1. 

Unionin tuomioistuin on antanut useassa yhteydessä ratkaisuja puitepäätöksen 2002/584/YOS ( 2 ) 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ”oikeusviranomaisen” käsitteestä ja täsmentänyt edellytyksiä, jotka eurooppalaisen pidätysmääräyksen antavan viranomaisen on täytettävä. ( 3 )

2. 

Tämä ennakkoratkaisupyyntö antaa sille tilaisuuden tulkita tätä samaa käsitettä, mutta tässä tapauksessa puitepäätöksen 6 artiklan 2 kohdan yhteydessä, luettuna yhdessä sen 27 artiklan kanssa. Tätä pyytää siltä belgialaistuomioistuin, joka tiedustelee lähinnä, voidaanko Alankomaiden yleistä syyttäjää pitää ”oikeusviranomaisena”, joka antaa suostumuksen jo täytäntöön pannussa aikaisemmassa eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä todettujen rikosten luettelon laajentamiseen.

3.

Johdanto-osan viidennen, kuudennen ja kahdeksannen perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

– –

4.

Puitepäätöksen 1 artiklassa (”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen määritelmä ja velvollisuus panna se täytäntöön”) säädetään seuraavaa:

”1.   Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten.

2.   Jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti.

3.   Tämä puitepäätös ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita.”

5.

Puitepäätöksen 6 artiklassa (”Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen”) säädetään seuraavaa:

”1.   Pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen on pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion sellainen oikeusviranomainen, jolla on kyseisen valtion lainsäädännön mukaan toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys.

2.   Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on täytäntöönpanojäsenvaltion sellainen oikeusviranomainen, joka on toimivaltainen panemaan täytäntöön eurooppalaisen pidätysmääräyksen kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

3.   Kukin jäsenvaltio ilmoittaa neuvoston pääsihteeristölle, mikä on sen kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltainen oikeusviranomainen.”

6.

Puitepäätöksen 14 artiklan (”Etsityn henkilön kuuleminen”) sanamuoto on seuraava:

”Jos pidätetty henkilö ei 13 artiklassa mainitulla tavalla anna suostumustaan luovuttamiseensa, hänellä on oikeus tulla kuulluksi täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen toimesta täytäntöönpanojäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan.”

7.

Puitepäätöksen 15 artiklan (”Luovuttamispäätös”) sanamuoto on seuraava:

”1.   Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen tekee päätöksen henkilön luovuttamisesta tässä puitepäätöksessä määritetyissä määräajoissa ja siinä määritetyin edellytyksin.

– –”

8.

Puitepäätöksen 19 artiklassa (”Henkilön kuuleminen päätöstä odotettaessa”) säädetään seuraavaa:

”1.   Etsityn henkilön kuulemisen toimittaa oikeusviranomainen jonkin toisen henkilön avustamana, joka nimetään sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jolla on toimivalta pyynnön esittämiseen.

2.   Etsityn henkilön kuuleminen toimitetaan täytäntöönpanojäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ja sen edellytykset on määritettävä pidätysmääräyksen antaneen ja täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen keskinäisellä sopimuksella.

3.   Toimivaltainen täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi antaa jäsenvaltionsa muun oikeusviranomaisen tehtäväksi osallistua etsityn henkilön kuulemiseen, jotta varmistetaan tämän artiklan ja asetettujen ehtojen asianmukainen soveltaminen.”

9.

Puitepäätöksen 27 artiklan (”Mahdollinen syytteeseenpano muista rikoksista”) sanamuoto on seuraava:

”1.   Kukin jäsenvaltio voi ilmoittaa Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristölle siitä, että sen suostumus syytteeseenpanoa, tuomitsemista tai säilöön ottamista varten vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemiseksi ennen kyseistä luovuttamista tehdystä, muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta katsotaan annetuksi muiden samanlaisen ilmoituksen antaneiden jäsenvaltioiden osalta, mikäli täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei jossain erityistapauksessa päätä luovuttamisesta tekemässään päätöksessä toisin.

2.   Lukuun ottamatta 1 ja 3 kohdassa tarkoitettuja tapauksia, luovutettua henkilöä ei saa syyttää, tuomita tai muuten riistää häneltä vapautta ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.

3.   Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:

– –

4.   Suostumusta on pyydettävä täytäntöönpanosta vastaavalta oikeusviranomaiselta liittäen pyyntöön 8 artiklan 1 kohdassa mainitut tiedot ja käännös 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Suostumus annetaan, jos rikoksesta, jonka perusteella sitä pyydetään, voitaisiin luovuttaa tämän puitepäätöksen määräysten nojalla. Suostumus on evättävä 3 artiklassa mainituilla perusteilla ja muuten se voidaan evätä ainoastaan 4 artiklassa mainituilla perusteilla. Päätös on tehtävä viimeistään 30 päivän kuluttua pyynnön vastaanottamisesta.

– –”

10.

Lain 37 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Henkilöä, joka on luovutettu Belgian oikeusviranomaisen antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella, ei voida syyttää tai tuomita eikä häneltä voida riistää vapautta ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.

2.   Edellä olevaa 1 momenttia ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:

– –

Jos lukuun ottamatta ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja tapauksia tutkintatuomari, syyttäjä tai tuomioistuin haluavat tapauksen mukaan syyttää luovutettua henkilöä, tuomita hänet tai riistää häneltä vapauden ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta, täytäntöönpanosta vastaavalle viranomaiselle on esitettävä pyyntö, joka koskee suostumuksen antamista ja johon on liitettävä 2 §:n 4 momentissa mainitut tiedot sekä tarvittaessa käännös”.

11.

Lain 14 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Luovuttaminen sallitaan vain sillä yleisellä ehdolla, ettei luovutettavaksi pyydettyä henkilöä vastaan nosteta syytettä, ettei häntä rangaista tai ettei hänen henkilökohtaista vapauttaan muutoin rajoiteta sellaisten tekojen perusteella, jotka on tehty ennen luovuttamisen ajankohtaa ja jotka eivät ole hänen luovuttamisensa perusteena, paitsi jos

– –

– –

3.   Syyttäjä antaa pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen pyynnöstä ja esitetyn eurooppalaisen pidätysmääräyksen, asianmukaisine käännöksineen, perusteella 1 momentin f kohdassa – – tarkoitetun suostumuksen sellaisten tekojen osalta, joiden perusteella luovuttaminen olisi voitu hyväksyä tämän lain nojalla – –”

12.

Lain 35 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Etsitty henkilö luovutetaan tosiasiallisesti niin pian kuin mahdollista sen jälkeen, kun on tehty päätös täysimääräisen tai osittaisen suostumuksen antamisesta luovuttamiseen. Yleinen syyttäjä määrittää luovutuksen ajankohdan ja paikan sovittuaan siitä pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen kanssa”.

13.

Lain 44 §:ssä, siinä muodossa kuin se oli ennen päivämäärää 13.7.2019, säädettiin seuraavaa:

”Syyttäjä voi toimia pidätysmääräyksen antavana oikeusviranomaisena”.

14.

Lain 44 §:n sanamuoto, siinä muodossa kuin se on ollut voimassa 13.7.2019 lähtien, on seuraava:

”Tutkintatuomari [rechter-commissaris] voi toimia pidätysmääräyksen antavana oikeusviranomaisena”.

15.

Oikeus- ja turvallisuusministeriö voi kyseisen lain 127 §:n nojalla antaa yleisiä ja erityisiä käskyjä yleisen syyttäjän tehtävien hoitamisesta ja toimivallan käyttämisestä.

16.

Rechtbank van eerste aanleg te Leuvenin (Leuvenin alioikeus, Belgia) tutkintatuomari antoi 26.9.2017 eurooppalaisen pidätysmääräyksen Belgian kansalaisesta AZ:sta nostaakseen rikossyytteitä väärennyksistä ja petoksista, jotka oli tehty Belgiassa vuoden 2017 aikana.

17.

AZ pidätettiin Alankomaissa tämän eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa varten ja luovutettiin Belgian viranomaisille 13.12.2017 rechtbank Amsterdamin (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat) päätöksellä.

18.

Sama Leuvenin tutkintatuomari antoi 26.1.2018 (toisen) eurooppalaisen pidätysmääräyksen, joka koski AZ:n luovuttamista muista kuin ensimmäisessä pidätysmääräyksessä todetuista väärennyksistä ja petoksista.

19.

Arrondissementsparket Amsterdamin officier van justitie (Amsterdamin alueen yleisen syyttäjäviraston syyttäjä, Alankomaat) antoi 13.2.2018 suostumuksensa siihen, että AZ pantaisiin syytteeseen kaikista näissä kahdessa eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä mainituista rikoksista.

20.

AZ tuomittiin lopuksi kolmen vuoden vapausrangaistukseen.

21.

AZ valitti tuomiosta Hof van beroep te Brusseliin (Brysselin ylioikeus, Belgia) ja kyseenalaisti sen, että Alankomaiden yleistä syyttäjää voitaisiin pitää puitepäätöksen 6 artiklan 2 kohdassa ja 27 artiklan 3 kohdan g alakohdassa ja 4 kohdassa tarkoitettuna ”oikeusviranomaisena”.

22.

Näissä olosuhteissa Hof van beroep te Brussel on esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

23.

Ennakkoratkaisupyyntö jätettiin unionin tuomioistuimeen 4.7.2019.

24.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet AZ, Openbaar Ministerie, Saksan, Espanjan, Unkarin ja Alankomaiden hallitukset sekä komissio.

25.

Suullisen käsittelyn järjestämistä ei pidetty tarpeellisena.

26.

Saksan hallitus on epävarma siitä, täyttyvätkö ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamista koskevat edellytykset (vaikka ei vastustakaan virallisesti sen tutkimista), koska esitetyillä kysymyksillä ei ole merkitystä ennakkoratkaisua pyytävässä tuomioistuimessa vireillä olevan rikosoikeudenkäynnin ratkaisemisen kannalta.

27.

Nämä kysymykset koskevat pikemminkin lopullisia oikeudellisia toimia, jotka on toteutettu Alankomaissa (AZ:n luovutus ja Alankomaiden yleisen syyttäjän suostumus siihen, että hänet pantaisiin syytteeseen luovutusta edeltäneistä teoista), kuin ennakkoratkaisua pyytäneessä Belgian tuomioistuimessa käytävää oikeudenkäyntiä. Viimeksi mainittu ei voisi muuttaa alankomaalaisen (eli eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanevan valtion) tuomioistuimen tekemää luovutuspäätöstä.

28.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei tosin voi antaa ratkaisua Alankomaiden viranomaisten päätösten pätevyydestä, koska se on selvitettävä täytäntöönpanojäsenvaltion (Alankomaat) kansallisen lainsäädännön perusteella ja sen omien tuomioistuinten toimesta.

29.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kuitenkin toimivaltainen arvioimaan vaikutuksia, joita päätöksillä, joita Alankomaiden viranomaiset tekevät pannessaan täytäntöön Belgian viranomaisten antamaa eurooppalaista pidätysmääräystä, on oltava Belgian lainsäädännön mukaan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää lähtökohtaisesti näitä päätöksiä pätevinä – minkä on oltava keskinäisen luottamuksen periaatteen perusteella itsestään selvää –, ja se voi arvioida vaikutuksia, joita niillä on sen kansallisen lainsäädännön mukaan.

30.

Belgian tuomioistuinten syytteeseen panemalla henkilöllä on puitepäätöksen 27 artiklassa hänelle tunnustettu oikeus siihen, että ”häntä ei syytetä, tuomita tai muuten riistetä häneltä vapautta muusta kuin hänen luovuttamisensa perusteena olleesta rikoksesta” kyseisessä säännöksessä säädetyin poikkeuksin. ( 7 )

31.

Tällä perusteella AZ:aa ei voitaisi tuomita eikä häneltä voitaisi riistää Belgiassa vapautta muista kuin (ensimmäisessä) eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä, jonka Amsterdamin alioikeus pani täytäntöön, todetuista teoista, elleivät Alankomaiden viranomaiset ole sallineet Belgian viranomaisten antamassa (toisessa) eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä haettua täydentämistä.

32.

Koska AZ:lla on tämä puitepäätöksessä tunnustettu oikeus, hänellä on oikeus vedota siihen Belgian tuomioistuimissa, jotka ovat toimivaltaisia panemaan hänet syytteeseen, tuomitsemaan hänet tai riistämään häneltä vapauden. Hän voi siis vedota omaksi edukseen vaikutuksiin, joita Belgian lainsäädännön mukaan aiheutuu täytäntöönpanovaltion sellaisen päätöksen mahdollisesta sääntöjenvastaisuudesta, jolla on sallittu eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä mainittujen rikosten luettelon laajentaminen.

33.

AZ voi tietenkin riitauttaa päätöksen Alankomaiden viranomaisissa, jotka ovat antaneet riidanalaisen suostumuksen ( 8 ) ja jotka voivat tästä syystä kumota sen. Koska AZ on jo luovutettu Belgian viranomaisille, hänen velvoittamisensa riitauttamaan suostumus täytäntöönpanojäsenvaltion (Alankomaat) tuomioistuimessa, vaikka hän on jo lähtenyt sieltä, voisi vaikeuttaa hänen mahdollisuuksiaan käyttää oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojaan ja johtaa rikosoikeudenkäynnin pitkittymiseen.

34.

Belgian tuomioistuinten ei tarvitse ratkaista Alankomaiden viranomaisten antaman suostumuksen pätevyyttä, vaan ne voivat arvioida sitä unionin oikeuden näkökulmasta yhteistyössä unionin tuomioistuimen kanssa, jos ne ovat epävarmoja. Ne voivat toisin sanoen tarkastella tämän suostumuksen rajoja, jotka on määritelty tyhjentävästi puitepäätöksellä.

35.

Erityisesti ja nyt käsiteltävän asian kannalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi selvittää, onko suostumuksen antanut puitepäätöksen 6 artiklan 2 kohdassa ja 27 artiklassa tarkoitettu ”oikeusviranomainen”, sillä tämä käsite (kuten jäljempänä esitän) on unionin oikeuden itsenäinen käsite.

36.

Jos tämän selvityksen lopputulos on se, että Alankomaiden yleinen syyttäjä ei voi toimia puitepäätöksen 6 artiklan 2 kohdassa ja 27 artiklassa tarkoitettuna täytäntöönpanosta vastaavana oikeusviranomaisena, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi tehdä siitä asianmukaiset päätelmät Belgian lainsäädännön perusteella.

37.

Jos kaiken kaikkiaan pitäydytään keskustelussa, jossa on selvitettävä, voidaanko Belgian viranomaisten pyynnöstä suostumuksen antanutta Alankomaiden viranomaista pitää ”oikeusviranomaisena” eurooppalaisen pidätysmääräyksen asiayhteydessä ja unionin oikeuden nojalla, ennakkoratkaisupyyntö on mielestäni otettava tutkittavaksi.

38.

Lukuun ottamatta Unkarin hallitusta, joka ei ole esittänyt nimenomaisesti mitään tästä asiasta, ennakkoratkaisuasiassa väliintulijoina olevat osapuolet ovat samaa mieltä siitä, että puitepäätöksen 6 artiklan 2 kohdan käsite ”oikeusviranomainen” on unionin oikeuden itsenäinen käsite.

39.

Yhdyn varauksitta tähän näkemykseen. Vaikka unionin tuomioistuin on tähän mennessä antanut ratkaisun tästä käsitteestä puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdan (pidätysmääräyksen antanut viranomainen) asiayhteydessä, sen perustelut ovat mielestäni sovellettavissa kyseisen artiklan 2 kohdan (täytäntöönpanosta vastaava viranomainen) tulkintaan.

40.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu, että ”vaikka jäsenvaltiot voivat menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteen perusteella nimetä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti oikeusviranomaisen, jolla on toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys, tämän käsitteen merkitystä ja ulottuvuutta ei voida jättää kunkin jäsenvaltion harkintaan, koska tätä käsitettä on tulkittava itsenäisesti ja yhtenäisesti koko unionin alueella, ja tässä tulkinnassa on otettava huomioon sekä puitepäätöksen – – 6 artiklan 1 kohdan sanamuoto että asiayhteys ja tällä puitepäätöksellä tavoiteltu päämäärä”. ( 9 )

41.

Vastaavat perustelut ovat voimassa, kun kyseessä on käsite ”oikeusviranomainen”, joka on toimivaltainen panemaan täytäntöön eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja laajemmin puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan ja 4 kohdan yhteydessä antamaan niissä tarkoitetun suostumuksen.

42.

Näin ollen ennakkoratkaisupyynnön ensimmäiseen osaan on vastattava myöntävästi, minkä perusteella voidaan tarkastella muita kysymyksiä, jotka käsittelen yhdessä.

43.

Unionin tuomioistuin on jo vahvistanut edellytykset, jotka eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen toimivaltaisen oikeusviranomaisen on täytettävä. Nämä edellytykset ovat johdettavissa tulkinnasta, joka perustuu kolmeen tekijään: a) puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdan sanamuoto, b) kyseisen säännöksen asiayhteys ja c) itse puitepäätöksellä tavoiteltu päämäärä. ( 10 )

44.

Unionin tuomioistuin on todennut edellä esitetyn perusteella, että sanalla ”oikeusviranomainen” ei ”viitata ainoastaan jäsenvaltion tuomareihin tai tuomioistuimiin, vaan se voi kattaa laajemmin asianomaisessa oikeusjärjestyksessä oikeudenkäyttöön osallistuvat viranomaiset”. ( 11 )

45.

Unionin tuomioistuin on täsmentääkseen sitä, keitä oikeudenkäyttöön osallistuvista viranomaisista on pidettävä ”oikeusviranomaisina”, ottanut huomioon, että puitepäätös on ”väline, jota käytetään rikosasioihin liittyvässä oikeudellisessa yhteistyössä, jossa on kyse paitsi rikostuomioistuinten antamien lainvoimaisten ratkaisujen myös laajemmin sellaisten ratkaisujen vastavuoroisesta tunnustamisesta, joita jäsenvaltioiden oikeusviranomaiset tekevät rikosoikeudellisessa menettelyssä, mukaan lukien tämän menettelyn syytetoimia koskeva vaihe”. ( 12 )

46.

Se jatkoi erityisesti, että ”menettely-termi, jota on tulkittava laajasti, voi kattaa rikosoikeudellisen menettelyn kokonaisuudessaan eli rikosoikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn, varsinaisen rikosoikeudenkäynnin ja rikostuomioistuimen antaman lainvoimaisen tuomion, jossa henkilön todetaan syyllistyneen rikokseen, täytäntöönpanon”. ( 13 )

47.

Koska eurooppalaiset pidätysmääräykset ovat oikeudellisen yhteistyön väline, niitä voidaan antaa rikosoikeudellisissa menettelyissä sanan laajassa merkityksessä, siis myös niissä tilanteissa, joissa syyttäjäviranomaisten ”tehtävänä on yleisesti luoda – – ennakkoedellytykset sille, että kyseisen jäsenvaltion rikostuomioistuimet voivat suorittaa lainkäyttötehtävänsä”. ( 14 )

48.

Puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”oikeusviranomaisen” käsite sisältää siten lähtökohtaisesti yleisen syyttäjän.

49.

Koska keskinäinen luottamus ja vastavuoroinen tunnustaminen ovat olennaisen tärkeitä puitepäätöksen järjestelmässä, ( 15 )”pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen on siis kyettävä vakuuttamaan täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen siitä, että kun otetaan huomioon pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä tarjotut takeet, se toimii riippumattomasti suorittaessaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen liittyviä tehtäviä”. ( 16 )

50.

Näin ollen yleistä syyttäjää voidaan pitää ”oikeusviranomaisena” eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen yhteydessä, kun sillä on asema, joka takaa sen riippumattomuden, vaikka viimeksi mainitun ei tarvitse unionin tuomioistuimen mukaan tarkoittaa samaa kuin tuomioistuimen riippumattomuus.

51.

Tästä näkökulmasta riittää, että ”olemassa on sellaisia asemaa ja organisaatiota koskevia sääntöjä, joilla voidaan taata, ettei ole minkäänlaista vaaraa esimerkiksi siitä, että täytäntöönpanovalta tietyssä yksittäistapauksessa antaa pidätysmääräyksen antavalle oikeusviranomaiselle käskyjä, kun se tekee päätöstä pidätysmääräyksen antamisesta”. ( 17 )

52.

Unionin tuomioistuin lisää näihin kahteen edellä mainittuun edellytykseen – osallistuminen oikeudenkäyttöön ja riippumattomuus, joka tarkoittaa sitä, että suljetaan pois täytäntöönpanovallan käyttäjän yksittäistapauksia koskevat käskyt – kolmannen, joka liittyy menettelyyn, jossa yleinen syyttäjä on toimivaltainen antamaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen: yleisen syyttäjän antamaan eurooppalaiseen pidätysmääräykseen on voitava hakea muutosta tuomioistuimessa. ( 18 )

53.

Kaiken kaikkiaan yleistä syyttäjää, joka osallistuu oikeudenkäyttöön, pidetään ”pidätysmääräyksen antaneena oikeusviranomaisena” vain siinä tapauksessa, että sillä on perussääntö, jossa suljetaan pois mahdollisuus ottaa vastaan yksittäistapauksia koskevia käskyjä täytäntöönpanovallan käyttäjältä. Jos näin on, se on toimivaltainen antamaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen, kunhan sen päätöksestä voidaan valittaa tuomioistuimeen. ( 19 )

54.

Ovatko edellä kuvatut edellytykset, jotka liittyvät yleiseen syyttäjään pidätysmääräyksen antaneena viranomaisena, sovellettavissa myös, kun arvioidaan, voidaanko sitä pitää eurooppalaisen pidätysmääräyksen ”täytäntöönpanosta vastaavana oikeusviranomaisena”?

55.

AZ sekä Saksan ja Espanjan hallitukset vastaavat tähän kysymykseen myöntävästi, mutta Alankomaiden hallitus puoltaa vähemmän tiukkaa soveltamista riippumattomuutta ja tuomioistuimen harjoittamaa valvontaa koskeviin edellytyksiin.

56.

Muistutettakoon siitä, että ennakkoratkaisupyynnössä todetaan seuraavaa:

57.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee näiden tosiseikkojen perusteella erityisesti, voiko Alankomaiden yleinen syyttäjä panna täytäntöön eurooppalaisen pidätysmääräyksen eli toimia puitepäätöksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna ”oikeusviranomaisena”.

58.

Tämä kysymys on johdonmukainen, kun lähtökohtana pidetään sitä, että ”suostumuksen antava oikeusviranomainen” (puitepäätöksen 27 artikla) on sama kuin ”täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen” (puitepäätöksen 6 artiklan 2 kohta). Esitin jo edellä, että tässä tapauksessa nimenomaan Alankomaiden tuomioistuin hyväksyi eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon, kun Alankomaiden yleinen syyttäjä ainoastaan antoi myöhemmin Belgian viranomaisten pyytämän suostumuksen AZ:n syyksi luettavien rikosten luettelon laajentamiseen.

59.

Tässä yhteydessä merkityksellistä ei siis ole se, oliko Alankomaiden yleisellä syyttäjällä abstraktisti ”täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen” asema, vaan se, voiko se antaa suostumuksen puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla rikosten, joista voidaan määrätä seuraamuksia, luettelon laajentamiseen tällä tavoin.

60.

Puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan sanamuodon mukainen tulkinta puoltaa sitä, että suostumuksen voi antaa vain se, joka on pannut täytäntöön eurooppalaisen pidätysmääräyksen. Suostumuksen, johon lainsäätäjä viittaa tässä säännöksessä, antaa nimenomaan ”henkilön luovuttanut täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen”. Sanamuodon selkeys ei mielestäni jätä sijaa keskustelulle.

61.

Puitepäätöksen 27 artiklassa hylätään siis se, että yleinen syyttäjä voisi pääasian olosuhteissa sallia AZ:n luovutukseen johtaneiden rikosten luettelon laajentamisen. Tämän säännöksen nojalla suostumuksen antaminen kuuluisi täytäntöönpanosta vastaavalle Alankomaiden viranomaiselle (tässä tapauksessa Amsterdamin alioikeudelle), joka oli jo luovuttanut tämän henkilön Belgian viranomaisille.

62.

Jos näin on, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymys ei liity riidan konkreettisiin olosuhteisiin. Mikä onkaan abstraktisti yleisen syyttäjän asema täytäntöönpanosta vastaavana oikeusviranomaisena, on niin, että kun tässä tapauksessa etsityn henkilön luovutti Alankomaiden alioikeus, Amsterdamin yleinen syyttäjä ei voinut antaa suostumusta, johon viitataan puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdassa.

63.

Openbaar Ministerie sitä vastoin puolustautuu sillä, että jäsenvaltioiden menettelyllinen autonomia antaa niille puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan sanamuotoa laajemman mahdollisuuden nimittää ”suostumuksen antavaksi oikeusviranomaiseksi” jonkin muun kuin täytäntöönpanosta vastaavan ”oikeusviranomaisen”.

64.

Tämä säännös ei mielestäni mahdollista tätä tulkintaa. Siinä pikemminkin suljetaan se pois.

65.

Jäsenvaltiot voivat tietenkin säätää vapaasti siitä, mikä oikeusviranomainen on toimivaltainen panemaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön. Heti kun tämä seikka on ratkaistu, (puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdassa vahvistettu) yhteys tämän viranomaisen ja eurooppalaiseen pidätysmääräykseen sisältyvän rikosten luettelon laajentamiseen suostuvan viranomaisen välillä ei voi kuitenkaan katketa menettelyllisen autonomian periaatteen vuoksi.

66.

Puitepäätöksen mukaan nämä kaksi viranomaista ovat identtiset, mihin kansalliset lainsäätäjät eivät voi vaikuttaa. Niiden autonomia koskee vain täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen nimeämistä eikä se ulotu niin pitkälle, että olisi mahdollista sivuuttaa puitepäätöksen mukainen sääntö (täytäntöönpanosta vastaavan viranomaisen on oltava myös viranomainen, joka antaa suostumuksen).

67.

Tälle identtisyydelle on lisäksi järkevät perustelut:

68.

Vaikka en viime kädessä yhdy Openbaar Ministerien lähtökohtaan, tutkin sen väitteen toissijaisesti ja aloitan edellytyksistä, jotka sen pitää täyttää eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa varten. Käsittelen jäljempänä edellytykset, joiden on täytyttävä, jotta voidaan antaa suostumus jo täytäntöönpannussa eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä mainittujen tekojen luettelon laajentamiseen.

69.

Katson, että edellä esitetyt kolme edellytystä sille, että yleinen syyttäjä voi antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen (eli osallistuminen oikeudenkäyttöön, riippumattomuus ja mahdollisuus hakea muutosta tuomioistuimessa), ( 21 ) ovat sovellettavissa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon.

70.

Muistutettakoon, että unionin tuomioistuin on todennut, että ”kun kyse on eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen kaltaisesta toimenpiteestä, jolla voidaan puuttua Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 artiklassa taattuun henkilön vapautta koskevaan oikeuteen, tämä suoja edellyttää sitä, että tästä tehtävä päätös täyttää tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset”. ( 22 )

71.

Tätä samaa perustetta on sovellettava eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon, koska myös sillä voidaan riistää asianomaisen oikeus henkilökohtaiseen vapauteen. Näin tapahtuu tietenkin silloin, kun täytäntöönpano johtaa välillisesti vankeusrangaistukseen luovutettua henkilöä vastaan käydyn menettelyn jälkeen. Näin tapahtuu kuitenkin myös jo aikaisemmin sellaisen vapauden (väliaikaisen) riistämisen vuoksi, jonka voi hyväksyä täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen, kun se antaa ratkaisun luovutuksesta, puitepäätöksen 12 artiklassa säädetyllä tavalla.

72.

Toisin kuin tapahtuu eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen yhteydessä, sen täytäntöönpanon osalta sen kohteena olevan henkilön oikeussuojan turvaaminen ei jakaudu kahdelle tasolle: eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanomenettelystä puuttuu kansallisen pidätysmääräyksen antamista koskevan menettelyn vastine. ( 23 ) Ainoalla olemassa olevalla tasolla eli täytäntöönpanosta tehtävän päätöksen tasolla on kuitenkin noudatettava tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden takeita.

73.

Puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ”täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen” on siis kyettävä toimimaan tehtävässään objektiivisesti ja riippumattomasti. Samalla tavoin kuin pidätysmääräyksen antaneeseen oikeusviranomaiseen siihenkään ei saa liittyä ”vaaraa siitä, että sen päätöksentekovaltaan voitaisiin kohdistaa ulkopuolisia määräyksiä tai käskyjä esimerkiksi täytäntöönpanovallan taholta, eli niin, ettei voi olla pienintäkään epäilystä siitä, että päätös eurooppalaisen pidätysmääräyksen [täytäntöönpanosta] kuuluu tälle viranomaiselle eikä viime kädessä täytäntöönpanovaltaa käyttävälle elimelle”. ( 24 )

74.

Edellä esitetystä seuraa, että yleinen syyttäjä on toimivaltainen panemaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön unionin oikeuden mukaisesti ainoastaan siinä tapauksessa, että se ei voi ottaa vastaan määräyksiä tai käskyjä täytäntöönpanovallan käyttäjältä. Tilanne ei ollut tällainen Alankomaissa tämän riidan tosiseikkojen tapahtuma-aikana, sillä Wet RO:n 127 §:n nojalla Alankomaiden yleinen syyttäjä voi ottaa täytäntöönpanovallan käyttäjän yksittäistapauksia koskevia käskyjä.

75.

Tässä vaiheessa ei olisi tarpeen selvittää lisäksi sitä, säädetäänkö Alankomaiden yleisen syyttäjän tehtävänä olevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanomenettelyn osalta vastaavasta oikeussuojakeinosta kuin unionin tuomioistuin edellyttää niiden eurooppalaisten pidätysmääräysten osalta, jotka kyseinen elin voisi antaa, jos se olisi täytäntöönpanovallan käyttäjästä riippumaton. ( 25 )

76.

Tässä tapauksessa sama vaatimus koskisi tilannetta, jossa syyttäjäviranomainen panee eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön. Sen päätösten riitauttamisella lainkäyttöelimessä ”pyritään varmistamaan, että pidätysmääräyksen [täytäntöönpanon] välttämättömiä edellytyksiä – – koskeva valvonta tapahtuu menettelyssä, joka on tehokasta oikeussuojaa koskevien vaatimusten mukainen”. ( 26 )

77.

Katson puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdassa säädetyn suostumuksen osalta, että on sovellettava samoja edellytyksiä kuin eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon, ja näistä Alankomaiden yleinen syyttäjä ei täytä toista (täysi riippumattomuus täytäntöönpanovallasta).

78.

Alankomaiden yleinen syyttäjä ei siis voi myöskään antaa tätä suostumusta ilman, että riippumattomuutta koskeva vaatimus voisi vaarantua enemmän kuin on mahdollista unionin tuomioistuimen puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohtaa koskevan oikeuskäytännön perusteella. ( 27 )

79.

Ei pitäisi myöskään jättää huomiotta oikeussuojakeinoa koskevaa vaatimusta silloin, kun suostumuksen antaa syyttäjä, jolla on täytäntöönpanovallasta riippumaton asema.

80.

Pyynnöllä, joka on osoitettu täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle ja jossa pyydetään suostumusta siihen, että jo luovutettua henkilöä voidaan syyttää, hänet voidaan tuomita tai häneltä voidaan muuten riistää vapaus muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta, pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen antaa aineellisesta tai asiallisesta näkökulmasta uuden eurooppalaisen pidätysmääräyksen.

81.

Tätä suostumusta pyydetään ”eri rikoksen” osalta (toisin sanoen sellaisen rikoksen osalta, jota ei jostain syystä otettu huomioon eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä, joka johti etsityn henkilön luovuttamiseen), mistä syystä se voidaan antaa virallisesti vain kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon johtanutta menettelyä vastaavassa menettelyssä.

82.

Näissä olosuhteissa suostumus mahdollistaa todellisuudessa tämän henkilön syyksi luettavien rikosten luettelon (olennaisen) laajentamisen. ( 28 ) Näin ollen on johdonmukaista, että yleisen syyttäjän on antaessaan suostumuksen noudatettava samoja vaatimuksia, joita olisi pitänyt noudattaa alkuperäisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen osalta, mukaan lukien se mahdollisuus, että sen päätöksestä valitetaan. ( 29 )

83.

Vaikka Alankomaiden yleinen syyttäjä osallistuu oikeudenkäyttöön ja sen päätöksiin voidaan mahdollisesti kohdistaa laillisuusvalvontaa, vaara siitä, että siihen voitaisiin kohdistaa täytäntöönpanovallan käyttäjän yksittäistapauksia koskevia määräyksiä tai käskyjä, merkitsee kaiken kaikkiaan sitä, että sitä ei voida pitää puitepäätöksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna ”oikeusviranomaisena” eikä se voi antaa 27 artiklan 3 kohdan g alakohdassa tarkoitettua suostumusta.

84.

Vastaus, jota ehdotan edellä mainittuihin kysymyksiin, tekee tähän kysymykseen vastaamisen tarpeettomaksi. Käsittelen tyhjentävyyden vuoksi myös ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen viimeiseksi esittämää ongelmaa.

85.

Openbaar Ministerien ja Alankomaiden hallituksen mukaan puitepäätöksessä ei tunnusteta henkilölle, joka on jo luovutettu, oikeutta siihen, että täytäntöönpanosta vastaava viranomainen kuulee häntä ennen kuin antaa ratkaisun siitä, antaako se suostumuksensa sellaisten rikosten luettelon laajentamiseen, joista hänet voidaan tuomita.

86.

Puitepäätöksen 14 artiklassa säädetään pidätetyn henkilön, joka ei anna suostumustaan luovuttamiseensa, oikeudesta tulla kuulluksi, ja 19 artiklassa säädetään kuulemisen järjestämisestä. Siinä ei sanota kuitenkaan mitään jo luovutetun henkilön suostumuksesta rikosten luettelon laajentamista koskevaan pyyntöön. Koska tämä pyyntö osoitetaan täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle, voitaisiin ajatella, että se edellyttää vain tämän viranomaisen suostumusta.

87.

Se, että puitepäätöksessä ei sanota mitään tästä seikasta, ei voi mielestäni viedä luovutetulta henkilöltä hänen oikeuttaan tulla kuulluksi (joka on osa puolustautumisoikeutta, joka sisältyy puolestaan tehokkaan oikeussuojan saamista koskevaan oikeuteen) ennen kuin alkuperäisessä eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä todettujen rikosten luetteloa laajennetaan.

88.

Jos tämä luettelon laajentaminen hyväksytään, se voi merkitä, että asianomaista henkilöä syytetään, hänet tuomitaan tai häneltä riistetään vapaus muusta rikoksesta kuin siitä, jonka osalta hänellä oli aikaisemmin mahdollisuus puolustautua. Näitä erityisiä seikkoja koskevan riidan ratkaisusta riippuu siis niiden rikosten rajaaminen, joista tämä henkilö voitaisiin viime kädessä tuomita, mikä osoittaa sen, että hänen oikeutensa tehokkaaseen oikeussuojaan on kiireellinen.

89.

En ymmärrä, miten tämä puolustautumisoikeus voitaisiin poistaa jälkimmäisessä menettelyssä, jonka seuraukset voivat olla yhtä epäedullisia tai epäedullisempiakin kuin ensimmäisen (sen, joka koski alun perin annettua eurooppalaista pidätysmääräystä).

90.

Puolustautumisoikeuksien noudattaminen rikosten luettelon laajentamista koskevassa käsittelyssä voitaisiin toteuttaa jollakin seuraavista menettelytavoista:

91.

Openbaar Ministerie on pyytänyt, että jos unionin tuomioistuin katsoisi, että sitä ei voida pitää puitepäätöksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna ”oikeusviranomaisena”, tuomiolla, joka annetaan tämän ennakkoratkaisumenettelyn päätteeksi, ei olisi välittömiä vaikutuksia.

92.

Unionin tuomioistuin voi ainoastaan poikkeustapauksissa unionin oikeusjärjestykseen kuuluvaa yleistä oikeusvarmuuden periaatetta soveltaen rajoittaa kaikkien asianomaisten henkilöiden mahdollisuutta vedota sen tulkitsemaan oikeussääntöön vilpittömässä mielessä perustettujen oikeussuhteiden pätevyyden kyseenalaistamiseksi. Jotta tällainen rajoittava päätös voitaisiin tehdä, kahden olennaisen edellytyksen, eli asianomaisten vilpittömän mielen ja vakavien vaikeuksien uhan, on täytyttävä. ( 30 )

93.

Alankomaiden viranomaisten vilpitöntä mieltä on pidettävä itsestään selvänä, koska se ei ole epäröinyt mukauttaa lainsäädäntöään viipymättä puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohtaan liittyvään unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Näin ei ole kuitenkaan vakavien vaikeuksien vaaran osalta: puitepäätöksen 6 artiklan 2 kohdan tulkinnan, jota ehdotan tässä yhteydessä, välittömällä soveltamisella ei aiheuteta näitä vaikeuksia, joita Openbaar Ministeriekään ei sitä paitsi ole määrittänyt täsmällisesti.

94.

Edellä esitetyistä syistä ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaisi Hof van beroep te Brusselin ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti:

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS 6 artiklan 2 kohtaa, sellaisena kuin kyseinen puitepäätös on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS, on tulkittava siten, että käsite ”täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen”, joka on unionin oikeuden itsenäinen käsite, ei sisällä jäsenvaltion yleistä syyttäjää, johon täytäntöönpanovallan käyttäjä voi suoraan tai epäsuorasti kohdistaa yksittäistapauksia koskevia määräyksiä tai käskyjä.

Puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohtaa ja 4 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion yleinen syyttäjä, johon täytäntöönpanovallan käyttäjä voi suoraan tai epäsuorasti kohdistaa yksittäistapauksia koskevia määräyksiä tai käskyjä, ei voi antaa kyseisessä säännöksessä tarkoitettua suostumusta.