38

Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 13.6.2019 toimittamallaan kannekirjelmällä. Kantaja teki erillisellä asiakirjalla, joka toimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä, SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuvan välitoimihakemuksen, jossa vaaditaan yhtäältä ensisijaisesti riidanalaisen päätöksen ja toissijaisesti 16.5.2019 päivätyn kirjeen täytäntöönpanon lykkäämistä sekä toisaalta irtisanomisaikaa koskeviin yksityiskohtaisiin menettelyihin liittyviä välitoimia. Pääasian oikeudenkäynti on keskeytetty henkilöstösääntöjen 91 artiklan 4 kohdan nojalla.

39

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi 12.7.2019antamallaan määräyksellä CE v. alueiden komitea (T‑355/19 R, ei julkaistu, EU:T:2019:543) kantajan välitoimihakemuksen sillä perusteella, että tämä ei ollut osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että oli kiireellistä lykätä edellä mainittujen toimien täytäntöönpanoa, ja määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätettäisiin myöhemmin.

40

Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 4 kohdan mukaisesti pääasian oikeudenkäynti aloitettiin uudelleen sen jälkeen, kun kantajan valituksen hylkäämisestä oli tehty nimenomainen päätös 10.10.2019.

41

Koska unionin yleisen tuomioistuimen kokoonpanoa muutettiin 18.10.2019 tehdyllä päätöksellä, unionin yleisen tuomioistuimen presidentti siirsi asian unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 27 artiklan 3 kohdan nojalla uudelle esittelevälle tuomarille, joka nimettiin seitsemänteen jaostoon.

42

Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.10.2019 jättämällään erillisellä asiakirjalla tunnistetietojensa poistamista unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 66 artiklan nojalla. Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi pyynnön 29.10.2019 tekemällään päätöksellä.

43

Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.5.2020 jätetyllä asiakirjalla suullisen käsittelyn pitämistä työjärjestyksen 106 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

44

Unionin yleinen tuomioistuin esitti 24.9.2020 unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina asianosaisille useita kirjallisia kysymyksiä, joihin se pyysi niitä vastaamaan suullisesti istunnossa, ja kehotti alueiden komiteaa esittämään tiettyjä asiakirjoja. Alueiden komitea noudatti tätä pyyntöä määräajassa.

45

Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 10.12.2020 pidetyssä istunnossa.

46

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

47

Alueiden komitea vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

55

Kantaja väittää, että alueiden komitean viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia sopimuksia, ei ollut toimivaltainen hänen sopimuksensa yksipuoliseen ennenaikaiseen irtisanomiseen, johon sovelletaan irtisanomisaikaa, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdan mukaisesti, samalla kun hänet pidätettiin tehtävistään muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 49 artiklan 1 kohdan nojalla, noudattamatta tehtävistä pidättämistä koskevan hallinnollisen toimenpiteen toteuttamista koskevia sääntöjä, sellaisina kuin ne on vahvistettu henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevissa 23 ja 24 artiklassa. Kantaja katsoo näin ollen, että viranomaisen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia päätöksiä, päätös, jossa määrätään samaan aikaan hänen sopimuksensa irtisanomisesta muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdan mukaisesti ja hänen pidättämisestään tehtävistään koko irtisanomisajaksi, merkitsee oikeuskäytännön mukaisesti menettelyn väärinkäyttöä.

56

Kantaja täsmentää vastinekirjelmässä, että toisin kuin alueiden komitea väittää, riidanalaiseen päätökseen ei sisälly ”vapauttaminen tehtävistä” vaan pidättäminen tehtävistä. Se korostaa tässä yhteydessä, että oikeuskäytännön mukaan ilmaisulla ”vapauttaminen tehtävistä” tarkoitetaan lupaa olla tekemättä sitä, mistä on määrätty. Riidanalaisella päätöksellä on määrätty, että hän ei saa hoitaa tehtäviään irtisanomisaikana. Kantaja vetoaa lisäksi siihen, että sillä, että hänen palkanmaksuaan on jatkettu irtisanomisaikana, ei ole merkitystä tässä yhteydessä. Kantajan mielestä on ilmeistä, että se, että hänet on vapautettu tehtävistä, jotka hänelle oli määrätty, ei juurikaan poikkea tehtävistä pidättämisestä.

57

Kantaja korostaa lisäksi, että alueiden komitea ei voi perustella päätöstään vapauttaa hänet tehtävistään irtisanomisaikana sillä, että tätä ajanjaksoa olisi ollut mahdotonta järjestää toisin yksikön edun nimissä. Hän väittää tässä yhteydessä, että jos alueiden komitea katsoi, että hänen käyttäytymisensä vaikutti vakavalta syyltä, jonka vuoksi hänet todennäköisesti irtisanottaisiin ilman irtisanomisaikaa, sen olisi pitänyt aloittaa häntä koskeva kurinpitomenettely.

58

Alueiden komitea kiistää kantajan perustelujen oikeellisuuden.

59

On muistettava, että menettelyn väärinkäyttö kuvastaa erityisellä tavalla harkintavallan väärinkäytön käsitettä, jolla on täsmällinen sisältö, jolla viitataan siihen, että hallintoviranomainen käyttää valtuuksiaan jossain muussa tarkoituksessa kuin siinä, jota varten ne on sille annettu. Toimea toteutettaessa on käytetty harkintavaltaa väärin vain, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimenpide on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi tai EUT-sopimuksessa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi (ks. vastaavasti tuomio 16.10.2019, ZV v. komissio, T-684/18, ei julkaistu, EU:T:2019:748, 35 kohta oikeustapausviittauksineen).

60

Siltä osin kuin kyseessä on menettely, jonka perusteella väliaikaisen toimihenkilön toistaiseksi voimassa oleva sopimus voidaan irtisanoa, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdasta ilmenee, että sitoumus päättyy kyseisen sopimuksen mukaisen irtisanomisajan päättyessä. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 49 artiklan 1 kohdassa säädetään lisäksi, että kun analogisesti sovellettavassa henkilöstösääntöjen liitteessä IX säädetty kurinpitomenettely on saatettu päätökseen, sitoumus voidaan irtisanoa ilman irtisanomisaikaa kurinpitosyistä, jos väliaikainen toimihenkilö on laiminlyönyt vakavalla tavalla velvoitteensa tahallaan tai tuottamuksesta, ja että ennen tällaista irtisanomista asianomainen toimihenkilö voidaan pidättää tehtävistään henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevissa 23 ja 24 artiklassa säädetyin edellytyksin.

61

Tältä osin vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että koska viranomaisella, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia päätöksiä, on laaja harkintavalta, kun kyseessä on virhe, jonka perusteella väliaikainen toimihenkilö on perusteltua irtisanoa, mikään ei velvoita sitä aloittamaan kurinpitomenettelyä viimeksi mainittua vastaan sen sijaan, että se turvautuisi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdassa säädettyyn mahdollisuuteen irtisanoa sopimus yksipuolisesti, ja vain siinä tapauksessa, että viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia päätöksiä, aikoo irtisanoa väliaikaisen toimihenkilön ilman irtisanomisaikaa, koska tämä on laiminlyönyt velvoitteensa vakavalla tavalla, on aloitettava muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 49 artiklan 1 kohdan mukaisesti kurinpitomenettely, josta säädetään henkilöstösääntöjen liitteessä IX, jota sovelletaan analogisesti väliaikaisiin toimihenkilöihin (ks. tuomio 2.4.2019, Fleig v. Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH), T‑492/17, EU:T:2019:211, 97 kohta (ei julkaistu) oikeustapausviittauksineen).

62

Tässä tapauksessa on todettava, että kantajan sopimuksen irtisanomista on perusteltu lähinnä sillä, että ryhmän ja kantajan välinen luottamussuhde on katkennut, koska hän on kohdellut työntekijöitään epäasianmukaisesti ja tällä kohtelulla on ollut vaikutuksia heidän terveyteensä, ilman että riidanalaisessa päätöksessä olisi todettu kantajaa vastaan kurinpitomenettelyn perustetta. Alueiden komitean viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia päätöksiä, on näet päättänyt irtisanoa kantajan sopimuksen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdan mukaisesti eikä soveltaa muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 49 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

63

Tästä seuraa, että lähtökohtaisesti alueiden komitean viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia päätöksiä, oli toimivaltainen irtisanomaan kantajan sopimuksen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdan perusteella ennen sen päättymistä ja kuuden kuukauden irtisanomisajalla tarvitsematta aloittaa kurinpitomenettelyä.

64

Näin ollen riidanalaisessa päätöksessä todetaan lisäksi, että koska kantajan suorat työsuhteet hänen työntekijöihinsä olivat vaarassa heikentää viimeksi mainittujen terveyttä ja ylläpitää hankalaa työympäristöä, hänet vapautettiin huolehtimasta sopimuksensa mukaisista tehtävistä kuuden kuukauden irtisanomisaikana, mutta samalla huolehdittiin siitä, että hänen sopimukseensa liittyvät palkka- ja sosiaaliedut säilyivät. Alueiden komitean viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia päätöksiä, täsmensi lisäksi riidanalaisessa päätöksessä, että kantaja sai saapua toimistoonsa noutaakseen henkilökohtaiset tavaransa kahden viikon kuluessa irtisanomisajan alkamisesta ja että toimielin käyttäisi toimistoa tämän jälkeen tarpeisiinsa eikä kantajalla olisi enää pääsyä sinne. Siinä todettiin lisäksi, että hänellä oli pääsy sähköpostiviesteihinsä ainoastaan ”lue”-toiminnolla irtisanomisajan alkamista seuranneen kuukauden ajan ennen kuin sähköpostitoiminto poistettiin automaattisesti. Riidanalaisessa päätöksessä todettiin lopuksi, että kantajalla säilyi oikeus saapua alueiden komitean tiloihin irtisanomisaikana mutta hänen piti kuitenkin palauttaa kulkukorttinsa, joka korvattaisiin uudella kortilla, millä siis estettäisiin pääsy ryhmän toimistokokouksiin ja täysistuntoihin.

65

Näin ollen päätelmät, joita alueiden komitean viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia päätöksiä, on halunnut tehdä luottamussuhteen katkeamisesta, ovat kyllä koskeneet pääasiallisesti kantajan sopimuksen irtisanomista muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdan perusteella mutta sen lisäksi myös suunnitellun irtisanomisajan järjestelyjä siltä osin kuin ne merkitsivät hänen työolojensa olennaista muutosta, mukaan lukien vapautus hänen sopimuksensa mukaisista tehtävistään irtisanomisaikana.

66

Tässä yhteydessä on korostettava, että vaikka muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdassa ei säädetä nimenomaisesti, että sellaisen toimihenkilön työoloja, jonka sopimus irtisanotaan, voidaan muuttaa irtisanomisaikana, joten tämän ajanjakson oletetaan olevan normaalia työaikaa, unionin toimielimillä, elimillä ja laitoksilla on laajaa harkintavaltaa siinä, miten ne järjestävät yksikkönsä ja sijoittavat käytettävissään olevan henkilöstön, kunhan henkilöstö sijoitetaan yksikön edun mukaisesti ja siinä yhteydessä noudatetaan työtehtävien vastaavuutta, myös siltä osin kuin kyseessä ovat henkilöstön jäsenet, joiden irtisanomisaika on meneillään (ks. vastaavasti tuomio 13.12.2017, CJ v. ECDC, T‑703/16 RENV, ei julkaistu, EU:T:2017:892, 42 kohta).

67

Lisäksi on todettu, että vaikka viranomaisella, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia päätöksiä, on mahdollisuus irtisanoa sopimus yksipuolisesti muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla, jos kyseessä on virhe, joka voi olla toimihenkilön irtisanomisen perusteena, sen sijaan, että se aloittaisi kurinpitomenettelyn tätä toimihenkilöä vastaan, on kuitenkin katsottava, että päätös turvautua tällaisissa olosuhteissa sopimuksen irtisanomiseen edellyttää irtisanomisajan noudattamista, joka on kyseisten säännösten keskeinen osatekijä. Jos siis viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia päätöksiä, katsoo, että laiminlyönnit, joista se moittii toimihenkilöä, ovat tavanomaisissa olosuhteissa esteenä hänen sopimuksensa täytäntöönpanon jatkamiselle irtisanomisaikana, sen on tehtävä tästä päätelmänsä ja aloitettava näin ollen kurinpitomenettely samalla kun se turvautuu tehtävistä pidättämiseen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 49 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ellei asianomaista ole vapautettu sääntöjenmukaisesti hoitamasta tehtäviään (tuomio 13.12.2017, CJ v. ECDC, T‑703/16 RENV, ei julkaistu, EU:T:2017:892, 51 kohta).

68

Lisäksi silloin, jos kyseessä on virhe, joka voi olla perusteena toimihenkilön irtisanomiselle, ja viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia päätöksiä, päättää irtisanoa kyseisen toimihenkilön sopimuksen siten, että noudatetaan irtisanomisaikaa, sen sijaan, että häntä vastaan aloitettaisiin kurinpitomenettely, on viranomaisen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia päätöksiä, tehtävänä, kun se käyttää toimivaltaansa määrittää hallinnolliset tehtävät, joita tämän toimihenkilön on hoidettava tämän ajanjakson aikana, ilmoittaa viimeksi mainitulle perustellusti sopimuksen irtisanomispäätöksen sanamuodossa, että hänen on tarvittaessa pidättäydyttävä hoitamasta tiettyjä tehtäviä (ks. tuomio 13.12.2017, CJ v. ECDC, T‑703/16 RENV, ei julkaistu, EU:T:2017:892, 43 kohta oikeustapausviittauksineen).

69

Tässä yhteydessä ei voida poissulkea sitä, että tietyissä erityisissä olosuhteissa perusteet sille, että henkilön työsopimus irtisanotaan muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan nojalla, johtuvat tilanteesta, jonka vuoksi on perusteltua, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset voivat katsoa käyttäessään laajaa harkintavaltaansa yksiköiden järjestämisessä ja käytettävissään olevan henkilöstön osoittamisessa tehtäviin, että yksikön etu edellyttää asianomaisen henkilön vapauttamista kaikista tehtävistään irtisanomisaikanaan.

70

Tilanne voi olla tällainen erityisesti silloin, jos palvelukseen otettu toimihenkilö irtisanotaan luottamussuhteen katkeamisen vuoksi, kuten kantaja, muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohdan nojalla, eikä tätä vastaan, kuten hänenkään tapauksessaan, ole todettu henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 23 artiklassa tarkoitettua vakavaa virhettä, eikä tällaisesta virheestä ole esitetty edes väitettä.

71

Kaikilla väliaikaisilla toimihenkilöillä, jotka on otettu palvelukseen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohdan perusteella, on näet työsopimus, joka on tehty intuitu personae, ja sen olennaisena osatekijänä on keskinäinen luottamus (ks. vastaavasti tuomio 17.10.2006, Bonnet v. unionin tuomioistuin, T‑406/04, EU:T:2006:322, 47 ja 101 kohta).

72

Kuten alueiden komitea on korostanut istunnossa, tällaisen keskinäisen luottamussuhteen katkeaminen voi siten tehdä mahdottomaksi sen, että henkilö tai yhteisö, joka on alun perin ottanut väliaikaisen toimihenkilön palvelukseen, antaisi viimeksi mainitulle minkäänlaisia tehtäviä irtisanomisaikana.

73

Tällaisessa tapauksessa päätös olla antamatta irtisanomisaikana minkäänlaisia tehtäviä väliaikaiselle toimihenkilölle, jonka sopimus irtisanotaan, on yhteisön edun nimissä toteutettava toimenpide, jota ei pidä välttämättä rinnastaa, kuten kantaja lähinnä tekee, henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevien 23 ja 24 artiklan nojalla tehtyyn työtehtävistä pidättämistä koskevaan päätökseen. Samoin silloin, jos tilanne, jonka perusteella luottamussuhde palvelukseen otettuun väliaikaiseen toimihenkilöön on katkennut muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan c alakohdan perusteella, tekee mahdottomaksi sen, että tälle toimihenkilölle annettaisiin tehtäviä irtisanomisaikana, ei voida vaatia, että viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia päätöksiä, kurinpitomenettelyn tämän ajanjakson aikana.

74

Kantaja ei esitä myöskään mitään seikkaa, joka voisi osoittaa, että hänet olisi todellisuudessa pidätetty tehtävistään ja irtisanottu kurinpidollisin perustein.

75

Näissä olosuhteissa on pääteltävä, että kantajan ensimmäisen kanneperusteensa tueksi esittämä näkemys perustuu virheelliseen lähtökohtaan, jonka mukaan alueiden komitean viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia päätöksiä, olisi kohdistanut häneen tehtävistä pidättämistä koskevan toimenpiteen kurinpitosyistä henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevien 23 ja 24 artiklan perusteella, mikä toimenpide olisi edellyttänyt sitä, että hänen työsopimuksensa irtisanottaisiin kurinpitomenettelyn perusteella muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 49 artiklan mukaisesti.

76

Näin ollen alueiden komitean viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia päätöksiä, sai irtisanoa kantajan työsopimuksen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan nojalla ilman että tämä merkitsisi harkintavallan väärinkäyttöä, samalla kun se päätti, että tämän ei pitäisi työskennellä irtisanomisaikana.

77

Tästä seuraa, että ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

92

Perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan nojalla oikeus hyvään hallintoon sisältää erityisesti jokaisen oikeuden tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti.

93

Erityisesti oikeus tulla kuulluksi takaa jokaiselle henkilölle tilaisuuden esittää hallintomenettelyn aikana hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla kantansa ennen sellaisen päätöksen tekemistä, joka saattaa vaikuttaa hänen intresseihinsä epäedullisesti (ks. tuomio 4.4.2019, OZ v. EIP,C‑558/17 P, EU:C:2019:289, 53 kohta oikeustapausviittauksineen ja tuomio 10.1.2019, RY v. komissio, T-160/17, EU:T:2019:1, 24 kohta oikeustapausviittauksineen).

94

Jotta taataan asianomaiselle henkilölle tehokas suoja, tämän oikeuden tavoitteena on erityisesti, että viimeksi mainittu voi korjata virheen tai esittää sellaisia seikkoja, jotka koskevat hänen henkilökohtaista tilannettaan ja jotka tukevat sitä, että päätös tehdään, että sitä ei tehdä tai että sillä on tietty sisältö (ks. vastaavasti tuomio 11.12.2014, Boudjlida, C-249/13, EU:C:2014:2431, 37 kohta oikeustapausviittauksineen).

95

Nyt käsiteltävään asiaan liittyvän kaltaisessa asiayhteydessä näytön esittäminen siitä, että asianomaisen oikeutta tulla kuulluksi on kunnioitettu, kuuluu viranomaiselle, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia päätöksiä (ks. vastaavasti tuomio 6.12.2007, Marcuccio v. komissioC‑59/06 P, EU:C:2007:756, 47 kohta; tuomio 10.1.2019, RY v. komissio, T-160/17, EU:T:2019:1, 48 kohta ja tuomio 7.11.2019, WN v. parlamentti, T-431/18, ei julkaistu, EU:T:2019:781, 44 kohta).

96

On todettava, että ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä alueiden komitean viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia päätöksiä, ei ollut koskaan viitannut mahdollisuuteen järjestellä kantajan irtisanomisaikaa. Vaikka tämä viranomainen oli kuullut kantajaa aineellisista tosiseikoista ja niiden moitittavuudesta sekä oikeusperustasta, jolla riidanalainen päätös voitaisiin tehdä, hänellä ei näet ollut mahdollisuutta esittää huomautuksia irtisanomisajan täytäntöönpanoon liittyvistä erityisistä yksityiskohtaisista menettelyistä, jotka kyseinen viranomainen aikoi toteuttaa, ja erityisesti siitä, että kantaja ei enää hoitaisi ryhmän pääsihteerin tehtäviä ja että hänen pääsyään sähköpostiviesteihinsä sekä toimistoonsa ja alueiden komitean tiloihin muutettaisiin.

97

Tällaisia toimenpiteitä ei voida kuitenkaan toteuttaa, ellei kantajaa ole etukäteen kuultu, jotta varmistetaan, että hän on kyennyt ilmaisemaan näkemyksensä niistä. Tässä yhteydessä on muistutettava, että kuulluksi tulemisen oikeuden tarkoituksena on erityisesti antaa asianomaiselle mahdollisuus täsmentää tiettyjä seikkoja tai vedota muihin, esimerkiksi henkilökohtaiseen tilanteeseensa liittyviin seikkoihin, jotka saattaisivat puoltaa sitä, että suunniteltua päätöstä ei tehtäisi tai se olisi sisällöltään erilainen (ks. vastaavasti tuomio 13.12.2017, CJ/ECDC, T‑703/16 RENV, ei julkaistu, EU:T:2017:892, 48 kohta).

98

Alueiden komitea ei voi väittää menestyksellisesti tässä yhteydessä, että asiayhteys, jossa irtisanomiskirje on annettu, merkitsisi implisiittisesti mutta erottamattomasti mahdollisuutta liittää kantajan työsopimuksen irtisanomiseen vapautus hänen sopimukseensa perustuvien työsuoritusten hoitamisesta irtisanomisaikana ja että kantaja ei voinut olla tietämätön siitä, että irtisanomisaikaa oli tarkoitus järjestellä, kun häntä kehotettiin esittämään huomautuksensa tosiseikoista, joista häntä moitittiin.

99

On korostettava, että asiakirja-aineiston eri asiakirjoista, erityisesti sähköpostiviesteistä, joita vaihdettiin yhden ryhmän jäsenen ja kantajan välillä, ei voida päätellä, että hän olisi kyennyt varmasti ymmärtämään, että alueiden komitean viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia päätöksiä, aikoi järjestellä irtisanomisaikaa. Sen lisäksi, että asiakirja-aineiston asiakirjat, jotka alueiden komitea on maininnut tukeakseen perustelujaan, eivät olleet peräisin tältä viranomaiselta, niissä ei viitattu tällaisiin toimenpiteisiin, vaan mainittiin mahdollisuus, että hän irtisanoutuisi kompromissisopimuksen perusteella, tai vihjattiin siitä.

100

Näin ollen alueiden komitea on rikkonut perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohtaa siltä osin kuin kyseessä ovat edellä 96 kohdassa mainitut kantajan irtisanomisajan järjestelyä koskevat toimenpiteet.

101

Kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamisesta seuraa menettelyn päätteeksi tehdyn päätöksen kumoaminen kuitenkin ainoastaan, jos menettely olisi voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ilman kyseistä sääntöjenvastaisuutta (ks. tuomio 4.4.2019, OZ v. EIP, C‑558/17 P, EU:C:2019:289, 76 kohta oikeustapausviittauksineen ja tuomio 10.1.2019, RY v. komissio, T-160/17, EU:T:2019:1, 51 kohta oikeustapausviittauksineen).

102

Tässä tapauksessa se, että kantajaa olisi voitu kuulla irtisanomisaikaa varten suunnitelluista yksityiskohtaisista menettelyistä, jotka on mainittu edellä 96 kohdassa, olisi voinut johtaa siihen, että alueiden komitean viranomainen, jolla on oikeus tehdä palvelukseen ottamista koskevia päätöksiä, olisi mahdollisesti harkinnut muita yksityiskohtaisia menettelyjä kyseisen ajanjakson osalta (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 13.12.2017, CJ/ECDC, T‑703/16 RENV, ei julkaistu, EU:T:2017:892, 49 kohta).

103

Kun kantajaa kuultiin istunnossa, hän totesi lisäksi, että oikeus tulla kuulluksi ei sisältänyt pelkästään mahdollisuutta ilmaista vastustus varsinaisista irtisanomisajan täytäntöönpanoa koskevista erityisistä yksityiskohtaisista menettelyistä, vaan edellytti myös mahdollisuutta esittää huomautuksia, jotka voivat vaikuttaa suunnitellun päätöksen sisältöön. Kantaja on esittänyt tässä yhteydessä, että jos häntä olisi kuultu ennen riidanalaisen irtisanomisajan täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista menettelyistä tehtyä päätöstä, hän olisi voinut esittää, että toimenpiteenä olisi voitu harkita hänen työtehtäviensä hoitamista kotitoimistosta.

104

Näissä olosuhteissa ei voida kohtuudella sulkea pois sitä, että riidanalaisessa päätöksessä olevan irtisanomisajan täytäntöönpanoon liittyvät erityiset yksityiskohtaiset menettelyt, erityisesti menettely, jonka mukaan kantaja vapautetaan sopimuksensa mukaisista työtehtävistä irtisanomisaikana, olisivat voineet päätyä eri lopputulokseen, jos kantajaa olisi kuultu asianmukaisesti.

105

Näin ollen kantajan oikeutta tulla kuulluksi ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä on loukattu siltä osin kuin kyseessä ovat edellä 96 kohdassa mainitut irtisanomisajan järjestämistä koskevat erityiset yksityiskohtaiset menettelyt.

106

Näin ollen tämä kanneperuste on hyväksyttävä, joten riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin siinä vahvistetaan irtisanomisajan täytäntöönpanoa koskevat erityiset yksityiskohtaiset menettelyt, koska kantajan oikeutta tulla kuulluksi on loukattu. Tällä lainvastaisuudella ei kuitenkaan sellaisenaan kyseenalaisteta kyseisen päätöksen laillisuutta siltä osin kuin sillä on irtisanottu kantajan sopimus (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 23.10.2013, Gomes Moreira v. ECDC, F-80/11, EU:F:2013:159, 54 kohta).

[– –]

151

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos hävinneitä asianosaisia on useita, unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee, miten kulut on jaettava näiden asianosaisten kesken. Koska käsiteltävässä asiassa kumoamiskanne on osittain hyväksytty ja vahingonkorvausvaatimus hylätty, on määrättävä, että kumpikin vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, mukaan lukien välitoimimenettelyyn liittyvät kulut, joista oli ollut määrä päättää myöhemmin.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: