1.

Käsiteltävässä asiassa Sąd Najwyższy (ylin tuomioistuin, Puola) on esittänyt ennakkoratkaisupyynnön, joka koskee jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18.12.1986 annetun neuvoston direktiivin 86/653/ETY ( 2 ) 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkintaa.

2.

Direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että kauppaedustajalla on oikeus saada provisio edustussopimuksen voimassaoloaikana päätetystä liiketoimesta, jos se on päätetty sellaisen kolmannen henkilön kanssa, jonka hän on aikaisemmin hankkinut asiakkaaksi vastaavia liiketoimia varten. Viittaan tähän jäljempänä provisiona toistuvista liiketoimista. ( 3 )

3.

Käsiteltävässä asiassa esille tuleva pääkysymys koskee sitä, olisiko direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohta tulkittava pakottavaksi vai dispositiiviseksi säännökseksi, ja näin ollen sitä, voidaanko edustussopimuksen osapuolten sallia sulkevan pois kauppaedustajan oikeuden provisioon toistuvista liiketoimista vai ei.

4.

Direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kauppaedustajalla on oikeus saada provisio edustussopimuksen voimassaoloaikana päätetystä liiketoimesta:

5.

Siviililain ( 4 ) 761 §:n 1 momentissa, jolla direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohta saatetaan osaksi Puolan lainsäädäntöä, säädetään seuraavaa:

”Edustaja voi vaatia provisiota edustussopimuksen voimassaoloaikana päätetyistä sopimuksista, jos ne on päätetty hänen myötävaikutuksestaan tai jos ne on päätetty sellaisten asiakkaiden kanssa, jotka edustaja on aikaisemmin hankkinut vastaavia sopimuksia varten.”

6.

Ennakkoratkaisupyynnön mukaan Rigall Arteria Management Sp. z o. o. sp. k. (jäljempänä Rigall Arteria Management) teki useita edustussopimuksia Bank Handlowy w Warszawie S.A:n (jäljempänä Bank Handlowy) kanssa 1.6.1999–30.6.2015. Näissä sopimuksissa Rigall Arteria Management oli edustaja ja Bank Handlowy päämies.

7.

Edustussopimus koski sellaisten rahoituspalvelujen suorittamista, jotka käsittivät välittäjänä toimimisen liitännäis- ja markkinointipalveluissa, jotka koskivat luottokorttipalveluihin ja korttitapahtumien vastaanottoa sekä muiden Bank Handlowyn tarjoamien rahoituspalvelujen suorittamista.

8.

Edustussopimuksessa täsmennettiin, millaisen palkkion kauppaedustaja saa, ja määrättiin, että palkkio lasketaan tehtyjen sopimusten määrän perusteella. Useimmissa tapauksissa palkkio oli tietty summa, joka maksetaan jokaisesta myönnetystä luottokortista tai jokaisesta hyväksytystä luottohakemuksesta. Sopimuksessa ei määrätty tässä yhteydessä muusta provisiopalkkion muodosta kuin sellaisista sopimuksista maksettavasta provisiosta, jotka on tehty kauppaedustajan myötävaikutuksesta.

9.

Bank Handlowy irtisanoi edustussopimuksen 17.12.2014. Tämän seurauksena Rigall Arteria Management vaati, että Bank Handlowy toimittaa tiedot 1.6.1999–31.1.2015 väliseltä ajalta maksettavasta provisiosta.

10.

Bank Handlowy kieltäytyi toimittamasta tietoja ja väitti erityisesti, että kauppaedustajalle siihen mennessä toimitetut tiedot olivat mahdollistaneet edustussopimuksen perusteella maksettavan kokonaispalkkion laskemisen eikä lisätietojen toimittamiselle siten ollut perusteita. Rigall Arteria Management nosti Sąd Okręgowy w Warszawiessa (alueellinen tuomioistuin, Varsova, Puola) kanteen, jossa se vaati tietoja sopimuksista, jotka Bank Handlowy oli tehnyt kauppaedustajan myötävaikutuksella aiemmin hankittujen asiakkaiden kanssa.

11.

Sąd Okręgowy w Warszawie hylkäsi kanteen 20.6.2016 antamallaan tuomiolla. Kyseinen tuomioistuin totesi muun muassa, ettei osapuolten tekemien sopimusten sanamuodosta ilmene, että kauppaedustajalla olisi oikeus vaatia provisiota toistuvista liiketoimista.

12.

Sąd Apelacyjny w Warszawie (ylioikeus, Varsova, Puola) hylkäsi 28.2.2018 antamallaan tuomiolla Rigall Arteria Managementin edellä mainitusta tuomiosta tekemän valituksen. Mainittu tuomioistuin katsoi etenkin, että direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan täytäntöön panevassa siviililain 761 §:n 1 momentissa tarkoitettu provisio toistuvista liiketoimista on luonteeltaan dispositiivinen seikka, jota edustussopimuksen osapuolet voivat säännellä eri tavalla. Kyseisen tuomioistuimen näkemyksen mukaan asian olosuhteista ilmenee, että osapuolet sulkivat pois kauppaedustajan oikeuden kyseiseen provisioon implisiittisesti. Tämä käy ilmi siitä, ettei sopimuksen sanamuodossa viitattu tähän provision muotoon, ja osapuolten toiminnasta sopimuksen täyttämisen aikana.

13.

Rigall Arteria Management teki kyseisestä tuomiosta kassaatiovalituksen Sąd Najwyższyyn, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin käsiteltävässä asiassa. Valituksensa tueksi Rigall Arteria Management vetoaa siviililain 761 §:n 1 momentin, tulkittuna direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan valossa, rikkomiseen, koska kyseistä säännöstä pidetään dispositiivisena.

14.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää, ettei tähän mennessä ole selvennetty, onko Puolan oikeuden mukaan mahdollista tehdä sopimukseen perustuvia muutoksia tai sulkea pois kauppaedustajan vaatimus provisiosta toistuvista liiketoimista. Koska direktiivi 86/653 on saatettu osaksi Puolan lainsäädäntöä asiaa koskevilla kansallisilla säännöksillä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että niiden tulkinta riippuu siitä, tulkitaanko kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 kohdan b alakohta pakottavaksi vai dispositiiviseksi säännökseksi.

15.

Tässä tilanteessa Sąd Najwyższy päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [direktiivin 86/653] 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodon ja tavoitteen perusteella tämä säännös ymmärrettävä niin, että siinä annetaan itsenäiselle kauppaedustajalle ehdoton oikeus provisioon sopimuksesta, joka on tehty edustussopimuksen aikana sellaisen kolmannen henkilön kanssa, jonka hän on aikaisemmin hankkinut asiakkaaksi vastaavia liiketoimia varten, vai voidaanko kyseinen oikeus sulkea pois sopimuksella?”

16.

Kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle esittivät Rigall Arteria Management, Bank Handlowy, Saksan, Italian ja Puolan hallitukset sekä Euroopan komissio. Rigall Arteria Management, Bank Handlowy, Saksan ja Puolan hallitukset sekä komissio esittivät suullisia lausumia 23.3.2022 pidetyssä istunnossa.

17.

Direktiivi 86/653 on poikkeuksellinen unionin säädös sikäli, että sillä säännellään yritysten välisiä sopimuksia. Sitä sovelletaan edustussopimuksiin, ( 5 ) joita kauppaedustaja ja päämies, jotka molemmat toimivat itsenäisinä elinkeinonharjoittajina, tekevät keskenään. ( 6 ) Direktiiviä 86/653 sovelletaan yksinomaan tällaisiin sopimuksiin, joissa edustaja saa palkkion toiminnastaan. ( 7 ) Sillä yhdenmukaistetaan ainoastaan kauppaedustajien ja päämiesten välisen suhteen tiettyjä näkökohtia, tarkemmin ottaen sopimuspuolten perusoikeudet ja ‑velvollisuudet (II luku), kauppaedustajien palkkio (III luku) ja edustussopimusten tekeminen ja lakkaaminen (IV luku). Direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohta sisältyy sen III lukuun (6–12 artikla).

18.

On muistettava, että direktiivi 86/653 annettiin 1980-luvulla yksimielisyyttä edellyttävien sisämarkkinoiden oikeusperustojen mukaisesti ( 8 ) pitkällisten ja monimutkaisten neuvottelun jälkeen, joissa osa jäsenvaltioista ei pitänyt tällaista direktiiviä lainkaan tarpeellisena. ( 9 ) Se oli siten viime kädessä jäsenvaltioiden, joilla oli hyvin erilaisia näkemyksiä yleisesti sopimusten ja erityisesti edustussopimusten sääntelystä, tekemien kompromissien tulosta.

19.

Ei ole näin ollen yllättävää, että unionin tuomioistuinta on jo useaan otteeseen pyydetty tulkitsemaan direktiivin 86/653 eri säännöksiä. ( 10 ) Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun unionin tuomioistuinta pyydetään selittämään sen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan luonnetta.

20.

Kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii lähinnä selvittämään, voivatko edustussopimuksen osapuolet muuttaa direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä kauppaedustajan oikeutta provisioon toistuvista liiketoimista tai sulkea sen pois sopimuksella.

21.

Tähän kysymykseen vastaamiseksi tarkastelen ensin unionin tuomioistuimen toimivaltaa antaa ennakkoratkaisu käsiteltävän asian olosuhteissa (A). Sitä seuraa aineellinen arviointini (B), jossa esitän ensin joitain alustavia huomautuksia yleisemmin sopimuksia koskevien pakottavien ja dispositiivisten säännösten erosta (B.1) ja käsittelen sen jälkeen direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkintaa (B.2).

22.

Tämän arvioinnin perusteella olen tullut siihen tulokseen, että unionin tuomioistuin on toimivaltainen antamaan ennakkoratkaisun käsiteltävässä asiassa ja että direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohta olisi tulkittava dispositiiviseksi säännökseksi, jonka nojalla edustussopimuksen osapuolet voivat muuttaa sen soveltamista tai sulkea sen pois.

23.

Direktiiviä 86/653 sovelletaan sen 1 artiklan 2 kohdan mukaan kauppaedustajiin, joiden tehtävänä on etenkin neuvotella ”tavaroiden myynnistä ja ostosta” tai tehdä sopimuksia tällaisista liiketoimista. Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 7 kohdasta ilmenee, vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei pääasian oikeudenkäynnissä ole kyse tavaroiden vaan pikemminkin (rahoitus)palvelujen myynnistä. Näin ollen voidaan pohtia, onko unionin tuomioistuimella toimivalta antaa ennakkoratkaisu tässä asiassa, ( 11 ) koska direktiiviä 86/653 ei sovelleta pääasian oikeudenkäynnissä käsiteltävän riita-asian perustana oleviin tosiseikkoihin. ( 12 )

24.

Kuten Rigall Arteria Management, Saksan hallitus ja komissio totesivat, vaikuttaa siltä, että unionin tuomioistuimen toimivalta vastata käsiteltävässä asiassa esitettyyn ennakkoratkaisukysymykseen voidaan todeta Dzodzi-oikeuskäytännön perusteella. ( 13 )

25.

Kyseistä oikeuskäytäntöä soveltaen unionin tuomioistuin on jo katsonut, että kun direktiivin 86/653 kansallisessa täytäntöönpanolainsäädännössä omaksutaan yksi ainoa ratkaisu kaikentyyppisiin edustussopimuksiin, sillä on toimivalta tulkita kyseistä direktiiviä, vaikka asian perustana oleva tilanne koskisikin palveluja eikä tavaroita. Toimivaltaisuuden toteamisen tällaisissa tapauksissa katsotaan olevan unionin oikeusjärjestyksen edun mukaista, jotta vältettäisiin myöhemmät tulkintaerot. ( 14 )

26.

Lisäksi, kuten unionin tuomioistuin on korostanut viimeaikaisessa oikeuskäytännössään muussa kuin direktiivin 86/653 yhteydessä, se, että unionin tuomioistuin tulkitsee unionin oikeussääntöjä tilanteissa, jotka jäävät näiden sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle, on perusteltua, kun unionin oikeussääntöjä sovelletaan kansallisen oikeuden nojalla tällaisiin tilanteisiin suoraan ja ehdottomasti, jotta voidaan taata, että mainittuja tilanteita sekä tilanteita, joihin sovelletaan unionin oikeussääntöjä, kohdellaan samalla tavoin. ( 15 )

27.

Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen vastauksena unionin tuomioistuimen tietopyyntöön toimittamista tiedoista ilmenee, että saattaessaan direktiivin 86/653 osaksi kansallista oikeutta (siviililakia) Puolan lainsäätäjä on ilmaissut aikomuksensa kohdella tavaroita ja palveluja koskevia edustussopimuksia yhdenmukaisesti unionin oikeudesta johtuvien säännösten soveltamisen osalta.

28.

Olisikin katsottava, että direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovelletaan Puolan oikeuden nojalla suoraan ja ehdottomasti pääasiassa kyseessä olevaan tilanteeseen ja että on unionin oikeusjärjestyksen etujen mukaista, että unionin tuomioistuin lausuu ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämästä ennakkoratkaisupyynnöstä.

29.

Katson näin ollen, että unionin tuomioistuin on toimivaltainen antamaan ennakkoratkaisun käsiteltävässä asiassa.

30.

Jäsenvaltioiden sopimuslainsäädännössä erotetaan pakottavat ja dispositiiviset säännökset, jotka liittyvät sopimuspuolten aineellisiin oikeuksiin ja velvoitteisiin. ( 16 ) Pähkinänkuoressa pakottavat säännökset eivät mahdollista poikkeamista, eivätkä sopimuspuolet voi siten sanoutua irti niistä, kun taas dispositiivisia säännöksiä ei tarvitse sisällyttää sopimukseen, jos sopimuspuolet haluavat järjestää keskinäisen oikeussuhteensa eri tavalla.

31.

Lisäksi monissa oikeusjärjestelmissä tunnustetaan erilaisia pakottavia ja dispositiivisia säännöksiä. ( 17 )

32.

Pakottavat säännökset voivat olla täysin pakottavia, mikä tarkoittaa, etteivät sopimuspuolet voi poiketa niistä. Ne voivat olla myös ainoastaan puolipakottavia, jolloin tällaisista säännöksistä voidaan sanoutua irti mutta vain tietyin edellytyksin. Puolipakottavat säännökset voivat esimerkiksi mahdollistaa poikkeukset, jotka ovat heikomman osapuolen etujen mukaisia tai joilla turvataan säännöksen ydin tai lainsäätäjän edellyttämä tietty vähimmäistaso.

33.

Samaan tapaan ei ole olemassa vain yhdenlaista dispositiivista säännöstä. Useimmiten tällaisella käsitteellä viitataan niin kutsuttuihin täydentäviin tai perinteisiin oletussäännöksiin. Tällaisten dispositiivisten säännösten tarkoituksena on täyttää aukot, jotka sopimuspuolet ovat jättäneet avoimeksi sopimuksessa jättämällä – joko tahallisesti tai tahattomasti – tietyt sääntelemättömät näkökohdat sopimussuhteensa ulkopuolelle. On kuitenkin olemassa myös toisentyyppisiä dispositiivisia säännöksiä. Niihin kuuluvat mallisäännökset, jotka toimivat apuvälineenä sopimusta laadittaessa ja joista ilmenee mahdollisia ratkaisuja siihen, miten sopimuspuolet voivat ratkaista tiettyjä kysymyksiä. Nämä mallisäännökset näyttävät jakautuvan ainakin kahteen ryhmään: ensinnäkin ne voivat tarjota sopimuspuolille luettelon vaihtoehdoista, samalla kun ne eivät sulje pois muita vaihtoehtoja (joihin viittaan dispositiivisena avoimena mallisäännöksenä), ja toiseksi ne voivat rajata sopimuspuolten vaihtoehdot ainoastaan sopimuksessa nimenomaisesti määriteltyihin.

34.

On lisäksi tärkeää huomata, että kansallisissa sopimuslainsäädännöissä käytetään erilaisia tekniikoita sen ilmaisemiseen, ovatko tietyt säännökset pakottavia vai dispositiivisia ja mitä tyyppiä ne edustavat. Niissä ei useinkaan säädetä tietyn säännöksen oikeudellisesta luonteesta ja jätetään tällaisten kysymysten selventäminen tuomioistuinten tehtäväksi.

35.

Direktiivi 86/653 ei ole poikkeus edellä esitettyyn kuvaukseen. Se sisältää erityyppisiä pakottavia ja dispositiivisia säännöksiä, ja siinä käytetään useita tekniikoita niiden luonteen kuvaamiseen. ( 18 )

36.

Pakottavien säännösten tapauksessa direktiivin 86/653 tietyissä säännöksissä todetaan nimenomaisesti, ettei sopimuspuolten poikkeamista sallita. ( 19 ) Jotkin säännökset ovat kuitenkaan luonteeltaan puolipakottavia. Niissä joko asetetaan vähimmäisvaatimuksia, joista sopimuspuolet eivät saa poiketa, ( 20 ) tai niissä sallitaan poikkeaminen mutta vain, jos se ei koidu kauppaedustajan vahingoksi. ( 21 ) Jotkin poikkeukset sallitaan ainoastaan sopimuksen lakkaamisen jälkeen, eikä niistä voida siten sanoutua irti etukäteen. ( 22 )

37.

Kun kyse on dispositiivista säännöksistä, joistain direktiivin 86/653 säännöksistä ilmenee selvästi, että asiaa koskevassa säännöksessä vahvistetut säännöt ovat oletussääntöjä, joita on sovellettava, jos sopimuspuolet eivät ole sopineet asiasta. ( 23 )

38.

Joistain direktiivin 86/653 säännöksistä ei ilmene, ovatko ne luonteeltaan pakottavia vai dispositiivisia. ( 24 ) Tämä pätee kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, jonka tulkinnasta käsiteltävässä asiassa on kyse. Itse asiassa direktiivissä 86/653 ei määritellä koko sen 7 artiklan luonnetta.

39.

Muistutettakoon, ettei käsiteltävässä asiassa ole kyse siitä, voivatko edustussopimuksen osapuolet sanoutua sopimuksella irti direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaan sisältyvästä säännöksestä, jossa kauppaedustajalle annetaan oikeus provisioon toistuvista liiketoimista.

40.

Käsiteltävä asia on nähdäkseni – ja vaikkei direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan pakottavaa tai dispositiivista luonnetta ole nimenomaisesti ilmaistu – yksi harvoista esimerkeistä, joissa vastaus ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykseen voidaan johtaa säännöksen, jonka tulkintaa pyydetään, sanamuodosta.

41.

Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 4 kohdasta ilmenee, direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kauppaedustajalla on oikeus saada provisio edustussopimuksen voimassaoloaikana päätetystä liiketoimesta:

42.

Tai-sanan käyttämisestä kyseisessä säännöksessä voidaan päätellä, että kauppaedustajalla voi olla oikeus jompaankumpaan direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuun provisioon. ( 26 )

43.

Sanoilla ei mielestäni ole mitään merkitystä sen asiayhteyden ulkopuolella, jossa niitä käytetään. Direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuoto, jota ei näin ollen voida tulkita erillään sen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdasta, viittaa siihen, että kyseiseen säännökseen sisältyy dispositiivinen avoin mallisäännös (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 33 kohta).

44.

Direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdassa esitetään siten nähdäkseni sopimuspuolille ehdotuksia, joista ne voivat valita sopimusta tehdessään. Unionin lainsäätäjä on saattanut valita kaksi siinä mainittua ratkaisua tavallisimpina tapoina, joilla provisiosta sovitaan edustussopimuksissa. ( 27 ) Näistä vaihtoehdoista valitseminen säästää sopimuspuolilta liiketoimikustannuksia, joita syntyy sopimuksista neuvoteltaessa. ( 28 ) Nämä mallisäännökset eivät kuitenkaan sido sopimuspuolia, vaan ne voivat vapaasti valita jonkin muun vaihtoehdon.

45.

Koska direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdassa esitetään sopimuspuolille ainoastaan ehdotuksia, kyseinen säännös ei täytä pakottavan säännöksen edellytyksiä, eikä sitä myöskään voida ymmärtää dispositiiviseksi oletussäännökseksi. Tämä johtuu siitä, ettei siinä vahvisteta yhtä ainoaa sääntöä, jolla säännellään kauppaedustajan oikeutta provisioon ja joka voisi täyttää osapuolten sopimukseen mahdollisesti jättämän aukon. ( 29 ) Se pikemminkin tarjoaa vaihtoehdon. Direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta on erotettu tai-sanalla, minkä vuoksi edustussopimuksen osapuolten tai niiden välistä riitaa käsittelevän tuomioistuimen on mahdotonta turvautua kyseiseen säännökseen tekemättä ensin valintaa siinä tarjottavien ratkaisujen osalta.

46.

On totta, että toisinaan tai-sana voidaan tulkita ja-sanaksi. ( 30 ) Tämä ei kuitenkaan olisi järkevää direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan tapauksessa. Sen b alakohdan sanamuodosta ilmenee, että se, mitä a alakohdassa kuvataan, on jo tapahtunut: liiketoimi on päätetty kauppaedustajan suorasta myötävaikutuksesta. Vaikka kauppaedustajan voikin olla mahdollista saada provisio ainoastaan a alakohdan perusteella, olisi vaikeaa (joskaan ei mahdotonta) kuvitella, että kauppaedustaja saisi provision ainoastaan b alakohdan perusteella asiakkaista, jotka kauppaedustaja ”on aikaisemmin hankkinut” asiakkaaksi päämiehelle, muttei provisiota näiden asiakkaiden kanssa a alakohdan mukaisen kauppaedustajan suoran myötävaikutuksen seurauksena päätetyistä liiketoimista. Jos unionin lainsäätäjän tarkoituksena oli antaa b alakohdan perusteella provisiota koskeva oikeus, joka sisältää myös a alakohdan mukaisen provision, kahden erillisen lauseen erottaminen tai-sanalla olisi eriskummallinen tapa ilmaista asia.

47.

Tulkinta, joka voisi mahdollistaa direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan tulkitsemisen yhdeksi virkkeeksi, jossa kauppaedustajalle annetaan oikeus provisioon sekä suorista että toistuvista liiketoimista, edellyttäisi siten tai-sanan muuttamista ja-sanaksi ja sen huomiotta jättämistä, että b alakohta edellyttää a alakohtaa. Siinäkin tapauksessa tällainen tulkinta ainoastaan muuttaisi direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan yhdeksi ainoaksi säännökseksi eikä ratkaisisi kysymystä siitä, onko se pakottava vai dispositiivinen säännös.

48.

Kyseisen säännöksen näin laajentava tulkinta ei ole, kuten jäljempänä osoitan, oikeutettu sopimusvapauteen liittyvien systeemisten perusteiden tai direktiivin 86/653 tavoitteiden, sen lainsäädäntöhistorian ja sen asiayhteyden perusteella, johon kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 kohdan b alakohta sijoittuu. ( 31 ) Toisin sanoen nämä muut tulkintaperusteet, joita seuraavaksi tarkastelen, tukevat myös näkemystä, jonka mukaan direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohta olisi tulkittava dispositiiviseksi säännökseksi.

49.

Kuten unionin tuomioistuin on johdonmukaisesti todennut, unionin oikeuden säännöksiä on tulkittava perusoikeuksien valossa, ja perusoikeudet ovat erottamaton osa yleisiä oikeusperiaatteita, joiden noudattamista unionin tuomioistuin valvoo ja jotka sisältyvät nykyään Euroopan unionin perusoikeuskirjaan (jäljempänä perusoikeuskirja). ( 32 ) Tällainen systeemistä tulkintaa koskeva vaatimus huomioon ottaen huomautan aluksi, että direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan pitäminen dispositiivisena säännöksenä on sopusoinnussa sopimusvapauden periaatteen kanssa.

50.

Sopimusvapaus, johon Bank Handlowy ja Saksan hallitus vetoavat, edustaa kansallisten oikeusjärjestysten ja unionin oikeusjärjestyksen perusperiaatetta. Se tunnustetaan perusoikeuskirjan 16 artiklassa osaksi elinkeinovapautta. ( 33 )

51.

Edustussopimukset ovat kaupallisia (yritysten välisiä) sopimuksia siinä mielessä, että sekä kauppaedustajat että päämiehet ovat elinkeinonharjoittajia. ( 34 ) Kauppaedustajasuhteita sääntelee siten lähtökohtaisesti sopimusvapaus, jolla suojellaan kummankin sopimuspuolen oikeutta harjoittaa liiketoimintaa. Sopimusvapaus, joka sisältää sopimuspuolten itsemääräämisoikeuden määrittää sopimuksen ehdot, ei ole ehdoton, ja siihen voi kohdistua perusteltuja rajoituksia, joista on etenkin säädettävä lailla ja joiden on oltava oikeasuhteisia, kuten perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa edellytetään. ( 35 )

52.

Käsiteltävässä asiassa direktiiviin 86/653 ei kuitenkaan sisälly säännöstä, josta ilmenisi selvästi, että kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 kohdan b alakohdalla on tarkoitus rajoittaa sopimusvapautta.

53.

Vaikka komissio väitti istunnossa, että yleisen edun mukaiset tavoitteet, nimittäin kauppaedustajien suojeleminen edustussopimuksen heikompana osapuolena, tukevat osapuolten sopimusvapauden rajoittamista direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn provision osalta, tosiasia on, ettei asiaa koskevissa unionin säännöksissä esitetä tällaista oikeuttamisperustetta perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tällainen rajoitus ei myöskään vaikuta tarpeelliselta tai tarkoitukseensa soveltuvalta keinolta kauppaedustajien suojelemiseksi kaikissa mahdollisissa tilanteissa, kuten jäljempänä selitetään (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 63 ja 65 kohta).

54.

Tässä tilanteessa direktiiviin 86/653 ei sisälly oikeusperustaa sen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkitsemiselle pakottavaksi tai puolipakottavaksi säännökseksi, kun osapuolten sopimusvapaudelle valita vapaasti provision tyyppi ei ole asetettu mitään asianmukaisesti perusteltua rajoitusta perusoikeuskirjan 16 artiklan ja 52 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

55.

Se, että direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohta tulkitaan dispositiiviseksi säännökseksi, ei ole ristiriidassa kyseisellä direktiivillä tavoiteltujen päämäärien kanssa.

56.

Saattaa olla, että arvio, jonka mukaan kauppaedustajat ovat edustussopimusten heikompia osapuolia, vaikutti unionin lainsäätäjän päätökseen sisällyttää direktiiviin 86/653 pakottavia säännöksiä. Kauppaedustajien suojelu ei kuitenkaan ole kyseisen direktiivin ainoa tai edes pääasiallinen tarkoitus. ( 36 ) Siitä, että kauppaedustajien heikompaan asemaan liittyvät huolenaiheet vaikuttivat tiettyjen ratkaisujen valintaan päätöksentekomenettelyn kuluessa, ei joka tapauksessa voida päätellä, kuten komissio ehdottaa, että direktiiviin 86/653 sisältyy ainoastaan pakottavia säännöksiä, joiden tarkoituksena on suojella kauppaedustajia.

57.

Direktiivin 86/653 johdanto-osan toisesta ja kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisen direktiivin pääasiallinen tarkoitus on luoda kauppaedustuksen sisämarkkinat ja poistaa kauppaedustajien ja päämiesten rajat ylittävän toiminnan esteet. ( 37 ) Tässä yhteydessä, kuten olen eräässä aiemmassa ratkaisuehdotuksessa ( 38 ) maininnut, yksi osoitus lainsäätäjän tahdosta, joka on objektiivisesti todettavissa unionin oikeudessa, on toimenpiteen oikeusperustan valinta. Direktiivi 86/653 annettiin kahden sisämarkkinoita koskevan oikeusperustan nojalla (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 18 kohta). Tämä osoittaa, että kyseisen direktiivin taustalla oleva pääajatus on poistaa rajat ylittävien edustussopimusten esteet. ( 39 )

58.

Tämä päämäärä saavutetaan poistamalla ”kansallisten säännösten erot”, jotka tunnistetaan pääasialliseksi esteeksi direktiivin 86/653 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa. Se, että edustussopimusten osapuolille tarjotaan yhdenmukaistetut säännökset (jotka voivat olla joko pakottavia, puolipakottavia, oletussäännöksiä tai mallisäännöksiä) unioninlaajuisesti, on siten menetelmä, jonka unionin lainsäätäjä on valinnut helpottaakseen rajat ylittävien edustussopimusten tekemistä eri jäsenvaltioissa oleville kauppaedustajille ja päämiehille. ( 40 )

59.

Päättäessään yhdenmukaistettujen säännösten asianmukaisesta sisällöstä unionin lainsäätäjä voi ja sen pitäisi ottaa huomioon kauppaedustajien, jotka ovat edustussopimusten heikompi osapuoli, suojelun varmistaminen. ( 41 ) Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tällainen suojelu on – eikä se nykyisessä unionin ja sen jäsenvaltioiden välisessä toimivaltajaossa voi myöskään olla – direktiivin 86/653 itsenäinen tavoite. ( 42 )

60.

Unionin tuomioistuin on hyväksynyt kauppaedustajien riittävän suojelun hyväksyttäväksi intressiksi. ( 43 ) Kauppaedustajien suojelu on siten yksi direktiivin 86/653 järjestelmään sisäänrakennetuista tavoitteista.

61.

Kauppaedustajien heikomman aseman huomioon ottamisella pyritään palauttamaan taloudellinen tasapaino kauppaedustajien ja päämiesten välisessä oikeussuhteessa. ( 44 ) Lainsäädäntötoimet ovat siten tarpeen niissä tilanteissa, joissa lainsäätäjä katsoo, että markkinoiden toiminnassa on merkittäviä häiriöitä. ( 45 )

62.

Puolan hallitus ja ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ovat esittäneet, että tällaisia häiriöitä on Puolan kauppaedustusmarkkinoilla. Niiden mukaan kyseisille markkinoille on ominaista epäsymmetria, jossa päämiehet voivat tarjota vakiomuotoisia sopimuksia edustajille jättämättä niille lainkaan mahdollisuutta neuvotella sopimusehdoista.

63.

Jos tämä saattaa olla ominaista Puolan kauppaedustusmarkkinoille tai ainakin näille markkinoille rahoituspalvelujen alalla, direktiiviä 86/653 ei voida tulkita ainoastaan yhden jäsenvaltion markkinoille soveltuvalla tavalla. Siten on mahdollista katsoa, että jos unionin lainsäätäjä olisi havainnut tällaisen epäsymmetrian kauppaedustajien ja päämiesten neuvotteluasemassa, se puuttuisi siihen asianmukaisella tavalla. Mieleen tulee esimerkiksi, että merkittävään epätasapainoon johtavat sopimusehdot, joista ei ole neuvoteltu erikseen, ovat pätemättömiä. Tällainen ratkaisu, ja niitä voi olla muitakin, rajoittaisi sopimusvapautta vähemmän kuin pakottava säännös, joka estäisi sopimuspuolia neuvottelemasta provision tyypistä.

64.

Lisäksi, kuten Saksan hallitus on todennut, jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiin sisältyy periaatteita, jotka tarjoavat yleistä suojaa sopimuspuolille, kun niiden välillä on huomattava epätasapaino. Tällaisia sääntöjä sovellettaisiin kauppaedustajiin esimerkiksi tilanteissa, joissa niiltä on kohtuuttomasti evätty provisio.

65.

Ei pidä myöskään unohtaa, että direktiivi 86/653 kattaa mahdollisten kaupallisten todellisuuksien, joissa sekä kauppaedustajien että päämiesten intressit voivat poiketa toisistaan, laajan kirjon. ( 46 ) Direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkitseminen pakottavaksi säännökseksi ei välttämättä suojaisi kauppaedustajia tietyntyyppisissä edustussuhteissa. Jos kyseinen säännös tulkittaisiin pakottavaksi, se kuitenkin estäisi kauppaedustajia ja päämiehiä löytämästä sopimukseensa parhaiten sopivaa ratkaisua.

66.

Näin ollen direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkitseminen pakottavaksi ei välttämättä edistä kauppaedustajien suojelua ja voi – kuten Bank Handlowy esittää – olla omiaan häiritsemään kauppaedustusmarkkinoiden toimintaa. Päämiehet, jotka eivät ole ottaneet laskelmassaan huomioon tarvetta maksaa kyseinen provisio, voivat turvautua muihin ratkaisuihin, kuten alentaa perusprovision määrää, rajoittaa kauppaedustajille aiheutuneita kuluja, jotka päämies korvaa, tai muita palkkion osatekijöitä tai sulkea ne pois tai lopettaa kauppaedustajan käytön kokonaan.

67.

Lisäksi on tärkeää myös huomauttaa, että kauppaedustajia suojelee pakottavien säännösten ohella myös oikeusvarmuus, ( 47 ) jonka yhdenmukaistetut säännökset ( 48 ) tuovat mukanaan. Direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan luonteen selventäminen edistää siten kyseisellä direktiivillä tavoiteltuja päämääriä siitä riippumatta, tulkitaanko mainittu säännös pakottavaksi vai dispositiiviseksi.

68.

Direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan lainsäädäntöhistoria puoltaa myös kyseisen säännöksen tulkitsemista dispositiiviseksi.

69.

Kuten direktiiviä 86/653 koskeva oikeuskäytäntö havainnollistaa, ( 49 ) unionin tuomioistuin on pitänyt unionin toimen lainsäädäntöhistoriaa hyödyllisenä kyseisen toimen tai sen tietyn säännöksen perustana olevan unionin lainsäätäjän aikomuksen tunnistamiseksi. Näin on asianlaita varsinkin silloin, kun kyseessä olevaan unionin oikeuden säännökseen tai määräykseen on päätöksentekoprosessin aikana tehty muutos, josta voidaan päätellä unionin lainsäätäjän pyrkimys, kuten on käsiteltävässä asiassa.

70.

Komission alkuperäisessä ehdotuksessa ( 50 ) direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohta oli direktiiviehdotuksen 12 artiklan 1 kohta. ( 51 ) Viimeksi mainittu säännös kuului direktiiviehdotuksen erityiseen pakottavien säännösten luetteloon, joka sisältyi ehdotuksen 35 artiklaan, jonka mukaan ”määräys, jolla sopimuspuolet poikkeavat edustajan vahingoksi jäljempänä mainituista säännöksistä, on pätemätön”. ( 52 )

71.

Ehdotuksesta antamassaan lausunnossa ( 53 ) Euroopan talous- ja sosiaalikomitea korosti etenkin, että ehdotettu 35 artikla oli perustavan tärkeä koko direktiiville sikäli, että siinä täsmennetään osapuolten edustussuhdetta koskevan liikkumavaran laajuus ja rajat, ja että se on tästä syystä säilytettävä ehdotetussa direktiivissä.

72.

Sitä vastoin ehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä ( 54 ) Euroopan parlamentti katsoi, että ehdotettuun 35 artiklaan sisältynyt pakottavien säännösten pitkä luettelo teki ehdotetusta direktiivistä liian joustamattoman, ja se pyysi kyseisen säännöksen laatimista uudelleen.

73.

Komission tarkistetussa ehdotuksessa ( 55 ) ehdotettua 35 artiklaa ”lyhennettiin suuremman joustavuuden mahdollistamiseksi” ja useita säännöksiä poistettiin. Siten kyseisen säännöksen tarkistettuun versioon sisältyneessä pakottavien säännösten luettelossa viitattiin etenkin ehdotetun 12 artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainittuun provisioon eikä enää muihin alakohtiin, kyseisen säännöksen b alakohdassa mainittu toistuvia liiketoimia koskeva provisio mukaan luettuna. ( 56 )

74.

Päätöksentekomenettelyn kuluessa sovittiin, että viittaus ehdotetun 12 artiklan 1 kohdan a alakohtaan poistetaan ehdotettuun 35 artiklaan sisältyvästä pakottavien säännösten luettelosta. ( 57 ) Lopulta tehtiin päätös poistaa ehdotettu 35 artikla kokonaan ja sen sijaan täsmentää ehdotetun direktiivin säännösten pakottavaa luonnetta asianomaisessa artiklassa. ( 58 ) Tämä lähestymistapa säilytettiin direktiivin 86/653 lopullisessa versiossa. ( 59 )

75.

Siitä, että direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa vastaava säännös poistettiin ehdotettuun 35 artiklaan sisältyneestä pakottavien säännösten luettelosta ja että direktiivin säännösten pakottava luonne päätettiin määrittää erillisessä artiklassa, voidaan päätellä, ettei unionin lainsäätäjä tarkoittanut direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa pakottavaksi säännökseksi, koska sitä ei ole nimenomaisesti mainittu. ( 60 )

76.

Tältä osin en pidä vakuuttavina Rigall Arteria Managementin, Puolan hallituksen ja komission esittämiä väitteitä, joissa lähinnä kiistetään direktiivin 86/653 lainsäädäntöhistorian merkitys niiden merkittävien muutosten vuoksi, joita kyseisen direktiivin lopulliseen tekstiin tehtiin komission ehdotuksiin verrattuna, ja sen seikan vuoksi, että unionin lainsäätäjä omaksui direktiivin 86/653 6 artiklassa erilaisen lähestymistavan, mikä niiden mukaan tukee kyseiden direktiivin 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkitsemista pakottavaksi säännökseksi.

77.

Pitää paikkansa, että monia komission alkuperäiseen ja tarkistettuun ehdotukseen sisältyneistä säännöksistä ei ole direktiivissä 86/653. Direktiivin 86/653 6 artiklaa vastaavat säännökset sisältyivät kuitenkin kumpaankin ehdotukseen. ( 61 ) Se, että direktiivin 86/653 6 artiklan 3 kohdan sanamuoto ei sisältynyt näihin ehdotuksiin vaan lisättiin myöhemmin päätöksentekomenettelyssä, ( 62 ) ei myöskään syrjäytä tai mitätöi unionin lainsäätäjän tekemää valintaa määrittää kyseisen direktiivin säännösten pakottava luonne asianomaisessa artiklassa, mitä ei tehty sen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan osalta.

78.

Ehdottamani direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinta dispositiiviseksi säännökseksi on yhdenmukainen kyseisen direktiivin muiden säännösten kanssa.

79.

Direktiivin 86/653 lainsäädäntöhistoriasta seuraa – ja kuten Bank Handlowy sekä Saksan ja Italian hallitukset huomauttivat –, että kyseisen direktiivin yleisestä systematiikasta ilmenee, että säännökset, joista osapuolet eivät saa poiketa, esitetään täsmällisesti ja yksityiskohtaisesti ja niiden pakottava luonne mainitaan nimenomaisesti asianomaisessa artiklassa. Tämä pätee etenkin direktiivin 86/653 III lukuun sisältyviin säännöksiin, jotka koskevat palkkiota, kuten sen 10 artiklan 4 kohdasta, 11 artiklan 3 kohdasta ja 12 artiklan 3 kohdasta ilmenee. Samankaltaisia säännöksiä sisältyy myös muihin direktiivin 86/653 lukuihin. ( 63 )

80.

Tämä viittaa vahvasti siihen, että direktiivin 86/653 säännökset, joita ei ole nimenomaisesti kaavailtu pakottaviksi, ovat periaatteessa dispositiivisia säännöksiä. ( 64 ) Tästä seuraa, että direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa olisi pidettävä dispositiivisena säännöksenä, koska sitä ei ole nimenomaisesti määritetty pakottavaksi. Kuten Bank Handlowy korosti, vaikuttaa epäloogiselta, että unionin lainsäätäjä vahvistaisi direktiivissä 86/653 joukon nimenomaisesti pakottaviksi kuvattuja säännöksiä, jos kaikki kyseisen direktiivin säännökset olisivat luonteeltaan pakottavia.

81.

Rigall Arteria Management, Puolan hallitus ja komissio esittivät sen tueksi, että direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohta olisi tulkittava pakottavaksi säännökseksi, sen 6 artiklan 3 kohtaan perustuvan väitteen. Kyseisessä säännöksessä säädetään, että ”direktiivin 7–12 artiklaa ei sovelleta, ellei kauppaedustaja saa korvaustaan kokonaan tai osittain provisiona”. Tästä ne päättelevät, että direktiivin 86/653 7–12 artiklaa sovelletaan sitä vastoin pakottavasti, jos sopimuspuolet valitsevat provision kauppaedustajan palkitsemismuodoksi (vaikka provisio olisi ainoastaan osa palkkiota). Tämä tarkoittaa, että direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohta on pakottava säännös, kun kauppaedustajat saavat palkkion provisiona.

82.

En pidä tätä väitettä vakuuttavana. Olen samaa mieltä siitä, että direktiivin 86/653 6 artiklan 3 kohdan nojalla sen 7 artiklaa sovelletaan, jos sopimuspuolet ovat sopineet palkkion suorittamisesta provisiona. Se, että viimeksi mainittua säännöstä voidaan soveltaa, ei kuitenkaan se siitä pakottavaa säännöstä.

83.

Lisäksi, kuten Bank Handlowy totesi, jos direktiivin 86/653 6 artiklan 3 kohdassa sallitaan nimenomaisesti sopimuspuolten sulkea provisio kokonaan pois kauppaedustajan palkitsemismuotona, tietyntyyppisen provision, kuten saman direktiivin 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn provision, poissulkeminen lienee siinä tapauksessa myös sallittua.

84.

Direktiivin 86/653 6 artiklan 3 kohta viittaa näin ollen siihen, että edustussopimuksen osapuolet voivat vapaasti päättää, miten kauppaedustajan palkitseminen tapahtuu, ja että jos ne valitsevat provision, ne voivat turvautua direktiivin 86/653 7–12 artiklan säännöksiin. Tähän sisältyvät mallisäännökset mahdollisten provisiotyyppien osalta, sellaisina kuin niistä säädetään kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa.

85.

Se, että direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohta tulkitaan dispositiiviseksi säännökseksi, ei siten ole ristiriidassa sen 6 artiklan 3 kohdan kanssa.

86.

Lisäksi direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan pakottavan luonteen tueksi Rigall Arteria Management on esittänyt väitteen, joka perustuu saman direktiivin 17–19 artiklaan ja jonka mukaan silloin, jos oikeus provisioon toistuvista liiketoimista ei ole pakollinen, tämä voisi vaikuttaa sen hyvityksen tai korvauksen määrään, johon kauppaedustajilla on oikeus 17 artiklan perusteella edustussopimuksen lakkaamisen yhteydessä. Koska direktiivin 86/653 19 artiklassa kielletään 17 ja 18 artiklan säännöksistä poikkeaminen kauppaedustajan vahingoksi, kyseisen väitteen mukaan saman direktiivin 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkitseminen dispositiiviseksi säännökseksi vaikuttaisi sen 17 ja 18 artiklan puolipakottavaan luonteeseen. ( 65 )

87.

Tämä väite ei vakuuta. Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä katsotaan, ( 66 ) ensinnäkin direktiivin 86/653 17 ja 18 artiklassa säädettyjen hyvityksen ja korvauksen määrittämistä arvioidaan kunkin yksittäisen edustussuhteen kaikkien asiaan vaikuttavien seikkojen perusteella, eikä se ole riippuvainen yksinomaan kauppaedustajan menettämästä provisiosta. Toiseksi, vaikka kauppaedustajan keskimääräinen palkkio saattaa vaikuttaa hyvitykseen, johon kauppaedustajalla on oikeus sopimuksen lakkaamisen jälkeen, tällä seikalla ei ole vaikutusta direktiivin 86/653 17 ja 18 artiklan puolipakottavaan luonteeseen, eikä se puolla direktiivin 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan pakottavuutta.

88.

Se, että direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohta tulkitaan dispositiiviseksi säännökseksi, ei siten ole ristiriidassa sen 17–19 artiklan kanssa.

89.

Rigall Arteria Management, Puolan hallitus ja komissio väittävät lisäksi, että olisi epäloogista, jos unionin lainsäätäjä asettaisi sopimuspuolten yksimielisyyden ehdoksi tietyille edellytyksille, jotka koskevat oikeutta provisioon, muttei muille, kuten säännöksille, jotka koskevat direktiivin 86/653 11 artiklassa säädettyä kauppaedustajan provisio-oikeuden menettämistä.

90.

On ensinnäkin tarpeen selittää, että kysymys ajankohdasta, jona oikeus provisioon syntyy, tai sen menettämisestä on merkityksellinen vain, jos tällainen oikeus provisioon oli alun perinkin olemassa. Ei ole mitään syytä tehdä tietystä provisiotyypistä pakollista vain, koska provisio-oikeuden menettämisestä on annettu pakottavia säännöksiä sen jälkeen, kun tällaisesta oikeudesta sovittiin.

91.

Toiseksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ( 67 ) on katsottu, että direktiivin 86/653 7 artiklaa olisi tulkittava ottaen huomioon saman direktiivin 10 ja 11 artikla, jotka koskevat yleisesti sitä, milloin kauppaedustajan oikeus provisioon syntyy ja milloin se menetetään. On kuitenkin huomautettava, että kyseisessä oikeuskäytännössä direktiivin 86/653 7 artiklan pakottavuus ei ollut riidanalainen. Lisäksi kyseisen direktiivin 10 artiklan 4 kohdassa ja 11 artiklan 3 kohdassa kielletään nimenomaisesti osapuolia poikkeamasta kauppaedustajan vahingoksi siitä, mitä asianomaisissa säännöksissä säädetään. Tämä ei päde saman direktiivin 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaan.

92.

Se, että direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohta tulkitaan dispositiiviseksi säännökseksi, ei siten ole ristiriidassa sen 10 tai 11 artiklan kanssa.

93.

On vielä lisättävä, että unionin tuomioistuimen käytettävissä olevien tietojen mukaan direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkitseminen dispositiiviseksi säännökseksi on sopusoinnussa useiden jäsenvaltioiden, joihin kuuluvat muun muassa Saksa, ( 68 ) Italia, Itävalta ja Puola, ( 69 ) lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä omaksutun lähestymistavan kanssa. ( 70 ) Tällaista tulkintaa tukevat myös useat oikeuskirjallisuuden julkaisut, ( 71 ) tietyt Euroopan yksityisoikeutta käsittelevät tutkimusryhmät mukaan luettuina. ( 72 )

94.

Kaikkien edellä esitettyjen näkökohtien perusteella katson näin ollen, että direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdan b alakohta olisi tulkittava dispositiiviseksi säännökseksi ja että edustussopimuksen osapuolet voivat siten muuttaa sitä tai sulkea sen pois.

95.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Sąd Najwyższyn esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18.12.1986 annetun neuvoston direktiivin 86/653/ETY 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettua kauppaedustajan oikeutta provisioon voidaan muuttaa tai se voidaan sulkea pois sopimuksella.