–

Espanjan hallitus, asiamiehinään M. J. Ruiz Sánchez ja M. J. García-Valdecasas Dorrego,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään S. Pardo Quintillán ja R. Troosters,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin 22.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/48/EU (EUVL 2013, L 294, s. 1) 3 artiklan 2 kohdan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty rikosasiassa, jossa VW:tä syytetään ajo-oikeudetta ajosta ja virallisen asiakirjan väärentämisestä.

3

Direktiivin 2013/48 johdanto-osan 4, 6, 19 ja 30–32 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

4

Kyseisen direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikkona on ”Kohde”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä säädetään vähimmäissäännöistä, jotka koskevat rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyn tai syytetyn ja [eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä – Tiettyjen jäsenvaltioiden lausumat puitepäätöksen tekemisestä – 13.6.2002 annetussa puitepäätöksessä 2002/584/YOS (EYVL 2002, L 190, s. 1)] tarkoitetun menettelyn – – kohteena olevan henkilön oikeuksia käyttää avustajaa, saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle henkilölle sekä pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin.”

5

Mainitun direktiivin 2 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Tätä direktiiviä sovelletaan rikosoikeudellisissa menettelyissä epäiltyyn tai syytettyyn siitä lähtien, kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet hänelle joko virallisella ilmoituksella tai muulla tavoin tiedon siitä, että häntä epäillään tai syytetään rikoksesta, ja riippumatta siitä, onko hän menettänyt vapautensa. Sitä sovelletaan siihen saakka kunnes kyseinen menettely on saatettu päätökseen, mikä tarkoittaa sen kysymyksen lopullista ratkaisemista, onko epäilty tai syytetty tehnyt rikoksen, sekä tarvittaessa tuomion antamista ja muutoksenhaun ratkaisemista.”

6

Saman direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että epäillyllä ja syytetyllä on oikeus käyttää avustajaa sellaisena ajankohtana ja sellaisella tavalla, että hän voi käytännössä ja tehokkaasti käyttää puolustautumisoikeuksiaan.

2.   Epäillyllä tai syytetyllä on oikeus käyttää avustajaa ilman aiheetonta viivästystä. Epäillyllä tai syytetyllä on joka tapauksessa oikeus käyttää avustajaa mistä hyvänsä seuraavasta ajankohdasta alkaen, sen mukaan mikä niistä on aikaisin:

3.   Oikeus käyttää avustajaa tarkoittaa seuraavaa:

4.   Jäsenvaltioiden on pyrittävä asettamaan saataville yleistä tietoa, jonka avulla epäillyt tai syytetyt voivat hankkia avustajan helpommin.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat järjestelyt sen varmistamiseksi, että epäilty tai syytetty, joka on menettänyt vapautensa, voi käyttää tosiasiallisesti oikeuttaan avustajaan, jollei hän ole luopunut tästä oikeudesta 9 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta avustajan pakollista läsnäoloa koskevien kansallisten säännösten soveltamista.

5.   Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisissa olosuhteissa ja vain ennen oikeudenkäyntiä väliaikaisesti poiketa 2 kohdan c alakohdassa säädetyn oikeuden soveltamisesta, jos epäillyn tai syytetyn maantieteellisesti syrjäisen olinpaikan vuoksi ei ole mahdollista turvata oikeutta käyttää avustajaa ilman aiheetonta viivästystä vapaudenmenetyksen jälkeen.

6.   Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisissa olosuhteissa ja vain oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa väliaikaisesti poiketa 3 kohdassa säädettyjen oikeuksien soveltamisesta siltä osin kuin tämä on tapauksen erityisolosuhteet huomioon ottaen perusteltua jommastakummasta seuraavasta pakottavasta syystä:

7

Direktiivin 2013/48 8 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Edellä olevan 3 artiklan 5 tai 6 kohdan ja 5 artiklan 3 kohdan mukaisten väliaikaisten poikkeusten on

2.   Väliaikaiset poikkeukset 3 artiklan 5 kohdan tai 6 kohdan nojalla voidaan sallia ainoastaan tapauskohtaisesti tehdyllä asianmukaisesti perustellulla päätöksellä, jonka tekee joko oikeusviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen edellyttäen, että tällainen päätös voidaan saattaa oikeudelliseen uudelleentarkasteluun. Asianmukaisesti perusteltu päätös on kirjattava asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaista kirjaamismenettelyä käyttäen.

3.   Väliaikaiset poikkeukset 5 artiklan 3 kohdan nojalla voidaan sallia ainoastaan tapauskohtaisesti päätöksellä, jonka tekee joko oikeusviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen, edellyttäen, että tällainen päätös voidaan saattaa oikeudelliseen uudelleentarkasteluun.”

8

Espanjan perustuslain (Constitución) 24 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Jokaisella on legitiimien oikeuksiensa ja intressiensä osalta oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan tuomioistuimessa; oikeutta oikeussuojaan ei saa missään tapauksessa evätä.

2.   Jokaisella on myös oikeus saada asiansa käsitellyksi lailla perustetussa tuomioistuimessa, oikeus puolustukseen ja asianajajan käyttämiseen, oikeus saada tietää häntä vastaan nostetusta syytteestä, oikeus julkiseen oikeudenkäyntiin, johon sovelletaan kaikkia takeita, ilman aiheettomia viivytyksiä, oikeus käyttää asianmukaisia todistuskeinoja puolustautumisessa, oikeus olla todistamatta itseään vastaan ja tunnustamatta syyllisyyttään sekä oikeus syyttömyysolettamaan. – –”

9

Rikosprosessilain (Ley de Enjuiciamiento Criminal), sellaisena kuin se on muutettuna rikosprosessilain muuttamisesta menettelyllisten takeiden parantamiseksi ja teknologisten tutkintakeinojen sääntelemiseksi 5.10.2015 annetulla lailla 13/2015 (Ley Orgánica 13/2015 de modificación de la Ley de Enjuiciamiento Criminal para el fortalecimiento de las garantías procesales y la regulación de las medidas de investigación tecnológica; BOE nro 239, 6.10.2015, s. 90192; jäljempänä rikosprosessilaki), 118 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Jokainen rangaistavasta teosta epäilty voi käyttää puolustautumisoikeuttaan ja osallistua menettelyihin siitä asti, kun hän saa tiedon niistä, kun hänet pidätetään tai hänelle määrätään muita turvaamistoimenpiteitä tai kun häneen kohdistetaan tutkintatoimia, jolloin hänelle on ilmoitettava viipymättä seuraavista oikeuksista:

– –

– –

– –

2.   Puolustautumisoikeutta on saatava käyttää tutkinnan kohteena olevaan rangaistavaan tekoon epäillyksi toteamisesta lähtien rangaistuksen suorittamiseen asti ilman muita rajoituksia kuin ne, joista säädetään nimenomaisesti laissa.”

10

Rikosprosessilain 527 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Edellä 509 §:ssä mainituissa tapauksissa pidätetyltä tai vangitulta voidaan evätä seuraavat oikeudet, jos se on asian olosuhteissa perusteltua:

– –

11

Badalonan (Espanja) poliisi laati liikennevalvonnan, jossa VW oli esittänyt albanialaisen ajokortin, yhteydessä 20.4.2018 esitutkintapöytäkirjan, jonka mukaan VW:tä epäiltiin ajo-oikeudetta ajosta ja virallisen asiakirjan väärentämisestä.

12

Kyseinen asiakirja vahvistettiin väärennetyksi 19.5.2018 tehdyssä asiantuntijalausunnossa.

13

Juzgado de Instrucción n. 4 de Badalona (Badalonan tutkintatuomioistuin nro 4, Espanja), jossa rikosoikeudellinen menettely VW:tä vastaan oli aloitettu, päätti kuulla VW:tä. Hänelle määrättiin tätä varten viran puolesta asianajaja. Useat yritykset haastaa hänet kuultavaksi eivät tuottaneet tulosta, koska hänen olinpaikkansa ei ollut tiedossa, ja hänestä annettiin 27.9.2018 pidätysmääräys, jotta hänet voitaisiin tuoda tuomioistuimen kuultavaksi.

14

Eräs asianajaja lähetti 16.10.2018 faksilla kirjeen, jossa hän ilmoitti edustavansa asiassa VW:tä ja jonka liitteenä oli allekirjoitettu toimeksianto ja VW:lle viran puolesta nimetyn asianajajan suostumus toimeksiannon siirtämiseen. Hän vaati, että myöhemmät menettelyasiakirjat osoitetaan hänelle ja että hänen asiakastaan koskeva pidätysmääräys peruutetaan, ja ilmoitti, että asiakas halusi joka tapauksessa saapua tuomioistuimeen vapaaehtoisesti.

15

Koska VW ei saapunut oikeuteen tuomioistuimen ensimmäisestä haasteesta ja hänestä on edelleen voimassa pidätysmääräys, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voidaanko VW:n oikeutta käyttää asianajajaa lykätä kyseisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon asti puolustautumisoikeuksia koskevan kansallisen säännöstön mukaisesti.

16

Kyseinen tuomioistuin esittää tältä osin, että säännöstö perustuu perustuslain 24 §:ään ja että rikosoikeuden alalla epäillyn puolustautumisoikeuksia säännellään rikosprosessilain 118 §:ssä. Mainittu tuomioistuin lisää, että Tribunal Constitucional (perustuslakituomioistuin, Espanja) ja Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja) ovat tulkinneet kyseisiä säännöksiä siten, että asianajajan käyttämistä koskevan oikeuden edellytyksenä voi olla se, että epäilty saapuu henkilökohtaisesti tuomioistuimeen. Tribunal Constitucionalin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällainen oikeus voidaan evätä erityisesti silloin, jos kyseinen henkilö ei saavu paikalla tai jos hänen olinpaikkaansa ei tunneta. Kyseisen oikeuskäytännön mukaan vaatimus epäillyn henkilökohtaisesta saapumisesta on kohtuullinen eikä sillä rajoiteta olennaisesti puolustautumisoikeuksien käyttämistä. Epäillyn läsnäolo rikosoikeudellisessa menettelyssä on hänen velvollisuutensa. Se voi olla välttämätöntä tosiseikkojen selvittämiseksi. Lisäksi kyseisen henkilön poissaolon jatkuminen esitutkintavaiheen päättymiseen asti estää suullisen käsittelyn järjestämisen ja häntä koskevan tuomion antamisen, jolloin menettely lamautuu, mistä aiheutuu ilmeistä haittaa sekä kyseessä oleville yksityisille että yleisille eduille.

17

Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, että mainittua oikeuskäytäntöä sovelletaan edelleen huolimatta vuonna 2015 toteutetusta uudistuksesta, jolla erityisesti saatettiin direktiivi 2013/48 osaksi Espanjan oikeutta. Kyseinen tuomioistuin huomauttaa myös, että rikosprosessilain 118 §:n mukaan oikeutta käyttää asianajajaa rajoitetaan pelkästään kyseisessä 118 §:ssä nimenomaisesti mainitussa kyseisen lain 527 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.

18

Mainittu tuomioistuin pohtii näin ollen kyseisessä direktiivissä säädetyn avustajan käyttämistä koskevan oikeuden ulottuvuutta. Se on epävarma erityisesti siitä, onko edellä mainittu oikeuskäytäntö kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan mukainen.

19

Tässä tilanteessa Juzgado de Instrucción n. 4 de Badalona on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [perusoikeuskirjan] 47 artiklaa ja erityisesti [direktiivin 2013/48] 3 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että epäillyn tai syytetyn oikeutta käyttää asianajajaa voidaan perustellusti lykätä, jos hän ei saavu oikeuteen tuomioistuimen ensimmäisestä haasteesta ja jos epäillystä tai syytetystä on annettu kansallinen, eurooppalainen tai kansainvälinen pidätysmääräys, jolloin asianajajan käyttämistä ja tämän osallistumista menettelyyn voidaan lykätä siihen asti, kunnes kyseinen pidätysmääräys pannaan täytäntöön ja epäilty tuodaan pakkokeinoin oikeuteen?”

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyysi ennakkoratkaisupyynnössään unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun nopeutetun menettelyn soveltamista. Pyyntö hylättiin unionin tuomioistuimen presidentin 18.1.2019 antamalla määräyksellä VW (C‑659/18, ei julkaistu, EU:C:2019:45).

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko direktiiviä 2013/48 ja erityisesti sen 3 artiklan 2 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, sellaisena kuin sitä on tulkittu kansallisessa oikeuskäytännössä, jonka mukaan oikeutta käyttää avustajaa voidaan rikosoikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyvaiheessa lykätä epäiltyä tai syytettyä vastaan annetun kansallisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon saakka sen vuoksi, että epäilty tai syytetty ei ole noudattanut haasteessa annettua kehotusta saapua tutkintatuomarin kuultavaksi.

22

Kysymykseen vastaamiseksi on aluksi tutkittava, sovelletaanko direktiiviä 2013/48 sellaisen VW:n kaltaisen henkilön tilanteeseen, joka on useasti haastettu tutkintatuomarin kuultavaksi ensimmäistä kertaa rikoksista, joihin hänen epäillään syyllistyneen, ja josta on annettu tätä varten kansallinen pidätysmääräys.

23

Espanjan hallitus on tältä osin epävarma siitä, kuuluuko tällainen tilanne kyseisen direktiivin soveltamisalaan. Kyseinen hallitus väittää, että koska kyseiselle henkilölle osoitetut haasteet, joissa häntä kehotetaan saapumaan oikeuteen, ovat jääneet tuloksettomiksi, hänen tietoonsa ei ole saatettu, että häntä epäillään rikoksesta kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

24

On muistutettava, että direktiivin 2013/48 tarkoituksena on sen 1 artiklan mukaan säätää vähimmäissäännöistä, jotka koskevat rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyn tai syytetyn henkilön oikeutta muun muassa avustajan käyttämiseen. Kyseisen direktiivin soveltamisala määritellään sen 2 artiklassa, jonka 1 kohdassa säädetään, että direktiiviä sovelletaan rikosoikeudellisissa menettelyissä epäiltyyn tai syytettyyn siitä lähtien, kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet hänelle joko virallisella ilmoituksella tai muulla tavoin tiedon siitä, että häntä epäillään tai syytetään rikoksesta.

25

Yhtäältä on niin, että henkilö, joka on haastettu tutkintatuomarin kuultavaksi rikosoikeudellisessa menettelyssä, joka on aloitettu sellaisten rikosten vuoksi, joihin tämän epäillään syyllistyneen, sisältyy direktiivin 2013/48 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun epäillyn käsitteeseen. Toisaalta kyseisen säännöksen sanamuodosta, erityisesti ilmaisusta ”jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet hänelle joko virallisella ilmoituksella tai muulla tavoin tiedon”, ilmenee, että direktiivin 2013/48 sovellettavuuden kannalta riittävää on jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antama tieto kyseiselle henkilölle riippumatta sen antamistavasta.

26

Kuten julkisasiamies on esittänyt ratkaisuehdotuksensa 31 kohdassa, näin ollen on pidettävä riittävänä sitä, että kyseiset viranomaiset ovat tehneet virallisen päätöksen tai toteuttaneet muun menettelyllisen toimen, jolla pyritään ilmoittamaan kyseiselle henkilölle, että häntä pidetään kansallisen oikeuden perusteella epäiltynä tai syytettynä. Sitä vastoin tavalla, jolla tällaiset tiedot välitetään viimeksi mainitulle, ei ole merkitystä.

27

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta käy yksiselitteisesti ilmi paitsi se, että VW:n osalta on tehty tällainen päätös, myös se, että viimeksi mainittu on vastaanottanut kyseisen päätöksen, koska hän on valtuuttanut asianajajan edustamaan itseään häntä vastaan aloitetussa rikosoikeudellisessa menettelyssä.

28

Näin ollen Espanjan hallituksen esittämät epäilyt direktiivin 2013/48 sovellettavuudesta pääasiassa eivät vaikuta perustelluilta, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tarkistettava.

29

Direktiivissä 2013/48, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, säädetystä oikeudesta käyttää avustajaa on aluksi täsmennettävä, että ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvien tietojen mukaan ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, voidaanko kyseisen oikeuden käyttämistä lykätä sen vuoksi, että epäilty tai syytetty ei saavu kuultavaksi. Ennakkoratkaisupyyntö ei sen sijaan koske kyseisen direktiivin mukaisen avustajan käyttöä koskevan oikeuden sisältöä eikä sen 3 artiklan 3 kohdassa mainittuja seikkoja.

30

Mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot huolehtimaan siitä, että epäillyllä ja syytetyllä on oikeus käyttää avustajaa sellaisena ajankohtana ja sellaisella tavalla, että hän voi käytännössä ja tehokkaasti käyttää puolustautumisoikeuksiaan (tuomio 5.6.2018, Kolev ym., C‑612/15, EU:C:2018:392, 103 kohta).

31

Kyseisessä 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan perusperiaate, jonka mukaan epäillyllä ja syytetyllä on oikeus käyttää avustajaa sellaisena ajankohtana ja sellaisella tavalla, että hän voi käytännössä ja tehokkaasti käyttää puolustautumisoikeuksiaan, ja kyseistä periaatetta täsmennetään saman artiklan 2 kohdassa julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 40 kohdassa esittämän mukaisesti sen ajankohdan osalta, josta alkaen kyseinen oikeus on myönnettävä.

32

Kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaan epäillyllä tai syytetyllä on oikeus käyttää avustajaa ilman aiheetonta viivästystä ja joka tapauksessa minkä hyvänsä kyseisen säännöksen a–d alakohdassa mainitun neljän tapahtuman ajankohdasta alkaen sen mukaan, mikä niistä on aikaisin.

33

Kyseisessä 3 artiklan 2 kohdassa säädetään, että epäillyllä tai syytetyllä on mainitun 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan perusteella oikeus käyttää avustajaa muun muassa ”ennen kuin poliisi tai muu lainvalvonta- tai oikeusviranomainen kuulustelee häntä”, ja 3 artiklan 2 kohdan d alakohdan perusteella ”hyvissä ajoin ennen rikosasioissa toimivaltaiseen tuomioistuimeen kutsutun epäillyn tai syytetyn kuulemista kyseisessä tuomioistuimessa”.

34

Nyt käsiteltävässä asiassa asianomainen henkilö haastettiin rikosasioissa toimivaltaiseen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen, jotta häntä voitaisiin kuulla rikoksista, joihin hänen epäiltiin syyllistyneen. Tällaisessa tilanteessa epäillylle on lähtökohtaisesti taattava oikeus käyttää avustajaa häntä vastaan aloitetussa rikosoikeudellisessa menettelyssä.

35

Direktiivin 2013/48 johdanto-osan 19 perustelukappaleessa todetaan lisäksi, että jäsenvaltioiden olisi huolehdittava, että epäillyillä tai syytetyillä on oikeus käyttää avustajaa ilman aiheetonta viivästystä ja että heille olisi joka tapauksessa taattava oikeus käyttää avustajaa tuomioistuimessa käytävissä rikosoikeudellisissa menettelyissä, jos he eivät ole luopuneet tästä oikeudesta.

36

Tämän täsmennyksen jälkeen on seuraavaksi määritettävä, sallitaanko direktiivissä 2013/48, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, jäsenvaltioiden poiketa oikeudesta käyttää avustajaa, joka epäillylle, joka on haastettu tutkintatuomarin kuultavaksi, on näin lähtökohtaisesti taattava, tämän kuultavaksi saapumatta jättämisen vuoksi.

37

Tältä osin kyseisen direktiivin 3 artiklassa säädetään, että väliaikainen poikkeaminen kyseisessä direktiivissä vahvistetusta oikeudesta käyttää avustajaa on mahdollinen kolmenlaisissa olosuhteissa, joista säädetään direktiivin 3 artiklan 5 kohdassa, 3 artiklan 6 kohdan a alakohdassa ja 3 artiklan 6 kohdan b alakohdassa.

38

Mainitun 3 artiklan 5 ja 6 kohdassa säädetään, että ”jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisissa olosuhteissa ja vain ennen oikeudenkäyntiä väliaikaisesti poiketa” kyseisen artiklan tiettyjen säännösten soveltamisesta.

39

Erityisesti on mainittava, että jäsenvaltiot voivat direktiivin 2013/48 3 artiklan 5 kohdan nojalla väliaikaisesti poiketa kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdan c alakohdan soveltamisesta, ”jos epäillyn tai syytetyn maantieteellisesti syrjäisen olinpaikan vuoksi ei ole mahdollista turvata oikeutta käyttää avustajaa ilman aiheetonta viivästystä vapaudenmenetyksen jälkeen”.

40

Direktiivin 2013/48 3 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat väliaikaisesti poiketa kyseisen artiklan 3 kohdassa säädettyjen oikeuksien soveltamisesta siltä osin kuin tämä on tapauksen erityisolosuhteet huomioon ottaen perusteltua kahdesta pakottavasta syystä. Tällaiset pakottavat syyt ovat kyseessä kyseisen direktiivin 3 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaan silloin, ”jos on kiireellinen tarve ehkäistä henkilön henkeen, vapauteen tai fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvat vakavat haitalliset seuraukset”, ja kyseisen direktiivin 3 artiklan 6 kohdan b alakohdan mukaan silloin, ”jos tutkintaviranomaisten on välttämätöntä toteuttaa välittömiä toimia, jotta estetään rikosoikeudellisten menettelyjen merkittävä vaarantuminen”.

41

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnössä ei mainita mitään direktiivin 2013/48 3 artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitetuista olosuhteista.

42

Direktiivin 2013/48 systematiikasta ja tavoitteista ilmenee, että ne väliaikaiset poikkeukset oikeudesta avustajan käyttämiseen, joista jäsenvaltiot voivat säätää, luetellaan tyhjentävästi mainitun 3 artiklan 5 ja 6 kohdassa.

43

Direktiivin 2013/48 systematiikan osalta on todettava, että kyseisen direktiivin 3 artiklan 5 ja 6 kohtaa, jotka ovat poikkeussäännöksiä kyseisen direktiivin 3 artiklan 1–3 kohdassa säädetyistä periaatteista, on tulkittava suppeasti. Lisäksi saman direktiivin 8 artikla, jonka otsikko on ”Väliaikaisten poikkeuksien soveltamista koskevat yleiset edellytykset”, koskee avustajan käyttämistä koskevan oikeuden osalta ainoastaan kyseisen direktiivin 3 artiklan 5 tai 6 kohdassa säädettyjä poikkeuksia. Direktiivin 2013/48 johdanto-osan 30–32 perustelukappaleessa viitataan myös ainoastaan kyseisiin poikkeuksiin.

44

Direktiivin 2013/48 tavoitteiden osalta kyseisen direktiivin johdanto-osan neljännestä ja kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee, että sillä pyritään muun muassa toteuttamaan rikosasioissa annettavien päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaate, joka edellyttää jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta toistensa rikosoikeudellisiin järjestelmiin. Mainitulla direktiivillä edistetään muun muassa perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa ilmaistua jokaisen oikeutta saada neuvoja ja antaa toisen henkilön puolustaa ja edustaa itseään sekä perusoikeuskirjan 48 artiklan 2 kohdassa taattuja puolustautumisoikeuksia (tuomio 5.6.2018, Kolev ym., C‑612/15, EU:C:2018:392, 104 kohta).

45

Direktiivin 2013/48 3 artiklan tulkitseminen siten, että siinä sallitaan jäsenvaltioiden säätää avustajan käyttämistä koskevan oikeuden osalta muista kuin kyseisessä artiklassa tyhjentävästi luetelluista poikkeuksista, olisi vastoin kyseisen direktiivin tavoitteita ja systematiikkaa sekä kyseisen säännöksen sanamuotoakin ja veisi julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 51 kohdassa esittämän mukaisesti kyseiseltä oikeudelta tehokkaan vaikutuksen.

46

Tässä tilanteessa on todettava yhtäältä, että epäillyn tai syytetyn eduksi direktiivissä 2013/48 säädetyn avustajan käyttämistä koskevan oikeuden, joka syntyy joka tapauksessa siitä alkaen, kun ensimmäinen kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetuista tapahtumista toteutuu, käyttäminen ei riipu asianomaisen henkilön saapumisesta oikeuteen. Toisaalta epäillyn tai syytetyn poissaolo ei kuulu kyseisessä direktiivissä tyhjentävästi lueteltuihin perusteisiin poiketa oikeudesta avustajan käyttämiseen, joten sillä, että epäilty ei haastamisesta huolimatta saavu tutkintatuomarin kuultavaksi, ei voida perustella kyseisen oikeuden epäämistä häneltä.

47

Lopuksi on lisättävä, että 2013/48 3 artiklan 2 kohdan tulkinta, jonka mukaan oikeutta käyttää avustajaa ei voida lykätä sen vuoksi, että epäilty ei noudata haasteessa annettua kehotusta saapua kuultavaksi, on sopusoinnussa niiden vaatimusten kanssa, jotka seuraavat perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetusta tehokasta oikeussuojaa koskevasta perusoikeudesta.

48

Esitettyyn kysymykseen on edellä mainitun perusteella vastattava, että direktiiviä 2013/48 ja erityisesti sen 3 artiklan 2 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, sellaisena kuin sitä on tulkittu kansallisessa oikeuskäytännössä, jonka mukaan oikeutta käyttää avustajaa voidaan rikosoikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyvaiheessa lykätä epäiltyä tai syytettyä vastaan annetun kansallisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon saakka sen vuoksi, että epäilty tai syytetty ei ole noudattanut haasteessa annettua kehotusta saapua tutkintatuomarin kuultavaksi.

49

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin 22.10.2013 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2013/48/EU ja erityisesti sen 3 artiklan 2 kohtaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, sellaisena kuin sitä on tulkittu kansallisessa oikeuskäytännössä, jonka mukaan oikeutta käyttää avustajaa voidaan rikosoikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyvaiheessa lykätä epäiltyä tai syytettyä vastaan annetun kansallisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon saakka sen vuoksi, että epäilty tai syytetty ei ole noudattanut haasteessa annettua kehotusta saapua tutkintatuomarin kuultavaksi.