–

Comité interprofessionnel des huiles essentielles françaises (CIHEF), Florame, Hyteck Aroma-Zone, Laboratoires Gilbert, Laboratoire Léa Nature, Laboratoires Oméga Pharma France, Pierre Fabre Médicament, Pranarom France ja Puressentiel France, edustajinaan A. Bost, V. Lehmann ja M. Ragot, avocats,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään G. Bain ja T. Stéhelin,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan G. Palatiello, avvocato dello Stato,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja M. A. M. de Ree,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään R. Lindenthal ja F. Thiran,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä 22.5.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 528/2012 (EUVL 2012, L 167, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 11.3.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 334/2014 (EUVL 2014, L 103, s. 22) (jäljempänä asetus N:o 528/2012), säännösten tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Comité interprofessionnel des huiles essentielles françaises (CIHEF) ja kahdeksan eteeristen öljyjen alalla toimivaa yhtiötä sekä toisaalta ministre de la Transition écologique (ekologisen siirtymän ministeriö, Ranska) ja Premier ministre (pääministeri, Ranska) ja joka koskee vaatimusta kumota yhtäältä tiettyihin valmisteryhmiin kuuluvien biosidivalmisteiden osalta kielletyistä kaupallisista menettelyistä 26.6.2019 annettu asetus nro 2019-642 (JORF 27.6.2019, s. 10) ja toisaalta tiettyihin valmisteryhmiin kuuluvien biosidivalmisteiden mainonnasta 26.6.2019 annettu asetus nro 2019-643 (JORF 27.6.2019, s. 11).

3

Asetuksen N:o 528/2012 johdanto-osan 1–3, 6, 28 ja 31 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

4

Kyseisen asetuksen 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Tarkoitus ja kohde”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän asetuksen tarkoituksena on parantaa sisämarkkinoiden toimintaa yhdenmukaistamalla biosidivalmisteiden asettamista saataville markkinoilla ja käyttöä koskevat säännöt ja varmistaa samalla ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojelun korkea taso. Tämän asetuksen säännökset perustuvat ennalta varautumisen periaatteeseen, jonka tavoitteena on ihmisten terveyden, eläinten terveyden ja ympäristön suojelu. Riskiryhmien suojeluun on kiinnitettävä erityistä huomiota.

2.   Tässä asetuksessa säädetään

5

Kyseisen asetuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä asetusta sovelletaan biosidivalmisteisiin ja käsiteltyihin esineisiin. Luettelo tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista biosidivalmisteryhmistä ja niiden kuvaukset sisältyvät liitteeseen V.

– –

3.   Jollei tämän asetuksen tai muun unionin lainsäädännön nimenomaisista säännöksistä muuta johdu, tämä asetus ei rajoita seuraavien säädösten soveltamista:

– –

– –

– –”

6

Kyseisen asetuksen 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan

– –

– –

– –”

7

Asetuksen N:o 528/2012 IV lukuun, jonka otsikko on ”Biosidivalmisteiden lupien yleiset periaatteet”, sisältyy 17 artikla, jonka otsikko puolestaan on ”Biosidivalmisteiden asettaminen saataville markkinoilla ja niiden käyttö” ja jossa säädetään seuraavaa:

”1.   Biosidivalmisteita ei saa asettaa saataville markkinoilla tai käyttää, ellei niille ole annettu tämän asetuksen mukaista lupaa.

– –

5.   Biosidivalmisteita on käytettävä 22 artiklan 1 kohdassa säädettyjen lupia koskevien ehtojen ja edellytysten sekä 69 artiklassa säädettyjen pakkaus- ja merkintävaatimusten mukaisesti.

Asianmukaiseen käyttöön kuuluu fysikaalisten, biologisten, kemiallisten tai tarvittaessa muiden toimenpiteiden järkevä yhdistäminen, jolloin biosidivalmisteiden käyttö rajoitetaan tarvittavaan vähimmäismäärään ja toteutetaan tarpeelliset varotoimenpiteet.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet, joiden tavoitteena on biosidivalmisteiden hyötyjä ja riskejä koskevien tietojen antaminen yleisölle sekä tiedottaminen biosidivalmisteiden käytön vähentämisestä mahdollisimman alhaiselle tasolle.

– –”

8

Kyseisen asetuksen 18 artiklassa, jonka otsikko on ”Biosidivalmisteiden kestävää käyttöä edistävät toimet”, säädetään seuraavaa:

”Komissio esittää viimeistään 18 päivänä heinäkuuta 2015 tämän asetuksen soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen siitä, miten tämä asetus edistää biosidivalmisteiden kestävää käyttöä, mukaan luettuna tarve toteuttaa lisätoimia, erityisesti ammattikäyttäjien osalta, jotta voidaan vähentää biosidivalmisteiden ihmisten ja eläinten terveydelle sekä ympäristölle aiheuttamia riskejä. Kertomuksessa on käsiteltävä muun muassa seuraavia seikkoja:

Komissio esittää kyseisen kertomuksen perusteella tarvittaessa ehdotuksen, joka hyväksytään tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.”

9

Kyseisen asetuksen 19 artiklassa, jonka otsikko on ”Luvan myöntämisehdot”, säädetään seuraavaa:

”1.   Biosidivalmisteelle, johon ei voida soveltaa yksinkertaistettua lupamenettelyä 25 artiklan mukaisesti, annetaan lupa ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

10

Kyseisen asetuksen 20 artiklan, jonka otsikko on ”Vaatimukset lupahakemuksia varten”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Luvan hakijan on toimitettava hakemuksen liitteenä seuraavat asiakirjat:

11

Asetuksen N:o 528/2012 V lukuun, jonka otsikko on ”Yksinkertaistettu lupamenettely”, sisältyy 25–28 artikla, joissa säädetään tietyt edellytykset täyttäviin biosidivalmisteisiin sovellettavasta lupamenettelystä.

12

Kyseisen asetuksen XIII lukuun, jonka otsikko on ”Käsitellyt esineet”, sisältyy 58 artikla, jonka otsikko puolestaan on ”Käsiteltyjen esineiden markkinoille saattaminen” ja jonka 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Käsiteltyä esinettä ei saa saattaa markkinoille, ellei niihin biosidivalmisteisiin, joilla se on käsitelty tai joita se sisältää, sisältyviä kaikkia tehoaineita ole sisällytetty 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti laadittuun luetteloon kyseisen valmisteryhmän ja käytön osalta tai liitteeseen I ja elleivät kaikki niissä säädetyt ehdot tai rajoitukset täyty.”

13

Kyseisen asetuksen XV lukuun, jonka otsikko on ”Tiedotus ja viestintä”, sisältyy 2 jakso, jonka otsikko on ”Biosidivalmisteita koskevat tiedot” ja joka koostuu kyseisen asetuksen 69–73 artiklasta. Kyseisessä 69 artiklassa, jonka otsikko on ”Biosidivalmisteiden luokitus, pakkaukset ja merkinnät”, säädetään seuraavaa:

”1.   Luvan haltijoiden on varmistettava, että biosidivalmisteet luokitellaan, pakataan ja merkitään 22 artiklan 2 kohdan i alakohdassa tarkoitetun, biosidivalmisteen ominaisuuksia koskevan hyväksytyn yhteenvedon, erityisesti vaaralausekkeiden ja turvalausekkeiden, mukaisesti sekä [vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 31.5.1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston] direktiivin 1999/45/EY [(EYVL 1999, L 200, s. 1)] ja soveltuvin osin asetuksen [N:o 1272/2008] mukaisesti.

Lisäksi valmisteet, joita voidaan erehtyä pitämään elintarvikkeina, juomana tai rehuna, on pakattava siten, että tällaisen erehdyksen todennäköisyys on mahdollisimman pieni. Jos nämä valmisteet ovat yleisön saatavilla, niissä on oltava ainesosia, jotka tekevät valmisteet vastenmielisiksi nauttia ja erityisesti lapsia houkuttamattomiksi.

2.   Edellä olevan 1 kohdan vaatimusten noudattamisen lisäksi luvan haltijoiden on varmistettava, että merkinnät eivät ole harhaanjohtavia valmisteesta ihmisten terveydelle, eläinten terveydelle tai ympäristölle aiheutuvien riskien tai sen tehon osalta eikä niissä saa missään tapauksessa olla mainintoja ’vähäriskinen biosidivalmiste’, ’myrkytön’, ’haitaton’, ’luonnollinen’, ’ympäristöystävällinen’ tai ’eläinystävällinen’ taikka vastaavia mainintoja. Lisäksi merkinnässä on oltava selvästi ja pysyvästi seuraavat tiedot:

– –

– –

– –

– –

3.   Jäsenvaltiot voivat vaatia

14

Asetuksen N:o 528/2012 XV lukuun sisältyy myös 72 artikla, jonka otsikko on ”Mainonta” ja jossa säädetään seuraavaa:

”1.   Kaikissa biosidivalmistemainoksissa on sen lisäksi, että ne ovat asetuksen [N:o 1272/2008] mukaisia, oltava mukana lauseet ’Käytä biosideja turvallisesti. Lue aina merkinnät ja valmistetiedot ennen käyttöä.’ Lauseiden on erotuttava selvästi ja oltava luettavissa koko mainoksessa.

2.   Mainostajat voivat korvata määrätyissä lauseissa ilmaisun ’biosidit’ selkeällä viittauksella mainostettuun valmisteryhmään.

3.   Biosidivalmistemainoksissa ei saa viitata valmisteeseen tavalla, joka on harhaanjohtava valmisteesta ihmisten terveydelle, eläinten terveydelle tai ympäristölle aiheutuvien riskien tai sen tehon osalta. Biosidivalmisteen mainonnassa ei missään tapauksessa saa esiintyä ilmaisuja ’vähäriskinen biosidivalmiste’, ’myrkytön’, ’haitaton’, ’luonnollinen’, ’ympäristöystävällinen’ tai ’eläinystävällinen’ taikka vastaavia mainintoja.”

15

Kyseisen asetuksen liitteessä V, jonka otsikko on ”Biosidivalmisteryhmät ja niiden kuvaukset, joihin viitataan 2 artiklan 1 kohdassa”, säädetään seuraavaa:

”Pääryhmä 1: Desinfiointiaineet

– –

Valmisteryhmä 2: Desinfiointiaineet ja levämyrkyt, joita ei ole tarkoitettu käytettäviksi suoraan ihmisillä tai eläimillä

– –

Valmisteryhmä 4: Desinfiointiaineet tiloihin, joissa on elintarvikkeita tai rehuja

– –

Pääryhmä 3: Tuholaistorjunta

Valmisteryhmä 14: Jyrsijämyrkyt

– –

Valmisteryhmä 18: Hyönteis- ja punkkimyrkyt sekä muiden niveljalkaisten torjuntaan käytettävät valmisteet

– –”

16

Ympäristökoodeksin L. 522-5-3 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Kaikki mainonta kielletään tiettyjen asetuksella [N:o 528/2012] määriteltyjen biosidivalmisteiden valmisteryhmien osalta.

Tämän pykälän 1 momentista poiketen ammattikäyttäjille kohdistettava mainonta sallitaan näille käyttäjille suunnatuissa tuotteiden jakelupaikoissa ja heille suunnatuissa julkaisuissa.

Asianomaiset valmisteryhmät määritellään Conseil d’État’n kuulemisen jälkeen annettavalla asetuksella ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien riskien perusteella ja vastaavasti määritellään edellytykset mainoksissa esitettäville maininnoille. Näissä maininnoissa esitetään tuotteiden asianmukaiset käyttötavat ja annostelu ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojelemiseksi sekä vaarat, joita mahdollisesti aiheutuu ihmisten ja eläinten terveydelle ja ympäristölle.”

17

Ympäristökoodeksin L. 522-18 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Myytäessä L. 522-1 §:ssä määriteltyjä biosidivalmisteita alennukset, hinnasta tehtävät vähennykset ja hyvitykset, kauppalain L. 441-1 §:ssä tarkoitettujen yleisten ja erityisten myyntiehtojen erilaistaminen tai ilmaistuotteiden jakaminen ja kaikki muut vastaavat menettelyt ovat kiellettyjä. Kaikki kaupalliset menettelyt, joilla pyritään kiertämään tätä kieltoa suoraan tai välillisesti myöntämällä alennuksia, hinnasta tehtäviä vähennyksiä tai hyvityksiä jostain muusta tuotevalikoimasta, joka liittyy näiden tuotteiden ostoon, kielletään.

Asianomaiset valmisteryhmät täsmennetään Conseil d’État’n kuulemisen jälkeen annettavalla asetuksella niistä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien riskien perusteella.”

18

Ympäristökoodeksin L. 522-18 §:n nojalla 26.6.2019 annetulla asetuksella nro 2019-642 kyseiseen koodeksiin lisättiin R. 522-16-1 §, jossa säädetään seuraavaa:

”Valmisteryhmät, jotka on mainittu L. 522-18 §:ssä ja joiden osalta tietyt kaupalliset menettelyt on kielletty, ovat valmisteita, jotka kuuluvat asetuksessa [N:o 528/2012] määriteltyihin valmisteryhmiin 14 ja 18.

Näitä säännöksiä ei sovelleta biosidivalmisteisiin, joihin voidaan soveltaa yksinkertaistettua lupamenettelyä saman asetuksen 25 artiklan mukaisesti.”

19

Ympäristökoodeksin L. 522-5-3 §:n nojalla 26.6.2019 annetulla asetuksella nro 2019-643 kyseiseen koodeksiin lisättiin R. 522-16-2 §, jossa säädetään seuraavaa:

”I.- Biosidivalmisteiden valmisteryhmät, jotka mainitaan L. 522-5-3 §:ssä ja joiden osalta suurelle yleisölle suunnattu mainonta on kielletty, ovat seuraavat:

1° Valmisteet, jotka kuuluvat asetuksessa [N:o 528/2012] määriteltyihin valmisteryhmiin 14 ja 18

2° Valmisteet, jotka kuuluvat valmisteryhmiin 2 ja 4 ja jotka määritellään tässä samassa asetuksessa ja luokitellaan asetuksen [N:o 1272/2008] säännösten mukaan vesiympäristölle vaarallisiksi kategoriaan 1: vesiympäristölle välittömästi vaarallisten kategoria 1 (H 400) ja vesiympäristölle kroonisesti vaarallisten kategoria 1 (H 410).

II.- Edellä I kohdassa mainittujen valmisteiden osalta kaikkea ammattikäyttäjille suunnattua mainontaa suunniteltaessa on noudatettava I momentin 1 kohdassa mainittua asetuksen [N:o 528/2012] 72 artiklaa. Lisäksi siinä tulee mainita selvästi ja luettavasti seuraavat tiedot:

1° Kaksi virkettä, joiden sanamuoto on seuraava: ’Varmistukaa aina ennen käyttöä siitä, että valmisteen käyttäminen on välttämätöntä, erityisesti paikoissa, joissa suuri yleisö liikkuu. Aina kun mahdollista, käyttäkää mieluummin vaihtoehtoisia menetelmiä ja tuotteita, joista aiheutuu vähemmän riskejä ihmisten ja eläinten terveydelle sekä ympäristölle.’

2° Maininta valmisteeseen liittyvästä biosidivalmisteiden valmisteryhmästä, siten kuin se on määritelty edellä asetuksen [N:o 528/2012] liitteessä V.

III.- Tämän pykälän säännöksiä ei sovelleta biosidivalmisteisiin, joihin voidaan soveltaa yksinkertaistettua lupamenettelyä asetuksen [N:o 528/2012] 25 artiklan mukaisesti.”

20

Pääasian kantajat nostivat kahdella kannekirjelmällä Conseil d’État’ssa (ylin hallintotuomioistuin, Ranska) lainvastaisuuteen perustuvan kanteen, jossa ne vaativat yhtäältä 26.6.2019 annetun asetuksen nro 2019-642 ja toisaalta 26.6.2019 annetun asetuksen nro 2019-643 kumoamista. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että näillä asetuksilla on lisätty ympäristökoodeksiin R. 522-16-1 ja R. 522-16-2 §, ja ne ovat L. 522-18 ja L. 522-5-3 §:n täytäntöönpanosäännöksiä.

21

Pääasian kantajat väittivät muun muassa, että kyseiset asetukset ovat vailla oikeudellista perustaa, koska ne on annettu asetuksen N:o 528/2012 vastaisesti.

22

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kyseisessä asetuksessa ei ole sellaista säännöstä, jolla sallittaisiin jäsenvaltion säätää ympäristökoodeksin L. 522-18 ja L. 522-5-3 §:ään sisältyvien rajoittavien toimenpiteiden kaltaisista toimenpiteistä tai kiellettäisiin se. Näin ollen nousee esiin kysymys siitä, voidaanko tällaisia toimenpiteitä, joista kyseisessä asetuksessa ei säädetä, hyväksyä ilman, että sillä on vaikutusta kyseiseen säädökseen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa tältä osin, että lainsäädännön, jonka nojalla tämän tuomion 20 kohdassa mainitut asetukset on annettu, tarkoituksena on ehkäistä tiettyjen biosidivalmisteiden liiallisesta käytöstä kansanterveydelle ja ympäristölle aiheutuvia haittoja. Tämä tavoite ei tosin ole ristiriidassa asetuksen N:o 528/2012 tavoitteiden kanssa. Näissä säännöksissä säädetyt kiellot vaikuttavat kuitenkin biosidivalmisteiden markkinoille saattamiseen, joka asetuksen N:o 528/2012 on tarkoitus yhdenmukaistaa unionin tasolla ilman, että kyseisessä asetuksessa viitataan siihen, että jäsenvaltiot antavat täytäntöönpanosäädöksiä, ja ilman, että tällaiset säädökset olisivat välttämättömiä kyseisen asetuksen täyden tehokkuuden varmistamiseksi.

23

Tässä tilanteessa Conseil d’État on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko asetus [N:o 528/2012] esteenä sille, että jäsenvaltio antaa kansanterveyden ja ympäristön suojelemiseksi sääntöjä, joilla rajoitetaan kaupallisia menettelyjä ja mainontaa siten kuin ympäristökoodeksin L. 522-18 ja L. 522-5-3 §:ssä? Jos ei, niin millä edellytyksillä jäsenvaltio voi mahdollisesti toteuttaa tällaisia toimenpiteitä?”

24

Aluksi on muistutettava, että kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi tarvittaessa paitsi muotoiltava sille esitetty kysymys uudelleen myös otettava huomioon unionin oikeuden normeja, joihin kansallinen tuomioistuin ei ole kysymyksessään viitannut (tuomio 16.5.2019, Plessers, C-509/17, EU:C:2019:424, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelta tiedustellaan yleisesti asetuksen N:o 528/2012 tulkintaa sen selvittämiseksi, koskeeko pääasiassa kyseessä oleva säännöstö kyseisen asetuksen säännöksillä yhdenmukaistettua alaa ja onko kyseinen asetus mahdollisesti esteenä kyseessä olevalle säännöstölle.

26

Tältä osin on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun ala on unionin tasolla yhdenmukaistettu tyhjentävästi, kaikkia siihen liittyviä kansallisia toimia on arvioitava suhteessa kyseiseen yhdenmukaistamistoimeen eikä suhteessa primaarioikeuden määräyksiin (tuomio 24.2.2022, Viva Telecom Bulgaria, C-257/20, EU:C:2022:125, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä kysymys on täten ymmärrettävä siten, että se koskee ensinnäkin kyseisen asetuksen tulkintaa ja toiseksi siinä tapauksessa, ettei yhdenmukaistamista ole toteutettu kyseisellä asetuksella tyhjentävästi, EUT-sopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten eli SEUT 34 ja SEUT 36 artiklan tulkintaa.

28

Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus sen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisemiseksi, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siis ymmärrettävä tiedustelevan kysymyksellään lähinnä, onko asetusta N:o 528/2012 ja tarvittaessa SEUT 34 ja SEUT 36 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle,

29

Aluksi on muistutettava, että ympäristökoodeksin L. 522-18 §:ssä kielletyt kaupalliset menettelyt koskevat biosidivalmisteita koskevia alennuksia, hinnasta tehtäviä vähennyksiä, hyvityksiä, yleisten ja erityisten myyntiehtojen erilaistamista, ilmaistuotteiden jakamista sekä kaikkia muita vastaavia menettelyitä.

30

Ennakkoratkaisupyynnössä olevista tiedoista ilmenee, että ympäristökoodeksin L. 522-18 ja R. 522-16-1 § eivät koske niitä edellytyksiä, jotka valmisteryhmiin 14 ja 18 kuuluvien biosidivalmisteiden on täytettävä saadakseen markkinoille saattamista koskevan luvan, vaan niissä kielletään tietyt kaupalliset menettelyt näiden valmisteiden myynnissä, joten niissä säännellään ainoastaan näiden valmisteiden markkinointijärjestelyjä.

31

On ensinnäkin todettava, että asetuksen N:o 528/2012 1 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että kyseisen asetuksen tarkoituksena on parantaa sisämarkkinoiden toimintaa yhdenmukaistamalla biosidivalmisteiden asettamista saataville markkinoilla ja käyttöä koskevat säännöt ja varmistaa samalla ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojelun korkea taso. Tätä varten kyseisen asetuksen 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan kyseisessä asetuksessa säädetään biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja käytöstä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa tai unionissa.

32

Asetuksen N:o 528/2012 3 artiklan 1 kohdan i alakohdan mukaan asettamisella saataville markkinoilla tarkoitetaan biosidivalmisteen tai käsitellyn esineen toimittamista liiketoiminnan yhteydessä jakelua tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta, kun taas kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan k alakohdan mukaan käytöllä tarkoitetaan kaikkia biosidivalmisteen kanssa suoritettuja toimintoja, kuten varastointia, käsittelyä, sekoittamista ja käyttöä, lukuun ottamatta toimintoja, joiden tarkoituksena on viedä biosidivalmiste tai käsitelty esine unionin ulkopuolelle.

33

Tästä seuraa, että kyseisen asetuksen säännökset biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä ovat riittävän laajoja kattamaan kyseisten valmisteiden myyntiin liittyvät kaupalliset menettelyt. On kuitenkin todettava, kuten julkisasiamies on tehnyt ratkaisuehdotuksensa 28–30 kohdassa, että kyseiseen asetukseen ei sisälly yhtään säännöstä, jolla yhdenmukaistettaisiin tällaisia menettelyjä koskevat säännöt. Kuten asetuksen N:o 528/2012 17, 19 ja 20 artiklasta – luettuina yhdessä sen johdanto-osan 2, 3, 28 ja 31 perustelukappaleen kanssa – ilmenee, kyseisellä asetuksella on lisäksi tarkoituksena ottaa käyttöön ennakkolupajärjestelmä, joka mahdollistaa biosidivalmisteiden asettamisen saataville markkinoilla, sekä määrittää yleiset periaatteet näiden valmisteiden lupia koskevien hakemusten arvioimiseksi yhdenmukaistamatta kuitenkaan kaikkia mainittujen valmisteiden markkinoinnin näkökohtia.

34

Näin ollen on katsottava, ettei asetuksella N:o 528/2012 pyritä yhdenmukaistamaan ympäristökoodeksin L. 522-18 ja R. 522-16-1 §:ään sisältyvien kaltaisia biosidivalmisteiden myyntiin liittyviä, kaupallisia menettelyjä koskevia sääntöjä.

35

Tästä seuraa, että kyseinen asetus ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jolla kielletään tietyt kaupalliset menettelyt biosidivalmisteiden, kuten valmisteryhmiin 14 ja 18 kuuluvien biosidivalmisteiden, myynnissä.

36

Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, toiseksi on määritettävä, ottaen huomioon tämän tuomion 27 kohdassa mieleen palautettu, onko SEUT 34 artikla esteenä tällaiselle kansalliselle säännöstölle.

37

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että kyseisessä artiklassa tarkoitettuna määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaavana toimenpiteenä on pidettävä kaikkia jäsenvaltion toimenpiteitä, jotka voivat tosiasiallisesti tai mahdollisesti rajoittaa unionin sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti (tuomio 11.7.1974, Dassonville, 8/74, EU:C:1974:82, 5 kohta ja tuomio 3.7.2019, Delfarma, C-387/18, EU:C:2019:556, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Tiettyjä myyntijärjestelyjä rajoittavien tai ne kieltävien kansallisten oikeussääntöjen soveltamisella muista jäsenvaltioista tuotuihin tuotteisiin ei tosiasiallisesti tai mahdollisesti voida rajoittaa jäsenvaltioiden välistä kauppaa suoraan tai välillisesti kyseisessä oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, jos niitä sovelletaan kaikkiin jäsenvaltion alueella toimiviin asianomaisiin toimijoihin ja jos niillä on oikeudellisesti ja tosiasiallisesti sama vaikutus sekä kotimaisten tuotteiden että muista jäsenvaltioista tuotujen tuotteiden markkinointiin. Jos nämä edellytykset täyttyvät, tällaisten säädösten soveltaminen sellaisten toisesta jäsenvaltiosta tuotujen tuotteiden myyntiin, jotka ovat tämän valtion oikeussääntöjen mukaisia, ei nimittäin ole omiaan estämään näiden tuotteiden markkinoille pääsyä eikä rajoittamaan sitä enempää kuin kotimaisten tuotteiden markkinoille pääsyä (tuomio 10.2.2009, komissio v. Italia, C-110/05, EU:C:2009:66, 36 kohta; tuomio 2.12.2010, Ker-Optika, C-108/09, EU:C:2010:725, 51 kohta ja tuomio 21.9.2016, Etablissements Fr. Colruyt, C‑221/15, EU:C:2016:704, 35 kohta).

39

Kuten tämän tuomion 30 kohdassa on todettu, ympäristökoodeksin L. 522-18 ja R. 522-16-1 § eivät koske edellytyksiä, jotka valmisteryhmiin 14 ja 18 kuuluvien biosidivalmisteiden on täytettävä saadakseen markkinoille saattamista koskevan luvan. Todellisuudessa niissä kielletään tietyt kaupalliset menettelyt näiden valmisteiden myynnissä, joten niissä säännellään ainoastaan näiden valmisteiden markkinointijärjestelyjä. Tästä seuraa, että näiden säännösten on katsottava sääntelevän tämän tuomion 38 kohdassa mainitussa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettuja myyntijärjestelyjä.

40

Kansallinen säännöstö, jossa säännellään tällaisia tiettyjen tuotteiden myyntijärjestelyjä, voi kuitenkin jäädä SEUT 34 artiklassa määrätyn kiellon ulkopuolelle vain silloin, jos se täyttää kyseisessä 38 kohdassa mainitut kaksi edellytystä.

41

Ensimmäisen edellytyksen osalta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen unionin tuomioistuimelle toimittamasta aineistosta ilmenee, että tämän tuomion 39 kohdassa tarkoitettuja ympäristökoodeksin L. 522-18 ja R. 522-16-1 §:ää sovelletaan erotuksetta kaikkiin Ranskan alueella toimiviin asianomaisiin toimijoihin.

42

Toisen edellytyksen osalta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, onko näillä säännöksillä oikeudellisesti ja tosiasiallisesti sama vaikutus sekä kotimaisten valmisteiden että muista jäsenvaltioista tuotujen valmisteiden markkinointiin.

43

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen tietoon saatetuista seikoista ei kuitenkaan ilmene, että pääasiassa kyseessä olevassa säännöstössä tehtäisiin ero kyseessä olevien biosidivalmisteiden alkuperän mukaan. Siitä huolimatta on kuitenkin selvitettävä, haittaako tämä säännöstö tosiasiallisesti enemmän muista jäsenvaltioista tuotujen asianomaisten biosidivalmisteiden kuin kotimaisten biosidivalmisteiden pääsyä Ranskan markkinoille.

44

Tältä osin kansallinen säännöstö, jossa kielletään tietyt kaupalliset menettelyt tietyntyyppisten biosidivalmisteiden myynnissä, on periaatteessa omiaan rajoittamaan mainittujen valmisteiden myynnin kokonaismäärää kyseisessä jäsenvaltiossa ja voi näin ollen vaikuttaa muista jäsenvaltioista tuotujen valmisteiden myynnin määrään. Tämä seikka ei voi kuitenkaan olla riittävä, jotta kyseinen säännöstö katsottaisiin vaikutukseltaan vastaavaksi toimenpiteeksi (ks. vastaavasti tuomio 23.2.2006, A-Punkt Schmuckhandel, C-441/04, EU:C:2006:141, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45

Kuten komissio ja pääasian kantajat väittävät, ympäristökoodeksin L. 522-18 ja R. 522-16-1 §:ssä tarkoitettujen hinnasta tehtävien vähennysten ja hyvitysten kaltaiset kaupalliset menettelyt ovat kylläkin markkinointimenetelmiä, jotka voivat osoittautua tehokkaiksi, jotta muista jäsenvaltioista tuodut valmisteet voivat päästä kansallisille markkinoille, koska nämä menetelmät vaikuttavat näiden valmisteiden myyntihintaan.

46

Silti se, että kansallisessa säännöstössä kielletään väitetysti tehokkaat markkinointimenetelmät, ei kuitenkaan ole riittävää, jotta katsottaisiin, että kyseinen säännöstö kuuluu SEUT 34 artiklassa määrätyn kiellon soveltamisalaan. Tällainen säännöstö nimittäin on omiaan muodostamaan vaikutukseltaan vastaavan toimenpiteen vain silloin, jos kyseisten markkinointimenetelmien kieltäminen koskee enemmän muista jäsenvaltioista tuotuja valmisteita kuin kotimaisia valmisteita.

47

Näissä olosuhteissa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava, vaikuttaako tiettyjen kaupallisten menettelyjen kielto, josta säädetään ympäristökoodeksin L. 522-18 ja R. 522-16-1 §:ssä, enemmän muista jäsenvaltioista peräisin olevien biosidivalmisteiden kuin tällaisten Ranskasta peräisin olevien valmisteiden markkinoille pääsyyn. Sen on erityisesti arvioitava, kattavatko – kuten Ranskan hallitus on istunnossa väittänyt – nämä säännökset kyseisten biosidivalmisteiden markkinointimenetelmien kapean otoksen ja voidaanko sen vuoksi niillä markkinointimenetelmillä, joita ei ole kielletty kyseisissä säännöksissä, varmistaa se, että muista jäsenvaltioista tuodut valmisteet voivat päästä kansallisille markkinoille.

48

Jos kyseinen tuomioistuin toteaa tämän tarkastelun päätteeksi, että pääasiassa kyseessä oleva kansallinen säännöstö vaikuttaa enemmän muista jäsenvaltioista tuotujen biosidivalmisteiden kuin kyseisten Ranskasta peräisin olevien valmisteiden markkinoille pääsyyn, sen on tutkittava, onko tämä säännöstö oikeutettu yhdestä tai useammasta SEUT 36 artiklassa luetellusta yleistä etua koskevasta syystä tai yhden tai useammana unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetun yleistä etua koskevan pakottavan vaatimuksenperusteella.

49

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee tältä osin ensinnäkin, että ympäristökoodeksin L. 522-18 §:n tavoitteena on ehkäistä tiettyjen biosidivalmisteiden liiallisesta käytöstä aiheutuvia haittoja kansanterveydelle ja ympäristölle.

50

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on kuitenkin muistutettava yhtäältä, että ihmisten terveyden ja hengen suojaaminen on EUT-sopimuksessa suojelluista oikeushyvistä ja intresseistä tärkein ja että jäsenvaltioiden asiana on päättää siitä tasosta, jolla ne aikovat suojella kansanterveyttä, ja siitä tavasta, jolla kyseinen taso on saavutettava. Koska tämä taso voi vaihdella jäsenvaltiosta toiseen, jäsenvaltioille on tältä osin myönnettävä harkintavaltaa (tuomio 2.12.2010, Ker-Optika, C-108/09, EU:C:2010:725, 58 kohta).

51

Toisaalta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että ympäristönsuojelu on yleisen edun mukainen pakottava syy, jolla määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaava toimenpide voidaan oikeuttaa (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2015, Capoda Import-Export, C-354/14, EU:C:2015:658, 43 kohta).

52

Unionin tuomioistuimelle toimitetuista tiedoista ilmenee siis, että pääasiassa kyseessä oleva säännöstö voi olla sellaisten yleistä etua koskevien pakottavien syiden mukainen, joilla voidaan oikeuttaa määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaava toimenpide, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tutkittava.

53

Toiseksi kansallisten viranomaisten on kussakin yksittäistapauksessa osoitettava, että asianomainen kansallinen lainsäädäntö on suhteellisuusperiaatteen mukainen eli että se on tarpeen esitetyn tavoitteen saavuttamiseksi ja että tätä tavoitetta ei voitaisi saavuttaa kielloin tai rajoituksin, jotka eivät ole yhtä laajoja tai joilla unionin sisäistä kauppaa rajoitetaan vähemmän. Tämän osoittamiseksi kyseessä olevien viranomaisten on esitettävä tätä varten tarvittava näyttö. Niiden oikeuttamisperusteiden tueksi, joihin jäsenvaltio voi vedota, on esitettävä kyseisen jäsenvaltion toteuttaman rajoittavan toimenpiteen soveltuvuutta ja oikeasuhteisuutta koskeva analyysi sekä täsmällisiä tietoja, joilla sen perusteluja voidaan tukea (tuomio 23.12.2015, Scotch Whisky Association ym., C-333/14, EU:C:2015:845, 53 ja 54 kohta).

54

Tästä seuraa, että kun kansallinen tuomioistuin tutkii kansallista lainsäädäntöä SEUT 36 artiklassa tarkoitetun ihmisten terveyden ja elämän suojelua koskevan oikeuttamisperusteen kannalta, sen on tarkasteltava objektiivisesti sitä, voidaanko kyseisen jäsenvaltion esittämien todisteiden perusteella perustellusti katsoa, että valitut keinot soveltuvat tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseen, ja sitä mahdollisuutta, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa toimenpiteillä, joilla rajoitetaan vähemmän tavaroiden vapaata liikkuvuutta (ks. vastaavasti tuomio 23.12.2015, Scotch Whisky Association ym., C-333/14, EU:C:2015:845, 59 kohta).

55

Tältä osin Ranskan hallitus on korostanut pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöstön soveltuvuudesta tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseen, että kyseisellä säännöstöllä pyritään ehkäisemään ja vähentämään väestön, eläinten ja ympäristön altistumista kyseessä oleville biosidivalmisteille rajoittamalla kannustimia näiden valmisteiden liialliseen ja toisinaan epätarkoituksenmukaiseen käyttöön.

56

Vaikka mainittu säännöstö ei näytä olevan omiaan poistamaan täysin riskiä kyseisten biosidivalmisteiden tarpeettomasta levittämisestä, on kuitenkin niin, että kun siinä suljetaan pois ostajan mahdollisuus saada mitään taloudellista etua näitä valmisteita ostaessaan, sillä voidaan estää kyseisten tuotteiden epäasianmukainen ostaminen ja näin ollen vähentää riskiä, joka liittyy väestön, eläinten ja ympäristön altistumiseen näiden biosidivalmisteiden liialliselle käytölle. Kuten Ranskan hallitus on todennut, tämä säännöstö on asianmukainen keino välttää näiden tuotteiden kertymistä ympäristöön ja vesialueiden pilaantumista, joka siitä voi seurata. Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että pääasiassa kyseessä oleva säännöstö vaikuttaa olevan sellainen, että sillä voidaan saavuttaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua koskevat tavoitteet, mikä seikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tarkastettava.

57

Tiettyjen kaupallisten menettelyjen kiellon tarpeellisuudesta ja oikeasuhteisuudesta tietyntyyppisten biosidivalmisteiden myynnissä on todettava, että – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 72–75 kohdassa – kyseisellä kiellolla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen, koska kyseisten valmisteiden myynnin yhteydessä vaadituilla lisätiedotustoimenpiteillä eli niillä, jotka on määritelty asetuksen N:o 528/2012 17 artiklan 5 kohdassa ja 72 artiklan 1 kohdassa, ei voida tasapainottaa hinnasta tehtäviä vähennyksiä ja hyvityksiä koskevan tarjouksen tai ilmaisten biosidivalmistenäytteiden antamisen houkuttelevuutta näiden tuotteiden hankinnan yhteydessä.

58

Lisäksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamista tiedoista ilmenee yhtäältä, että pääasiassa kyseessä olevalla säännöstöllä pyritään kieltämään vähennys- ja hyvityskäytäntö vain myytäessä valmisteryhmiin 14 ja 18 kuuluvia biosidivalmisteita eli sellaisia valmisteita, jotka aiheuttavat ihmisten terveydelle suurimmat riskit, ja toisaalta, että kyseistä säännöstöä ei sovelleta biosidivalmisteisiin, joihin voidaan soveltaa asetuksen N:o 528/2012 25 artiklan mukaista yksinkertaistettua lupamenettelyä.

59

SEUT 34 ja SEUT 36 artiklaa on näin tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa kielletään tietyt kaupalliset menettelyt, kuten alennukset, hinnasta tehtävät vähennykset, hyvitykset, yleisten ja erityisten myyntiehtojen erilaistaminen, ilmaistuotteiden jakaminen tai kaikki vastaavat menettelyt valmisteryhmiin 14 ja 18 kuuluvien biosidivalmisteiden osalta, edellyttäen, että kyseinen säännöstö on oikeutettu ihmisten terveyden ja elämän sekä ympäristön suojelua koskevien tavoitteiden vuoksi, että se on omiaan takaamaan näiden tavoitteiden saavuttamisen ja että sillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen niiden saavuttamiseksi, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

60

Aluksi on todettava, että – kuten tämän tuomion 31 kohdassa palautettiin mieleen – asetuksen N:o 528/2012 1 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisen asetuksen tarkoituksena on parantaa sisämarkkinoiden toimintaa yhdenmukaistamalla biosidivalmisteiden asettamista saataville markkinoilla ja käyttöä koskevat säännöt ja varmistaa samalla ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojelun korkea taso. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 86 kohdassa todennut, kyseisen asetuksen 72 artikla on sen ainoa säännös, joka koskee biosidivalmisteiden mainontaa. Tämän säännöksen valossa on siis tarkasteltava kysymystä siitä, onko kyseinen asetus esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa edellytetään, että tiettyjen biosidivalmisteiden ammattikäyttäjille suunnatussa mainonnassa esitetään tietty maininta.

61

Niinpä on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko asetuksen N:o 528/2012 72 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa edellytetään, että valmisteryhmiin 2 ja 4 sekä valmisteryhmiin 14 ja 18 kuuluvien biosidivalmisteiden osalta ammattikäyttäjille suunnatussa mainonnassa esitetään tietty maininta kyseisessä artiklassa säädetyn maininnan lisäksi.

62

Tältä osin asetuksen N:o 528/2012 72 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kaikkien biosidivalmistemainosten on oltava asetuksen N:o 1272/2008 mukaisia, ja niissä tulee olla selkeästi erottava maininta, joka on helposti luettavissa. Tämä maininta on seuraava: ”Käytä biosideja turvallisesti. Lue aina merkinnät ja valmistetiedot ennen käyttöä.” Kyseisen artiklan 2 kohdassa säädetään, että mainostajat voivat korvata määrätyissä lauseissa ilmaisun ”biosidit” selkeällä viittauksella mainostettuun valmisteryhmään. Kyseisen artiklan 3 kohdassa puolestaan säädetään, että biosidivalmistemainoksissa ei saa viitata valmisteeseen tavalla, joka on harhaanjohtava valmisteesta ihmisten terveydelle, eläinten terveydelle tai ympäristölle aiheutuvien riskien tai sen tehon osalta. Viimeksi mainitussa säännöksessä kielletään myös ilmaisut kuten ”vähäriskinen biosidivalmiste”, ”myrkytön” tai ”ympäristöystävällinen”.

63

Tästä seuraa, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut säännellä asetuksen N:o 528/2012 72 artiklalla yksityiskohtaisesti ja kattavasti niiden mainintojen muotoilua, jotka liittyvät biosidivalmisteiden käyttöön liittyviin riskeihin ja joita voi esiintyä näiden valmisteiden mainonnassa, siltä osin kuin kyseisessä artiklassa säädetään pakollisesta maininnasta, nimenomaisesti kielletään tiettyjen mainintojen käyttö sekä yleisemmin kielletään mainostarkoituksessa esitetyt maininnat, jotka voivat johtaa käyttäjää harhaan näihin valmisteisiin mahdollisesti liittyvien riskien osalta.

64

Lisäksi asetuksen N:o 528/2012 johdanto-osan ensimmäisestä ja kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut saavuttaa erityinen tasapaino biosidivalmisteiden vapaan liikkuvuuden sekä ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojelun korkean tason välillä.

65

Asetuksen N:o 528/2012 72 artiklan – luettuna sen johdanto-osan ensimmäisen ja kolmannen perustelukappaleen valossa – sanamuodon mukaisesta tulkinnasta seuraa, että unionin lainsäätäjä on täysin yhdenmukaistanut ne maininnat, jotka liittyvät biosidivalmisteiden käyttöön liittyviin riskeihin ja joita voidaan käyttää näiden valmisteiden mainonnassa.

66

Tätä tulkintaa tukee vaatimus siitä, että näiden mainintojen on oltava luettavissa, kuten asetuksen N:o 528/2012 72 artiklan 1 kohdan viimeisessä virkkeessä on ilmaistu. On nimittäin todettava, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja mainintoja täydentävät maininnat saattaisivat vaarantaa näiden pakollisten mainintojen luettavuuden, vaikka nämä täydentävät maininnat eivät olisikaan ristiriidassa ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojelua koskevien tavoitteiden kanssa.

67

Näin ollen asetuksen N:o 528/2012 72 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa edellytetään, että valmisteryhmiin 2 ja 4 sekä valmisteryhmiin 14 ja 18 kuuluvien biosidivalmisteiden osalta ammattikäyttäjille suunnatussa mainonnassa esitetään tietty maininta kyseisessä artiklassa säädetyn maininnan lisäksi.

68

Ensimmäiseksi on aiheellista määrittää, onko asetus N:o 528/2012 esteenä ympäristökoodeksin L. 522-5-3 ja R. 522-16-2 §:ään perustuvan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa kielletään kaikki suurelle yleisölle suunnattu mainonta sellaisten biosidivalmisteiden osalta, jotka kuuluvat valmisteryhmiin 2 ja 4 sekä valmisteryhmiin 14 ja 18.

69

Kuten tämän tuomion 63 kohdassa on todettu, asetuksen N:o 528/2012 72 artiklasta ilmenee, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut säännellä yksityiskohtaisesti ja kattavasti niiden mainintojen muotoilua, jotka liittyvät biosidivalmisteiden käyttöön liittyviin riskeihin ja joita voi esiintyä näiden valmisteiden mainonnassa. Kyseisen lainsäätäjän tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut säännellä kaikkia biosidivalmisteiden mainontaa koskevia näkökohtia eikä varsinkaan sulkea pois jäsenvaltioiden mahdollisuutta kieltää suurelle yleisölle suunnattu mainonta.

70

Tästä seuraa, että asetuksen N:o 528/2012 72 artikla ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa kielletään kaikki suurelle yleisölle suunnattu mainonta sellaisten biosidivalmisteiden osalta, jotka kuuluvat valmisteryhmiin 2 ja 4 sekä valmisteryhmiin 14 ja 18.

71

Toiseksi on kuitenkin arvioitava, onko SEUT 34 artikla esteenä tällaiselle säännöstölle.

72

Kuten tämän tuomion 37 ja 38 kohdassa on muistutettu, tältä osin on selvitettävä, muodostaako kyseinen säännöstö tämän tuomion 38 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetun tavaroiden myyntijärjestelyjä sääntelevän säännöstön, jota sovelletaan kaikkiin jäsenvaltion alueella toimiviin asianomaisiin toimijoihin ja jolla on oikeudellisesti ja tosiasiallisesti sama vaikutus sekä kotimaisten tuotteiden että muista jäsenvaltioista tuotujen tuotteiden markkinointiin.

73

Nyt käsiteltävässä asiassa on huomautettava, että ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen perusteella ympäristökoodeksin L. 522-5-3 ja R. 522-16-2 § eivät koske niitä edellytyksiä, jotka valmisteryhmiin 2 ja 4 sekä valmisteryhmiin 14 ja 18 kuuluvien biosidivalmisteiden on täytettävä, jotta niille voidaan myöntää markkinoille saattamista koskeva lupa. Kyseisissä säännöksissä säädetään sitä vastoin kiellosta mainostaa näitä valmisteita suurelle yleisölle näiden valmisteiden myynnin yhteydessä, joten ne koskevat ainoastaan kyseisten valmisteiden myyntijärjestelyjä. Tästä seuraa, että mainittujen säännösten voidaan katsoa koskevan tämän tuomion 38 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuja myyntijärjestelyjä.

74

Kansallinen säännöstö, jossa säännellään tiettyjen tuotteiden myyntijärjestelyjä, voi kuitenkin jäädä SEUT 34 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle vain, jos se täyttää molemmat tämän tuomion 38 kohdassa mainitut edellytykset.

75

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen unionin tuomioistuimelle toimittamista tiedoista ilmenee ensimmäisen edellytyksen osalta, että ympäristökoodeksin L. 522-5-3 ja R. 522-16-2 §:ää sovelletaan erotuksetta kaikkiin asianomaisiin toimijoihin, jotka harjoittavat toimintaansa Ranskan alueella.

76

Toisen edellytyksen osalta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, onko näillä säännöksillä oikeudellisesti ja tosiasiallisesti sama vaikutus sekä kotimaisten valmisteiden että muista jäsenvaltioista tuotujen valmisteiden markkinointiin.

77

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytössä olevista tiedoista ei käy ilmi, että pääasiassa kyseessä olevassa säännöstössä tehtäisiin ero kyseessä olevien biosidivalmisteiden alkuperän mukaan. On kuitenkin varmistettava, ettei tämä säännöstö ole tosiasiallisesti omiaan rajoittamaan muista jäsenvaltioista tuotujen asianomaisten biosidivalmisteiden pääsyä Ranskan markkinoille enempää kuin kotimaisten valmisteiden pääsyä markkinoille.

78

Vaikka unionin tuomioistuin on tältä osin todennut, että kansallinen säännöstö, jolla rajoitetaan mainontaa tiettyjen tuotteiden osalta tai kielletään se, saattaa olla omiaan rajoittamaan niiden myyntimäärää ja että sillä voi näin ollen olla suurempi vaikutus muista jäsenvaltioista tuotuihin tuotteisiin, se on kuitenkin asettanut tämän toteamuksen edellytykseksi sellaisen tietyille tuotemarkkinoille ominaisen erityisen haasteen yksilöimisen, jonka toimija kohtaa tullessaan kansallisille markkinoille, kuten perinteisten sosiaalisten tapojen olemassaolon, paikalliset tottumukset ja käytännöt tai vielä sen, että myyntimenetelmä, jota kielto koskee, on mahdollisesti ainoa tapa päästä kyseisille kansallisille markkinoille (ks. vastaavasti tuomio 8.3.2001, Gourmet International Products, C-405/98, EU:C:2001:135, 19 ja 21 kohta; tuomio 19.10.2016, Deutsche Parkinson Vereinigung, C-148/15, EU:C:2016:776, 25 kohta ja tuomio 15.7.2021, DocMorris, C-190/20, EU:C:2021:609, 41 kohta).

79

Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ei kuitenkaan käy ilmi, että Ranskan biosidivalmistemarkkinoille olisi ominaista yksi tai useampi tämän tuomion edellisessä kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetuista erityisistä haasteista, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tarkistettava, joten ei vaikuta siltä, että kaiken suurelle yleisölle suunnatun mainonnan kielto tiettyjen biosidivalmisteiden osalta vaikuttaisi enemmän muista jäsenvaltioista tuotujen valmisteiden markkinointiin.

80

Jos kyseinen tuomioistuin kuitenkin toteaa tämän tarkastelun päätteeksi, että pääasiassa kyseessä oleva säännöstö vaikuttaa enemmän muista jäsenvaltioista tuotujen biosidivalmisteiden pääsyyn Ranskan markkinoille kuin tällaisten Ranskasta peräisin olevien valmisteiden Ranskan markkinoille pääsyyn, sen on tutkittava, onko tämä säännöstö oikeutettu yhdellä tai useammalla SEUT 36 artiklassa luetelluista yleistä etua koskevista syistä tai yhden tai useamman unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetun pakottavan vaatimuksen perusteella.

81

Kuten tämän tuomion 49 kohdasta ilmenee, ennakkoratkaisupyynnössä täsmennetään, että pääasiassa kyseessä olevan säännöstön tavoitteena on ehkäistä haittoja, joita tiettyjen biosidivalmisteiden liiallisesta käytöstä aiheutuu kansanterveydelle ja ympäristölle.

82

On siis todettava, että kyseisellä säännöstöllä voidaan saavuttaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua koskevat tavoitteet siltä osin kuin siinä kielletään kaikki suurelle yleisölle suunnattu mainonta näistä valmisteista tiettyjen osalta, koska tällä tavalla voidaan rajoittaa tällaisten valmisteiden ostoon ja käyttöön liittyviä kannustimia.

83

Kyseisen säännöstön tarpeellisuudesta ja oikeasuhteisuudesta on todettava, että kaikkea suurelle yleisölle suunnattua mainontaa koskeva kielto tiettyjen biosidivalmisteiden osalta ei ylitä sitä, mikä on tarpeen tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 120 ja 121 kohdassa. Kuten Ranskan hallitus on yhtäältä todennut, tässä säännöstössä nimittäin tarkoitetaan ainoastaan suurelle yleisölle suunnattua mainontaa, eikä siinä siis kielletä ammattikäyttäjille suunnattua mainontaa. Toisaalta kyseisen säännöstön soveltamisala on rajallinen, koska se ei koske kaikkia biosidivalmisteita vaan ainoastaan valmisteryhmiin 2 ja 4 sekä valmisteryhmiin 14 ja 18 kuuluvia valmisteita, eli niitä valmisteita, jotka aiheuttavat ihmisten terveydelle suurimmat riskit, eikä sitä sovelleta biosidivalmisteisiin, joihin voidaan soveltaa yksinkertaistettua lupamenettelyä asetuksen N:o 528/2012 25 artiklan nojalla.

84

Asetuksen N:o 528/2012 72 artiklaa on näin ollen tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa kielletään suurelle yleisölle suunnattu mainonta valmisteryhmiin 2 ja 4 sekä valmisteryhmiin 14 ja 18 kuuluvien biosidivalmisteiden osalta. Sama pätee SEUT 34 ja SEUT 36 artiklaan, edellyttäen, että kyseinen säännöstö on oikeutettu ihmisten terveyden ja elämän sekä ympäristön suojelua koskevien tavoitteiden vuoksi, että se on omiaan takaamaan näiden tavoitteiden saavuttamisen ja että sillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen niiden saavuttamiseksi, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

85

Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava yhtäältä, että asetuksen N:o 528/2012 72 artiklaa on tulkittava siten, että

ja toisaalta, että SEUT 34 ja SEUT 36 artiklaa on tulkittava siten, että

86

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: