1.

Mallisuojalle asetetut edellytykset unionin oikeudessa ovat mallin uutuus ja yksilöllinen luonne. Tilanne kuitenkin mutkistuu silloin, kun tuote, johon kyseistä mallia sovelletaan, on moniosaisen tuotteen osana. Tällaisessa tapauksessa suojan myöntämisen edellytyksenä on yhtäältä se, että tämä osa, kun se on asennettu, pysyy näkyvissä moniosaisen tuotteen, johon osa kuuluu, tavanomaisen käytön aikana, ja toisaalta se, että sen näkyvät piirteet täyttävät uutuuden ja yksilöllisen luonteen vaatimukset. Nämä lisäedellytykset on asetettu moniosaisten tuotteiden varaosien mallioikeuden avulla tapahtuvan tuotannon ja kaupan pitämisen monopolisoinnin estämiseksi erityisesti moottoriajoneuvoalalla. ( 2 )

2.

On kuitenkin niin, että moniosaisten tuotteiden osiin sovellettavien mallien suojan saamisen edellytykset koskevat kaikkia aloja ja että tuotteen näkyvissä oloa ja tavanomaista käyttöä koskevien käsitteiden oikea tulkinta on usein osoittautunut käytännössä vaikeaksi. Käsiteltävä asia koskee tätä tulkintaa.

3.

Mallien oikeudellisesta suojasta 13.10.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/71/EY 1 artiklassa säädetään seuraavaa: ( 3 )

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

4.

Tämän direktiivin 3 artiklan 3 ja 4 kohdassa todetaan seuraavaa:

”3.   Sellaista mallia, jota sovelletaan tai joka sisältyy moniosaisen tuotteen osana olevaan tuotteeseen, pidetään uutena ja luonteeltaan yksilöllisenä ainoastaan:

4.   Edellä 3 kohdan a alakohdan mukaisella ’tavanomaisella käytöllä’ tarkoitetaan käyttäjän toimesta tapahtuvaa käyttöä, pois luettuna kunnossapito‑, huolto‑ tai korjaustyöt.”

5.

Mallin oikeudellisesta suojasta 24.2.2014 annetun lain (Gesetz über den rechtlichen Schutz von Design), ( 4 ) sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä DesignG), 1 §:n 4 momentissa ja 4 §:ssä saatetaan direktiivin 98/71 3 artiklan 3 ja 4 kohta pääosin sanatarkasti osaksi kansallista lainsäädäntöä. Ilmaisu ”bestimmungsgemäße Verwendung”, jolla tarkoitetaan tämän direktiivin saksankielisessä versiossa ja siten DesignG:ssä ”tavanomaista käyttöä”, vaikuttaisi kuitenkin johtavan tulkintaan, joka on muiden tämän direktiivin kieliversioiden mukaista tulkintaa suppeampi.

6.

Monz Handelsgesellschaft International mbH & Co. KG (jäljempänä Monz), joka on Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, on nrolla 40 2011 004 383‑0001 Deutsches Patent‑ und Markenamtissa (patentti‑ ja tavaramerkkivirasto, Saksa; jäljempänä DPMA) 3.11.2011 lähtien tuotteille ”polkupyörän tai moottoripyörän satulat” rekisteröidyn mallin haltija. Malli on rekisteröity pelkästään yhdellä kuvalla, joka esittää satulan alapuolta seuraavasti:

7.

Büchel GmbH & Co. Fahrzeugtechnik KG (jäljempänä Büchel), joka on myös Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, vaati 27.7.2016 DPMA:ssa riidanalaisen mallin mitättömyyden toteamista ja väitti, ettei malli täyttänyt suojan saamiselle asetettuja uutuuden ja yksilöllisen luonteen edellytyksiä. Se katsoi, ettei tämä malli voinut saada suojaa DesignG:n 4 §:n nojalla, koska polkupyörän ja moottoripyörän kaltaisten moniosaisten tuotteiden osana se ei ollut näkyvissä niiden tavanomaisen käytön aikana.

8.

DPMA hylkäsi 10.8.2018 tekemällään päätöksellä mitättömyyttä koskevan vaatimuksen ja katsoi, ettei riidanalaisen mallin DesignG 4§:n mukaisen suojan epäämiselle ollut mitään perusteita. Vaikka ”polkupyörän [tai] moottoripyörän satuloita” varten haettu malli on DPMA:n mukaan tosin ”moniosaisen tuotteen osa”, tämä osa pysyy kuitenkin näkyvissä tämän moniosaisen tuotteen tavanomaisen käytön aikana. DPMA katsoi, että tavanomaiseen käyttöön kuuluu myös ”satulan irrottaminen ja uudelleen asentaminen, joka ei liity kunnossapitoon, huoltoon tai korjaukseen”, varsinkin kun DesignG 1 §:n 4 momentissa on ”DesignG 4 §:ssä tarkoitettua muuta kuin tavanomaista käyttöä koskeva tyhjentävä luettelo, jota on pidettävä poikkeuksena ja siten tulkittava suppeasti”. ( 5 ) DPMA on katsonut, että tästä säännöksestä ilmenee, että ”kaikki käyttäjän toimesta tapahtuva käyttö, joka ei ole kunnossapito‑, huolto‑ tai korjaustyö, – – on näin ollen tavanomaista käyttöä”.

9.

Büchelin valitettua tästä päätöksestä Bundespatentgericht (liittovaltion patenttituomioistuin, Saksa) julisti riidanlaisen mallin mitättömäksi 27.2.2020 tekemällään päätöksellä sillä perusteella, ettei se täyttänyt uutuuden ja yksilöllisen luonteen vaatimuksia. Tämän tuomioistuimen mukaan DesignG 4 §:n nojalla ainoastaan osat, jotka pysyvät ”näkyvissä moniosaisen tuotteen osina, sen jälkeen, kun ne on asennettu/sisällytetty tähän tuotteeseen”, voivat ensinnäkin saada mallisuojaa. Osan näkyvissä olo ainoastaan sen vuoksi tai siinä yhteydessä, kun se on erotettuna moniosaisesta tuotteesta, ei voisi sitä vastoin merkitä sellaista näkyvissä oloa, joka olisi esteenä DesignG 4 §:n mukaisen suojan pois sulkemiselle. Tämä tuomioistuin on pitänyt DesignG 1 §:n 4 momentissa tarkoitettuna tavanomaisena käyttönä ainoastaan pyörällä ajamista sekä nousemista pyörän selkään ja laskeutumista pyörän selästä. Tämän tuomioistuimen mukaan tällaisen käytön aikana satulan alapuoli ei ole näkyvissä käyttäjälle tai kolmannelle osapuolelle. Monz valitti tästä päätöksestä ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.

10.

Tässä tilanteessä Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

11.

Ennakkoratkaisupyyntö saapui unionin tuomioistuimeen 2.8.2021. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian asianosaiset ja Euroopan komissio. Istuntoa asianosaisten kuulemiseksi ei ole pidetty.

12.

On syytä muistaa, että ensimmäisen asteen tuomioistuin on pääasiassa julistanut kyseisen mallin mitättömäksi ja katsonut, että pyörän tavanomainen käyttö käsittää pyörällä ajamisen sekä toissijaisesti nousemisen pyörän selkään ja laskeutumisen pyörän selästä, jotka ovat tilanteita, joiden aikana satulan alapuoli ei ole tavallisesti näkyvissä, mikä on vastoin Saksan oikeuden säännöksissä, joilla direktiivin 98/71 3 artiklan 3 kohta on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, säädettyä edellytystä.

13.

Käsiteltävät ennakkoratkaisukysymykset on ymmärrettävä tämän toteamuksen valossa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii tarkistamaan ensinnäkin, onko ensimmäisen asteen tuomioistuin perustellusti katsonut, että moniosaisen tuotteen osan näkyvissä olo on otettava huomioon ainoastaan tämän tuotteen käytön aikana (ensimmäinen kysymys), ja toiseksi, onko merkityksellisenä pidettävä ainoastaan tämän tuotteen käyttöä sen pääasiallisessa käyttötarkoituksessa eli käsiteltävässä asiassa liikuttaessa pyörän selässä istuen (toinen kysymys).

14.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 98/71 3 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että suojan myöntämiseksi mallille, jota sovelletaan tai joka sisältyy moniosaisen tuotteen osana olevaan tuotteeseen, on riittävää, että tämä osa on näkyvissä in abstracto, vai onko kyseisen osan oltava näkyvissä moniosaisen tuotteen tavanomaisen käytön aikana.

15.

Direktiivin 98/71 3 artiklan 3 kohdan b alakohdassa edellytetään myös, että osan näkyvät piirteet itsessään täyttävät uutuuden ja yksilöllisen luonteen vaatimukset. Vaikka ennakkoratkaisukysymykset eivät nimenomaisesti koske tätä seikkaa, se on kuitenkin ilman muuta selvä. On nimittäin ilmeistä, että pääasiassa on kyse satulan alapuolen eli alueen, johon kyseistä mallia sovelletaan, näkyvissä olosta. Tämän direktiivin 7 artiklan mukaan suojaa ei anneta sellaisille malleille, joiden ulkoasu määräytyy pelkästään teknisen käyttötarkoituksen mukaan. Käsiteltävässä asiassa tilanne ei kuitenkaan näyttäisi olevan tämä. Joka tapauksessa pääasiassa kyseessä olevan mallin osalta ei ole ilmeisesti esitetty tällaista väitettä.

16.

On huomattava aluksi, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tavoin ensimmäisen asteen tuomioistuin on asianmukaisesti luokitellut polkupyörän ja moottoripyörän satulat direktiivin 98/71 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuiksi moniosaisen tuotteen osiksi.

17.

Tämä ensimmäisen asteen tuomioistuin on lisäksi perustellusti moittinut DPMA:n päätöstä siitä, että se on katsonut, että on riittävää, että satulan alapuoli on näkyvissä, kun satulaa asennetaan pyörään tai irrotetaan siitä. Direktiivin 98/71 3 artiklan 3 kohdan a alakohdassa todetaan nimittäin selvästi, että ”sen jälkeen, kun se on sisällytetty moniosaiseen tuotteeseen”, osan on pysyttävä näkyvissä. Tällä suljetaan pois se, että osan näkyvissä olo sen asennuksen tai irrottamisen aikana voitaisiin ottaa huomioon, riippumatta siitä, ovatko nämä toimet tavanomaisia tuotteen käytön yhteydessä.

18.

On todettava seuraavaksi ennakkoratkaisukysymyksen osalta, että direktiivin 98/71 3 artiklan 3 kohdan a alakohdan sanamuoto ei ole niin selvä kuin miltä se ensin vaikuttaa. Kuten Monz nimittäin korostaa huomautuksissaan, tässä säännöksessä edellytetään, että osa, sen jälkeen, kun se on sisällytetty moniosaiseen tuotteeseen, ”pysyy” ( 6 ) näkyvissä tämän tuotteen tavanomaisen käytön aikana. Tätä ilmaisua voitaisiin tulkita siten, että sen jälkeen, kun kyseinen osa on asennettu moniosaiseen tuotteeseen, on riittävää, ettei tämä osa ole täysin peitettynä siten, että se voidaan havaita – vaikka vain teoriassa ja huolimatta mahdollisesti epätavallisesta tarkastelukulmasta, joka tätä tarkoitusta varten olisi otettava. Tämän direktiivin mukaisesta suojasta olisi näin ollen suljettu pois ainoastaan mallit, joita sovelletaan sellaisiin osiin, joiden näkyvissä olo edellyttää toimia, jotka eivät kuulu tuotteen tavanomaiseen käyttöön, kuten sen purkamista.

19.

Tämä tulkinta on kuitenkin ristiriidassa direktiivin 98/71 3 artiklan 3 kohdan a alakohdan toisen osan kanssa, jonka mukaan kyseisen osan on oltava näkyvissä moniosaisen tuotteen tavanomaisen käytön ”aikana” ( 7 ). Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja komissio mielestäni perustellusti toteavat, tällä ilmaisulla suljetaan pois tapaukset, joissa osa on näkyvissä vain tilanteissa, jotka eivät kuulu kyseisen tuotteen tavanomaiseen käyttöön.

20.

Kuten komissio lähinnä huomauttaa, direktiivin 98/71 1 artiklan a alakohdan mukaan mallisuojan kohteena on lisäksi tämän direktiivin nojalla tuotteen tai sen osan ulkomuoto. Jos osia, jotka on tarkoitettu sisällytettäviksi moniosaiseen tuotteeseen, on itsessään pidettävä tuotteina tämän direktiivin 1 artiklan b alakohdan mukaisesti, niille myönnetään suoja ainoastaan sillä edellytyksellä, että ne ovat näkyvissä tämän sisällyttämisen jälkeen. Suojan kohteena on näin ollen moniosaisessa tuotteessa olevan osan ulkoasu. On kuitenkin mielestäni vaikeaa puhua tuotteen ulkoasusta, jos tämä tuote, sen jälkeen, kun se on sisällytetty moniosaiseen tuotteeseen – vaikka se ei olisi täysin peitettynä ja piilossa – on näkyvissä ainoastaan harvinaisissa ja epätavallisissa tilanteissa, kun otetaan huomioon tämän moniosaisen tuotteen tavanomainen käyttö.

21.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että direktiivin 98/71 3 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että tämän direktiivin mukaisen suojan myöntämiseksi mallille, jota sovelletaan tai joka sisältyy moniosaisen tuotteen osana olevaan tuotteeseen, kyseisen osan on oltava näkyvissä tämän moniosaisen tuotteen tavanomaisessa käyttötilanteessa.

22.

Käsiteltävässä asiassa on näin ollen ratkaisevaa direktiivin 98/71 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun tavanomaisen käytön käsitteen tulkinta, joka on toisen ennakkoratkaisukysymyksen kohteena.

23.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella ennakkoratkaisukysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 98/71 3 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että ilmaisulla ”tavanomainen käyttö” tarkoitetaan ainoastaan moniosaisen tuotteen käyttöä pääasiallisessa käyttötarkoituksessaan ( 8 ) vai tarkoitetaanko sillä kaikkia tilanteita, joita voi kohtuudella esiintyä tällaisen tuotteen käytössä käyttäjän toimesta. ( 9 )

24.

Tämä kysymys liittyy ensimmäisen asteen tuomioistuimen päätelmiin, joiden mukaan tavanomaisena käyttönä pidetään pyörällä ajamista sekä toissijaisesti nousemista pyörän selkään ja laskeutumista pyörän selästä. Tämän tuomioistuimen mukaan pyörän satulan alapuoli ei kuitenkaan ole näkyvissä näissä tilanteissa, joten malli, jota sovelletaan tähän alueeseen, ei ole näkyvissä tavanomaisen käytön aikana direktiivin 98/71 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

25.

On totta, että unionin yleinen tuomioistuin on omaksunut tällaisen ja tätäkin rajoittavamman lähestymistavan sinänsä varsin harvoissa tuomioissaan, jotka koskevat asetuksen (EY) N:o 6/2002 ( 10 ) 4 artiklan 2 kohdan, joka vastaa unionin mallisuojajärjestelmässä direktiivin 98/71 3 artiklan 3 kohtaa, tulkintaa. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että moniosaisen tuotteen osan näkyvissä olon arvioinnissa on tarpeen omaksua ainoastaan tämän moniosaisen tuotteen käyttäjän näkökulma, kun tuotetta käytetään pääasiallisessa käyttötarkoituksessaan. ( 11 )

26.

Kun tällaista lähestymistapaa sovelletaan pyörän satuloihin, se johtaisi epätoivottuun tulokseen, jolloin mikään satulaan sovellettava malli ei voisi saada suojaa, koska pyörän pääasiallisen käyttötarkoituksen yhteydessä eli pyörää ajettaessa satula on kokonaan käyttäjän istumiseen tarvittavien ruumiinosien peitossa, lukuun ottamatta tämän satulan alapuolta, joka ei kuitenkaan ole missään tapauksessa näkyvissä.

27.

Ensimmäisen asteen tuomioistuin on tästä tuloksesta tietoisena sisällyttänyt pääasiassa tavanomaisen käytön käsitteeseen nousemisen pyörän selkään ja laskeutumisen pyörän selästä. Se on kuitenkin sulkenut tämän käsitteen ulkopuolelle erityisesti pyörän säilyttämisen ja kuljettamisen, koska ne ovat pyörän käyttöä edeltäviä ja seuraavia toimia. Tämä päättely ei ole vakuuttavaa, koska jos pyörän tavanomaisena käyttönä pidetään ainoastaan sen ajamista, myös nouseminen pyörän selkään ja laskeutuminen pyörän selästä ovat sen käyttöä edeltävä ja seuraava toimi, kuten säilytys ja kuljetus. Näiden toimien erottelu vaikuttaa näin ollen mielestäni mielivaltaiselta.

28.

Näyttäisi kuitenkin siltä, että tämä lähestymistapa johtaa direktiivin 98/71 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun tavanomaisen käytön liian suppeaan määritelmään rajoittamalla perusteettomasti moniosaisten tuotteiden osiin sovellettavien mallien suojaa.

29.

On yleisesti hyväksyttyä, että moniosaisten tuotteiden osiin sovellettavien mallien suojaa koskevan unionin oikeuden erityissäännöstön tarkoituksena on estää varaosamarkkinoiden mallioikeuden avulla tapahtuva monopolisointi. Oikeustieteilijät ( 12 ) ovat kuitenkin voimakkaasti arvostelleet tätä säännöstöä, koska sitä pidetään perusteettomana rajoituksena suojaan, joka annetaan moniosaisten tuotteiden osiin sovellettaville malleille, verrattuna muihin tuotteisiin sovellettaville malleille annettavaan suojaan.

30.

Tämä arvostelu ei ole aiheetonta. Tuotteisiin, joita ei ole tarkoitus sisällyttää moniosaisiin tuotteisiin, sovellettavia malleja suojataan riippumatta siitä, ovatko ne näkyvissä tavanomaisen käytön aikana vai ei. Malli, joka on määritelty tuotteen ”tai sen osan” ulkomuodoksi, ( 13 ) voi kuitenkin saada suojan, joka myönnetään malleille, joita sovelletaan tuotteiden osiin, jotka eivät ole näkyvissä tuotteen pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisen käytön aikana, kuten kengän sisäpohjat tai takin vuori. ( 14 )

31.

Tuotteen markkinoiden monopolisointia mallioikeuden avulla on kuitenkin pidettävä väärinkäyttönä, jota on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan välttämään. Tähän tulokseen voidaan päästä erityisesti direktiivin 98/71 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kaltaisilla uutuutta ja yksilöllistä luonnetta koskevilla edellytyksillä, jotka mallin on täytettävä. Tämän direktiivin 3 artiklan 3 kohtaa on sitä vastoin mielestäni tulkittava siten, että varaosiin sovellettavien mallien suojaa ei rajoiteta tämän enempää. Kyseiseen säännökseen perustuvan rajoituksen ulottuvuus riippuu kuitenkin suurelta osin tavanomaisen käytön käsitteen tulkinnasta.

32.

Direktiivin 98/71 3 artiklan 4 kohdan nojalla ”tavanomaisella käytöllä” tarkoitetaan käyttäjän toimesta tapahtuvaa käyttöä, pois luettuna kunnossapito‑, huolto‑ tai korjaustyöt. Tämä merkitsee tietysti ennen kaikkea tuotteen käyttämistä. Tuotteen purkaminen tai hävittäminen ei ole sen käyttämistä. Jäljempänä olevaa tarkastelua on luettava tällä varauksella.

33.

Vaikka tässä lyhyessä määritelmässä viitataan käyttäjään, on ensinnäkin mielestäni virheellistä päätellä, kuten unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt edellä tämän ratkaisuehdotuksen 25 kohdassa mainituissa tuomioissa, että moniosaisen tuotteen osan näkyvissä oloa on arvioitava ainoastaan tämän tuotteen käyttäjän näkökulmasta. ”Käyttäjän toimesta” tapahtuvalla käytöllä kuvataan ainoastaan tilanteita, joissa tätä näkyvissä oloa on arvioitava, sulkemalla pois ne tilanteet, jotka eivät liity käyttäjään, kuten tuotteen valmistus, pitäminen kaupan ja lopulta sen elinkaaren päättyessä hävittäminen tai kierrätys. Tämän logiikan mukaisesti direktiivin 98/71 3 artiklan 4 kohdassa suljetaan nimenomaisesti tavanomaisen käytön käsitteen ulkopuolelle kunnossapito‑, huolto‑ tai korjaustyöt, jotka tehdään käyttäjän toimesta tapahtuvan tuotteen käytön aikana mutta jotka usein toteuttaa kolmas osapuoli.

34.

Vaikka direktiivin 98/71 3 artiklan 3 kohdassa, luettuna yhdessä sen 3 artiklan 4 kohdan kanssa, edellytetään näin ollen, että moniosaisen tuotteen osan on oltava näkyvissä käyttäjän toimesta tapahtuvan tuotteen käytön aikana, tätä säännöstä ei sitä vastoin voida ymmärtää niin, että siinä vaadittaisiin, että tämä osa on näkyvissä tälle käyttäjälle. On otettava huomioon myös sen näkyvissä olo kolmansille osapuolille. Jos tuotteen muotoilulla näin ollen pyritään houkuttelemaan ostajia näille tuotteille, kysymys on myös siitä, että nämä ostajat voivat sillä tehdä vaikutuksen muihin. ( 15 )

35.

Jos käyttäjän näkökulmaa on pidettävä ratkaisevana, on tarpeen määritellä myös tarkasti, kuka tämä käyttäjä on. Vaikka tämä voi olla suhteellisen helppoa pyörän kaltaisen tuotteen osalta, muissa tilanteissa se voi osoittautua paljon vaikeammaksi. Kuka on esimerkiksi linja‑auton käyttäjä: kuljettaja, matkustajat vai liikenteenharjoittajana toimivan yrityksen henkilöstö? Kaikilla näillä henkilöillä on erilainen näkökulma ja linja‑auton eri osat voivat olla näkyvissä heille, varsinkin käytettäessä tätä linja‑autoa pääasiallisessa käyttötarkoituksessaan eli matkan aikana.

36.

Direktiivin 98/71 3 artiklan 4 kohdan mukaista moniosaisen tuotteen ”käyttäjän” käsitettä ei pidä myöskään sekoittaa tämän direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaisen ”asiantuntevan käyttäjän” käsitteeseen. ( 16 ) Tällä jälkimmäisellä käsitteellä tarkoitetaan fiktiivistä henkilöä, jota käytetään mittapuuna arvioitaessa mallin yksilöllistä luonnetta, kun taas käyttäjä on vain hypoteettinen henkilö, jolle on tarkoitettu se moniosainen tuote, jossa on osa, johon mallia on sovellettu. Sillä, pystyykö tämä käyttäjä erottamaan kyseisen mallin yksilöllisen luonteen, ja näin ollen sillä, onko hän asiantunteva käyttäjä, ei ole tässä mitään merkitystä.

37.

Pelkästään käyttäjän näkökulman huomioon ottaminen merkitsee lopuksi loogisesti, että tavanomaisen käytön käsitteen ymmärretään kattavan ainoastaan tuotteen käytön pääasiallisessa käyttötarkoituksessaan. Tuotteen muissa käyttötilanteissa käyttäjän näkökulma ei nimittäin eroa kolmansien osapuolten näkökulmasta. Kuten seuraavassa esitän, tällainen tavanomaisen käytön käsitteen suppea tulkinta on kuitenkin yhtä lailla perusteeton kuin yksin käyttäjän näkökulman omaksuminen.

38.

Mielestäni on nimittäin toiseksi virheellistä, kuten myös komissio toteaa, rinnastaa tuotteen tavanomainen käyttö pääasialliseen käyttötarkoitukseen, johon tämä tuote on suunniteltu. Tuotteen käyttö pääasiallisessa käyttötarkoituksessaan edellyttää usein käytännössä eri toimia, jotka voidaan toteuttaa sitä ennen tai sen jälkeen, kun tuote on täyttänyt pääasiallisen käyttötarkoituksensa, kuten tuotteen säilytys ja kuljetus. Kun tuote on kuljetusväline, on lisäksi huomioitava siihen nouseminen ja siitä poistuminen mutta myös matkatavaroiden tai rahdin lastaaminen ja purkaminen.

39.

Mikään direktiivin 98/71 3 artiklan 4 kohdan sanamuodossa ei edellytä tällaisten toimien sulkemista tavanomaisen käytön käsitteen ulkopuolelle. Tässä säännöksessä olevassa kyseisen käsitteen määritelmässä viitataan sitä vastoin ainoastaan ”käyttäjän toimesta tapahtuva[an] käyttö[ön]”. Ei ole tarpeen täydentää käyttöön liittyviä ominaisuuksia, jotta sitä voitaisiin luonnehtia ”tavanomaiseksi”. Kaikkia toimia, jotka tuotteen käyttäjä voi toteuttaa kyseisen tuotteen käytön yhteydessä, on katsottava kuuluvan tavanomaisen käytön käsitteen piiriin, lukuun ottamatta niitä toimia, jotka on nimenomaisesti suljettu sen ulkopuolelle. ( 17 )

40.

Direktiivin 98/71 3 artiklan 3 kohdan tavoite ei myöskään puolla sellaisten toimien, jotka eivät liity tuotteen pääasialliseen käyttötarkoitukseen, sulkemista tavanomaisen käytön käsitteen ulkopuolelle. Tämä tavoite koskee mallisuojan avulla tapahtuvan monopolisoinnin estämistä sellaisten varaosien, jotka eivät ole näkyvissä sen jälkeen, kun ne on sisällytetty moniosaiseen tuotteeseen, markkinoilla siltä osin kuin tällaiseen osaan mahdollisesti sovellettava malli ei liity – tai liittyy ainoastaan hyvin vähän – tämän moniosaisen tuotteen ulkomuotoon. Tuotteen ulkomuoto ei kuitenkaan ole havaittavissa pelkästään sen pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisen käytön aikana vaan myös silloin, kun toteutetaan toimia, jotka edeltävät ja seuraavat tätä käyttöä ja liittyvät siihen. Näiden toimien sisällyttäminen tavanomaisen käytön käsitteeseen ei siten aseta kyseenalaiseksi markkinoiden monopolisoinnin estämistä koskevaa tavoitetta.

41.

Vaikka kolmanneksi ja viimeiseksi direktiivin 98/71 3 artiklan 4 kohdassa nimenomaisesti suljetaan kunnossapito‑, huolto‑ tai korjaustyöt tavanomaisen käytön käsitteen ulkopuolelle, tätä pois sulkemista ei kuitenkaan pidä mielestäni tulkita liian laajasti. Tietyt kunnossapitoon liittyvät toimet ovat oleellinen osa tiettyjen tuotteiden käyttöä. Tarkoitan tässä ensinnäkin pesua ja puhdistusta. Mielestäni pesun ja puhdistuksen sulkeminen tavanomaisen käytön käsitteen ulkopuolelle olisi epäloogista, varsinkin siksi, että tiettyjen tuotteiden osalta säännöllinen puhdistus on edellytyksenä niiden käytölle. ( 18 ) Kyseeseen tulevat toiseksi tavalliset kunnossapitotoimet, jotka tuotteen käyttäjä tavanomaisesti toteuttaa ja jotka usein ovat tämän tuotteen käytön edellytyksenä, kuten kulutushyödykkeiden ja käytössä tarvittavien nesteiden korvaaminen, ajoneuvon renkaiden pumppaaminen tai polttomoottorilla varustettujen tuotteiden polttoainesäiliön täyttäminen. Kolmanneksi tulee vielä kyseeseen vähäisten toimintahäiriöiden, kuten esimerkiksi tulostimen paperitukoksen poistaminen. Kaikki nämä toimet ovat välttämättömiä tuotteen käytössä käyttäjän toimesta ja niiden on siten kuuluttava tavanomaisen käytön käsitteen piiriin.

42.

Toimet, jotka on suljettu tämän käsitteen ulkopuolelle, ovat sitä vastoin toimia, jotka toteutetaan tuotteen käytön ohella, kuten katsastus, kausihuolto tai varsinainen korjaustyö. ( 19 ) Näitä toimia ei yhtäältä yleensä toteuteta tuotteen käyttäjän vaan ammattihenkilöiden toimesta ja ne voivat toisaalta merkitä moniosaisen tuotteen osittaista purkamista tai sen tarkastelua epätavallisesta tarkastelukulmasta, jolloin näkyviin tulee osia, jotka eivät ole tavanomaisesti näkyvissä tuotteen käytön aikana. Nämä kaksi erityispiirrettä ovat perusteena näiden toimien sulkemiselle tavanomaisen käytön käsitteen ulkopuolelle.

43.

Kun arvioidaan moniosaisen tuotteen osan näkyvissä oloa, muiden henkilöiden näkökulman hyväksyminen pelkästään tämän moniosaisen tuotteen käyttäjän näkökulman lisäksi, ja se, että tavanomaisen käytön käsitteeseen sisällytetään muitakin kuin ainoastaan tuotteen pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaiseen käyttöön liittyviä toimia, mahdollistaa sellaisten tarkastelukulmien huomioon ottamisen, jotka ovat yhtä merkityksellisiä tuotteen ulkomuodon havaitsemiseksi kuin käyttäjän tarkastelukulma tuotteen pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisen käytön aikana. Tämä tulos ei ole mielestäni direktiivin 98/71 3 artiklan 3 ja 4 kohdan sanamuodon eikä tarkoituksen vastainen vaan täysin perusteltu. Jos kengän sisäpohjan alapuoleen sovellettavalle mallille voidaan myöntää tämän direktiivin mukainen suoja, ( 20 ) en ymmärrä, miksi mallille, jota sovelletaan pyörän satulan alapuoleen, kuten käsiteltävässä asiassa, ei voitaisi sitä myöntää. Ainoa syy, jolla tätä erottelua voidaan perustella, on se, että satula voidaan irrottaa pyörästä, ( 21 ) kun taas sisäpohjaa ei voida (yhtä helposti) irrottaa kengästä.

44.

On totta, että tällainen tavanomaisen käytön käsitteen laaja tulkinta kattaa lähes kaikki tuotteen käyttötilanteet, lukuun ottamatta niitä, joihin liittyy sen purkaminen, ellei tämä kuulu tavanomaiseen käyttöön. Voitaisiin näin ollen pohtia, olisiko yksinkertaisempaa antaa ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastaus, jonka mukaan osan, johon mallia sovelletaan, näkyvissä oloa arvioidaan in abstracto, riippumatta mistään kyseisen moniosaisen tuotteena konkreettisesta käyttötilanteesta.

45.

Myönnän, että ero koskee pääasiallisesti merkityssisältöä. Sillä on kuitenkin käytännön vaikutuksia siltä osin kuin jompikumpi näistä tulkinnoista siirtäisi todistustaakkaa, joka kuuluu sille, joka haluaa saada suojan mallille, jota sovelletaan moniosaisen tuotteen osaan. Moniosaisen tuotteen osa, vaikka se olisi sinänsä näkyvissä siksi, että sitä ei ole peitetty, saattaa lisäksi olla poissa näkyvistä kaikissa tämän tuotteen tavanomaisissa käyttötilanteissa. ( 22 ) Kuten olen huomauttanut edellä ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelun yhteydessä, edellisessä kohdassa mainittu tulkinta olisi lisäksi ristiriidassa direktiivin 98/71 3 artiklan 3 kohdan sanamuodon kanssa.

46.

Ehdotan näin ollen, että toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että direktiivin 98/71 3 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että ilmaisulla ”tavanomainen käyttö” tarkoitetaan kaikkia tilanteita, jotka voivat kohtuudella aiheutua moniosaisen tuotteen käytön aikana käyttäjän toimesta.

47.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesgerichtshofin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: