–

Norra Stockholm Bygg AB, edustajinaan H. Täng Nilsson ja M. E. Wassén, advokater,

–

Per Nycander AB, edustajinaan P. Degerfeldt ja V. Hermansson, advokater,

–

Ruotsin hallitus, asiamiehinään C. Meyer-Seitz, H. Shev ja O. Simonsson,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään O. Serdula, M. Smolek ja J. Vláčil,

–

Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna ja J. Sawicka,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Bouchagiar, M. Gustafsson ja H. Kranenborg,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1) 6 artiklan 3 ja 4 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Norra Stockholm Bygg AB (jäljempänä Fastec) ja Per Nycander AB (jäljempänä Nycander) ja joka koskee vaatimusta saada Nycanderin maksettavaksi tulevan rahamäärän selvittämistä varten tiedot Nycanderille rakennustöitä suorittaneesta Fastecin henkilöstöstä pidetystä sähköisestä henkilöstöpäiväkirjasta.

3

Yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 1, 2, 4, 20, 26, 45 ja 50 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

– –

– –

4

Kyseisen asetuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Aineellinen soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä asetusta sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, joka on osittain tai kokonaan automaattista, sekä sellaisten henkilötietojen käsittelyyn muussa kuin automaattisessa muodossa, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa.

2.   Tätä asetusta ei sovelleta henkilötietojen käsittelyyn,

3.   Unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan [yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston] asetusta (EY) N:o 45/2001 [(EYVL 2001, L 8, s. 1)]. Asetus [N:o 45/2001] ja muut tällaiseen henkilötietojen käsittelyyn sovellettavat unionin säädökset on mukautettava tämän asetuksen periaatteiden ja sääntöjen mukaisiksi 98 artiklaa noudattaen.”

5

Mainitun asetuksen 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan

– –

– –

– –”

6

Saman asetuksen 5 artiklan, jonka otsikko on ”Henkilötietojen käsittelyä koskevat periaatteet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Henkilötietojen suhteen on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

– –”

7

Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Käsittelyn lainmukaisuus”, säädetään seuraavaa:

”1.   Käsittely on lainmukaista ainoastaan jos ja vain siltä osin kuin vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

– –

– –

– –

3.   Edellä olevan 1 kohdan c ja e alakohdassa tarkoitetun käsittelyn perustasta on säädettävä joko

Käsittelyn tarkoitus määritellään kyseisessä käsittelyn oikeusperusteessa tai, 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetussa käsittelyssä, sen on oltava tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. – – Unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden.

4.   Jos käsittely tapahtuu muuta kuin sitä tarkoitusta varten, jonka vuoksi tiedot on kerätty, eikä käsittely perustu rekisteröidyn suostumukseen eikä unionin oikeuteen tai jäsenvaltion lainsäädäntöön, joka muodostaa demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän ja oikeasuhteisen toimenpiteen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi, rekisterinpitäjän on otettava huomioon muun muassa seuraavat asiat varmistaakseen, että muuhun tarkoitukseen tapahtuva käsittely on yhteensopivaa sen tarkoituksen kanssa, jota varten tiedot alun perin kerättiin:

– –”

8

Kyseisen asetuksen 23 artiklassa, jonka otsikko on ”Rajoitukset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Rekisterinpitäjään tai henkilötietojen käsittelijään sovellettavassa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan lainsäädäntötoimenpiteellä rajoittaa niiden velvollisuuksien ja oikeuksien soveltamisalaa, joista säädetään 12–22 artiklassa ja 34 artiklassa sekä 5 artiklassa, siltä osin kuin sen säännökset vastaavat 12–22 artiklassa säädettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, säädettyjen velvollisuuksien ja oikeuksien soveltamisalaa, jos kyseisessä rajoituksessa noudatetaan keskeisiltä osin perusoikeuksia ja ‑vapauksia ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide, jotta voidaan taata

– –

– –

– –”

9

Asiakirjanäytöstä säädetään oikeudenkäymiskaaren (rättegångsbalk) 38 luvun säännöksissä.

10

Oikeudenkäymiskaaren 38 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, jolla on hallussaan asiakirja, jolla voidaan olettaa olevan merkitystä näyttönä, on velvollisuus esittää kyseinen asiakirja.

11

Tästä esittämisvelvollisuudesta on säädetty poikkeuksia muun muassa kyseisen pykälän 2 momentissa. Tietyissä tehtävissä toimiminen vapauttaa tästä velvollisuudesta, jos voidaan olettaa, että asiakirjan haltijaa ei voida kuulla todistajana asiakirjan sisällöstä. Tämä poikkeus koskee asianajajia, lääkäreitä, psykologeja, pappeja ja kaikkia muita henkilöitä, jotka ovat saaneet tehtäviään hoitaessaan tai siihen verrattavissa olosuhteissa tietoja, jotka heillä on velvollisuus pitää salassa. Kyseisen velvollisuuden ulottuvuus vastaa näin ollen velvollisuutta todistaa tuomioistuimessa.

12

Jos henkilöllä on velvollisuus esittää asiakirja todisteena, tuomioistuin voi oikeudenkäymiskaaren 38 luvun 4 §:n nojalla määrätä asianomaisen henkilön esittämään asiakirjan.

13

Verotusmenettelylain (2011:1244) (skatteförfarandelag (2011:1244)) 39 luvun 11 a–11 c §:n mukaan rakennustoiminnan harjoittajan on tietyissä tapauksissa pidettävä sähköistä henkilöstöpäiväkirjaa. Henkilöstöpäiväkirjaan on merkittävä tarpeelliset tunnistetiedot tähän elinkeinotoimintaan osallistuvista henkilöistä. Tämä velvollisuus koskee rakennuttajaa, joka voi kuitenkin siirtää sen itsenäisen elinkeinonharjoittajan täytettäväksi. Kyseisen lain 39 luvun 12 §:n mukaan henkilöstöpäiväkirjan on oltava Ruotsin verohallinnon saatavilla.

14

Henkilöstöpäiväkirjaan merkittävistä tiedoista säädetään tarkemmin verotusmenettelyasetuksen (2011:1261) (skatteförfarandeförordning (2011:1261)) 9 luvun 5 §:ssä. Näitä tietoja ovat muun muassa elinkeinotoimintaan osallistuvien henkilöiden nimi ja henkilötunnus sekä kunkin henkilön työvuoron alkamis- ja päättymisaika.

15

Fastec suoritti Nycanderille toimistorakennuksen rakennusurakan. Kyseisellä rakennustyömaalla työskennelleet henkilöt kirjasivat läsnäolonsa sähköisen henkilöstöpäiväkirjan avulla. Tämän henkilöstöpäiväkirjan pitämisestä huolehti Entral AB ‑niminen yhtiö Fastecin lukuun.

16

Fastec nosti tingsrättissä (käräjäoikeus, Ruotsi) kanteen, jossa vaaditaan maksua tehdyistä töistä. Fastec vaati kanteessaan Nycanderia maksamaan summan, joka Fastecin mukaan vastaa Nycanderin maksettavaksi kuuluvasta summasta jäljellä olevaa määrää. Viimeksi mainittu yhtiö vastusti Fastecin vaatimusta ja vetosi muun muassa siihen, että Fastecin henkilöstön työtuntien määrä oli pienempi kuin vaatimuksessa oli ilmoitettu.

17

Nycander vaati kyseisessä tuomioistuimessa, että Entral määrättäisiin esittämään Fastecin henkilöstöpäiväkirja 1.8.2016 ja 30.11.2017 väliseltä ajanjaksolta ensisijaisesti sellaisenaan ja toissijaisesti siten, että rekisteröityjen henkilötunnukset on peitetty. Nycander vetosi tämän vaatimuksen tueksi siihen, että tämä henkilöstöpäiväkirja oli Entralin hallussa ja että kyseinen rekisteri saattoi olla tärkeä todiste Fastecin nostaman kanteen ratkaisemiseksi, koska kyseiseen henkilöstöpäiväkirjaan kirjatuilla tiedoilla voidaan todistaa Fastecin henkilökunnan tekemät työtunnit.

18

Fastec vastusti tätä vaatimusta vetoamalla ensisijaisesti siihen, että se oli yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan vastainen. Fastecin henkilöstöpäiväkirja sisältää henkilötietoja, jotka kerätään Ruotsin verohallinnon suorittamaa kyseisen yhtiön toiminnan valvontaa varten, eikä näiden tietojen ilmaiseminen tuomioistuimessa ole tämän käyttötarkoituksen mukaista.

19

Tingsrätt määräsi Entralin esittämään Fastecin henkilöstöpäiväkirjan sellaisenaan sen henkilöstön osalta, jota pääasiassa kyseessä oleva rakennustyömaa koski kyseessä olevana ajanjaksona. Svea hovrätt (Svean hovioikeus, Ruotsi) pysytti käräjäoikeuden ratkaisun.

20

Fastec valitti Svea hovrättin ratkaisusta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Högsta domstoleniin (korkein oikeus, Ruotsi) ja vaati tämän tuomion 17 kohdassa mainitun Nycanderin vaatimuksen hylkäämistä.

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko pääasiassa sovellettava yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiä ja miten niitä siinä tapauksessa on sovellettava.

22

Kyseinen tuomioistuin huomauttaa asiakirjojen esittämisvelvollisuudesta, että sen omasta oikeuskäytännöstä, joka koskee oikeudenkäymiskaaren asiaa koskevien säännösten tulkintaa, ilmenee, että kyseessä olevien todisteiden merkityksellisyyttä ja vastapuolen intressiä olla ilmaisematta näitä todisteita on punnittava keskenään. Se täsmentää, että tässä punninnassa ei lähtökohtaisesti oteta huomioon kyseiseen asiakirjaan sisältyvien tietojen yksityisyyttä tai muiden henkilöiden intressiä saada käyttöönsä kyseisen asiakirjan sisältö, lukuun ottamatta sitä, mitä lainsäädännössä erikseen säädetyistä poikkeuksista voi seurata.

23

Mainittu tuomioistuin täsmentää, että oikeudenkäymiskaaressa säädetyllä velvollisuudella esittää asiakirja pyritään muun muassa siihen, että henkilö, joka tarvitsee asiakirjaa todisteena, voi saada sen käyttöönsä. Kyse on viime kädessä sen varmistamisesta, että henkilö voi käyttää oikeuksiaan, kun näytön suhteen on olemassa perusteltu intressi.

24

Tässä tilanteessa Högsta domstolen päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

25

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 ja 4 kohtaa tulkittava siten, että tätä säännöstä sovelletaan riita-asian oikeudenkäynnissä sellaisen henkilöstöpäiväkirjan esittämiseen todisteena, johon sisältyy pääasiallisesti verovalvontaa varten kerättyjä kolmansien henkilöiden henkilötietoja.

26

Tähän kysymykseen vastaamiseksi on todettava ensinnäkin, että yleisen tietosuoja-asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tätä asetusta sovelletaan ”henkilötietojen käsittelyyn, joka on osittain tai kokonaan automaattista, sekä sellaisten henkilötietojen käsittelyyn muussa kuin automaattisessa muodossa, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa”, tekemättä eroa käsittelyn suorittajan henkilöllisyyden perusteella. Tästä seuraa, että jollei yleisen tietosuoja-asetuksen 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa mainituista tapauksista muuta johdu, kyseistä asetusta sovelletaan käsittelytoimiin, joita suorittavat niin yksityishenkilöt kuin viranomaiset, mukaan lukien, niin kuin sen johdanto-osan 20 perustelukappaleessa todetaan, oikeusviranomaiset, kuten tuomioistuimet (tuomio 24.3.2022, Autoriteit Persoonsgegevens, C‑245/20, EU:C:2022:216, 25 kohta).

27

Toiseksi kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 alakohdan mukaan henkilötietojen ”käsittelyn” käsitteeseen sisältyvät muun muassa toiminnot, joita kohdistetaan henkilötietoihin tai henkilötietoja sisältäviin tietojoukkoihin joko automaattista tietojenkäsittelyä käyttäen tai manuaalisesti, kuten muun muassa tietojen kerääminen, tallentaminen, käyttö, tietojen luovuttaminen siirtämällä, levittäminen ja niiden asettaminen muutoin saataville.

28

Tästä seuraa, että yleisen tietosuoja-asetuksen aineelliseen soveltamisalaan kuuluvaa henkilötietojen käsittelyä ei ole ainoastaan sähköisen henkilöstörekisterin luominen ja ylläpitäminen (ks. analogisesti tuomio 30.5.2013, Worten, C‑342/12, EU:C:2013:355, 19 kohta) vaan myös tällaisia henkilötietoja sisältävän digitaalisen tai fyysisen asiakirjan esittäminen todisteena tuomioistuimen oikeudenkäynnin yhteydessä antaman määräyksen johdosta (ks. vastaavasti tuomio 8.12.2022, Inspektor v Inspektorata kam Visshia sadeben savet (Henkilötietojen käsittelyn tarkoitus – Rikostutkinta), C‑180/21, EU:C:2022:967, 72 kohta).

29

Kolmanneksi on korostettava, että kaiken henkilötietojen käsittelyn, mukaan lukien tuomioistuinten kaltaisten viranomaisten suorittama käsittely, on täytettävä yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa säädetyt lainmukaisuuden edellytykset.

30

Tästä on todettava ensinnäkin, että yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan henkilötietojen käsittely on lainmukaista, jos käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi.

31

Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan, luettuna yhdessä sen johdanto-osan 45 perustelukappaleen kanssa, asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun käsittelyn perustasta on säädettävä joko unionin oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä. Lisäksi unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden.

32

Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja 6 artiklan 3 kohdan säännöksissä yhdessä luettuina edellytetään siis sellaisen oikeusperustan, muun muassa kansallisen oikeusperustan, olemassaoloa, joka on perusteena henkilötietojen käsittelylle sellaisten rekisterinpitäjien toimesta, jotka suorittavat yleistä etua koskevaa tehtävää tai julkisen vallan käyttöön liittyvää tehtävää, kuten tehtäviä, joita tuomioistuimet suorittavat lainkäyttötehtäviensä yhteydessä.

33

Toiseksi silloin, kun henkilötietoja käsitellään muuta kuin sitä tarkoitusta varten, jonka vuoksi tiedot on kerätty, yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdasta, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen johdanto-osan 50 perustelukappaleen kanssa, ilmenee, että tällainen käsittely on sallittua edellyttäen, että se perustuu muun muassa jäsenvaltion oikeuteen ja että se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide jonkin yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tavoitteen turvaamiseksi. Kuten kyseisessä perustelukappaleessa todetaan, näiden yleistä etua koskevien tärkeiden tavoitteiden turvaamiseksi rekisterinpitäjällä on näin ollen oikeus käsitellä henkilötietoja myöhemmin siitä riippumatta, onko henkilötietojen käsittely niiden tarkoitusten mukainen, joita varten henkilötiedot alun perin kerättiin.

34

Nyt käsiteltävässä tapauksessa oikeudenkäymiskaaren 38 luvun asiaa koskevat säännökset, joissa säädetään velvollisuudesta esittää asiakirja todisteena ja kansallisten tuomioistuinten mahdollisuudesta määrätä tämä asiakirja esitettäväksi, muodostavat henkilötietojen käsittelyn oikeudellisen perustan. Vaikka nämä säännökset ovat lähtökohtaisesti riittävä oikeusperusta henkilötietojen käsittelyn sallimiseksi, ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että tämä oikeusperusta poikkeaa verotusmenettelylain, jonka perusteella pääasiassa kyseessä oleva henkilöstörekisteri on perustettu verovalvontaa varten, muodostamasta oikeusperustasta. Lisäksi näissä oikeudenkäymiskaaren säännöksissä säädetyllä esittämisvelvollisuudella pyritään ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan antamaan sille, joka tarvitsee asiakirjaa todisteena, mahdollisuus saada se käyttöönsä. Mainitun tuomioistuimen mukaan kyse on viime kädessä sen varmistamisesta, että henkilö voi käyttää oikeuksiaan, kun näytön suhteen on olemassa perusteltu intressi.

35

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan verotusmenettelylain esitöistä ilmenee, että henkilöstöpäiväkirjaan tallennettujen henkilötietojen tarkoituksena on mahdollistaa se, että Ruotsin verohallinnon virkamiehet voivat tehdä täsmäytyksiä paikan päällä tehtävissä tarkastuksissa. Keskeisenä tavoitteena on pimeän työn vähentäminen ja terveempien kilpailuolosuhteiden luominen. Henkilötietojen käsittelyä voidaan perustella tarpeella täyttää rekisterinpitäjän lakiin perustuva velvoite eli henkilöstöpäiväkirjan pitäminen.

36

Näin ollen on katsottava, että näiden tietojen käsittely pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa oikeudenkäynnissä on käsittelyä, joka suoritetaan muussa tarkoituksessa kuin tietojen keräämisen tarkoituksena olevaa verovalvontaa varten, ja ettei se perustu tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun rekisteröityjen suostumukseen.

37

Näissä olosuhteissa henkilötietojen käsittelyn muussa kuin siinä tarkoituksessa, jota varten tiedot on kerätty, on sekä perustuttava kansalliseen lainsäädäntöön, kuten oikeudenkäymiskaaren 38 luvun säännöksiin, että myös oltava yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide, ja sillä on taattava jokin yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tavoitteista.

38

Näihin tavoitteisiin kuuluvat kyseisen asetuksen 23 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja tuomioistuinmenettelyjen suojaaminen, ja tämän tavoitteen on Euroopan komission kirjallisissa huomautuksissaan toteamin tavoin ymmärrettävä tarkoittavan sekä oikeudenkäytön suojaa sisäisiä tai ulkopuolisia puuttumisia vastaan että myös hyvää oikeudenkäyttöä. Lisäksi kyseisen artiklan 1 kohdan j alakohdan mukaan yksityisoikeudellisten kanteiden täytäntöönpano on myös tavoite, joka voi oikeuttaa henkilötietojen käsittelyn muussa kuin siinä tarkoituksessa, jota varten ne on kerätty. Ei siis ole poissuljettua, että kolmansien henkilöiden henkilötietojen käsittely riita-asian oikeudenkäynnissä voi perustua tällaisiin tavoitteisiin.

39

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tarkistettava, vastaavatko oikeudenkäymiskaaren 38 luvun asiaa koskevat säännökset yhtäältä jompaakumpaa tai molempia näistä tavoitteista ja ovatko ne toisaalta tarpeellisia ja oikeasuhteisia mainittuihin tavoitteisiin nähden, jolloin ne voivat kuulua sellaisiin henkilötietojen käsittelytilanteisiin, joita pidetään lainmukaisina yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 ja 4 kohdassa, luettuna yhdessä sen 23 artiklan 1 kohdan f ja j kohdan kanssa, tarkoitetussa merkityksessä.

40

Tältä osin on merkityksetöntä, perustuuko henkilötietojen käsittely aineellisen vai menettelyllisen kansallisen oikeuden säännökseen, koska kyseisen asetuksen 6 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 4 kohdassa ei tehdä mitään eroa näiden kahdentyyppisten säännösten välillä.

41

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 ja 4 kohtaa on tulkittava siten, että tätä säännöstä sovelletaan riita-asian oikeudenkäynnissä sellaisen henkilöstöpäiväkirjan esittämiseen todisteena, johon sisältyy pääasiallisesti verovalvontaa varten kerättyjä kolmansien henkilöiden henkilötietoja.

42

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko yleisen tietosuoja-asetuksen 5 ja 6 artiklaa tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon asianomaisten henkilöiden edut, kun se arvioi sitä, onko henkilötietoja sisältävä asiakirja määrättävä esitettäväksi riita-asian oikeudenkäynnissä. Jos tähän vastataan myöntävästi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lisäksi, asetetaanko unionin oikeudessa ja varsinkin yleisessä tietosuoja-asetuksessa erityisiä vaatimuksia tätä arviointia koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta.

43

Aluksi on korostettava, että jollei kyseisen asetuksen 23 artiklassa sallituista poikkeuksista muuta johdu, henkilötietojen käsittelyssä on aina noudatettava asetuksen II luvussa säädettyjä henkilötietojen käsittelyä koskevia periaatteita ja sen III luvussa säädettyjä rekisteröidyn oikeuksia. Erityisesti on todettava, että henkilötietojen käsittelyn on yhtäältä oltava mainitun asetuksen 5 artiklassa ilmaistujen periaatteiden mukaista ja toisaalta täytettävä saman asetuksen 6 artiklassa luetellut lainmukaisuuden edellytykset (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2020, La Quadrature du Net ym., C‑511/18, C‑512/18 ja C‑520/18, EU:C:2020:791, 208 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44

Nyt käsiteltävässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 38 luvun asiaa koskevissa säännöksissä ei edellytetä nimenomaisesti niiden henkilöiden etujen huomioon ottamista, joiden henkilötiedot ovat kyseessä, kun arvioidaan sitä, onko henkilötietoja sisältävä asiakirja määrättävä esitettäväksi. Kansallisen oikeuskäytännön mukaan kyseisissä säännöksissä edellytetään punnittavaksi keskenään vain näytön merkityksellisyyttä ja vastapuolen intressiä siihen, ettei kyseisiä tietoja ilmaista.

45

Kuten tämän tuomion 39 kohdassa on todettu, koska nämä kansallisen oikeuden säännökset koskevat asiakirjan esittämistä todisteena, ne voivat kuulua tapauksiin, joissa henkilötietojen käsittely on lainmukaista yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 ja 4 kohdan nojalla, luettuna yhdessä sen 23 artiklan 1 kohdan f ja j alakohdan kanssa. Näin on yhtäältä siksi, että mainittujen säännösten tarkoituksena on varmistaa oikeudenkäynnin asianmukainen kulku takaamalla se, että yksityinen voi vedota oikeuksiinsa, kun on olemassa ”oikeutettu intressi todisteluun”, ja toisaalta siksi, että ne ovat tähän tavoitteeseen nähden välttämättömiä ja oikeasuhteisia.

46

Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdasta nimittäin ilmenee, että tällaiset henkilötietojen käsittelyt ovat lainmukaisia, jos ne ovat demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömiä ja oikeasuhteisia toimenpiteitä yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi. Tästä seuraa, että näiden vaatimusten täyttymisen arvioimiseksi kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon asiaan liittyvät vastakkaiset intressit arvioidessaan kolmansien henkilöiden henkilötietoja sisältävän asiakirjan esitettäväksi määräämisen tarkoituksenmukaisuutta.

47

Tältä osin on korostettava, että kansallisen tuomioistuimen suoritettavaksi kuuluvan punninnan lopputulos voi vaihdella kunkin yksittäistapauksen olosuhteiden ja kyseessä olevan menettelylajin mukaan.

48

Riita-asian oikeudenkäyntiin liittyvien intressien yhteydessä kansallisen tuomioistuimen on muun muassa yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan ensimmäisestä ja toisesta perustelukappaleesta ilmenevin tavoin taattava henkilötietojen käsittelyssä luonnollisten henkilöiden suojelu, joka on perusoikeuskirjan 8 artiklan 1 kohdassa ja SEUT 16 artiklassa vahvistettu perusoikeus. Kyseisen tuomioistuimen on myös taattava perusoikeuskirjan 7 artiklassa vahvistettu oikeus yksityiselämän kunnioittamiseen, joka liittyy läheisesti henkilötietojen suojaa koskevaan oikeuteen.

49

Kuten yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todetaan, oikeus henkilötietojen suojaan ei kuitenkaan ole absoluuttinen oikeus, vaan se on otettava huomioon suhteessa sen tehtävään yhteiskunnassa ja se on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti suhteutettava muihin perusoikeuksiin, kuten perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattuun tehokasta oikeussuojaa koskevaan oikeuteen.

50

Kolmansien henkilötietoja sisältävän asiakirjan esittäminen riita-asian oikeudenkäynnissä edistää julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 61 kohdassa pääasiallisesti toteamin tavoin kyseisen tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden kunnioittamista.

51

Tältä osin on niin, että koska perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta vastaa Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta, sen merkitys ja ulottuvuus ovat perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan samat kuin mainitun yleissopimuksen mukaan kyseisen 6 artiklan 1 kappaleen merkitys ja ulottuvuus.

52

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun otetaan huomioon se merkittävä asema, joka oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevalla oikeudella on demokraattisessa yhteiskunnassa, on olennaista, että yksityisellä on mahdollisuus tehokkaasti puolustaa etuaan tuomioistuimessa ja että hän on prosessuaalisesti yhdenvertainen vastapuoleensa nähden (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 24.6.2022, Zayidov v. Azerbaidžan (nro 2), CE:ECHR:2022:0324JUD000538610, 87 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tästä seuraa muun muassa, että yksityisen on voitava saada asiansa käsitellyksi kontradiktorisessa menettelyssä ja esittää menettelyn eri vaiheissa perustelut, joita hän pitää merkityksellisinä etunsa puolustamisen kannalta (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 21.1.1999, García Ruiz v. Espanja, CE:ECHR:1999:0121JUD003054496, 29 kohta).

53

Näin ollen sen varmistamiseksi, että yksityisillä on perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan ja erityisesti oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, on katsottava, että riita-asian oikeudenkäynnin asianosaisilla on oltava mahdollisuus saada käyttöönsä todisteet, jotka ovat tarpeen niiden esittämien väitteiden oikeellisuuden osoittamiseksi ja jotka voivat mahdollisesti sisältää asianosaisten tai kolmansien henkilöiden henkilötietoja.

54

Kuten tämän tuomion 46 kohdassa on todettu, asiaan liittyvät intressit otetaan kuitenkin huomioon arvioitaessa toimenpiteen välttämättömyyttä ja oikeasuhteisuutta, jotka ovat yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädettyjä henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuuden edellytyksiä. Tältä osin on siis otettava huomioon myös asetuksen 5 artiklan 1 kohta ja erityisesti tämän säännöksen c alakohtaan sisältyvä tietojen minimoinnin periaate, joka ilmentää suhteellisuusperiaatetta. Tämän tietojen minimoinnin periaatteen mukaan henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeen suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään (ks. vastaavasti tuomio 22.6.2021, Latvijas Republikas Saeima (Liikennerikkomuspisteet), C‑439/19, EU:C:2021:504, 98 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

Kansallisen tuomioistuimen on näin ollen ratkaistava, onko henkilötietojen ilmaiseminen asianmukaista ja olennaista kansallisen oikeuden sovellettavien säännösten tavoitteen takaamiseksi ja eikö tätä tavoitetta voida saavuttaa turvautumalla todistelukeinoihin, joilla ei puututa yhtä pitkälle menevällä tavalla lukuisia kolmansia henkilöitä koskevien henkilötietojen suojaan, kuten esimerkiksi valikoitujen todistajien kuulemiseen.

56

Jos henkilötietoja sisältävän asiakirjan esittäminen osoittautuu perustelluksi, mainitusta periaatteesta seuraa lisäksi, että kun vain osa näistä tiedoista vaikuttaa tarpeelliselta todistelutarkoituksessa, kansallisen tuomioistuimen on harkittava tietojen suojaamista koskevia lisätoimenpiteitä, kuten yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 5 alakohdassa tarkoitettua rekisteröityjen nimien pseudonymisoimista tai mitä tahansa muuta toimenpidettä, jolla pyritään minimoimaan tällaisen asiakirjan esittämisestä aiheutuvaa henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden rajoitusta. Tällaisia toimenpiteitä voidaan toteuttaa muun muassa rajoittamalla yleisön oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon tai antamalla asianosaisille, joille henkilötietoja sisältävät asiakirjat on luovutettu, määräys olla käyttämättä näitä tietoja muuhun tarkoitukseen kuin todisteluun kyseisessä oikeudenkäynnissä.

57

Tältä osin on syytä täsmentää, että yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 5 alakohdasta, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen johdanto-osan 26 perustelukappaleen kanssa, ilmenee, että pseydonymisoidut henkilötiedot, jotka voitaisiin yhdistää tiettyyn luonnolliseen henkilöön lisätietoja käyttämällä, olisi katsottava tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä koskeviksi tiedoiksi, joihin tietosuojaperiaatteita sovelletaan. Kyseisestä perustelukappaleesta ilmenee sitä vastoin, että näitä periaatteita ei sovelleta ”anonyymeihin tietoihin eli tietoihin, jotka eivät liity tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön, tai henkilötietoihin, joiden tunnistettavuus on poistettu siten, ettei rekisteröidyn tunnistaminen ole tai ei ole enää mahdollista”.

58

Tästä seuraa, että kansallinen tuomioistuin voi katsoa, että asianosaisten tai kolmansien henkilöiden henkilötiedot on toimitettava tuomioistuimelle, jotta tämä voi kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen punnita kyseessä olevia intressejä. Tämä arviointi voi tapauksesta riippuen johtaa siihen, että tuomioistuin sallii sille näin toimitettujen henkilötietojen ilmaisemisen vastapuolelle kokonaan tai osittain, jos se katsoo, että niiden ilmaisemisella ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen niiden oikeuksien tehokkaan hyödyntämisen varmistamiseksi, joita yksityisillä on perusoikeuskirjan 47 artiklan nojalla.

59

Kaiken edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että yleisen tietosuoja-asetuksen 5 ja 6 artiklaa on tulkittava siten, että kun kansallinen tuomioistuin arvioi sitä, onko henkilötietoja sisältävä asiakirja määrättävä esitettäväksi, sen on otettava huomioon rekisteröityjen edut ja punnittava niitä kunkin yksittäistapauksen olosuhteiden ja kyseessä olevan menettelylajin edellyttämällä tavalla ja ottaen asianmukaisesti huomioon suhteellisuusperiaatteesta ja erityisesti kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta tietojen minimoinnin periaatteesta johtuvat vaatimukset.

60

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: