1.

Kyseessä oleva ennakkoratkaisupyyntö koskee kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 ( 2 ) 27 artiklan 3 kohdan ja 29 artiklan tulkintaa.

2.

Tämä ennakkoratkaisupyyntö on tehty asioissa, joissa asianosaisina ovat yhtäältä kansainvälistä suojelua hakeneet E.N., S.S. ja J.Y. sekä toisaalta Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (turvallisuus- ja oikeusasioista vastaava valtiosihteeri, Alankomaat; jäljempänä valtiosihteeri) ja joissa on kyse valtiosihteerin päätöksistä jättää vastapuolten kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset tutkimatta ja siirtää heidät muihin jäsenvaltioihin. Toimivaltaiset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimet kumosivat nämä päätökset. Valtiosihteeri valitti näistä tuomioista ja haki väliaikaista oikeussuojaa kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden siirtämistä koskevan määräajan lykkäämiseksi, mihin suostuttiin.

3.

Tämä tapaus antaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden täsmentää, miten on laskettava aika, joka pyynnön esittäneellä jäsenvaltiolla on käytettävissään kansainvälistä suojelua hakeneen henkilön siirtämiseksi hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon.

4.

Käsiteltävä asia liittyy vireillä olevaan asiaan Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (Siirron määräaika – Ihmiskauppa) (C‑338/21), jossa esitettiin kysymys siitä, lykätäänkö Dublin III ‑asetuksen 29 artiklan 1 kohdassa säädettyä siirtoa koskevaa määräaikaa (jäljempänä siirron määräaika), kun asianomainen henkilö on kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa kanssa samanaikaisesti hakenut direktiivin 2004/81/EY ( 3 ) 8 artiklassa säädetyn tilapäisen oleskeluluvan epäämistä koskevaan päätökseen oikaisua.

5.

Vaikka Raad van State (ylin hallintotuomioistuin, Alankomaat) käsittelee molemmissa tapauksissa siirtomääräyksen täytäntöönpanon lykkäämisen seurauksia itse siirron määräajan laskemiselle, erityiskysymykset ovat erilaisia. Tämän vuoksi näiden asioiden ratkaisuehdotukset esitetään erikseen samana päivänä.

6.

Tässä ratkaisuehdotuksessa ehdotan analyysini lopussa, että unionin tuomioistuimen toteaa, että Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 3 kohtaa ja 29 artiklaa on tulkittava siten, että siltä osin kuin pyynnön esittänyt jäsenvaltio on päättänyt soveltaa asetuksen 27 artiklan 3 kohdan c alakohtaa, ja jos kansainvälistä suojelua hakeva henkilö ei ole pyytänyt siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä kyseisen säännöksen nojalla, toisen asteen tuomioistuin ei voi asian käsittelyn aikana ja kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä määrätä väliaikaisesta oikeussuojasta siirron määräajan lykkäämiseksi.

7.

Dublin III ‑asetuksen 1 artiklassa vahvistetaan ne perusteet ja menettelyt, joiden mukaisesti määritellään kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio. Asetuksen johdanto-osan 4, 5 ja 19 perustelukappaleessa todetaan tältä osin seuraavaa:

– –

8.

Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”3.   Siirtopäätöksiin kohdistuvien muutoksenhaun ja uudelleen käsittelyä koskevien hakemusten osalta jäsenvaltioiden on kansallisessa laissaan säädettävä, että

4.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että toimivaltaiset viranomaiset voivat viran puolesta lykätä siirtopäätöksen täytäntöönpanoa kunnes muutoksenhaun tai uudelleen käsittelyn tulos on selvillä.”

9.

Dublin III ‑asetuksen 29 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Hakijan – – siirto pyynnön esittäneestä jäsenvaltiosta hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon tapahtuu pyynnön esittäneen jäsenvaltion kansallisen lain mukaisesti ja sen jälkeen kun asianomaiset jäsenvaltiot ovat päässeet asiasta yhteisymmärrykseen ja heti kun se on käytännössä mahdollista, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun toinen jäsenvaltio on suostunut pyyntöön ottaa asianomainen henkilö vastaan tai takaisin tai muutoksenhaun tai uudelleen käsittelyn johdosta annetun lopullisen päätöksen tekemisestä, jos sillä on lykkäävä vaikutus 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

– –

2.   Jos siirtoa ei toteuteta kuuden kuukauden määräajan kuluessa, hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio vapautuu velvoitteestaan ottaa asianomainen henkilö vastaan tai takaisin, ja vastuu siirtyy pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle. Määräaikaa voidaan jatkaa enintään yhteen vuoteen, jos siirtoa ei voida suorittaa asianomaisen henkilön vangitsemisen vuoksi, tai enintään kahdeksaantoista kuukauteen, jos asianomainen henkilö on paennut viranomaisia.”

10.

Alankomaiden 4.6.1992 annetun yleisen hallinto-oikeuslain (Algemene wet bestuursrecht) 8:81 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa ( 4 ):

”Jos päätöksestä nostetaan kanne hallintotuomioistuimessa tai jos ennen mahdollista kannetta hallintotuomioistuimessa haetaan oikaisua – –, pääasioissa toimivaltaisen tai mahdollisesti toimivaltaiseksi tulevan hallintotuomioistuimen väliaikaisen oikeussuojan osalta toimivaltainen tuomari voi hakemuksesta määrätä turvaamistoimista, jos se on kiireellisesti tarpeen ottaen huomioon asiaan liittyvät edut.”

11.

Lain 8:108 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jollei tässä osastossa toisin määrätä, valitukseen sovelletaan soveltuvin osin 8.1–8.3 osastoa – –”

12.

E.N., S.S. ja J.Y. jättivät 12.7. ja 7.10.2019 sekä 22.11.2020 hakemukset kansainvälisestä suojelusta Alankomaissa. Valtiosihteeri on pyytänyt muiden jäsenvaltioiden viranomaisia ottamaan nämä hakijat vastaan tai takaisin. Kyseiset viranomaiset hyväksyivät 27.10. ja 20.11.2019 sekä 19.1.2021 nimenomaisesti tai implisiittisesti nämä vastaan- tai takaisinottopyynnöt.

13.

Valtiosihteeri kieltäytyi 9.1. ja 8.2.2020 sekä 16.2.2021 käsittelemästä kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia sillä perusteella, että hakemusten käsittelystä vastaavat muiden jäsenvaltioiden viranomaiset ja että E.N., S.S. ja J.Y. oli siirrettävä näille viranomaisille. E.N., S.S. ja J.Y. nostivat kanteen näiden päätösten kumoamiseksi. Asianomaisten istunnossa antamista lausunnoista käy ilmi, että he eivät pyytäneet mainittujen päätösten täytäntöönpanon lykkäämistä siihen asti, kunnes heidän kumoamiskanteistaan on annettu ratkaisu. ( 5 )

14.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimet kumosivat 25.2. ja 16.9.2020 ( 6 ) sekä 1.4.2021 päätökset kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tutkimatta jättämisestä ja siirtopäätökset ja määräsi valtiosihteerin tekemään uudet päätökset E.N:n, S.S:n ja J.Y:n tekemistä kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista.

15.

Valtiosihteeri valitti tuomioista Raad van Stateen. Se haki samalla väliaikaista oikeussuojaa sen turvaamiseksi, että sen ei tarvitsisi tehdä uutta päätöstä kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista ennen kuin valitus on ratkaistu ja että siirtämisen määräaikaa lykättäisiin. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin hyväksyi nämä hakemukset 17.3. ja 16.11.2020 sekä 28.5.2021.

16.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että sen on todettava, että siirtämisen määräaika on päättynyt ja että Alankomaiden kuningaskunta on näin ollen vastuussa E.N:n, S.S:n ja J.Y:n kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelystä, jos Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 3 kohta ja 29 artiklan 1 kohta ovat esteenä sille, että toisessa asteessa hyväksytään valtiosihteerin hakemus väliaikaisesta oikeussuojasta siirron määräajan lykkäämiseksi.

17.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin muistuttaa, että Alankomaiden kuningaskunta on päättänyt panna täytäntöön Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 3 kohdan c alakohdan, jonka mukaan asianomaisella henkilöllä on oikeus pyytää kohtuullisen ajan kuluessa tuomioistuinta lykkäämään siirtopäätöksen täytäntöönpanoa, kunnes hänen muutoksenhakunsa tai uudelleen käsittelyn tulos on selvillä.

18.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että ratkaisu, jonka mukaan Dublin III ‑asetuksen 27 ja 29 artikla ovat esteenä sille, että toisessa asteessa hyväksytään valtiosihteerin hakemus väliaikaisesta oikeussuojasta siirron määräajan lykkäämiseksi, voitaisiin perustella yhtäältä tavoitteella määrittää kyseisen asetuksen 27 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu ”asianomaisen henkilön” käsite ja toisaalta tavoitteella määrittää nopeasti kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio.

19.

Tuomioistuin tuo kuitenkin esille seikkoja, joiden perusteella on perusteltua päätellä, että kyseinen asetus ei ole esteenä sille, että toisessa asteessa hyväksytään valtiosihteerin hakemus väliaikaisesta oikeussuojasta siirron määräajan lykkäämiseksi.

20.

Ensinnäkin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päättelee 26.9.2018 annetusta tuomiosta Staatssecretaris van Veiligheid en justitie (Muutoksenhaun lykkäävä vaikutus), ( 7 ) että vaikka direktiivissä säädetään velvollisuudesta varmistaa, että on olemassa tehokas ensimmäisen oikeusasteen oikeussuojakeino, tämä velvollisuus ei estä säätämästä menettelystä toisessa oikeusasteessa.

21.

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että vaikka yksi Dublin III ‑asetuksen tavoitteista on määrittää nopeasti kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, on taattava tehokas oikeussuojakeino sellaisia päätöksiä vastaan, jotka koskevat siirtämistä vastuussa olevaan jäsenvaltioon. Asianomainen henkilö saattaa näin ollen pitää parempana ylimääräistä oikeussuojaa kuin vastuussa olevan jäsenvaltion nopeaa määrittelyä.

22.

Kansallisen tuomioistuimen mukaan tällaisella tulkinnalla pyrittäisiin välttämään kaksi epätoivottua tilannetta, nimittäin yhtäältä se, että asianomainen henkilö siirretään muutoksenhaun ajaksi toimivaltaiseen jäsenvaltioon, kunnes hänet palautetaan pyynnön esittäneeseen jäsenvaltioon, jos muutoksenhaku on perusteltu, ja toisaalta se, että asianomaista henkilöä ei voida siirtää vastuussa olevaan jäsenvaltioon ja että siirron määräaika päättyy muutoksenhaun aikana, jolloin kansainvälistä suojelua koskeva hakemus olisi käsiteltävä pyynnön esittäneessä jäsenvaltiossa, vaikka asianomaisen henkilön kanne hylättäisiin.

23.

Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan valtiosihteerillä on myös mahdollisuus hakea toisessa asteessa siirron määräajan lykkäämistä. Päinvastainen ratkaisu saattaisi johtaa siihen, että valtiosihteeri menettäisi käytännössä kaikki muutoksenhakumahdollisuudet, koska siirtoaika ei aina riittäisi siihen, että tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille, voisi tehdä päätöksen.

24.

Raad van State on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian ratkaisua ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [Dublin III ‑asetuksen] 27 artiklan 3 kohtaa ja 29 artiklaa tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että silloin, kun jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä säädetään toisesta oikeusasteesta nyt kyseessä olevan kaltaisissa asioissa, toisen asteen tuomioistuin voi asian käsittelyn aikana jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hakemuksesta määrätä väliaikaisesta oikeussuojasta siirron määräajan lykkäämiseksi?”

25.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet E.N., S.S. ja J.Y., Alankomaiden ja Saksan hallitukset sekä Euroopan komissio.

26.

Tässä asiassa ja vireillä olevassa asiassa C‑338/21 14.7.2022 pidetyssä yhteisessä istunnossa kuultiin E.N:ää, S.S:ää ja J.Y:tä sekä Alankomaiden hallitusta ja komissiota, joita pyydettiin myös vastaamaan unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin, joihin edellytettiin suullista vastausta.

27.

Ennakkoratkaisukysymyksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta lähinnä lausumaan, onko Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 3 kohtaa ja 29 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sellaiselle kansalliselle käytännölle, jonka mukaan on niin, että jos jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä säädetään 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin siirtopäätöksiin kohdistuvien muutoksenhaun ja uudelleen käsittelyä koskevien hakemusten osalta toisesta oikeusasteesta, toisen asteen tuomioistuin voi asian käsittelyn aikana jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hakemuksesta määrätä väliaikaisesta oikeussuojasta siirron määräajan lykkäämiseksi.

28.

Jotta voidaan vastata ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin, on ensinnäkin muistutettava, että Dublin III ‑asetuksessa ei sellaisenaan säädetä kansallisen tuomioistuimen mahdollisuudesta lykätä pyynnön esittäneen jäsenvaltion käytettävissä olevaa kuuden kuukauden määräaikaa kansainvälistä suojelua hakevan henkilön siirtämiseksi toimivaltaiseen jäsenvaltioon.

29.

Asetuksen 27 artiklan 3 kohdassa säädetään sitä vastoin kansallisen tuomioistuimen mahdollisuudesta lykätä siirtopäätöksen täytäntöönpanoa joko viran puolesta ( 8 ) tai asianomaisen pyynnöstä. ( 9 ) Juuri tämä lykkäys vaikuttaa siirron määräajan laskemiseen.

30.

Kyseisen asetuksen 29 artiklan 1 kohdan mukaan asianomaisen henkilön siirron määräajan kuluminen alkaa siitä, kun toinen jäsenvaltio on suostunut pyyntöön ottaa asianomainen henkilö vastaan tai takaisin. Jos asianomainen henkilö on kuitenkin hakenut siirtopäätökseen muutosta tai oikaisua, määräaika alkaa kulua muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn johdosta annetun lopullisen päätöksen tekemisestä, jos lykkäävä vaikutus on myönnetty saman asetuksen 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

31.

Viimeksi mainitussa säännöksessä säädetään kolmesta tavasta lykätä siirtopäätöksen täytäntöönpanoa. Jäsenvaltioiden on säädettävä joko ensinnäkin siitä, että siirtopäätökseen kohdistuva muutoksenhaku antaa asianomaiselle henkilölle oikeuden jäädä kyseisen päätöksen tehneeseen jäsenvaltioon, kunnes muutoksenhaun tulos on selvillä, ( 10 ) jolloin siirtoa ei voita toteuttaa, tai toiseksi siitä, että siirtopäätökseen kohdistuvan muutoksenhaun seurauksena siirto lykkääntyy automaattisesti tietyn kohtuullisen ajan, jonka kuluessa tuomioistuimen on päätettävä, onko muutoksenhaulla lykkäävä vaikutus, ( 11 ) tai kolmanneksi siitä, että asianomaisella henkilöllä on mahdollisuus hakea siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä, kunnes hänen kyseiseen päätökseen kohdistamansa muutoksenhaun tulos on selvillä. ( 12 ) Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 3 kohdan ja 29 artiklan 1 kohdan yhteisvaikutuksesta siirron määräajan alkamishetkeä voidaan lykätä asetuksen 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti ainoastaan silloin, kun siirtopäätöksen täytäntöönpanoa lykätään jonkin asetuksen 27 artiklan 3 kohdassa säädetyn kolmen tavan perusteella.

32.

On kuitenkin huomattava, että ensinnäkin Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 3 kohdassa ei säädetä, että pyynnön esittäneen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi pyytää siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä, ja toiseksi Alankomaiden kuningaskunta on valinnut kyseisessä säännöksessä säädetyistä kolmesta vaihtoehtoisesta lykkäämistavasta sen, jonka mukaan kansainvälistä suojelua hakeva henkilö voi hakea siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä. ( 13 )

33.

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa Alankomaiden järjestelmässä säädetään kuitenkin, että sen jälkeen, kun siirtopäätös on kumottu ensimmäisessä oikeusasteessa, toimivaltainen hallintoviranomainen voi hakea toisen asteen tuomioistuimen väliaikaisen oikeussuojan osalta toimivaltaiselta tuomarilta sen toteamista, että sen ei tarvitse tehdä uutta päätöstä kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta muutoksenhaun tulosta odottaessa ja että siirtoa koskevaa määräaikaa lykätään siihen asti, kunnes toisen asteen tuomioistuin on ratkaissut valituksen, vaikka kansainvälistä suojelua hakeva henkilö ei ole pyytänyt siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä ensimmäisessä oikeusasteessa tai lykkäystä ei ole myönnetty.

34.

Näin ollen on selvitettävä, ovatko Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 3 kohta ja 29 artiklan 1 kohta esteenä tällaiselle oikeuskäytännölle siltä osin kuin Alankomaiden kuningaskunta on päättänyt soveltaa kyseisen asetuksen 27 artiklan 3 kohdan c alakohtaa eikä kansainvälistä suojelua hakeva henkilö ole hakenut siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä ensimmäisessä oikeusasteessa.

35.

Tätä varten muistutan, että Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 3 kohdan ja 29 artiklan säännöksillä on omat tarkoituksensa.

36.

Ensinnäkin kansainvälistä suojelua hakevan henkilön vastaanotto- ja takaisinottomenettelyt on toteutettava tiettyjen pakottavien määräaikojen kuluessa, mukaan lukien kuuden kuukauden määräaika, joka pyynnön esittäneellä jäsenvaltiolla on käytettävissään asianomaisen henkilön siirtämiseksi Dublin III ‑asetuksen 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastuussa olevalle jäsenvaltiolle. ( 14 )

37.

Nämä määräajat edistävät ratkaisevasti kyseisen asetuksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa mainitun kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyn nopeutta koskevan tavoitteen saavuttamista, koska niillä taataan, että vastaanotto- ja takaisinottomenettelyt toteutetaan ilman perusteetonta viivytystä. ( 15 )

38.

Toiseksi unionin lainsäätäjä on kyseisen asetuksen 27 artiklan 3 kohdalla pyrkinyt vahvistamaan kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille tarjottavia menettelyllisiä takeita ( 16 ) ja erityisesti hakijoiden perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaista oikeussuojaa. ( 17 )

39.

Toisin sanoen juuri asianomaisen henkilön riittävän oikeussuojan takaamiseksi Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 3 kohdassa annetaan hänelle mahdollisuus siihen, että pyynnön esittäneen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät voi siirtää häntä toiseen jäsenvaltioon.

40.

Kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi 29.1.2009 antamassaan tuomiossa Petrosian, ( 18 ) näiden tavoitteiden välinen yhteys merkitsee, että jotta voidaan sovittaa yhteen asianomaisten henkilöiden tehokkaan oikeussuojan takaaminen ja jäsenvaltioille asetettujen pakottavien määräaikojen noudattaminen, siirron määräaikaa on voitava lykätä siten, että se alkaa kulua siitä tuomioistuimen ratkaisusta lukien, jossa menettelyä koskeva asiaratkaisu tehdään ja joka ei enää voi estää siirtopäätöksen täytäntöönpanoa.

41.

Sittemmin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin lainsäätäjän tarkoituksena ei ollut asettaa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyn nopeutta koskevaa vaatimusta hakijoiden oikeussuojan edelle. ( 19 )

42.

Edellä esitetyn perusteella katson aiheelliseksi muistuttaa, että kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten nopeaa käsittelyä koskevaa tavoitetta voidaan heikentää lykkäämällä siirtämisen määräajan alkamista vain, jos siirtopäätöksen täytäntöönpano on keskeytetty Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 3 kohdassa säädetyin edellytyksin kansainvälistä suojelua hakevan henkilön riittävän oikeussuojan varmistamiseksi. Näin ollen on yksinomaan tämän hakijan edun mukaista, että siirtopäätösten osalta on käytettävissä oikeussuojakeinoja ja että näiden päätösten täytäntöönpanon lykkäämisestä voidaan määrätä, mikä johtaa siirron määräajan lykkäämiseen.

43.

Näin ollen olen sitä mieltä, että se, että toisen asteen tuomioistuin lykkää siirtopäätöksen täytäntöönpanoa pyynnön esittäneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä, ei anna takeita kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden tehokkaasta oikeussuojasta.

44.

Pääasiassa ensimmäinen oikeusaste oli hyväksynyt E.N:n, S.S:n ja J.Y:n vaatimuksen siirtopäätösten kumoamisesta ilman, että he olivat hakeneet niiden täytäntöönpanon lykkäämistä.

45.

Tästä voidaan esittää kaksi huomiota.

46.

Siirtopäätösten kumoamisesta haluan ensinnäkin huomauttaa, että Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 3 kohdan mukainen siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkääminen liittyy erottamattomasti, mutta ei välttämättä automaattisesti, siihen, että kyseiseen päätökseen on haettu muutosta. Kun on tehty siirtopäätös, sen täytäntöönpanoa voidaan lykätä, jotta kansainvälistä suojelua hakeva henkilö voi tehokkaasti riitauttaa päätöksen.

47.

Lisäksi siirron toteuttamiselle asetetun kuuden kuukauden määräajan jatkaminen voidaan perustella ainoastaan sillä, että on asianomaisen henkilön edun mukaista, että oikeusviranomainen selkiyttää siirtopäätöksen laillisuutta. ( 20 )

48.

Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimet kumosivat siirtopäätökset, E.N., S.S. ja J.Y. eivät enää ole vaarassa tulla siirretyiksi vastuussa olevaan jäsenvaltioon muutoksenhakumenettelyn aikana. Ei ole vaaraa siitä, että heidän oikeussuojansa heikentyy, sillä he voivat pysyä pyynnön esittäneen jäsenvaltion alueella ja puolustaa tehokkaasti oikeuksiaan toisen asteen tuomioistuimessa.

49.

Toisaalta muutoksenhaun lykkäävän vaikutuksen puuttumisesta unionin tuomioistuin on jo todennut, että hyväksyessään Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 3 kohdan unionin lainsäätäjä on tunnustanut, että jäsenvaltiot voivat päättää, että siirtopäätöstä koskeva muutoksenhaku ei itsessään riitä lykkäämään siirtopäätöksen täytäntöönpanoa, joka voi näin ollen tapahtua odottamatta muutoksenhaun tutkimista, jollei lykkäystä ole pyydetty tai lykkäyspyyntöä hylätty. ( 21 )

50.

E.N., J.Y. ja S.S. eivät kuitenkaan olleet pyytäneet ensimmäisessä oikeusasteessa siirtopäätöksistä nostamiensa kanteiden yhteydessä, että niillä olisi lykkäävä vaikutus, kuten heidän asianajajiensa istunnossa esittämistä lausumista ilmenee. ( 22 )

51.

Tältä osin voidaan päätellä, että E.N., J.Y. ja S.S. halusivat asettaa nopeuden etusijalle kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa käsittelyssä ja että siirtopäätösten täytäntöönpanon lykkääminen, jota valtiosihteeri haki toisessa asteessa, vastaa pikemminkin tämän hallintoviranomaisen etua pitää voimassa ensimmäisessä oikeusasteessa kumotut siirtopäätökset ja lykätä siirtopäätösten täytäntöönpanoa ja siten viivästyttää siirtoajan alkamista.

52.

Totean itse asiassa, että ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että toisessa asteessa toimivaltaisen kansallisen viranomaisen aloitteesta määrätyn väliaikaisen oikeussuojan tarkoituksena on lähinnä estää siirron määräajan päättyminen ennen muutoksenhaun käsittelyä. Näin ollen nämä toimenpiteet on myönnetty yksinomaan tämän viranomaisen hyväksi.

53.

Kuten Alankomaiden kuningaskunta kuitenkin totesi istunnossa, mikään ei estä toimivaltaisia kansallisia viranomaisia siirtämästä kansainvälistä suojelua hakevaa henkilöä koko ensimmäisen oikeusasteen menettelyn aikana hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon, jos kansainvälistä suojelua hakevan henkilön ensimmäisessä oikeusasteessa nostaman kanteen yhteydessä ei ole haettu väliaikaista oikeussuojaa siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkäämiseksi. ( 23 )

54.

On tosin totta, että tällainen skenaario voisi johtaa siihen, että pyynnön esittänyt jäsenvaltio siirtää kansainvälistä suojelua hakevan henkilön jäsenvaltioon, joka on suostunut ottamaan hänet vastaan tai takaisin, vaikka pyynnön esittäneen jäsenvaltion toimivaltaiset tuomioistuimet kumoaisivat myöhemmin siirtopäätöksen.

55.

Totean kuitenkin, että Dublin III ‑asetuksen 29 artiklan 3 kohdassa säädetään tällaisessa tapauksessa, että ”siirron toteuttaneen jäsenvaltion on viipymättä otettava asianomainen henkilö takaisin”. ( 24 )

56.

Koska pyynnön esittänyt jäsenvaltio on päättänyt soveltaa Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 3 kohdan c alakohtaa eikä asianomainen henkilö ole ensimmäisessä oikeusasteessa pyytänyt siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä, kyseisen päätöksen täytäntöönpanon osalta ei ole olemassa mitään estettä, joka oikeuttaisi siirron määräajan lykkäämisen.

57.

Päättelen, että pyynnön esittäneellä jäsenvaltiolla ei ole mitään syytä poiketa Dublin III ‑asetuksen 29 artiklan 1 kohdassa säädetystä kuuden kuukauden määräajasta, joka alkaa siitä hetkestä, kun hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio on hyväksynyt asianomaista henkilöä koskevan vastaanotto- tai takaisinottopyynnön, jos kyseinen henkilö ei ole ensimmäisessä oikeusasteessa pyytänyt siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä.

58.

Näin ollen toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tekemä muutoksenhaku ei voi johtaa siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkäämiseen, jota vain asianomainen henkilö voi pyytää, tai siirron määräajan lykkäämiseen.

59.

Tilanne olisi erilainen, jos E.N., J.Y. ja S.S. olisivat hakeneet ja saaneet lykkäystä siirtopäätöksen täytäntöönpanoon ensimmäisessä oikeusasteessa. Jos kyseessä on muutoksenhaku lykkäävin vaikutuksin, minkä tarkastaminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä, lykkäyspäätös pysyy voimassa toisen asteen tuomioistuimen ratkaisuun ja muutoksenhaun ratkaisemiseen asti kansallisen lainsäädännön mukaisten oikeusasteiden lukumäärästä riippumatta. Vain tässä tapauksessa siirtoa koskeva määräaika voisi alkaa kulua siitä hetkestä, kun siirtopäätöstä koskevan muutoksenhaun tai uudelleentarkastelun lykkäävä vaikutus lakkaa.

60.

Tällaista tulkintaa tukevat Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 3 kohta, jossa säädetään, että kansainvälistä suojelua hakeva henkilö voi pyytää siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä ”kunnes hänen muutoksenhakunsa tai uudelleen käsittelyn tulos on selvillä”, sekä kyseisen asetuksen 29 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta, jossa säädetään, että siirtoa koskeva määräaika alkaa kulua ”muutoksenhaun tai uudelleen käsittelyn johdosta annetun lopullisen päätöksen tekemisestä”, jos siirtopäätöksen täytäntöönpanoa on lykätty 27 artiklan 3 kohdan nojalla.

61.

Tällä perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuimen toteaa, että siltä osin kuin pyynnön esittänyt jäsenvaltio on päättänyt soveltaa Dublin III ‑asetuksen 27 artiklan 3 kohdan c alakohtaa ja kansainvälistä suojelua hakeva henkilö ei ole pyytänyt siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä kyseisen säännöksen nojalla, toisen asteen tuomioistuin ei voi asian käsittelyn aikana ja pelkästään kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä määrätä väliaikaisesta oikeussuojasta siirron määräajan lykkäämiseksi.

62.

Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Raad van Staten esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 27 artiklan 3 kohtaa ja 29 artiklaa

on tulkittava siten, että

siltä osin kuin pyynnön esittänyt jäsenvaltio on päättänyt soveltaa asetuksen 27 artiklan 3 kohdan c alakohtaa ja kansainvälistä suojelua hakeva henkilö ei ole pyytänyt siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä kyseisen säännöksen nojalla, mainitut säännökset ovat esteenä sille, että toisen asteen tuomioistuin asian käsittelyn aikana ja pelkästään kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä määrää väliaikaisesta oikeussuojasta kyseisen asetuksen 29 artiklan 1 kohdassa säädetyn siirron määräajan lykkäämiseksi.