–

Simonsen & Weel A/S, edustajanaan S. Troels Poulsen, advokat,

–

Region Nordjylland ja Region Syddanmark, edustajinaan T. Braad ja H. Padkjær Sørensen, advokater,

–

Tanskan hallitus, asiamiehinään J. Nymann-Lindegren, M. Jespersen ja M. Wolff,

–

Belgian hallitus, asiamiehinään L. Van den Broeck ja J.‑C. Halleux,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, R. Kanitz ja S. Eisenberg,

–

Viron hallitus, asiamiehenään N. Grünberg,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään C. Mosser ja E. de Moustier,

–

Itävallan hallitus, asiamiehinään A. Posch ja J. Schmoll,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään P. Ondrůšek, H. Støvlbæk ja L. Haasbeek,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (EUVL 2014, L 94, s. 65) 18 artiklan 1 kohdan, 33 artiklan, 49 artiklan ja kyseisen direktiivin liitteessä V olevan C osan 7 kohdan ja 10 kohdan a alakohdan sekä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjä koskevien yhteisön sääntöjen soveltamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 25.2.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/13/ETY (EYVL 1992, L 76, s. 14), sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2014 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/23/EU (EUVL 2014, L 94, s. 1) (jäljempänä direktiivi 92/13), 2 d artiklan 1 kohdan a alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Simonsen & Weel A/S ja toisaalta Region Nordjylland (Pohjois-Jyllannin alue, Tanska) ja Region Syddanmark (Etelä-Tanskan alue) (jäljempänä yhdessä alueet) ja joka koskee viimeksi mainittujen päätöstä tehdä puitejärjestely Nutricia A/S:n kanssa.

3

Direktiivin 2014/24 johdanto-osan 59–62 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

4

Kyseisen direktiivin 5 artiklan, jonka otsikko on ”Hankintojen ennakoidun arvon laskentamenetelmät”, 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Puitejärjestelyissä ja dynaamisissa hankintajärjestelmissä huomioon otettavana arvona on kaikkien kyseisen puitejärjestelyn tai dynaamisen hankintajärjestelmän koko keston ajaksi suunniteltujen hankintasopimusten ennakoitu enimmäisarvo ilman arvonlisäveroa.”

5

Mainitun direktiivin 18 artiklan, jossa esitetään ”hankintaperiaatteet”, 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Hankintaviranomaisten on kohdeltava talouden toimijoita yhdenvertaisesti ja syrjimättä sekä noudatettava avointa ja oikeasuhteista toimintatapaa.”

6

Direktiivin 2014/24 33 artiklassa, jonka otsikko on ”Puitejärjestelyt” säädetään seuraavaa:

”1.   Hankintaviranomaiset voivat tehdä puitejärjestelyjä edellyttäen, että ne soveltavat tässä direktiivissä säädettyjä menettelyjä.

Puitejärjestelyllä tarkoitetaan yhden tai useamman hankintaviranomaisen ja yhden tai useamman talouden toimijan välistä sopimusta, jonka tarkoituksena on vahvistaa tietyn ajan kuluessa tehtäviä hankintasopimuksia koskevat ehdot, erityisesti hinnat ja tarvittaessa suunnitellut määrät.

Puitejärjestelyn enimmäiskesto on neljä vuotta lukuun ottamatta poikkeustapauksia, joissa se on asianmukaisesti perusteltua erityisesti puitejärjestelyn kohteen vuoksi.

2.   Puitejärjestelyyn perustuvat hankintasopimukset on tehtävä tässä kohdassa sekä 3 ja 4 kohdassa säädettyjä menettelyjä noudattaen.

– –

Puitejärjestelyyn perustuvilla hankintasopimuksilla ei saa missään tapauksessa eikä etenkään 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tehdä olennaisia muutoksia puitejärjestelyssä vahvistettuihin ehtoihin.

3.   Jos puitejärjestely tehdään vain yhden talouden toimijan kanssa, puitejärjestelyyn perustuvat hankintasopimukset on tehtävä puitejärjestelyssä vahvistettujen ehtojen mukaisesti.

– –”

7

Kyseisen direktiivin 49 artiklassa, jonka otsikko on ”Hankintailmoitukset”, säädetään seuraavaa:

”Hankintailmoituksia on käytettävä tarjouskilpailukutsuina kaikissa menettelyissä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 26 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan ja 32 artiklan soveltamista. Hankintailmoituksissa on oltava liitteessä V olevassa C osassa esitetyt tiedot, ja ne on julkaistava 51 artiklan mukaisesti.”

8

Mainitun direktiivin 53 artiklan, jonka otsikko on ”Hankinta-asiakirjojen saatavuus sähköisessä muodossa”, 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Hankintaviranomaisten on asetettava sähköisessä muodossa hankinta-asiakirjat ilmaiseksi, rajoituksetta, suoraan ja kokonaan kaikkien saataville siitä päivästä, jona ilmoitus on julkaistu 51 artiklan mukaisesti tai jona kiinnostuksen vahvistamispyyntö on lähetetty. Ilmoituksessa tai kiinnostuksen vahvistamispyynnössä on mainittava internetosoite, jossa hankinta-asiakirjat ovat saatavilla.”

9

Direktiivin 2014/24 72 artiklassa, jonka otsikko on ”Hankintasopimusten muuttaminen niiden voimassaoloaikana”, säädetään seuraavaa:

”1.   Hankintasopimuksia ja puitejärjestelyjä voidaan muuttaa ilman tämän direktiivin mukaista uutta hankintamenettelyä jossakin seuraavista tapauksista:

– –

Hankintaviranomaisten, jotka ovat muuttaneet hankintasopimusta tämän kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä asiaa koskeva ilmoitus. Tällaisessa ilmoituksessa on oltava liitteessä V olevassa G osassa esitetyt tiedot, ja se on julkaistava 51 artiklan mukaisesti.

– –

4.   Hankintasopimukseen tai puitejärjestelyyn sen voimassaoloaikana tehtyä muutosta pidetään 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuna merkittävänä muutoksena, jos hankintasopimus tai puitejärjestely on sen seurauksena luonteeltaan huomattavasti erilainen alun perin tehtyyn sopimukseen verrattuna. Rajoittamatta 1 ja 2 kohdan soveltamista, muutosta pidetään joka tapauksessa merkittävänä, jos yksi tai useampi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

5.   Jos hankintamenettelyyn tai puitejärjestelyyn tehdään sen voimassaoloaikana muita kuin 1 ja 2 kohdassa säädettyjä muutoksia, vaaditaan tämän direktiivin mukaista uutta hankintamenettelyä.”

10

Kyseisen direktiivin 91 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Kumotaan [julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston] direktiivi 2004/18/EY [(EUVL 2004, L 134, s. 114)] 18 päivästä huhtikuuta 2016.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä XV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.”

11

Mainitun direktiivin liitteessä V yksilöidään ”ilmoituksiin sisällytettävät tiedot”. Kyseisen liitteen B osassa esitetään ”ennakkoilmoituksiin sisällytettävät tiedot (48 artikla)”. Kyseisen osan II jaksossa luetellaan ”lisätiedot, jotka on esitettävä silloin, kun ilmoituksella kutsutaan tarjouskilpailuun (48 artiklan 2 kohta)”.

12

Näihin tietoihin kuuluu kyseisen II jakson 7 kohdassa mainittu tieto, jonka sanamuoto on seuraava:

”Sikäli kuin jo tiedossa, hankintasopimuksen tai ‑sopimusten arvioitu suuruusluokka; jos hankintasopimus on jaettu osiin, nämä tiedot on esitettävä kustakin osasta.”

13

Mainitussa liitteessä V olevassa C osassa luetellaan sen otsikon mukaisesti seuraavat ”hankintailmoituksiin sisällytettävät tiedot (49 artikla)”:

”– –

– –

– –

– –

– –”

14

Vakiolomakkeiden vahvistamisesta julkisiin hankintoihin liittyvien ilmoitusten julkaisemista varten ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 842/2011 kumoamisesta 11.11.2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1986 (EUVL 2015, L 296, s. 1) liitteessä II on vakiolomake, jossa esitetään ne kohdat, jotka hankintaviranomainen tai hankintayksikkö tapauksesta riippuen voi täyttää tai jotka sen on täytettävä.

15

Kyseisen lomakkeen II kohdassa, jonka otsikko on ”Kohde”, esitetään erikseen ”hankinnan laajuus” ja sen ”kuvaus”.

16

Hankinnan laajuutta koskeviin lomakkeen otsikoihin sisältyy otsikko II.1.5, jonka sanamuoto on ”Arvioitu kokonaisarvo”. Tässä otsikossa viitataan lomakkeen alaviitteeseen 2, jossa on ainoastaan adverbiaalinen ilmaisu ”soveltuvissa tapauksissa”. Hankintaviranomaisen tai hankintayksikön on ilmoitettava kyseisen otsikon alla hankinnan arvo ilman arvonlisäveroa sekä arvon ilmoittamiseen käytetty valuutta, ja lomakkeessa täsmennetään tällöin, että ”puitesopimuksissa tai dynaamisissa hankintajärjestelmissä – [kyseessä on] arvioitu kokonaisarvon enimmäismäärä puitesopimuksen tai dynaamisen hankintajärjestelmän kokonaiskeston ajalta”.

17

Hankinnan kuvausta koskeviin otsikoihin sisältyy otsikko II.2.1, jonka tarkoituksena on mainita hankinnan ”nimi”. Tähän otsikkoon sisältyy alaosio, jonka nimi on ”Osa nro” ja jossa niin ikään viitataan alaviitteeseen 2, jonka sanamuoto on ”soveltuvissa tapauksissa”.

18

Otsikon II.2.6, jonka sanamuoto on ”Arvioitu arvo”, mukaan hankintaviranomaisen tai hankintayksikön on ilmoitettava hankinnan arvo ilman arvonlisäveroa sekä arvon ilmoittamiseen käytetty valuutta, ja lomakkeessa täsmennetään tällöin, että ”puitesopimuksissa tai dynaamisissa hankintajärjestelmissä – [kyseessä on] arvioitu kokonaisarvon enimmäismäärä koko tämän osan kestoajalta”.

19

Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/665/ETY (EYVL 1989, L 395, s. 33), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/23 (jäljempänä direktiivi 89/665), sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, koska viimeksi mainitun direktiivin täytäntöönpanon määräaika on päättynyt 18.4.2016.

20

Direktiiviä 89/665, sellaisena kuin se oli alkuperäisessä muodossaan, muutettiin aiemmin 11.12.2007 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/66/EY (EUVL 2007, L 335, s. 31). Direktiivin 2007/66 johdanto-osan 13, 14 ja 17 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

21

Direktiivin 89/665 1 artiklan, jonka otsikko on ”Muutoksenhakumenettelyjen soveltamisala ja käytettävyys”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä direktiiviä sovelletaan [direktiivissä 2014/24] tarkoitettuihin sopimuksiin, jos tällaisia sopimuksia ei ole rajattu mainitun direktiivin 7, 8, 9, 10, 11, 12, 15, 16, 17 ja 37 artiklan mukaisesti sen soveltamisalan ulkopuolelle.

– –

Tässä direktiivissä tarkoitettuihin sopimuksiin kuuluvat hankintasopimukset, puitejärjestelyt, käyttöoikeusurakat, palvelujen käyttöoikeussopimukset ja dynaamiset hankintajärjestelmät.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että direktiivin [2014/24] tai direktiivin [2014/23] soveltamisalaan kuuluviin hankintasopimuksiin liittyviin hankintaviranomaisten päätöksiin voidaan hakea muutosta tehokkaasti ja varsinkin mahdollisimman nopeasti tämän direktiivin 2–2 f artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti sillä perusteella, että nämä päätökset ovat vastoin julkisia hankintoja koskevaa unionin oikeutta tai vastoin kansallisia säännöksiä, jotka on annettu kyseisen oikeuden saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. ”

22

Direktiivin 89/665 2 d artiklan, jonka otsikko on ”Pätemättömyys”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hankintaviranomaisesta riippumaton muutoksenhakuelin toteaa sopimuksen pätemättömäksi tai että sen pätemättömyys on tällaisen muutoksenhakuelimen päätöksen tulosta kaikissa seuraavissa tapauksissa:

– –”

23

Direktiivin 92/13 1 artiklan, jonka otsikko on ”Muutoksenhakumenettelyjen soveltamisala ja käytettävyys”, 1 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä direktiiviä sovelletaan [vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetussa] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/25/EU [(EUVL 2014, L 94, s. 243)] tarkoitettuihin sopimuksiin, jos kyseisenkaltaisia sopimuksia ei ole rajattu mainitun direktiivin 18–24 artiklan, 27–30 artiklan, 34 artiklan tai 55 artiklan mukaisesti sen soveltamisalan ulkopuolelle.

Tässä direktiivissä tarkoitettuihin sopimuksiin kuuluvat tavarahankintasopimukset, rakennusurakoita sekä palveluhankintoja koskevat sopimukset, käyttöoikeusurakat, palvelujen käyttöoikeussopimukset, puitejärjestelyt ja dynaamiset hankintajärjestelmät.”

24

Direktiivin 92/13 2 d artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuoto vastaa direktiivin 89/665 2 d artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuotoa.

25

Julkisista hankinnoista 15.12.2015 annettuun lakiin nro 1564 (Udbudsloven, lov nr. 1564), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin (jäljempänä hankintalaki), jolla direktiivi 2014/24 on saatettu osaksi Tanskan oikeutta, sisältyy I osasto, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset” ja joka sisältää kyseisen lain 1–38 §:n.

26

Mainitun lain 2 §:n, jonka otsikko on ”Yleiset periaatteet”, 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Hankintaviranomaisen on II–IV osastossa tarkoitetuissa julkisissa hankinnoissa noudatettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, avoimuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta.”

27

Saman lain 24 § sisältää muun muassa seuraavat määritelmät:

”– –

– –

28

Hankintalain II osasto, joka koskee kynnysarvon ylittäviä julkisia hankintoja, muodostuu lain 39–185 §:stä.

29

Kyseisen lain 56 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Avoimissa menettelyissä kaikki talouden toimijat voivat jättää tarjouksen vastaamalla hankintailmoitukseen. Hankintailmoituksissa on oltava [direktiivin 2014/24] liitteessä V olevassa C osassa esitetyt tiedot. Hankintaviranomainen käyttää tämän lain 128 §:n 3 momentissa tarkoitettua vakiolomaketta.”

30

Mainitun lain 128 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Hankintaviranomainen käyttää hankintailmoituksia tarjouskilpailukutsuina kaikissa menettelyissä, lukuun ottamatta neuvottelumenettelyä, josta ei julkaista ilmoitusta – –.

2.   Hankintailmoituksissa on oltava [direktiivin [2014/24] – – liitteessä V olevassa C osassa esitetyt tiedot.

3.   Hankintailmoitus laaditaan Euroopan komission laatimalla vakiolomakkeella, toimitetaan sähköisesti Euroopan unionin julkaisutoimistolle ja julkaistaan [direktiivin 2014/24] – – liitteen VIII mukaisesti.

– –”

31

Julkisten hankintojen valituslautakuntasta 2.6.2016 annetun lain nro 593 (lov om Klagenævnet for Udbud, lovbekendtgørelse nr. 593), jolla pannaan täytäntöön direktiivi 92/13, 17 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Julkisista hankinnoista annetun lain II tai III osaston tai direktiivin [2014/25] soveltamisalaan kuuluva hankintasopimus todetaan pätemättömäksi, jos

– –”

32

Alueet käynnistivät 30.4.2019 päivätyllä hankintailmoituksella direktiivissä 2014/24 tarkoitetun avoimen hankintamenettelyn nelivuotisen puitejärjestelyn tekemiseksi Pohjois-Jyllannin alueen ja yhden ainoan toimijan kesken ruokintaletkujen (koettimien) ostamisesta kotihoidossa olevia potilaita ja hoitolaitoksia varten.

33

Hankintailmoituksessa täsmennettiin, että Etelä-Tanskan alue osallistuu vain ”vaihtoehtoisesti” ja että tarjoajien oli tehtävä tarjous kaikista sopimukseen sisältyvistä otsikoista.

34

Hankintailmoitukseen ei muutenkaan sisältynyt tietoa Pohjois-Jyllannin alueen kanssa tehtävän puitejärjestelyn perusteella tehtävän hankinnan ennakoidusta arvosta tai Etelä-Tanskan alueelle varatun vaihtoehdon ennakoidusta arvosta eikä myöskään tietoja puitejärjestelyjen enimmäisarvosta tai puitejärjestelyjen perusteella ostettaviksi tarkoitettujen tavaroiden ennakoidusta määrästä tai enimmäismäärästä.

35

Kuten kyseisen hankintailmoituksen liitteestä 3 nimittäin ilmenee, ”ilmoitetut arviot ja odotetut kulutusmäärät ilmentävät ainoastaan hankintayksikön ennustetta tarjouspyynnön kohteena olevien suoritusten kulutuksesta. Hankintayksikkö ei siten sitoudu hankkimaan tiettyä määrää suorituksia tai ostamaan tietyn rahamäärän arvosta puitejärjestelyn perusteella. Tosiasiallinen kulutus voi toisin sanoen osoittautua suuremmaksi tai pienemmäksi kuin arviot osoittavat.” Puitejärjestelyä ei myöskään ollut pidettävä yksinomaisena, joten hankintayksiköllä oli oikeus hankkia samanlaisia tavaroita muilta tavarantoimittajilta noudattaen julkisia hankintoja koskevia sääntöjä.

36

Alueet katsoivat 9.8.2019 tekemässään päätöksessä, että Nutrician tarjous oli edullisin ja että kyseinen yhtiö oli voittanut tarjouskilpailun. Simonsen & Weel teki 19.8.2019 Klagenævnet for Udbudiin (julkisten hankintojen valituslautakunta, Tanska) valituksen, jossa vaaditaan kyseisen päätöksen kumoamista.

37

Koska kyseinen tuomioistuin ei määrännyt päätöksen täytäntöönpanoa lykättäväksi valituksen johdosta, Pohjois-Jyllannin alue teki puitejärjestelyn sopimuspuoleksi valitun kanssa. Etelä-Tanskan alue ei puolestaan ole käyttänyt vaihtoehtoaan.

38

Simonsen & Weel vetoaa valituksensa tueksi ensinnäkin siihen, että alueet ovat rikkoneet muun muassa direktiivin 2014/24 49 artiklaa, kyseisen direktiivin 18 artiklassa vahvistettuja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja avoimuusperiaatetta sekä mainitun direktiivin liitteessä V olevan C osan 7 kohtaa, koska ne eivät ole hankintailmoituksessa ilmoittaneet pääasiassa kyseessä olevan puitejärjestelyn perusteella toimitettavien tavaroiden ennakoitua määrää tai ennakoitua arvoa.

39

Toiseksi alueiden on valittajan mielestä ilmoitettava puitejärjestelyn perusteella hankittavissa olevien tavaroiden enimmäismäärä tai koko puitejärjestelyn enimmäisarvo, koska ne voivat muussa tapauksessa keinotekoisesti jakaa puitejärjestelyn osiin sen koko voimassaoloajan, mikä on vastoin 19.12.2018 annettuun tuomioon Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato – Antitrust ja Coopservice (C‑216/17, EU:C:2018:1034) perustuvaa oikeuskäytäntöä.

40

Siltä osin kuin on kyse ennakoidun määrän tai arvon ilmoittamatta jättämisestä, alueet vastustavat valitusta muun muassa sillä perusteella, että velvollisuutta ilmoittaa hankintailmoituksessa tietty laajuus tai arvo ei sovelleta puitejärjestelyihin. Direktiivin 2014/24 33 artiklan 1 kohdan sanamuodosta itsestään ilmenee, että ennakoidut suunnitellut määrät voidaan ilmoittaa ”tarvittaessa”, mikä merkitsee sitä, että tällainen ilmoittaminen on hankintaviranomaisen kannalta vapaaehtoista.

41

Siltä osin kuin on kyse puitejärjestelyn perusteella hankittavissa olevien tavaroiden enimmäismäärän tai koko puitejärjestelyn enimmäisarvon ilmoittamatta jättämisestä, alueet katsovat, että 19.12.2018 annetun tuomion Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato – Antitrust ja Coopservice (C‑216/17, EU:C:2018:1034) mukainen ratkaisu koskee vain tilanteita, joissa hankintaviranomainen toimii sellaisten muiden hankintaviranomaisten lukuun, jotka eivät ole suoraan kyseisen puitejärjestelyn osapuolia, mistä ei ole kyse nyt käsiteltävässä asiassa. Lisäksi kyseisestä tuomiosta seuraa, että avoimuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudatetaan, jos suoritusten kokonaismäärä ilmoitetaan puitejärjestelyssä itsessään tai muussa hankinta-asiakirjassa.

42

Puitejärjestelyn kilpailuttamisen yhteydessä on alueiden mukaan lisäksi ratkaisevaa, tapahtuuko kilpailuttaminen myös muiden hankintaviranomaisten lukuun, ja tämä ilmenee myös direktiivin 2014/24 johdanto-osan 59–62 perustelukappaleesta. Alueet katsovat, että 19.12.2018 annetun tuomion Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato – Antitrust ja Coopservice (C‑216/17, EU:C:2018:1034) 61 kohdassa mainittua enimmäismäärän tai enimmäisarvon ilmoittamisvaatimusta ei voida ulottaa koskemaan tapauksia, jotka eivät ole verrattavissa mainitussa asiassa kyseessä olleeseen tapaukseen. Nyt käsiteltävässä asiassa alueet väittävät, että ne ovat kilpailuttaneet puitejärjestelyn, joka ei merkitse yksinoikeutta eikä ole molemminpuolisesti velvoittava, ja etteivät ne ole kilpailuttamisen ajankohtana tienneet konkreettisen hankintatarpeen laajuutta tai ”yksittäisten sopimusten” hintatasoa. Näin ollen ne eivät voineet tehdä luotettavaa arviota puitejärjestelyn arvosta.

43

Näin ollen Klagenævnet for Udbud pohtii, voidaanko 19.12.2018 annetun tuomion Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato – Antitrust ja Coopservice (C‑216/17, EU:C:2018:1034) mukaista ratkaisua soveltaa analogisesti pääasiaan, kun otetaan huomioon kyseisellä tuomiolla ratkaistun asian erityislaatuiset olosuhteet ja se, että direktiivillä 2014/24 on tehty puitejärjestelyä koskevia sinänsä vähäisiä muutoksia kyseiseen asiaan sovelletun direktiivin 2004/18 sanamuotoon verrattuna. Sen epäilyt koskevat erityisesti sitä, onko enimmäismäärässä yksilöitävä sekä puitejärjestelyn perusteella ostettavissa olevien tavaroiden enimmäismäärät että niiden enimmäisarvot ja onko tällainen enimmäismäärä tarvittaessa vahvistettava ”heti alussa” eli siis hankintailmoituksessa – jolloin se olisi sama kuin ennakoitu arvo – ja/tai tarjouspyyntöasiakirjoissa, vai onko riittävää, että enimmäismäärä vahvistetaan ensimmäisen kerran vasta varsinaisessa puitejärjestelyssä ja siten kilpailuttamismenettelyn päättyessä. Sen varalta, ettei hankintaviranomainen ole asianmukaisesti maininnut kyseistä enimmäismäärää, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii lopuksi, onko tällä perusteella tehty puitejärjestely rinnastettava direktiivin 92/13 2 d artiklan nojalla tilanteeseen, jossa mitään hankintailmoitusta ei ole julkaistu, ja onko sitä näin ollen pidettävä pätemättömänä.

44

Tässä tilanteessa Klagenævnet for Udbud päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

45

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisen kysymyksensä a kohdassa ja toisen kysymyksensä a kohdassa lähinnä, onko direktiivin 2014/24 49 artiklaa, kyseisen direktiivin liitteessä V olevan C osan 7 ja 8 kohtaa sekä 10 kohdan a alakohtaa, luettuina yhdessä mainitun direktiivin 33 artiklan sekä kyseisen direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja avoimuusperiaatteen kanssa, tulkittava siten, että hankintailmoituksessa on ilmoitettava puitejärjestelyn perusteella toimitettavien tavaroiden ennakoitu määrä ja/tai arvo sekä niiden enimmäismäärä ja/tai enimmäisarvo ja että puitejärjestelyn vaikutukset lakkaavat kyseisen rajan saavuttamisen jälkeen.

46

On syytä muistuttaa, että direktiivin 2014/24 33 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että puitejärjestelyllä tarkoitetaan yhden tai useamman hankintaviranomaisen ja yhden tai useamman talouden toimijan välistä sopimusta, jonka tarkoituksena on vahvistaa tietyn ajan kuluessa tehtäviä hankintasopimuksia koskevat ehdot, erityisesti hinnat ja tarvittaessa suunnitellut määrät. Kyseisen kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että hankintaviranomaiset voivat tehdä puitejärjestelyjä edellyttäen, että ne soveltavat mainitussa direktiivissä säädettyjä menettelyjä.

47

Direktiivin 2014/24 49 artiklassa säädetään, että hankintailmoituksia on käytettävä tarjouskilpailukutsuina kaikissa menettelyissä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen direktiivin 26 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan ja 32 artiklan soveltamista. Hankintailmoituksissa on oltava mainitun direktiivin liitteessä V olevassa C osassa esitetyt tiedot, ja ne on julkaistava saman direktiivin 51 artiklan mukaisesti.

48

Tästä seuraa, että direktiivin 2014/24 49 artiklaa ja siten kyseisen direktiivin liitteessä V olevaa C osaa sovelletaan puitejärjestelyihin.

49

Tältä osin tietyt direktiivin 2014/24 säännökset voivat erikseen tarkasteltuina antaa ymmärtää, että hankintaviranomaisella on harkintavaltaa sen suhteen, onko puitejärjestelyn nojalla toimitettavien tavaroiden enimmäisarvon ilmoittaminen hankintailmoituksessa tarkoituksenmukaista.

50

Direktiivin 2014/24 liitteessä V olevan C osan 8 kohdassa säädetään, että hankintaviranomaisen on ilmoitettava hankintailmoitukseen sisällytettävinä tietoina hankintasopimuksen tai ‑sopimusten arvioitu suuruusluokka ja että jos hankintasopimus on jaettu osiin, nämä tiedot on esitettävä kustakin osasta. Viittaaminen täsmällisesti määritellyn arvon sijasta pelkkään ”suuruusluokkaan” antaa ymmärtää, että hankintaviranomaiselta edellytetty arviointi voi olla likimääräinen.

51

Kyseisen C osan 10 kohdan, joka koskee tietoja tavaroiden toimituksen, rakennusurakoiden toteutuksen tai palvelujen tarjoamisen aikataulusta ja mahdollisuuksien mukaan hankintasopimuksen kestosta, a alakohdassa, joka koskee erityisesti puitejärjestelyjä, säädetään, että hankintaviranomaisen on mahdollisuuksien mukaan mainittava tehtävien hankintasopimusten arvo tai suuruusluokka ja se, kuinka usein hankintasopimuksia tehdään. Tästä seuraa, että kyseisen säännöksen mukaan hankintaviranomaisen ei tarvitse kaikissa olosuhteissa ilmoittaa tehtävien hankintasopimusten arvoa tai suuruusluokkaa ja sitä, kuinka usein hankintasopimuksia tehdään.

52

Samoin direktiivin 2014/24 33 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että puitejärjestelyn tarkoituksena on ”tarvittaessa” vahvistaa suunnitellut määrät. Koska tässä säännöksessä käytetään adverbiaalista ilmaisua ”tarvittaessa”, siinä täsmennetään erityisesti toimitettavien tavaroiden määrien osalta, että ne on mahdollisuuksien mukaan vahvistettava puitejärjestelyssä. Myös täytäntöönpanoasetuksen 2015/1986 liitteessä II olevasta vakiolomakkeesta ilmenee, että hankintaviranomaisella ei ole velvollisuutta täyttää kohtaa II.1.5, jonka otsikko on ”arvioitu kokonaisarvo”, ja että tämä arvo voidaan täsmentää ”soveltuvissa tapauksissa”, kuten tässä kohdassa olevasta viittauksesta kyseisen lomakkeen alaviitteeseen 2 ilmenee.

53

Edellä esitetystä seuraa, että pelkkä kyseisten säännösten sanamuodon mukainen tulkinta ei ole ratkaiseva sen määrittämiseksi, onko hankintailmoituksessa ilmoitettava puitejärjestelyn nojalla toimitettavien tuotteiden ennakoitu määrä ja/tai arvo sekä niiden enimmäismäärä ja/tai enimmäisarvo.

54

Kun otetaan huomioon direktiivin 2014/24 18 artiklan 1 kohdassa ilmaistut yhdenvertaisen kohtelun periaate ja avoimuusperiaate sekä kyseisen direktiivin yleinen rakenne, ei kuitenkaan voida hyväksyä, että hankintaviranomainen jättää ilmoittamatta hankintailmoituksessa puitejärjestelyn nojalla toimitettavien tuotteiden enimmäisarvon.

55

Direktiivin 2014/24 muista säännöksistä nimittäin seuraa, että hankintaviranomaisen on määritettävä sen puitejärjestelyn sisältö, jonka se aikoo tehdä.

56

Ensinnäkin kyseisen direktiivin 5 artiklan, joka koskee hankintasopimuksen ennakoidun arvon laskentamenetelmiä, 5 kohdassa säädetään, että puitejärjestelyissä huomioon otettavana arvona on kaikkien kyseisen puitejärjestelyn koko keston ajaksi suunniteltujen hankintasopimusten ennakoitu enimmäisarvo ilman arvonlisäveroa.

57

Koska hankintaviranomainen joutuu arvioimaan puitejärjestelyn koko voimassaoloaikana tehtäviksi suunniteltujen hankintasopimusten ennakoitua arvonlisäverotonta enimmäisarvoa, se voi ilmoittaa tämän arvon tarjoajille.

58

Unionin tuomioistuin on sitä paitsi nojautunut muun muassa direktiivin 2004/18 9 artiklan 9 kohtaan, joka on sanamuodoltaan samanlainen kuin direktiivin 2014/24 5 artiklan 5 kohta, ja tällä perusteella katsonut 19.12.2018 antamansa tuomion Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato – Antitrust ja Coopservice (C‑216/17, EU:C:2018:1034) 60 kohdassa, että vaikka puitejärjestelyn alkuperäisenä osapuolena ollutta hankintaviranomaista koskee kunkin myöhemmän hankintasopimuksen arvon ja esiintymistiheyden täsmentämisen osalta vain menettelytapaa koskeva velvollisuus, sen on sitä vastoin ehdottomasti täsmennettävä enimmäismäärä, jota myöhemmät hankintasopimukset voisivat koskea.

59

Toiseksi direktiivin 2014/24 liitteessä V olevan C osan 7 kohdan mukaan hankintaviranomaisen on hankintailmoitukseen sisällytettävien tietojen perusteella kuvattava hankinnan luonne ja ilmoitettava tällöin niiden tavaroiden määrä tai arvo, jotka puitejärjestely kattaa kokonaisuudessaan. Se ei nimittäin voi noudattaa tätä velvollisuutta ilmoittamatta ainakin näiden tavaroiden enimmäismäärää ja/tai enimmäisarvoa.

60

Lisäksi silloin, kun hankintaviranomaisen on täytettävä täytäntöönpanoasetuksen 2015/1986 liitteessä II oleva lomake, sen on ilmoitettava ennakoitua arvoa koskevassa lomakkeen otsikossa II.2.6 hankinnan kunkin osan arvioitu kokonaisarvon enimmäismäärä koko tämän osan kestoajalta.

61

Lisäksi on korostettava, että puitejärjestelyä tehtäessä on sovellettava yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja avoimuusperiaatteen kaltaisia unionin oikeuden perustavanlaisia periaatteita, kuten direktiivin 2014/24 33 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ilmenee. Sekä yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteet että niistä seuraava avoimuuden periaate edellyttävät kuitenkin, että kaikki hankintamenettelyn ehdot ja yksityiskohtaiset säännöt esitetään selvästi, täsmällisesti ja yksiselitteisesti hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa siten, että yhtäältä mahdollistetaan kaikille kohtuullisen valistuneille ja tavanomaisen huolellisille tarjoajille niiden täsmällisen laajuuden ymmärtäminen ja niiden tulkitseminen samalla tavalla ja että toisaalta mahdollistetaan hankintaviranomaiselle sen tosiasiallinen tarkistaminen, vastaavatko tarjoajien tarjoukset kyseessä olevaa hankintasopimusta määrittäviä perusteita (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2018, Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato – Antitrust ja Coopservice, C‑216/17, EU:C:2018:1034, 63 kohta).

62

On nimittäin niin, että avoimuusperiaate ja puitejärjestelystä kiinnostuneiden talouden toimijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaate, joista säädetään muun muassa direktiivin 2004/24 18 artiklan 1 kohdassa, vaarantuisivat, mikäli puitejärjestelyn alkuperäisenä osapuolena oleva hankintaviranomainen ei täsmentäisi kokonaismäärää, jota tällainen järjestely koskee (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2018, Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato – Antitrust ja Coopservice, C‑216/17, EU:C:2018:1034, 64 kohta).

63

Tältä osin sillä, että hankintaviranomainen ilmoittaa puitejärjestelyn nojalla toimitettavien tavaroiden ennakoidun määrän ja/tai arvon sekä niiden enimmäismäärän ja/tai enimmäisarvon, on huomattava merkitys tarjoajalle sen vuoksi, että tarjoajan mahdollisuus arvioida, kykeneekö se täyttämään puitejärjestelystä johtuvat velvoitteet, perustuu tähän ennakointiin.

64

Lisäksi jos puitejärjestelyn kohteen ennakoitua enimmäisarvoa tai enimmäismäärää ei ilmoitettaisi tai jos tällainen maininta ei olisi oikeudellisesti sitova, hankintaviranomainen voisi vapautua tästä enimmäismäärästä. Näin ollen sopimuspuoleksi valitun toimijan sopimukseen perustuvaan vastuuseen voitaisiin vedota puitejärjestelyn mukaisten velvoitteiden täyttämättä jättämisen vuoksi, jos se ei kykenisi toimittamaan hankintaviranomaisen pyytämiä määriä, vaikka ne ylittäisivät hankintailmoituksessa mainitun enimmäismäärän. Tällainen tilanne olisi kuitenkin direktiivin 2014/24 18 artiklan 1 kohdassa säädetyn avoimuusperiaatteen vastainen.

65

Lisäksi avoimuusperiaatetta voitaisiin loukata pysyvästi, koska – kuten kyseisen direktiivin 33 artiklan 1 kohdan kolmannesta alakohdasta ilmenee – puitejärjestely voidaan tehdä enimmillään neljän vuoden ajaksi tai jopa tätä pitemmäksi ajaksi poikkeustapauksissa, joissa se on asianmukaisesti perusteltua erityisesti puitejärjestelyn kohteen vuoksi. Mainitun direktiivin johdanto-osan 62 perustelukappaleessa esitetyn toteamuksen mukaisesti on myös niin, että vaikka puitejärjestelyyn perustuvat hankintasopimukset onkin tehtävä ennen puitejärjestelyn voimassaolon päättymistä, puitejärjestelyyn perustuvien yksittäisten hankintasopimusten keston ei tarvitse olla sama kuin kyseisen puitejärjestelyn kesto, vaan se voi joskus olla lyhyempi tai pidempi.

66

Puitejärjestelyn kattaman ennakoidun enimmäisarvon tai enimmäismäärän määrittämistä koskevan velvollisuuden laajentava tulkinta voisi myös yhtäältä estää direktiivin 2014/24 33 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa asetetun säännön, jonka mukaan puitejärjestelyyn perustuvat hankintasopimukset eivät saa missään tapauksessa aiheuttaa olennaisia muutoksia puitejärjestelyssä vahvistettuihin ehtoihin, tehokkaan vaikutuksen ja toisaalta merkitä mainitun direktiivin johdanto-osan 61 perustelukappaleessa tarkoitettua puitejärjestelyn väärinkäyttöä tai sen käyttöä kilpailun estämiseksi, rajoittamiseksi tai vääristämiseksi.

67

Tästä seuraa, että sillä, että puitejärjestelyn alkuperäisenä osapuolena olevaa hankintaviranomaista vaaditaan täsmentämään puitejärjestelyssä kyseisen järjestelyn kattamien suoritusten enimmäismäärä tai enimmäisarvo, konkretisoidaan kielto käyttää puitejärjestelyjä väärin tai siten, että estetään, rajoitetaan tai vääristetään kilpailua (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2018, Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato – Antitrust ja Coopservice, C‑216/17, EU:C:2018:1034, 69 kohta).

68

Edellä todetusta seuraa, että puitejärjestelyn alkuperäisenä osapuolena oleva hankintaviranomainen voi sitoutua omaan lukuunsa ja muiden tässä järjestelyssä selvästi nimettyjen mahdollisten hankintaviranomaisten lukuun vain tiettyyn enimmäismäärään ja/tai enimmäisarvoon asti, ja kun tämä raja on saavutettu, kyseisen puitejärjestelyn vaikutukset lakkaavat (ks. analogisesti tuomio 19.12.2018, Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato – Antitrust ja Coopservice, C‑216/17, EU:C:2018:1034, 61 kohta).

69

On kuitenkin esitettävä kaksi täsmennystä.

70

Yhtäältä direktiivin 2014/24 33 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan ja 72 artiklan mukaan puitejärjestelyyn tehtävät muutokset, jotka eivät ole luonteeltaan olennaisia, ovat sallittuja, kun otetaan huomioon, että tällainen muutos on lähtökohtaisesti sopimuksenvarainen siten, että siihen edellytetään sopimuspuoleksi valitun suostumusta.

71

Toisaalta puitejärjestelyn nojalla toimitettavien tavaroiden enimmäismäärä tai enimmäisarvo voidaan ilmoittaa yhtä hyvin hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa, koska puitejärjestelyn osalta hankintaviranomaisten on direktiivin 2014/24 53 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetettava sähköisessä muodossa hankinta-asiakirjat ilmaiseksi, rajoituksetta, suoraan ja kokonaan kaikkien saataville siitä päivästä, jona ilmoitus on julkaistu kyseisen direktiivin 51 artiklan mukaisesti.

72

Tällaisten edellytysten täyttyminen on siis omiaan varmistamaan direktiivin 2014/24 18 artiklan 1 kohdassa säädettyjen avoimuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamisen.

73

Näitä periaatteita ei sen sijaan noudatettaisi siinä tapauksessa, että talouden toimijan, joka haluaa saada tutustua tarjouspyyntöasiakirjoihin arvioidakseen tarjouksen tekemisen tarkoituksenmukaisuutta, olisi ensin jollain tavoin ilmaistava kiinnostuksensa hankintaviranomaiselle.

74

Näin ollen ensimmäisen kysymyksen a kohtaan ja toisen kysymyksen a kohtaan on vastattava, että direktiivin 2014/24 49 artiklaa, kyseisen direktiivin liitteessä V olevan C osan 7 ja 8 kohtaa sekä 10 kohdan a alakohtaa, luettuina yhdessä mainitun direktiivin 33 artiklan sekä kyseisen direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja avoimuusperiaatteen kanssa, on tulkittava siten, että hankintailmoituksessa on ilmoitettava puitejärjestelyn perusteella toimitettavien tavaroiden ennakoitu määrä ja/tai arvo sekä niiden enimmäismäärä ja/tai enimmäisarvo ja että puitejärjestelyn vaikutukset lakkaavat kyseisen rajan saavuttamisen jälkeen.

75

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisen kysymyksensä b kohdassa ja toisen kysymyksensä b kohdassa lähinnä, onko direktiivin 2014/24 49 artiklaa sekä kyseisen direktiivin liitteessä V olevan C osan 7 kohtaa ja 10 kohdan a alakohtaa, luettuina yhdessä kyseisen direktiivin 33 artiklan ja kyseisen direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja avoimuusperiaatteen kanssa, tulkittava siten, että puitejärjestelyn nojalla toimitettavien tavaroiden ennakoitu määrä tai arvo sekä näiden tavaroiden enimmäismäärä tai enimmäisarvo on ilmoitettava hankintailmoituksessa kokonaisuutena.

76

Koska – kuten ensimmäisen kysymyksen a kohtaan ja toisen kysymyksen a kohtaan annetusta vastauksesta ilmenee – hankintailmoituksessa on ilmoitettava puitejärjestelyn nojalla toimitettavien tavaroiden ennakoitu määrä ja/tai arvo sekä enimmäismäärä tai enimmäisarvo, direktiivin 2014/24 18 artiklan 1 kohdassa vahvistetut avoimuusperiaate ja yhdenvertaisen kohtelun periaate ovat esteenä sille, että hankintaviranomainen antaa vain osittaisia tietoja puitejärjestelyn kohteesta ja sen aiotusta määrällisestä ja/tai taloudellisesta laajuudesta.

77

Tämä maininta voi ilmetä yleisesti hankintailmoituksessa, koska tällainen maininta riittää varmistamaan kyseisen direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa säädettyjen avoimuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamisen.

78

Mikään ei kuitenkaan estä sitä, että täydentääkseen tarjoajille annettavia tietoja ja antaakseen niille paremmat edellytykset arvioida tarjouksen tekemisen tarkoituksenmukaisuutta alkuperäinen hankintaviranomainen, joka aikoo tehdä puitejärjestelyn, asettaa lisävaatimuksia ja jakaa puitejärjestelyn nojalla toimitettavien tavaroiden ennakoidun kokonaismäärän tai kokonaisarvon osiksi omien tarpeidensa tai niiden alkuperäisten hankintaviranomaisten, jotka ovat ilmaisseet haluavansa osallistua puitejärjestelyyn vaihtoehtoisesti, tarpeiden kuvaamiseksi.

79

Hankintaviranomainen voi myös esittää hankintailmoituksessa erikseen kullekin hankintaviranomaiselle puitejärjestelyn nojalla toimitettavien tavaroiden ennakoidun määrän ja/tai arvon sekä niiden enimmäismäärän ja/tai enimmäisarvon siitä riippumatta, onko kyse hankintaviranomaisesta, joka aikoo tehdä puitejärjestelyn, vai hankintaviranomaisesta, jolla on tätä koskeva vaihtoehto. Näin voisi olla erityisesti silloin, kun talouden toimijoita kehotetaan myöhempien julkisten hankintojen toteuttamisehtojen perusteella tekemään tarjous kaikista eristä tai kaikista hankintailmoituksessa mainituista kohdista tai kun myöhemmät hankintasopimukset on täytettävä kaukana sijaitsevissa paikoissa.

80

Ensimmäiseen kysymyksen b kohtaan ja toisen kysymyksen b kohtaan on näin ollen vastattava, että direktiivin 2014/24 49 artiklaa sekä kyseisen direktiivin liitteessä V olevan C osan 7 kohtaa ja 10 kohdan a alakohtaa, luettuina yhdessä kyseisen direktiivin 33 artiklan sekä kyseisen direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen yhdenvertaisen kohtelun ja avoimuuden periaatteiden kanssa, on tulkittava siten, että puitejärjestelyn nojalla toimitettavien tavaroiden ennakoitu määrä tai arvo sekä näiden tavaroiden enimmäismäärä tai enimmäisarvo on ilmoitettava hankintailmoituksessa kokonaisuutena ja että hankintailmoituksessa voidaan asettaa lisävaatimuksia, jotka hankintaviranomainen päättää lisätä siihen.

81

Aluksi on syytä muistuttaa, että se, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt ennakkoratkaisukysymyksen viittaamalla vain unionin oikeuden tiettyihin määräyksiin tai säännöksiin, ei estä unionin tuomioistuinta esittämästä kyseiselle tuomioistuimelle kaikkia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka saattavat olla hyödyllisiä kyseisen tuomioistuimen arvioidessa käsiteltävänään olevaa asiaa, riippumatta siitä, onko kyseinen tuomioistuin kysymyksissään viitannut niihin. Unionin tuomioistuimen on tätä varten poimittava kaikista kansallisen tuomioistuimen esittämistä seikoista ja erityisesti ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdyn päätöksen perusteluista ne unionin oikeutta koskevat seikat, joita on syytä tulkita, kun otetaan huomioon riidan kohde (ks. mm. tuomio 27.10.2009, ČEZ, C‑115/08, EU:C:2009:660, 81 kohta; tuomio 22.3.2012, Nilaş ym., C‑248/11, EU:C:2012:166, 31 kohta ja tuomio 20.12.2017, Impresa di Costruzioni Ing. E. Mantovani ja Guerrato, C‑178/16, EU:C:2017:1000, 28 kohta).

82

Nyt käsiteltävässä asiassa direktiivi 92/13, jonka säännöksen tulkintaa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää, koskee vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjä koskevia sääntöjä. Tällaisista palveluista ei kuitenkaan ole kyse pääasiassa, joka koskee direktiiviin 2014/24 perustuviin hankintamenettelyihin liittyviä muutoksenhakukeinoja, joista säädetään direktiivissä 89/665, jonka 2 d artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuoto vastaa direktiivin 92/13 vastaavan säännöksen sanamuotoa.

83

Näin ollen on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 89/665 2 d artiklan 1 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että sitä sovelletaan tilanteessa, jossa hankintailmoitus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, vaikka yhtäältä suunnitellun puitejärjestelyn nojalla toimitettavien tavaroiden ennakoitu määrä ja/tai ennakoitu arvo eivät ilmene kyseisestä hankintailmoituksesta vaan tarjouspyyntöasiakirjoista ja toisaalta kyseisen puitejärjestelyn perusteella toimitettavien tavaroiden enimmäismäärää ja/tai enimmäisarvoa ei mainita kyseisessä hankintailmoituksessa eikä kyseisissä tarjouspyyntöasiakirjoissa.

84

Direktiivin 89/665 2 d artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos hankintailmoitusta ei ole julkaistu ennalta Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilman, että tämä olisi sallittua direktiivin 2014/24 säännösten nojalla, kyseinen hankinta tai tässä tapauksessa kyseinen puitejärjestely on pätemätön.

85

Kyseinen 2 d artikla on lisätty direktiivin 89/665 alkuperäiseen versioon direktiivillä 2007/66. Unionin lainsäätäjä on selventänyt tehtyjä muutoksia toteamalla direktiivin 2007/66 johdanto-osan 13 perustelukappaleessa, että jotta estettäisiin lainvastaiset suorahankinnat, joilla 11.1.2005 annetussa tuomiossa Stadt Halle ja RPL Lochau (C‑26/03, EU:C:2005:5, 36 ja 37 kohta) on katsottu hankintaviranomaisen tai hankintayksikön rikkovan kaikkein vakavimmalla tavalla julkisia hankintoja koskevaa unionin lainsäädäntöä, olisi säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista ja lainvastaiseen suorahankintaan perustuva hankintasopimus olisi näin ollen katsottava lähtökohtaisesti pätemättömäksi. Unionin lainsäätäjä on täsmentänyt kyseisen direktiivin johdanto-osan 14 perustelukappaleessa, että pätemättömyys on tehokkain tapa palauttaa kilpailu ja luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia niille talouden toimijoille, joiden mahdollisuudet osallistua hankintasopimuksen tekemismenettelyyn on poistettu laittomasti, ja että tässä direktiivissä tarkoitetuiksi suorahankinnoiksi olisi katsottava kaikki sellaiset hankintasopimukset, jotka on tehty julkaisematta ennalta hankintailmoitusta Euroopan unionin virallisessa lehdessä direktiivissä 2004/18 tarkoitetun mukaisesti.

86

Näin ollen direktiivin 89/665 2 d artiklan 1 kohdan a alakohdasta, luettuna yhdessä direktiivin 2007/66 johdanto-osan 13 ja 14 perustelukappaleen kanssa, seuraa, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena oli direktiiviä 2007/66 annettaessa ottaa sovellettavaan lainsäädäntöön ankara seuraamus, jonka soveltaminen olisi kuitenkin rajattava kaikkein vakavimpiin tapauksiin, joissa julkisia hankintoja koskevaa unionin oikeutta on rikottu, eli tapauksiin, joissa hankintasopimus on tehty suorahankintana ilman Euroopan unionin virallisessa lehdessä ennalta julkaistua hankintailmoitusta.

87

Tästä seuraa, että olisi suhteetonta ulottaa tämän säännöksen soveltaminen pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen tilanteeseen, jossa alueet ovat julkaisseet hankintailmoituksen ja saattaneet tarjouspyyntöasiakirjat saataville mainitsematta hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa kyseisen puitejärjestelyn perusteella toimitettavien tavaroiden ennakoitua määrää ja/tai ennakoitua arvoa sekä niiden enimmäismäärää ja/tai enimmäisarvoa.

88

Tällaisessa tilanteessa direktiivin 2014/24 49 artiklan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteessä V olevien 7 ja 8 kohdan sekä 10 kohdan a alakohdan kanssa, rikkominen ei ole niin vakava kuin direktiivin 89/665 2 d artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn seuraamuksen soveltaminen edellyttää.

89

Se, että hankintaviranomainen on laiminlyönyt velvollisuutensa antaa tietoja puitejärjestelyn laajuudesta, on nimittäin tällaisessa tapauksessa riittävän selvästi havaittavissa siten, että se on paljastunut talouden toimijalle, joka on aikonut tehdä tarjouksen ja jonka on siten katsottava olleen tietoinen asiasta.

90

Kolmanteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiivin 89/665 2 d artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta tilanteessa, jossa hankintailmoitus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, vaikka yhtäältä suunnitellun puitejärjestelyn nojalla toimitettavien tavaroiden ennakoitu määrä ja/tai ennakoitu arvo eivät ilmene kyseisestä hankintailmoituksesta vaan tarjouspyyntöasiakirjoista ja toisaalta kyseisen puitejärjestelyn perusteella toimitettavien tavaroiden enimmäismäärää ja/tai enimmäisarvoa ei mainita kyseisessä hankintailmoituksessa eikä kyseisissä tarjouspyyntöasiakirjoissa.

91

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: