1.

Land Rheinland-Pfalz (Rheinland-Pfalzin osavaltio, Saksa; jäljempänä osavaltio) vaatii valituksessaan, että unionin yleisen tuomioistuimen 19.5.2021 antama tuomio Deutsche Lufthansa v. komissio (T‑218/18, ei julkaistu, EU:T:2021:282; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi valtiontuesta S.A.47969 (2017/N), jonka Saksa on toteuttanut ja joka koskee Frankfurt-Hahnin lentoasemalle myönnettyä toimintatukea, 31.7.2017 tehdyn komission päätöksen C(2017) 5289 final (jäljempänä riidanalainen päätös), on kumottava.

2.

Tästä tuomiosta on tehty nyt käsiteltävässä asiassa kaksi vastavalitusta, joista toisessa Euroopan komissio vaatii kyseisen tuomion kumoamista ja toisessa Deutsche Lufthansa AG (jäljempänä DLH) vaatii sen kumoamista siltä osin kuin siinä on hylätty DLH:n ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän ainoan kanneperusteen ensimmäisen osan toinen väite.

3.

Unionin tuomioistuimelle on esitetty jälleen kysymys siitä, onko henkilöllä asiavaltuus toimia sellaista päätöstä vastaan, jolla komissio on päättänyt lopettaa valtiontukea koskevan hallinnollisen menettelyn sen vuoksi, ettei kyseinen tuki anna aihetta epäillä sen soveltuvuutta sisämarkkinoille. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuinta pyydetään lausumaan siitä, millainen soveltamisala asianomaisen osapuolen käsitteelle on annettava ja missä tilanteissa voidaan katsoa, että tällainen osapuoli on vedonnut valituksessaan menettelyllisten oikeuksiensa loukkaamiseen. Unionin tuomioistuimen pitää ratkaista lisäksi muun muassa kysymys siitä, onko unionin yleinen tuomioistuin käyttänyt ”kokonaisskenaarion” oikeudellista käsitettä perustellusti selvittääkseen, onko tuen välitön saaja siirtänyt tarkasteltavana olevan tuen toiselle yritykselle. Unionin tuomioistuimen pyynnön johdosta tämä ratkaisuehdotus koskee vain näitä oikeudellisia kysymyksiä.

4.

Saksan liittotasavalta ilmoitti 7.4.2017 komissiolle aikomuksestaan myöntää Frankfurt-Hahnin lentoasemalle toimintatukea, koska tämän lentoaseman toiminta oli tappiollista (jäljempänä riidanalainen tuki). Flughafen Frankfurt-Hahn GmbH (jäljempänä FFHG) vastaa tämän lentoaseman toiminnasta.

5.

Komissio päätti riidanalaisessa päätöksessä lähinnä, että SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaista muodollista tutkintamenettelyä ei ollut syytä aloittaa, sillä vaikka toimenpiteessä oli kyse SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta, se oli tämän artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla sisämarkkinoille soveltuva. Komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä erityisesti muun muassa, ettei Frankfurt-Hahnin lentoaseman vaikutusalueella ollut muita lentoasemia.

6.

Ennen riidanalaista päätöstä komissio oli tehnyt kaksi muuta päätöstä, jotka koskivat Saksan liittotasavallan Frankfurt-Hahnin lentoaseman ja Ryanairin hyväksi toteuttamia toimenpiteitä. Näistä ensimmäisestä eli valtiontuesta SA.32833 (11/C) (ex 11/NN), jonka Saksa on toteuttanut Frankfurt-Hahnin lentoasemaa koskevien vuosien 2009–2011 rahoitusjärjestelyjen osalta, 1.10.2014 tehdystä päätöksestä (EU) 2016/788 on annettu 17.5.2019määräys Deutsche Lufthansa v. komissio (T‑764/15, ei julkaistu, EU:T:2019:349). Toisesta eli valtiontuesta SA.21121 (C29/08) (ex NN 54/07), jonka Saksa on toteuttanut Frankfurt-Hahnin lentoaseman rahoituksen sekä lentoaseman ja Ryanairin välisten rahoitussuhteiden osalta, 1.10.2014 tehtyä päätöstä (EU) 2016/788, on annettu 12.4.2019 tuomio Deutsche Lufthansa v. komissio (T‑492/15, EU:T:2019:252). Tästä määräyksestä tehty valitus on hylätty 15.7.2021 annetulla tuomiolla Deutsche Lufthansa v. komissio (C‑453/19 P, EU:C:2021:608), ja kyseisestä tuomiosta tehty valitus on hylätty 20.1.2022 annetulla tuomiolla Deutsche Lufthansa v. komissio (C‑594/19 P, EU:C:2022:40).

7.

Komissio aloitti lisäksi 26.10.2018 muodollisen tutkintamenettelyn, joka perustui valittajan kanteluun, jonka rekisterinumero on SA.43260 ja joka koskee muita Frankfurt-Hahnin lentoaseman ja Ryanairin hyväksi toteutettuja toimenpiteitä (jäljempänä Hahn IV ‑menettely).

8.

DLH nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.3.2018 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin riidanalaisen päätöksen kumoamista.

9.

DLH vetosi unionin yleisessä tuomioistuimessa lähinnä yhteen ainoaan kanneperusteeseen.

10.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisessa tuomiossa, ettei komissio ollut ottanut asianmukaisesti huomioon kaikkia Frankfurt-Hahnin lentoaseman vaikutusaluetta koskevia kriteereitä, joita se oli ollut velvollinen arvioimaan valtiontuesta lentoasemille ja lentoyhtiöille annettujen suuntaviivojen (EUVL 2014, C 99, s. 3) perusteella, ja ettei se siten kyennyt komission riittämättömän ja puutteellisen analyysin vuoksi hälventämään kaikkia epäilyksiä siitä, oliko riidanalainen tuki sisämarkkinoille soveltuvaa. Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi siten osin DLH:n ainoan kanneperusteen ja kumosi riidanalaisen päätöksen.

11.

Osavaltio vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion, hylkäämään lopullisesti riidanalaisesta päätöksestä nostetun kanteen ja velvoittamaan DLH:n korvaamaan asian käsittelystä ensimmäisessä oikeusasteessa ja valituksen käsittelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

12.

DLH vaatii unionin tuomioistuinta jättämään valituksen tutkimatta tai ainakin hylkäämään sen perusteettomana ja velvoittamaan osavaltion korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

13.

Komissio vaati unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion, toteamaan, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne oli jätettävä tutkimatta tai toissijaisesti hylättävä perusteettomana, sekä velvoittamaan DLH:n korvaamaan asian käsittelystä ensimmäisessä oikeusasteessa ja valituksen käsittelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

14.

DLH vaatii vastavalituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin siinä hylättiin sen ainoan kanneperusteen ensimmäisen osan toinen väite ja velvoittamaan osavaltion korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

15.

Osavaltio vaatii unionin tuomioistuinta hylkäämään DLH:n vastavalituksen, kumoamaan valituksenalaisen tuomion ja hylkäämään lopullisesti riidanalaisesta päätöksestä nostetun kanteen sekä velvoittamaan DLH:n korvaamaan asian käsittelystä ensimmäisessä oikeusasteessa ja valituksen käsittelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

16.

Komissio vaati unionin tuomioistuinta jättämään DLH:n vastavalituksen tutkimatta tai toissijaisesti hylkäämään sen perusteettomana ja velvoittamaan DLH:n korvaamaan asian käsittelystä ensimmäisessä oikeusasteessa ja valituksen käsittelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

17.

Komissio vaati vastavalituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion ja toteamaan, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne oli jätettävä tutkimatta tai toissijaisesti hylättävä perusteettomana, sekä velvoittamaan DLH:n korvaamaan asian käsittelystä ensimmäisessä oikeusasteessa ja valituksen käsittelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

18.

DLH vaatii unionin tuomioistuinta jättämään komission vastavalituksen tutkimatta tai ainakin hylkäämään sen perusteettomana ja velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

19.

Osavaltio vaatii unionin tuomioistuinta hyväksymään komission vastavalituksen, kumoamaan valituksenalaisen tuomion ja hylkäämään lopullisesti riidanalaisesta päätöksestä nostetun kanteen ja velvoittamaan DLH:n korvaamaan asian käsittelystä ensimmäisessä oikeusasteessa ja valituksen käsittelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

20.

DLH, osavaltio ja komissio esittivät suullisia huomautuksia 30.11.2022 pidetyssä istunnossa.

21.

Unionin tuomioistuimen pyynnöstä tässä ratkaisuehdotuksessa käsitellään ainoastaan osavaltion päävalituksen ja komission vastavalituksen ensimmäistä valitusperustetta, jonka mukaan valituksenalaisessa tuomiossa on tehty oikeudellinen virhe ja sen perustelut ovat puutteelliset, kun kyse on sen määrittämisestä, oliko DLH:lla nyt käsiteltävässä asiassa asiavaltuus, sekä DLH:n vastavalituksen toista valitusperustetta, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on käyttänyt kokonaisskenaarion käsitettä virheellisesti selvittääkseen, oliko FFHG siirtänyt tarkasteltavana olevan tuen Ryanairille, ja arvioidakseen siten, oliko olemassa epäilyjä riidanalaisen tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille.

22.

Sekä osavaltio että komissio arvostelevat unionin yleisen tuomioistuimen siihen, että DLH:lla katsottiin olevan asiavaltuus ja sen nostamaa kannetta koskeva oikeudenkäyntiväite hylättiin, johtaneita perusteluja siltä osin kuin kyse oli asianomaisen osapuolen käsitteen tulkinnasta, ja pelkästään osavaltio siltä osin kuin kyse oli siitä, onko DLH vedonnut menettelyllisiin oikeuksiinsa.

23.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 39–56 kohdassa lähinnä, että DLH oli asetuksen (EU) 2015/1589 ( 2 ) 1 artiklan h alakohdassa tarkoitettu asianomainen osapuoli kahdesta syystä. Yhtäältä unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 50 kohdassa, että Frankfurt-Hahnin lentoasemalle myönnetty riidanalainen tuki saattoi vaikuttaa Frankfurt-am-Mainin lentoaseman, joka on DLH:n tärkein päälentoasema, kilpailuasemaan ja siten tämän lehtoyhtiön etuihin. Toisaalta se korosti kyseisen tuomion 51–54 kohdassa, että koska riidanalainen tuki teki mahdolliseksi sen, että Frankfurt-Hahnin lentoasema pystyi jatkamaan toimintaansa, Ryanair kykeni tämän tuen avulla pitämään yllä tältä lentoasemalta käsin DLH:hon kohdistamaansa kilpailupainetta.

24.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 61–64 kohdassa lähinnä, että kumoamiskanteen kokonaisarvioinnista seuraa, että DLH oli väittänyt komission loukanneen sen menettelyllisiä oikeuksia, kun komissio päätti olla aloittamatta muodollista tutkintamenettelyä.

25.

Ennen kuin aloitan arvioinnin, jolla pyrin selvittämään, onko osavaltion ja komission esittämä kritiikki perusteltua, on syytä esittää joitakin alustavia huomioita sen oikeudellisen asiayhteyden määrittämiseksi, jossa DLH:n asiavaltuutta on arvioitava.

26.

SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan muun muassa jokaisella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä katsotaan olevan asiavaltuus nostaa kanne unionin toimesta, jota ei ole osoitettu sille, edellyttäen, että tämä toimi koskee sitä ”suoraan ja erikseen”.

27.

Klassinen oikeuskäytäntö voidaan tiivistää siten, että toimi koskee henkilöä suoraan, jos riitautetun toimen ja henkilön oikeusaseman välillä on suora yhteys ( 3 ), ja että toimi koskee henkilöä erikseen, jos kyseinen päätös vaikuttaa siihen sille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella tämä henkilö erottuu kaikista muista. ( 4 )

28.

Kuten jo huomautin, nämä kaksi edellytystä ovat luonteeltaan erilaiset, koska edellytys, jonka mukaan toimen on koskettava henkilöä suoraan, liittyy olennaisesti kantajan oikeudelliseen tilanteeseen, kun taas edellytys, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa erikseen, liittyy kantajan tosiasialliseen tilanteeseen. ( 5 )

29.

Koska nyt käsiteltävässä asiassa on kyse komission valtiontuen alalla tekemästä päätöksestä nostetusta kanteesta, on todettava, että SEUT 108 artiklassa määrätyssä valtiontuen valvontamenettelyssä on erotettava toisistaan yhtäältä tämän artiklan 3 kohdan mukainen alustava tutkintavaihe, jonka ainoana tavoitteena on se, että komissio kykenee muodostamaan itselleen alustavan näkemyksen siitä, onko kyseessä oleva tuki osittain tai kokonaan soveltuva, ja toisaalta mainitun artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintavaihe. Muodollinen tutkintavaihe on välttämätön silloin, kun komissiolla on vakavia vaikeuksia arvioida, soveltuuko tuki sisämarkkinoille. Jos komissio ei ole ensimmäisessä tutkintavaiheessa kyennyt ratkaisemaan kaikkia vaikeuksia, sillä on siten velvollisuus hankkia kaikki tarpeelliset lausunnot ja aloittaa tätä varten muodollinen tutkintamenettely. ( 6 ) Näin ollen komissio velvoitetaan perussopimuksessa pyytämään asianosaisia esittämään huomautuksia vain tämän jälkimmäisen menettelyn yhteydessä.

30.

Aina tuomioista Cook v. komissio ( 7 ) ja Matra v. komissio ( 8 ) alkaneen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun komissio toteaa muodollista tutkintamenettelyä aloittamatta alustavan tutkintavaiheen päätteeksi tekemällään päätöksellä, että tuki soveltuu sisämarkkinoille, niillä, joita asia koskee, on mahdollisuus saada aikaan se, että niiden menettelyllisiä oikeuksia noudatetaan vain, jos ne voivat riitauttaa tämän päätöksen unionin tuomioistuimissa. Näin ollen kanne, jonka on nostanut SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu osapuoli, jota asia koskee, tällaisen päätöksen kumoamiseksi otetaan tutkittavaksi, jos kyseinen kantaja pyrkii kanteen nostamisella turvaamaan viimeksi mainittuun määräykseen perustuvat menettelylliset oikeutensa. ( 9 ) Toisin kuin sen, joka kyseenalaistaa tuen arviointia koskevan muodollisen tutkintamenettelyn päätteeksi tehdyn päätöksen perusteltavuuden, kantajan ei tällaisessa tapauksessa tarvitse osoittaa, että sillä on tuomion Plaumann mukaisessa oikeuskäytännössä tarkoitettu erityinen asema; tällainen asema on kysymyksessä erityisesti silloin, kun kyseessä olevan päätöksen kohteena oleva tuki vaikuttaa huomattavasti sen asemaan markkinoilla. ( 10 )

31.

Unionin lainsäätäjä on täsmentänyt sen, jota asia koskee, käsitettä asetuksen (EY) N:o 659/1999 ( 11 ) 1 artiklan h alakohdassa, jota on seurannut asetuksen N:o 2015/1589 1 artiklan h alakohta, jossa ”asianomainen osapuoli” määritellään ”jäsenvaltioksi, henkilöksi, yritykseksi tai yritysten yhteenliittymäksi, jonka etuihin tuen myöntäminen voi vaikuttaa, erityisesti tuensaajaksi, kilpaileviksi yrityksiksi ja alan järjestöiksi”. Vaikka tähän käsitteeseen sisältyy siten aivan erityisesti tuensaajan kanssa kilpaileva yritys, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällä käsitteellä kuitenkin tarkoitetaan ennalta määrittelemätöntä adressaattiryhmää. ( 12 ) Unionin tuomioistuin on siten katsonut, että yritykset, jotka eivät ole suoraan tuensaajan kanssa kilpailevia yrityksiä, katsotaan osapuoleksi, jota asia koskee, jos osoitetaan oikeudellisesti riittävällä tavalla, että tuella saattaa olla konkreettinen vaikutus niiden asemaan. ( 13 )

32.

Tarkastelen näiden huomautusten valossa osavaltion ja komission esittämiä erityisiä väitteitä, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen siihen, että se otti DLH:n nostaman kanteen tutkittavakseen, johtaneita perusteluja.

33.

Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi yrityksen, joka kilpailee välillisesti tuensaajan kanssa, käsitettä liian laajasti, minkä johdosta se päätteli virheellisesti, että DLH oli unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettu asianomainen osapuoli. Yhtäältä unionin yleinen tuomioistuin ei sen mukaan ole noudattanut vaatimuksia, jotka ilmenevät tuomioista Kronoply ja Itävalta v. Scheucher-Fleisch ym., ( 14 ) joissa unionin tuomioistuin on pitänyt tarpeellisena – kun kyse on välillisen kilpailun olemassaoloa koskevasta selvityksestä – sen osoittamista, että ensinnäkin tuensaaja ja yritys, joka kilpailee sen kanssa välillisesti, ovat kilpailusuhteessa ainakin osassa toimintaansa, ja että tuki on toiseksi omiaan vaikuttamaan kyseisen kilpailijan kilpailuasemaan. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin ei sen mukaan ole lausunut kyseessä olevan tuen todellisista vaikutuksista Frankfurt-am-Mainin lentoasemaan – muun muassa sen kannattavuuteen – sekä DLH:n Frankfurt-am-Mainin lentoasemalta käsin ja Ryanairin Frankfurt-Hahnin lentoasemalta käsin tarjoamiin lentoihin.

34.

Vaikka pitää paikkansa – kuten komissio väittää – että unionin yleinen tuomioistuin näyttää pyrkineen valituksenalaisen tuomion 45 ja 46 kohdassa luonnehtimaan riidanalaisen tuen saajan FFHG:n ja kantaja DLH:n välistä suhdetta välilliseksi kilpailuksi, oikeuskäytännössä esitetty tulkinta siitä, onko yritys, joka ei ole tuensaajan välitön kilpailija, ”asianomainen osapuoli”, on paljon komission esittämää laajempi.

35.

Ensimmäisestä väitteestä, jossa komissio moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ollut katsonut välillisen kilpailun edellyttävän sitä, että kantaja ja tuensaaja kilpailevat keskenään ainakin osassa toimintaansa, on huomautettava, että tämä väite perustuu tuomioihin Kronoply ja Itävalta v. Scheucher-Fleisch.

36.

En usko, että unionin tuomioistuin suostuu hyväksymään näistä tuomioista tehtyä tulkintaa, sellaisena kuin komissio sen on esittänyt.

37.

Unionin tuomioistuin piti tuomiossa Kronoply yritystä, joka ei ollut suoraan tuensaajan kanssa kilpaileva yritys mutta tarvitsi tuotannossaan samaa raaka-ainetta, asianomaisena osapuolena. Tästä tuomiosta ei kuitenkaan ilmene, että näin toimiessaan unionin tuomioistuimen tarkoituksena oli rajoittaa tämän aseman tunnustaminen yleisesti vain yrityksiin, jotka ovat kilpailusuhteessa tuensaajan kanssa ainakin osassa toimintaansa.

38.

Tuomioon Itävalta v. Scheucher-Fleisch johtaneessa asiassa kyseessä ollut tuki muodostui sellaisen ohjelman puitteissa myönnetyistä avustuksista, jolla pyrittiin maataloustuotteiden tuotannon, käsittelyn, jalostuksen ja markkinoinnin edistämiseen Itävallassa laatumerkinnän avulla, ja tukea saivat kaikki tähän merkintään liittyvään ketjuun kuuluvat yritykset, mukaan lukien eräät teurastukseen ja paloitteluun erikoistuneet yritykset ja niiden vähittäiskauppiaat.

39.

Kantajia, jotka olivat eläinten teurastukseen ja paloitteluun erikoistuneita yrityksiä, jotka eivät olleet saaneet kyseistä merkintää, pidettiin asianomaisina osapuolina, koska ne olivat yrityksiä, jotka kilpailivat suoraan yritysten, jotka harjoittivat samaa toimintaa ja joilla oli laatumerkintä, kanssa ja koska ne olivat yrityksiä, jotka kilpailivat välillisesti tämän laatumerkin saaneiden vähittäiskauppiaiden kanssa. Unionin tuomioistuin katsoi näiden kantajien kaltaisten yritysten olevan välillisiä kilpailijoita, jotka eivät toimineet samalla tasolla kuin vähittäiskauppiaat ja jotka eivät siten olleet kilpailusuhteessa niihin miltään osalta toimintaansa. ( 15 )

40.

Nämä tuomiot ovat lisäksi osa oikeuskäytäntöä, jossa unionin tuomioistuin on nähdäkseni katsonut monissa komission nyt käsiteltävässä asiassa viittaamia erilaisia tilanteita laajemmin, että yrityksiä, jotka eivät kilpaile suoraan tuensaajan kanssa, pidetään ”asianomaisena osapuolena”. Hyvä esimerkki tästä unionin tuomioistuimen lähestymistavasta sisältyy tuomioon 3F.

41.

Tämän tuomion taustalla olevassa asiassa oli kyse Tanskan verotuksellisia toimenpiteitä sisältävästä lainsäädännöstä, jota sovellettiin Tanskan kansainväliseen alusrekisteriin. Tämän lainsäädännön mukaan yhtäältä varustajat, joiden alukset on merkitty tähän rekisteriin, voivat ottaa näiden alusten palvelukseen kolmansien maiden kansalaisuuden omaavia merimiehiä maksamalla heille heidän kansallisen oikeutensa mukaisesti palkan, joka oli pienempi kuin Tanskan lainsäädännön soveltamisesta johtuva palkka. Toisaalta kaikki näillä aluksilla työskentelevät merimiehet oli vapautettu tuloverosta, minkä johdosta näiden merimiesten varustajille esittämät palkkavaatimukset alenivat.

42.

Unionin tuomioistuin totesi tuomiossaan, että merimiesten ammattijärjestöä voitiin pitää asianomaisena osapuolena, koska kyseessä olevalla tuella saattoi olla konkreettinen vaikutus sen asemaan ja koska tämä vaikutus ei liittynyt sen kilpailuasemaan markkinoilla, joilla varustajat toimivat, vaan kilpailuasemaan työvoiman markkinoilla suhteessa muihin merimiesten ammattijärjestöihin, joiden jäsenet työskentelivät edellä mainittuun rekisteriin kuuluvilla aluksilla. ( 16 )

43.

Kun tätä tuomiota 3F tarkastellaan yhdessä tuomioiden Kronoply ja Itävalta v. Scheucher-Fleisch kanssa, siitä saattaisi ilmetä, että asianomaisen osapuolen käsite edellyttää sen osoittamista, että tuen myöntämisellä on vaikutusta kantajan kilpailuasemaan riippumatta siitä, koskevatko nämä vaikutukset eri markkinoita kuin niitä markkinoita, joilla tuensaaja harjoittaa toimintaansa.

44.

Tämän lisäksi näyttää siltä, että kyseisen käsiteen rajoja on laajennettu merkittävästi unionin tuomioistuimen asiassa Ja zum Nürburgring v. komissio ( 17 ) hiljattain antamassa tuomiossa.

45.

Sitä, että kantajalla, joka ei ollut järjestö, katsottiin olevan asianomaisen osapuolen asema, perusteltiin tässä tuomiossa sillä, että kyseessä oleva tuki oli myönnetty samassa yhteydessä, jossa Nürburgringin kompleksin omaisuuserät oli myyty voittonsa maksimoimiseen pyrkivälle yksityiselle yritykselle, ja että tästä aiheutui vahinkoa kantajan yleisen edun mukaisille tavoitteille ja jopa sen olemassaololle, joka perustui nimenomaisesti Nürburgringin kilpa-ajorataan. ( 18 )

46.

Näin ollen komission väitettä siitä, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei vaatinut DLH:ta osoittamaan, että se kilpaili ainakin osittain Frankfurt-Hahnin lentoaseman kanssa, ei mielestäni voida hyväksyä.

47.

Toisesta väitteestä, jossa komissio moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on katsonut implisiittisesti, ettei tuen myöntämisestä aiheutuvia todellisia vaikutuksia ole tarpeen todeta, jotta yritystä, joka ei kilpaile tuensaajan kanssa, voidaan pitää asianomaisena osapuolena, on huomautettava, että komissio viittaa uudelleen tuomioihin Kronoply ja Itävalta v. Scheucher-Fleisch.

48.

Nähdäkseni näitä tuomioita ei voida käyttää sen osoittamiseksi, että voidakseen antaa asianmukaisen tulkinnan asianomaisen osapuolen käsitteestä unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta kyseessä olevan tuen vaikutukset Frankfurt-am-Mainin lentoasemaan – erityisesti sen kannattavuuteen – sekä DLH:n Frankfurt-am-Mainin lentoasemalta käsin ja Ryanairin Frankfurt-Hahnin lentoasemalta käsin tarjoamiin lentoihin.

49.

Unionin tuomioistuin vahvisti näistä tuomioista ensimmäisessä unionin yleisen tuomioistuimen perustelut, joiden mukaan kantajat olivat osoittaneet, että puun hinnat ovat nousseet ja että siitä huolimatta, että kantajat eivät olleet osoittaneet, että hintojen nousu johtui kyseessä olevan tuen myöntämisestä, ei voitu sulkea pois sitä, että kantajille oli aiheutunut negatiivisia seurauksia. Unionin tuomioistuin ei suinkaan todennut tuen myöntämisestä aiheutuneita todellisia vaikutuksia, vaan se on viitannut puun hintojen nousuun vain yhden ainoan kerran vahvistaakseen päätelmäänsä siitä, että kyseisen tuen myöntäminen vaikuttaa puhtaasti potentiaalisesti kantajien asemaan markkinoilla. ( 19 )

50.

Jälkimmäisestä tuomiosta on todettava, ettei mihinkään sen kohdista näytä sisältyvän unionin tuomioistuimen toteamusta siitä, että vähittäiskauppiaiden saamasta tuesta aiheutuisi kantajiin kohdistuvia todellisia vaikutuksia (teurastukseen ja paloitteluun erikoistuneet yritykset, joilla ei ollut merkintää).

51.

Lisäksi edellä tarkastellut tuomiot 3F ja Nürburgring ainoastaan vahvistavat sen, ettei tuen todellisten vaikutusten toteaminen ole tarpeellista, jotta voidaan päätellä, että yritystä, joka ei kilpaile suoraan tuensaajan kanssa, voidaan pitää asianomaisena osapuolena.

52.

Tämä toinen väite ei voi siksi mielestäni menestyä.

53.

Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi asianomaisen osapuolen käsitettä virheellisesti, koska se ei vaatinut DLH:ta osoittamaan, että kyseessä olevan tuen myöntäminen vaikuttaa ”sen oikeudellisiin etuihin tai oikeudelliseen asemaan”.

54.

Tässä yhteydessä on muistettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että asianomaisen osapuolen käsitettä sovelletaan muun muassa yritykseen, joka ei ole suoraan tuensaajan kanssa kilpaileva yritys, edellyttäen, että se väittää, että ”tuen myöntäminen voi vaikuttaa sen etuihin” ja että se näin tehdessään ”osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla, että tuella saattaa olla konkreettinen vaikutus sen asemaan”. ( 20 ) Sitä vastoin tästä oikeuskäytännöstä ei nähdäkseni ilmene, että ainoastaan sellaisten yritysten voitaisiin katsoa olevan asianomaisen osapuolen asemassa, joiden oikeudellisiin etuihin tai oikeudelliseen asemaan tuki saattaa vaikuttaa.

55.

Komissio lainaa tuomiota 3F ja Nürburgring tulkintansa tueksi. Se näyttää katsova ensin mainitun tuomion osalta, että kantajan, joka oli merimiesten ammattijärjestö, katsottiin olevan asianomaisen osapuolen asemassa siksi, että tuen myöntäminen oli vaikuttanut sen oikeudelliseen asemaan muuttamalla sen neuvotteluasemaa suhteessa eräisiin tanskalaisiin varustajiin; tässä on mielestäni kyse siitä, ettei tuomiota ole ymmärretty oikein. Kuten edellä jo selitettiin, tämä asema johtui unionin tuomioistuimen mukaan siitä, että tuki vaikutti työehtosopimuksia koskevissa neuvotteluissa kyseisen ammattijärjestön kilpailuasemaan suhteessa muihin merimiesten ammattijärjestöihin, mistä aiheutui vaikutuksia kyseisen ammattijärjestön kykyyn hankkia jäseniä. ( 21 ) Näin ollen mitään kantajan oikeudellisen aseman muutosta ei vaadittu. Komissio väittää jälkimmäisen tuomion osalta, että oikeudellisen aseman muutos, jonka perusteella voidaan päätellä, että kantaja on asianomainen osapuoli, selittyy sillä, että tämän kantajan tavoittelema yleisen edun mukainen päämäärä oli tehty ”oikeudellisesti mahdottomaksi toteuttaa”, koska tuensaaja ja Nürburgringin kompleksin hankkija oli yksityinen yritys. Tämä toimielin näyttää siten viittaavan siihen, että kyseessä olevan tuen myöntämisestä aiheutuisi kantajan oikeudellisen aseman muutos tulevaisuudessa. Itse olen sitä mieltä, että unionin tuomioistuimen päätelmä perustuu siihen, että kantajan tavoittelema päämäärä ja tukea saaneen yrityksen tavoittelema päämäärä olivat ristiriidassa keskenään, ja että kyse ei ollut esimerkiksi kantajan toiminnan mahdolliseen myöhempään lakkaamiseen liittyvistä seikoista. ( 22 )

56.

Ei sitä paitsi pitäisi olla yllättävää, ettei kantajan oikeudellisten etujen tai oikeudellisen aseman muuttumista koskevilla kriteereillä ole tämän arvioinnin yhteydessä merkitystä. Kuten tässä ratkaisuehdotuksessa on näet jo aiemmin todettu, kun kyse on päätöksestä, jolla tuki sitä koskevan alustavan tutkintamenettelyn päätteeksi todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi, asianomaisen osapuolen asemaan perustuvalla asiavaltuudella pyritään lieventämään edellytystä, jonka mukaan toimen on ”koskettava kantajaa erikseen” SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on tuomioon Plaumann perustuvassa oikeuskäytännössään tätä edellytystä tulkinnut. Asianomaisen osapuolen asema on siten ilmausta oikeudellisesta kriteeristä, joka on merkityksellinen arvioitaessa EUT-sopimuksessa vahvistettua edellytystä, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa erikseen. Kuten edellä jo selvitettiin, tämä edellytys koskee kantajan tosiasiallista eikä oikeudellista tilannetta.

57.

Unionin yleinen tuomioistuin ei tämän vuoksi tehnyt oikeudellista virhettä, kun se piti DLH:ta ”asianomaisena osapuolena” pelkästään sen taloudellisten etujen perusteella.

58.

Komission muilla tältä osin esittämillä väitteillä ei mielestäni voida kumota ehdotettua tulkintaa.

59.

Toisin kuin komissio arvioi, tarvetta siitä, että toimi vaikuttaa kantajan oikeudellisiin etuihin tai oikeudelliseen asemaan, ei voida päätellä rinnastuksesta sitä, että toimen on koskettava kantajaa suoraan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, koskevaan oikeuskäytäntöön ( 23 ) tai oikeuskäytäntöön, joka koskee käsitettä ”asian ratkaisu koskee niiden etua”, sellaisena kuin se sisältyy Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toiseen kohtaan tai tuomioon Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci (jäljempänä tuomio Montessori). ( 24 )

60.

Ensin mainitussa oikeuskäytännössä on kyse edellytyksen, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa suoraan, tulkinnasta, eikä sillä edellä esitettyjen syiden vuoksi ole siten asiassa merkitystä.

61.

Jälkimmäinen oikeuskäytäntö koskee unionin tuomioistuimen perussäännön määräystä, jonka mukaan oikeus olla väliintulijana Euroopan unionin tuomioistuimessa käsiteltävinä olevissa oikeusriidoissa on myös unionin elimillä ja laitoksilla sekä kaikilla muilla, jotka pystyvät osoittamaan, että unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisu koskee niiden etua tai heidän etuaan. Tämän vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sillä, että asian ratkaisu koskee henkilön etua, tarkoitetaan välitöntä ja ajankohtaista intressiä siihen, että asianosaisen, jota väliintulija aikoo tukea, vaatimukset hyväksytään, mikä tarkoittaa sitä, että on selvitettävä, koskeeko komissio päätös väliintulijan asemaa hakevaa suoraan ja onko varmaa, että asian ratkaisu koskee sen etua. Kuten komissio muistuttaa, unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että asian ratkaisua koskevaa intressiä voidaan lähtökohtaisesti pitää riittävän välittömänä vain, jos tämä ratkaisu on omiaan muuttamaan väliintulijan asemaa hakevan oikeudellista asemaa. ( 25 ) Kyse on kuitenkin sitä, koskeeko toimi henkilöä suoraan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, koskevan arvioinnin kanssa analogisesta arvioinnista, jota ei voida sellaisenaan siirtää koskemaan asianomaisen osapuolen käsitteen tulkintaa. Tämä tulkinnallinen ratkaisu on joka tapauksessa tulosta erityisesti väliintulolle ominaisesta vertailusta kahden vaatimuksen välillä; vaatimuksen mahdollistaa asioiden asiayhteyden parempi arvioiminen ja vaatimuksen välttää menettelyn tehokkuuden ja moitteettoman kulun vaarantavia monia yksittäisiä väliintuloja. ( 26 )

62.

Tuomiolla Montessori ( 27 ) ei tässä yhteydessä ole merkitystä, kuten unionin tuomioistuin on tuomiossa Nürburgring jo todennut. Ensin mainitussa tuomiossa ei nimittäin ollut kyse henkilön tai yrityksen asianomaisen osapuolen asemasta vaan siitä, vaikuttaako komission päätös, jossa ei puututa tukijärjestelmän muodostaneiden kansallisten toimenpiteiden vaikutuksiin, suoraan sellaisen kantelijan oikeusasemaan, joka väittää näiden toimenpiteiden asettavan sen heikompaan kilpailutilanteeseen. ( 28 )

63.

Komissio ja osavaltio arvostelevat monin tavoin myös unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 51–54 kohtaan sisältyviä arvioita DLH:n ja Ryanairin välisistä suhteista.

64.

Komissio katsoo ennen kaikkea, ettei valituksenalaisen tuomion 52 ja 53 kohdassa noudateta velvollisuutta vastata kaikkiin sen perusteluihin, jotka koskevat DLH:n ja Ryanairin välisen kilpailun olemassaoloa.

65.

On nimittäin syytä muistuttaa yhtäältä, että muutoksenhakumenettelyssä unionin tuomioistuimen suorittaman valvonnan tarkoituksena on erityisesti tutkia, onko unionin yleinen tuomioistuin vastannut oikeudellisesti riittävällä tavalla kaikkiin valittajan esittämiin perusteluihin, ja toisaalta, että valitusperuste, joka perustuu siihen, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole vastannut ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyihin perusteluihin, merkitsee asiallisesti vetoamista Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklaan, jota sovelletaan unionin yleiseen tuomioistuimeen saman perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella, ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 117 artiklaan perustuvan perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen. On kuitenkin lisättävä vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenevän, että unionin tuomioistuin ei edellytä unionin yleisen tuomioistuimen esittävän selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä, ja unionin yleisen tuomioistuimen perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin ei ole hyväksynyt asianosaisten argumentteja, ja unionin tuomioistuimella on niiden avulla käytettävissään riittävät tiedot, jotta se pystyy harjoittamaan laillisuusvalvontaansa. ( 29 )

66.

On huomautettava, että komissio on ensimmäisessä oikeusasteessa esittämissään kirjelmissä vastustanut jyrkästi väitettä siitä, että Ryanairin tarjoamat Frankfurt-Hahnin lentoasemalta lähtevät lennot kilpailivat DLH:n tarjoamien Frankfurt-am-Mainin lentoasemalta lähtevien samoihin kohteisiin suuntautuvien lentojen kanssa.

67.

Komissio on tässä yhteydessä muun muassa korostanut ensinnäkin sitä, että DLH käytti Frankfurt-am-Mainin lentoasemaa lentoliikenteen solmukohtana (hub) ja suurin osa sen matkustajista oli transit-matkustajia ja että Ryanair puolestaan tarjosi Frankfurt-Hahnin lentoasemalta lähteviä halpalentoja ”kahden paikan välisen” liikennöinnin yhteydessä, ja toiseksi sitä, että DLH:n unionin yleiselle tuomioistuimelle toimittamat väitetyt todisteet eivät sisältäneet mitään tällaisen kilpailun olemassaoloa tukevia tietoja, kuten tietoja matkustajamäärien kehityksestä ja DLH:n ja Ryanairin rinnakkaisten reittien kannattavuudesta. ( 30 )

68.

Valituksenalaisen tuomion kohdista, joita komission väitteet koskevat, – muun muassa sen 52 kohdasta – ilmenee kuitenkin DLH:n ja Ryanairin välisen kilpailun olemassaolon osalta lähes todennäköiseen varmuuteen perustuva lähestymistapa, sillä unionin yleinen tuomioistuin totesi ainoastaan, että se, että nämä yhtiöt liikennöivät samoihin kohteisiin ”on omiaan viittamaan siihen, että kilpailua on olemassa”. Nähdäkseni ei voida katsoa, että unionin yleinen tuomioistuin on näin toimiessaan vastannut implisiittisesti komission esittämiin perusteluihin, joilla pyrittiin nimenomaan asettamaan kyseenalaiseksi premissin (samat liikennöitävät kohteet) ja johtopäätöksen (kilpailun olemassaolo) välisen yhteyden pakottavuus. Katson siten, ettei tätä perustelua voida mitenkään pitää riittävänä, jotta komissio voisi ymmärtää syyt, joiden vuoksi sen perustelut on hylätty, ja jotta unionin tuomioistuin pystyy harjoittamaan laillisuusvalvontaansa.

69.

Tästä seuraa, että valituksenalaisen tuomion 51–54 kohdassa olevat perustelut ovat puutteelliset ja että unionin tuomioistuimen olisi tämän vuoksi hyväksyttävä nyt käsiteltävä väite.

70.

Tämä päätelmä huomioon ottaen osavaltion ja komission esittämiä muita väitteitä, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen perustelujen kyseistä osaa, ei ole tarpeen tarkastella.

71.

Komissio moittii unionin yleistä tuomioistuinta lähinnä siitä, että se on tukeutunut Frankfurt-Hahnin ja Frankfurt-am-Mainin lentoasemien väliseen väitettyyn kilpailuun ja riidanalaisen tuen vaikutukseen Frankfurt-am-Mainin lentoasemaan perustellakseen DLH:n nostaman kanteen tutkittavaksi ottamista, vaikka kumoamiskanteessa ei ollut esitetty tällaisia perusteluja.

72.

Vaikka komissio vetoaa todistustaakkaa koskevien sääntöjen rikkomiseen, vaikuttaa siltä, että sen esittämän väitteen tarkemmasta tarkastelusta käy ilmi, että komissio pyrkii pikemminkin riitauttamaan sen, että unionin yleinen tuomioistuin on noudattanut kontradiktorista periaatetta.

73.

Muistutan, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kontradiktorinen periaate ei tarkoita ainoastaan oikeudenkäynnin kunkin asianosaisen oikeutta tutustua asiakirjoihin sekä huomautuksiin, jotka vastapuoli on toimittanut tuomioistuimelle, ja keskustella niistä. Se tarkoittaa myös asianosaisten oikeutta tutustua seikkoihin, jotka tuomioistuin on ottanut huomioon omasta aloitteestaan ja joihin se aikoo perustaa ratkaisunsa, sekä keskustella niistä. Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan oikeuteen liittyvien vaatimusten täyttämiseksi asianosaisten on nimittäin saatava tieto sellaisista tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista, jotka ovat oikeudenkäyntimenettelyn tuloksen kannalta ratkaisevia, ja niillä on oltava tilaisuus keskustella näistä kontradiktorisesti. ( 31 )

74.

Unionin yleinen tuomioistuin vaikuttaa katsovan valituksenalaisen tuomion 50 kohdassa, että Frankfurt-Hahnin lentoasema ja Frankfurt-am-Mainin lentoasema ovat kilpailijoita.

75.

DLH ei mainitse näiden kahden lentoaseman välistä kilpailua tutkittavaksi ottamista koskevassa kumoamiskanteensa osassa, vaan se esittää perusteluja, jotka perustuvat lähes kokonaan sen itsensä ja Ryanairin väliseen kilpailusuhteeseen.

76.

On toki huomautettava, että DLH pyrkii osoittamaan tämän valituskirjelmän johdanto-osassa (48 kohta) sekä valituksenalaisen tuomion perusteltavuutta koskevassa osassa (117 ja 118 kohta), että FFHG:n Ryanairille antama tuki on tehnyt mahdolliseksi tämän lentoyhtiön siirtymisen tärkeämmille lentoasemille – muun muassa Frankfurt-am-Mainin lentoasemalle – ja että viimeksi mainitun lentoaseman hallinnoija noudattaa nykyisin strategiaa, jolla pyritään houkuttelemaan halpalentoyhtiöitä. Se arvostelee tässä yhteydessä sitä, miten komissio on kyseessä olevan tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille koskevassa analyysissään rajannut Frankfurt-Hahnin lentoaseman vaikutusalueen, ja muun muassa riidanalaisen päätöksen 46 kohtaa.

77.

Katson kuitenkin, että vain tämän kannekirjelmän erityisen hyväntahtoinen tulkinta, joka merkitsisi loogista lähestymistapaa, jolla pyritään havaitsemaan sen sanamuodon implisiittinen mutta välttämätön merkitys, voisi tässä tilanteessa johtaa päättelemään, että DLH katsoo näiden kahden lentoaseman olevan kilpailusuhteessa, ja siihen, että tämä seikka otetaan siten huomioon arvioitaessa kysymystä siitä, onko DLH osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että kyseessä olevalla tuella saattaa olla konkreettinen vaikutus sen tilanteeseen.

78.

Koska unionin yleinen tuomioistuin on siis loukannut kontradiktorista periaatetta, ehdotan, että unionin tuomioistuin hyväksyy tämän väitteen.

79.

Osavaltio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan valituksenalaisen tuomion 50 kohdassa, että riidanalainen tuki saattaisi aiheuttaa Frankfurt-am-Mainin lentoasemaan kohdistuvaa kilpailupainetta, mikä voisi vaikuttaa kielteisesti sen asiakkaisiin, muun muassa DLH:on.

80.

Koska olen ehdottanut myöntävää vastausta edellä olevaan väitteeseen, joka koskee todistustaakan noudattamatta jättämistä siltä osin kuin kyse on Frankfurt-Hahnin ja Frankfurt-am-Mainin lentoasemien välisen kilpailusuhteen puuttumisesta, käsittelen tätä väitettä puhtaasti toissijaisena.

81.

Ennen kuin alan arvioida tätä väitettä, on tarpeen muistuttaa, että nyt käsiteltävässä asiassa merkitykselliset oikeussäännöt on esitetty täsmällisesti unionin tuomioistuimen hiljattain antamassa tuomiossa Solar Ileias Bompaina.

82.

Kyse oli Kreikan lainsäädännöstä, jolla alennettiin valittajan kaltaisille uusiutuvia energialähteitä hyödyntäville tuottajille maksettuja syöttötariffeja ja jolla pyrittiin poistamaan sellaisen erityistilin alijäämä, joka oli aiemmin perustettu lainsäädännöllä syöttötariffien rahoittamiseksi muun muassa näiden tuottajien hyväksi. Tätä tiliä rahoitettiin lähinnä erityismaksulla, joka perittiin kuluttajilta, sekä muilla lähteillä, kuten asianomaisella markkinoilla toimivien saamilla tuloilla. Valittajan mukaan tämä lainsäädäntö merkitsi tuen myöntämistä sähköntoimittajille, koska ne olivat vapautettu tähän maksuun osallistumisesta. Jos sähköntoimittajat olisi velvoitettu osallistumaan kyseisen alijäämän kattamiseen, valittajan varallisuusasema olisi sen mukaan voinut olla parempi, koska siihen sovellettuja syöttötariffeja ei olisi ollut tarpeen alentaa.

83.

Kun kyse oli siitä, saattoiko tuella olla konkreettista vaikutusta valittajan tilanteeseen, unionin tuomioistuin täsmensi tässä tuomiossa, että vaikka kyseisen yrityksen etuihin kohdistuva vahinko voi olla vain potentiaalinen, riski konkreettisesta vaikutuksesta näihin samoihin etuihin on siis voitava osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla. ( 32 ) Toisin sanoen unionin tuomioistuimen mukaan merkityksellinen kriteeri on väitetyn tuen ja asianomaisen yrityksen etujen tai markkina-aseman konkreettisen vahingon välinen potentiaalinen syy-yhteys oikeudellisesti riittävällä tavalla osoitettuna. ( 33 )

84.

Unionin tuomioistuin vahvisti näiden periaatteiden nojalla unionin yleisen tuomioistuimen päätelmän, jonka mukaan valittaja ei ollut selittänyt sitä, millä tavalla väitetty sähköntoimittajien osallistumisesta vapauttaminen olisi voinut vaikuttaa siihen sovellettavien uusien syöttötariffien vahvistamiseen, koska näin toteutetuilla oikaisuilla pyrittiin pääasiallisesti kompensoimaan näille tuottajille aiemmin myönnettyjä liiallisia korvauksia. ( 34 )

85.

Tulkinnan edistämiseksi on hyödyllistä ottaa askel taaksepäin ja muistuttaa, että – kuten tämän ratkaisuehdotuksen 30 kohdassa selvitettiin – oikeuskäytännössä on laajennettu niiden yksityisten piiriä, joita voidaan pitää asianomaisena osapuolena, koska tämä asema on siinä erotettu kantajan ja tuensaajan välisestä kilpailusuhteesta.

86.

Tällaisen laajentamisen takia potentiaalista syy-yhteyttä tuen ja kantajan tilanteelle aiheutuvan konkreettisen vahingon välillä koskeva näyttövaatimus näyttää olevan todellinen suojamuuri, jonka avulla voidaan välttää se, että riidanalaisen päätöksen kaltaisesta komission päätöksestä nostettavasta kanteesta ei muodostu jonkinlainen actio popularis. Nähdäkseni unionin tuomioistuin kehottaa meitä ymmärtämään tämän yhteyden suhteellisen tiukasti, pitäen samalla mielessä sen, että sillä vaaditaan osoittamaan vain puhtaasti potentiaalinen vaikutus kantajan tilanteeseen, ei todellista vaikutusta.

87.

Tähän lähestymistapaan sisältyy mielestäni vaatimus sen osoittamisesta, että riidanalaisesta tuesta itsessään – eikä vain siitä, että tuensaajan ja kantajan välillä on potentiaalinen eturistiriita – saattaa aiheutua kantajan etuja koskevia vaikutuksia. ( 35 )

88.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 50 kohdassa lähinnä, että koska Frankfurt-am-Mainin lentoasema on DLH:n lentojen pääasiallinen operaatiokeskus ja koska se sijaitsee riidanalaista tukea saavan lentoaseman läheisyydessä, DLH:lla on intressi siihen, että toiminta Frankfurt-am-Mainin lentoasemalla ei häiriinny riidanalaisen tuen myöntämisestä aiheutuvien sen kilpailuasemaan mahdollisesti kohdistuvien vaikutusten vuoksi.

89.

Näin muodostetussa syy-yhteysketjussa on mielestäni ilmeinen aukko.

90.

Unionin yleinen tuomioistuin ei näet esitä mitään seikkaa, jolla voitaisiin perustella sitä, miksi Frankfurt-am-Mainin lentoasemaan mahdollisesti kohdistuvalla kilpailupaineella olisi kielteisiä vaikutuksia sen DLH:n kaltaisiin asiakkaisiin. Olen tältä osin samaa mieltä osavaltion huomautuksesta, jonka mukaan kilpailupolitiikan yleisiin näkökohtiin tukeutuvat perustelut voisivat johtaa jopa vastakkaiseen oletukseen, koska Frankfurt-am-Mainin lentoasema voisi siihen kohdistuvan kilpailupaineen vaikutuksesta olla taipuvainen tarjoamaan siellä toimiville lentoyhtiöille parempia sopimusehtoja.

91.

Nämä seikat huomioon ottaen ehdotan, että – mikäli unionin tuomioistuin päättää katsoa, että aiemmin tarkasteltu väite on hylättävä – unionin tuomioistuin päättelee, että valituksenalaisen tuomion 50 kohtaan sisältyvissä perusteluissa on oikeudellinen virhe ja että nyt käsiteltävä väite on siksi hyväksyttävä.

92.

Osavaltio moittii unionin yleistä tuomioistuinta ensinnäkin siitä, että se on katsonut muun muassa valituksenalaisen tuomion 62 kohdassa virheellisesti, että DLH olisi väittänyt kumoamiskanteessaan, ettei komissio ollut kunnioittanut sen menettelyllisiä oikeuksia päättäessään olla aloittamatta muodollista tutkintamenettelyä, ja toiseksi siitä, ettei se ole perustellut tätä toteamusta asianmukaisesti.

93.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin yleisen tuomioistuimen asiana ei ole tulkita kantajan kannetta, jolla riitautetaan yksinomaan päätöksen, jolla arvioidaan tukea, aineellinen oikeellisuus sellaisenaan, siten, että sillä pyritään todellisuudessa suojaamaan SEUT 108 artiklan 2 kohtaan perustuvia kantajan menettelyllisiä oikeuksia, jos kantaja ei ole nimenomaisesti esittänyt tällaista kanneperustetta. Tällainen tulkinta johtaisi näet kanteen kohteen luonnehtimiseen uudelleen. ( 36 )

94.

Unionin tuomioistuin vahvisti tuomiossa Kronoply ja Itävalta v. Scheucher-Fleisch, että jos kantajat vaativat ensimmäisessä oikeusasteessa kumottavaksi komission päätöksen olla aloittamatta muodollista tutkintamenettelyä se, että valtaan tulkita kanneperusteita sovelletaan tällaista rajoitusta, ei estä unionin yleistä tuomioistuinta tutkimasta kantajan esittämiä aineellisia perusteluja selvittääkseen, esitetäänkö niissä myös seikkoja, joilla tuetaan jotakin sellaista kantajan kanneperustetta, jolla nimenomaisesti ilmaistaan vakavia vaikeuksia, jotka olisivat olleet perusteena muodollisen tutkintamenettelyn aloittamiselle. ( 37 )

95.

Unionin tuomioistuin täsmensi tuomiossa Belgia v. Deutsche Post ja DHL International, ( 38 ) ettei ole tarpeen, että kumoamiskanteeseen sisältyy selvästi yksilöitävissä oleva kanneperuste, jolla tähdätään kantajien menettelyllisten oikeuksien suojaamiseen. Se pitää riittävänä sitä, että juuri kannekirjelmässä käytetyn muotoilun mukaan kantajat esittävät, että muodollisen tutkintamenettelyn aloittamatta jättäminen on vienyt niiltä mahdollisuuden niihin menettelyllisiin takeisiin, joihin niillä on oikeus. Unionin tuomioistuimen mukaan kumoamiskanne voidaan tässä tilanteessa ottaa tutkittavaksi, kunhan unionin yleinen tuomioistuin antaa ratkaisun vain niistä tämän kanteen kanneperusteista, joilla pyritään osoittamaan, että komission olisi pitänyt aloittaa muodollinen tutkintamenettely. ( 39 )

96.

Nähdäkseni olosuhteet nyt käsiteltävässä asiassa vaikuttavat samankaltaisilta. DLH:n ensimmäisessä oikeusasteessa nostama kanne näet koskee komission päätöstä olla aloittamatta muodollista tutkintamenettelyä. Vaikka DLH:n kumoamiskanteeseen ei sisälly selvästi yksilöitävissä olevaa kanneperustetta, jolla tähdätään sen menettelyllisten oikeuksien suojaamiseen, kannekirjelmän sanamuodosta – muun muassa sen 55 ja 56 kohdasta – ilmenee DLH:n esittävän perusteluja, jotka voidaan ymmärtää siten, että niillä moititaan komissiota siitä, ettei se ole aloittanut tätä menettelyä.

97.

Unionin yleinen tuomioistuin ei valituksenalaisessa tuomiossa kuitenkaan suorittanut unionin tuomioistuimen määräämän kaltaista kanneperusteiden erittelyä, ja se on näin toimiessaan tehnyt oikeudellisen virheen. Tämä osavaltion väite on mielestäni siksi hyväksyttävä.

98.

Nähdäkseni on joka tapauksessa niin, että koska valituksenalaisen tuomion 62 kohta on liian epämääräinen ja suppea, sen ei voida katsoa täyttävän taustalla olevia unionin yleisen tuomioistuimen perusteluvelvollisuutta koskevia vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi näet pitänyt viitata nimenomaisesti niihin DLH:n kumoamiskanteen kohtiin, joilla se olisi voinut tukea yleistä arviointiaan, jonka mukaan tämän kannekirjelmän ”kokonaisarvioinnista” seuraa se, että DLH on vedonnut menettelyllisiin oikeuksiinsa.

99.

Asiakysymyksen osalta DLH moittii muun muassa valituksenalaisen tuomion 129–142 kohdassa esitettyjä perusteluja, joiden päätteeksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi DLH:n esittämät väitteet ja katsoi, ettei komissio ollut velvollinen ottamaan huomioon Ryanairin hyväksi toteutettuja useita toimenpiteitä arvioidakseen, oliko olemassa epäilyjä riidanalaisen tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. DLH:n näkemyksen mukaan tällä tuella pyrittiin kompensoimaan FFHG:lle nimenomaan näistä Ryanairin hyväksi toteutetuista toimenpiteistä aiheutuneita tappioita, joten tämä lentoyhtiö oli todellisuudessa riidanalaisen tuen epäsuora saaja, minkä olisi pitänyt synnyttää epäilyjä siitä, oliko tuki sisämarkkinoille soveltuva. Komissio kiistää tämän väitteen.

100.

Kun otetaan huomioon ratkaisuehdotukseni, jonka mukaan unionin tuomioistuimen olisi vastattava kieltävästi siihen, voitiinko DLH:n unionin yleisessä tuomioistuimessa nostama kanne ottaa tutkittavaksi, jäljempänä esittämieni perustelujen on ymmärrettävä olevan puhtaasi toissijaisia.

101.

Aivan aluksi on huomautettava, että valituksenalaisen tuomion 140 kohdassa oleva unionin yleisen tuomioistuimen päätelmä perustuu kahteen toteamukseen. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi yhtäältä valituksenalaisen tuomion 137 kohdassa, että eräät Ryanairin hyväksi toteutetut toimenpiteet ovat Hahn IV ‑menettelyn kohteena. Se totesi toisaalta tämän tuomion 138 ja 139 kohdassa, ettei mikään näistä toimenpiteistä ollut osa riidanalaiseen tukeen liittyvää kokonaisskenaariota.

102.

DLH riitauttaa muun muassa sen, että kokonaisskenaarion käsitteen käyttäminen olisi ollut perusteltua sen mahdollisuuden poissulkemiseksi, että riidanalainen tuki oli siirretty Ryanairille.

103.

Huomautan tässä yhteydessä, että kolme kriteeriä, jotka unionin yleinen tuomioistuin on ottanut huomioon määrittääkseen yleisen skenaarion olemassaolo ovat i) riidanalaisen tuen ja tarkasteltavien toimenpiteiden ajallinen porrastaminen, ii) sopimuksen tekemisen ja tuen myöntämisen välisenä aikana tapahtunut omistusrakenteen muutos ja iii) näiden toimenpiteiden erilaiset muodot.

104.

Tästä seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen sen, olivatko riidanalainen tuki ja muut kyseessä olevat toimenpiteet osa kokonaisskenaariota, selvittämiseksi suorittaman tarkastelun aineellinen sisältö vastaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetyn sen analyysin aineellista sisältöä, joka suoritetaan sen määrittämiseksi, voidaanko useita peräkkäisiä tukitoimenpiteitä pitää yhtenä ainoana toimenpiteenä valtiotukisääntöjen soveltamiseksi. Muistutan, että unionin tuomioistuin on katsonut, että näin voi olla erityisesti silloin, kun peräkkäisillä valtion toimenpiteillä on muun muassa niiden aikajärjestyksen, niiden tavoitteen ja yrityksellä toimenpiteiden toteuttamishetkellä olevan tilanteen niin läheiset yhteydet keskenään, että on mahdotonta erotella niitä toisistaan. ( 40 )

105.

Nyt käsiteltävässä valitusperusteessa ei kuitenkaan ole kyse siitä, onko sarjaa valtion toimenpiteitä luonnehdittava valtiontueksi, sillä se, että FFHG:lle suoraan maksettu määrä on luonteeltaan valtiontukea, on riidatonta. Tämän valitusperusteen keskiössä oleva oikeudellinen kysymys koskee sitä, onko tällä tuella epäsuora saaja, jolta tuki voitaisiin periä takaisin, ja tarkemmin ottaen sitä, voidaanko katsoa, että tuki on siirretty Ryanairille.

106.

Olen tämän vuoksi vakuuttunut siitä, ettei tuomioon Bouygues ( 41 ) perustuvan oikeuskäytännön soveltaminen ole nyt käsiteltävässä asiassa merkityksellistä, minkä vahvistaa myös se, että toteamukset siitä, että riidanalainen tuki ja muut kyseessä olevat toimenpiteet on porrastettu ajallisesti, että niiden muodot ovat erilaiset tai että FFHG:n omistusrakenne on muuttunut, eivät ole omiaan sulkemaan pois sitä, että Ryanair on saattanut saada kyseistä tukea näiden toimenpiteiden välityksellä.

107.

Sen määrittäminen, onko tukea todella siirretty, voi tapahtua vain soveltamalla unionin tuomioistuimen välillistä etua koskevaa oikeuskäytäntöä, sellaisena kuin se ilmenee tuomioista Saksa v. komissio ( 42 ), Alankomaat v. komissio ( 43 ) ja Mediaset v. komissio. ( 44 )

108.

Komissio tiivistää valtiontuen käsitteestä antamansa tiedonannon ( 45 ) 116 kohdassa tämän oikeuskäytännön siten, että siinä vaaditaan, että ”toimenpiteen ennakoitavia vaikutuksia olisi tarkasteltava etukäteen” ja että ”kyse on välillisestä edusta, jos toimenpide on suunniteltu siten, että se kanavoi toissijaiset vaikutukset kohti tunnistettavissa olevia yrityksiä tai yritysryhmittymiä”. Vaikka yhdyn komission tulkintaan, olen äskettäin väittänyt, että tällaisen edun olemassaolo perustuu mainitun oikeuskäytännön tarkastelun perusteella sovellettavien säännösten sisältöön tai kyseisten säännösten sisältöön tulkittuna yhdessä olemassa olevan tosiseikaston kanssa. ( 46 )

109.

Tuomioon Bouygues perustuvassa oikeuskäytännössä käyttöön otetuilla kriteereillä, sellaisina kuin unionin yleinen tuomioistuin niitä valituksenalaisen tuomion 138 ja 139 kohdassa soveltaa, ei tämän arvioinnin yhteydessä ole selvästikään mitään merkitystä.

110.

Tältä osin voidaan vedota esimerkiksi unionin tuomioistuimen tuomioon Alankomaat v. komissio. ( 47 ) Yhteenvetona totean kyseen olleen lainsäädännöstä, jossa säädettiin valtiontuesta, joka oli muodoltaan sekä korvaus, joka suoritettiin Saksan rajan tuntumassa sijaitsevien alankomaisten huoltamojen hyväksi, jotta Alankomaissa ja Saksassa voimassa olleiden valmisteverojen välistä eroa voitiin pienentää, että sopimus, jossa määrättiin, että näitä huoltamoita palvelevat öljy-yhtiöt olivat velvolliset antamaan näille yrittäjille tällaista eroa vastaavan alennuksen ohjehinnasta. Unionin tuomioistuin katsoi tuomiossaan, että tuki oli siirretty öljy-yhtiöille, vaikka kyseessä olevat toimenpiteet olivat luonteeltaan erilaiset, vaikka niistä ei aiheutunut vaikutuksia kyseisten osapuolten välille ja vaikka ne oli porrastettu ajallisesti.

111.

Katson siten, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt soveltaa oikeuskäytännöstä ilmenevää välillistä etua koskevaa kriteeriä tutkiakseen, oliko riidanalaisen tuen myöntämistä koskeva toimenpide suunniteltu siten, että Ryanair sai ainakin osan tästä tuesta. Koska unionin yleinen tuomioistuin on sitä vastoin soveltanut tuomioon Bouygues perustuvasta oikeuskäytännöstä ilmeneviä kriteereitä, se on tehnyt mielestäni oikeudellisen virheen.

112.

Edellä esitetyn perusteella – ja mikäli unionin tuomioistuin katsoisi, että DLH:n unionin yleisessä tuomioistuimessa nostama kanne oli otettava tutkittavaksi – unionin tuomioistuimen olisi mielestäni hyväksyttävä DLH:n vastavalituksen toinen valitusperuste.

113.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion sillä perusteella, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä, kun se määritti, että DLH:lla oli asiavaltuus.