajansuoja – Tuotteiden hintojen ilmoittaminen – Direktiivi 98/6/EY – 2 artiklan a alakohta – Myyntihinnan käsite – Palautettavissa pakkauksissa myydyt tuotteet – Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan pantin määrä on ilmoitettava erillisenä myyntihinnasta

Asiassa C‑543/21,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) on esittänyt 29.7.2021 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 31.8.2021, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Verband Sozialer Wettbewerb eV

vastaan

famila-Handelsmarkt Kiel GmbH & Co. KG,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Jürimäe sekä tuomarit M. Safjan, N. Piçarra (esittelevä tuomari), N. Jääskinen ja M. Gavalec,

julkisasiamies: N. Emiliou,

kirjaaja: hallintovirkamies S. Beer,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 19.10.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

Verband Sozialer Wettbewerb eV, edustajanaan D. Marquardt, Rechtsanwalt,

famila-Handelsmarkt Kiel GmbH & Co. KG, edustajanaan C. Rohnke, Rechtsanwalt,

Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller ja A. Hoesch,

Euroopan komissio, asiamiehinään B.-R. Killmann ja N. Ruiz García,

kuultuaan julkisasiamiehen 2.2.2023 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisessa 16.2.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/6/EY (EYVL 1998, L 80, s. 27) 2 artiklan a alakohdan ja 10 artiklan sekä sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (sopimattomista kaupallisista menettelyistä annettu direktiivi) (EUVL 2005, L 149, s. 22) tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Verband Sozialer Wettbewerb eV (jäljempänä VSW), joka on Saksan oikeuden mukaan perustettu yhdistys, joka valvoo kilpailuoikeuden noudattamista, ja toisaalta famila-Handelsmarkt Kiel GmbH & Co. KG (jäljempänä famila), joka on elintarvikkeita myyvä kaupallinen yhtiö, ja joka koskee sitä, onko pantin määrä, joka kuluttajan on maksettava, sisällytettävä palautettaviin pakkauksiin pakattujen tuotteiden myyntihintaan.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

3

Direktiivin 98/6 johdanto-osan 2, 6 ja 12 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”2)

on tärkeää taata kuluttajansuojan korkea taso; [Euroopan] yhteisön olisi edistettävä sitä erityisillä toimilla, jotka tukevat ja täydentävät jäsenvaltioiden noudattamaa politiikkaa tarkkojen, avoimien ja yksiselitteisten hintatietojen antamiseksi kuluttajille tarjottavissa tuotteissa,

– –

6)

myyntihinnan – – ilmoittamisvelvollisuus parantaa merkittävästi kuluttajavalistusta, koska se on helpoin keino antaa kuluttajille mahdollisuus arvioida ja vertailla tuotteiden hintoja parhaalla mahdollisella tavalla, ja tehdä näin tietoon perustuvia valintoja yksinkertaisen vertailun perusteella,

– –

12)

– – yhteisön tason säännöksillä voidaan taata yhtenäinen ja selkeä tiedotus, josta hyötyvät kaikki kuluttajat sisämarkkinoilla; – –”

4

Tämän direktiivin 1 artiklan mukaan ”tarkoituksena on säännellä kauppiaiden kuluttajille tarjoamien tuotteiden myyntihinnan ja yksikköhinnan ilmoittamista kuluttajavalistuksen lisäämiseksi ja hintavertailun helpottamiseksi”.

5

Mainitun direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a)

’myyntihinnalla’ tuotteen lopullista yksikköhintaa tai tuotteen tietyn määrän hintaa, mukaan lukien [arvonlisävero (ALV)] ja kaikki muut verot,

– –”

6

Saman direktiivin 3 artiklan 1 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Myyntihinta ja yksikköhinta on ilmoitettava kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden osalta – –

– –

4.   Mainoksessa, jossa mainitaan 1 artiklassa tarkoitettu tuotteiden myyntihinta, on ilmoitettava myös 5 artiklassa tarkoitettu yksikköhinta.”

7

Direktiivin 98/6 4 artiklan 1 kohdan mukaan myyntihinnan on oltava yksiselitteinen, helposti tunnistettava ja selkeästi luettava.

Saksan oikeus

8

Hintojen ilmoittamisesta annetun asetuksen (Preisangabenverordnung), joka annettiin 18.10.2002 (BGBl. 2002 I, s. 4197), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan (jäljempänä PAngV), 1 §:n, jonka otsikko on ”Perussäännökset”, sanamuoto on seuraava:

”1.   Sen, joka elinkeinotoiminnassaan tai jollain muulla tavalla säännöllisesti tarjoaa tavaroita tai palveluita kuluttajille – –, tai joka tavaroiden tai palvelujen toimittajana mainostaa tavaroita tai palveluita kuluttajille ilmoittamalla hinnat, on ilmoitettava maksettava hinta, joka sisältää arvonlisäveron ja muut hinnan osat (kokonaishinta). – –

– –

4.   Jos tavarasta tai palvelusta on maksettava vastikkeen lisäksi palautettava pantti, tämän pantin määrä on ilmoitettava tavaran tai palvelun hinnan ohessa eikä niiden yhteismääränä.

– –”

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

9

Famila käynnisti palautettaviin lasipulloihin pakattuja juomia ja palautettaviin lasipurkkeihin pakattuja jogurtteja koskevan mainoskampanjan esitteellä, jossa näiden pakkausten panttimaksu ilmoitettiin erillisellä maininnalla ”panttimaksu lisäksi: – – euroa”.

10

VSW katsoi, että tällainen mainonta on lainvastaista, koska mainostettavien tuotteiden kokonaishintaa pantti mukaan lukien ei ilmoiteta, ja nosti Landgericht Kielissä (Kielin alueellinen alioikeus, Saksa) kanteen, jossa se vaatii muun muassa kyseisen mainonnan lopettamista. Koska kyseinen tuomioistuin hyväksyi kanteen, famila valitti Oberlandesgericht Schleswigiin (Schleswigin osavaltion ylioikeus, Saksa), joka hyväksyi valituksen ja muutti valituksenalaista tuomiota.

11

VSW teki näin ollen Revision-valituksen Bundesgerichtshofiin (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että asian ratkaisu riippuu muun muassa direktiivin 98/6 2 artiklan a alakohdan tulkinnasta.

12

Kyseinen tuomioistuin toteaa, että PAngV:n 1 §:n 1 momentin ensimmäisellä virkkeellä saatetaan direktiivin 98/6 1 artikla, 2 artiklan a alakohta, 3 artikla ja 4 artiklan 1 kohta osaksi Saksan oikeutta sikäli kuin siinä velvoitetaan elinkeinonharjoittajat ilmoittamaan myytävien tuotteiden kokonaishinta arvonlisäveroineen. Se katsoo kuitenkin, että vastaus kysymykseen siitä, onko pantin määrä, joka kuluttajien on maksettava ostaessaan palautettaviin lasipulloihin tai lasipurkkeihin pakattuja tuotteita, sisällytettävä myyntihintaan direktiivin 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla, ei ilmene selvästi direktiivistä.

13

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tunnustaa, että tämän säännöksen tulkinnan on oltava yhdenmukainen koko Euroopan unionissa ja siis riippumaton siitä, että saksalaiset kuluttajat ovat PAngV:n 1 §:n 4 momentin nojalla tottuneet siihen, että lasipulloihin ja lasipurkkeihin liittyvän pantin määrä ilmoitetaan erikseen, ja vetoaa 7.7.2016 annettuun tuomioon Citroën Commerce (C‑476/14, EU:C:2016:527, 37 kohta) katsoakseen, että tämä määrä on direktiivin 98/6 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetun myyntihinnan välttämätön ja ennakoitava osatekijä, josta kuluttaja on väistämättä vastuussa ja joka on rahallinen vastike kyseisen tuotteen hankkimisesta. Tältä osin se muistuttaa, että kuluttaja voi hankkia uudelleenkäytettävässä pakkauksessa olevan juoman vain tässä pakkauksessa ja että hänen on tiedettävä tällaisen oston kokonaiskustannukset myös hintavertailua varten.

14

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää, että PAngV:n 1 §:n 4 momentin antamisen määritti Saksan lainsäätäjän näkemys, jonka mukaan velvollisuus ilmoittaa tuotteen lopullinen hinta kyseisen tuotteen hinnan ja pantin määrän summana on uudelleenkäytettävien pakkausten kannalta visuaalisesti epäedullista kertakäyttöpakkauksiin verrattuna. Tämän säännöksen tarkoituksena on näin ollen yhtäältä antaa kuluttajille mahdollisuus vertailla tuotteiden hintoja vaikeuksitta ja toisaalta edistää uudelleenkäytettävien pakkausten käyttöä ympäristöpoliittisena toimenpiteenä.

15

Näissä olosuhteissa Bundesgerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Onko [direktiivin 98/6] 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettua myyntihinnan käsitettä tulkittava siten, että siihen on sisällytettävä panttimaksu, joka kuluttajan on maksettava ostaessaan tuotteita pantillisissa lasipulloissa tai ‑purkeissa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastaan myöntävästi,

sallitaanko direktiivin 98/6 10 artiklassa jäsenvaltioiden pitää voimassa direktiivin 98/6 3 artiklan 1 ja 4 kohdasta, luettuna yhdessä sen 2 artiklan a alakohdan kanssa, poikkeava PAngV:n 1 §:n 4 momentin kaltainen säännös, jossa säädetään, että jos kuluttajalta peritään tuotteen hinnan lisäksi palautettava pantti, pantin määrä on ilmoitettava tavaran hinnan ohessa eikä kokonaismäärää ilmoiteta, vai onko se ristiriidassa direktiivillä 2005/29 tavoitellun täydellisen yhdenmukaistamisen kanssa?”

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Ensimmäinen kysymys

16

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee tällä kysymyksellä, onko direktiivin 98/6 2 artiklan a alakohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu myyntihinnan käsite sisältää pantin määrän, joka kuluttajan on maksettava ostaessaan palautettaviin pakkauksiin pakattuja tuotteita.

17

Kyseessä olevan säännöksen sanamuodon mukaisesta tulkinnasta on todettava, että direktiivin 98/6 2 artiklan a alakohdan sanamuodon mukaan ”myyntihinnalla” tarkoitetaan ”tuotteen lopullista yksikköhintaa tai tuotteen tiettyä määrää, joka sisältää arvonlisäveron ja kaikki muut verot”.

18

Ensiksi – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 31–35 kohdassa – panttia ei voida rinnastaa direktiivin 98/6 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettuun ”veroon”, koska pantin määrällä ei ole mitään veron ominaispiirteitä eli se ei ole julkisten tulojen lähde ja sen vastikkeena on suoritus.

19

Toiseksi lopullisena hintana myyntihintaan on välttämättä sisällyttävä pakolliset ja ennakoitavat hinnanmuodostustekijät, joista kuluttaja on väistämättä vastuussa ja joita on pidettävä rahallisena vastikkeena kyseisen tuotteen hankkimisesta (tuomio 7.7.2016, Citroën Commerce, C‑476/14, EU:C:2016:527, 37 kohta).

20

Palautettavaan pakkaukseen pakattua tuotetta ei voi hankkia ilman tätä pakkausta, ja tästä syystä pantin määrä on ”pakollinen hinnanmuodostustekijä”. Kun kuluttaja palauttaa pakkauksen myyntipisteeseen, hänellä on kuitenkin oikeus saada pantin määrä takaisin.

21

Koska kuluttajalla on oikeus vaatia myyjää tai muuta elinkeinonharjoittajaa ottamaan palautettava pakkaus takaisin ja palauttamaan hänelle maksettu pantti, tämä määrä ei näin ollen ole kuluttajalle ”pakollinen” eikä sitä siis voida pitää direktiivin 98/6 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla ”lopullisena”.

22

Vaikka kuluttaja ei omasta tahdostaan palauta pantillista pakkausta, jolloin maksetusta pantin määrästä tulee tälle kuluttajalle lopullinen taloudellinen rasite, panttijärjestelmästä seuraa kuitenkin, kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 52 ja 55 kohdassa, että tämä määrä voidaan lähtökohtaisesti palauttaa ja että se on tarkoitus palauttaa.

23

Tästä seuraa, että pantin määrä, joka kuluttajan on maksettava ostaessaan palautettavaan pakkaukseen pakatun tuotteen, ei ole direktiivin 98/6 2 artiklan a alakohdassa, sellaisena kuin sitä on tulkittu edellä 19 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä, tarkoitettu hinnanmuodostustekijä.

24

Tätä toteamusta ei kyseenalaisteta asiassa Citroën Commerce (C‑476/14, EU:C:2016:527) 7.7.2016 annetun tuomion 38 kohdassa, jossa unionin tuomioistuin katsoi, että kuluttaja on väistämättä vastuussa kustannuksista, jotka aiheutuvat ajoneuvon toimittamisesta valmistajalta myyjänä toimivalle elinkeinonharjoittajalle, ja että nämä kustannukset ovat direktiivin 98/6 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettu hinnanmuodostustekijä. Tällaiset kustannukset, jotka lisätään kyseisen ajoneuvon hintaan ja joista kuluttaja on väistämättä vastuussa ilman, että tämä voisi saada niitä myöhemmin takaisin, on erotettava pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen pantin määrästä, joka edellä 21 kohdassa todetulla tavalla on palautettava kuluttajalle palautettavan pakkauksen palauttamisen yhteydessä.

25

Edellä 23 kohdassa esitettyä toteamusta tukevat lisäksi direktiivin 98/6 1 artiklassa, luettuna sen johdanto-osan kuudennen perustelukappaleen valossa, esitetyt tavoitteet eli kuluttajavalistuksen parantaminen ja elinkeinonharjoittajien kuluttajille tarjoamien tuotteiden myyntihintojen vertailun helpottaminen, jotta kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja. Tältä osin mainitun direktiivin johdanto-osan 12 perustelukappaleessa täsmennetään, että samalla direktiivillä pyritään takaamaan yhtenäinen ja selkeä tiedotus, josta hyötyvät kaikki kuluttajat sisämarkkinoilla. Lisäksi kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan, luettuna sen johdanto-osan toisen perustelukappaleen valossa, kuluttajille tarjottavien tuotteiden myyntihinnan on oltava yksiselitteinen, helposti tunnistettava ja selkeästi luettava, jotta mainitut tiedot olisivat tarkkoja, avoimia ja yksiselitteisiä.

26

Kun otetaan huomioon yhtäältä se, että tietyistä näistä tuotteista voidaan periä pantti, kun taas toisista ei voida, ja toisaalta se, että voidaan periä erisuuruisia pantteja pakkauksen tyypin mukaan, pantin määrän sisällyttäminen tuotteen myyntihintaan merkitsee kuluttajille vaaraa tehdä tältä osin virheellisiä vertailuja.

27

Toisaalta se, että pantin määrä ilmoitetaan erikseen palautettavaan pakkaukseen pakatun tuotteen myyntihinnan lisäksi, antaa kuluttajille mahdollisuuden arvioida ja vertailla tuotteen hintoja ja tehdä tietoon perustuvia valintoja yksinkertaisten vertailujen perusteella edellä 25 kohdassa mainitun direktiivin 98/6 tavoitteiden mukaisesti ja noudattaen tämän direktiivin johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa esitettyä vaatimusta, jonka mukaan hintatietojen on oltava avoimia ja yksiselitteisiä.

28

Näissä olosuhteissa tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja pystyy laskemaan yhteen tuotteen hinnan ja pantin määrän määrittääkseen kokonaismäärän, joka hänen on maksettava ostohetkellä (ks. analogisesti tuomio 4.10.2007, Schutzverband der Spirituosen-Industrie, C‑457/05, EU:C:2007:576, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 98/6 2 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu myyntihinnan käsite ei sisällä pantin määrää, joka kuluttajan on maksettava ostaessaan palautettaviin pakkauksiin pakattuja tuotteita.

Toinen kysymys

30

Ensimmäiseen kysymykseen annetun vastauksen perusteella toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

Oikeudenkäyntikulut

31

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

 

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

 

Kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisessa 16.2.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/6/EY 2 artiklan a alakohtaa

 

on tulkittava siten, että

 

kyseisessä säännöksessä tarkoitettu myyntihinnan käsite ei sisällä pantin määrää, joka kuluttajan on maksettava ostaessaan palautettaviin pakkauksiin pakattuja tuotteita.

 

Allekirjoitukset


( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: saksa.

Top