–

WM, edustajanaan S. Basay-Yildiz, Rechtsanwältin,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller ja R. Kanitz,

–

Ruotsin hallitus, asiamiehinään aluksi A. Falk, C. Meyer-Seitz, H. Shev, J. Lundberg ja H. Eklinder, sittemmin Olof Simonsson, C. Meyer-Seitz, H. Shev ja H. Eklinder,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Cattabriga ja M. Wasmeier,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (EUVL 2008, L 348, s. 98) 16 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain WM, joka on Tunisian kansalainen, ja Stadt Frankfurt am Main (Frankfurt am Mainin kaupunki, Saksa) ja joka koskee päätöksen, jolla WM on otettu säilöön vankilaan maastapoistamista varten, laillisuutta.

3

Direktiivin 2008/115 johdanto-osan toisessa ja neljännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Direktiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä säädetään yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä, joita jäsenvaltioiden on yhteisön oikeuden yleisperiaatteisiin kuuluvien perusoikeuksien sekä kansainvälisen oikeuden mukaisesti sovellettava palauttaessaan laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia, mukaan luettuina pakolaisten suojeluun ja ihmisoikeuksiin liittyvät velvoitteet.”

5

Direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltion alueella laittomasti oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin.

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että ne eivät sovella tätä direktiiviä kolmansien maiden kansalaisiin,

– –”

6

Direktiivin 7 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos on olemassa pakenemisen vaara tai laillista oleskelua koskeva hakemus on hylätty selvästi perusteettomana tai vilpillisenä taikka jos asianomainen henkilö on vaaraksi yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai valtion turvallisuudelle, jäsenvaltiot voivat olla myöntämättä aikaa vapaaehtoista poistumista varten tai myöntää sitä varten vähemmän kuin seitsemän päivää.”

7

Direktiivin 2008/115 8 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet pannakseen täytäntöön palauttamispäätöksen, jos vapaaehtoista poistumista varten ei ole myönnetty aikaa 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti tai jos paluuvelvoitetta ei ole noudatettu 7 artiklan mukaisesti myönnetyn ajan kuluessa.

– –

4.   Jos kolmannen maan kansalainen vastustaa maastapoistamista ja jäsenvaltio käyttää – viimeisenä keinona – pakkokeinoja pannakseen maastapoistamisen täytäntöön, kyseisten pakkokeinojen on oltava oikeasuhteisia eikä niihin saa liittyä kohtuutonta voimankäyttöä. Pakkokeinot pannaan täytäntöön kansallisen lainsäädännön mukaisesti, kunnioittaen perusoikeuksia ja asianomaisen kolmannen maan kansalaisen ihmisarvoa sekä fyysistä koskemattomuutta.

– –”

8

Direktiivin 2008/115 15 artiklan, jonka otsikko on ”Säilöönotto”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot voivat ottaa säilöön palauttamismenettelyjen kohteena olevan kolmannen maan kansalaisen palauttamisen valmistelemiseksi ja/tai henkilön poistamiseksi maasta vain, jos muita riittäviä mutta lievempiä keinoja ei voida soveltaa tehokkaasti tietyssä tapauksessa, erityisesti kun

Säilöönoton on oltava mahdollisimman lyhytaikainen ja sitä saa jatkaa vain niin kauan kuin asianmukaisella ripeydellä hoidettavat maastapoistamisjärjestelyt ovat kesken.”

9

Direktiivin 16 artiklassa, jonka otsikko on ”Säilöönoton edellytykset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Säilöönotto tapahtuu yleensä erityisissä säilöönottolaitoksissa. Jos jäsenvaltio ei voi järjestää säilöönotetun henkilön majoitusta erityisessä säilöönottolaitoksessa, vaan joutuu turvautumaan vankilamajoitukseen, säilöönotetut kolmansien maiden kansalaiset on pidettävä erillään vangeista.

2.   Säilöönotetuille kolmannen maan kansalaisille on pyynnöstä annettava asianmukaisen ajan kuluessa mahdollisuus ottaa yhteys oikeudellisiin edustajiin, perheenjäseniin ja toimivaltaisiin konsuliviranomaisiin.

3.   Erityisesti on kiinnitettävä huomiota haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden asemaan. Kiireellistä terveydenhoitoa ja välttämätöntä sairaanhoitoa on annettava.

4.   Asiaan liittyvillä ja toimivaltaisilla kansallisilla, kansainvälisillä ja valtioista riippumattomilla järjestöillä ja elimillä on oltava mahdollisuus vierailla 1 kohdassa tarkoitetuissa säilöönottolaitoksissa, jos niitä käytetään kolmansien maiden kansalaisten säilöönottoon tämän luvun mukaisesti. Tällaiset vierailut saattavat edellyttää viranomaisen lupaa.

5.   Säilöönotetuille kolmansien maiden kansalaisille on järjestelmällisesti annettava tietoja kyseisen laitoksen säännöistä ja heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Tällä tarkoitetaan myös tietoja heidän kansallisen lainsäädännön mukaisesta oikeudestaan ottaa yhteyttä 4 kohdassa tarkoitettuihin järjestöihin ja elimiin.”

10

Direktiivin 17 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Perheille, jotka otetaan säilöön maasta poistamista varten, on annettava käyttöön erillinen majoitustila riittävän yksityisyyden takaamiseksi.”

11

Direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos palautettavien kolmansien maiden kansalaisten poikkeuksellisen suuri määrä aiheuttaa jäsenvaltion säilöönottolaitoksen tiloille tai sen hallinto- tai oikeusviranomaisen henkilöstölle odottamattoman suuria rasitteita, kyseinen jäsenvaltio voi poikkeuksellisen tilanteen ajaksi päättää varata 15 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettua pidemmät laillisuuden tutkinta-ajat sekä ryhtyä säilöönoton edellytysten osalta 16 artiklan 1 kohdasta ja 17 artiklan 2 kohdasta poikkeaviin kiireellisiin toimenpiteisiin.”

12

Ulkomaalaisten oleskelusta, työskentelystä ja kotouttamisesta liittovaltion alueella 30.7.2004 annetun lain (Gesetz über den Aufenthalt, die Erwerbstätigkeit und die Integration von Ausländern im Bundesgebiet) (BGBl. 2004 I, s. 1950), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan (jäljempänä AufenthG), 58a §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Osavaltion ylin viranomainen voi antaa ulkomaalaisesta ilman aiempia karkotustoimenpiteitä maastapoistamismääräyksen tosiasioihin perustuvan arvion perusteella Saksan liittotasavallan turvallisuuteen kohdistuvan erityisen vaaran tai terrorismin vaaran torjumiseksi. Maastapoistamismääräys on heti täytäntöönpanokelpoinen eikä maastapoistamisvaroitus ole tarpeen.”

13

AufenthG:n 62a §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Säilöönotto maastapoistamista varten toteutetaan lähtökohtaisesti erityisissä säilöönottolaitoksissa. Jos liittotasavallan alueella ei ole erityisiä säilöönottolaitoksia tai jos ulkomaalainen merkitsee vakavaa vaaraa kolmansien ruumiilliselle koskemattomuudelle ja hengelle tai sisäiseen turvallisuuteen liittyville merkittäville oikeushyville, säilöönotto voidaan toteuttaa vankiloissa; tällöin maastapoistamista varten säilöönotetut henkilöt on majoitettava erillään vangeista. – –”

14

WM on Tunisian kansalainen, joka oleskeli Saksassa. Hessenin osavaltion (Saksa) toimivaltainen ministeriö määräsi 1.8.2017 tekemällään päätöksellä AufenthG:n 58a §:n 1 momentin nojalla hänet poistettavaksi maasta Tunisiaan sillä perusteella, että hän merkitsi erityistä vaaraa kansalliselle turvallisuudelle, kun otettiin huomioon erityisesti hänen persoonallisuutensa, käyttäytymisensä ja ääri-islamilaiset vakaumuksensa, perustuslain turvaamisesta vastaavan viranomaisen tekemä asianomaisen luokittelu niin kutsutun Islamilaisen valtion ihmissalakuljettajaksi ja värvääjäksi sekä hänen toimintansa kyseisen terroristijärjestön puolesta Syyriassa.

15

Bundesverwaltungsgerichtissä (liittovaltion ylin hallintotuomioistuin, Saksa) WM yhtäältä nosti kanteen 1.8.2017 tehdystä päätöksestä ja toisaalta teki hakemuksen väliaikaisen oikeussuojan myöntämisestä ja mainitun päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisestä. Kyseinen tuomioistuin hylkäsi tämän väliaikaista oikeussuojaa koskeneen hakemuksen 19.9.2017 antamallaan päätöksellä sillä perusteella, että oli riittävän todennäköistä, että WM tekisi Saksassa terrori-iskun.

16

Amtsgericht Frankfurt am Main (Frankfurt am Mainin paikallinen alioikeus, Saksa) määräsi 18.8.2017 antamallaan päätöksellä toimivaltaisen ulkomaalaisviranomaisen vaatimuksesta, että WM:n säilöönotto hänen maastapoistamistaan varten toteutettaisiin 23.10.2017 asti vankilassa AufenthG:n 62a §:n 1 momentin mukaisesti.

17

WM haki kyseiseen päätökseen muutosta Landgericht Frankfurt am Mainilta (Frankfurt am Mainin alueellinen alioikeus, Saksa), joka hylkäsi muutoksenhaun 24.8.2017 antamallaan päätöksellä. WM on tehnyt tästä päätöksestä kassaatiovalituksen Bundesgerichtshofiin (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) sen toteamiseksi, että hänen säilöönottonsa ajanjaksolla 18.8.–23.10.2017 oli lainvastainen.

18

WM poistettiin maasta Tunisiaan 9.5.2018.

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tässä asiayhteydessä, saako jäsenvaltio direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdan nojalla ottaa laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen maastapoistamista varten säilöön vankilaan, jossa hänet pidetään erillään vangeista, kun tämän perusteena ei ole maastapoistamiseen käytettävien säilöönottolaitosten puute kyseisessä jäsenvaltiossa vaan se, että kyseinen kansalainen merkitsee vakavaa vaaraa kolmansien ruumiilliselle koskemattomuudelle ja hengelle tai kansalliselle turvallisuudelle.

20

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan sen käsiteltävänä olevan asian ratkaisu riippuu direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdan tulkinnasta.

21

Tässä tilanteessa Bundesgerichtshof on päättänyt lykätä asian ratkaisua ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [direktiivin 2008/115] 16 artiklan 1 kohta esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan säilöönotto maastapoistamista varten voidaan toteuttaa tavanomaisessa vankilassa, jos ulkomaalainen merkitsee vakavaa vaaraa kolmansien ruumiilliselle koskemattomuudelle ja hengelle tai sisäiseen turvallisuuteen liittyville merkittäville oikeushyville, kun maastapoistamista varten säilöön otettu henkilö on myös tässä tapauksessa majoitettava erillään vangeista?”

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään pääasiallisesti, onko direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa sallitaan laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen ottaminen maastapoistamista varten säilöön vankilaan, jossa hänet pidetään erillään vangeista, sillä perusteella, että hän merkitsee vakavaa vaaraa kolmansien ruumiilliselle koskemattomuudelle ja hengelle tai kansalliselle turvallisuudelle.

23

Ruotsin hallituksen mielestä direktiivin 2008/115 16 artikla ei ole sovellettavissa pääasiaan. Kyseinen hallitus korostaa, että SEUT 72 artiklan mukaan Euroopan unionin yhteinen maahanmuuttopolitiikka, johon direktiivi 2008/115 kuuluu, ei vaikuta niihin velvollisuuksiin, joita jäsenvaltioilla on yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi, joten jäsenvaltioilla on edelleen toimivalta toteuttaa tehokkaita turvallisuustoimenpiteitä siltä osin kuin kyse on laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten ottamisesta säilöön maastapoistamista varten. Kyseisen hallituksen mukaan AufenthG:n 62a §:n 1 momentti on tarpeellinen toimenpide yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi Saksassa.

24

Tältä osin on palautettava mieleen, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 29 kohdassa, että direktiivin 2008/115 soveltamisalan laajuuden arvioinnissa on otettava huomioon kyseisen direktiivin yleinen rakenne; direktiivi annettiin erityisesti EY 63 artiklan ensimmäisen kohdan 3 alakohdan b alakohdan nojalla, joka on toistettu EUT-sopimuksen kolmannen osan V osaston, joka koskee ”vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta”, sisältämässä SEUT 79 artiklan 2 kohdan c alakohdassa.

25

Direktiivin 2008/115 2 artiklan 1 kohdan mukaan tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltion alueella laittomasti oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin. Artiklan 2 kohdassa luetellaan tilanteet, joissa jäsenvaltiot saavat olla soveltamatta kyseistä direktiiviä. Mikään unionin tuomioistuimelle toimitettuun asiakirja-aineistoon sisältyvä seikka ei viittaa siihen, että pääasian valittajan tilanne kuuluisi johonkin kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista tilanteista.

26

Pääasian valittajan – joka on AufenthG:n 62a §:n 1 momentin, jolla direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohta on tarkoitus saattaa osaksi Saksan oikeusjärjestystä, nojalla päätetty ottaa säilöön vankilaan – tilanne nimenomaan kuuluu mainitun direktiivin ja erityisesti sen 16 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

27

Nyt käsiteltävässä asiassa pelkkä vetoaminen SEUT 72 artiklaan ei voi riittää direktiivin 2008/115 soveltamatta jättämiseen, vaikka pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa säännöstössä viitataan siihen, että kyse on oltava vakavasta vaarasta kolmansien ruumiilliselle koskemattomuudelle ja hengelle tai sisäiseen turvallisuuteen liittyville merkittäville oikeushyville, jotta säilöönotto voidaan toteuttaa vankilassa.

28

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä nimittäin katsotaan, että vaikka jäsenvaltioiden asiana on toteuttaa alueellaan yleisen järjestyksen sekä niiden sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden varmistamiseen soveltuvat toimenpiteet, tästä ei kuitenkaan seuraa, että tällaiset toimenpiteet jäävät kokonaan unionin oikeuden soveltamisen ulkopuolelle (tuomio 2.4.2020, komissio v. Puola ym. (Tilapäinen mekanismi kansainvälisen suojelun hakijoiden siirtämiseksi), C‑715/17, C‑718/17 ja C‑719/17, EU:C:2020:257, 143 kohta).

29

SEUT 72 artiklaa, jonka mukaan EUT-sopimuksen V osasto ei vaikuta niihin velvollisuuksiin, joita jäsenvaltioilla on yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi, ei voida tulkita siten, että siinä annettaisiin jäsenvaltioille valta jättää soveltamatta unionin oikeuden säännöstä tai määräystä, tässä tapauksessa direktiivin 2008/115 16 artiklaa, ainoastaan viittaamalla kyseisiin velvollisuuksiin (ks. vastaavasti tuomio 2.4.2020, komissio v. Puola ym. (Tilapäinen mekanismi kansainvälisen suojelun hakijoiden siirtämiseksi), C‑715/17, C‑718/17 ja C‑719/17, EU:C:2020:257, 145 ja 152 kohta).

30

Niinpä pääasian on todettava kuuluvan direktiivin 2008/115 soveltamisalaan ja ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava.

31

Unionin tuomioistuin on katsonut, että direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään lähtökohdasta, jonka mukaan laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten säilöönotto maastapoistamista varten toteutetaan erityisissä säilöönottolaitoksissa. Säännöksen toisessa virkkeessä säädetään lähtökohdan poikkeuksesta, jota sellaisena on tulkittava suppeasti (tuomio 17.7.2014, Bero ja Bouzalmate, C‑473/13 ja C‑514/13, EU:C:2014:2095, 25 kohta).

32

Lisäksi unionin tuomioistuin on todennut, että direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen sanamuoto ei ole identtinen kaikissa kieliversioissa. Säännöksen saksankielisessä versiossa nimittäin säädetään, että ”jos jäsenvaltiossa ei ole tällaisia erityisiä säilöönottolaitoksia ja majoitus on järjestettävä tavanomaisissa vankiloissa, säilöönotetut kolmansien maiden kansalaiset majoitetaan erillään vangeista”. Säännöksen muissa kieliversioissa ei viitata tilanteeseen, jossa erityisiä säilöönottolaitoksia ei ole olemassa, vaan siihen, että jäsenvaltio ”ei voi” järjestää kyseisten kansalaisten majoitusta tällaisissa laitoksissa (tuomio 17.7.2014, Bero ja Bouzalmate, C‑473/13 ja C‑514/13, EU:C:2014:2095, 26 kohta).

33

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden tekstin erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen säännöstön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on (tuomio 14.5.2019, M ym. (Pakolaisaseman peruuttaminen), C‑391/16, C‑77/17 ja C‑78/17, EU:C:2019:403, 88 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Siltä osin kuin on ensinnäkin kyse direktiivin 2008/115 systematiikasta, direktiivin 16 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä edellytetään, että asianomaiset kolmansien maiden kansalaiset otetaan ”yleensä” säilöön erityisiin säilöönottolaitoksiin. Tämän ilmaisun käyttö korostaa sitä, että direktiivissä 2008/115 sallitaan poikkeuksia mainitusta pääsäännöstä.

35

Direktiivin 2008/115 18 artiklan, jonka otsikko on ”Hätätilanteet”, 1 kohdassa säädetään, että jos palautettavien kolmansien maiden kansalaisten poikkeuksellisen suuri määrä aiheuttaa jäsenvaltion säilöönottolaitoksen tiloille tai sen hallinto- tai oikeusviranomaisen henkilöstölle odottamattoman suuria rasitteita, kyseinen jäsenvaltio voi poikkeuksellisen tilanteen ajaksi ryhtyä säilöönoton edellytysten osalta direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdasta ja 17 artiklan 2 kohdasta poikkeaviin kiireellisiin toimenpiteisiin.

36

Vaikka tällaisia kiireellisiä toimenpiteitä sovelletaan ainoastaan kyseisen direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa mainituissa poikkeuksellisissa tilanteissa, on todettava, kuten julkisasiamies on pääasiallisesti huomauttanut ratkaisuehdotuksensa 64 ja 69 kohdassa, ettei direktiivin sanamuodosta eikä myöskään sen rakenteesta ilmene, että tällaiset tilanteet olisivat ainoita perusteita, joihin jäsenvaltiot voisivat vedota poiketakseen direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetusta lähtökohdasta, jonka mukaan kolmansien maiden kansalaiset otetaan maastapoistamista varten säilöön erityisiin säilöönottolaitoksiin.

37

Toiseksi direktiivin 2008/115 tavoitteesta on huomattava, että tämä tavoite on, kuten direktiivin johdanto-osan toisesta ja neljännestä perustelukappaleesta ilmenee, tehokkaan maastapoistamis- ja palauttamispolitiikan käyttöönotto kyseessä olevien henkilöiden perusoikeuksia ja ihmisarvoa täysimääräisesti kunnioittaen (tuomio 19.6.2018, Gnandi, C‑181/16, EU:C:2018:465, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Lisäksi on korostettava, että direktiivin 2008/115 soveltamisalaan kuuluvista säilöönotoista määräämiselle on asetettu tiukat rajat mainitun direktiivin IV luvun säännöksissä siten, että yhtäältä suhteellisuusperiaatteen noudattaminen käytettyihin keinoihin ja tavoiteltuihin päämääriin nähden ja toisaalta asianomaisten kolmannen maan kansalaisten perusoikeuksien kunnioittaminen voidaan varmistaa (tuomio 5.6.2014, Mahdi, C‑146/14 PPU, EU:C:2014:1320, 55 kohta). Direktiivin 2008/115 johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa todetaan, että kyseisen direktiivin nojalla tehtävät päätökset olisi tehtävä tapauskohtaisesti ja objektiivisin perustein (tuomio 5.6.2014, Mahdi, C‑146/14 PPU, EU:C:2014:1320, 70 kohta).

39

Edellä esitetystä seuraa, että mainitun direktiivin 16 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaan jäsenvaltiot saavat poikkeuksellisesti ja direktiivin 2008/115 18 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti tarkoitettujen tilanteiden ulkopuolella ottaa laittomasti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset maastapoistamista varten säilöön vankilaan, jos ne eivät yksittäistapauksen erityisten olosuhteiden takia voi noudattaa tämän direktiivin tavoitteita varmistamalla heidän säilöönottonsa erityisissä säilöönottolaitoksissa.

40

Nyt käsiteltävässä asiassa AufenthG:n 62a §:n 1 momentissa säädetään, että säilöönotto maastapoistamista varten toteutetaan lähtökohtaisesti erityisissä säilöönottolaitoksissa ja vain poikkeuksellisesti vankilassa, jos ulkomaalainen merkitsee vakavaa vaaraa kolmansien ruumiilliselle koskemattomuudelle ja hengelle tai sisäiseen turvallisuuteen liittyville merkittäville oikeushyville. Tällöin maastapoistamista varten säilöönotetut ulkomaalaiset on majoitettava erillään vangeista.

41

Tässä säännöstössä mainitut perusteet sen oikeuttamiseen, että säilöönotto maastapoistamista varten toteutetaan vankilassa, kuuluvat siten yleiseen järjestykseen ja yleiseen turvallisuuteen. Tällainen uhka voi oikeuttaa poikkeuksellisesti sen, että kolmannen maan kansalaisen säilöönotto maastapoistamista varten toteutetaan direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen perusteella vankilassa, jossa hänet pidetään erillään vangeista, maastapoistamismenettelyn sujuvuuden varmistamiseksi direktiivin tavoitteiden mukaisesti.

42

Tässä asiayhteydessä on palautettava mieleen, että vaikka jäsenvaltiot ovat pääosin vapaita määrittelemään kansallisten tarpeidensa, jotka voivat vaihdella jäsenvaltiosta ja aikakaudesta toiseen, mukaisesti yleisen järjestyksen asettamat vaatimukset, on kuitenkin niin, että unionin asiayhteydessä ja erityisesti silloin, kun on kyse kolmansien maiden kansalaisten perusoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseen heidän unionista poistamisensa yhteydessä tarkoitettuun velvollisuuteen kohdistuvan poikkeuksen oikeuttamisesta, vaatimuksia on tulkittava suppeasti siten, etteivät jäsenvaltiot voi kukin yksinään määritellä niiden ulottuvuutta ilman unionin toimielinten valvontaa (ks. vastaavasti tuomio 11.6.2015, Zh. ja O., C‑554/13, EU:C:2015:377, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Direktiivin 2008/115 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”vaara yleiselle järjestykselle” tulkinnasta unionin tuomioistuin on todennut, että tämä käsite edellyttää joka tapauksessa – kaikki lain rikkominenhan häiritsee yhteiskuntajärjestystä –, että kyse on yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun vaikuttavasta todellisesta, välittömästä ja riittävän vakavasta uhasta (tuomio 11.6.2015, Zh. ja O., C‑554/13, EU:C:2015:377, 60 kohta).

44

Siltä osin kuin kyse on käsitteestä ”yleinen turvallisuus”, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että käsitteeseen kuuluvat jäsenvaltion sisäinen turvallisuus ja sen ulkoinen turvallisuus ja että näin ollen valtion elinten tai sen julkisten peruspalvelujen toimintaan tai väestön eloonjäämiseen kohdistuva uhka, ulkosuhteiden tai kansojen rauhanomaisen rinnakkaiselon vakavan häiriintymisen vaara tai sotilaallisiin etuihin kohdistuva uhka voivat vaikuttaa yleiseen turvallisuuteen (tuomio 15.2.2016, N., C‑601/15 PPU, EU:C:2016:84, 66 kohta).

45

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 77 kohdassa, vaatimus yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun vaikuttavasta todellisesta, välittömästä ja riittävän vakavasta uhasta perusteena sille, että kolmannen maan kansalaisen vapaaehtoista poistumista varten myönnettävää aikaa lyhennetään tai se jätetään myöntämättä direktiivin 2008/115 7 artiklan 4 kohdan nojalla, on a fortiori oikeutuksena sille, että säilöönotto maastapoistamista varten toteutetaan vankilassa direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaisesti.

46

Näin ollen yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen kohdistuva uhka voi oikeuttaa kolmannen maan kansalaisen ottamisen maastapoistamista varten säilöön vankilaan direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen nojalla vain sillä edellytyksellä, että hänen oma käyttäytymisensä merkitsee yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun tai asianomaisen jäsenvaltion sisäiseen tai ulkoiseen turvallisuuteen vaikuttavaa todellista, välitöntä ja riittävän vakavaa uhkaa (ks. vastaavasti tuomio 15.2.2016, N., C‑601/15 PPU, EU:C:2016:84, 67 kohta).

47

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on selvittää, täyttyvätkö nämä edellytykset pääasiassa.

48

Esitettyyn kysymykseen on vastattava kaiken edellä esitetyn perusteella, että direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa sallitaan laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen ottaminen maastapoistamista varten säilöön vankilaan, jossa hänet pidetään erillään vangeista, sillä perusteella, että hän merkitsee yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun tai asianomaisen jäsenvaltion sisäiseen tai ulkoiseen turvallisuuteen vaikuttavaa todellista, välitöntä ja riittävän vakavaa uhkaa.

49

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY 16 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa sallitaan laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen ottaminen maastapoistamista varten säilöön vankilaan, jossa hänet pidetään erillään vangeista, sillä perusteella, että hän merkitsee yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun tai asianomaisen jäsenvaltion sisäiseen tai ulkoiseen turvallisuuteen vaikuttavaa todellista, välitöntä ja riittävän vakavaa uhkaa.