1.

”Siirtyminen sopimuksen ja deliktin oikeudellisista käsitteistä ex contractu ja ex delicto -vastuuseen merkitsee – kuten viktoriaanisen ajan tuomari L.J. Bramwell aikoinaan totesi – siirtymistä yksinkertaisista englanninkielisistä ilmauksista erikoisalan sanastoon. – – Bramwellillä näyttää olleen mielessään Common law’n empiirinen lähestymistapa, joka perustuu eri oikeussuojakeinojen osalta erilaisiin tosiseikastoihin ja jota oli verrattava roomalaisen velvoiteoikeuden perustana olevaan hyvin rationalisoituun oikeudellisten suhteiden järjestelmään. [Common law’ssa] kanne, joka perustuu sopimukseen tai deliktiin, perustuu tiettyyn tosiseikkojen kokonaisuuteen – ’asiakysymykseen’ –, kun taas [mannermaisessa oikeusjärjestyksessä] ex contractu tai ex delicto -kanne määritellään oikeussuhteita koskevan muodollisen järjestelmän mukaisesti. – – Englannin velvoiteoikeudessa – – muodollisesti vahvistetut oikeudelliset suhteet eivät ole kovin merkityksellisiä; kysymys vastuusta perustuu siinä vain ’tosiasialliseen tilanteeseen, jonka olemassaolo antaa henkilölle mahdollisuuden vaatia, että tuomioistuin velvoittaa toisen henkilön suorittamaan hyvityksen’. – – Mannermaisessa oikeusjärjestyksessä sitä vastoin katsotaan, että vastuussa (responsabilité) on kyse jo olemassa olevan ja sitovan velvoitteen täyttämättä jättämisestä. Vastuussa (responsabilité) on kyse vinculum jurisin laiminlyönnistä. Ongelma on todellisuudessa kuitenkin monisyisempi – –. [Mannermaisen oikeusjärjestyksen] käsite sopimukseen perustuva vastuu (responsabilité contractuelle) edellyttää [Englannin velvoiteoikeudessa] sopimukseen perustumattoman vahingonkorvausvastuun perustavan tapahtuman (deliktin) (la responsabilité civile) käsitteen sisällyttämistä sopimukseen, minkä johdosta käsite sopimusvelvoitteen täyttämättä jättäminen on sisällytetty deliktiin perustuvaa vastuuta koskevaan järjestelmään.” ( 2 )

2.

Tämän otteen avulla voidaan kuvata ja ymmärtää paremmin eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen ja käytäntöjen välisiä eroja matkapakettien osalta. Näiden erojen poistamiseksi unionin lainsäätäjä on laatinut yhteiset säännöt, joiden nojalla jäsenvaltion toimijat voivat tarjota palvelujaan muissa jäsenvaltioissa ja unionin kuluttajat voivat hyötyä vastaavista ehdoista riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa he ostavat matkapaketin. ( 3 )

3.

Supreme Court of the United Kingdomin (Yhdistyneen kuningaskunnan ylin tuomioistuin) unionin tuomioistuimelle esittämä nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan toisen osan tulkintaa.

4.

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain X, joka on Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuva matkustaja, ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautunut matkanjärjestäjä Kuoni Travel Ltd (jäljempänä Kuoni) ja jossa on kyse X:n ja Kuonin välisen pakettilomaa koskevan sopimuksen virheellisestä täyttämisestä aiheutuneen vahingon korvaamista koskevasta vaatimuksesta.

5.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, voidaanko matkapaketin järjestäjään soveltaa direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan toisessa osassa vahvistettua vastuusta vapauttavaa perustetta silloin, kun matkanjärjestäjän kuluttajan kanssa tekemän sopimuksen puutteellinen tai virheellinen täyttäminen on seurausta kyseistä sopimusta täyttävän palvelujen tarjoajan työntekijän toimista.

6.

Tässä asiassa unionin tuomioistuimella on siis tilaisuus täsmentää matkanjärjestäjän vastuun syntymisen edellytyksiä silloin, kun matkanjärjestäjän palvelujen suorittajan työntekijä syyllistyy väkivaltaan ja raiskaukseen sellaista henkilöä kohtaan, joka on tehnyt tämän matkanjärjestäjän kanssa sopimuksen matkapaketista.

7.

Direktiivin 90/314 2 artiklan 2 ja 4 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä:

– –

– –

– –”

8.

Kyseisen direktiivin 4 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa säädetään seuraavaa:

”[Jos kuluttaja purkaa sopimuksen 5 kohdan mukaisesti tai jos järjestäjä kuluttajasta riippumattomasta syystä peruuttaa matkapaketin ennen sovittua lähtöpäivää], kuluttajalla on – – oikeus saada joko matkanjärjestäjältä tai välittäjältä, sen mukaan kuin siitä säädetään asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännössä, aiheellinen korvaus sopimuksen täyttämättä jättämisestä, jollei:

– –

9.

Direktiivin 5 artiklan 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sopimuksen osapuolena oleva matkanjärjestäjä tai välittäjä vastaa suhteessa kuluttajaan sopimuksen mukaisten velvoitteiden asianmukaisesta täyttämisestä siitä riippumatta, kuuluuko niiden täyttäminen järjestäjälle, välittäjälle tai muulle palvelun suorittajalle, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta matkanjärjestäjän tai välittäjän oikeutta vaatia korvausta muilta palvelujen suorittajilta.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että matkanjärjestäjä tai välittäjä vastaa suhteessa kuluttajaan sopimuksen puutteellisesta tai virheellisestä täyttämisestä aiheutuvasta vahingosta, paitsi jos sopimuksen puutteellinen tai virheellinen täyttäminen ei johdu heidän tai muun palvelun suorittajan virheestä, siksi, että:

Edellä 1 alakohdan 2 ja 3 luetelmakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa matkanjärjestäjän tai välittäjän on viivytyksettä avustettava kuluttajaa, joka on vaikeuksissa.

Jäsenvaltiot voivat sallia matkapakettiin sisältyvien palvelujen saamatta jäämisestä ja niiden virheellisestä suorittamisesta aiheutuvaa vahinkoa koskevan korvausvastuun rajoittamisen eri palveluihin sovellettavien kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Jos matkapakettiin sisältyvien palvelujen saamatta jäämisestä tai niiden virheellisestä suorittamisesta aiheutuu muuta vahinkoa kuin henkilövahinko, jäsenvaltiot voivat sallia korvausvastuun rajoittamisen sopimusehdolla. Vastuunrajoitus ei saa olla kohtuuton.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksistä ei saa poiketa sopimuksella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan 4 alakohdan soveltamista.”

10.

Direktiivi 90/314 kumottiin 1.7.2018 alkaen direktiivillä (EU) 2015/2302. ( 4 ) Nyt käsiteltävään asiaan sovelletaan kuitenkin pääasian tosiseikkojen tapahtuma-ajan perusteella direktiiviä 90/314.

11.

Direktiivi 90/314 on saatettu osaksi Yhdistyneen kuningaskunnan kansallista lainsäädäntöä matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 22.12.1992 annetulla lailla (Package Travel, Package Holidays and Package Tours Regulations 1992) ( 5 ) (jäljempänä pakettimatkalaki).

12.

Pakettimatkalain 15 §:n 1, 2 ja 5 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Sopimuksen osapuoli vastaa suhteessa kuluttajaan sopimuksesta johtuvien velvoitteiden asianmukaisesta täyttämisestä siitä riippumatta, kuuluuko niiden täyttäminen kyseiselle osapuolelle tai muulle palvelun suorittajalle, edellä sanotun kuitenkaan vaikuttamatta kyseisen osapuolen oikeussuojakeinoihin tai kanneoikeuteen tällaisia muita palvelun suorittajia kohtaan.

2.   Sopimuksen osapuoli vastaa suhteessa kuluttajaan sopimuksen puutteellisesta tai virheellisestä täyttämisestä aiheutuvasta vahingosta, paitsi jos sopimuksen puutteellinen tai virheellinen täyttäminen ei johdu kyseisen osapuolen tai muun palvelun suorittajan virheestä siksi, että

– –

5.   Edellä 1 ja 2 momentin mukaista vastuuta koskevista säännöksistä ei saa poiketa sopimusehdolla, sanotun vaikuttamatta edellä 3 ja 4 momentin soveltamiseen.”

13.

Tavaroiden ja palvelujen myynnistä 13.7.1982 annetun lain (Supply of Goods and Services Act), ( 6 ) sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin (jäljempänä vuoden 1982 laki), 13 §:n mukaan Kuoni oli velvollinen suorittamaan sopimuksen mukaiset palvelut asiaankuuluvalla huolellisuudella ja asiantuntemuksella.

14.

X ja hänen puolisonsa tekivät 1.4.2010 Kuonin kanssa sopimuksen, jossa kyseinen yhtiö sitoutui järjestämään pakettiloman, johon sisältyi Yhdistyneestä kuningaskunnasta lähtevät meno- ja paluulento sekä täysihoidon sisältävä 15 yön majoituspaketti eräässä hotellissa Sri Lankassa 8.–23.7.2010.

15.

Kyseisen sopimuksen varausehtoja koskevassa 2.2 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Sopimuskumppaninne on [Kuoni]. Sitoudumme järjestämään teille erilaisia palveluja, jotka ovat osa meiltä varaamaanne lomamatkaa.”

16.

Sopimuksen samoin varausehtoja koskevan 5.10 kohdan b alakohdassa määrätään seuraavaa:

”– – otamme vastuun siitä, että meistä taikka meitä edustavista tai meille palveluja suorittavista tahoista johtuvan virheen vuoksi lomajärjestelyjen jokin osa, joka on varattu ennen lähtöä Yhdistyneestä kuningaskunnasta, ei vastaa esitteen kuvausta tai kohtuullista tasoa, tai siitä, että te kuolette tai loukkaannutte tai matkakumppaninne kuolee tai loukkaantuu sellaisen toiminnan yhteydessä, joka on osa näitä lomajärjestelyjä. Emme ota vastuuta siltä osin kuin lomajärjestelyjen puutteellisuus tai kuolema tai loukkaantuminen ei ole seurausta virheestä, joka johtuu meistä taikka meitä edustavista tai meille palveluja suorittavista tahoista; jonka olette itse aiheuttaneet; – – tai joka johtuu ennalta arvaamattomista olosuhteista, joita emme itse ole voineet tai joita meitä edustava tai meille palveluja suorittava taho ei ole voinut ennakoida tai estää edes asiaankuuluvaa huolellisuutta noudattaen.”

17.

Kulkiessaan aamulla 17.7.2010 hotellin puutarhojen kautta vastaanottoa kohti X kohtasi hotellin palveluksessa sähköasentajana olleen hotellin työntekijä N:n, joka oli pukeutunut hotellin henkilöstön käyttämään työasuun. N. tarjoutui näyttämään X:lle oikoreitin hotellin vastaanottoon mutta johdatti tämän tekniseen tilaan, jossa hän raiskasi ja pahoinpiteli X:n.

18.

X on vaatinut pääasian oikeudenkäynnissä vahingonkorvausta Kuonilta kokemansa raiskauksen ja pahoinpitelyn vuoksi X:n Kuonin kanssa tekemän sopimuksen puutteellisen täytäntöönpanon sekä pakettimatkalain rikkomisen perusteella. Kuoni kiisti sen, että N:n tekemä raiskaus ja pahoinpitely olisivat rikkoneet niitä velvollisuuksia, joita Kuonilla oli X:ää kohtaan sopimuksen tai pakettimatkalain nojalla. Tämän väitteensä tueksi Kuoni vetosi varausehtojen 5.10 kohdan b alakohtaan ja pakettimatkalain 15 §:n 2 momentin c kohdan ii alakohtaan.

19.

High Court (ylempi piirituomioistuin, Yhdistynyt kuningaskunta) hylkäsi X:n vahingonkorvausvaatimuksen sillä perusteella, etteivät varausehtojen 5.10 kohdan b alakohdassa tarkoitetut ”lomajärjestelyt” kata kunnossapitohenkilöstöön kuuluvan työntekijän toimintaa, kun tämä ohjaa vieraan hotellin vastaanottoon. Lisäksi se totesi obiter dictum, että Kuoni olisi joka tapauksessa voinut vedota pakettimatkalain 15 §:n 2 momentin c kohdan ii alakohdassa säädettyyn vastuusta vapauttavaan perusteeseen.

20.

Court of Appeal (England & Wales) (ylioikeus (Englanti ja Wales), Yhdistynyt kuningaskunta) hylkäsi X:n valituksen. Se katsoi Sir Ethertonin ja Lady Asplinin muodostamalla enemmistöllä, että hotellin kunnossapitohenkilöstön jäsen, jonka asiakas oli tunnistanut tällaiseksi ja joka tarjoutui saattamaan asiakkaan hotellin vastaanottoon, ei kuulunut sopimusehtojen 5.10 kohdan b alakohdan soveltamisalaan. Kyseinen enemmistö katsoi, ettei pakettimatkalakia ollut suunniteltu helpottamaan korvausvaatimusten esittämistä matkanjärjestäjää kohtaan tilanteessa, jossa palvelujen suorittajan työntekijä toimi virheellisesti eikä kyseinen toiminta kuulunut tehtäviin, joita varten työntekijä oli otettu palvelukseen, ja jossa palvelujen suorittajalla ei ollut vastuuta kolmannen toiminnasta kuluttajaan sovellettavan kansallisen lain eikä palvelujen suorittajaan sovellettavan ulkomaisen lain nojalla. Enemmistö oli lisäksi taipuvainen katsomaan obiter dictum, ettei Kuoni ollut vastuussa varausehtojen 5.10 kohdan b alakohdan eikä pakettimatkalain 15 §:n nojalla, koska N ei ollut kyseisissä ehdoissa tai säännöksissä tarkoitettu palvelujen suorittaja.

21.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että esittämässään eriävässä näkemyksessä Lord Justice Longmore ei pitänyt lainkaan selvänä, ettei hotelli olisi Englannin lain mukaan vastuussa sen työntekijän tekemästä raiskauksesta, kun työntekijä on ollut pukeutuneena työasuun ja esiintynyt ulkopuolisille luotettavana työntekijänä. Hän huomautti, että Englannin oikeuden johtavana periaatteena on, että sopimusvastuuseen sitoutunut henkilö on edelleen henkilökohtaisesti vastuussa sopimuksen täyttämisestä, vaikka sopimuksen täyttäisi kolmas osapuoli. Hän täsmensi, että direktiivin 90/314 ja pakettimatkalain perimmäisenä tarkoituksena oli antaa loman hankkineille henkilöille, joiden loma oli mennyt pilalle, oikeussuojakeino sopimuskumppania kohtaan. Hänen mukaansa tulisi olla matkanjärjestäjän tehtävänä selvittää pilalle menneestä lomasta johtuvat seuraukset niiden tahojen kanssa, joiden kanssa se on itse tehnyt sopimuksen ja jotka pystyvät selvittämään asioita edelleen omien työntekijöidensä tai itsenäisten alihankkijoidensa kanssa. Lisäksi hän väitti, ettei ollut mitään syytä katsoa, että palvelujen suorittajan käsitteen pitäisi rajoittua hotelliin, kun kyse on itsenäisestä alihankkijasta tai työntekijästä. Hän lisäsi, että joitakin työntekijöitä olisi epäilemättä pidettävä palvelujen suorittajina.

22.

Supreme Court of the United Kingdom, jonne ratkaisusta on valitettu, katsoi, että sille oli esitetty kaksi pääasiallista kysymystä, joista ensimmäinen koski sitä, merkitsevätkö X:n raiskaus ja pahoinpitely Kuonille sopimuksen nojalla kuuluvien velvoitteiden virheellistä täytäntöönpanoa, ja toinen – mikäli vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä – sitä, voidaanko Kuonin vastuu N:n toiminnasta sulkea pois varausehtojen 5.10 kohdan b alakohdan ja tarvittaessa pakettimatkalain 15 §:n 2 momentin c kohdan nojalla.

23.

Toisen kysymyksen ratkaisemiseksi Supreme Court of the United Kingdom katsoi, että unionin tuomioistuimelle oli esitettävä ennakkoratkaisukysymyksiä. Esitettyä ennakkoratkaisupyyntöä arvioidessaan tämä ylin tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta lähtemään siitä oletuksesta, että kun hotellin työntekijä ohjasi X:n hotellin vastaanottoon, kyse oli ”lomajärjestelyihin” kuuluvista palveluista, joiden suorittamiseen Kuoni oli sitoutunut, ja että X:n kokemat raiskaus ja pahoinpitely oli katsottava sopimuksen virheelliseksi täyttämiseksi.

24.

Tässä tilanteessa Supreme Court of the United Kingdom päätti 24.7.2019 tekemällään päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 30.7.2019, lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

25.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian asianosaiset ( 7 ) sekä Euroopan komissio. Unionin tuomioistuin päätti työjärjestyksensä 76 artiklan 2 kohdan mukaisesti ratkaista asian ilman suullista käsittelyä. Unionin tuomioistuin esitti 31.3.2020 prosessinjohtotoimena kysymyksiä, joihin kaikkien asianosaisten ja muiden osapuolten oli vastattava kirjallisesti. Samat asianosaiset ja komissio esittivät asetetussa määräajassa kirjallisia huomautuksia mainittujen prosessinjohtotoimien kohteena olevista kysymyksistä.

26.

Ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, voidaanko matkapaketin järjestäjään soveltaa direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan toisessa osassa vahvistettua vastuusta vapauttavaa perustetta silloin, kun matkapaketin järjestäjän kuluttajan kanssa tekemän sopimuksen puutteellinen tai virheellinen täyttäminen on seurausta kyseistä sopimusta täyttävän palvelujen tarjoajan työntekijän toimista. Jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa selvittää, millä perusteilla kyseisen säännöksen vastuusta vapauttavaa perustetta voidaan soveltaa.

27.

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko matkapakettisopimuksen yhteydessä palvelujen suorittajan työntekijää pidettävä direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan toisessa osassa tarkoitettuna palvelun suorittajana. ( 8 )

28.

Koska ensimmäisen kysymyksen a kohtaan annettava vastaus riippuu toisen kysymyksen kohteena olevan direktiivin 90/314 5 artiklassa tarkoitetun palvelun suorittajan käsitteen ulottuvuudesta, tarkastelen näitä kahta kysymystä yhdessä.

29.

Näihin kysymyksiin vastaamiseksi on mielestäni aluksi hyödyllistä palauttaa mieleen direktiivin 90/314 tarkoitus ennen direktiivillä käyttöön otetun vastuujärjestelmän ulottuvuuden tarkastelua. Tarkasteltuani kyseisen direktiivin 5 artiklassa tarkoitetun palvelun suorittajan käsitteen ulottuvuutta siirryn tässä yhteydessä kysymykseen siitä, voidaanko direktiivin 5 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan toisessa osassa vahvistettua vastuusta vapauttavaa perustetta soveltaa silloin, kun matkapakettisopimuksen puutteellinen tai virheellinen täyttäminen on seurausta kyseistä sopimusta täyttävän palvelujen tarjoajan työntekijän toimista. Koska ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa kieltävästi ensimmäisen kysymyksen a kohtaan, katson, ettei ensimmäisen kysymyksen b kohtaan, joka koskee direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan toisen osan vastuusta vapauttavan perusteen soveltamisperusteita, ole tarpeen vastata.

30.

Jotta voitaisiin ymmärtää paremmin direktiivillä 90/314 käyttöön otetun matkapaketin järjestäjän vastuujärjestelmän asiayhteyttä, on mielestäni hyödyllistä tarkastella ensin kyseisen direktiivin tarkoitusta.

31.

Tältä osin haluan heti aluksi todeta, että tämä direktiivi kuuluu joukkoon unionin oikeuden toimia, jotka koskevat yhdenmukaistamista aineellisen yksityisoikeuden alalla ja jotka on toteutettu ETY:n perustamissopimuksen 100 a artiklan (josta on muutettuna tullut SEUT 114 artikla) nojalla. Tässä kyseiseen lainsäädännölliseen kehykseen kuuluvassa direktiivissä otetaan huomioon kuluttajansuojan tarve ( 9 ) ja sovitetaan se yhteen muun muassa sisämarkkinoiden toteuttamisen taustalla olevien vaatimusten kanssa. ( 10 ) Direktiivin 90/314 johdanto-osan ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee, että matkapaketteja koskevien yhteisten sääntöjen laatiminen edistää palvelujen tarjoamisen vapauden esteiden poistamista, auttaa poistamaan kilpailun vääristymiä eri jäsenvaltioihin sijoittautuneiden toimijoiden välillä sekä antaa tilaisuuden tarjota ”matkapaketin missä tahansa jäsenvaltiossa” ostaville kuluttajille ”vertailukelpoisista ehdoista saatavan hyödyn”. ( 11 )

32.

Unionin tuomioistuin on todennut tältä osin, ettei se seikka, että direktiivillä 90/314 tavoitellaan muitakin päämääriä, sulje pois sitä, että sen säännöksillä pyritään myös suojelemaan kuluttajia. ( 12 ) Se on siis todennut oikeuskäytännössään, että kyseisen direktiivin tarkoitus on kuluttajansuojan korkean tason varmistaminen. ( 13 )

33.

Tämä on siis se asiayhteys, johon direktiivillä käyttöön otettu matkapaketin järjestäjän vastuujärjestelmä yleisesti ja – erityisesti – kyseisestä vastuusta vapauttava peruste sijoittuvat.

34.

Haluan heti aluksi muistuttaa, että direktiivillä 90/314 käyttöön otettu vastuujärjestelmä on sopimusperusteista vastuuta koskeva järjestelmä, jonka yleisenä periaatteena on, että velallisen on oltava vastuussa osapuolten välisen sopimuksen puutteellisesta tai virheellisestä täyttämisestä. Tässä yhteydessä velvoitteen puutteellinen täyttäminen on ymmärrettävä laajasti siten, että se tarkoittaa kaikkia sopimusvelvoitteen laiminlyöntejä. Tämä velvoitteen puutteellisen täyttämisen määritelmä on sopimusvastuuta koskevan järjestelmän kulmakivi; tämän järjestelmän mukaan sopimuspuoli voi nostaa kanteen toista sopimuspuolta vastaan, jos tämä ei täytä kaikkia sopimukseen perustuvia velvoitteitaan. ( 14 )

35.

Haluaisin myös todeta, että direktiivin 90/314 1 artiklasta ja 2 artiklan 1 ja 2 alakohdasta seuraa, että matkapakettisopimus koostuu useista osatekijöistä eli kuljetuksesta, majoituksesta ja muista matkailupalveluista, joita myydään tai tarjotaan myytäväksi yhdistettyyn hintaan ( 15 ) mutta joiden suorittajina sitä vastoin on useita palvelujen suorittajia toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa valtiossa. ( 16 ) Tämä matkapakettisopimuksen monimutkaisuus on mielestäni yksi niistä tekijöistä, jotka selittävät unionin lainsäätäjän huomion kuluttajansuojan korkealle tasolle kyseisessä direktiivissä ja siten matkanjärjestäjän (ja/tai välittäjän) vastuujärjestelmän käyttöönoton sen 5 artiklassa. Kun tässä artiklassa säädetään joukosta sääntöjä, jotka koskevat velvollisuutta korvata kuluttajille aiheutuneet vahingot, sillä pyritään helpottamaan sen vastuun toteutumista, joka matkapaketin järjestäjällä on kuluttajaan nähden. ( 17 )

36.

Direktiivin 90/314 5 artiklan 1 kohdan nojalla matkapakettisopimuksen osapuolena oleva matkanjärjestäjä (ja/tai välittäjä) vastaa suhteessa kuluttajaan sopimuksen mukaisten velvoitteiden asianmukaisesta täyttämisestä siitä riippumatta, kuuluuko niiden täyttäminen järjestäjälle, välittäjälle tai muulle palvelun suorittajalle, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta matkanjärjestäjän tai välittäjän oikeutta vaatia korvausta muilta palvelujen suorittajilta. ( 18 )

37.

Mielestäni tämän säännöksen sanamuodosta ilmenee selvästi, että matkanjärjestäjä on henkilökohtaisesti vastuussa suhteessa kuluttajaan sopimuksen asianmukaisesta täyttämisestä riippumatta siitä, täyttääkö ”muu palvelujen suorittaja” sopimuksen. ( 19 ) Kuten julkisasiamies Tizzano on katsonut, ”erityisesti sopimusvastuun osalta täsmennetään, että matkanjärjestäjän, kuluttajan ja palveluntarjoajan välille syntyvässä kolmikantaisessa suhteessa ensiksi mainitut ovat pääsääntöisesti ainoina korvausvastuussa vahingosta, joka kuluttajalle aiheutuu sopimuksen puutteellisesta tai virheellisestä täyttämisestä”. ( 20 )

38.

Tämä merkitsee lähinnä sitä, että kuluttajalla on mahdollisuus nostaa kanne sopimuksen osapuolena olevaa matkanjärjestäjää vastaan. ( 21 ) Lisäksi direktiivin 90/314 5 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että sopimusehdot, joilla matkanjärjestäjä vapautetaan vastuusta, joka koskee sitä, että muut palvelujen suorittajat ovat täyttäneet sopimuksen puutteellisesti tai virheellisesti, ovat pätemättömiä. ( 22 )

39.

Lisäksi on mielestäni tärkeää todeta, että direktiivin 90/314 5 artiklan 1 kohdan yhteydessä se, että unionin lainsäätäjä antaa matkanjärjestäjälle mahdollisuuden tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin ”muita palvelujen suorittajia” vastaan, vastaa sen tahtoa vahvistaa kuluttajansuojan korkea taso, jotta vältettäisiin se, että kuluttajat saadaan matkapaketin yleisten sopimusehtojen perusteella luopumaan vahingonkorvauskanteen nostamisesta tai että he joutuvat nostamaan useita erillisiä kanteita, jotka perustuvat sopimuksen puutteellisesta tai virheellisestä täyttämisestä heille aiheutuneeseen vahinkoon.

40.

Kuten komissio toteaa vastauksessaan unionin tuomioistuimen esittämään kysymykseen, tällä direktiivillä käyttöön otetun sopimusvastuujärjestelmän tavoitteena on keskittää matkanjärjestäjän vastuu kaikkiin tapauksiin, joissa sopimus täytetään puutteellisesti tai virheellisesti, jotta kuluttajalla on ainakin oletettu vastaaja, jolta hän voi vaatia vahingonkorvausta, minkä ansiosta voidaan varmistaa kuluttajansuojan korkea taso. Direktiivissä 90/314 tarkoitettu matkanjärjestäjän vastuu perustuu nimittäin yhtäältä kuluttajalle aiheutuneen tappion ja vahingon aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin ja toisaalta matkapakettisopimuksesta, sellaisena kuin se on määritelty kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 alakohdassa, johtuvien velvoitteiden väliseen yhteyteen. ( 23 )

41.

Näin ollen esiin nousee perustavanlaatuinen kysymys siitä, onko direktiivin 90/314 2 artiklan 5 alakohdassa tarkoitetusta matkapakettisopimuksesta johtuvat velvoitteet täytetty asianmukaisesti direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. ( 24 )

42.

Huomautettakoon tässä yhteydessä, että on määritettävä yhtäältä, mitkä sopimusvelvoitteet perustuvat matkapakettisopimukseen, ja toisaalta, miten nämä velvoitteet on täytettävä. Näin ollen sopimukseen perustuvaa vastuuta koskevien yleisten sääntöjen mukaan merkitystä ei ole sillä, onko henkilö, josta velvoitteiden puutteellinen tai virheellinen täyttäminen johtuu, matkanjärjestäjä vai muu palvelun suorittaja: matkanjärjestäjä on korvausvastuussa suhteessa kuluttajaan. Kyseessä on siis ankara vastuu, joka pakettimatkojen järjestäjällä on kuluttajaan nähden. ( 25 )

43.

On kuitenkin muistutettava, että direktiivin 90/314 5 artiklan 1 kohdassa säädetään muun muassa, että ”jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sopimuksen osapuolena oleva matkanjärjestäjä – – vastaa suhteessa kuluttajaan sopimuksen mukaisten velvoitteiden asianmukaisesta täyttämisestä”. Kuten komissio on perustellusti todennut, matkanjärjestäjän vastuun laajuus määräytyy matkapakettisopimukseen sovellettavan lain mukaan. ( 26 )

44.

Tältä osin minun on täsmennettävä, että sopimukseen perustuva velallisen vastuu ei ole lähtökohtaisesti ehdoton vastuu: velallinen voi vapautua vastuustaan, jos hän täyttää tietyt edellytykset. Direktiivillä 90/314 sen 5 artiklan 2 kohdan mukaan käyttöön otetussa matkanjärjestäjän vastuuta koskevassa järjestelmässä järjestäjä ei ole vastuussa sopimuksen puutteellisesta tai virheellisestä täyttämisestä, jos rikkomisen ei voida katsoa johtuvan siitä. Tähän vastuuseen sovelletaan myös edellytyksiä, jotka koskevat direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdan kolmannessa ja neljännessä alakohdassa tarkoitettua vastuun rajoittamista. ( 27 ) Nämä säännökset koskevat rajoituksia, jotka jäsenvaltiot voivat hyväksyä sopimuksen puutteellisesta tai virheellisestä täytäntöönpanosta aiheutuneiden vahinkojen korvaamisen osalta. ( 28 ) Muistutan myös, että kyseisen direktiivin 5 artiklan 3 kohdan mukaan ”[tämän artiklan] 1 ja 2 kohdan säännöksistä ei saa poiketa sopimuksella”. ( 29 )

45.

Kuten olen edellä todennut, direktiivin 90/314 5 artiklan 1 kohdan sanamuoto on selkeä ja yksiselitteinen siltä osin kuin on kyse matkapaketin järjestäjän vastuusta, mutta lisäksi direktiivin systematiikka ja tarkoitus sekä kyseisen säännöksen tavoite tukevat sen sanamuodon mukaista tulkintaa. ( 30 )

46.

Edellä esitetystä seuraa, että järjestäjän on oltava vastuussa kuluttajaan nähden ja että näin ollen direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdassa säädettyjä vastuusta vapauttamisen perusteita voidaan lähtökohtaisesti soveltaa. ( 31 )

47.

Siltä osin kuin nyt käsiteltävässä asiassa on kyse siitä, onko Kuonin ja X:n väliseen matkapakettisopimukseen perustuvat velvoitteet täytetty asianmukaisesti direktiivin 90/314 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, vaikuttaa asianmukaiselta muistuttaa tarkastelun tässä vaiheessa, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta toteamaan, että kun hotellin henkilöstöön kuuluva ohjasi X:n hotellin vastaanottoon, kyse oli ”matkapalveluihin”, joita Kuoni oli sitoutunut tarjoamaan, kuuluva palvelu ja että raiskaus ja pahoinpitely oli katsottava sopimuksen virheelliseksi täyttämiseksi. ( 32 )

48.

Näin ollen on arvioitava, voidaanko matkapakettisopimuksen yhteydessä palvelujen tarjoajan työntekijää pitää direktiivillä 90/314 käyttöön otetun vastuujärjestelmän kannalta palvelujen tarjoajana tämän direktiivin 5 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan toista osaa sovellettaessa.

49.

Tarkastelen tässä tarkoituksessa jäljempänä direktiivissä 90/314 tarkoitetun palvelujen suorittajan käsitteen ulottuvuutta.

50.

Huomautan aluksi, että X, Kuoni, ABTA ja komissio katsovat, että hotellin työntekijää ei voida pitää palvelujen suorittajana. X väittää kuitenkin, että tietyissä erityisissä olosuhteissa puutteellisen palvelun suorittavaa työntekijää voidaan pitää palvelujen suorittajana, jos muunlainen luokittelu veisi kuluttajalta direktiivin 90/314 5 artiklassa myönnetyn suojan.

51.

Huomautan, ettei direktiivissä 90/314 ole määritelty käsitettä ”palvelujen suorittaja” ja ettei kyseinen direktiivi sisällä mitään viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen tämän käsitteen merkityksen ja soveltamisalan määrittämiseksi.

52.

Tältä osin on muistutettava ensinnäkin, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä unionin oikeuden yhtenäinen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että unionin oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen säännöksen sisällön ja ulottuvuuden määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti ja että tässä tulkinnassa on otettava huomioon säännöksen asiayhteys ja kyseisellä säännöstöllä tavoiteltu päämäärä. ( 33 )

53.

Minun on ensinnäkin muistutettava, että toisin kuin palvelun suorittaja, joka tarjoaa palveluja korvausta vastaan, palvelujen suorittajan työntekijä suorittaa matkapakettisopimuksessa määrätyt palvelut sellaisessa alisteisuussuhteessa työnantajaansa, jota ei ole, kun kyseessä on palvelujen suorittaja, kuten hotelli, ravintola, retkiopas tai urheiluopettaja, riippumatta siitä, onko kyse luonnollisesta henkilöstä vai oikeushenkilöstä.

54.

Mielestäni direktiivin 90/314 5 artiklan eri kieliversioissa käytetyllä ilmauksella ”palvelujen suorittaja” tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa palveluja korvausta vastaan. ( 34 )

55.

Tämän jälkeen on mielestäni hyödyllistä todeta, että ainoastaan direktiivin 90/314 5 artiklassa käytetään ilmaisua ”palvelujen suorittajat”. ( 35 ) Näin ollen tätä käsitettä käytetään yksinomaan viitattaessa kuluttajien kanssa tehdystä matkapakettisopimuksesta johtuvien velvoitteiden puutteelliseen tai virheelliseen täyttämiseen siltä osin kuin kyseessä on järjestäjien (ja/tai välittäjien) vastuu. Kuten kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 alakohdassa olevasta ilmaisun ”matkapaketti” määritelmästä ilmenee, nämä velvoitteet koskevat matkapakettisopimuksessa tarkoitettuja palveluja eli kuljetus-, majoitus- tai muita matkailupalveluja (retkiä, kursseja, ravintolapalveluja jne.). Missään kyseisen direktiivin säännöksessä ei kuitenkaan viitata palvelujen tarjoajien työntekijöihin. Muistutan lisäksi, että vaikka unionin lainsäätäjän tarkoitus on ollut sallia, että järjestäjä voi esittää vaatimuksensa palvelujen suorittajalle, järjestäjällä ei ole vastaavaa mahdollisuutta vaatia korvausta palvelujen suorittajien työntekijöiltä.

56.

Näin ollen ei mielestäni voida katsoa, että direktiivissä 90/314 tarkoitettu palvelujen tarjoajan työntekijä olisi itse”palvelujen suorittaja”.

57.

Nyt käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan ole kyse sen ratkaisemisesta, voidaanko palvelujen tarjoajan työntekijää itseään pitää palvelujen suorittajana, vaan siitä, voidaanko direktiivin 90/314 5 artiklalla käyttöön otetussa vastuujärjestelmässä sopimuksen täyttävän palvelujen suorittajan työntekijän toiminta tai laiminlyönnit rinnastaa kyseisen palvelujen suorittajan toimiin tai laiminlyönteihin.

58.

Aion tarkastella tästä näkökulmasta direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan toisessa osassa säädetyn vastuusta vapauttavan perusteen sovellettavuutta.

59.

Mielestäni on tärkeää muistuttaa, että kukin palvelun suorittaja täyttää sopimusvelvoitteet oman organisaatiorakenteensa mukaisesti (työntekijöiden, harjoittelijoiden jne. välinen tehtävien jako). Tämä rakenne voi olla hyvin erilainen eri palveluntarjoajien, kuten viiden tähden hotellin ja pienen perhehotellin, välillä. Näin ollen matkanjärjestäjän tai tämän palvelujen suorittajan vastuun määrittämiseksi ei ole tarpeen tietää, kuka käytännössä on täyttänyt sopimusvelvoitteet.

60.

Tästä seuraa, että sen ratkaisemiseksi, voidaanko direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan toisessa osassa säädettyä vastuusta vapauttavaa perustetta soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, on esitettävä seuraava kysymys: missä olosuhteissa palvelun tarjoajan työntekijän teot tai laiminlyönnit, myös tahalliset teot, voidaan lukea hänen työnantajansa / palvelujen suorittajan syyksi, kun otetaan huomioon direktiivissä 90/314 säädetty vastuujärjestelmä?

61.

Vastaan tähän kysymykseen seuraavasti.

62.

Muistutan aluksi, että direktiivissä 90/314 tarkoitettu matkanjärjestäjän vastuu voi syntyä ainoastaan sopimusvelvoitteiden täyttämisen yhteydessä. Kuten olen jo todennut, tämä vastuu perustuu yhtäältä kuluttajalle aiheutuneen tappion ja vahingon aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin ja toisaalta matkapakettisopimuksesta johtuvien velvoitteiden väliseen yhteyteen. ( 36 ) Näin ollen matkanjärjestäjän ja työnantajan / palvelujen suorittajan on katsottava olevan vastuussa sopimuksen puutteellisesta tai virheellisestä täyttämisestä, joka johtuu kuluttajalle aiheutuneeseen vahinkoon liittyvistä toimista tai laiminlyönneistä, joihin työntekijä on syyllistynyt sopimusvelvoitteiden täyttämisen yhteydessä. Jos näin ei olisi, matkanjärjestäjä voisi hyvin helposti välttää kokonaan matkasopimuksen asianmukaista täyttämistä koskevan vastuun siirtämällä tämän sopimuksen täyttämisen palvelun suorittajalle, jonka työntekijät käytännössä täyttävät kyseisestä sopimuksesta johtuvat velvoitteet.

63.

Huomautan tämän jälkeen, että direktiivin 90/314 5 artiklan 1 kohdan mukaan matkanjärjestäjän on oltava vastuussa yhtäältä palvelun suorittajan työntekijän toimista ja laiminlyönneistä sopimuksessa, sellaisena kuin se on määritelty kyseisen direktiivin 2 artiklan 5 alakohdassa, määriteltyjen sopimusvelvoitteiden täyttämisen yhteydessä ja toisaalta kyseisen työntekijän toimista ja laiminlyönneistä kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 alakohdan b alakohdassa lueteltujen palvelujen liitännäisinä pidettävien velvoitteiden täyttämisen yhteydessä. ( 37 )

64.

Tarkemmin sanottuna direktiivin 90/314 2 artiklan 1 alakohdan b alakohdan määritelmän mukaan majoituspalvelu on yksi kolmesta asiasta, jotka järjestäjä voi myydä tai tarjota myytäväksi. Tästä palvelusta, jota yleensä tarjoaa hotelli, huolehtivat sen työntekijät, jotka puolestaan täyttävät sopimusvelvoitteet hotellia kohtaan työsopimustensa mukaisesti. Näihin velvoitteisiin voivat kuulua muun muassa matkatavarapalvelut, ravintolapalvelut, pysäköintiapu, portinvartija-, pöytä- ja kerrospalvelut, polkupyörien lainaus ja siivous- tai kunnossapitopalvelut. Nämä palvelut ovat siis hotellin matkapakettisopimuksen yhteydessä tarjoamiin majoituspalveluihin liittyviä palveluja.

65.

Tässä yhteydessä on mielestäni selvää, että hotellin työntekijän voidaan lähtökohtaisesti katsoa täyttävän matkapakettisopimuksesta johtuvat sopimusvelvoitteet, kun hän työskentelee pukeutuneena hotellin henkilöstön käyttämään työasuun ja näyttää asiakkaiden/kuluttajien silmin näin ollen luotettavalta henkilöltä riippumatta siitä, onko kyse hotellin tiloissa vai niiden ulkopuolella suoritettavista velvoitteista, edellyttäen, että kyse on matkapakettisopimuksesta johtuvista velvoitteista tai velvoitteista, joiden katsotaan liittyvän matkanjärjestäjän kyseisen sopimuksen yhteydessä myymiin tai myytäväksi tarjoamiin palveluihin. ( 38 )

66.

Jos matkatavarapalvelut, toimitilojen kunnossapito tai asiakkaiden saattaminen vastaanottoon ovat joko majoituspalvelun liitännäispalveluja tai sopimuksessa suoraan määrättyjä palveluja, matkanjärjestäjän on oltava vastuussa, jos hotellin kantaja vahingoittaa matkatavaroita tai kadottaa ne, pahoinpitelee asiakkaan ohjatessaan tämän huoneeseensa tai vastaanottoon, polttaa asiakkaan kaatamalla hänen päälleen keittoa tai pahoinpitelee asiakkaan tarjoilutilanteessa.

67.

Kaikissa näissä tapauksissa on katsottava, että sopimus on pantu virheellisesti täytäntöön ja että näin ollen hotellin työntekijän toiminta on luettava palvelujen suorittajan syyksi direktiivin 90/314 5 artiklan mukaisen matkapaketin järjestäjän vastuuta koskevan järjestelmän mukaisesti.

68.

Matkanjärjestäjän ei sitä vastoin voida katsoa olevan direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla vastuussa kuluttajalle aiheutuneista vahingoista, jos hotellin työntekijä pahoinpitelee hotellin asiakkaan työaikansa ulkopuolella tai päivänä, jona kyseinen työntekijä on lomalla. Tällöin ei siis ole kyse vahingosta, joka aiheutuu palvelun tarjoajan täyttäessä sopimusvelvoitteitaan.

69.

Näin ollen direktiivin 90/314 5 artiklan 1 kohdan mukaan matkanjärjestäjän on oltava vastuussa yhtäältä palvelun suorittajan työntekijän toimista ja laiminlyönneistä sopimuksessa, sellaisena kuin se on määritelty kyseisen direktiivin 2 artiklan 5 alakohdassa, määriteltyjen sopimusvelvoitteiden täyttämisen yhteydessä ja toisaalta kyseisen työntekijän toimista ja laiminlyönneistä kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 alakohdan b alakohdassa lueteltujen palvelujen liitännäisinä pidettävien velvoitteiden täyttämisen yhteydessä.

70.

Nyt kun on selvitetty, missä olosuhteissa palvelun tarjoajan työntekijän toimien tai laiminlyöntien voidaan katsoa olevan hänen työnantajansa / palvelujen suorittajan vastuulla, kun otetaan huomioon direktiivillä 90/314 käyttöön otettu vastuujärjestelmä, on vielä tarkasteltava kysymystä siitä, mikä ero on ”ylivoimaisen esteen” ja sellaisen tapahtuman välillä, ”jota järjestäjä tai palvelun suorittaja ei ole asianmukaista huolellisuutta noudattamalla voinut ennakoida tai estää”?

71.

Direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, että matkanjärjestäjä (ja/tai välittäjä) vastaa suhteessa kuluttajaan sopimuksen puutteellisesta tai virheellisestä täyttämisestä aiheutuvasta vahingosta, paitsi jos sopimuksen puutteellinen tai virheellinen täyttäminen ei johdu hänen tai muun palvelun suorittajan virheestä siksi, että häneen voidaan soveltaa jotakin tässä säännöksessä säädettyä vastuusta vapauttavaa perustetta. Kyseisen direktiivin 5 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettu vapauttava peruste koskee tilanteita, joissa sopimuksen täyttämisessä todetut puutteet johtuvat ylivoimaisesta esteestä tai sellaisesta tapahtumasta, jota matkanjärjestäjä tai palvelun suorittaja ei ole voinut asianmukaista huolellisuutta noudattamalla ennakoida tai estää. ( 39 )

72.

X väittää kirjallisissa huomautuksissaan, että direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa mainittuja kahta tapausta on luettava yhdessä.

73.

Olen tästä eri mieltä.

74.

Ensinnäkin direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdan sanamuodosta ja erottavan konjunktion ”tai” käytöstä ilmenee selvästi, että unionin lainsäätäjä on halunnut erottaa toisistaan yhtäältä ylivoimaisen esteen ja toisaalta tapahtuman, jota järjestäjä tai palvelun suorittaja ei ole asianmukaista huolellisuutta noudattamalla voinut ennakoida tai estää.

75.

Toiseksi huomautan, että ”ylivoimainen este” (5 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan ensimmäinen osa) määritellään direktiivin 90/314 4 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan ii alakohdassa siten, että sillä tarkoitetaan sellaisia ”epätavallisi[a] ja ennalta-arvaamattomi[a] seik[koja], joihin se osapuoli, joka vetoaa niihin, ei voi vaikuttaa ja joiden seurauksia hän ei kaikkea huolellisuutta noudattamalla olisi voinut välttää”. ( 40 ) Tämä määritelmä sisältää kolme edellytystä, joiden on täytyttävä samanaikaisesti, jotta järjestäjä vapautettaisiin vastuusta.

76.

Näin ei sitä vastoin ole kyseisen direktiivin 5 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan toisessa osassa tarkoitetun tapahtuman osalta. Unionin lainsäätäjä on nimittäin käyttänyt tässä erottavaa konjunktiota ”tai”, mikä merkitsee sitä, että järjestäjä voidaan vapauttaa vastuusta, jos se voi osoittaa, etteivät järjestäjä tai palvelujen suorittaja voineet ennakoida tai (ei kumulatiivisesti vaan vaihtoehtoisesti) estää tapahtumaa toteuttamalla kaikki tarvittavat toimenpiteet sen estämiseksi. Järjestäjä voi toisin sanoen vapautua vastuusta ainoastaan siinä tapauksessa, että ilmenee, että kyseinen tapahtuma oli hänen tai palvelun suorittajan kannalta ennakoitavissa tai estettävissä.

77.

Näin ollen on selvää, että direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa mainitut kaksi tapausta ovat erilaiset ja ettei esillä olevassa asiassa voida katsoa olevan kyse ylivoimaisesta esteestä.

78.

Direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan toisessa osassa tarkoitetaan tilanteita, joissa sopimuksen täyttämisessä todetut puutteet johtuvat ”ylivoimaisesta esteestä taikka sellaisesta tapahtumasta, jota matkanjärjestäjä tai palvelun suorittaja ei ole asianmukaista huolellisuutta noudattamalla voinut ennakoida tai estää”.

79.

Katson nyt käsiteltävässä asiassa, että hotellin asiakkaana olevan X:n raiskaus ja pahoinpitely, joihin hotellin työntekijä N syyllistyi täyttäessään sopimusvelvoitetta, johon kuului asiakkaan ohjaaminen vastaanottoon, eivät ole kyseisessä säännöksessä tarkoitettu ”tapahtuma”.

80.

Kyseisessä säännöksessä oleva ilmaisu ”tapahtuma” ei nimittäin voi kattaa palvelujen tarjoajan työntekijän toimia tai laiminlyöntejä, mukaan lukien tahalliset teot, kun on kyse matkapakettisopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämisestä. Jotta näitä toimia tai laiminlyöntejä voitaisiin pitää direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan toisessa osassa tarkoitettuna tapahtumana, kyseessä olisi oltava joko palvelun tarjoajan organisaatiorakenteen ulkopuolinen tapahtuma tai objektiivinen seikka. Tämä käsite ”tapahtuma” ei voi missään tapauksessa sisältää sellaisia tahallisia tekoja, jotka itsessään merkitsevät sopimusvelvoitteiden puutteellista tai virheellistä täytäntöönpanoa. Olisi suorastaan epäjohdonmukaista yrittää analysoida, oliko palvelun suorittajan tahallinen toiminta ennakoitavissa tai estettävissä, mukaan lukien tapaukset, joissa hotellin työntekijät syyllistyvät tällaiseen toimintaan.

81.

Näin ollen on niin, että vaikka – kuten olen jo todennut tämän ratkaisuehdotuksen 56 kohdassa – ei voida katsoa, että palvelujen suorittajan työntekijä olisi itse direktiivissä 90/314 tarkoitetulla tavalla palvelujen suorittaja, tämän työntekijän työnantajan / palvelujen suorittajan ja matkanjärjestäjän on katsottava olevan vastuussa hänen toimistaan siltä osin kuin ne ovat tapahtuneet matkapakettisopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämisen yhteydessä. Näissä olosuhteissa nämä toimet eivät kuulu direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan toisessa osassa tarkoitetun tapahtuman käsitteen alaan. Toisin sanoen palvelun suorittajan työntekijän virhe, joka aiheuttaa sopimuksen puutteellisen tai virheellisen täyttämisen, on rinnastettava palvelun tarjoajan virheeseen. Näin ollen tässä säännöksessä säädettyä vastuusta vapauttavaa perustetta ei ole syytä soveltaa.

82.

Näin ollen N:n X:ään kohdistamaa raiskausta ja väkivaltaa on pidettävä hotellin syyksi luettavana toimena, eikä Kuoni näin ollen voi vapautua vastuustaan matkapaketin järjestäjänä.

83.

Tämä tulkinta on ainoa, jolla voidaan taata korkeatasoinen kuluttajansuoja ja estää se, että suojan taso laskee merkittävästi palvelujen tarjoajien työntekijöiden syyllistyessä vakaviin virheisiin. Jos nimittäin toisenlainen tulkinta hyväksyttäisiin, tällaisia vakavia virheitä voitaisiin pitää direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan toisessa osassa tarkoitettuna tapahtumana, jota ei voitu ”ennakoida tai estää”.

84.

Kun otetaan huomioon ensimmäisen kysymyksen a kohtaan ehdottamani vastaus, kysymykseen, joka koskee perusteita, joiden nojalla arvioidaan sitä, onko direktiivin 90/314 5 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan toisessa osassa mainittu tapahtuma ennakoitavissa tai estettävissä, ei ole tarpeen vastata.

85.

Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Supreme Court of the United Kingdomin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: