–

Línea Directa Aseguradora SA, edustajanaan M. Relaño, abogado,

–

Segurcaixa, Sociedad Anónima de Seguros y Reaseguros, edustajinaan C. Blanco Sánchez de Cueto, procurador, ja A. Ruiz Hourcadette, abogada,

–

Espanjan hallitus, asiamiehinään L. Aguilera Ruiz ja V. Ester Casas,

–

Liettuan hallitus, asiamiehinään R. Krasuckaitė ja G. Taluntytė,

–

Itävallan hallitus, asiamiehenään G. Hesse,

–

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään S. Brandon, avustajanaan A. Bates, barrister,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään H. Tserepa-Lacombe ja J. Rius,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta 16.9.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/103/EY (EUVL 2009, L 263, s. 11) 3 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Línea Directa Aseguradora SA (jäljempänä Línea Directa) ja Segurcaixa, Sociedad Anónima de Seguros y Reaseguros (jäljempänä Segurcaixa) ja jossa on kyse sellaisten korvausten palauttamisesta, jotka Segurcaixa maksoi Línea Directan vakuuttaman auton sähköjärjestelmästä aiheutuneesta tulipalosta vahinkoa kärsineelle yhtiölle.

3

Direktiivin 2009/103 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –”

4

Direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava, jollei 5 artiklasta muuta johdu, tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sellaisten ajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta on otettu liikennevakuutus, joilla on pysyvä kotipaikka sen alueella.

Vakuutetun vastuun laajuus sekä vakuutusturvan ehdot määräytyvät ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vakuutussopimus kattaa myös:

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun liikennevakuutuksen on aina katettava sekä omaisuusvahingot että henkilövahingot.”

5

Direktiivin 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltio voi poiketa 3 artiklasta, jos kyseessä ovat tietyt luonnolliset henkilöt taikka julkisoikeudelliset tai yksityisoikeudelliset oikeushenkilöt; kyseisen jäsenvaltion on laadittava luettelo tällaisista henkilöistä ja toimitettava se tiedoksi muille jäsenvaltioille ja komissioille.

– –

2.   Jäsenvaltio voi poiketa 3 artiklasta, jos kyseessä ovat tietyntyyppiset ajoneuvot tai erityistyyppisellä rekisterikilvellä varustetut ajoneuvot; kyseisen jäsenvaltion on laadittava luettelo tällaisista ajoneuvotyypeistä tai ajoneuvoista ja toimitettava se tiedoksi muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

– –”

6

Saman direktiivin 13 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 artiklaa sovellettaessa mitään lakisääteistä määräystä tai 3 artiklan mukaisesti tehdyn vakuutuskirjan sisältämää sopimuslauseketta ei sovelleta liikenneonnettomuudessa vahinkoa kärsineiden kolmansien osapuolten korvausvaatimuksiin, jos vakuutuskirjan mukaan korvaus evätään tapauksissa, joissa ajoneuvoja käyttävät tai kuljettavat:

– –

7

Moottoriajoneuvojen liikenteeseen käyttöön liittyvästä vahingonkorvausvastuusta ja liikennevakuutuksesta annetun lain (Ley sobre responsabilidad civil y seguro en la circulación de vehículos a motor), joka kodifioitiin moottoriajoneuvojen liikenteeseen käyttöön liittyvästä vahingonkorvausvastuusta ja liikennevakuutuksesta annetun lain kodifioinnista 29.10.2004 annetulla kuninkaan asetuksella nro 8/2004 (Real Decreto Legislativo 8/2004 por el que se aprueba el texto refundido de la Ley sobre responsabilidad civil y seguro en la circulación de vehículos a motor), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 1 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Moottoriajoneuvojen kuljettaja on vastuussa moottoriajoneuvojen kuljettamisesta aiheutuvan vaaran perusteella liikenteeseen käyttämisestä henkilöille tai omaisuudelle aiheutuneista vahingoista.

Henkilövahinkojen tapauksessa kuljettaja voi vapautua tästä vastuusta vain, jos hän osoittaa vahinkojen aiheutuneen yksinomaan vahingon kärsineen toiminnasta tai laiminlyönnistä taikka ajoneuvon kuljettamisesta tai toiminnasta riippumattomasta ylivoimaisesta tapahtumasta; ylivoimaisena tapahtumana ei pidetä ajoneuvon vikaa eikä sen jonkin osan tai mekanismin rikkoutumista tai vioittumista.

Omaisuusvahinkojen tapauksessa kuljettaja on vastuussa kolmansia kohtaan, jos hän on siviilioikeudellisessa vastuussa siviililain [Código Civil] 1902 §:n ja sitä seuraavien pykälien säännösten, rikoslain [Código Penal] 109 §:n ja sitä seuraavien pykälien sekä tämän lain säännösten nojalla.

Jos sekä kuljettaja että vahingon kärsinyt ovat olleet huolimattomia, vastuuta lievennetään kohtuusperusteella ja vahingonkorvauksen määrä jaetaan suhteessa kummankin osapuolen tuottamukseen.

Jos ajoneuvon omistaja ei ollut sen kuljettajana, hän on vastuussa kuljettajan aiheuttamista henkilövahingoista ja omaisuusvahingoista, mikäli hänellä on jälkimmäiseen yhteys jollakin siviililain 1903 §:ssä ja rikoslain 120 §:n 5 momentissa tarkoitetuista tavoista. Vastuu päättyy, jos mainittu omistaja osoittaa toimineensa kaikissa suhteissa riittävän huolellisesti estääkseen vahingot.

Jos ajoneuvon, jolle ei ollut pakollista liikennevakuutusta, omistaja ei ollut sen kuljettajana, hän on kuljettajan kanssa siviilioikeudellisessa yhteisvastuussa mainitun ajoneuvon aiheuttamista henkilö- ja omaisuusvahingoista, ellei hän osoita, että ajoneuvoa käytettiin luvatta.”

8

Moottoriajoneuvojen liikenteeseen käyttöön liittyvästä pakollisesta liikennevakuutuksesta annetun asetuksen (Reglamento del seguro obligatorio de responsabilidad civil en la circulación de vehículos de motor), joka kodifioitiin moottoriajoneuvojen liikenteeseen käyttöön liittyvästä pakollisesta liikennevakuutuksesta annetun asetuksen hyväksymisestä 12.9.2008 annetulla kuninkaan asetuksella 1507/2008 (Real Decreto 1507/2008 por el que se aprueba el Reglamento del seguro obligatorio de responsabilidad civil en la circulación de vehículos a motor) (BOE nro 222, 13.9.2008, s. 37487), 2 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Kun on kyse ajoneuvojen liikenteeseen käyttöön liittyvästä vastuusta ja tässä asetuksessa tarkoitetusta, pakolliseen vakuutukseen perustuvasta vakuutusturvasta, ajoneuvon liikenteeseen käytöllä tarkoitetaan sellaista tilannetta, joka liittyy riskiin, joka aiheutuu edellisessä pykälässä tarkoitetusta moottoriajoneuvojen kuljettamisesta sekä autotalleissa ja pysäköintialueilla että ajoneuvon liikenteessä käyttämiseen soveltuvilla julkisilla ja yksityisillä teillä ja alueilla kaupungeissa ja niiden välillä sekä teillä ja alueilla, jotka eivät ole tällaiseen käyttöön soveltuvia mutta joita yleisesti käytetään tähän tarkoitukseen.”

9

Luis Salazar Rodes pysäköi 19.8.2013 uuden autonsa Industrial Software Indusoftin (jäljempänä Indusoft) omistaman kiinteistön yksityiseen autotalliin.

10

Salazar Rodes, joka halusi näyttää autonsa eräälle naapurille, käynnisti 20.8.2013 sen moottorin, mutta ei onnistunut siirtämään sitä. Salazar Rodesin ajoneuvo, jolla ei ollut ajettu yli 24 tuntiin, syttyi 20.–21.8.2013 välisenä yönä tuleen ja aiheutti tulipalon Indusoftin kiinteistöllä aiheuttaen tälle vahinkoa. Tulipalo oli saanut alkunsa ajoneuvon sähköjärjestelmästä.

11

Salazar Rodes oli ottanut moottoriajoneuvojen liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvan vahingonkorvausvastuun kattavan vakuutuksen (jäljempänä liikennevakuutus) vakuutusyhtiö Línea Directasta.

12

Indusoft oli ottanut kotivakuutuksen Segurcaixasta, joka maksoi sille yhteensä 44704,34 euron suuruisen korvauksen tulipalon aiheuttamista vahingoista.

13

Segurcaixa nosti vuoden 2014 maaliskuussa Juzgado de Primera Instancia de Vitoria-Gazteizissa (Vitoria-Gazteizin alioikeus, Espanja) Línea Directaa vastaan kanteen, jossa se vaati, että kyseinen vakuutusyhtiö velvoitettaisiin maksamaan 44704,34 euron määrä laillisine korkoineen sillä perusteella, että vahinkotapahtuma oli saanut alkunsa liikennevakuutuksen kattamasta Salazar Rodesin ajoneuvon liikenteeseen käytöstä. Kyseinen tuomioistuin katsoi, ettei tulipaloa voitu pitää Espanjan oikeudessa tarkoitettuna ”ajoneuvon liikenteeseen käyttönä”, ja se hylkäsi kanteen.

14

Segurcaixa valitti Juzgado de Primera Instancia de Vitoria-Gazteizin tekemästä ratkaisusta Audiencia Provincial de Álavaan (Álavan maakunnallinen ylioikeus, Espanja), joka hyväksyi valituksen ja velvoitti Línea Directan maksamaan Segurcaixan vaatiman vahingonkorvauksen.

15

Línea Directa teki Audiencia Provincial de Álavan tuomiosta kassaatiovalituksen Tribunal Supremoon (ylin tuomioistuin, Espanja).

16

Viimeksi mainittu tuomioistuin huomauttaa, että Audiencia Provincial de Álava oli omaksunut ”ajoneuvon liikenteeseen käytön” käsitteestä laajan tulkinnan, jonka mukaan Espanjan oikeudessa kyseisen käsitteen alaan kuuluu tilanne, jossa väliaikaisesti yksityiseen autotalliin pysäköity ajoneuvo syttyy tuleen, jos kyseinen tulipalo on aiheutunut ajoneuvoon itseensä liittyvistä syistä ilman ulkopuolisten toimintaa.

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tässä yhteydessä, että keskeinen kysymys on se, kattaako ajoneuvon liikennevakuutus sellaisen ajoneuvon aiheuttaman onnettomuuden, jonka moottori ei ollut käynnissä, vaikka kyseisestä yksityiseen autotalliin pysäköitynä olleesta ajoneuvosta ei ollut aiheutunut minkäänlaista vaaraa tienkäyttäjille.

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tästä, että sen oikeuskäytännön mukaan yhtäältä Espanjan oikeudessa tarkoitetun käsitteen ”ajoneuvon liikenteeseen käyttö” alaan eivät kuulu ainoastaan tilanteet, joissa ajoneuvo liikkuu, vaan myös tilanteet, joissa ajoneuvon moottori ei ole käynnissä, samoin kuin tilanteet, joissa ajoneuvo pysähtyy matkan aikana ja syttyy palamaan.

19

Toisaalta Tribunal Supremo on jo katsonut, että sellaisen ajoneuvon tulipalo, joka oli pysähdyksissä yleisellä tiellä ja peiteltynä kylmän sään varalta, ei ollut Espanjan oikeudessa tarkoitetun käsitteen ”ajoneuvon liikenteeseen käyttö” alaan kuuluva tilanne.

20

Kyseinen tuomioistuin täsmentää, että sen oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun ajoneuvo on pysähdyksissä ja kun vahinkotapahtuma ei ole yhteydessä sen käyttöön liikennevälineenä, kyse ei ole sellaisesta ”ajoneuvon liikenteeseen käytöstä”, jonka pakollinen vakuutus voisi kattaa.

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tässä yhteydessä, että Espanjan oikeuden mukaan kuljettaja ei ole vastuussa vahingoista, jotka ovat aiheutuneet ajoneuvon käytöstä liikenteeseen, jos kyseiset vahingot ovat aiheutuneet ylivoimaisesta tapahtumasta, jolla ei ole mitään tekemistä kyseisen ajoneuvon kuljettamisen kanssa. Ylivoimaisena tapahtumana ei kuitenkaan pidetä ajoneuvon vikaa eikä sen jonkin osan tai mekanismin rikkoutumista tai toimintahäiriötä. Tilanteissa, joissa onnettomuus on aiheutunut ajoneuvon viallisuudesta, viallisuus ei siis vapauta kuljettajaa vastuusta eikä siis sulje pois sitä, että vahingot korvataan liikennevakuutuksesta.

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo yhtäältä, että jos tulipalo sattuu ajoneuvon ollessa pysähdyksissä mutta palo on saanut alkunsa kyseisen ajoneuvon liikkumisen kannalta välttämättömästä tai hyödyllisestä toiminnosta, tämän tilanteen pitäisi katsoa liittyvän ajoneuvon tavanomaiseen käyttötarkoitukseen.

23

Toisaalta tilanne, jossa ajoneuvo on pysäköitynä yksityiseen autotalliin, voitaisiin sulkea pois direktiivin 2009/103 3 artiklassa tarkoitetun käsitteen ”ajoneuvojen käyttö” ulkopuolelle silloin, kun kyseinen vahinkotapahtuma ja ajoneuvon liikenteeseen käyttö eivät ole yhteydessä toisiinsa joko kyseisen ajoneuvon aiemman käytön ja tulipalon välisen ajallisen läheisyyden puuttumisen tai vahingon syntymistavan vuoksi.

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää tähän, että jos ajallinen yhteys ajoneuvon aiemman käytön ja vahingon tapahtumisen välillä jätetään huomiotta, tämä saattaisi johtaa pakollisen liikennevakuutuksen rinnastamiseen omaisuusvakuutukseen, josta katettaisiin jo pelkkään ajoneuvon hallussapitoon tai omistamiseen liittyvä vastuu.

25

Tässä tilanteessa Tribunal Supremo on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

26

Línea Directa katsoo, ettei ensimmäistä kysymystä voida ottaa tutkittavaksi siitä syytä, että siinä esitetään puhtaasti hypoteettinen ongelma. Kyseinen yritys väittää, että ainoa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteama kiistaton tosiseikka on se, että palo sai alkunsa kyseisen ajoneuvon sähköjärjestelmästä. Osoittamatta on sitä vastoin jäänyt, että kyseinen tulipalo olisi saanut alkunsa mekanismeista, jotka ovat välttämättömiä ajoneuvon käyttämiseksi liikennevälineenä.

27

Tältä osin on syytä muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, ettei pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 24.10.2018, XC ym., C‑234/17, EU:C:2018:853, 16 kohta).

28

Käsiteltävässä asiassa ei ole ilmeistä, että ensimmäisessä kysymyksessä pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei olisi mitään yhteyttä pääasiassa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen taikka että ongelma olisi luonteeltaan hypoteettinen. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee tässä suhteessa, että mainitulla tulkinnalla pyritään selventämään direktiivin 2009/103 3 artiklassa tarkoitettua ajoneuvon käytön käsitettä, josta ajoneuvon tulipalosta aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen liittyvässä pääasiassa annettava ratkaisu riippuu. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on muutoinkin antanut riittävästi sellaisia tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin liittyviä tietoja, joiden nojalla unionin tuomioistuimella on mahdollisuus antaa hyödyllinen vastaus sille esitettyihin kysymyksiin.

29

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa ennakkoratkaisukysymyksillään, jotka on syytä tutkia yhdessä, pääasiallisesti selvittää, onko direktiivin 2009/103 3 artiklan ensimmäistä kohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetun käsitteen ”ajoneuvojen käyttö” alaan kuuluu pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tilanne, jossa kiinteistöllä olevaan yksityiseen autotalliin pysäköitynä ollut ajoneuvo syttyy tuleen ja aiheuttaa tulipalon, joka johtuu kyseisen ajoneuvon sähköjärjestelmästä ja josta aiheutuu vahinkoa mainitulle kiinteistölle, vaikka kyseisellä ajoneuvolla ei ollut ajettu yli 24 tuntiin ennen tulipalon syttymistä.

30

Direktiivin 2009/103 3 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava, jollei kyseisen direktiivin 5 artiklasta muuta johdu, tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sellaisten ajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta on otettu liikennevakuutus, joilla on pysyvä kotipaikka sen alueella.

31

Aluksi on todettava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen auto kuuluu direktiivin 2009/103 1 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetun ”ajoneuvon” käsitteen piiriin, koska se on ”moottoriajoneuvo, joka on tarkoitettu kulkemaan mekaanisella voimalla maata mutta ei raiteita pitkin”. Lisäksi on kiistatonta, että kyseisen ajoneuvon pysyvä kotipaikka oli jäsenvaltion alueella ja ettei siihen sovelleta direktiivin 5 artiklan perusteella säädettyä poikkeusta.

32

Siitä kysymyksestä, kuuluuko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tilanne kyseisen direktiivin 3 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun käsitteen ”ajoneuvojen käyttö” alaan, on muistutettava, ettei tätä käsitettä voida jättää kunkin jäsenvaltion arvioitavaksi, vaan se on unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota on unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti tulkittava ottaen huomioon muun muassa tämän säännöksen asiayhteys ja sillä säännöstöllä, johon se kuuluu, tavoiteltu päämäärä (tuomio 20.12.2017, Núñez Torreiro, C‑334/16, EU:C:2017:1007, 24 kohta).

33

Ajoneuvojen käyttämisestä aiheutuvaa vahingonkorvausvastuuta koskevalla unionin lainsäädännöllä, johon direktiivi 2009/103 kuuluu, pyritään yhtäältä sekä ajoneuvojen, joiden pysyvä kotipaikka on Euroopan unionin alueella, että niiden kyydissä olevien henkilöiden vapaan liikkuvuuden varmistamiseen ja toisaalta sen takaamiseen, että näillä ajoneuvoilla aiheutetuista liikennevahingoista kärsineet saavat samanlaisen kohtelun riippumatta siitä, missä unionin alueella onnettomuus on tapahtunut (ks. vastaavasti tuomio 20.12.2017, Núñez Torreiro, C‑334/16, EU:C:2017:1007, 25 ja 26 kohta).

34

Lisäksi kyseisen säännöstön kehitys osoittaa, että unionin lainsäätäjän tavoitteena on vakiintuneesti ollut ajoneuvoilla aiheutetuista liikennevahingoista kärsineiden suojaaminen ja että se on myös jatkuvasti vahvistanut tällaista suojaa (tuomio 20.12.2017, Núñez Torreiro, C‑334/16, EU:C:2017:1007, 27 kohta).

35

Nämä näkökohdat huomioon ottaen unionin tuomioistuin on katsonut, että direktiivin 2009/103 3 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava siten, että siinä esiintyvä käsite ”ajoneuvojen käyttö” ei rajoitu tieliikennettä koskeviin tilanteisiin eli liikkumiseen yleisillä teillä vaan että sen piiriin kuuluu kaikenlainen ajoneuvon tavanomaista käyttötarkoitusta vastaava käyttö (tuomio 20.12.2017, Núñez Torreiro, C‑334/16, EU:C:2017:1007, 28 kohta).

36

Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että koska direktiivin 2009/103 1 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuja moottoriajoneuvoja on niiden ominaisuuksista riippumatta tarkoitus käyttää tavanomaisesti liikennevälineinä, mainitun käsitteen piiriin kuuluu ajoneuvon kaikenlainen käyttäminen liikennevälineenä (tuomio 20.12.2017, Núñez Torreiro, C‑334/16, EU:C:2017:1007, 29 kohta).

37

Tältä osin on todettava yhtäältä, ettei yksin se, että onnettomuuteen osallisena ollut ajoneuvo oli pysähtyneenä onnettomuuden sattuessa, sulje pois sitä, että ajoneuvon käyttäminen tuolla hetkellä voi kuulua sen käyttöön liikennevälineenä ja tämän vuoksi direktiivin 2009/103 3 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun käsitteen ”ajoneuvojen käyttö” alaan (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2018, BTA Baltic Insurance Company, C‑648/17, EU:C:2018:917, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Ratkaisevaa ei myöskään ole se, oliko ajoneuvon moottori vahingon sattuessa käynnissä vai ei (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2018, BTA Baltic Insurance Company, C‑648/17, EU:C:2018:917, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Toisaalta on syytä muistuttaa siitä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, jonka mukaan millään direktiivin 2009/103 säännöksellä ei rajoiteta vakuuttamisvelvollisuuden ja sillä moottoriajoneuvojen aiheuttamien onnettomuuksien uhreille annettavan suojan laajuutta niin, että ne kattaisivat vain näiden ajoneuvojen käyttämisen tietynlaisessa maastossa taikka tietyillä teillä (tuomio 20.12.2017, Núñez Torreiro, C‑334/16, EU:C:2017:1007, 31 kohta).

40

Tästä seuraa, että direktiivin 2009/103 3 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun käsitteen ”ajoneuvojen käyttö” ulottuvuus ei riipu sen alueen tai maaston ominaisuuksista, jolla moottoriajoneuvoa käytetään, eikä varsinkaan siitä seikasta, että kyseinen ajoneuvo on onnettomuushetkellä pysähtyneenä pysäköintialueella (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2018, BTA Baltic Insurance Company, C‑648/17, EU:C:2018:917, 37 ja 40 kohta).

41

Tässä tilanteessa on syytä katsoa, että ajoneuvon pysäköinti ja ajanjakso, jona sitä ei käytetä liikenteessä, ovat sellaisia luonnollisia ja välttämättömiä vaiheita, jotka muodostavat kiinteän osan sen käytöstä liikennevälineenä.

42

Ajoneuvoa käytetään näin liikennevälineenä silloin, kun se liikkuu, mutta lähtökohtaisesti myös silloin, kun se on pysäköitynä kahden ajon välisen ajan.

43

Käsiteltävässä asiassa on syytä todeta, että ajoneuvon pysäköinti yksityiseen autotalliin on sen käyttämistä liikennevälineenä.

44

Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa sillä, että kyseinen ajoneuvo oli ollut autotallissa pysäköitynä yli 24 tunnin ajan. Ajoneuvon pysäköinnin tausta-ajatuksena on nimittäin se, että se pysyy paikallaan joskus pitkiäkin aikoja seuraavaan ajoon saakka.

45

Siitä seikasta, että pääasiassa kyseessä oleva onnettomuus oli ajoneuvon sähköjärjestelmän aiheuttama, on syytä todeta, että koska mainittu kyseisen onnettomuuden aiheuttanut ajoneuvo vastaa direktiivin 2009/103 1 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettua ”ajoneuvon” määritelmää, sen osien joukosta ei ole tarpeen yksilöidä vahinkotapahtuman syynä ollutta osaa eikä määrittää niitä tehtäviä, joita tällä osalla on.

46

Tällainen tulkinta on sen tavoitteen mukainen, jona on ajoneuvoilla aiheutetuista liikennevahingoista kärsineiden suojaaminen, joka on vakiintuneesti ollut unionin lainsäätäjän tavoitteena ja jota se on myös jatkuvasti vahvistanut, kuten tämän tuomion 34 kohdassa on muistutettu.

47

Lisäksi on syytä todeta direktiivin 2009/103 13 artiklasta ilmenevän, ettei mitään lakisääteistä määräystä tai sopimuslauseketta sovelleta liikenneonnettomuudessa vahinkoa kärsineiden kolmansien osapuolten korvausvaatimuksiin, jos ajoneuvoa käyttää tai kuljettaa henkilö, joka on rikkonut kyseisen ajoneuvon kuntoa ja turvallisuutta koskevia lakisääteisiä teknisiä vaatimuksia, mikä tukee kyseistä tulkintaa.

48

Edellä lausuttu huomioon ottaen esitettyihin kysymyksiin on vastattava niin, että direktiivin 2009/103 3 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava siten, että siinä tarkoitetun käsitteen ”ajoneuvojen käyttö” alaan kuuluu pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tilanne, jossa kiinteistöllä olevaan yksityiseen autotalliin pysäköity, liikennevälineenä käytetty ajoneuvo syttyy tuleen ja aiheuttaa tulipalon, joka johtuu kyseisen ajoneuvon sähköjärjestelmästä ja josta aiheutuu vahinkoa kiinteistölle, vaikka tätä samaa ajoneuvoa ei ole siirretty yli 24 tuntiin ennen tulipalon syttymistä.

49

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta 16.9.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/103/EY 3 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava siten, että siinä tarkoitetun käsitteen ”ajoneuvojen käyttö” alaan kuuluu pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tilanne, jossa kiinteistöllä olevaan yksityiseen autotalliin pysäköity, liikennevälineenä käytetty ajoneuvo syttyy tuleen ja aiheuttaa tulipalon, joka johtuu kyseisen ajoneuvon sähköjärjestelmästä ja josta aiheutuu vahinkoa kiinteistölle, vaikka tätä samaa ajoneuvoa ei ole siirretty yli 24 tuntiin ennen tulipalon syttymistä.