1

Euroopan unionin energia‑alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER) vaatii valituksellaan kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 18.11.2020 antaman tuomion Aquind v. ACER (T‑735/18, EU:T:2020:542; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi ACERin valituslautakunnan (jäljempänä myös valituslautakunta) 17.10.2018 tekemän päätöksen A‑001‑2018 (jäljempänä riidanalainen päätös), jolla vahvistettiin ACERin 19.6.2018 tekemä päätös nro 05/2018 Ison‑Britannian ja Ranskan sähkönsiirtoverkot yhdistävään sähköverkkojen rajayhdysjohtoon liittyvää vapautusta koskevan hakemuksen hylkäämisestä.

2

Liitännäisvalituksessaan Aquind Ltd vaatii valituksenalaisen tuomion pysyttämistä.

3

Energia‑alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 713/2009 (EUVL 2009, L 211, s. 1), joka oli voimassa 3.7.2019 saakka, johdanto‑osan 19 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:

”Jos [ACERilla] on päätöksentekovaltuudet, asianosaisille olisi menettelyn tehokkuuden vuoksi myönnettävä oikeus valittaa valituslautakuntaan, joka on osa [ACERia] mutta riippumaton sekä sen hallinto‑ että sääntelyelimestä. Jatkuvuuden takaamiseksi valituslautakunnan jäsenten nimittämisen tai vaihtumisen yhteydessä olisi voitava uudistaa valituslautakunta osittain. Valituslautakunnan päätöksestä on mahdollista valittaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen.”

4

Asetuksen N:o 713/2009 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Kokoonpano”, säädettiin seuraavaa:

”[ACERiin] kuuluu

– –

d) valituslautakunta, jonka tehtävät määritellään 19 artiklassa.”

5

Kyseisen asetuksen 18 artiklan, jonka otsikko on ”Valituslautakunta”, 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Valituslautakunta koostuu kuudesta jäsenestä ja kuudesta varajäsenestä, jotka on valittu kansallisten sääntelyviranomaisten, kilpailuviranomaisten tai muiden kansallisten tai yhteisön elinten nykyisistä tai entisistä korkeassa asemassa olevista työntekijöistä, joilla on asiaankuuluva energia‑alan kokemus. Valituslautakunta nimeää puheenjohtajansa. Valituslautakunta tekee päätöksensä määräenemmistöllä, jonka muodostavat vähintään neljä sen kuudesta jäsenestä. Valituslautakunta kutsutaan koolle tarpeen mukaan.”

6

Mainitun asetuksen 19 artiklassa, jonka otsikko on ”Muutoksenhaku”, säädettiin seuraavaa:

”1.   Luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, kansalliset sääntelyviranomaiset mukaan luettuina, voivat hakea muutosta 7, 8 tai 9 artiklassa tarkoitettuun päätökseen, joka on osoitettu heille tai joka koskee heitä suoraan ja erikseen, vaikka se olisi osoitettu muulle henkilölle.

2.   Valitus ja sen perusteet on toimitettava [ACERille] kirjallisesti kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona päätös on annettu tiedoksi kyseiselle henkilölle, tai jos tällaista tiedoksiantoa ei ole suoritettu, siitä päivästä, jona [ACER] on julkaissut päätöksen. Valituslautakunta ratkaisee asian kahden kuukauden kuluessa valituksen tekemisestä.

– –

4.   Jos valitus voidaan ottaa tutkittavaksi, valituslautakunta tutkii, onko sille perusteita. Se kehottaa valitusmenettelyn asianosaisia aina tarvittaessa esittämään tietyssä määräajassa huomautuksensa valituslautakunnalta tai muilta valitusmenettelyn asianosaisilta vastaanotetuista tiedoksiannoista. Valitusmenettelyn asianosaisilla on oikeus esittää suullinen lausuma.

5.   Valituslautakunta voi joko käyttää [ACERin] toimivaltaa tämän artiklan mukaisesti tai siirtää asian [ACERin] toimivaltaisen elimen hoidettavaksi. Valituslautakunnan tekemä päätös on mainittua elintä sitova.

6.   [Valituslautakunta] vahvistaa ja julkaisee työjärjestyksensä.

– –”

7

Saman asetuksen 20 artiklassa, jonka otsikko on ”Kanne yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja yhteisöjen tuomioistuimessa”, säädettiin seuraavaa:

”1.   Valituslautakunnan tai, jos valituslautakunta ei ole toimivaltainen, [ACERin] tekemä päätös voidaan riitauttaa nostamalla kanne yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tai yhteisöjen tuomioistuimessa [EY] 230 artiklan mukaisesti.

2.   Jos [ACER] laiminlyö päätöksen tekemisen, laiminlyöntiä koskeva kanne voidaan nostaa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tai yhteisöjen tuomioistuimessa [EY] 232 artiklan mukaisesti.

3.   [ACER] on velvollinen toteuttamaan toimenpiteet, joita yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tai yhteisöjen tuomioistuimen tuomion noudattaminen edellyttää.”

8

Asetus N:o 713/2009 kumottiin Euroopan unionin energia‑alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta 5.6.2019 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/942 (EUVL 2019, L 158, s. 22). Viimeksi mainitun asetuksen 28 artiklan 2 kohdassa säädetään, että valituslautakunta ratkaisee asian neljän kuukauden kuluessa valituksen tekemisestä.

9

Unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt asian taustan valituksenalaisen tuomion 1–13 kohdassa, ja se voidaan tiivistää tätä oikeudenkäyntiä varten seuraavasti.

10

Aquind, joka on toteuttaja hankkeessa, jossa on kyse Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan sähkönsiirtoverkot yhdistävästä sähköverkkojen yhteenliitännästä, haki 17.5.2017 kyseiselle yhteenliitäntähankkeelle verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ja asetuksen (EY) N:o 1228/2003 kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 714/2009 (EUVL 2009, L 211, s. 15) 17 artiklassa tarkoitettua vapautusta.

11

Hakemus toimitettiin Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan sääntelyviranomaisille eli Commission de régulation de l’énergielle (CRE) ja Office of Gas and Electricity Markets Authoritylle (OFGEM), jotka eivät päässeet yhteisymmärrykseen mainitusta hakemuksesta ja siirsivät sen asetuksen N:o 714/2009 17 artiklan 5 kohdan nojalla ACERille, jotta tämä tekisi päätöksen itse.

12

ACER hylkäsi päätöksellään nro 05/2018 Aquindin hakemuksen sillä perusteella, ettei yksi tällaisen vapautuksen myöntämisen välttämättömistä edellytyksistä eli kyseisen asetuksen 17 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ilmaistu edellytys siitä, että investointiin liittyvän riskin on oltava niin suuri, että investointi ei toteutuisi ilman vapautuksen myöntämistä, täyttynyt.

13

Aquind valitti 17.8.2018 kyseisestä päätöksestä valituslautakuntaan, joka vahvisti sen riidanalaisella päätöksellä.

14

Aquind nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.12.2018 toimittamallaan kannekirjelmällä kumoamiskanteen riidanalaisesta päätöksestä erityisesti sillä perusteella, että valituslautakunta oli sen mielestä katsonut virheellisesti, että se voi rajoittaa valvontansa ilmeisiin arviointivirheisiin ja että Aquindin on ensin pyydettävä ja saatava Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta 17.4.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 (EUVL 2013, L 115, s. 39) 12 artiklan mukainen päätös rajat ylittävästä kustannustenjaosta ennen kuin asetuksen N:o 714/2009 17 artiklan nojalla on mahdollista tehdä päätös.

15

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi valituslautakunnan päätöksen valituksenalaisella tuomiolla hyväksyttyään Aquindin kannekirjelmän yhdeksännen kanneperusteen, jonka mukaan valituslautakunta oli tutkinut päätöksen N:o 05/2018 riittämättömästi, ja ylimääräisenä myös neljännen kanneperusteen, jonka mukaan asetuksen N:o 714/2009 17 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 347/2013 12 artiklan välistä suhdetta oli tulkittu virheellisesti. Niinpä unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen ja hylkäsi kanteen muilta osin.

16

Aquind esitti yhdeksännen kanneperusteensa tueksi olennaisilta osin, että valituslautakunta oli rajoittanut valvontansa Aquindin valituksen tutkimisen yhteydessä ilmeiseen arviointivirheeseen, jonka Aquind väitti ACERin tehneen päätöksen nro 05/2018 antamisen yhteydessä. Aquindin mukaan tällainen rajoitettu valvonta on nimittäin ristiriidassa asetuksen N:o 713/2009 19 artiklan 5 kohdan kanssa.

17

Unionin yleinen tuomioistuin tukeutui perusteluihin, jotka koostuvat neljästä erillisestä osasta, ja totesi valituksenalaisen tuomion 50–71 kohdassa, että – kuten Aquind väitti yhdeksännessä kanneperusteessaan – valituslautakunta oli rajoittanut ACERin päätökseen, joka koskee hakemusta asetuksen N:o 714/2009 17 artiklan 1 kohdan mukaisen vapautuksen saamiseksi, kohdistuvan valvontansa intensiteettiä oikeudellisesti virheellisellä tavalla.

18

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 51 kohdassa olennaisilta osin, että valituslautakunnan perustaminen ilmensi Euroopan unionin lainsäätäjän tahtoa säätää muutoksenhakumekanismista unionin virastoissa silloin, kun virastoille on annettu merkittävää päätösvaltaa sellaisten monitahoisten teknisten tai tieteellisten kysymysten osalta, jotka vaikuttavat suoraan asianomaisten osapuolten oikeusasemaan. Muutoksenhakuelinjärjestelmä on sen mielestä asianmukainen keino suojata viimeksi mainittujen oikeuksia tilanteessa, jossa unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan on rajoituttava sen tutkimiseen, ettei virastojen monitahoisia tieteellisiä, teknisiä ja taloudellisia tosiseikkoja koskevaa laajaa harkintavaltaa käytettäessä ole tehty ilmeistä virhettä tai ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.

19

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli valituksenalaisen tuomion 52–58 kohdassa säännöksiä, jotka koskevat valituslautakunnan organisaatiota ja toimivaltaa, ja totesi tämän arvioinnin päätteeksi, että valituslautakuntaa ei ollut perustettu sitä varten, että se voisi rajoittua vain monitahoisten teknisten ja taloudellisten arviointien rajoitettuun valvontaan.

20

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin korosti valituksenalaisen tuomion 53 kohdassa valituslautakunnan kokoonpanon osalta, että asetuksen N:o 713/2009 18 artiklan 1 kohdassa säädetään, että valituslautakunta koostuu kuudesta jäsenestä ja kuudesta varajäsenestä, jotka on valittu kansallisten sääntelyviranomaisten, kilpailuviranomaisten tai muiden kansallisten tai unionin elinten nykyisistä tai entisistä korkeassa asemassa olevista työntekijöistä, ”joilla on asiaankuuluva energia‑alan kokemus”. Unionin lainsäätäjän tarkoituksena on siten ollut varmistaa valituslautakunnalle tarvittava asiantuntemus, jotta tämä voi itse arvioida energia‑alaan liittyviä monitahoisia teknisiä ja taloudellisia seikkoja. Unionin yleinen tuomioistuin esittää, että tällaiseen tavoitteeseen on pyritty myös perustettaessa muita unionin virastoja, kuten Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA) tai Euroopan kemikaalivirasto (ECHA), joiden valituslautakuntiin kuuluu asiantuntijoita, joilla on kyseessä olevien alojen erityispiirteitä heijastava pätevyys.

21

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 54 kohdassa valituslautakunnalle annetun toimivallan osalta, että kyseinen toimivalta, sellaisena kuin se kuvataan asetuksen N:o 713/2009 19 artiklan 5 kohdassa, puoltaa myös valvonnan ulottumista monitahoisiin tosiseikkoihin ja taloudellisiin seikkoihin, koska kyseisen säännöksen mukaan valituslautakunta voi joko käyttää ACERin toimivaltaa tai siirtää asian kyseisen viraston toimivaltaiselle elimelle, jota valituslautakunnan päätös sitoo. Kyseisessä säännöksessä valituslautakunnalle annetaan siten harkintavaltaa, jota käyttäessään sen on tutkittava, voiko se tehdä oman päätöksensä niiden seikkojen perusteella, jotka sillä on käytettävissään valituksen tutkimisen jälkeen.

22

Unionin yleinen tuomioistuin päätteli tästä valituksenalaisen tuomion 55 kohdassa, että sen lisäksi, että valituslautakunnalla on ACERilla itsellään oleva toimivalta kokonaisuudessaan, se voi – jos se päättää siirtää asian – ohjata mainitun viraston päätöksiä, koska valituslautakunnan päätöksen perustelut sitovat virastoa.

23

Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan asetuksen N:o 713/2009 19 artiklan 1 kohdasta ilmenee lisäksi, että toisin kuin unionin tuomioistuimilla, valituslautakunnalla on päätösten asianmukaisuuteen kohdistuvan valvonnan yhteydessä toimivalta kumota tai korvata ACERin päätökset pelkästään teknisten ja taloudellisten seikkojen perusteella.

24

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 57 ja 58 kohdassa, että asetuksen N:o 714/2009 17 artiklan 1 kohtaan perustuvien vapautusta koskevien hakemusten yhteydessä ainoastaan asetuksen N:o 713/2009 19 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 714/2009 17 artiklan 5 kohdan nojalla tehdyistä valituslautakunnan päätöksistä voidaan nostaa kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa. Jos valituslautakunnan harjoittama valvonta olisi ACERin päätöksiin sisältyvien monitahoisten teknisten ja taloudellisten arviointien osalta vain rajoitettua, merkitsisi tämä sitä, että unionin yleinen tuomioistuin harjoittaisi rajoitettua valvontaa sellaisen päätöksen osalta, joka on itsessään rajoitetun valvonnan tulosta.

25

Tällainen järjestelmä ei kuitenkaan tarjoa takeita siitä, että yritykset, joille tällaista vapautusta ei ole myönnetty, saisivat tehokasta oikeussuojaa.

26

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 59 ja 60 kohdassa, että ACERin asetuksen N:o 713/2009 19 artiklan 6 kohdan nojalla vahvistamien organisaatiota ja menettelyä koskevien sääntöjen mukaan valituslautakunnan tehtävänä on valvoa ACERin päätöksiä tehokkuudella, jossa ei voi olla kyse vain rajoitetusta valvonnasta.

27

Niinpä unionin yleinen tuomioistuin korosti valituksenalaisen tuomion 60 kohdassa, että valituslautakunnan organisaatiota ja menettelyä koskevista säännöistä 1.12.2011 tehtyä valituslautakunnan päätöstä nro 1‑2011 oli muutettu 5.10.2019 siten, että valituslautakunta rajoitti toimivaltaansa. Riidanalaisen päätöksen tekoajankohtana voimassa olleessa versiossaan kyseisen päätöksen 20 artiklasta, jonka otsikko oli ”Toimivalta”, ilmeni nimenomaisesti, että valituslautakunta saattoi käyttää kaikkia ACERin toimivaltaan kuuluvia valtuuksia. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että antamalla kyseisen säännöksen valituslautakunta konkretisoi organisaatiota ja menettelyä koskevissa säännöissään sen valvontavallan, joka sille oli annettu asetuksen N:o 713/2009 19 artiklan 5 kohdassa, ja että kyseiseen säännökseen tehtyä muutosta, jolla valituslautakunta rajoitti toimivaltaansa, ei sovellettu vielä valituslautakunnan päätöksen tekoajankohtana.

28

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 61–68 kohdassa olennaisilta osin, että periaatetta, jonka mukaan unionin tuomioistuimet valvovat rajoitetusti monitahoisia teknisiä, tieteellisiä ja taloudellisia arviointeja, ei voida soveltaa unionin virastojen muutoksenhakuelinten harjoittamaan valvontaan. ECHAn valituslautakunnan osalta on jo todettu muun muassa, että valvonta, jota kyseinen valituslautakunta harjoittaa ECHAn päätökseen sisältyvien tieteellisten arviointien osalta, ei rajoittunut vain sen tarkistamiseen, onko kyse ilmeisistä virheistä, vaan valituslautakunnan tehtävänä oli päinvastoin jäsentensä lainopillisen ja tieteellisen pätevyyden nojalla tutkia, voitiinko valittajan esittämillä väitteillä osoittaa, että seikat, joille mainittu ECHAn päätös perustui, olivat virheellisiä.

29

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 62–68 kohdassa, että kyseistä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa täysimääräisesti ACERin valituslautakuntaan. ECHAn valituslautakunnan kokoonpano ja toimivalta ovat nimittäin rinnastettavissa ACERin valituslautakunnan kokoonpanoon ja toimivaltaan.

30

Kaikkien edellä mainittujen perustelujen perusteella unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 69–71 kohdassa, että valituslautakunnan valvonta, joka kohdistuu asetuksen N:o 714/2009 17 artiklan 1 kohdan nojalla esitettyyn vapautusta koskevaan hakemukseen liittyvään ACERin päätökseen sisältyviin monitahoisiin teknisiin ja taloudellisiin arviointeihin, ei saa rajoittua ainoastaan ilmeistä arviointivirhettä koskevaan rajoitettuun valvontaan. Valituslautakunta teki siis sen mielestä oikeudellisen virheen katsoessaan riidanalaisen päätöksen 52 kohdassa, että se saattoi harjoittaa luonteeltaan teknisten tai monitahoisten arviointien osalta vain rajoitettua valvontaa ja ratkaista ainoastaan sen, oliko ACER tehnyt ilmeisen virheen kyseisessä säännöksessä säädettyjen edellytysten arvioinnissa.

31

Tutkittuaan ja hylättyään valituksenalaisen tuomion 72–89 kohdassa ACERin vastakkaisen näkemyksen tueksi esittämät eri väitteet unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi kyseisen tuomion 90 kohdassa Aquindin kumoamiskanteensa tueksi esittämän yhdeksännen kanneperusteen.

32

Unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisen tuomion 92–113 kohdassa kannekirjelmään sisältyneen neljännen kanneperusteen, joka koski asetuksen N:o 714/2009 17 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 347/2013 12 artiklan keskinäistä suhdetta ja siten sitä mahdollisuutta, että yhteenliitäntähankkeessa voitaisiin hyödyntää rajat ylittävää kustannustenjakomenettelyä, koskevaa virheellistä tulkintaa sekä sitä, ettei tällaisesta menettelystä aiheutuvia riskejä otettu huomioon.

33

Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi kuitenkin kyseisen tuomion 91 kohdassa, että kyseisen kanneperusteen tutkiminen oli perusteltua ainoastaan hyvään lainkäyttöön liittyvistä syistä.

34

ACER vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin

35

Aquind vaatii, että unionin tuomioistuin

36

Aquind vaatii liitännäisvalituksessaan unionin tuomioistuinta siinä tapauksessa, että se hyväksyy päävalituksen,

37

ACER vaatii vastineessaan, että unionin tuomioistuin

38

Valittaja esittää valituksensa tueksi kaksi valitusperustetta. Ensimmäisessä valitusperusteessaan se väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen siltä osin kuin kyse on intensiteetistä, jolla valituslautakunnan on valvottava monitahoisia teknisiä ja taloudellisia arviointeja, jotka ACER teki tutkiessaan asetuksen N:o 714/2009 17 artiklan 1 kohdan nojalla esitetyn vapauttamista koskevan hakemuksen.

39

Toisessa valitusperusteessaan ACER väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen asetuksen N:o 714/2009 17 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinnassa vapautusjärjestelmän ja sääntelyjärjestelmän välisen suhteen osalta.

40

ACER väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että toisin kuin valituslautakunta oli katsonut riidanalaisen päätöksen 51 ja 52 kohdassa, valituslautakunnan asetuksen N:o 714/2009 17 artiklan 1 kohdan nojalla esitettyyn vapautusta koskevaan hakemukseen liittyvien monitahoisiin teknisiin ja taloudellisiin arviointeihin kohdistama valvonta ei saanut rajoittua sen tutkimiseen, oliko ACER tehnyt ilmeisen arviointivirheen, koska kyseiselle virastolle on katsottava annetun tiettyä harkintavaltaa päättää vapautuksen myöntämisestä. ACERin mukaan unionin yleinen tuomioistuin sivuutti näin sen tavoitteen, johon unionin lainsäätäjä pyrki perustamalla valituslautakunnan, ja asiayhteyden, jossa valituslautakunta harjoittaa valvontaansa.

41

ACER väittää toissijaisesti, että joka tapauksessa on niin, ettei valituslautakunta jättänyt nyt käsiteltävässä tapauksessa valvomatta niitä monitahoisia teknisiä ja taloudellisia arviointeja, jotka kyseinen virasto teki tutkimuksessaan, joka johti päätöksen N:o 05/2018 antamiseen.

42

ACER väittää, ettei kaikkien unionin eri virastojen riippumattomien muutoksenhakuelinten tehtäviin kuulu valvoa monitahoisia teknisiä ja taloudellisia arviointeja yhtä intensiivisesti kuin virastojen, joihin ne kuuluvat. ACERin valituslautakunnalla on siten vapaus olla tutkimatta asiaa yhtä yksityiskohtaisesti kuin ACER.

43

ACER esittää erityisesti monitahoisia taloudellisia ja teknisiä kysymyksiä sisältävien arviointien osalta, että valituslautakunta harjoittaa valvontaa, joka siitä huolimatta, että se on huomattavaa, rajoittuu ilmeisiin virheisiin, jotka ACERin väitetään tehneen. Tässä yhteydessä ACERin valituslautakunta tutkii esitettyjen todisteiden aineellisen paikkansapitävyyden, luotettavuuden ja johdonmukaisuuden lisäksi myös sen, muodostavatko todisteet merkityksellisten seikkojen kokonaisuuden, joka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voidaanko niillä tukea ACERin niistä tekemiä päätelmiä.

44

Koska asetukseen N:o 713/2009 ei sisälly nimenomaista kuvausta sen valvonnan intensiteetistä, jota ACERin valituslautakunnan on harjoitettava, intensiteetin määrittämiseksi on ACERin otettava huomioon muutoksenhakumenettelyn tavoite ja asiayhteys, jossa valvonta tapahtuu.

45

ACER katsoo valituslautakunnan perustamisella tavoiteltujen päämäärien osalta, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 53 kohdassa virheellisesti, että asetuksen N:o 713/2009 18 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut varmistaa ACERin valituslautakunnalle tarvittava asiantuntemus, jotta se voi itse arvioida energia‑alaan liittyviä monitahoisia teknisiä ja taloudellisia tosiseikkoja, samoin kuin ECHAn valituslautakunta tekee alalla, jolla se on toimivaltainen. ACERin mukaan asetuksen N:o 713/2009 johdanto‑osan 19 perustelukappaleesta päinvastoin ilmenee tavoitteena olleen se, että asianomaisilla osapuolilla on valituslautakunnassa hyvin nopea ja yksinkertaistettu muutoksenhakuoikeus. Tätä tavoitetta tukee ACERin mukaan se, että valituslautakunnan on ratkaistava asia kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asia saatetaan sen käsiteltäväksi.

46

Valvonnan asiayhteyden osalta ACER väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsomalla valituksenalaisen tuomion 52–82 kohdassa, että valituslautakunnan organisaatiota ja toimivaltaa koskevat säännöt tukivat päätelmää siitä, että sen harjoittaman monitahoisten teknisten ja taloudellisten arviointien valvonnan intensiivisyys ei voinut rajoittua ilmeiseen arviointivirheeseen. ACERin mukaan valituslautakunnan organisaatio ja erityisesti sen jäsenten, joilla – toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 53, 65 ja 69 kohdassa – ei ECHAn valituslautakunnan jäsenistä poiketen tarvitse välttämättä olla tarvittavaa asiantuntemusta, jotta he voivat itse tehdä monitahoisia teknisiä arviointeja, valinta, valitusmenettelyn äärimmäisen lyhyt kahden kuukauden kesto, jäsenten käytettävissä olevat rajalliset resurssit ja valitusmenettelyn tehokkuutta koskeva tavoite ovat myös seikkoja, joiden pitäisi johtaa päinvastaiseen päätelmään. Valituslautakunnan jäsenten ei ACERin mielestä voida olettaa tekevän teknisiä ja taloudellisia arviointeja itse ilman mitään tukea käytettävissään olevassa äärimmäisen lyhyessä kahden kuukauden määräajassa.

47

ACER väittää valituslautakunnan toimivallan osalta, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se tukeutui valituksenalaisen tuomion 54, 55, 59 ja 60 kohdassa asetuksen N:o 713/2009 19 artiklan 5 kohtaan, jonka mukaan ”valituslautakunta voi joko käyttää [ACERin] toimivaltaa tai siirtää asian [ACERin toimivaltaiselle elimelle, jota valituslautakunnan päätös sitoo], todetakseen, että valituslautakunnan on valvottava kattavasti kaikkia ACERin päätökseen sisältyvissä teknisissä ja taloudellisissa arvioinneissa mahdollisesti tehtyjä virheitä. ACERin mukaan unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, ettei tällaista säännöstä voida tulkita siten, että siinä määritettäisiin sen valvonnan intensiteetti, jota valituslautakunnan on harjoitettava.

48

Unionin yleinen tuomioistuin teki ACERin mukaan myös oikeudellisen virheen valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa katsoessaan, että asetuksen N:o 713/2009 19 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että toisin kuin unionin tuomioistuimilla, valituslautakunnalla on päätösten asianmukaisuuteen kohdistuvan valvonnan yhteydessä toimivalta kumota tai korvata ACERin päätökset pelkästään teknisten ja taloudellisten seikkojen perusteella. Kyseisellä säännöksellä ei ACERin mukaan suinkaan voida perustella valituslautakunnan kattavaa valvontaa, vaan siinä säädettiin ainoastaan mahdollisuudesta kumota ACERin päätökset ja korvata ne valituslautakunnan päätöksillä tai palauttaa asia ACERille mainitsematta mitään sen valvonnan intensiteetistä, jota valituslautakunnan on harjoitettava.

49

Unionin yleinen tuomioistuin teki ACERin mukaan lisäksi oikeudellisen virheen valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa viittaamalla asetuksen N:o 713/2009 19 artiklan 1 kohtaan, jossa määriteltiin henkilöt, jotka voivat hakea muutosta valituslautakunnalta, sillä myöskään kyseinen artikla ei koske tällaisen valvonnan intensiteettiä. Myöskään asetuksen N:o 713/2009 20 artiklasta ei – toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 57, 58 ja 70 kohdassa – voida sen mukaan päätellä, että valituslautakunnan pitäisi tutkia monitahoiset tekniset ja taloudelliset arvioinnit kattavasti. Unionin yleinen tuomioistuin voi nimittäin aina kohdistaa valituslautakunnan päätöksiin kattavan tuomioistuinvalvonnan, vaikka kyseiset päätökset olisivat tulosta valituslautakunnan harjoittamasta rajoitetusta valvonnasta.

50

Yhteenvetona ACER katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin sivuutti lainvastaisesti tavoitellun päämäärän ja valituslautakunnassa käytävän menettelyn asiayhteyden, sellaisina kuin ne ilmaistiin asetuksessa N:o 713/2009, ja loukkasi näin toimivallanjaon periaatetta, kun kyse on unionin lainsäätäjän lainsäätäjänä ja budjettivallan käyttäjänä tekemistä valinnoista. Lisäksi se pitää myös unionin yleisen tuomioistuimen suorittamaa vertailua ECHAn valituslautakuntaan oikeudellisesti virheellisenä.

51

ACER väittää toissijaisesti, että vaikka valituslautakunnan olisi valvottava kyseisen viraston päätöksiä kattavasti, myös siltä osin kuin ne sisältävät monitahoisia teknisiä ja taloudellisia arviointeja, unionin yleinen tuomioistuin katsoi joka tapauksessa valituksenalaisen tuomion 83–90 kohdassa virheellisesti, ettei valituslautakunta ollut suorittanut tällaista kattavaa valvontaa nyt käsiteltävässä tapauksessa.

52

Aquind katsoo, että ensimmäinen valitusperuste on hylättävä ja että unionin yleinen tuomioistuin katsoi perustellusti, että valituslautakunnan oli valvottava päätöstä nro 05/2018 kattavasti rajoittumatta ilmeiseen arviointivirheeseen.

53

ACER väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen sen intensiteetin osalta, jolla valituslautakunnan on valvottava ACERin päätöksiä mainitun valituslautakunnan toimivallan määrittämistä koskevien asetuksen N:o 713/2009 säännösten perusteella.

54

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (tuomio 8.9.2022, Ministerstvo životního prostředí (Hyasinttiarat), C‑659/20, EU:C:2022:642, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

Ensinnäkin on mainittava, että asetuksen N:o 713/2009 18 ja 19 artiklan säännösten, jotka koskevat valituslautakunnan kokoonpanoa, organisaatiota ja toimivaltuuksia, sanamuodosta ei ilmene nimenomaisesti, että sen ACERin päätösten, joihin sisältyy monitahoisia taloudellisia ja teknisiä kysymyksiä koskevia arviointeja, osalta harjoittama valvonta rajoittuisi väistämättä ilmeiseen arviointivirheeseen.

56

Toiseksi valituslautakunnan perustamisella tavoiteltujen päämäärien osalta on todettava – kuten julkisasiamies on tehnyt ratkaisuehdotuksensa 44 kohdassa –, että sen perustaminen liittyy unionin lainsäätäjän omaksumaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, jossa unionin virastoille perustetaan muutoksenhakuelimet, jos niille on annettu päätösvaltaa teknisesti tai tieteellisesti monitahoisista kysymyksistä, jotka voivat vaikuttaa suoraan asianomaisten osapuolten oikeusasemaan.

57

Kuten unionin yleinen tuomioistuin myös perustellusti mainitsi valituksenalaisen tuomion 51 kohdassa, tällaiset muutoksenhakuelimet ovat asianmukainen keino suojata asianomaisten osapuolten oikeuksia tilanteessa, jossa unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun unionin viranomaisilla on laajaa harkintavaltaa muun muassa arvioitaessa hyvin monitahoisia tieteellisiä ja teknisiä tosiseikkoja niiden toimenpiteiden luonteen ja ulottuvuuden määrittämiseksi, joihin ne ryhtyvät, rajoituttava sen tutkimiseen, ettei monitahoisia tieteellisiä, teknisiä ja taloudellisia tosiseikkoja koskevaa laajaa harkintavaltaa käytettäessä ole tehty ilmeistä virhettä tai ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (määräys 4.9.2014, Rütgers Germany ym. v. ECHA, C‑290/13 P, ei julkaistu, EU:C:2014:2174, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58

Kolmanneksi on mainittava julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 41 kohdassa esittämällä tavalla, että vaikka eri muutoksenhakuelinten välillä on niiden rakenteen, toimintatavan ja toimivallan osalta tiettyjä eroja, niillä on kuitenkin myös tiettyjä yhteisiä piirteitä.

59

Aluksi on huomautettava, että kyse on virastojen sisäisistä hallinnollisista uudelleentarkasteluelimiä. Ne ovat tietyssä määrin riippumattomia, hoitavat tuomioistuintehtävien kaltaisia tehtäviä kontradiktorisissa menettelyissä ja koostuvat juristeista ja teknisistä asiantuntijoista, minkä vuoksi niillä on paremmat edellytykset ratkaista valitukset päätöksistä, joihin liittyy usein huomattava tekninen osatekijä. Valituslautakunnissa asian voivat saattaa vireille ne, joille virastojen, joihin valituslautakunnat kuuluvat, päätökset on osoitettu sekä luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, joita kyseiset päätökset koskevat suoraan ja erikseen. Lisäksi valituslautakunnat valvovat päätöksiä, joilla on vaikutuksia kolmansiin ja joita koskeva toimivalta on annettu niille niiden perustamisesta annetulla johdetun oikeuden säännöksellä. On vielä mainittava, että valituslautakunnat muodostavat nopean, helposti käytettävän, erikoistuneen ja edullisen mekanismin, jolla suojataan niiden oikeuksia, joille mainitut päätökset on osoitettu ja joita ne koskevat.

60

Neljänneksi on todettava, että ACERin valituslautakunnassa noudatettava menettely ei perustu muihin sääntöihin kuin kyseisen asetuksen 19 artiklaan, jonka 1 kohdassa säädetään, että luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, kansalliset sääntelyviranomaiset mukaan lukien, voivat hakea muutosta saman asetuksen 7–9 artiklassa tarkoitettuun päätökseen, joka on osoitettu niille tai joka koskee niitä suoraan ja erikseen. Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi perustellusti valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa, kyseisestä 19 artiklasta ei ilmene, että valituslautakunnalle tehtävän valituksen tutkittavaksi ottamiselle olisi asetettu muita edellytyksiä.

61

Tätä arviointia tukee asetuksen N:o 713/2009 19 artiklan 2 kohdan sanamuoto, jonka mukaan valituksessa on mainittava sen perusteet, tekemättä eroa sen mukaan, vedotaanko valituksen tueksi oikeudellisiin vai tosiseikkoja koskeviin perusteluihin.

62

Viidenneksi on mainittava, että valituslautakunta koostuu asetuksen N:o 713/2009 18 artiklan 1 kohdan mukaan kuudesta jäsenestä ja kuudesta varajäsenestä, jotka on valittu kansallisten sääntelyviranomaisten, kilpailuviranomaisten tai muiden kansallisten tai yhteisön elinten nykyisistä tai entisistä korkeassa asemassa olevista työntekijöistä, joilla on asiaankuuluva energia‑alan kokemus.

63

Valituslautakunnan kokoonpano täyttää siis ACERin päätösten kattavan valvonnan vaatimukset. Vaatimus siitä, että valituslautakunnan jäsenillä on oltava kokemusta energia‑alalta, johtuu siitä, että heillä on tai on oltava tarvittava tekninen osaaminen, jotta valitukset voidaan tutkia perusteellisesti.

64

Kuten unionin yleinen tuomioistuin mainitsi perustellusti valituksenalaisen tuomion 53 kohdassa, unionin lainsäätäjän tarkoituksena on siten ollut taata ACERin valituslautakunnalle tarvittava asiantuntemus, jotta tämä voi itse arvioida energia‑alaan liittyviä monitahoisia teknisiä ja taloudellisia tosiseikkoja. Tämä oli lainsäätäjän tavoite myös silloin, kun se perusti muita unionin virastoja, kuten EASAn tai ECHAn, joiden valituslautakunnat koostuvat asiantuntijoista, joilla on kyseisten alojen erityispiirteitä heijastava pätevyys.

65

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi siten valituksenalaisen tuomion 52 kohdassa perustellusti, että valituslautakunnan organisaatiota ja toimivaltaa koskevien säännösten perusteella voidaan todeta, ettei kyseistä muutoksenhakuelintä ole perustettu valvomaan monitahoisia teknisiä ja taloudellisia arviointeja vain rajoitetusti.

66

Kuudenneksi unionin yleinen tuomioistuin mainitsi samoin perustellusti valituksenalaisen tuomion 61 kohdassa, että oikeuskäytäntöä, jonka mukaan unionin tuomioistuimet valvovat monitahoisia teknisiä, tieteellisiä ja taloudellisia arviointeja rajoitetusti, ei voida soveltaa unionin virastojen muutoksenhakuelimiin.

67

Kuten unionin yleinen tuomioistuin mainitsi valituksenalaisen tuomion 58 kohdassa, se, että valituslautakunnan harjoittama valvonta olisi ACERin päätöksiin sisältyvien monitahoisten teknisten ja taloudellisten arviointien osalta vain rajoitettua, merkitsisi nimittäin sitä, että unionin tuomioistuimet harjoittaisivat rajoitettua valvontaa sellaisen päätöksen osalta, joka on itsessään rajoitetun valvonnan tulosta. Niinpä unionin yleinen tuomioistuin totesi perustellusti, että tällainen järjestelmä ei tarjoa takeita siitä, että yritykset, joiden asetuksen N:o 714/2009 17 artiklan 1 kohdan nojalla tekemät vapautusta koskevat hakemukset on hylätty, saisivat tehokasta oikeussuojaa.

68

Seitsemänneksi ACER väittää valituksenalaisen tuomion 61–68 kohdassa esitettyjen toteamusten kiistämiseksi ja ensimmäisen valitusperusteensa tueksi turhaan, että ACERin ja ECHAn valituslautakuntien välillä on eroja niiden tavoitteiden, menettelyn, määräaikojen ja henkilöstöä koskevien järjestelyjen osalta.

69

Unionin yleinen tuomioistuin mainitsi tältä osin valituksenalaisen tuomion 61 kohdassa todenneensa jo ECHAn valituslautakunnan osalta, että valvonta, jota kyseinen valituslautakunta harjoittaa ECHAn päätöksiin sisältyvien tieteellisten arviointien osalta, ei rajoittunut vain sen tarkistamiseen, onko kyse ilmeisistä virheistä, vaan valituslautakunnan tehtävänä oli sitä vastoin jäsentensä lainopillisen ja tieteellisen pätevyyden nojalla tutkia, voitiinko valittajan esittämillä väitteillä osoittaa, että seikat, joihin mainittu ECHAn päätös perustui, olivat virheellisiä, ja että valituslautakunnan harjoittaman valvonnan intensiteetti oli suurempi kuin unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan (ks. vastaavasti tuomio 20.9.2019, BASF Grenzach v. ECHA, T‑125/17, EU:T:2019:638, 87–89 ja 124 kohta).

70

Kuten unionin yleinen tuomioistuin olennaisilta osin totesi valituksenalaisen tuomion 64–67 kohdassa perustellusti, ECHAn valituslautakunnan kokoonpano ja toimivalta ovat – toisin kuin ACER väittää – verrattavissa ACERin valituslautakunnan kokoonpanoon ja toimivaltaan, koska molemmat elimet koostuvat jäsenistä, joilla on tarvittava asiantuntemus, jotta ne voivat itse arvioida monitahoisia tieteellisiä, teknisiä ja taloudellisia tosiseikkoja. Toisaalta sillä, että ACERin valituslautakunnasta poiketen ECHAn valituslautakunnan jäsenet työskentelevät kokoaikaisesti, ei voi olla vaikutusta sen valvonnan intensiteettiin, jota niiden on harjoitettava.

71

Sen ACERin väitteen, joka perustuu valituslautakunnalle asetuksen N:o 713/2009 19 artiklan 2 alakohdassa annetun kahden kuukauden määräajan lyhyyteen, osalta on todettava, ettei määräajan lyhyydestä voida päätellä, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut rajoittaa ACERin valituslautakunnan harjoittamaa valvontaa, koska kyseinen määräaika – jota sitä paitsi pidennettiin neljään kuukauteen asetuksen N:o 2019/942 28 artiklan 2 kohdalla – ilmentää pikemminkin unionin lainsäätäjän halua turvata menettelyn nopeus.

72

Kun otetaan huomioon kaikki edellä mainitut seikat, on ilmeistä, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi perustellusti, että ACERin valituslautakunta oli tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, että se saattoi harjoittaa teknisten tai monitahoisten arviointien osalta rajoitettua valvontaa ja rajoittua selvittämään, oliko ACER tehnyt ilmeisen arviointivirheen.

73

ACER väittää toissijaisesti, että vaikka katsottaisiin, että ACERin valituslautakunnan on valvottava monitahoisia teknisiä ja taloudellisia arviointeja sisältäviä ACERin päätöksiä kattavasti, unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, ettei ACERin valituslautakunta ollut suorittanut tällaista valvontaa nyt käsiteltävässä tapauksessa.

74

Tämä väite ei voi menestyä, koska riidanalaisen päätöksen 52 kohdasta ilmenee nimenomaisesti, että ACERin valituslautakunnan tarkoituksena oli rajoittaa päätöksen N:o 05/2018 valvonta koskemaan ilmeistä arviointivirhettä.

75

Edellä esitetyn perusteella ACERin ensimmäinen valitusperuste on hylättävä.

76

Toisessa valitusperusteessaan ACER väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki asetuksen N:o 714/2009 17 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkintaa koskevan oikeudellisen virheen vapautusjärjestelmän ja sääntelyjärjestelmän välisen suhteen osalta.

77

Kuten valituksenalaisen tuomion 91 kohdasta ilmenee, unionin yleinen tuomioistuin tutki ylimääräisenä tämän kysymyksen, joka oli Aquindin kumoamiskanteensa tueksi esittämän neljännen kanneperusteen kohteena, hyväksyttyään ensin kannekirjelmän yhdeksännen kanneperusteen valituksenalaisen tuomion 43–90 kohdassa esitetyillä perusteilla, joita ACER on turhaan kritisoinut ensimmäisessä valitusperusteessaan.

78

Tältä osin on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun yksi unionin yleisen tuomioistuimen esittämistä perusteluista on riittävä sen antaman tuomion tuomiolauselman perustelemiseksi, kyseessä olevassa tuomiossa esitetyssä muussa perustelussa mahdollisesti oleva virheet ovat joka tapauksessa merkityksettömiä mainitun tuomiolauselman kannalta, joten valitusperuste, jossa vedotaan näihin virheisiin, on tehoton ja se on hylättävä (tuomio 5.9.2019, Euroopan unioni v. Guardian Europe ja Guardian Europe v. Euroopan unioni, C‑447/17 P ja C‑479/17 P, EU:C:2019:672, 143 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

79

Toinen valitusperuste on siten hylättävä tehottomana.

80

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että päävalitus on hylättävä kokonaisuudessaan.

81

Koska päävalitus hylätään, lausunnon antaminen vastavalituksesta raukeaa.

82

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

83

Koska unionin tuomioistuin on nyt käsiteltävässä asiassa hylännyt päävalituksen, ja Aquind on vaatinut ACERin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ACER on velvoitettava vastaamaan päävalitukseen liittyvistä omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan siitä Aquindille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

84

Työjärjestyksen 142 artiklassa, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, määrätään, että jos lausunnon antaminen asiassa raukeaa, unionin tuomioistuin määrää oikeudenkäyntikuluista harkintansa mukaan.

85

On päätettävä, että ACER ja Aquind vastaavat vastavalitukseen liittyvistä omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: