–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja M. L. Noort,

–

Itävallan hallitus, asiamiehinään G. Hesse ja J. Schmoll,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään R. Troosters ja A. Szmytkowska,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin 24.2.2005 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2005/214/YOS (EUVL 2005, L 76, s. 16), sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS (EUVL 2009, L 81, s. 24) (jäljempänä puitepäätös), 7 artiklan 2 kohdan g alakohdan ja 20 artiklan 3 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jonka Centraal Justitieel Incassobureau, Ministerie van Veiligheid en Justitie (CJIB) (keskusperintätoimisto, turvallisuus- ja oikeusministeriö (CJIB), Alankomaat) (jäljempänä keskusperintätoimisto) on pannut vireille Z.P:lle Alankomaissa tieliikennerikkomuksesta määrätyn taloudellisen seuraamuksen tunnustamiseksi ja täytäntöön panemiseksi Puolassa.

3

Puitepäätöksen johdanto-osan ensimmäisessä, toisessa, neljännessä ja viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Puitepäätöksen 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä puitepäätöksessä tarkoitetaan:

– –”

5

Puitepäätöksen 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Perusoikeudet”, säädetään seuraavaa:

”Tämä puitepäätös ei aiheuta muutoksia velvoitteeseen kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa vahvistettuja perusoikeuksia ja oikeudellisia perusperiaatteita.”

6

Puitepäätöksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään tämän päätöksen soveltamisalasta seuraavaa:

”Seuraavat rangaistavat teot, mikäli ne ovat päätöksen antaneessa valtiossa rangaistavia ja sellaisina kuin ne on määritelty päätöksen antaneen valtion lainsäädännössä, edellyttävät päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa tämän puitepäätöksen mukaisesti ja ilman kaksoisrangaistavuuden tutkimista:

– –

– –”

7

Puitepäätöksen 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten on tunnustettava ja pantava täytäntöön 4 artiklan mukaisesti lähetetty päätös ilman muita muodollisuuksia ja toteutettava viipymättä kaikki sen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet, jollei toimivaltainen viranomainen päätä vedota johonkin 7 artiklan mukaisista perusteista tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymiselle.”

8

Puitepäätöksen 7 artiklan, jonka otsikko on ”Perusteet tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kieltäytymiselle”, 2 kohdan g alakohdassa ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä tunnustamasta tai täytäntöönpanemasta päätöstä myös, jos todetaan, että:

– –

– –

– –

3.   Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on 1 kohdassa ja 2 kohdan c, g, i ja j alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, ennen kuin se tekee päätöksen olla tunnustamatta päätöstä ja panematta sitä täytäntöön joko kokonaan tai osittain, kuultava päätöksen tehneen valtion toimivaltaista viranomaista asianmukaisin keinoin ja tarvittaessa pyydettävä sitä toimittamaan tarvittavat tiedot viipymättä.”

9

Puitepäätöksen 20 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kukin jäsenvaltio voi, mikäli 4 artiklassa tarkoitetun todistuksen perusteella on aihetta olettaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa vahvistettuja perusoikeuksia tai oikeudellisia perusperiaatteita on rikottu, päättää olla tunnustamatta ja panematta täytäntöön päätöksiä. Sovelletaan 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä.”

10

Tieliikennesäännösten hallinto-oikeudellisesta täytäntöönpanosta annetun lain (Wet administratiefrechtelijke handhaving verkeersvoorschriften, jäljempänä tieliikennelaki) 4 §:n 1 ja 2 momentista ilmenee, että hallinnollinen seuraamus on määrättävä päivätyllä päätöksellä. Tämä päätös on annettava tiedoksi neljän kuukauden kuluessa rangaistavaksi säädetystä teosta lähettämällä päätös asianomaisen henkilön ilmoittamaan osoitteeseen. Jos tämä ei ole mahdollista ja jos rangaistavaksi säädetty teko on tehty sellaisella moottoriajoneuvolla tai sellaisen ajoneuvon avulla, jonka rekisterinumero on ilmoitettu, päätös hallinnollisen seuraamuksen määräämisestä on annettava tiedoksi neljän kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona kyseisen ajoneuvon rekisterinumeron haltijan nimi ja osoite on saatu selville, lähettämällä kyseinen päätös tähän osoitteeseen, ja mainittu päätös on annettava tiedoksi viimeistään viiden vuoden kuluttua päivästä, jona rangaistavaksi säädetty teko on tehty.

11

Tieliikennelain 5 §:stä ilmenee, että jos on osoitettu, että rangaistavaksi säädetty teko on tehty sellaisella moottoriajoneuvolla tai sellaisen ajoneuvon avulla, jolle on annettu rekisterinumero, eikä tämän ajoneuvon kuljettajaa ole välittömästi mahdollista osoittaa, hallinnollinen seuraamus on määrättävä henkilölle, jonka nimiin rekisterinumero on rangaistavaksi säädetyn teon ajankohtana merkitty rekisteriin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tieliikennelain 31 §:n 2 momentin säännösten soveltamista.

12

Tieliikennelain 8 §:n mukaan päätös, jolla hallinnollinen seuraamus määrätään, on kumottava, jos kyseessä olevan moottoriajoneuvon rekisterinumeron haltija hakee tähän päätökseen muutosta ja ensinnäkin osoittaa todennäköiseksi, että toinen henkilö on käyttänyt kyseistä ajoneuvoa vastoin kyseisen haltijan tahtoa eikä tämä ole kohtuudella voinut estää sen käyttöä; toiseksi esittää enintään kolmen kuukauden pituisen ammattitarkoituksiin tehdyn kirjallisen vuokrasopimuksen, jonka perusteella voidaan selvittää, kuka oli kyseisen ajoneuvon vuokraaja rangaistavaksi säädetyn teon ajankohtana, tai kolmanneksi esittää todisteen, jonka perusteella hän vapautuu vastuusta, tai ilmoituksen, josta ilmenee, että rangaistavaksi säädetyn teon ajankohtana hän ei enää ollut asianomaisen moottoriajoneuvon omistaja tai haltija.

13

Yleisen hallinto-oikeuslain (Algemeen wet bestuursrecht) 6:7 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Riitauttamis- tai muutoksenhakuaika on kuusi viikkoa.”

14

Lain 6:8 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Määräaika alkaa kulua päivästä, joka seuraa sitä päivää, kun päätös on annettu tiedoksi säädetyllä tavalla.”

15

Keskusperintätoimisto on osa Alankomaiden kuningaskunnan turvallisuus- ja oikeusministeriötä, ja se hoitaa muun muassa tieliikennerikkomuksista määrättyjen sakkojen perimistä.

16

Keskusperintätoimisto teki 9.11.2017 päätöksen, jolla Z.P:lle määrättiin 232 euron suuruinen taloudellinen seuraamus siitä, että Puolassa hänen nimiinsä rekisteröidyn ajoneuvon kuljettaja oli rikkonut tieliikennelakia. Tieliikennelain 5 §:n mukaan vastuu on henkilöllä, jonka nimiin ajoneuvo on rekisteröity, jollei toisin osoiteta.

17

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että taloudellisen seuraamuksen määräämisestä 9.11.2017 tehty päätös annettiin tiedoksi jättämällä se Z.P:n postilaatikkoon ja että kyseisessä päätöksessä ilmoitettiin 21.12.2017 muutoksenhakuoikeuden käyttämisen aikarajaksi. Tämä muutoksenhaun määräaika ei alkanut kulua kyseisen päätöksen tosiasiallisesta vastaanotosta vaan saman päätöksen päiväyksestä.

18

Mainittuun 9.11.2017 tehtyyn päätökseen ei haettu muutosta, joten siitä tuli lainvoimainen 21.12.2017.

19

Keskusperintätoimisto pyysi 24.5.2018 päivätyllä kirjeellä Sąd Rejonowy w Chełmnielta (Chełmnien piirioikeus, Puola) 9.11.2017 tekemänsä päätöksen tunnustamista ja täytäntöönpanoa.

20

Z.P. väittää Sąd Rejonowy w Chełmniessa, että hän oli riidanalaisen rikkomuksen ajankohtana jo myynyt kyseessä olevan ajoneuvon ja ilmoittanut myynnistä vakuutuksenantajalleen. Hän myöntää kuitenkin, ettei hän ilmoittanut myynnistä ajoneuvon rekisteröinnistä vastaavalle viranomaiselle. Lisäksi Z.P. huomauttaa ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, ettei hän ymmärtänyt 9.11.2017 tehdyn päätöksen lähetystapaa eikä myöskään päätöksen sisältöä ja ettei hän ollut tietoinen siitä, että tiedoksi annettu asiakirja oli luonteeltaan virallinen.

21

Z.P. väittää lisäksi, ettei hän tiedä 9.11.2017 tehdyn päätöksen tiedoksiantopäivää, joten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyysi puitepäätöksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti keskusperintätoimistoa ilmoittamaan sen. Tämä vastasi, ettei sillä ollut kyseistä tietoa.

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tässä asiayhteydessä ensinnäkin, onko Z.P:llä ollut tilaisuus saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi ja onko näin ollen syitä, joiden johdosta 9.11.2017 tehdyn päätöksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä puitepäätöksen perusteella. Kyseinen tuomioistuin toteaa tältä osin, että jos asianmukaista muutoksenhakuaikaa ei myönnetä oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa, tämä voisi loukata oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii seuraavaksi, sallitaanko puitepäätöksessä henkilöiden, joille on määrätty seuraamus, eriytetty kohtelu sen mukaan, onko seuraamuksen määräämistä koskeva menettely luonteeltaan hallinnollinen, rikkomusta koskeva vaiko rikosoikeudellinen.

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on lopuksi epävarma siitä, sopiiko taloudellinen seuraamus, joka on määrätty ajoneuvon rekisterinumeron ja sen rekisteröintitietojen rajat ylittävän vaihdon yhteydessä saatujen tietojen perusteella, yhteen sen periaatteen kanssa, jonka mukaan rikosoikeudellinen vastuu on Puolan oikeuden mukaan ulottuvuudeltaan henkilöllinen.

25

Tässä tilanteessa Sąd Rejonowy w Chełmnie on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

26

Aluksi on palautettava mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tätä silmällä pitäen tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen. Unionin tuomioistuin saattaa myös joutua ottamaan huomioon sellaisia unionin oikeussääntöjä, joihin kansallinen tuomioistuin ei ole ennakkoratkaisukysymyksessään viitannut (tuomio 7.8.2018, Smith, C‑122/17, EU:C:2018:631, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee tältä osin, että ensimmäinen kysymys perustuu lähtökohtaan, jonka mukaan puitepäätöksen 7 artiklan 2 kohdan i alakohdan iii alakohtaa sovelletaan pääasiaan. Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta kuitenkin ilmenee, että nyt käsiteltävässä asiassa menettely ei ole vielä tullut tuomioistuinkäsittelyn vaiheeseen, sillä pääasia koskee vain mahdollisuutta riitauttaa hallintoviranomaisen määräämä sakko Alankomaiden syyttäjäviranomaisessa eikä mahdollisuutta saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi sen jälkeen, kun kyseinen syyttäjäviranomainen on tehnyt päätöksensä. Niinpä hyödyllisen vastauksen antamiseksi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle on tulkittava puitepäätöksen 7 artiklan 2 kohdan g alakohtaa.

28

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä, toisella ja kolmannella kysymyksellään, jotka on käsiteltävä yhdessä, pääasiallisesti yhtäältä, onko puitepäätöksen 7 artiklan 2 kohdan g alakohtaa ja 20 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että kun päätös taloudellisen seuraamuksen määräämisestä on annettu tiedoksi päätöksen antaneen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja siihen sisältyy tieto muutoksenhakuoikeudesta ja muutoksenhaun määräajasta, täytäntöönpanojäsenvaltion viranomainen voi kieltäytyä kyseisen päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, jos osoittautuu, ettei asianomaisella ole ollut riittävästi aikaa hakea päätökseen muutosta, ja se tiedustelee toisaalta, onko sillä, että kyseessä olevan taloudellisen seuraamuksen määräämistä koskeva menettely on ollut luonteeltaan hallinnollinen, vaikutusta täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten velvollisuuksiin.

29

Aluksi on huomattava, että – kuten erityisesti puitepäätöksen 1 ja 6 artiklasta ja sen johdanto-osan ensimmäisestä ja toisesta perustelukappaleesta käy ilmi – puitepäätöksen tavoitteena on ottaa käyttöön rajat ylittävää tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva tehokas mekanismi sellaisten päätösten osalta, joilla määrätään lainvoimaisesti luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle taloudellinen seuraamus jostakin sen 5 artiklassa luetellusta rangaistavasta teosta (tuomio 14.11.2013, Baláž, C‑60/12, EU:C:2013:733, 27 kohta).

30

Kun taloudellisen seuraamuksen määräämispäätöksen mukana olevan, puitepäätöksen 4 artiklassa tarkoitetun todistuksen perusteella on aihetta olettaa, että SEU 6 artiklassa vahvistettuja perusoikeuksia tai oikeudellisia perusperiaatteita on voitu loukata, täytäntöönpanovaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää kieltäytyä tämän päätöksen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta, kun kyseessä on jokin puitepäätöksen 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa luetelluista tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteista, sekä myös puitepäätöksen 20 artiklan 3 kohdan nojalla (tuomio 14.11.2013, Baláž, C‑60/12, EU:C:2013:733, 28 kohta).

31

Kun otetaan huomioon, että puitepäätöksen rakenteen taustalla oleva vastavuoroisen tunnustamisen periaate tarkoittaa puitepäätöksen 6 artiklan mukaan, että jäsenvaltioiden on lähtökohtaisesti tunnustettava taloudellisen seuraamuksen määräämispäätös, joka on lähetetty puitepäätöksen 4 artiklan mukaisesti, ilman muita muodollisuuksia ja toteutettava viipymättä sen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet, tällaisen päätöksen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteita on tulkittava suppeasti (tuomio 14.11.2013, Baláž, C‑60/12, EU:C:2013:733, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee nyt käsiteltävässä asiassa, että keskusperintätoimisto on 24.5.2018 pyytänyt ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta sen päätöksen, jolla Z.P:lle on määrätty taloudellinen seuraamus tieliikennerikkomuksesta, tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Tämän pyynnön liitteenä oli puitepäätöksen 4 artiklassa edellytetyn kaltainen puolankielinen todistus ja taloudellisen seuraamuksen määräämispäätös. Tässä todistuksessa todettiin, että asianomaisella henkilöllä eli Z.P:llä oli ollut tilaisuus saattaa asia sellaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jolla on toimivalta rikosasioissa, kuten puitepäätöksen 1 artiklan a alakohdan iii alakohdassa edellytetään.

33

Tässä asiayhteydessä – kuten tämän tuomion 31 kohdasta ilmenee – täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on lähtökohtaisesti tunnustettava sille lähetetty päätös ja pantava se täytäntöön, ja se voi pääsäännöstä poiketen kieltäytyä tästä vain jollakin niistä tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteista, joista puitepäätöksessä nimenomaisesti säädetään.

34

Siltä osin kuin on ensinnäkin kyse puitepäätöksen 7 artiklan 2 kohdan g alakohdassa säädetystä perusteesta kieltäytyä tunnustamasta ja panemasta täytäntöön taloudellisen seuraamuksen määräämispäätöstä, tämä peruste koskee tapausta, jossa asianomainen henkilö ei ole ”päätöksen antaneen valtion lainsäädännön mukaisesti” saanut ilmoitusta oikeudestaan riitauttaa asia ja tällaista oikeussuojakeinoa koskevista määräajoista.

35

Viitatessaan näin jäsenvaltioiden lainsäädäntöön unionin lainsäätäjä on jättänyt niiden tehtäväksi päättää tavasta, jolla asianomaiselle henkilölle ilmoitetaan hänellä olevasta muutoksenhakuoikeudesta, muutoksenhaun määräajasta ja ajankohdasta, josta tämä määräaika alkaa kulua, kunhan tiedoksianto on tehokas ja puolustautumisoikeuksien käyttö taataan (ks. analogisesti tuomio 22.3.2017, Tranca ym., C‑124/16, C‑188/16 ja C‑213/16, EU:C:2017:228, 42 kohta).

36

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee tältä osin, että 9.11.2017 tehty päätös, jolla Z.P:lle määrätään taloudellinen seuraamus, on annettu tiedoksi Alankomaiden lainsäädännön mukaisesti ja että kyseisessä päätöksessä ilmoitettiin oikeudesta muutoksenhakuun, joka oli pantava vireille viimeistään 21.12.2017.

37

On huomattava, että puitepäätöksen 3 artiklan mukaan tämä puitepäätös ei aiheuta muutoksia velvoitteeseen kunnioittaa SEU 6 artiklassa vahvistettuja perusoikeuksia ja oikeudellisia perusperiaatteita, minkä vuoksi puitepäätöksen 20 artiklan 3 kohdassa säädetään myös, että täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä taloudellisen seuraamuksen määräämispäätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, mikäli SEU 6 artiklassa vahvistettuja perusoikeuksia tai oikeudellisia perusperiaatteita on loukattu.

38

Yksityisille unionin oikeuden perusteella kuuluvien oikeuksien tehokkaan oikeussuojan periaate, johon SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa viitataan, on jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuva unionin oikeuden yleinen periaate, joka on vahvistettu Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 ja 13 artiklassa, ja se vahvistetaan nykyään perusoikeuskirjan 47 artiklassa (tuomio 27.2.2018, Associação Sindical dos Juízes Portugueses, C‑64/16, EU:C:2018:117, 35 kohta).

39

Tae päätösten tosiasiallisesta ja tehokkaasta vastaanotosta eli niiden tiedoksiannosta asianomaiselle sekä riittävästä ajasta muutoksen hakemiseksi päätöksiin ja tämän muutoksenhaun valmistelemiseksi on edellytys sille, että katsotaan kunnioitettavan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan (ks. vastaavasti tuomio 26.9.2013, PPG ja SNF/ECHA, C‑625/11 P, EU:C:2013:594, 35 kohta ja tuomio 2.3.2017, Henderson, C‑354/15, EU:C:2017:157, 72 kohta).

40

Tältä osin on huomautettava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kuuden viikon määräaika on riittävä, jotta asianomainen voi päättää mahdollisesta muutoksenhausta taloudellisen seuraamuksen määräämispäätökseen.

41

Ennakkoratkaisupyynnöstä tosin ilmenee, että nyt käsiteltävässä asiassa on epävarmuutta 9.11.2017 tehdyn päätöksen tarkasta tiedoksiantopäivästä, koska päätös annettiin tiedoksi jättämällä se vastaanottajan postilaatikkoon, ja siis päivästä, josta alkaen tällä on voinut olla käytössään määräaika riitauttaa päätös, joka häneen on kohdistettu.

42

Ennakkoratkaisupyynnössä mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että Z.P:llä ei pääasiassa olisi ollut riittävästi aikaa valmistella puolustustaan, ja joka tapauksessa on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana tarkastaa käsiteltävän asian olosuhteiden perusteella, että asianomainen on tosiasiallisesti voinut saada tiedon päätöksestä, jolla hänelle määrätään taloudellinen seuraamus, ja että hänellä on ollut riittävästi aikaa valmistella puolustustaan.

43

Jos näin on, täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on puitepäätöksen rakenteen taustalla olevan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti – kuten tämän tuomion 31 kohdasta ilmenee – tunnustettava taloudellisen seuraamuksen määräämispäätös, joka on lähetetty puitepäätöksen 4 artiklan mukaisesti, ilman muita muodollisuuksia ja toteutettava viipymättä kaikki sen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet.

44

Jos sitä vastoin täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toteaa käytettävissään olevien tietojen perusteella, että puitepäätöksen 4 artiklassa tarkoitettu todistus antaa aiheen olettaa, että perusoikeuksia tai oikeudellisia perusperiaatteita on voitu loukata, se voi kieltäytyä sille lähetetyn päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Sen on tätä ennen pyydettävä päätöksen antaneen jäsenvaltion viranomaista toimittamaan tarvittavat tiedot, kuten puitepäätöksen 7 artiklan 3 kohdassa säädetään.

45

Päätöksen antaneen jäsenvaltion viranomainen on velvollinen toimittamaan nämä tiedot puitepäätöksen tehokkaan vaikutuksen ja erityisesti perusoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi (ks. analogisesti tuomio 25.7.2018, Generalstaatsanwaltschaft (Vankeusolosuhteet Unkarissa), C‑220/18 PPU, EU:C:2018:589, 64 kohta).

46

Toiseksi siitä, voisiko taloudellisen seuraamuksen määräämistä koskevan menettelyn hallinnollinen luonne vaikuttaa täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten velvollisuuksiin, on todettava, että puitepäätöksen johdanto-osan toisen perustelukappaleen mukaan puitepäätöksen tarkoituksena on soveltaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta niin oikeusviranomaisten kuin hallintoviranomaistenkin määräämiin taloudellisiin seuraamuksiin.

47

Niinpä puitepäätöksen 1 artiklasta ilmenee, että taloudellisen seuraamuksen määräämispäätöksen voi antaa paitsi päätöksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuin teosta, joka mainitun valtion lainsäädännön nojalla on rikos, myös päätöksen antaneen jäsenvaltion muu viranomainen kuin tuomioistuin sekä teosta, joka mainitun valtion lainsäädännön nojalla on rikos, että mainitun valtion kansallisen lainsäädännön nojalla lainrikkomuksina rangaistavista teoista edellyttäen, että asianomaisella henkilöllä on molemmissa tapauksissa ollut tilaisuus saattaa asia sellaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jolla on toimivalta erityisesti rikosasioissa.

48

Lisäksi puitepäätöksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että tätä päätöstä sovelletaan myös taloudellisiin seuraamuksiin, jotka määrätään ”tieliikennerikkomuksista” rangaistavina tekoina, joista unionin tuomioistuimella on sitä paitsi jo ollut tilaisuus todeta, ettei niitä käsitellä yhtenäisesti eri jäsenvaltioissa, joista eräissä ne on luokiteltu hallinto-oikeudellisesti sanktioitaviksi teoiksi, kun taas toisissa niitä pidetään rikosoikeudellisesti rangaistavina tekoina (tuomio 14.11.2013, Baláž, C‑60/12, EU:C:2013:733, 34 ja 46 kohta).

49

Niinpä se, että pääasiassa kyseessä oleva seuraamus on luonteeltaan hallinnollinen, ei vaikuta mitenkään täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kuuluviin velvollisuuksiin.

50

Ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava edellä esitetyn perusteella, että puitepäätöksen 7 artiklan 2 kohdan g alakohtaa ja 20 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että kun päätös taloudellisen seuraamuksen määräämisestä on annettu tiedoksi päätöksen antaneen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja siihen sisältyy tieto muutoksenhakuoikeudesta ja muutoksenhaun määräajasta, täytäntöönpanojäsenvaltion viranomainen ei voi kieltäytyä kyseisen päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, kunhan asianomaisella on ollut riittävästi aikaa hakea päätökseen muutosta, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, eikä tältä osin ole merkitystä sillä, että kyseessä olevan taloudellisen seuraamuksen määräämistä koskeva menettely on ollut luonteeltaan hallinnollinen.

51

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännellä kysymyksellään pääasiallisesti, onko puitepäätöksen 20 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä tunnustamasta ja panemasta täytäntöön päätöstä, jolla määrätään taloudellinen seuraamus tieliikennerikkomuksista, jos tällainen seuraamus on määrätty henkilölle, jonka nimiin kyseessä oleva ajoneuvo on rekisteröity, päätöksen antaneen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädetyn vastuuolettaman perusteella.

52

Nyt käsiteltävässä asiassa Alankomaiden oikeusjärjestyksessä on tieliikennelain 5 §:n mukaan niin, että jos rangaistavaksi säädetty teko on tehty moottoriajoneuvolla, jolle on annettu rekisterinumero, eikä tämän ajoneuvon kuljettajaa ole välittömästi mahdollista selvittää, hallinnollinen seuraamus on määrättävä henkilölle, jonka nimiin kyseinen rekisterinumero on rangaistavaksi säädetyn teon ajankohtana merkitty rekisteriin.

53

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, sopiiko kyseinen säännös yhteen perusoikeuskirjan 48 artiklassa, joka vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaletta, vahvistetun syyttömyysolettaman periaatteen kanssa.

54

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaletta koskevasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä – joka on perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan nojalla otettava huomioon perusoikeuskirjan 48 artiklaa tulkittaessa – ilmenee, että jokaisen rikoksesta syytetyn oikeus siihen, että häntä pidetään syyttömänä ja että häneen kohdistettujen syytteiden toteen näyttämistä koskeva todistustaakka on syyttäjällä, ei ole ehdoton, koska kaikissa oikeusjärjestyksissä tunnetaan faktisia tai legaalisia olettamia, joille Euroopan ihmisoikeussopimus ei lähtökohtaisesti ole esteenä, mutta valtioiden on pysyttävä kohtuuden rajoissa ja otettava huomioon asian vakavuus ja suojattava puolustautumisoikeuksia (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 19.10.2004, Falk v. Alankomaat, CE:ECHR:2004:1019DEC006627301).

55

Mainitussa ratkaisussa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että Alankomaiden tieliikennelain 5 § sopii yhteen syyttömyysolettaman kanssa siltä osin kuin henkilö, jolle määrätään kyseiseen pykälään perustuva sakko, voi riitauttaa päätöksen, jolla hänelle tämä sakko määrätään, tuomioistuimessa, jolla on täysi toimivalta käsitellä asia, eikä asianomainen henkilö ole tällaisen menettelyn yhteydessä vailla puolustautumiskeinoja, koska hän voi esittää tieliikennelain 8 §:ään perustuvia argumentteja.

56

Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee nyt käsiteltävässä asiassa, että Alankomaiden tieliikennelain 8 §:n mukaan päätös, jolla hallinnollinen seuraamus määrätään, on kumottava, jos kyseessä olevan ajoneuvon rekisterinumeron haltija osoittaa muun muassa, että kolmas on käyttänyt kyseistä ajoneuvoa vastoin kyseisen haltijan tahtoa eikä tämä ole kohtuudella voinut estää sen käyttöä, tai jos hän esittää todistuksen, joka osoittaa, että hän ei ollut kyseisen ajoneuvon omistaja tai haltija väitettyjen tekojen ajankohtana.

57

Siltä osin kuin Alankomaiden tieliikennelaissa säädetty vastuuolettama on kumottavissa ja on osoitettu, että Z.P:llä todella oli Alankomaiden oikeuden mukaan käytettävissään sellainen oikeusperusta, jonka nojalla hän voi saada pääasiassa kyseessä olevan taloudellisen seuraamuksen määräämispäätöksen kumotuksi, tieliikennelain 5 § ei voi olla esteenä kyseisen päätöksen tunnustamiselle ja täytäntöönpanolle.

58

Neljänteen kysymykseen on vastattava edellä esitetyn perusteella, että puitepäätöksen 20 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei voi kieltäytyä tunnustamasta ja panemasta täytäntöön päätöstä, jolla määrätään taloudellinen seuraamus tieliikennerikkomuksista, jos tällainen seuraamus on määrätty henkilölle, jonka nimiin kyseessä oleva ajoneuvo on rekisteröity, päätöksen antaneen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädetyn vastuuolettaman perusteella, kunhan tällainen olettama on kumottavissa.

59

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: