a.

Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (1) (uudelleenlaadittu) (jäljempänä Bryssel Ia -asetus) 7 artiklan 2 alakohtaan sisältyvää käsitettä ”paikkakunta, missä vahinko sattui” tulkittava siten, että ”paikka, jossa vahingon aiheuttanut kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma sattui”, (Handlungsort) on yhtiön sellainen toimipaikka, jossa yhtiön velkojilla ei ole mahdollisuutta saada saataviaan perityksi, jos tämä johtuu siitä, että kyseisen yhtiön emoyhtiön emoyhtiö on laiminlyönyt huolenpitovelvollisuutensa kyseisiä velkojia kohtaan?

b.

Onko Bryssel Ia -asetuksen 7 artiklan 2 alakohtaan sisältyvää käsitettä ”paikkakunta, missä vahinko sattui” tulkittava siten, että ”paikkakunta, jossa vahinko on ilmennyt” (Erfolgsort) on yhtiön sellainen toimipaikka, jossa yhtiön velkojilla ei ole mahdollisuutta saada saataviaan perityksi, jos tämä johtuu siitä, että kyseisen yhtiön emoyhtiön emoyhtiö on laiminlyönyt huolenpitovelvollisuutensa kyseisiä velkojia kohtaan?

c.

Edellyttääkö yhtiön sen toimipaikan tuomioistuimen toimivaltaisuus, jossa mahdollisuutta saatavien perimiseen ei ole, erityisiä olosuhteita, ja jos näin on, mitä nämä olosuhteet ovat?

d.

Onko Bryssel Ia -asetuksen 7 artiklan 2 alakohdan mukaisen toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämisen kannalta merkitystä sillä, että sen yhtiön alankomaalainen selvittäjä, jonka velkojien saatavat eivät ole perittävissä, on lakisääteisen pesänhoitotehtävänsä yhteydessä nostanut sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan kanteen kaikkien velkojien hyväksi (mutta ei niiden nimissä)? Tällainen kanne merkitsee sitä, että kunkin velkojan yksittäistä asemaa ei ole aihetta tutkia ja että kolmas taho, jota vastaan kanne on nostettu, ei voi esittää puolustuksekseen selvittäjää vastaan kaikkia väitteitä, joita se voisi mahdollisesti esittää tiettyjä yksittäisiä velkojia vastaan.

e.

Onko Bryssel Ia -asetuksen 7 artiklan 2 alakohdan mukaisen toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämisen kannalta merkitystä sillä, että osalla velkojista, joiden hyväksi selvittäjä nostaa kanteen, kotipaikka on Euroopan unionin alueen ulkopuolella?

a)

Onko sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11.7.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 (2) (jäljempänä Rooma II -asetus) 4 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että paikka, ”jossa vahinko aiheutuu”, on sen yhtiön toimipaikka, jolta ei ole mahdollista saada korvausta vahingosta, joka yhtiön velkojille on edellä mainitun huolenpitovelvollisuuden laiminlyönnin johdosta aiheutunut?

b)

Onko tätä paikkaa määritettäessä merkitystä sillä, että kanteen on nostanut selvittäjä suorittaessaan lakisääteistä pesänhoitotehtäväänsä ja toimiessaan kaikkien velkojien hyväksi (mutta ei niiden nimissä) niiden yhteisen edun valvojana?

c)

Onko tätä paikkaa määritettäessä merkitystä sillä, että osalla velkojista on kotipaikka Euroopan unionin alueen ulkopuolella?

d)

Onko se, että konkurssissa olevan alankomaalaisen yhtiön ja sen emoyhtiön emoyhtiön välillä oli rahoitussopimuksia, joissa oikeuspaikaksi määrättiin saksalaiset tuomioistuimet ja sovellettavaksi oikeudeksi Saksan oikeus, sellainen seikka, jonka johdosta BMA AG:n väitetyn vahingonkorvausvastuun perustava tapahtuma liittyy Rooma II -asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla selvästi läheisemmin johonkin muuhun maahan kuin Alankomaihin?