–

Rigall Arteria Management sp. z o.o. sp.k., edustajinaan M. Skrycki, adwokat, ja A. Springer, radca prawny,

–

Bank Handlowy w Warszawie S.A., edustajinaan G. Pietras ja M. Rzepka, adwokaci,

–

Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna ja S. Żyrek,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, U. Bartl, J. Heitz ja M. Hellmann,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan P. Pucciariello, avvocato dello Stato,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään L. Armati, S. L. Kalėda ja B. Sasinowska,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18.12.1986 annetun neuvoston direktiivin 86/653/ETY (EYVL 1986, L 382, s. 17) 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Rigall Arteria Management sp. z o.o. sp.k. ja Bank Handlowy w Warszawie S.A. (jäljempänä Bank Handlowy) ja joka koskee sellaisten tietojen toimittamista, jotka ovat tarpeen, jotta ensin mainittu voi määrittää sen provision määrän, joka sille olisi maksettava Bank Handlowyn sellaisten asiakkaiden kanssa tekemien sopimusten yhteydessä, jotka on aikaisemmin hankittu asiakkaiksi Rigall Arteria Managementin välityksellä.

3

Direktiivin 86/653 johdanto-osan toisen ja kolmannen perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

”kaupallista edustusta koskevien kansallisten säännösten erot vaikuttavat oleellisesti kilpailun edellytyksiin ja kyseisen toiminnan harjoittamiseen yhteisössä ja ovat haitallisia sekä kauppaedustajan oikeussuojalle suhteessa tämän päämieheen että kaupallisten sopimusten varmuudelle; lisäksi nämä erot haittaavat oleellisesti edustussopimusten tekemistä ja toimintaa, jos päämies ja kauppaedustaja ovat eri jäsenvaltioista,

jäsenvaltioiden välistä tavarakauppaa tulisi harjoittaa yhtenäismarkkinoille ominaisin ehdoin, mikä edellyttää jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämistä yhteismarkkinoiden asianmukaisen toiminnan kannalta välttämättömässä laajuudessa; lainvalintasäännöt eivät kauppaedustuksen osalta poista edellä tarkoitettuja ristiriitaisuuksia edes siinä tapauksessa, että ne olisivat yhdenmukaisia, joten ehdotettu yhdenmukaistaminen on tarpeen lainvalintasäännöistä huolimatta”.

4

Kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä ’kauppaedustajalla’ tarkoitetaan itsenäistä välittäjää, jolla on pysyvä valtuutus neuvotella tavaroiden myynnistä ja ostosta toisen henkilön puolesta, jäljempänä ’päämies’, tai neuvotella ja tehdä sopimuksia tällaisista liiketoimista päämiehen nimissä ja lukuun.”

5

Mainitun direktiivin III luvun otsikko on ”Palkkio”. Siihen sisältyvät 6–12 artikla. 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jos osapuolet eivät ole sopineet palkkiosta, kauppaedustajalla on oikeus palkkioon, joka vastaavia tavaroita edustaville kauppaedustajille yleensä maksetaan siellä, missä hän harjoittaa liiketoimintaansa, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta palkkion määrää koskevien jäsenvaltion pakottavien säännösten soveltamista. Jollei tällaista yleistä käytäntöä ole, kauppaedustajalla on oikeus kaikki liiketoimeen liittyvät seikat huomioon ottaen kohtuulliseen palkkioon.

2.   Jokaista liiketoimien määrän tai arvon mukaan vaihtelevaa palkkion osaa pidetään tämän direktiivin mukaan provisiona.

3.   Direktiivin 7–12 artiklaa ei sovelleta, ellei kauppaedustaja saa korvaustaan kokonaan tai osittain provisiona.”

6

Direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Kauppaedustajalla on oikeus saada provisio edustussopimuksen voimassaoloaikana päätetystä liiketoimesta:

7

Direktiivin 86/653 10 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Oikeus provisioon syntyy niin pian ja siinä laajuudessa kuin jokin seuraavista edellytyksistä on toteutunut:

2.   Oikeus provisioon syntyy viimeistään, kun kolmas henkilö on täyttänyt suoritusvelvollisuutensa tai kun hänen olisi pitänyt täyttää se, jos päämies olisi täyttänyt oman suoritusvelvollisuutensa sopimuksen mukaisesti.

3.   Provisio on maksettava viimeistään sitä kalenterivuosineljännestä seuraavan kuukauden viimeisenä päivänä, jonka aikana oikeus provisioon syntyy.

4.   Sopimuksella ei saa poiketa kauppaedustajan vahingoksi siitä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään.”

8

Kyseisen direktiivin 11 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Oikeus provisioon menetetään vain, jos ja siinä laajuudessa kuin:

2.   Kauppaedustajan tulee suorittaa jo saamansa provisio takaisin, jos oikeus siihen on menetetty.

3.   Sopimuksella ei saa poiketa kauppaedustajan vahingoksi siitä, mitä 1 kohdassa säädetään.”

9

Mainitun direktiivin 12 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Päämiehen tulee toimittaa kauppaedustajalle laskelma maksettavasta provisiosta viimeistään sitä kalenterivuosineljännestä seuraavan kuukauden viimeisenä päivänä, jonka aikana oikeus provisioon on syntynyt. Tästä laskelmasta tulee ilmetä tärkeimmät provision määrän laskemiseen vaikuttavat perusteet.

2.   Kauppaedustajalla on oikeus vaatia, että hänelle annetaan kaikki päämiehen hallussa olevat tiedot, jotka ovat tarpeen hänelle maksettavan provision määrän tarkastamiseksi, erityisesti ote kirjanpidosta.

3.   Sopimuksella ei saa poiketa kauppaedustajan vahingoksi siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään.

– –”

10

Direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohta on saatettu osaksi Puolan oikeusjärjestystä siviilikoodeksista 23.4.1964 annetun lain (ustawa – Kodeks cywilny) (Dz. U. 2019, järjestysnumero 1145) (jäljempänä siviilikoodeksi) 761 §:n 1 momentilla. Kyseisessä säännöksessä säädetään seuraavaa:

”Edustaja voi vaatia provisiota edustussopimuksen voimassaoloaikana tehdyistä sopimuksista, jos ne on tehty hänen myötävaikutuksestaan tai jos ne on tehty sellaisten asiakkaiden kanssa, jotka edustaja on aikaisemmin hankkinut vastaavia sopimuksia varten.”

11

Rigall Arteria Managementin ja Bank Handlowyn välillä oli useita edustussopimuksia 1.6.1999–30.6.2015. Viimeinen näistä sopimuksista oli puitesopimus, jota täydennettiin erityisillä edustussopimuksilla. Pääasian asianosaisten välillä tehdyt sopimukset koskivat rahoituksen välitystoiminnan harjoittamista, mukaan lukien välittäjänä toimiminen suoritettaessa liitännäis- ja markkinointitoimintoja luottokortteihin liittyvien palveluiden ja luottokorttien hankkimisen yhteydessä, sekä muita Bank Handlowyn tarjoamia rahoituspalveluja.

12

Näissä sopimuksissa täsmennettiin, millaisen palkkion edustaja saa, ja määrättiin muun muassa, että tämä palkkio lasketaan tehtyjen sopimusten määrän perusteella. Useimmissa tapauksissa palkkio oli tietty summa, joka maksettiin jokaisesta myönnetystä luottokortista tai jokaisesta hyväksytystä luottohakemuksesta. Yhdessäkään näistä sopimuksista ei määritelty muusta provisiopalkkion muodosta kuin provisiosta, joka maksetaan edustajan suorasta myötävaikutuksesta tehdyistä sopimuksista. Edustussopimuksen päättyessä edustajalla oli lisäksi oikeus hyvitykseen, jonka suuruus oli vahvistettu sopimuksessa. Tässä sopimuksessa todettiin myös, että kyseinen määrä kattaa kokonaan sen korvauksen, johon edustajalla on oikeus.

13

Bank Handlowyn irtisanottua puitesopimuksen 17.12.2014 Rigall Arteria Management pyysi sitä antamaan tietoja provisiosta, joka sille oli maksettava ajanjaksolta 1.6.1999–31.1.2015. Vastauksena toistuviin pyyntöihin Bank Handlowy väitti, että siihen mennessä toimitetut tiedot mahdollistivat tehtyjen edustussopimusten perusteella maksettavan kokonaispalkkion laskemisen ja ettei muita tietoja ollut näin ollen mitään syytä toimittaa. Bank Handlowy väitti lisäksi, että pyydetyt tiedot kuuluivat pankkisalaisuuden piiriin.

14

Koska Bank Handlowy kieltäytyi toimittamasta näitä tietoja, Rigall Arteria Management nosti Sąd Okręgowy w Warszawiessa (alueellinen tuomioistuin, Varsova, Puola) kanteen, jossa vaadittiin ilmaisemaan tiedot, jotka ovat tarpeen sopimuksen voimassaoloaikana maksettavan provision määrän laskemiseksi.

15

Sąd Okręgowy w Warszawie hylkäsi kanteen 20.6.2016 antamallaan tuomiolla sillä perusteella, että päämiehen edustussopimuksen voimassaollessa antamat selvitykset olivat täydelliset ja ettei edustaja ollut riitauttanut päämiehen laskeman provision määrää. Kyseinen tuomioistuin katsoi myös, ettei osapuolten välisten sopimusten sanamuodosta ilmennyt, että edustajalla olisi oikeus vaatia provisioita sopimuksista, jotka pankki on tehnyt edustajan aikaisemmin hankkimien asiakkaiden kanssa. Se vahvisti myös Bank Handlowyn kannan, jonka mukaan osa edustajan pyytämistä tiedoista kuului pankkisalaisuuden piiriin.

16

Sąd Apelacyjny w Warszawie (ylioikeus, Varsova, Puola) hylkäsi 28.2.2018 antamallaan tuomiolla Rigall Arteria Managementin valituksen. Se vahvisti pääpiirteittäin ensimmäisen asteen tuomioistuimen perustelut. Se katsoi lisäksi, että Rigall Arteria Managementin kanne on perusteltu vain siltä osin kuin edustajalla voi olla oikeus vaatia sen kaltaisen palkkion maksamista, johon pyydetyt tiedot liittyivät. Toisen asteen tuomioistuin katsoi, ettei käsiteltävän asian olosuhteissa ollut kyse tällaisesta tilanteesta.

17

Sąd Apelacyjny w Warszawien mukaan palkkio sellaisten asiakkaiden kanssa tehdyistä sopimuksista, jotka edustaja on siviilikoodeksin 761 §:n 1 momentin mukaisesti hankkinut aikaisemmin, perustuu dispositiiviseen säännöstöön. Kyseisen tuomioistuimen mukaan sekä siitä, ettei sopimuksen sanamuodossa viitata tähän provision muotoon, että siitä, miten osapuolet ovat toimineet sopimusta täytettäessä, ilmenee, että osapuolet ovat implisiittisesti sulkeneet pois kauppaedustajan oikeuden kyseessä olevaan provisioon.

18

Rigall Arteria Management teki Sąd Apelacyjny w Warszawien tuomiosta kassaatiovalituksen Sąd Najwyższyyn (ylin tuomioistuin, Puola), joka on ennakkoratkaisua nyt käsiteltävässä asiassa pyytänyt tuomioistuin.

19

Rigall Arteria Management vetosi viimeksi mainitussa tuomioistuimessa valituksensa tueksi esittämissään valitusperusteissa siviilikoodeksin 761 §:n 1 momentin, kun sitä tulkitaan direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan valossa, rikkomiseen siltä osin kuin tämän säännöksen on katsottu olevan dispositiivinen. Rigall Arteria Managementin mukaan tähän säännökseen perustuvaa oikeussääntöä ei voida sulkea pois edustussopimuksella edustajan vahingoksi. Kassaatiovalitukseen antamassaan vastauksessa Bank Handlowy kiisti tämän väitteen ja oli sitä mieltä, että siviilikoodeksin 761 §:n 1 momentti on täysin dispositiivinen.

20

Sąd Najwyższy on epävarma direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinnasta. Yhtäältä kyseisen direktiivin säännösten sanamuoto voisi osoittaa, että niiden dispositiivisuus on suljettu pois ainoastaan niiden säännösten osalta, joissa se todetaan nimenomaisesti. Toisaalta mainitun direktiivin tavoite, jona on kauppaedustajan suojaaminen, viittaa siihen, että direktiiviä olisi tulkittava kokonaisuudessaan siten, ettei edustajalle annettuja oikeuksia voida sopimuksella muuttaa tämän vahingoksi.

21

Saman direktiivin 7–12 artikla muodostavat lisäksi johdonmukaisen ja ”suljetun” kauppaedustajan palkkiota koskevien säännöksien järjestelmän, joka voidaan sen mukaan poistaa vain kokonaisuudessaan ja korvata toisella osapuolten itsensä käyttöön ottamalla järjestelmällä. Kyseisissä säännöksissä sallitaan siis yksinomaan provisiojärjestelmän korvaaminen toisella kauppaedustajan palkkiota koskevalla järjestelmällä, mutta niissä ei sallita sitä, että sen piiristä suljetaan pois tiettyjä yksittäisiä osatekijöitä.

22

Päätelmä, jonka mukaan direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaan perustuvaa oikeutta provisioon ei voida sulkea pois eikä muuttaa kauppaedustajan vahingoksi, on Sąd Najwyższyn mukaan myös vakuuttava toiminnallisesta näkökulmasta, kun otetaan huomioon se, että kauppaedustajilla ei käytännössä ole mahdollisuutta neuvotella päämiesten yksipuolisesti valmistelemista sopimuksista.

23

Sąd Najwyższy päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [direktiivin 86/653] 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava sen sanamuodon ja tavoitteen perusteella niin, että siinä annetaan itsenäiselle kauppaedustajalle ehdoton oikeus provisioon sopimuksesta, joka on tehty edustussopimuksen aikana sellaisen kolmannen henkilön kanssa, jonka hän on aikaisemmin hankkinut asiakkaaksi vastaavia liiketoimia varten, vai voidaanko kyseinen oikeus sulkea pois sopimuksella?”

24

Aluksi on huomautettava, että pääasiassa kyseessä oleva sopimus koskee rahoituspalvelujen myyntiä. Tämän tyyppinen sopimus ei kuulu direktiivin 86/653 soveltamisalaan; kyseistä direktiiviä sovelletaan näet sen 1 artiklan 2 kohdassa olevan kauppaedustajan käsitteen määritelmän mukaan vain kauppaedustajiin, joilla on pysyvä valtuutus neuvotella tai neuvotella ja tehdä sopimuksia tavaroiden myynnistä tai ostosta.

25

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että kun kansallisen lainsäädännön mukaan yksinomaan valtion sisäisten tilanteiden ratkaisemisessa on noudatettava unionin oikeudessa tehtyjä ratkaisuja, jotta muun muassa vältettäisiin omien kansalaisten syrjintä tai mahdollinen kilpailun vääristyminen taikka varmistettaisiin yhtenäinen menettely toisiinsa rinnastettavissa olevissa tapauksissa, on olemassa selvä intressi sen osalta, että unionin oikeudesta omaksuttuja säännöksiä ja käsitteitä tulkitaan yhtenäisesti, jotta vältettäisiin myöhemmät tulkintaerot, eikä tämä riipu siitä, missä olosuhteissa näitä säännöksiä ja käsitteitä sovelletaan (tuomio 17.5.2017, ERGO Poist’ovňa, C‑48/16, EU:C:2017:377, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Tältä osin niistä seikoista, jotka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on toimittanut vastauksena unionin tuomioistuimen esittämään selvennyspyyntöön, ilmenee, että kun Puolan lainsäätäjä saattoi direktiivin 86/653 osaksi kansallista lainsäädäntöä, se määritteli edustussopimuksen tavaroiden myyntiin tai ostoon viittaamatta, mikä ilmentää sen aikomusta kohdella yhtenäisesti tavaroiden myyntiä tai ostoa koskevia edustussopimuksia ja palvelujen myyntiä tai ostoa koskevia edustussopimuksia.

27

Näin ollen on todettava, että unionin tuomioistuin on toimivaltainen lausumaan nyt käsiteltävästä ennakkoratkaisupyynnöstä.

28

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ainoalla kysymyksellään pääasiallisesti, onko direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että sopimuksella ei saa poiketa kyseisessä säännöksessä itsenäiselle kauppaedustajalle annetusta oikeudesta saada provisio edustussopimuksen voimassaoloaikana sellaisen kolmannen henkilön kanssa päätetystä liiketoimesta, jonka kyseinen kauppaedustaja on aikaisemmin hankkinut asiakkaaksi vastaavia liiketoimia varten.

29

Direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan mukaan kauppaedustajalla on oikeus saada provisio edustussopimuksen voimassaoloaikana päätetystä liiketoimesta, jos liiketoimi on päätetty hänen myötävaikutuksestaan tai jos se on päätetty sellaisen kolmannen henkilön kanssa, jonka hän on aikaisemmin hankkinut asiakkaaksi vastaavia liiketoimia varten.

30

Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 45 kohdassa todennut, kun kyseisen säännöksen sanamuodossa käytetään sanaa ”tai”, se viittaa siihen, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut antaa osapuolille valinnanmahdollisuus. Tästä sanamuodosta ei kuitenkaan voida päätellä, onko kyseinen säännös dispositiivinen.

31

Koska direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan pakottavuudesta ei ole todettu mitään nimenomaisesti kyseisen direktiivin 7 artiklassa eikä sen muissakaan säännöksissä, sen tulkinnassa on otettava huomioon asiayhteys, johon se kuuluu, ja mainitulla direktiivillä tavoitellut päämäärät. Myös tämän säännöksen syntyhistoriasta voi ilmetä sen tulkinnan kannalta merkityksellisiä seikkoja (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2020, A ym. (Tuulivoimalat – Aalter ja Nevele), C‑24/19, EU:C:2020:503, 37 kohta).

32

Mainitun säännöksen asiayhteydestä on todettava ensinnäkin, että direktiivin 86/653 yleisestä rakenteesta ilmenee, että kun jostakin sen säännöksestä poikkeamista ei ole sallittu, unionin lainsäätäjä on huolehtinut, että näin myös todetaan. Tämä pätee erityisesti direktiivin 86/653 10 artiklan 4 kohtaan, 11 artiklan 3 kohtaan tai 12 artiklan 3 kohtaan, jotka ovat direktiivin 7 artiklan tavoin kaikki direktiivin III luvussa, joka koskee kauppaedustajan palkkiota.

33

Lisäksi on niin, että direktiivin 86/653 6 artiklan 3 kohdan a contrario ‑tulkinta voi tosin antaa ymmärtää, että se, että kauppaedustaja saa korvauksensa kokonaan tai osittain provisiona, johtaa välttämättä siihen, että direktiivin 7–12 artiklaa sovelletaan, mutta direktiivin 6 artiklan 1 kohdasta ilmenee kuitenkin, että kauppaedustajan palkkion suuruus riippuu ensisijaisesti siitä, mitä osapuolet ovat sopineet. Direktiivin 86/653 6 artiklan systemaattisesta tulkinnasta seuraa näin ollen, että jos unionin lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut poiketa kyseisen säännöksen 1 kohdassa ilmaistusta periaatteesta jossakin sen myöhemmistä kohdista, se olisi todennut tämän nimenomaisesti.

34

Direktiivillä 86/653 tavoitelluista päämääristä on tämän jälkeen huomautettava, että direktiivin tarkoituksena on, kuten sen johdanto-osan toisesta ja kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee, suojella kauppaedustajaa suhteessa tämän päämieheen, edistää liiketoimien varmuutta ja helpottaa jäsenvaltioiden välistä tavarakauppaa lähentämällä näiden kaupallista edustusta koskevia oikeudellisia järjestelmiä (tuomio 23.3.2006, Honyvem Informazioni Commerciali, C‑465/04, EU:C:2006:199, 19 kohta ja tuomio 16.2.2017, Agro Foreign Trade & Agency, C‑507/15, EU:C:2017:129, 29 kohta).

35

Tältä osin on kuitenkin todettava, että direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan sellainen tulkinta, jonka mukaan se olisi pakottava, ei välttämättä johtaisi kauppaedustajien parempaan suojeluun. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 66 kohdassa selittänyt, ei näet voida pitää mahdottomana, että tällaisessa tilanteessa tietyt päämiehet korvaisivat provisiosta, joka on välttämättä maksettava edustussopimuksen voimassaoloaikana päätetystä liiketoimesta sellaisen kolmannen henkilön kanssa, jonka edustaja on aikaisemmin hankkinut asiakkaaksi vastaavia liiketoimia varten, aiheutuvat kustannukset alentamalla perusprovision määrää taikka rajoittamalla aikaisemmin korvattuja kuluja tai muita palkkion osia tai sulkemalla ne pois taikka luopuisivat ryhtymästä sopimussuhteeseen kauppaedustajan kanssa.

36

Lopuksi on todettava, että tämä tulkinta saa tukea direktiivin 86/653 syntyhistoriasta. Ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden (itsenäisiä) kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta (EYVL 1977, C 13, s. 2) näet ilmenee, että Euroopan komissio oli alun perin ehdottanut, että säännökset, joista osapuolet eivät saa poiketa, esitettäisiin yhdessä ja samassa artiklassa eli kyseisen ehdotuksen 35 artiklassa. Direktiivin 7 artiklan 1 kohtaa vastaava säännös oli tässä luettelossa, mutta se poistettiin siitä myöhemmin. Lisäksi on niin, että vaikka unionin lainsäätäjä luopui lopulta yhden ainoan luettelon periaatteesta tapauskohtaisen poikkeusta koskevan kiellon hyväksi, unionin lainsäätäjä ei omaksunut tätä ratkaisua direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan osalta.

37

Kuten julkisasiamies huomauttaa ratkaisuehdotuksensa 75 kohdassa, se, että direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa vastaava säännös poistettiin edellä mainitusta, tämän tuomion edellisessä kohdassa mainitun direktiiviehdotuksen 35 artiklassa olevasta pakottavien säännösten luettelosta, ja päätös täsmentää artikloittain, ovatko direktiivin 86/653 säännökset pakottavia, vahvistavat sen, että direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohta on dispositiivinen, kun kyseisessä säännöksessä ei todeta nimenomaisesti mitään sen pakottavuudesta.

38

Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että sopimuksella saa poiketa kyseisessä säännöksessä itsenäiselle kauppaedustajalle annetusta oikeudesta saada provisio edustussopimuksen voimassaoloaikana sellaisen kolmannen henkilön kanssa päätetystä liiketoimesta, jonka kyseinen kauppaedustaja on aikaisemmin hankkinut asiakkaaksi vastaavia liiketoimia varten.

39

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18.12.1986 annetun neuvoston direktiivin 86/653/ETY 17 artiklan 1 kohdan b alakohtaa

on tulkittava siten, että

sopimuksella saa poiketa kyseisessä säännöksessä itsenäiselle kauppaedustajalle annetusta oikeudesta saada provisio edustussopimuksen voimassaoloaikana sellaisen kolmannen henkilön kanssa päätetystä liiketoimesta, jonka kyseinen kauppaedustaja on aikaisemmin hankkinut asiakkaaksi vastaavia liiketoimia varten.