62020CC0640

EUR-Lex

Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

EUROPA
EUR-Lex home
EUR-Lex - 62020CC0640 - EN

Help

Search tips

Need more search options? Use the Advanced search

Document 62020CC0640

Julkisasiamies P. Pikamäen ratkaisuehdotus 29.9.2022.
PV vastaan Euroopan komissio.
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Työpaikkakiusaaminen – Lääkärinlausunnot – Perusteettomat poissaolot – Palkkaus – Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt – 11 a artikla – Eturistiriita – 21 a artikla – Ilmeisen lainvastainen määräys – 23 artikla – Lakien ja järjestysmääräysten noudattaminen – Kurinpitomenettely – Viraltapano – Viraltapanon peruuttaminen – Uusi kurinpitomenettely – Uusi viraltapano.
Asia C-640/20 P.

Court reports – general – 'Information on unpublished decisions' section

ECLI identifier: ECLI:EU:C:2022:736

Date of document:: 29/09/2022
Date lodged:: 23/11/2020

Author:: Unionin tuomioistuin
Form:: Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus
Authentic language:: ranska

Type of procedure:: Henkilöstökanne, Valitus - hylätty, Vahingonkorvauskanne, Valitus - ei otettu tutkittavaksi
Appellant:: Euroopan unionin virkamies
Other parties to the proceedings:: Euroopan komissio, EU:n toimielimet ja muut elimet
Advocate General:: Pikamäe

Treaty:

Sulautumissopimus

Link

Select all documents mentioning this document

Instruments cited in case law:

12007P041-P1: N 38 97 98 112
12007P041: N 66 94
12007P048: N 84
12007P052-P3: N 68
12008E/PRO/03-A12BIS: N 38
12008E/PRO/03-A58L1: N 49
12008E/PRO/07: N 65
12008E067-P3: N 54
12008E256-P1L2: N 49
12008E256: N 50
12008E266-P1: N 122
12008E266: N 62
12008E270: N 54 60 64 72 76
12008E298-P1: N 63 73
12008E336: N 63
12008E339: N 64
12008E340-L2: N 125
12008E340: N 64 126
12008M002: N 54 63
12008M003: N 63
12008M004: N 93
12008M006-P1: N 66
12008M006-P3: N 67
12008M051: N 65
31968R0259(01)-A60L1: N 10
31968R0259(01)-N9A06P5: N 11 94
31968R0259(01)-A12BISP3: N 14
31968R0259(01)-A90P1: N 14
31968R0259(01)-A11BIS: N 3 36 38 43 94 96 97 104 105 109 110 112
31968R0259(01)-A50: N 36
31968R0259(01)-A23: N 36 38 43 53 54 60 61
31968R0259(01)-A60: N 36 43
31968R0259(01)-A12BIS: N 4 36
31968R0259(01)-A59: N 43
31968R0259(01)-A19L1: N 5
31968R0259(01)-A21BIS: N 6 36 38 43 53
31968R0259(01)-A21: N 60
31968R0259(01)-A21BISP2: N 61
31968R0259(01)-A23L1: N 7 77
31968R0259(01)-A24: N 8 14 19 36 43
31968R0259(01)-N9A25: N 86
31968R0259(01)-A59P1: N 9
31968R0259(01)-A59P3: N 9
31968R0259(01)-A19: N 95
31968R0259(01)-A11BISP1: N 99
32012Q0929(01)-A76P2: N 45
32013L0048: N 85
32016L0343: N 84
32017R1939-A05P4: N 88
61980CJ0137-N9: N 69
62002CJ0234-N59: N 125
62003CJ0131-N82: N 125
62003CJ0131-N83: N 125
62004CJ0403-N39: N 50
62005CC0362-N35: N 120
62005CC0362-N36: N 120
62012CJ0149-N31: N 120
62012CJ0149-N32: N 124
62012CJ0239-N61: N 120
62012CJ0239-N65: N 123
62012CJ0531-N96: N 126
62013CJ0609-N86: N 50
62016CJ0116-N72: N 110
62016TJ0786-N1: N 1
62016TJ0786-N10: N 1
62016TJ0786-N100: N 1
62016TJ0786-N101: N 1
62016TJ0786-N102: N 1
62016TJ0786-N103: N 1
62016TJ0786-N104: N 1
62016TJ0786-N105: N 1
62016TJ0786-N106: N 1
62016TJ0786-N107: N 1
62016TJ0786-N108: N 1
62016TJ0786-N109: N 1
62016TJ0786-N11: N 1
62016TJ0786-N110: N 1
62016TJ0786-N111: N 1
62016TJ0786-N112: N 1
62016TJ0786-N113: N 1
62016TJ0786-N114: N 1
62016TJ0786-N115: N 1
62016TJ0786-N116: N 1
62016TJ0786-N117: N 1
62016TJ0786-N118: N 1
62016TJ0786-N119: N 1
62016TJ0786-N12: N 1
62016TJ0786-N120: N 1
62016TJ0786-N121: N 1
62016TJ0786-N122: N 1
62016TJ0786-N123: N 1
62016TJ0786-N124: N 1
62016TJ0786-N125: N 1
62016TJ0786-N126: N 1
62016TJ0786-N127: N 1
62016TJ0786-N128: N 1
62016TJ0786-N129: N 1
62016TJ0786-N13: N 1
62016TJ0786-N130: N 1
62016TJ0786-N131: N 1
62016TJ0786-N132: N 1
62016TJ0786-N133: N 1
62016TJ0786-N134: N 1
62016TJ0786-N135: N 1
62016TJ0786-N136: N 1
62016TJ0786-N137: N 1
62016TJ0786-N138: N 1
62016TJ0786-N139: N 1
62016TJ0786-N14: N 1
62016TJ0786-N140: N 1
62016TJ0786-N141: N 1
62016TJ0786-N142: N 1
62016TJ0786-N143: N 1
62016TJ0786-N144: N 1
62016TJ0786-N145: N 1
62016TJ0786-N146: N 1
62016TJ0786-N147: N 1
62016TJ0786-N148: N 1
62016TJ0786-N149: N 1
62016TJ0786-N15: N 1
62016TJ0786-N150: N 1
62016TJ0786-N151: N 1
62016TJ0786-N152: N 1
62016TJ0786-N153: N 1
62016TJ0786-N154: N 1
62016TJ0786-N155: N 1
62016TJ0786-N156: N 1
62016TJ0786-N157: N 1
62016TJ0786-N158: N 1
62016TJ0786-N159: N 1
62016TJ0786-N16: N 1
62016TJ0786-N160: N 1
62016TJ0786-N161: N 1
62016TJ0786-N162: N 1
62016TJ0786-N163: N 1
62016TJ0786-N164: N 1
62016TJ0786-N165: N 1
62016TJ0786-N166: N 1
62016TJ0786-N167: N 1
62016TJ0786-N168: N 1
62016TJ0786-N169: N 1
62016TJ0786-N17: N 1
62016TJ0786-N170: N 1
62016TJ0786-N171: N 1
62016TJ0786-N172: N 1
62016TJ0786-N173: N 1
62016TJ0786-N174: N 1
62016TJ0786-N175: N 1
62016TJ0786-N176: N 1
62016TJ0786-N177: N 1
62016TJ0786-N178: N 1
62016TJ0786-N179: N 1
62016TJ0786-N18: N 1
62016TJ0786-N180: N 1
62016TJ0786-N181: N 1
62016TJ0786-N182: N 1
62016TJ0786-N183: N 1
62016TJ0786-N184: N 1
62016TJ0786-N185: N 1
62016TJ0786-N186: N 1
62016TJ0786-N187: N 1
62016TJ0786-N188: N 1
62016TJ0786-N189: N 1
62016TJ0786-N19: N 1
62016TJ0786-N190: N 1
62016TJ0786-N191: N 1
62016TJ0786-N192: N 1
62016TJ0786-N193: N 1
62016TJ0786-N194: N 1
62016TJ0786-N195: N 1
62016TJ0786-N196: N 1
62016TJ0786-N197: N 1
62016TJ0786-N198: N 1
62016TJ0786-N199: N 1
62016TJ0786-N2: N 1
62016TJ0786-N20: N 1
62016TJ0786-N200: N 1
62016TJ0786-N201: N 1
62016TJ0786-N202: N 1
62016TJ0786-N203: N 1
62016TJ0786-N204: N 1
62016TJ0786-N205: N 1
62016TJ0786-N206: N 1
62016TJ0786-N207: N 1
62016TJ0786-N208: N 1
62016TJ0786-N209: N 1
62016TJ0786-N21: N 1
62016TJ0786-N210: N 1
62016TJ0786-N211: N 1
62016TJ0786-N212: N 1
62016TJ0786-N213: N 1
62016TJ0786-N214: N 1
62016TJ0786-N215: N 1
62016TJ0786-N216: N 1
62016TJ0786-N217: N 1
62016TJ0786-N218: N 1
62016TJ0786-N219: N 1
62016TJ0786-N22: N 1
62016TJ0786-N220: N 1
62016TJ0786-N221: N 1
62016TJ0786-N222: N 1
62016TJ0786-N223: N 1
62016TJ0786-N224: N 1
62016TJ0786-N225: N 1
62016TJ0786-N226: N 1
62016TJ0786-N227: N 1
62016TJ0786-N228: N 1
62016TJ0786-N229: N 1
62016TJ0786-N23: N 1
62016TJ0786-N230: N 1
62016TJ0786-N231: N 1
62016TJ0786-N232: N 1
62016TJ0786-N233: N 1
62016TJ0786-N234: N 1
62016TJ0786-N235: N 1
62016TJ0786-N236: N 1
62016TJ0786-N237: N 1
62016TJ0786-N238: N 1
62016TJ0786-N239: N 1
62016TJ0786-N24: N 1
62016TJ0786-N240: N 1
62016TJ0786-N241: N 1
62016TJ0786-N242: N 1
62016TJ0786-N243: N 1
62016TJ0786-N244: N 1
62016TJ0786-N245: N 1
62016TJ0786-N246: N 1
62016TJ0786-N247: N 1
62016TJ0786-N248: N 1
62016TJ0786-N249: N 1
62016TJ0786-N25: N 1
62016TJ0786-N250: N 1
62016TJ0786-N251: N 1
62016TJ0786-N252: N 1
62016TJ0786-N253: N 1
62016TJ0786-N254: N 1
62016TJ0786-N255: N 1
62016TJ0786-N256: N 1
62016TJ0786-N257: N 1
62016TJ0786-N258: N 1
62016TJ0786-N259: N 1
62016TJ0786-N26: N 1
62016TJ0786-N260: N 1
62016TJ0786-N261: N 1
62016TJ0786-N262: N 1
62016TJ0786-N263: N 1
62016TJ0786-N264: N 1
62016TJ0786-N265: N 1
62016TJ0786-N27: N 1
62016TJ0786-N28: N 1
62016TJ0786-N29: N 1
62016TJ0786-N3: N 1
62016TJ0786-N30: N 1
62016TJ0786-N31: N 1
62016TJ0786-N32: N 1
62016TJ0786-N33: N 1
62016TJ0786-N34: N 1
62016TJ0786-N35: N 1
62016TJ0786-N36: N 1
62016TJ0786-N37: N 1
62016TJ0786-N38: N 1
62016TJ0786-N39: N 1
62016TJ0786-N4: N 1
62016TJ0786-N40: N 1
62016TJ0786-N41: N 1
62016TJ0786-N42: N 1
62016TJ0786-N43: N 1
62016TJ0786-N44: N 1
62016TJ0786-N45: N 1
62016TJ0786-N46: N 1
62016TJ0786-N47: N 1
62016TJ0786-N48: N 1
62016TJ0786-N49: N 1
62016TJ0786-N5: N 1
62016TJ0786-N50: N 1
62016TJ0786-N51: N 1
62016TJ0786-N52: N 1
62016TJ0786-N53: N 1
62016TJ0786-N54: N 1
62016TJ0786-N55: N 1
62016TJ0786-N56: N 1
62016TJ0786-N57: N 1
62016TJ0786-N58: N 1
62016TJ0786-N59: N 1
62016TJ0786-N6: N 1
62016TJ0786-N60: N 1
62016TJ0786-N61: N 1
62016TJ0786-N62: N 1
62016TJ0786-N63: N 1
62016TJ0786-N64: N 1
62016TJ0786-N65: N 1
62016TJ0786-N66: N 1
62016TJ0786-N67: N 1
62016TJ0786-N68: N 1
62016TJ0786-N69: N 1
62016TJ0786-N7: N 1
62016TJ0786-N70: N 1
62016TJ0786-N71: N 1
62016TJ0786-N72: N 1
62016TJ0786-N73: N 1
62016TJ0786-N74: N 1
62016TJ0786-N75: N 1
62016TJ0786-N76: N 1
62016TJ0786-N77: N 1
62016TJ0786-N78: N 1
62016TJ0786-N79: N 1
62016TJ0786-N8: N 1
62016TJ0786-N80: N 1
62016TJ0786-N81: N 1
62016TJ0786-N82: N 1
62016TJ0786-N83: N 1
62016TJ0786-N84: N 1
62016TJ0786-N85: N 1
62016TJ0786-N86: N 1
62016TJ0786-N87: N 1
62016TJ0786-N88: N 1
62016TJ0786-N89: N 1
62016TJ0786-N9: N 1
62016TJ0786-N90: N 1
62016TJ0786-N91: N 1
62016TJ0786-N92: N 1
62016TJ0786-N93: N 1
62016TJ0786-N94: N 1
62016TJ0786-N95: N 1
62016TJ0786-N96: N 1
62016TJ0786-N97: N 1
62016TJ0786-N98: N 1
62016TJ0786-N99: N 1
62017TJ0021-N51: N 71
62018CJ0377-N41: N 84
62018CJ0591-N63: N 50
62018CJ0597-N128: N 49
62018CJ0831-N45: N 77
62019CC0014-N91: N 72
62019CC0894-N66: N 66
62019CC0894: N 98
62019CJ0134: N 125
62019CJ0431-N51: N 50
62019CJ0601-N71: N 49
62019CJ0615-N223: N 84
62019CJ0758-N24: N 72
62019CJ0758-N25: N 72
62019CJ0894-N54: N 100
62019CJ0894-N51: N 98
62019CJ0903-N37: N 69
62020CJ0033-N121: N 107
62020CJ0033-N122: N 107
62020TJ0043-N106: N 79 - 81

Subject matter:

Henkilöstösäännöt ja työsuhteen ehdot - EY

Language of the case

HTML

PDF

Document published in the digital reports of cases. They have official status.

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

PRIIT PIKAMÄE

29 päivänä syyskuuta 2022 ( 1 )

Asia C‑640/20 P

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Työpaikkakiusaaminen – Lääkärinlausunnot – Perusteettomat poissaolot – Palkkaus – Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt – 11 a artikla – Eturistiriita – 21 a ja 23 artikla – Kansallinen rikoslainsäädäntö – Kurinpitomenettely – Virasta erottaminen – Peruuttaminen – Oikeussuojan tarve – Uusi kurinpitomenettely – Uusi virasta erottaminen

I Johdanto

PV vaatii valituksessaan kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 30.1.2020 antaman tuomion PV v. komissio (T‑786/16 ja T‑224/18, ei julkaistu, EU:T:2020:17; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi PV:n vaatimukset, jotka koskivat sen toteamista, että hän oli joutunut työpaikkakiusaamisen uhriksi, useiden toimien kumoamista ja Euroopan komission velvoittamista korvaamaan aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen, joita PV väittää itselleen aiheutuneen ollessaan komission virkamies.

Tässä unionin virkamiesoikeuden alaan kuuluvassa valituksessa on esitetty kymmenen valitusperustetta, joissa riitautetaan lähinnä suurin osa unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa esittämistä keskeisistä toteamuksista, jotka liittyvät PV:n kumoamisvaatimuksiin. Unionin tuomioistuimen pyynnöstä tässä ratkaisuehdotuksessa keskitytään kahteen ensimmäiseen ja kahdeksanteen valitusperusteeseen. Näiden valitusperusteiden tarkastelun myötä tulen analysoimaan useita uusia oikeudellisia kysymyksiä eli jäsenvaltioiden rikosoikeuden sovellettavuutta unionin virkamiehiin, henkilöstön puolueettomuusvelvollisuutta ja mahdollisuutta nostaa unionin yleisessä tuomioistuimessa kanne hallinnollisen päätöksen kumoamiseksi sen peruuttamisen jälkeen.

II Asiaa koskevat oikeussäännöt

Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, sellaisina kuin niitä sovelletaan käsiteltävään asiaan (jäljempänä henkilöstösäännöt), 11 a artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Ellei jäljempänä toisin säädetä, virkamies ei tehtäviään hoitaessaan saa käsitellä sellaista asiaa, johon liittyy suoraan tai välillisesti tämän riippumattomuuden mahdollisesti vaarantava henkilökohtainen, erityisesti perheeseen liittyvä tai taloudellinen etu.

2. Virkamiehen, jonka käsiteltäväksi tulee edellä 1 kohdassa tarkoitettu asia, on ilmoitettava tästä viipymättä nimittävälle viranomaiselle. Tämä toteuttaa tarvittavat toimenpiteet ja voi myös vapauttaa virkamiehen velvollisuuksistaan kyseisen asian käsittelyssä.

3. Virkamiehellä ei saa suoraan tai välillisesti olla eikä hän saa hankkia toimielimensä valvonnan alaisessa tai siihen liikeyhteyksissä olevassa yrityksessä luonteeltaan tai merkitykseltään sellaisia etuuksia, jotka saattaisivat vaarantaa kyseisen virkamiehen riippumattomuuden tehtäviään hoitaessaan.”

Henkilöstösääntöjen 12 a artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Virkamiehen on pidättäydyttävä kaikenlaisesta työpaikkakiusaamisesta ja sukupuolisesta häirinnästä.

2. Toimielin ei saa aiheuttaa haittaa virkamiehelle, joka on joutunut työpaikkakiusaamisen tai sukupuolisen häirinnän uhriksi. Toimielin ei saa aiheuttaa haittaa virkamiehelle, joka on esittänyt näyttöä työpaikkakiusaamisesta tai sukupuolisesta häirinnästä, edellyttäen, että virkamies on toiminut rehellisesti.

3. ’Työpaikkakiusaamisella’ tarkoitetaan kaikenlaista pysyvää, toistuvaa tai järjestelmällistä sopimatonta käytöstä, joka ilmenee tahallisissa puheissa, teoissa, eleissä ja kirjoituksissa ja joka loukkaa henkilön persoonaa, ihmisarvoa taikka fyysistä tai henkistä koskemattomuutta.

– –”

Henkilöstösääntöjen 19 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Virkamies ei saa ilman nimittävän viranomaisen lupaa missään oikeudellisessa menettelyssä eikä millään perusteella ilmaista tietoja, jotka hän on saanut tietoonsa tehtäviään hoitaessaan. Lupa evätään ainoastaan, jos unionin etu sitä vaatii ja jos epääminen ei voi aiheuttaa asianomaiselle virkamiehelle rikosoikeudellisia seuraamuksia. Virkamiehen on noudatettava tätä velvollisuutta myös palvelussuhteensa päätyttyä.”

Henkilöstösääntöjen 21 a artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Jos virkamiehelle on annettu määräys, jonka kyseinen virkamies katsoo olevan sääntöjenvastainen tai jonka täytäntöönpanon hän arvioi aiheuttavan vakavaa haittaa, hänen on ilmoitettava tästä esimiehelleen, jonka, jos ilmoitus on tehty kirjallisesti, on myös vastattava kirjallisesti. Jos esimies vahvistaa määräyksen, mutta virkamies katsoo, ettei vahvistus ole kohtuullinen vastaus esitetyn sääntöjenvastaisuuden tai haitan perusteisiin, hänen on saatettava asia kirjallisesti lähinnä ylemmän esimiehen ratkaistavaksi, ellei 2 kohdan soveltamisesta muuta johdu. Jos tämä vahvistaa määräyksen kirjallisesti, virkamiehen on pantava se täytäntöön, paitsi jos määräys on selvästi laiton tai se ei täytä voimassa olevia turvallisuusnormeja.

2. Jos esimies katsoo, ettei määräyksen täytäntöönpanoa voida siirtää, virkamiehen on pantava se täytäntöön, paitsi jos määräys on selvästi laiton tai se ei täytä voimassa olevia turvallisuusnormeja. Esimiehen on virkamiehen pyynnöstä annettava tämänkaltainen määräys kirjallisesti.

3. Jos virkamies ilmoittaa esimiehelleen määräyksestä, jonka virkamies katsoo olevan sääntöjen vastainen tai jonka täytäntöönpanon hän arvioi aiheuttavan vakavaa haittaa, hänelle ei saa aiheuttaa tämän johdosta minkäänlaista haittaa.”

Henkilöstösääntöjen 23 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Virkamiehen nauttimat erioikeudet ja vapaudet myönnetään ainoastaan unionin edun vuoksi. Ellei erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan määräyksistä muuta johdu, virkamiehet eivät ole vapautettuja henkilökohtaisista velvollisuuksistaan eivätkä voimassa olevien lakien ja järjestysmääräysten noudattamisesta.”

Henkilöstösääntöjen 24 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Unioni avustaa virkamiestä erityisesti oikeudellisissa toimenpiteissä sellaista henkilöä vastaan, joka uhkaa, loukkaa, solvaa tai herjaa virkamiestä tai hänen perheensä jäsentä tai hyökkää heitä vastaan tai vahingoittaa heidän omaisuuttaan virkamiehen aseman tai tehtävän vuoksi.

Ne korvaavat yhteisvastuullisesti tapauksissa aiheutuneet vahingot sillä edellytyksellä, että virkamies ei ole tahallisesti tai törkeästä tuottamuksesta aiheuttanut vahinkoja eikä voi saada korvausta vahingonaiheuttajalta.”

Henkilöstösääntöjen 59 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Virkamiehellä, joka osoittaa, ettei ole sairauden tai tapaturman vuoksi voinut hoitaa tehtäviään, on täysi oikeus sairaslomaan.

Asianomaisen virkamiehen on mahdollisimman pian ilmoitettava toimielimelleen kykenemättömyydestään hoitaa tehtäviään sekä samanaikaisesti ilmoitettava senhetkinen osoitteensa. Hänen on toimitettava lääkärintodistus, jos hän on poissa yli kolme päivää. Todistus on lähetettävä viimeistään viidentenä poissaolopäivänä, mistä postileimaa pidetään osoituksena. Ellei todistusta ole lähetetty määräajassa, poissaoloa pidetään luvattomana, paitsi jos lähettämättä jättäminen johtuu virkamiehestä riippumattomista syistä.

Sairaslomalla oleva virkamies voidaan koska tahansa velvoittaa osallistumaan toimielimen järjestämään lääkärintarkastukseen. Jos tarkastusta ei voida tehdä virkamiehestä johtuvista syistä, poissaolo katsotaan luvattomaksi siitä päivästä alkaen, jolloin lääkärintarkastus oli tarkoitus tehdä.

Jos tarkastuksen tuloksena todetaan, että virkamies kykenee hoitamaan tehtäviään, hänen poissaolonsa katsotaan perusteettomaksi tarkastuspäivästä alkaen, jollei seuraavasta alakohdasta muuta johdu.

Jos virkamies katsoo, että nimittävän viranomaisen järjestämän lääkärintarkastuksen päätelmät ovat lääketieteellisesti perusteettomia, hän tai hänen nimissään toimiva lääkäri voi kahden työpäivän kuluessa pyytää toimielimestä riippumattoman lääkärin lausuntoa.

Toimielin toimittaa pyynnön viipymättä toiselle, virkamiehen lääkärin ja toimielimen asiantuntijalääkärin yhteisestä sopimuksesta nimeämälle lääkärille. Jollei tällaiseen sopimukseen päästä viiden päivän kuluessa, toimielin valitsee yhden niistä henkilöistä, jotka on merkitty nimittävän viranomaisen yhdessä henkilöstökomitean kanssa tätä tarkoitusta varten vuosittain laatimaan riippumattomien lääkäreiden luetteloon. Virkamies voi kahden työpäivän kuluessa hakea muutosta toimielimen valintaan, jolloin toimielin valitsee luettelosta toisen henkilön; uusi valinta on lopullinen.

Riippumattoman lääkärin lausunto, jonka tämä on antanut virkamiehen lääkäriä ja toimielimen asiantuntijalääkäriä kuultuaan, on velvoittava. Siinä tapauksessa, että riippumattoman lääkärin lausunnossa vahvistetaan toimielimen järjestämän lääkärintarkastuksen päätelmät, poissaoloa käsitellään perusteettomana tarkastuspäivästä alkaen. Siinä tapauksessa, että riippumattoman lääkärin lausunnossa ei vahvisteta kyseisen tarkastuksen päätelmiä, poissaoloa käsitellään kaikissa tarkoituksissa perusteltuna.

– –

3. Edellä 1 ja 2 kohdan nojalla perusteettomana pidettävä poissaolo vähennetään tarvittaessa asianomaisen virkamiehen vuosilomapäivistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kurinpitomenettelyjä koskevien sääntöjen soveltamista. Siinä tapauksessa, että virkamiehellä ei ole enää jäljellä lomaoikeutta, hän menettää palkkaetuuden vastaavalta jaksolta.”

10.

Henkilöstösääntöjen 60 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Virkamies ei saa olla poissa työstä ilman esimieheltään etukäteen saamaansa lupaa, paitsi jos kyseessä on sairaus tai tapaturma. Asianmukaisesti todettu luvaton poissaolo vähennetään kyseisen virkamiehen vuosilomasta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kurinpitosäännösten mahdollista soveltamista. Jos vuosilomaa ei enää ole jäljellä, virkamies menettää palkan luvatonta poissaoloa vastaavalta ajalta.”

11.

Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 6 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Asianomainen virkamies saa yhden kerran viiden päivän kuluessa kurinpitolautakunnan muodostamisesta jäävätä yhden lautakunnan jäsenen. Toimielin saa myös jäävätä yhden lautakunnan jäsenen.

Lautakunnan jäsenet voivat samassa määräajassa pyytää, että heidät vapautetaan tehtävästä perustellusta syystä, ja eturistiriitatilanteessa heidän on luovuttava jäsenyydestään.

– –”

III Asian tausta, asian käsittelyn vaiheet unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio

A Asian tausta

12.	Asian tausta on selostettu valituksenalaisen tuomion 1–33 kohdassa. Se voidaan tämän oikeudenkäynnin tarpeita varten tiivistää seuraavalla tavalla.

13.	PV, joka oli Euroopan komission virkamies 16.7.2007 alkaen, työskenteli 30.9.2009 saakka komission työllisyys‑, sosiaali‑ ja osallisuusasioiden pääosaston palveluksessa.

14.

PV katsoi joutuneensa työpaikkakiusaamisen uhriksi ja teki 5.8.2009 henkilöstösääntöjen 24 artiklan ja 90 artiklan 1 kohdan nojalla avustamispyynnön. Tämä menettely päätettiin 9.6.2010 komission tutkinta‑ ja kurinpitotoimiston suorittaman tutkimuksen päätteeksi kyseisen toimiston todettua, että henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdassa asetetut edellytykset sille, että tietyn toiminnan voidaan katsoa merkitsevän työpaikkakiusaamista, eivät täyttyneet, ja sen jälkeen, kun PV oli 1.10.2009 siirretty työskentelemään komission budjettipääosastolle.

15.	PV nimitettiin 1.4.2013 komission tulkkauksen pääosaston talousarvio‑ ja varainhallinnosta vastaavaan yksikköön.

16.	Kyseisen yksikön johtaja teki 12.11.2013 PV:tä koskevan kurinpitokantelun käyttäytymisongelmien, voimassa olevien menettelyjen soveltamatta jättämisen ja puutteellisen suoriutumisen vuoksi.

17.	PV ei enää saapunut työpaikalle 8.5.2014 lähtien, koska hän katsoi joutuneensa työpaikkakiusaamisen uhriksi, ja hän lähetti hoitavan lääkärinsä antamia lääkärintodistuksia.

18.	Komission asiantuntijalääkärit antoivat 27.6. ja 10.10.2014 lääkärinlausunnot, joiden mukaan PV kykeni palaamaan töihin. Tämän jälkeen PV kutsuttiin tarkastusluonteisiin lääkärintarkastuksiin, eikä hän noudattanut kutsuja.

19.

PV esitti 23.12.2014 toisen avustamispyynnön henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla. Nimittävä viranomainen päätti 12.3.2015 tekemällään päätöksellä, ettei ollut olemassa viitteitä minkäänlaisesta PV:hen kohdistuneesta työpaikkakiusaamisesta, ja totesi, ettei kiireellisiä etäännyttämistoimenpiteitä ollut näin ollen perusteltua soveltaa.

20.	Koska komissio piti PV:n poissaoloja perusteettomina, se teki useita palkanpidätyksiä koskevia päätöksiä.

21.	Komissio aloitti 10.7.2015 PV:hen kohdistuvan kurinpitomenettelyn CMS 13/087 tehtävien hoitamiseen liittyvän toistuvan niskoittelun, epäasianmukaisen käytöksen ja perusteettomien poissaolojen vuoksi.

22.	Nimittävä viranomainen katsoi 31.5. ja 5.7.2016 tehdyissä päätöksissä, että PV:n poissaolot ajanjaksoilla 5.2.–31.3.2016 ja 4.4.–31.5.2016 olivat sääntöjenvastaisia.

23.	Henkilökohtaisten etuuksien hallinto‑ ja maksutoimisto (Paymaster’s office, PMO) päätti 11.7.2016 tekemällään päätöksellä keskeyttää valittajan palkan maksamisen 1.7.2016 alkaen.

24.

Kurinpitomenettelyn CMS 13/087 päätelmien johdosta 26.7.2016 tehdyllä nimittävän viranomaisen päätöksellä PV erotettiin virastaan 1.8.2016 alkaen (jäljempänä 26.7.2016 tehty viraltapanopäätös). PV teki tästä päätöksestä valituksen, joka hylättiin nimittävän viranomaisen 2.2.2017 tekemällä päätöksellä.

25.

Tulkkauksen pääosaston pääjohtaja ilmoitti PV:lle 31.7.2016 päivätyllä kirjeellä aikomuksestaan katsoa, että tämän poissaolot ajanjaksolla 2.6.–31.7.2016 olivat sääntöjenvastaisia, ja tehdä niitä vastaavat vähennykset tämän palkasta. Nimittävä viranomainen hylkäsi 17.1.2017 tekemällään päätöksellä PV:n tästä kirjeestä tekemän valituksen.

26.	PMO ilmoitti 21.9.2016 päivätyllä ennakkoilmoituskirjeellä PV:lle, että tämä oli komissiolle velkaa 42704,74 euroa, joka oli hänen perusteettomia poissaolojaan vastaava määrä. Nimittävä viranomainen hylkäsi PV:n tästä päätöksestä tekemän valituksen 17.1.2017 tekemällään päätöksellä.

27.

Nimittävä viranomainen peruutti 24.7.2017 viraltapanopäätöksen, jonka se oli tehnyt 26.7.2016, ja henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosaston pääjohtaja ilmoitti PV:lle kirjeellä, että hänet otettaisiin 16.9.2017 takaisin palvelukseen tulkkauksen pääosaston tieto‑ ja konferenssijärjestelmistä vastaavaan yksikköön. Nimittävä viranomainen hylkäsi 15.1.2018 tekemällään päätöksellä valituksen, jonka PV oli tehnyt virasta erottamisensa peruuttamista koskevasta päätöksestä.

28.

PMO:n johtaja kuittasi 12.9.2017 päivätyllä kirjeellä PV:lle tämän virasta erottamisen ajalta maksamatta olevat määrät ja tämän velat komissiolle, minkä johdosta PV:lle maksettiin 9550 euroa. Nimittävä viranomainen hylkäsi 9.3.2018 tekemällään päätöksellä PV:n tästä kuittauksesta tekemän valituksen.

29.	PV:lle ilmoitettiin 20.9.2017, että hänen poissaolonsa 16.9.2017 lähtien katsottiin sääntöjenvastaisiksi.

30.	Komissio aloitti 6.10.2017 kurinpitomenettelyn CMS 17/025 samoin perustein kuin kurinpitomenettelyn CMS 13/087. Nimittävä viranomainen hylkäsi 2.5.2018 tekemällään päätöksellä PV:n uuden kurinpitomenettelyn aloittamisesta tekemän valituksen.

31.	Komissio teki 13.10.2017 päätöksen PV:n palkanmaksun lopettamisesta 1.10.2017 alkaen.

32.	PV:tä kehotettiin 15.11.2017 päivätyllä sähköpostiviestillä osallistumaan arviointikierrokselle FP 2016. Nimittävä viranomainen hylkäsi 16.3.2018 tekemällä päätöksellä PV:n tästä kehotuksesta tekemän valituksen.

33.	PV:tä kehotettiin 22.2.2018 päivätyllä sähköpostiviestillä osallistumaan arviointikierrokselle FP 2017. Nimittävä viranomainen hylkäsi PV:n tästä kehotuksesta tekemän valituksen 1.6.2018 tekemällään päätöksellä.

34.	Komissio erotti 21.10.2019 tekemällään päätöksellä PV:n virastaan kurinpitomenettelyssä CMS 17/025 esitettyjen päätelmien johdosta. Virasta erottaminen tuli voimaan 1.11.2019.

B Asian käsittelyn vaiheet unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio

35.

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin myönnettyä PV:lle oikeusavun tämä nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.12.2017 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin useiden toimien kumoamista ja komission velvoittamista maksamaan PV:lle 889000 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä ja 132828,67 euroa korvauksena aineellisesta vahingosta, joita PV väittää itselleen aiheutuneen.

36.

PV vetosi kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koski henkilöstösääntöjen 12 a artiklan rikkomista, toinen henkilöstösääntöjen 11 a, 21 a ja 23 artiklan rikkomista sekä hallinnollisten toimien laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta koskevien periaatteiden loukkaamista, kolmas huolenpitovelvollisuuden periaatteen loukkaamista ja henkilöstösääntöjen 24 artiklassa säädetyn avustamisvelvollisuuden laiminlyöntiä ja neljäs henkilöstösääntöjen 59 ja 60 artiklan rikkomista.

37.

PV nosti 11.4.2018 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin toteamaan, että PV oli joutunut työpaikkakiusaamisen uhriksi, kumoamaan muita toimia ja velvoittamaan komissio maksamaan PV:lle 98000 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä ja 23190,44 euroa korvauksena aineellisesta vahingosta, joita PV väittää itselleen aiheutuneen.

38.

PV vetosi tämän kanteen tueksi seitsemään kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koski henkilöstösääntöjen 12 a artiklan rikkomista, toinen henkilöstösääntöjen 21 a ja 23 artiklan rikkomista sekä hallinnollisten toimien laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta koskevien periaatteiden loukkaamista, kolmas henkilöstösääntöjen 11 a artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklan 1 kohdan loukkaamista, neljäs huolenpitovelvollisuuden periaatteen loukkaamista ja viides sen periaatteen loukkaamista, joka koskee sopimusvelvoitteen täyttämisen lykkäämistä niin kauan kuin vastasuoritus viivästyy, ja laillisuusperiaatteen loukkaamista.

39.	Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisella tuomiolla PV:n nostamat kanteet kokonaisuudessaan.

40.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi ensinnäkin, että PV:n vaatimukset siitä, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa hänen joutuneen työpaikkakiusaamisen uhriksi, sekä vaatimukset, jotka koskevat erityisesti 26.7.2016 tehdyn viraltapanopäätöksen kumoamista ja asiassa T‑786/16 toissijaisesti riitautettujen päätösten, kuten palkanpidätyksistä ja avustamispyyntöjen hylkäämisestä tehtyjen päätösten, ja perusteettomia poissaoloja koskevien lääkärinlausuntojen kumoamista, on jätettävä tutkimatta.

41.	Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi molemmissa kanteissa esitetyt kumoamisvaatimukset perusteettomina.

42.	Se katsoi ensinnäkin, ettei väitteitä, joita PV oli esittänyt työpaikkakiusaamista koskevista tosiseikoista, ollut näytetty toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla.

43.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi PV:n väitteet, jotka koskivat henkilöstösääntöjen 11 a, 21 a ja 23 artiklan rikkomista, hallinnollisten toimien laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta koskevien periaatteiden ja huolenpitovelvollisuuden periaatteen loukkaamista, henkilöstösääntöjen 24 artiklassa säädetyn avustamisvelvollisuuden laiminlyöntiä, henkilöstösääntöjen 59 ja 60 artiklan rikkomista sekä sen periaatteen loukkaamista, joka koskee sopimusvelvoitteen täyttämisen lykkäämistä niin kauan kuin vastasuoritus viivästyy, ja laillisuusperiaatteen loukkaamista.

44.	Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi PV:n vahingonkorvausvaatimukset ja katsoi, että ne perustuivat lähinnä väitteisiin niiden päätösten lainvastaisuudesta, jotka ovat kumoamiskanteen kohteena ja joiden lainvastaisuutta ei ole näytetty toteen.

IV Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset

A Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

45.	Unionin tuomioistuin päätti työjärjestyksensä 76 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ettei istuntoa asianosaisten kuulemiseksi pidetä.

B Asianosaisten vaatimukset

46.

PV teki valituksen 23.11.2020 päivätyllä kirjelmällä, joka kirjattiin unionin tuomioistuimen kirjaamossa 30.11.2020. PV vaatii, että unionin tuomioistuin

–	kumoaa valituksenalainen tuomion

–	ratkaisee asian ja

–	velvoittaa komission korvaamaan molemmissa oikeusasteissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

47.

Komissio toimitti 22.4.2021 vastineen, joka kirjattiin unionin tuomioistuimen kirjaamossa 23.4.2021 ja jossa se vaatii, että unionin tuomioistuin

–	hylkää valituksen ja

–	velvoittaa PV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

V Oikeudellinen arviointi

A Alustavat huomautukset

48.

Kuten johdannossa totesin, tässä ratkaisuehdotuksessa keskitytään käsittelemään kahta ensimmäistä ja kahdeksatta valitusperustetta. Tutkittavat oikeudelliset kysymykset koskevat lähinnä jäsenvaltioiden rikosoikeuden sovellettavuutta unionin virkamiehiin, henkilöstön puolueettomuusvelvollisuutta ja mahdollisuutta nostaa unionin yleisessä tuomioistuimessa kumoamiskanne hallinnollisesta päätöksestä sen peruuttamisen jälkeen. Näiden oikeudellisten kysymysten tutkiminen käsiteltävän asian erityisen asiayhteyden valossa vaikuttaa välttämättömältä oikeusriidan ratkaisemiseksi.

49.

Kun otetaan huomioon käsiteltävän asian tosiseikkojen monitahoisuus, vaikuttaa järkevältä palauttaa aluksi mieliin muutoksenhakumenettelyä koskevat säännöt. SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymysten osalta. Kuten oikeuskäytännössä vakiintuneesti todetaan, ainoastaan unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta yhtäältä määrittää asian tosiseikasto ja toisaalta arvioida sitä. Unionin tuomioistuimella ei sitä vastoin ole toimivaltaa määrittää asian tosiseikastoa eikä myöskään arvioida sitä selvitystä, johon unionin yleinen tuomioistuin on asian tosiseikastoa määrittäessään tukeutunut. Unionin yleisen tuomioistuimen suorittama selvitysaineiston arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin. ( 2 )

50.

Kun unionin yleinen tuomioistuin on määrittänyt asian tosiseikaston tai arvioinut sitä, unionin tuomioistuin on kuitenkin SEUT 256 artiklan nojalla toimivaltainen harjoittamaan kyseisten tosiseikkojen oikeudelliseen luonnehdintaan ja unionin yleisen tuomioistuimen sen pohjalta tekemiin oikeudellisiin päätelmiin kohdistuvaa valvontaa. Poikkeuksellisesti unionin tuomioistuin voi harjoittaa valvontaa, joka kohdistuu unionin yleisen tuomioistuimen tekemään tosiseikaston arviointiin, kun valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla. ( 3 ) Tällaisessa tapauksessa valittajan on ilmoitettava täsmällisesti ne selvitysaineiston seikat, jotka hän katsoo unionin yleisen tuomioistuimen vääristäneen, ja näytettävä toteen ne arviointivirheet, jotka ovat hänen mukaansa johtaneet tähän vääristämiseen Kuten oikeuskäytännöstä ilmenee, selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, jos ilman uutta selvitysaineistoa on selvää, että olemassa olevaa selvitysaineistoa on arvioitu ilmeisen virheellisesti. ( 4 )

51.

Näillä alustavilla huomautuksilla on nyt käsiteltävässä asiayhteydessä aivan erityinen merkitys, kun otetaan huomioon, että PV kyseenalaistaa unionin yleisen tuomioistuimen erilaisista tosiseikoista tekemän arvioinnin ja tietyt sen tekemät päätelmät. Tässä ovat mielessä erityisesti PV:n väitteet työpaikkakiusaamisesta, johon muut virkamiehet PV:n mukaansa syyllistyivät hänen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä, mutta jota PV ei kuitenkaan kyennyt näyttämään toteen ensimmäisessä oikeusasteessa. Tältä osin on korostettava, että unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan tuomiossaan, että PV:n toimittamien tietojen perusteella ei voitu päätellä, että kyse oli tällaisesta työpaikkakiusaamisesta. ( 5 ) On lisäksi tärkeää huomauttaa unionin yleisen tuomioistuimen todenneen perustellusti, että useista toimenpiteistä, joista komissiota arvostellaan ja joiden PV katsoo voivan merkitä työpaikkakiusaamista, kuten palkanmaksun keskeyttämisestä perusteettoman poissaolon vuoksi sekä kunkin virkamiehen pätevyyden, tehokkuuden ja viranhoidossa käyttäytymisen arvioinnista, säädetään nimenomaisesti henkilöstösäännöissä. ( 6 ) On ilmeistä, että koska päinvastaisia seikkoja ei ole esitetty, näiden toimenpiteiden laillisuutta ei voida kyseenalaistaa vakuuttavalla tavalla.

52.

Vaikka PV riitauttaa valituksenalaisen tuomion perustelut, muutoksenhakumenettelyä ei voida kuitenkaan väärinkäyttää velvoittamalla unionin tuomioistuin itse arvioimaan tosiseikat uudelleen. Kun otetaan huomioon edellisissä kohdissa kuvattu unionin tuomioistuinten selkeä toimivallan jako, on päinvastoin välttämätöntä rajoittaa valituksen tutkinta siihen, että tarkastelun kohteena ovat tiukasti unionin tuomioistuimelle esitetyt oikeudelliset kysymykset.

B Ensimmäinen valitusperuste

1. Asianosaisten lausumat

53.	PV arvostelee ensimmäisessä valitusperusteessaan unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 184 ja 185 kohdassa tekemää arviointia ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyistä väitteistä, jotka koskivat henkilöstösääntöjen 21 a ja 23 artiklan rikkomista.

54.

PV väittää ensinnäkin unionin yleisen tuomioistuimen rikkoneen SEU 2 artiklaa sekä SEUT 67 artiklan 3 kohtaa ja SEUT 270 artiklaa, kun se totesi valituksenalaisen tuomion 185 kohdassa, että virkamiehen ja hänen toimielimensä välistä työsuhdetta säännellään yksinomaan henkilöstösäännöissä, vaikka muilla oikeuslähteillä, erityisesti sen jäsenvaltion rikosoikeudella, jonka alueella asianomainen työntekijä työskentelee, on merkitystä. Näin ollen kaikki sellaiset rikokset, joihin työntekijä on syyllistynyt, merkitsevät PV:n mukaan henkilöstösääntöjen 23 artiklan rikkomista. PV:n mukaan työpaikkakiusaaminen, julkisten asiakirjojen väärentäminen, virheelliset lääkärinlausunnot ja korruptio merkitsevät Belgian rikoslain rikkomista.

55.

Toiseksi PV väittää unionin yleisen tuomioistuimen ottaneen tosiseikat vääristyneellä tavalla huomioon sivuuttamalla useita ratkaisevia seikkoja. PV mainitsee aluksi belgialaisen tutkintatuomarin määräykset, joissa velvoitetaan järjestämään nk. Salduz III ‑lainsäädännön mukainen kuulemistilaisuus tietyille komission virkamiehille, jotka ovat osallistuneet tiettyjen sellaisten riidanalaisten toimien toteuttamiseen, jotka osoittavat, että nämä henkilöt ovat epäiltyinä teoista, joihin heidän väitetään syyllistyneen. PV viittaa tämän jälkeen siihen, että tutkintatuomari takavarikoi kurinpitomenettelyn CMS 17/025 asiakirja‑aineiston todisteeksi julkisten asiakirjojen väärentämisrikoksesta, jonka PV väittää tapahtuneen 19.9.2018.

56.

PV väittää kolmanneksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 184 kohdassa, että ainoastaan langettavalla tuomiolla voidaan näyttää toteen työpaikkakiusaamista tai asiakirjojen väärentämistä koskevat tosiseikat, ja kieltäytyessään ottamasta huomioon Belgiassa tehdyn tutkinnan yhteydessä annettuja määräyksiä, jotka liittyvät näihin tosiseikkoihin.

57.

Komissio väittää ensinnäkin, että PV:n väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen valituksenalaisen tuomion 185 kohdassa, johtuu kyseisen tuomion virheellisestä tulkinnasta. Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin ainoastaan muistutti kyseisessä kohdassa, että virkamiehen ja hänen toimielimensä välistä työsuhdetta säännellään henkilöstösäännöillä ja että unionin yleinen tuomioistuin soveltaa yksinomaan virkamiesoikeutta eikä mitään kansallista oikeutta.

58.

Toiseksi komissio katsoo, ettei unionin yleinen tuomioistuin ottanut tosiseikkoja vääristyneellä tavalla huomioon todetessaan, etteivät belgialaiset tuomioistuimet lausuneet PV:n väitteissään esittämistä tosiseikoista. Tältä osin tiettyjen komission virkamiesten kutsuminen ns. Salduz III ‑lainsäädännön mukaiseen kuulemistilaisuuteen ei komission mukaan missään tapauksessa merkitse, että heidät on katsottu syyllisiksi. Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ottanut tosiseikkoja vääristyneellä tavalla huomioon, kun se ei tehnyt mitään johtopäätöksiä siitä, että belgialaisen tutkintatuomarin väitettiin takavarikoineen kurinpitomenettelyn CMS 17/025 asiakirja‑aineiston PV:n aloitteesta, minkä perusteella ei voida missään tapauksessa päätellä, että julkisten asiakirjojen väärentäminen olisi näytetty toteen.

59.	Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi komission mukaan perustellusti, että tutkinnan aikana tehtyjen rikosilmoitusten perusteella ei voida osoittaa työpaikkakiusaamista tai asiakirjojen väärentämistä.

2. Asian arviointi

60.

PV väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 185 kohdassa, että virkamiehen ja hänen toimielimensä välistä työsuhdetta säännellään ”yksinomaan” henkilöstösäännöillä. Unionin yleinen tuomioistuin päättelee kyseisessä kohdassa SEUT 270 artiklan perusteella, että kansallinen oikeus ja varsinkin rikosoikeus ovat täysin vailla merkitystä tutkittaessa sitä, onko nimittävä viranomainen rikkonut henkilöstösääntöjen 21 ja 23 artiklaa tehdessään ensimmäisessä oikeusasteessa riitautetut päätökset. PV katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on sivuuttanut muut oikeuslähteet, joilla kuitenkin säännellään työsuhdetta, ja erityisesti virkamiehen asemapaikkana olevan jäsenvaltion rikoslainsäädännön.

61.

Tältä osin on muistutettava, että PV väitti unionin yleisessä tuomioistuimessa, että kyseessä olevat päätökset ovat lainvastaisia sillä perusteella, että ne perustuvat rikoksiksi katsottaviin tekoihin, joihin komission virkamiehet ja muut toimihenkilöt olivat syyllistyneet Belgian alueella. PV väitti, että henkilöstösääntöjen 21 a artiklan 2 kohdan nojalla unionin virkamiehen tai muun toimihenkilön on kieltäydyttävä toteuttamasta lainvastaisia toimia ja että henkilöstösääntöjen 23 artiklan mukaan hänen on noudatettava sen maan yleistä järjestystä koskevaa lainsäädäntöä, jossa hän työskentelee. Tästä syystä PV katsoo, että nimittävän viranomaisen olisi pitänyt ottaa huomioon päätökset, jotka Belgian oikeusviranomaiset olivat tehneet PV:n asianomistajana lukuisia henkilöitä vastaan tekemien rikosilmoitusten johdosta.

a) Virkamiesoikeutta koskevat säännöt unionin oikeusjärjestyksessä

62.

Aluksi on pantava merkille, että kuten PV huomautuksissaan toteaa, henkilöstöä koskevia oikeussääntöjä on unionin oikeusjärjestyksen normihierarkian kaikilla tasoilla eli primaarioikeudessa, yleisissä periaatteissa ja johdetussa oikeudessa. Tässä yhteydessä ei tietenkään pidä unohtaa sitä, että unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntö tuovat arvokkaan lisän virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön sovellettaviin sääntöihin. Niiden antamat tuomiot sitovat toimielimiä SEUT 266 artiklan nojalla. Näin ollen säädännäinen oikeus ja sen vuorovaikutus kansallisten oikeusjärjestysten kanssa ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeitä ensimmäisen kanneperusteen tutkimisen kannalta.

1) Primaarioikeus ja yleiset oikeusperiaatteet

63.

Primaarioikeus muodostuu pääosin perustamissopimuksista ja niiden pöytäkirjoista sekä perusoikeuskirjasta. Virkamiesten on tehtäviensä hoitamisessa noudatettava lukuisia perusperiaatteita, jotka sisältyvät perustamissopimuksiin. Tällaisia ovat esimerkiksi SEU 2 ja SEU 3 artiklassa määrätyt unionin arvot ja tavoitteet. SEUT 298 artiklan 1 kohdan mukaan unionin toimielimet, elimet ja laitokset tukeutuvat tehtäviään hoitaessaan avoimeen, tehokkaaseen ja riippumattomaan eurooppalaiseen hallintoon. Sitä vastoin muissa primaarioikeuden määräyksissä edellytetään, että toimielimet antavat johdetun oikeuden säädöksiä kyseisten määräysten konkretisoimiseksi. Tämä koskee SEUT‑sopimuksen 336 artiklaa, jossa määrätään, että parlamentti ja neuvosto vahvistavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla ja kuultuaan niitä muita toimielimiä, joita asia koskee, virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt ja unionin muuta henkilöstöä koskevat palvelussuhteen ehdot.

64.

SEUT 270 artiklassa annetaan Euroopan unionin tuomioistuimelle toimivalta ratkaista unionin ja sen henkilöstön väliset riidat henkilöstösäännöistä ja unionin muuta henkilöstöä koskevista palvelussuhteen ehdoista johtuvin rajoituksin ja edellytyksin. SEUT 340 artiklassa puolestaan määrätään, että unioni on velvollinen korvaamaan toimielintensä ja henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttama vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti ja että unionin henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaisesta vastuusta unionia kohtaan määrätään heihin sovellettavissa henkilöstösäännöissä tai heitä koskevissa palvelussuhteen ehdoissa. Tarkemmin sanottuna SEUT 339 artiklassa määrätään, etteivät unionin virkamiehet saa ilmaista salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja eivätkä varsinkaan tietoja yrityksistä taikka niiden liikesuhteista tai kustannustekijöistä.

65.

SEU 51 artiklan mukaan pöytäkirjoilla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla, ja ne ovat siis erottamaton osa primaarioikeutta. Näistä pöytäkirjoista Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan (N:o 7) (jäljempänä pöytäkirja N:o 7) useat määräykset koskevat suoraan virkamiehiä ja muuta henkilöstöä, ja sen V luvussa käsitellään heitä. Kyseinen pöytäkirja sisältää virkamiesten kannalta olennaiset määräykset muun muassa verovapauden ja lainkäytöllisen koskemattomuuden alalla koskevia keskeisiä määräyksiä, joihin palaan tarkastelussani jäljempänä. ( 7 )

66.

Perusoikeuskirjaa, jolla on SEU 6 artiklan 1 kohdan mukaan sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla, sovelletaan kaikkiin unionin johdetun oikeuden toimiin, joihin muun muassa henkilöstösäännöt kuuluvat. Virkamiehillä on perusoikeuskirjassa suojattuja oikeuksia, ja heidän on puolestaan kunnioitettava kansalaisten perusoikeuksia hoitamiensa tehtävien yhteydessä. Tältä osin perusoikeuskirjan 41 artiklalla, jossa vahvistetaan oikeus hyvään hallintoon, on erityinen merkitys. ( 8 )

67.

Euroopan yhdentymisprosessin kuluessa unionin tuomioistuin on tuonut esille useita unionin oikeuden yleisiä periaatteita. Henkilöstöasioissa nämä periaatteet koskevat pääasiallisesti perusoikeuksia, joita suojataan Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetussa eurooppalaisessa yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus). SEU 6 artiklan 3 kohdan mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taatut perusoikeudet ovat yleisinä periaatteina osa unionin oikeutta. Ennen kuin perusoikeuskirjasta tuli sitova, kansalaisten – virkamiehet mukaan lukien – suojelu perustui olennaisilta osin Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

68.

Vaikka on totta, että perusoikeuskirjalla on nykyisin ratkaisevampi merkitys, unionin tuomioistuimet viittaavat kuitenkin tarvittaessa edelleen Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön tulkitakseen perusoikeuskirjan määräyksiä tai jopa täydentääkseen niissä taattua suojaa. Euroopan ihmisoikeussopimus ei ole menettänyt merkitystään unionin oikeuden kehityksen kannalta, sillä perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdassa määrätään, että siltä osin kuin perusoikeuskirjan oikeudet vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia, niiden merkitys ja ulottuvuus ovat samat kuin mainitussa yleissopimuksessa, eikä tämä estä unionia myöntämästä tätä laajempaa suojaa.

2) Johdettu oikeus

69.

Henkilöstösäännöissä säädetään yksityiskohtaisesti unionin toimielinten palveluksessa olevien virkamiesten palvelussuhteen ehdoista muun muassa palvelukseen ottamisen, urakehityksen, työehtojen, oikeuksien ja velvollisuuksien, palkan ja kurinpitomenettelyn osalta. ( 9 ) Henkilöstösääntöjen oikeudellinen muoto on asetus, mikä merkitsee, että ne ovat kaikilta osiltaan velvoittavat ja että ne koskevat sekä unionin toimielimiä ja laitoksia että jäsenvaltioita. Kuten unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään korostanut, ”tästä seuraa, että henkilöstösäännöt – unionin sisäiseen hallintojärjestykseen kohdistuvien vaikutusten lisäksi – velvoittavat myös jäsenvaltioita siltä osin kuin jäsenvaltioiden myötävaikutus on tarpeen niiden täytäntöönpanoa varten”, ( 10 ) mikä merkitsee, että jos henkilöstösääntöjen jokin säännös edellyttää kansallisen tason täytäntöönpanotoimenpiteitä, ”jäsenvaltiot ovat velvollisia toteuttamaan kaikki asiaankuuluvat yleiset tai erityiset toimenpiteet”. ( 11 )

70.

Virkamiehen ja hänen toimielimensä väliseen suhteeseen sovellettavat oikeussäännöt määritetään asetuksella annettujen henkilöstösääntöjen säännöksissä, mikä merkitsee sitä, että parlamentti ja neuvosto voivat tarvittaessa muuttaa niitä. Kyseessä on siis julkisoikeudellinen työsuhde, joka kuuluu asianomaisen toimielimen välittömän hallinnon alaisuuteen, mikä merkitsee sitä, että toimielin tekee kaikki virkamieheen mahdollisesti vaikuttavat päätökset yksipuolisesti henkilöstösäännöissä tai yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä vahvistettujen sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti ja että kyseiset päätökset ovat hallinnollisia toimenpiteitä. Palvelussuhteen ehtoja sovelletaan kokonaisuudessaan unionin virkamiehiin eli kaikkiin henkilöihin, jotka on nimitetty henkilöstösäännöissä säädetyllä tavalla vakinaisen viran haltijaksi yhteen unionin toimielimistä kyseisen toimielimen nimittävän viranomaisen laatiman asiakirjan nojalla.

71.

Vaikka henkilöstösäännöt ovat unionin virkamiehiä koskevan johdetun oikeuden keskeinen teksti, ( 12 ) on olemassa myös muita toimia, joilla pannaan täytäntöön henkilöstösääntöjen eri säännökset ja joilla säännellään muun muassa verotusjärjestelyjä, kielijärjestelyjä, henkilötietojen suojaa, kulkulupien myöntämistä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä ja palvelukseen ottamista laajentumisten yhteydessä. Tälle alalle on ominaista henkilöstösääntöjen säännösten täytäntöönpanosta tai tulkinnasta annetun lainsäädännön epäyhtenäisyys. Yleisesti ottaen henkilöstösäännöissä nimenomaisesti säädetyt toimet erotetaan sui generis ‑toimista. Näin ollen kyseisten toimien luetteleminen tyhjentävästi ei kuulu tämän ratkaisuehdotuksen yhteyteen ja ylittää tavoitteeni. Tarkastelun tässä vaiheessa on kuitenkin tärkeää ottaa huomioon, että lainsäädännön epäyhtenäisyydestä huolimatta yksien sovellettavien palvelussuhteen ehtojen periaate edellyttää, että kaikissa toimielimissä sovelletaan samoja säädöstekstejä ja että vältetään liian erilaisia tulkintoja. Tämän vaatimuksen noudattamisen tarkoituksena on taata, että unionin henkilöstö muodostaa yhden kokonaisuuden Amsterdamin sopimuksen 9 artiklan 3 kohdassa vahvistetun ja henkilöstösääntöjen 1 ja 1 a artiklassa ilmaistun periaatteen mukaisesti. ( 13 )

b) Kansallisen oikeuden vaikutus unionin henkilöstöön

1) Unionin riippumattomuus henkilöstöhallinnon alalla

72.

Edellä esittämistäni kohdista ilmenee, että unionin oikeusjärjestyksessä on omat virkamiehen ja hänen toimielimensä välistä suhdetta sääntelevät säännöt, jotka on kodifioitu suurimmaksi osaksi henkilöstösäännöissä. Tästä syystä jopa useissa primaarioikeuden määräyksissä ( 14 ) viitataan niihin, kuten tehdään nimenomaisesti SEUT 270 artiklassa, johon unionin yleinen tuomioistuin viittaa valituksenalaisessa tuomiossa muistuttaakseen unionin tuomioistuinten yksinomaisesta toimivallasta ratkaista henkilöstöä koskevat riita‑asiat. ( 15 )

73.

Organisatorisen itsemääräämisoikeutensa nojalla unionin hallinto on pitkälti riippumaton kansallisista oikeusjärjestyksistä, mikä ei sulje pois sitä, että unionin toimielinten itsensä tai jäsenvaltioiden on mahdollisesti pantava täytäntöön tietyt säännöt, jotta varmistetaan unionin asianmukainen toiminta ylikansallisena organisaationa. Tämä seikka ei kuitenkaan yksinään ole riittävä, jotta voitaisiin väittää unionin hallinnon toiminnan määräytyvän jollakin tavoin kansallisen oikeuden mukaisesti. Tällainen toteamus on virheellinen, kun otetaan huomioon unionin perustajien ilmeinen tarkoitus muodostaa SEUT 298 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu riippumaton eurooppalainen hallinto, mikä heijastuu lisäksi sen sääntöjen oikeudellisesta luonteesta ja tämän ylikansallisen organisaation toimielinrakenteesta. ( 16 )

74.

Tästä näkökulmasta tarkasteltuna unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 185 kohdassa esittämä toteamus, jonka mukaan ”virkamiehen ja hänen toimielimensä välistä työsuhdetta säännellään yksinomaan henkilöstösäännöissä”, ei ole oikeudellisesti virheellinen. Yhtäältä voidaan pohtia, onko virkamiesoikeuden monien oikeuslähteiden vuoksi oikeudellisesti riittävän tarkkaa käyttää tässä yhteydessä adverbia ”yksinomaan”. Toisaalta tällainen toteamus vaikuttaa täysin perustellulta, kun otetaan huomioon jo mainittu henkilöstösääntöjen yhtenäisyyden periaate, jonka mukaan kaikkien toimielinten kaikkiin virkamiehiin sovelletaan samoja henkilöstösääntöjä ja siten samoja säännöksiä. Ensinnäkin on kiistatonta, että henkilöstösäännöt muodostavat useista oikeussäännöistä koostuvan säädöskokonaisuuden keskeisen osan. Toiseksi on ilmeistä, että henkilöstösääntöjen säännöksiä sovelletaan kaikkiin komission virkamiehiin, PV mukaan lukien. Näin ollen katson, että valituksenalaisen tuomion 185 kohta on ymmärrettävä siten, että unionin yleisen tuomioistuimen tavoitteena on ollut toistaa henkilöstösääntöjen säännösten tarkoitus soveltaa niitä komission virkamiehiin, mikä on oikeudellisesti kiistatonta.

75.

PV arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se ei ole ottanut huomioon kansallisen rikosoikeuden merkitystä. PV:n mukaan ensimmäisessä oikeusasteessa riitautettuja päätöksiä ei olisi voitu tehdä siltä osin kuin ne eivät ole Belgian rikosoikeuden mukaisia. On kuitenkin huomattava, että unionin yleinen tuomioistuin viittasi ainoastaan ”virkamiehen ja toimielimen väliseen työsuhteeseen”, jota nimenomaisesti säännellään henkilöstösäännöissä. Nyt käsiteltävä asia koskee nimittäin yksinomaan unionin henkilöstöön liittyvää riita‑asiaa, jossa käsitellään PV:n ammatillista toimintaa komissiossa.

76.

Näin ollen tutkittavana ei ole kysymys siitä, voidaanko Belgian rikosoikeutta soveltaa käsiteltävässä asiassa. Unionin tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa tulkita Belgian rikosoikeutta. Kansallisen oikeuden tulkintaa koskevan kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Minusta vaikuttaa siltä, että unionin yleinen tuomioistuin on halunnut ilmaista juuri tämän viittaamalla SEUT 270 artiklaan. Lisäksi on muistutettava, että kansallisilla tuomioistuimilla ei myöskään ole toimivaltaa lausua henkilöstösääntöjen säännösten tulkinnasta, mikä korostaa unionin riippumattomuutta henkilöstöhallinnon alalla.

2) Rikosoikeudellisen menettelyn ja kurinpitomenettelyn välinen suhde

77.

Näistä seikoista huolimatta on totta, että henkilöstösääntöjen 23 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin virkamiehillä on velvollisuus noudattaa voimassa olevia lakeja ja järjestysmääräyksiä, mikä luonnollisesti käsittää rikosoikeuden. Toimielimen sijaintivaltion kyseisten lakien ja asetusten rikkominen voi pöytäkirjassa N:o 7 olevan 17 artiklan mukaisesti edellyttää virkamiehelle myönnetyn vapauden kumoamista, jotta hänen osaltaan voidaan tarvittaessa aloittaa rikostutkinta. Kuten unionin tuomioistuin on täsmentänyt asiassa komissio vastaan RQ annetussa tuomiossa, ( 17 ) virkamiehen ”koskemattomuuden pidättämistä koskevalla päätöksellä muutetaan kyseisen virkamiehen oikeusasemaa ainoastaan poistamalla [tälle] pöytäkirjassa N:o 7 olevan 11 artiklan a alakohdassa määrätyllä lainkäytöllisellä koskemattomuudella annettu suoja, jolloin henkilöstä tulee jälleen henkilö, johon sovelletaan jäsenvaltioiden yleistä lainsäädäntöä ja johon voidaan jälleen ilman minkäänlaisten välissä olevien sääntöjen soveltamista kohdistaa kyseisessä yleisessä lainsäädännössä säädettyjä toimenpiteitä, joihin kuuluvat muun muassa vapaudenriisto ja syytetoimet.” ( 18 )

78.

Tämän jälkeen on kuitenkin korostettava, etteivät Belgian oikeusviranomaiset ole tutkineet PV:n virkamiehen asemassa noudattamia menettelyjä, joista on kyse nyt käsiteltävässä asiassa. Pikemminkin PV väittää kollegojensa toimineen vastoin Belgian rikosoikeutta. Unionin yleinen tuomioistuin kiinnittää lisäksi itse huomiota tähän seikkaan valituksenalaisen tuomion 187 kohdassa. Näin ollen jää epäselväksi, mikä vaikutus PV:n väitteellä Belgian rikosoikeuden sovellettavuudesta kolmansiin osapuoliin voisi olla tämän omaan asemaan virkamiehenä.

79.

Näiden kansallisen rikosoikeuden merkityksellisyydestä nyt käsiteltävässä asiassa esitettyjen epäilyjen lisäksi on todettava, että kyseisellä oikeudella on yleensä vain välillinen vaikutus virkamiehen ja toimielimen väliseen työsuhteeseen sen erityistarkoituksen vuoksi. Rikosoikeudellinen menettely nimittäin liittyy järjestyksen ylläpitoa koskeviin sääntöihin, jotka on laadittu koko yhteiskunnan moitteettoman toiminnan takaamiseksi. ( 19 ) Sitä vastoin sen tarkoituksena ei ole säädellä virkamiehen työsuhdetta unionin toimielimessä.

80.

On kuitenkin myönnettävä, että rikosoikeuden vastainen toiminta voi tietyissä olosuhteissa vaikuttaa työsuhteeseen ja johtaa kurinpitoseuraamuksen määräämiseen erityisesti silloin, kun virkamies on syyllistynyt rikokseen osana työtehtäviään ja toiminut unionin edun vastaisesti. Koska kurinpitomenettelyn tavoitteena nimittäin on varmistaa niiden sääntöjen noudattaminen, joilla taataan toimielimen moitteeton toiminta, ( 20 ) tällaisen menettelyn aloittaminen voi osoittautua perustelluksi käsiteltävän asian olosuhteiden vuoksi.

81.

Tältä osin on kuitenkin huomattava, että vaikka samalla toiminnalla voidaan rikkoa niin rikosoikeuden säännöstä kuin kurinpitosäännöstäkin, henkilöstösäännöissä määritetään siitä johtuvat seuraukset. Kuripitoseuraamusta nimittäin arvioidaan kurinpitojärjestelmän eikä rikosoikeudellisen seuraamuksen kannalta. Näin ollen kurinpitoviranomainen ei voi asianmukaista kurinpitoseuraamusta valitessaan olla velvollinen ottamaan rajoituksetta huomioon rikosoikeudellisia seuraamuksia, joita on määrätty samaa henkilöä koskevassa rikosoikeudenkäynnissä. ( 21 ) Tämä johtuu paitsi rikosoikeudellisen menettelyn ja kurinpitomenettelyn eri päämääristä myös unionin riippumattomuudesta henkilöstöhallinnon alalla.

82.	Edellä esitetyistä syistä tarkastelun tässä vaiheessa on otettava huomioon se, että kansallisessa rikosoikeudessa ei määritetä unionin henkilöstön toimintaa, toisin kuin PV kirjallisissa huomautuksissa näyttää vihjaavan.

3) Syyttömyysolettama rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä

83.

Lisäksi minun on todettava, että kysymys Belgian rikosoikeuden sovellettavuudesta muihin virkamiehiin, joiden PV väittää syyllistyneen rikoksiin, vaikuttaa merkityksettömältä nyt käsiteltävän asian ratkaisun kannalta, kuten jäljempänä selitän. Ensinnäkin on selvää, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole esittänyt näyttöä tapauksista, joiden voitaisiin katsoa olevan työpaikkakiusaamista, eikä mistään voida päätellä, että unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut tosiseikat vääristyneellä tavalla huomioon arvioidessaan todisteita. ( 22 ) Toiseksi mikään ei viittaa myöskään siihen, että väitteissä esitettyihin rikoksiin olisi tosiasiallisesti syyllistytty, sillä belgialaiset tuomioistuimet eivät ole lopullisesti ratkaisseet näitä syytöksiä.

84.

PV voi esittää todisteina vain kuulemista koskevia määräyksiä, joita Belgian tuomioistuimet ovat antaneet tiettyjen virkamiesten osalta. On kuitenkin huomattava, että tällainen tuomioistuimen toimenpide ei ole ”todiste” oikeudellisessa merkityksessä, koska syyttömyysolettama on edelleen voimassa, kun langettavaa tuomiota ei ole annettu. Syyttömyysolettamasta määrätään perusoikeuskirjan 48 artiklassa, joka vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 ja 3 kappaletta. ( 23 ) Unionin johdetun oikeuden tasolla syyttömyysolettama vahvistetaan eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/343, ( 24 ) joka jäsenvaltioiden, Belgian kuningaskunta mukaan luettuna, on saatettava osaksi kansallista oikeusjärjestystään.

85.

Tämä syyttömyysolettama otetaan huomioon epäiltynä olevan henkilön asemassa, johon PV:n kollegat asetettiin Belgian rikosoikeuden nojalla. Tarkemmin sanottuna epäiltynä olevan henkilön asema antaa tutkinnan kohteena olevalle henkilölle yleisesti tiettyjä puolustukseen liittyviä oikeuksia oikeusviranomaisia kohtaan, esimerkiksi oikeuden käyttää avustajaa ja oikeuden saada tiedot häntä vastaan esitetyistä syytteistä, kuten säädetään oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin 22.10.2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/48/EU. ( 25 ) Tästä syystä jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksille on yhteistä se, että niissä tehdään selkeä rajanveto siltä osin kuin on kyse asianomaisen henkilön asemasta rikosoikeudellisessa menettelyssä. Tämä asema muuttuu sen mukaan, minkä tasoista epäilyä siihen henkilöön, jonka oletetaan syyllistyneen rikokseen, konkreettisesti kohdistuu. ( 26 )

86.

Tyhjentävyyden vuoksi tässä yhteydessä on tuotava esiin, että virkamiesoikeudessa otetaan huomioon syyttömyysolettama, koska henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 25 artiklassa säädetään nimenomaisesti, että jos virkamies asetetaan syytteeseen teoista, joiden perusteella on aloitettu kurinpitomenettely, lopullinen päätös tehdään vasta, kun asiaa käsittelevä tuomioistuin on antanut lopullisen tuomionsa. Tämä sääntö selittyy myös sillä, että rikostuomioistuinten tutkintavaltuudet ovat laajemmat kuin nimittävällä viranomaisella hallinnon sisällä. Edellä esitetystä seuraa, että syyttömyysolettama on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeena otettava huomioon sekä rikosoikeudellisissa että kurinpitoasioissa.

87.

Nyt käsiteltävän asian olosuhteiden osalta kaikki näyttää viittaavan siihen, että rikostutkinnat ovat vielä oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa, joten ei ole tietoa siitä, onko epäilyjen tueksi näyttöä. Belgian tuomioistuinten tässä vaiheessa toteuttamien toimenpiteiden, joihin PV viittaa, tarkoituksena on ainoastaan tarvittavien todisteiden hankkiminen. Lisäksi on korostettava, että ns. Salduz‑laissa, johon PV viittaa huomautuksissaan, annetaan oikeuksia ja takeita henkilöille, joita oikeusviranomaiset ovat kuulleet millä tahansa perusteella, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien periaatteiden mukaisesti. ( 27 ) Tästä seuraa, että kyseisen lain säännösten soveltamisen perusteella ei voida tehdä mitään päätelmiä Belgian oikeusviranomaisten kuulemien virkamiesten syyllisyyttä koskevista väitteistä ennen rikosoikeudellisen menettelyn lopettamista. Lisäksi on korostettava, että toisin kuin PV vaikuttaa huomautuksissaan esittävän, hän ei voi esittää tällaisia todisteita pelkästään tekemällä kanteluita asianomaisista virkamiehistä, vaan oikeusviranomaisten on pikemminkin arvioitava tosiseikat ja tutkittava, saadaanko hankitusta selvitysaineistosta päteviä todisteita.

88.

Tältä osin on korostettava, että oikeusviranomaisilla on yleinen velvollisuus huolehtia siitä, että tutkimusten tarkoituksena on totuuden selvittäminen ja että ne suoritetaan syyllisyyden tai syyttömyyden osoittamiseksi, toisin sanoen että niillä pyritään samanaikaisesti hankkimaan sekä syytetyn henkilön puolesta että häntä vastaan puhuvia todisteita. ( 28 ) Näin ollen oikeusviranomaiset ryhtyvät syytetoimiin vain, jos tutkimuksen päättyessä on olemassa riittävät todisteet. ( 29 ) PV:n väitteet, joissa vihjaillaan asianomaisten virkamiesten syyllisyydestä pelkästään sillä perusteella, että nämä ovat tutkinnan kohteena, vaikuttavatkin mielestäni perustuvan rikosoikeudellisen menettelyn periaatteiden loukkaamiseen.

c) Loppuhuomautukset

89.

Edellä esitetyistä syistä, jotka liittyvät erityisesti unionin riippumattomuuteen henkilöstöhallinnon alalla ja siihen, ettei kansallisella rikosoikeudella ole merkitystä käsiteltävän asian olosuhteissa, katson, että on hylättävä PV:n väitteet, joiden mukaan ensimmäisessä oikeusasteessa riitautetut päätökset ovat lainvastaisia sillä perusteella, että ne perustuvat komission virkamiesten Belgian alueella toteuttamiin rangaistavia tekoja merkitseviin toimiin ja että nimittävä viranomainen oli Belgian rikoslainsäädännön nojalla velvollinen hylkäämään kyseiset toimet.

90.

Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 185 kohdassa esittämästä toteamuksesta, jonka mukaan ”virkamiehen ja hänen toimielimensä välistä työsuhdetta säännellään yksinomaan henkilöstösäännöissä”, ei ilmene mitään oikeudellista virhettä, koska se on ymmärrettävä siten, että siinä hylätään PV:n perustelut, joissa tämä väittää lähinnä, että kansallinen rikosoikeus menee unionin virkamiesoikeuden edelle tai että kansallinen rikosoikeus on vähintäänkin yksi unionin virkamiesoikeuden lähteistä. Koska nämä väitteet perustuvat unionin oikeuden rikkomiseen, ne on hylättävä.

3. Välipäätelmä

91.	Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että ensimmäinen valitusperuste hylätään perusteettomana.

C Toinen valitusperuste

1. Asianosaisten lausumat

92.	Toisessa valitusperusteessaan PV arvostelee unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 184 ja 192 kohdassa suorittamaa arviointia.

93.

PV väittää ensinnäkin sen, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 184 kohdassa todennut, että belgialaiset tuomioistuimet eivät ole määritelleet yhtään PV:n työpaikkakiusaamisena tai vääristeltyjen asiakirjojen käyttönä pitämistä teoista tällaisiksi teoiksi eivätkä antaneet niistä rikostuomioita, selittyvän sillä, että komissio on haitannut rikostutkintaa. PV:n mukaan komissio on käyttänyt väärin toiminnallista koskemattomuutta kieltäytyessään systemaattisesti antamasta lupaa epäiltyjen kuulemiseen vastoin SEU 4 artiklassa vahvistettua vilpittömän yhteistyön periaatetta, vaikka kyse ei ole julkisen vallan käyttämisestä.

94.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on PV:n mukaan ottanut valituksenalaisen tuomion 192 kohdassa asiakirja‑aineiston huomioon vääristyneellä tavalla, kun se on hylännyt PV:n henkilöstösääntöjen 11 a artiklan rikkomista koskevan väitteen sellaisen toteamuksen perusteella, jonka mukaan pelkkä kantelu, jonka virkamies on tehnyt häntä koskevien päätösten tekemisestä vastuussa olevista henkilöistä, ei voi yksinään aiheuttaa heidän osaltaan eturistiriitaa, vaikka PV:n kahta nimittävän viranomaisen jäsentä vastaan tekemien kantelujen johdosta käynnistettiin rikostutkinta. PV:n mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tämän seikan johdosta todeta, että nimittävän viranomaisen kyseisten jäsenten osalta oli olemassa eturistiriita kurinpitomenettelyjen CMS 13/087 ja CMS 17/025 yhteydessä sekä viimeksi mainitun kurinpitomenettelyn päätteeksi 21.10.2019 tehdyn viraltapanopäätöksen yhteydessä. Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen olisi PV:n mukaan pitänyt todeta perusoikeuskirjan 41 artiklan, henkilöstösääntöjen 11 a artiklan ja henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 6 artiklan 5 kohdan rikkominen.

95.

Komissio katsoo, että väite, jonka mukaan Belgian oikeusviranomaisten kanssa ei toimittu vilpittömässä yhteistyössä sen vuoksi, että komissio kieltäytyi systemaattisesti antamasta lupaa siihen, että tutkintatuomari kuulee epäiltyjä henkilöitä, on uusi, eikä unionin yleistä tuomioistuinta voida näin ollen arvostella siitä, ettei se ole lausunut tästä asiasta. Toissijaisesti komissio katsoo, että sillä oli perusteet hylätä henkilöstösääntöjen 19 artiklaan perustuvat Belgian oikeusviranomaisten vaatimukset.

96.

Henkilöstösääntöjen 11 a artiklan rikkomista koskevasta väitteestä komissio väittää, että PV ei arvostele oikeuskäytäntöä, johon unionin yleinen tuomioistuin on nojautunut, vaan tukeutuu tosiseikkoja koskeviin väittämiin, joiden vuoksi kyseistä väitettä ei voida ottaa tutkittavaksi ja joiden perusteella unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 192 kohdassa esittämää päätelmää ei missään tapauksessa voida kyseenalaistaa. Lisäksi kyseinen väite kohdistuu kahteen menettelyyn, jotka unionin yleinen tuomioistuin on komission mukaan nimenomaisesti jättänyt valvontansa ulkopuolelle ja joista ensimmäinen johti myöhemmin peruutettuun viraltapanopäätökseen ja toinen on erillisen oikeudenkäynnin kohteena.

2. Asian arviointi

97.

Toisen valitusperusteen tarkastelu keskittyy unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 192 kohdassa esittämään päättelyyn, jossa se hylkäsi PV:n väitteen siitä, että nimittävän viranomaisen, joka oli tehnyt ensimmäisessä oikeusasteessa riitautetut päätökset, kolmesta jäsenestä kahdella oli eturistiriita, koska molemmat olivat osallisina Belgiassa työpaikkakiusaamisen tai julkisten asiakirjojen väärentämisen vuoksi aloitetuissa rikosoikeudellisissa menettelyissä. PV vetoaa perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa taatun puolueettomuusperiaatteen loukkaamiseen sekä henkilöstösääntöjen 11 a artiklan rikkomiseen. PV katsoo lisäksi, että unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan se, että kyseiset henkilöt ovat osallisina mainituissa menettelyissä, ei ole riittävä peruste kyseenalaistaa heidän puolueettomuuttaan, on pidettävä tosiseikkojen vääristyneellä tavalla huomioon ottamisena, koska unionin yleinen tuomioistuin on katsonut kyseessä olevien menettelyjen johtaneen siihen, että valittaja teki kanteluja välttääkseen kurinpitomenettelyn.

a) Puolueettomuuden käsite virkamiesoikeudessa

98.

Aluksi on todettava, että perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti. Puolueettomuuden vaatimuksen tarkoituksena on taata unionin perustana oleva yhdenvertainen kohtelu. Muistutan myös, että unionin tuomioistuin on hiljattain muistuttanut asiassa parlamentti vastaan UZ antamassaan tuomiossa, että puolueettomuuden vaatimusta sovelletaan myös henkilöstöasioiden alalla. ( 30 ) Tässä yhteydessä viittaan kyseisessä asiassa esittämääni ratkaisuehdotukseen, jossa totesin, että ”koska sekä unionin toimielinten, elinten ja laitosten sisäinen toiminta että niiden ulkoinen mielikuva riippuvat tämän vaatimuksen noudattamisesta, sen on väistämättä katsottava koskevan kaikkea unionin hallinnon toimintaa, myös sen henkilöstöhallintoon liittyviä näkökohtia, kuten henkilöstön nimityksiä ja ylennyksiä ja henkilöstölle määrättäviä seuraamuksia”. ( 31 ) Näin ollen katson, ettei ole epäilystäkään siitä, että puolueettomuusvaatimusta voidaan soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaiseen kurinpitomenettelyyn.

99.

Henkilöstösääntöjen 11 a artiklaan, johon PV vetoaa huomautuksissaan, sisältyy erityisiä sääntöjä, joiden tarkoituksena on taata, että virkamies hoitaa virkansa ilman, että eturistiriidat haittaavat hänen tehtävänsä suorittamista. ( 32 ) Kyseisen artiklan 1 kohdan mukaan ”virkamies ei tehtäviään hoitaessaan saa käsitellä sellaista asiaa, johon liittyy suoraan tai välillisesti tämän riippumattomuuden mahdollisesti vaarantava henkilökohtainen, erityisesti perheeseen liittyvä tai taloudellinen etu”. Kun otetaan huomioon, että nämä säännöt ilmaisevat puolueettomuuden vaatimusta laajassa merkityksessä, katson, että niitä on tarpeen tulkita puolueettomuuden käsitteen valossa, sellaisena kuin se ilmenee unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä. Mielestäni vaikuttaa siltä, että unionin yleinen tuomioistuin noudatti tätä nimenomaista lähestymistapaa todetessaan valituksenalaisen tuomion 190 kohdassa, että henkilöstösääntöjen 11 a artiklalla on ”laaja soveltamisala, kun otetaan huomioon, että tällä säännöksellä asetetut riippumattomuuden ja luotettavuuden tavoitteet ovat perustavanlaatuisia tavoitteita ja että virkamiehille ja toimihenkilöille asetettu velvollisuus on luonteeltaan yleinen” (kursivointi tässä).

100.

Unionin tuomioistuin nojautuu oikeuskäytännössään puolueettomuuden käsitteeseen, jossa on kaksi osaa. Yhtäältä subjektiivinen puolueettomuus, jonka mukaan yhdelläkään kyseessä olevan toimielimen jäsenistä ei saa olla ennakolta määritettyä kantaa tai henkilökohtaisia ennakkoluuloja, ja toisaalta objektiivinen puolueettomuus, jonka mukaan toimielimen on annettava riittävät takeet, jotta kaikki perustellut epäilyt mahdollisista ennakkoluuloista voidaan sulkea pois. Tästä unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että sen osoittamiseksi, että hallinnollisessa menettelyssä ei tarjota riittäviä takeita perusteltujen epäilyjen sulkemiseksi pois mahdollisten ennakkoluulojen osalta, ei edellytetä puolueellisuuden toteamista. On riittävää, että tältä osin on olemassa perusteltu epäily, jota ei voida sulkea pois. ( 33 ) Unionin yleisen tuomioistuimen päättelyä on arvioitava edellä esitetyn perusteella.

101.

Objektiivisesta puolueettomuudesta on huomautettava, että sen jälkeen, kun unionin yleinen tuomioistuin oli ensin esittänyt valituksenalaisen tuomion 180 ja 191 kohdassa valittajan väitteet, joiden mukaan kyse oli eturistiriidasta sen vuoksi, että työpaikkakiusaamisen tai julkisten asiakirjojen väärentämisen johdosta käynnistetyissä rikosoikeudellisissa menettelyissä oli osallisina henkilöitä, jotka olivat tehneet päätöksiä häntä vastaan aloitetuissa kurinpitomenettelyissä, se totesi saman tuomion 193 ja 194 kohdassa, ettei tällaisten väitteiden tueksi ollut mitään todisteita. Lisäksi on huomattava, että nyt käsiteltävän valituksen yhteydessä PV ei esitä mitään seikkaa, josta tämä näkökohta voisi saada lisätukea.

102.

Näin ollen, kuten olen jo todennut, ( 34 ) on nähdäkseni lähdettävä siitä, ettei käsiteltävässä asiassa ole tapahtunut työpaikkakiusaamista. Tämä pätee myös kolmijäsenisen nimittävän viranomaisen jäseniä vastaan esitettyyn väitteeseen, jonka mukaan he syyllistyivät rikoksiin, kun otetaan huomioon, että Belgiassa aloitetut rikosoikeudelliset menettelyt eivät johtaneet rikostuomioon, mitä unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti korostanut valituksenalaisen tuomion 184 kohdassa. Koska asianomaiset henkilöt voivat perustellusti vedota syyttömyysolettamaan, vaikuttaa mielestäni ilmeiseltä, että pelkän kantelun tekeminen ei yksinään riitä herättämään epäilyjä jäsenten puolueettomuudesta, kun eturistiriidan olemassaoloa ei voida päätellä muiden seikkojen perusteella. Toisenlainen toteamus merkitsisi syyttömyysolettamaa koskevan oikeuden vaarantamista oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeena ja todistustaakan kääntämistä rikosoikeudenkäynnissä, mikä on mielestäni ristiriidassa oikeusvaltion kanssa.

b) Oikeuden väärinkäyttö ja hallinnon moitteettomalle toiminnalle aiheutuvat vaarat

103.

Näiden seikkojen perusteella voidaan jo hylätä suuri osa väitteistä, joita PV on esittänyt tosiseikkojen huomioon ottamisesta vääristyneellä tavalla, mikä hänen mukaansa ilmenee unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 192 kohdassa esittämästä päättelystä. Katson kuitenkin tarpeelliseksi tutkia tätä väitettä perusteellisesti poistaakseni kaikki mahdolliset epäilyt kyseisessä tuomiossa esitettyjen perustelujen lainmukaisuudesta.

104.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi edellä mainitussa kohdassa, että ”kantajan väite, jonka mukaan kantelun tekeminen – mikäli kantelu hyväksyttäisiin – riittäisi aiheuttamaan eturistiriidan, johtaisi siihen, että jokainen virkamies voisi haitata häneen kohdistettujen kurinpitotoimien toteuttamista”, ja lisäsi, että ”kurinpitomenettelyn kohteena oleva virkamies voisi yksinkertaisesti tehdä kantelun niistä henkilöistä, jotka ovat vastuussa häntä koskevien päätösten tekemisestä, ja pyytää tämän jälkeen heidän jääväämistään henkilöstösääntöjen 11 a artiklan mukaisesti”. PV väittää tältä osin, että belgialaisissa tuomioistuimissa vireillä olevia oikeudenkäyntejä ei voida tulkita ”pelkäksi kanteluksi”, jonka hänen väitetään tehneen välttääkseen kurinpitomenettelyn. PV:n mukaan eturistiriidan olemassaolo määräytyy rikostutkinnassa annetun ratkaisun mukaan.

105.

Edellisessä kohdassa toistetussa unionin yleisen tuomioistuimen päättelyssä on havaittavissa huoli kurinpitomenettelyn puolueettomuuden takaamisesta yhdessä hallinnon moitteettoman toiminnan varmistamisen kanssa. Yhtäältä valituksenalaisen tuomion 189 ja 190 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin oli täysin tietoinen henkilöstösääntöjen 11 a artiklan merkityksestä muistuttaessaan, että kyseisen säännöksen ”tarkoituksena on taata virkamiesten ja toimihenkilöiden riippumattomuus, koskemattomuus ja puolueettomuus”. Toisaalta on todettava unionin yleisen tuomioistuimen todenneen perustellusti, että puolueettomuuden käsitteen sellainen tulkinta – sellaisena kuin PV tätä tulkintaa tukee – että rikostutkintoihin osallistuneiden nimittävän viranomaisen jäsenten olisi pitänyt olla osallistumatta kurinpitomenettelyyn, oli oikeudellisesti kestämätön siksi, ettei ollut mitään objektiivista syytä kyseenalaistaa asianomaisten henkilöiden puolueettomuutta, mutta myös siksi, että tällaisen tulkinnan hyväksymiseen liittyi huomattava hallinnon työn vaikeuttamisen vaara.

106.

Unionin yleinen tuomioistuin viittasi konkreettisemmin vaaraan siitä, että virkamies tekee kantelun tavalla, jota voidaan pitää väärinkäyttönä, synnyttääkseen eturistiriidan ja vaatiakseen häntä koskevien päätösten tekemisestä vastaavien henkilöiden jääväämistä, mikä mahdollistaisi kurinpitomenettelyn tavoitteen vaarantamisen. Tältä osin on kiinnitettävä huomiota siihen, että PV on tehnyt useita kanteluja, joiden johdosta noin 40 komission virkamiestä ja toimihenkilöä on asetettu syytteeseen. Näin ollen huomattavaa määrää kyseisessä toimielimessä toimivia henkilöitä on PV:n aloitteesta syytetty työpaikkakiusaamisesta ja rikollisesta menettelystä. Tämä on huomionarvoinen seikka, josta on esitettävä muutamia oikeudellisia huomautuksia.

107.

Mielestäni ei voida sulkea pois sitä, että on olemassa olosuhteita, joissa jonkin oikeuden – kuten oikeuden vapauttaa virkamies velvollisuuksistaan eturistiriitaa koskevien väitteiden vuoksi – käyttämistä voidaan pitää sen väärinkäyttönä. Unionin tuomioistuin on useita kertoja todennut, että unionin oikeuden yleisen periaatteen mukaan yksityiset eivät saa vedota unionin oikeuteen vilpillisesti tai käyttää sitä väärin. ( 35 ) Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, väärinkäytön osoittaminen edellyttää yhtäältä sellaista objektiivisten olosuhteiden kokonaisuutta, josta ilmenee, että vaikka unionin säännöstössä vahvistettuja edellytyksiä on muodollisesti noudatettu, säännöstöllä tavoiteltua päämäärää ei ole saavutettu, ja toisaalta sellaista subjektiivista osatekijää, joka koskee tahtoa saada unionin säännöstöstä johtuva etu toteuttamalla keinotekoisesti edellytykset tämän edun saamiseksi. ( 36 )

108.

Vaikka unionin yleinen tuomioistuin ei oikeuskäytännössä esitettyjen arviointiperusteiden nojalla nimenomaisesti luonnehtinut PV:n menettelyä väärinkäytökseksi, valituksenalaisen tuomion 192 kohdasta ilmenee kuitenkin, että se epäili vakavasti, etteivät PV:n kyseisistä virkamiehistä tekemät kantelut olleet perusteltuja. Tässä yhteydessä vaikuttaa mielestäni siltä, että unionin yleinen tuomioistuin saattoi perustellusti ilmaista olevansa tietyssä määrin huolestunut siitä vaarasta, jota PV:n esittämä tulkinta merkitsi kurinpitomenettelyn asianmukaiselle toteuttamiselle, kun otetaan erityisesti huomioon yhtäältä komission eri virkamiehistä tehtyjen kantelujen varsin suuri määrä ja toisaalta se, että kyseessä olevissa olosuhteissa työpaikkakiusaamisesta ja rikoksista ei ollut näyttöä.

109.

Ellei näitä kanteluita olisi tehty ainoastaan nimittävän viranomaisen työn haittaamiseksi, olisi kohtuudella voitu odottaa, että PV olisi kyennyt näyttämään toteen joitakin työpaikkakiusaamista koskevia tilanteita, mitä ei selvästikään ole tapahtunut. Ellei päinvastaisia viitteitä ole, on pohdittava, onko PV todella toiminut vilpittömässä mielessä, kuten unionin oikeudessa edellytetään, vai onko hänen tarkoituksenaan pikemminkin ollut käyttää hyväkseen henkilöstösääntöjen 11 a artiklassa, sellaisena kuin sitä on tulkittu puolueettomuusvaatimuksen valossa, annettua suojaa saavuttaakseen sellaisia päämääriä, joita unionin lainsäätäjä ei selvästikään ole tarkoittanut, eli mahdollistaakseen sen, että virkamies voi haitata hallinnon työtä ja aiheuttaa vahinkoa kollegoilleen.

110.

Jos näin olisi, tämä menettely epäilemättä täyttäisi vaadittavat edellytykset, jotka on asetettu sen pitämiselle oikeuden väärinkäyttönä, mistä seuraisi, että PV:ltä pitäisi evätä edellä mainitulla säännöksellä annetun oikeuden käyttäminen. ( 37 ) Toisin sanoen PV ei voisi pätevästi vedota henkilöstösääntöjen 11 a artiklaan. Tämän jälkeen on todettava, että kyse on viime kädessä tosiseikkoja koskevasta kysymyksestä, johon unionin yleinen tuomioistuin näyttää antaneen riittävän selkeän vastauksen olosuhteita koskevan arvioinnin perusteella. Varovainen lähestymistapa, jonka unionin yleinen tuomioistuin omaksui PV:n asenteeseen hallintoa kohtaan ja erityisesti kyseessä olevassa kurinpitomenettelyssä, on mielestäni perusteltu käsiteltävän asian erityisissä olosuhteissa. Näistä syistä katson, ettei unionin yleisen tuomioistuimen päättelyyn sisälly oikeudellista virhettä.

111.

Edellä esitetystä huolimatta katson, ettei unionin tuomioistuimen ole tarpeen ottaa tyhjentävästi kantaa siihen, olisiko unionin yleinen tuomioistuin voinut hylätä PV:n väitteet vetoamalla siihen, että PV syyllistyi väärinkäytökseen, koska syyttömyysolettaman kunnioittaminen ja päinvastaisten todisteiden puuttuminen ovat joka tapauksessa sinänsä vankkoja perusteita, joiden nojalla voidaan päätellä, ettei puolueettomuuden vaatimusta ole loukattu sen vuoksi, että tietyt nimittävän viranomaisen jäsenet, joista PV oli tehnyt kantelun, olivat osallistuneet päätöksentekoon. Mielestäni yleinen väärinkäytösten ehkäisemisen tarve, johon unionin yleinen tuomioistuin viittaa, on ainoastaan täydentävä perustelu sellaisen päättelyn tueksi, joka on jo riittävän vakuuttava.

3. Loppuhuomautukset

112.

Toisen valitusperusteen tarkastelu, erityisesti siltä osin kuin on kyse valituksenalaisen tuomion 189–194 kohdassa esitetyistä perusteluista, ei tuo esille mitään oikeudellista virhettä. On päinvastoin katsottava, että unionin yleinen tuomioistuin on määrittänyt asianmukaisesti henkilöstösääntöjen 11 a artiklan, sellaisena kuin sitä on tulkittu perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun puolueettomuusperiaatteen kannalta, soveltamisalan ja on perustellusti katsonut, että PV:n tekemien kantelujen kohteena olleiden nimittävän viranomaisen tiettyjen jäsenten osallistuminen ei johtanut sellaiseen eturistiriitaan, joka voisi tehdä kurinpitomenettelyssä PV:n osalta tehdyistä päätöksistä lainvastaisia.

113.

Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 192 kohdassa mainitsema vaara siitä, että puolueettomuusperiaatteen väärinkäyttö aiheuttaa hallinnon toimimattomuutta, joka haittaa erityisesti kyseessä olevan kurinpitomenettelyn noudattamista, on perusteltu asian erityisten olosuhteiden eli sen vuoksi, että PV oli tehnyt erityisen suuren määrän kanteluita komission eri virkamiehistä huolimatta siitä, että heidän syyllistymisestään työpaikkakiusaamiseen ja rikoksiin ei ollut näyttöä. Näin ollen katson, että PV:n väite puolueettomuusvaatimuksen noudattamatta jättämisestä on hylättävä.

4. Välipäätelmä

114.	Tämän tarkastelun päätteeksi katson, ettei toista valitusperustetta voida hyväksyä. Ehdotan, että se hylätään perusteettomana.

D Kahdeksas valitusperuste

1. Asianosaisten lausumat

115.	Kahdeksannessa valitusperusteessaan PV väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki kaksi oikeudellista virhettä arvioidessaan, otetaanko PV:n vaatimus 26.7.2016 tehdyn viraltapanopäätöksen kumoamisesta tutkittavaksi.

116.

PV:n mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ensinnäkään olisi voinut pätevästi todeta valituksenalaisen tuomion 81 kohdassa, että nimittävä viranomainen oli kuitannut PV:n velat komissiolle määrillä, jotka komission oli maksettava PV:lle. Viraltapanopäätöksen peruuttaminen oli PV:n mukaan poistanut taannehtivasti kaikki kyseisen päätöksen seuraukset, erityisesti perusteettomia poissaoloja koskevat toteamukset. Tästä seuraa PV:n mukaan, että velat olisi pitänyt peruuttaa ja hänen palkastaan tehdyt pidätykset palauttaa tämän peruuttamisen jälkeen, joten kuittausta ei olisi voitu suorittaa.

117.

Toiseksi PV väittää unionin yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen, kun se totesi valituksenalaisen tuomion 82 kohdassa, että viraltapanopäätöksen taloudelliset vaikutukset olisivat poistuneet ennen kanteen nostamista asiassa T‑786/16. Nimittävä viranomainen ei PV:n mukaan korvannut viraltapanopäätöksensä taloudellisia seurauksia, koska sen olisi pitänyt tätä varten maksaa PV:lle korvausta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä.

118.

Komission mukaan kurinpitomenettelyn kumoaminen sen vuoksi, ettei asiassa suoritettu tutkintaa, ei ensinnäkään olisi poistanut aikaisemmin tehtyjä päätöksiä, jotka oikeuttivat sen mukaan kyseisen menettelyn aloittamisen ja ovat täysin erotettavissa kyseisestä menettelystä ja riippumattomia siitä. Toiseksi viraltapanopäätöksen peruuttamisen taloudelliset vaikutukset olivat komission mukaan todellakin poistuneet.

2. Asian arviointi

119.

Kahdeksannen valitusperusteen tarkastelussa keskitytään unionin tuomioistuimen pyynnöstä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 81 ja 82 kohdassa esittämään päättelyyn, jonka mukaan PV:n 26.7.2016 tehdystä viraltapanopäätöksestä nostama kumoamiskanne on jätettävä tutkimatta. Tarkemmin sanoen PV riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 82 kohdassa esittämän toteamuksen, jonka mukaan 26.7.2016 tehdyn viraltapanopäätöksen kumoamisvaatimuksella ei ole kohdetta, koska päätös on peruutettu ja sen taloudelliset vaikutukset ovat poistuneet ennen kanteen nostamista asiassa T‑786/16. PV:n mukaan nimittävä viranomainen ei korvannut viraltapanopäätöksensä taloudellisia seurauksia, koska PV:lle olisi tätä varten pitänyt maksaa korvausta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä.

a) Prosessioikeudessa edellytetty oikeussuojan tarve

120.

Kuten julkisasiamies Kokott on asiassa Wunenburger vastaan komissio esittämässään ratkaisuehdotuksessa ( 38 ) selittänyt, oikeussuojan tarvetta koskevalla vaatimuksella varmistetaan prosessuaaliselta kannalta, etteivät tuomioistuimet ratkaise oikeuskysymyksiä, jotka ovat pelkästään hypoteettisia. Oikeussuojan tarve on näin ollen asian tutkittavaksi ottamista koskeva pakottava edellytys, joka voi olla merkityksellinen menettelyn useissa vaiheissa. Oikeussuojan tarpeen on kiistatta oltava olemassa jo kanteen nostamisesta lähtien. Sen on kuitenkin myös oltava edelleen olemassa kanteen nostamisen jälkeen siihen asti, kunnes pääasiassa annetaan tuomio. ( 39 )

121.

Mikäli oikeussuojan tarve häviää vasta tuomioistuinmenettelyn vireillä ollessa, tuomioistuimen ei ole enää perusteltua ratkaista asiaa. Kantajan kannalta olisi kuitenkin kohtuutonta, jos tämän nostama kanne, joka alun perin täytti tutkittavaksi ottamisen edellytykset, tällaisessa tapauksessa yksinkertaisesti hylättäisiin ja kantaja velvoitettaisiin korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Tällaisessa tapauksessa on pikemminkin täysin asianmukaista todeta, että lausunnon antaminen asiasta raukeaa, jolloin yhtäältä ilmaistaan, että kanteen kohde on hävinnyt vasta sen nostamisen jälkeen, ja toisaalta vältetään kantajalle tästä koituvat kulut.

122.

Oikeuskäytännön nojalla kantajan oikeussuojan tarve voi ensinnäkin perustua unionin toimielimen (väitetysti) lainvastaisen toiminnan toistumisen vaaraan. SEUT 266 artiklan 1 kohdassa nimittäin määrätään, että toimielimen, jonka säädös on julistettu mitättömäksi, on ”toteutettava unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet”, mikä merkitsee käytännössä sitä, että kyseisen toimielimen on otettava huomioon mainitussa tuomiossa esitetyt mitättömyysperusteet siinä tapauksessa, että se päättäisi korvata kumotun toimen myöhemmin. ( 40 ) Toiseksi oikeussuojan tarve voi pysyä tilanteessa, jossa kumoamiskanteesta tehty ratkaisu on merkityksellinen kantajan mahdollisten vahingonkorvausvaatimusten vuoksi. Kolmanneksi kantajalla voi olla joissakin tapauksissa ja erityisesti henkilöstöriidoissa intressi poistaa häntä koskevat kielteiset arviot, jotta hän voi tulevaisuutta varten palauttaa maineensa.

b) Unionin yleisen tuomioistuimen päättelyn tarkastelu

123.

Valituksenalainen tuomio koskee järjestyksessä toista näistä kolmesta tapauksesta eli valittajan vahingonkorvausvaatimusta. Unionin tuomioistuin on katsonut, että kantajan oikeussuojan tarve on arvioitava konkreettisesti ottamalla muun muassa huomioon väitetyn lainvastaisuuden seuraukset ja väitetyn vahingon luonne. ( 41 ) PV:n tilannetta käsiteltävässä asiassa on tarkasteltava edellä mainittuihin periaatteisiin nähden. Tarkastelun yhteydessä on myös tarpeen tutkia, otetaanko unionin yleisen tuomioistuimen päättelyssä huomioon nämä periaatteet.

124.

Tältä osin on heti alkuun kiinnitettävä huomiota siihen, että PV ei ole tämän ratkaisuehdotuksen 121 kohdassa mainitussa tilanteessa. PV:n kumoamiskanne ei ole vailla kohdetta siksi, että oikeussuojan tarve on lakannut vireillä olevan oikeudenkäynnin aikana, vaan pikemminkin siksi, että riidanalainen päätös on lakannut olemasta olemassa jo ennen kanteen nostamista. On nimittäin muistettava, että nimittävä viranomainen oli peruuttanut viraltapanopäätöksensä 26.7.2017 eli ennen kanteen nostamista unionin yleisessä tuomioistuimessa. Tässä asiayhteydessä unionin yleinen tuomioistuin palautti aluksi mieliin valituksenalaisen tuomion 80 kohdassa perustavanlaatuisen eron kumoamisen ja peruuttamisen välillä: edellinen johtaa päätöksen poistumiseen jatkossa ( 42 ) ja jälkimmäinen sen poistumiseen taannehtivin vaikutuksin. Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 82 kohdassa, että kyseessä olevan viraltapanopäätöksen peruuttaminen oli johtanut sen poistumiseen taannehtivasti, ja näin ollen koska riidanalaista päätöstä ei enää ollut olemassa, se ei voinut enää olla PV:lle vastainen toimi. Tämä toteamus on mielestäni oikeudellisesti moitteeton.

125.

Siltä osin kuin on kyse oikeussuojan tarpeen olemassaolosta vahingonkorvausasiassa, on muistutettava unionin tuomioistuimen todenneen, että vahingonkorvauskanne on itsenäinen oikeussuojakeino, jolla on oma tehtävänsä oikeussuojakeinojen järjestelmässä ja jonka nostamisen edellytykset määräytyvät sen erityisen tarkoituksen perusteella. ( 43 ) Näin ollen toimesta nostettu kumoamiskanne ei ole välttämätön edellytys vahingonkorvauskanteen nostamiselle, jotta voidaan vaatia korvausta toimesta aiheutuneesta vahingosta. ( 44 ) Nyt käsiteltävän asian yhteydessä on huomattava, että PV on todellakin liittänyt kumoamiskanteeseensa vahingonkorvausvaatimuksen. Näin ollen vaikuttaa siltä, että oikeussuojan tarpeen puuttuminen kumoamiskanteessa ei ole ratkaiseva seikka sen toteamiseksi, voidaanko PV:n vahingonkorvausvaatimus ottaa tutkittavaksi. Sitä vastoin katson, että on välttämätöntä ratkaista, täyttyivätkö mainitun kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset ja SEUT 340 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetut edellytykset käsiteltävässä asiassa, kun otetaan nimenomaisesti huomioon kanteen itsenäinen luonne.

126.

Vahingonkorvausvaatimukselle asetettujen edellytysten ( 45 ) osalta epäilen hieman, voidaanko niiden katsoa täyttyvän käsiteltävässä asiassa. Erityisesti on mielestäni epävarmaa, voiko nimittävän viranomaisen itse peruuttaman viraltapanopäätöksen ja sen aineellisen vahingon välillä, jota PV väittää itselleen aiheutuneen, olla syy‑yhteys. Kuten unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisen tuomion 81 kohdassa totesi, viraltapanopäätöksen peruuttamisesta 26.7.2017 seurasi yhtäältä se, että PV palautettiin virkaansa komissiossa 16.9.2017 alkaen, ja toisaalta se, että hänelle myönnettiin taannehtivasti palkkaa ja vuosilomapäiviä 1.8.2016–15.9.2017 vastaavalta ajanjaksolta.

127.

Lisäksi on todettava, että nimittävä viranomainen oli kuitannut PV:n velat komissiolle ja määrät, jotka komission oli maksettava PV:lle, edellä mainitun ajanjakson osalta ja maksanut PV:lle 9550 euron summan. Kuten unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisen tuomion 82 kohdassa perustellusti totesi, 26.7.2016 tehty viraltapanopäätös oli näin ollen peruutettu ja sen taloudelliset vaikutukset oli poistettu. Vaikka PV väittää valituksessaan, että tämä korvaus oli perusteeton, hänelle on vastattava, että viraltapanopäätöksen peruuttaminen ei johtanut perusteettomien poissaolojen toteamista koskevien ja kurinpitomenettelyn perustana olleiden aikaisempien päätösten poistamiseen. Unionin yleinen tuomioistuin on siis perustellusti hyväksynyt valittajan perusteettomista poissaoloista johtuvien velkojen kuittaamisen niillä määrillä, jotka komission oli maksettava valittajalle kyseiseltä ajanjaksolta. Näin ollen on vaikea ymmärtää, miten PV:lle olisi voinut aiheutua aineellista vahinkoa.

c) Loppuhuomautukset

128.

Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 81 ja 82 kohdassa esittämän päättelyn tarkastelun perusteella ei voida todeta oikeudellista virhettä. Edellä esitetyn perusteella katson unionin yleisen tuomioistuimen tavoin, ettei PV:llä ole oikeussuojan tarvetta muun muassa hänelle vastaisen toimen puuttumisen vuoksi. Kaikki vaikuttaa nimittäin viittaavan siihen, että PV:n riitauttama viraltapanopäätös on peruutettu taannehtivin vaikutuksin ennen kumoamiskanteen nostamista, joten päätöksellä ei enää ole vaikutuksia, jotka voisivat olla hänelle vastaisia. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti katsonut, että kumoamisvaatimus oli jätettävä tutkimatta.

129.

PV:n korvausvaatimuksen osalta vaikuttaa siltä, että tämän esittämien väitteiden perusteella ei voida arvioida, missä määrin hänelle olisi voinut aiheutua aineellista vahinkoa, kun otetaan huomioon, että komission suorittama kuittaaminen oli perusteltu, kuten unionin yleinen tuomioistuin on tuomiossaan todennut. Näin ollen katson, että perustelut, joita PV esitti vahingonkorvausoikeutta koskevan väitteensä tueksi, on hylättävä.

3. Välipäätelmä

130.	Edellä esitetyistä syistä ehdotan, että kahdeksas valitusperuste hylätään perusteettomana.

VI Ratkaisuehdotus

131.	Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin toteaa ensimmäisen, toisen ja kahdeksannen valitusperusteen perusteettomiksi.

( 1 ) Alkuperäinen kieli: ranska.

( 2 ) Ks. tuomio 16.12.2020, neuvosto ym. v. K. Chrysostomides & Co. ym. (C‑597/18 P, C‑598/18 P, C‑603/18 P ja C‑604/18 P, EU:C:2020:1028, 128 kohta) ja tuomio 17.12.2020, BP v. FRA (C‑601/19 P, ei julkaistu, EU:C:2020:1048, 71 kohta).

( 3 ) Ks. tuomio 25.1.2007, Sumitomo Metal Industries ja Nippon Steel v. komissio (C‑403/04 P ja C‑405/04 P, EU:C:2007:52, 39 kohta) ja tuomio 17.12.2020, Inpost Paczkomaty v. komissio (C‑431/19 P ja C‑432/19 P, EU:C:2020:1051, 51 kohta).

( 4 ) Ks. tuomio 26.1.2017, Duravit ym. v. komissio (C‑609/13 P, EU:C:2017:46, 86 kohta) ja tuomio 28.11.2019, Brugg Kabel ja Kabelwerke Brugg v. komissio (C‑591/18 P, ei julkaistu, EU:C:2019:1026, 63 kohta).

( 5 ) Ks. valituksenalaisen tuomion 175 kohta.

( 6 ) Ks. valituksenalaisen tuomion 60, 171, 221, 222 ja 231 kohta.

( 7 ) Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 77 kohta.

( 8 ) Perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistetun hyvää hallintoa koskevan oikeuden yksityiskohtaisemman selityksen osalta viittaan ratkaisuehdotukseeni asiassa parlamentti v. UZ (C‑894/19 P, EU:C:2021:497, 66 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

( 9 ) Pilorge‑Vrancken, J., Le droit de la fonction publique de l’Union européenne, Larcier, Bryssel, 2017, s. 15.

( 10 ) Tuomio 4.2.2021, Ministre de la Transition écologique et solidaire ja Ministre de l’Action et des Comptes publics (C‑903/19, EU:C:2021:95, 37 kohta).

( 11 ) Tuomio 20.10.1981, komissio v. Belgia (137/80, EU:C:1981:237, 9 kohta).

( 12 ) Andreone, F., ”Hiérarchie des normes et sources du droit de la fonction publique de l’Union européenne”, Groupe de réflexion sur l’avenir du service public européen, julkaisu nro 25, kesäkuu 2015, s. 16.

( 13 ) Tuomio 14.12.2017, RL v. Euroopan unionin tuomioistuin (T‑21/17, EU:T:2017:907, 51 kohta).

( 14 ) Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 64 kohta.

( 15 ) Ks. tuomio 15.7.2021, OH (Lainkäytöllinen koskemattomuus) (C‑758/19, EU:C:2021:603, 24 ja 25 kohta) sekä julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus EUSK v. KF (C‑14/19 P, EU:C:2020:220, 91 kohta).

( 16 ) Giacobbo Peyronnel, V. ja Perillo, E. muistuttavat teoksessa Statut de la fonction publique de l’Union européenne (Larcier, Bryssel, 2017, s. 17) Euroopan hiili‑ ja teräsyhteisön perustajien tarkoituksesta muodostaa ylikansallisista virkamiehistä koostuva riippumaton henkilöstö.

( 17 ) Tuomio 18.6.2020, komissio v. RQ (C‑831/18 P, EU:C:2020:481).

( 18 ) Tuomio 18.6.2020, komissio v. RQ (C‑831/18 P, EU:C:2020:481, 45 kohta).

( 19 ) Tuomio 6.10.2021, AV ja AW v. parlamentti (T‑43/20, ei julkaistu, EU:T:2021:666, 106 kohta).

( 20 ) Tuomio 6.10.2021, AV ja AW v. parlamentti (T‑43/20, ei julkaistu, EU:T:2021:666, 106 kohta).

( 21 ) Tuomio 6.10.2021, AV ja AW v. parlamentti (T‑43/20, ei julkaistu, EU:T:2021:666, 106 kohta).

( 22 ) Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 51 kohta.

( 23 ) Ks. tuomio 5.9.2019, AH ym. (Syyttömyysolettama) (C‑377/18, EU:C:2019:670, 41 kohta) ja tuomio 25.2.2021, Dalli v. komissio (C‑67/19 P, EU:C:2021:133, 223 kohta).

( 24 ) EUVL 2016, L 65, s. 1.

( 25 ) EUVL 2013, L 294, s. 1.

( 26 ) Ks. tältä osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 28.10.1994, Murray v. Yhdistynyt kuningaskunta (CE:ECHR:1994:1028JUD001431088, 55 kohta).

( 27 ) De Béco, R., ”L’audition par la police, le parquet ou le juge d’instruction”, Justice‑en‑ligne (artikkeli 25.8.2021), selittää, että Belgian rikosprosessioikeudessa annetaan oikeuksia ja takeita kaikille henkilöille, joita on kuultu millä tahansa perusteella (uhri, kantelija, ilmiantaja, todistaja, epäilty, poliisin kuultavaksi kutsuttu tai vapautensa menettänyt henkilö).

( 28 ) Asia on näin useiden jäsenvaltioiden, mukaan lukien Belgian kuningaskunnan, rikosoikeudessa, kuten Du Jardin, J., toteaa julkaisussa ”Belgique, les principes de procédure pénale et leur application dans les procédures disciplinaires”, Revue internationale de droit pénal, osa 74, nro 3, 2003, s. 801. Esitutkintalain 56 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään tutkintatuomarin tehtävien osalta konkreettisemmin, että tutkintatuomari ”vastaa puolesta ja vastaan puhuvien seikkojen tutkinnasta” ja valvoo todistuskeinojen lainmukaisuutta ja sitä, että ne on hankittu vilpittömässä mielessä” (kursivointi tässä). Tässä yhteydessä on kiinnitettävä huomiota myös tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa 12.10.2017 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939 (EUVL 2017, L 283, s. 1) 5 artiklan 4 kohtaan, josta ilmenee, että ”EPPO suorittaa tutkintansa puolueettomasti ja tutkii kaikki merkitykselliset todisteet riippumatta siitä, viittaavatko ne epäillyn syyllisyyteen vai hänen syyttömyyteensä”, mikä voidaan ymmärtää unionin rikosprosessioikeuden perusperiaatteen ilmaukseksi (kursivointi tässä).

( 29 ) Teoksessa Ligeti, K., ”The Place of the Prosecutor in Common Law and Civil Law Jurisdictions”, The Oxford Handbook of Criminal Process, Oxford University Press, Oxford, 2019, selitetään, että jos tutkinnan päätteeksi on olemassa riittävät todisteet, syyttäjällä on laillisuusperiaatteen nojalla lähtökohtaisesti velvollisuus nostaa syytteitä, eikä se voi lopettaa asian käsittelyä.

( 30 ) Tuomio 21.10.2021, parlamentti v. UZ (C‑894/19 P, EU:C:2021:863, 51 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

( 31 ) Ks. ratkaisuehdotukseni parlamentti v. UZ (C‑894/19 P, EU:C:2021:497) 104 kohta (kursivointi tässä).

( 32 ) Giacobbo Peyronnel, V., ja Perillo, E., Statut de la fonction publique de l’Union européenne, Larcier, Bryssel, 2017, s. 170.

( 33 ) Tuomio 21.10.2021, parlamentti v. UZ (C‑894/19 P, EU:C:2021:863, 54 kohta).

( 34 ) Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 51 kohta.

( 35 ) Ks. tuomio 9.9.2021, Volkswagen Bank ym. (C‑33/20, C‑155/20 ja C‑187/20, EU:C:2021:736, 121 kohta).

( 36 ) Ks. tuomio 9.9.2021, Volkswagen Bank ym. (C‑33/20, C‑155/20 ja C‑187/20, EU:C:2021:736, 122 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 37 ) Ks. analogisesti tuomio 26.2.2019, T Danmark ja Y Denmark (C‑116/16 ja C‑117/16, EU:C:2019:135, 72 kohta), jossa unionin tuomioistuin katsoi, että unionin oikeuden säännöksiin perustuva etu on evättävä silloin, kun näihin säännöksiin ei vedota niiden tavoitteiden toteuttamiseksi vaan unionin oikeuden mukaisen edun saamiseksi silloin, kun tämän edun saamisen edellytykset täyttyvät vain muodollisesti.

( 38 ) C‑362/05 P, EU:C:2007:104, 35 ja 36 kohta.

( 39 ) Ks. tuomio 28.5.2013, Abdulrahim v. neuvosto ja komissio (C‑239/12 P, EU:C:2013:331, 61 kohta) ja tuomio 27.6.2013, Xeda International ja Pace International v. komissio (C‑149/12 P, ei julkaistu, EU:C:2013:433, 31 kohta).

( 40 ) Lenaerts, K., Maselis, I., ja Gutman, K., EU Procedural Law, 7.223 kohta, s. 416.

( 41 ) Tuomio 28.5.2013, Abdulrahim v. neuvosto ja komissio (C‑239/12 P, EU:C:2013:331, 65 kohta).

( 42 ) Tuomio 27.6.2013, Xeda International ja Pace International v. komissio (C‑149/12 P, ei julkaistu, EU:C:2013:433, 32 kohta).

( 43 ) Tuomio 23.3.2004, oikeusasiamies v. Lamberts (C‑234/02 P, EU:C:2004:174, 59 kohta) ja tuomio 6.10.2020, Bank Refah Kargaran v. neuvosto (C‑134/19 P, EU:C:2020:793).

( 44 ) Tuomio 12.9.2006, Reynolds Tobacco ym. v. komissio (C‑131/03 P, EU:C:2006:541, 82 ja 83 kohta).

( 45 ) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntyminen ja aiheutuneen vahingon korvaamista koskevan oikeuden toteuttaminen SEUT 340 artiklan perusteella edellyttävät, että kaikki toimielinten moititun toiminnan lainvastaisuutta, vahingon tosiasiallista syntymistä ja mainitun toiminnan ja väitetyn vahingon välisen syy‑yhteyden olemassaoloa koskevat edellytykset täyttyvät (ks. tuomio 19.6.2014, Commune de Millau ja SEMEA v. komissio, C‑531/12 P, EU:C:2014:2008, 96 kohta).

Top

All

Choose the experimental features you want to try