1

Euroopan unionin henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 43 artiklan sanamuoto on seuraava:

”Virkamiehen pätevyydestä, tehokkuudesta ja käytöksestä viranhoidossa laaditaan vuosittain arviointi kunkin toimielimen nimittävän viranomaisen 110 artiklan mukaisesti vahvistamien säännösten mukaisesti. Arvioinnissa todetaan, onko virkamiehen suoritustaso ollut tyydyttävä. Kunkin toimielimen nimittävä viranomainen vahvistaa säännökset, joilla annetaan oikeus hakea arviointimenettelyssä muutosta, mikä on tehtävä ennen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valituksen tekemistä.

– –

Kyseinen arviointi annetaan tiedoksi virkamiehelle. Virkamiehellä on oikeus tehdä siihen kaikki tarpeellisiksi katsomansa huomautukset.”

2

Pannakseen täytäntöön henkilöstösääntöjen 43 artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna 1.1.2014 lukien, Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) on 1.10.2014 lähtien soveltanut henkilöstösääntöjen 43 artiklan täytäntöönpanoa koskevista yleisistä säännöksistä ja henkilöstösääntöjen 44 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 16.12.2013 tehtyä komission päätöstä C(2013) 8985 (jäljempänä henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleiset täytäntöönpanosäännökset).

3

Henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Eri toimijoiden tehtävät ja arvojärjestys”, säädetään seuraavaa:

”1.   Arvioija on viranhaltijan lähin esimies ja pääsääntöisesti hänen yksikkönsä yksikönpäällikkö, joka hoitaa tehtävää 1.12. arviointijakson aikana.

– –

2.   Arvioinnin tarkastaja on arvioijan lähin esimies sillä hetkellä, kun tämä esimies osallistuu ensimmäisen kerran 6 artiklassa tarkoitettuun arviointimenettelyyn.

– – Jos pääjohtaja on arvioija, arvioinnin tarkastaja on henkilöstöasioista vastaavan pääosaston pääjohtaja. – –

Viranhaltija, joka on toimittanut henkilöstösääntöjen 22 a artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun tiedon, voi 7 artiklan 1 kohdassa säädetyn kertomuksen perustellun hylkäämisen yhteydessä vaatia, että tarkastajana toimii henkilöstöasioista vastaavan pääosaston pääjohtaja tai pääjohtaja.

3.   Poikkeustapauksissa, joissa halutaan toimia viranhaltijan edun mukaisesti tai joissa yksikön tai pääosaston organisaatiokaaviota on muutettu, pääjohtaja voi poiketa 1 ja 2 kohdan määräyksistä, jotta voidaan ottaa huomioon yksittäistapauksesta tai muutoksesta johtuva erityinen asiayhteys.

– –”

4

Henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 7 artiklassa määrätään muutoksenhakumenettelystä seuraavasti:

”1.   Viranhaltijan esittämä kertomuksen perusteltu hylkääminen – – merkitsee automaattisesti asian saattamista arvioinnin tarkastajan käsiteltäväksi. – –

2.   Viranhaltijan kertomuksen perustellussa hylkäämisessä esittämästä pyynnöstä arvioinnin tarkastajan on käytävä tämän kanssa keskustelu kymmenen arkipäivän kuluessa kertomuksen perustellun hylkäämisen päivämäärästä. Viranhaltija voi pyytää keskusteluun mukaan toisen viranhaltijan, joka ei ole arvioija. Arvioinnin tarkastaja voi pyytää toista viranhaltijaa, joka ei ole arvioija, osallistumaan keskusteluun.

3.   Arvioinnin tarkastajan on vahvistettava kertomus tai muutettava sitä perustellulla päätöksellä 20 arkipäivän kuluessa kertomuksen perustellun hylkäämisen päivämäärästä 2 kohdassa tarkoitetun keskustelun perusteella.

– –

Arvioinnin tarkastajan päätös ei voi perustua tosiseikkoihin, joita viranhaltijalla ei ole jo ollut mahdollisuutta kommentoida arviointimenettelyn tai tarkastusmenettelyn kuluessa, ellei arvioinnin tarkastaja ole antanut hänelle tätä mahdollisuutta ajoissa.

4.   Arvioinnin tarkastajan tekemän päätöksen jälkeen kertomuksesta tulee lopullinen. – –”

5

Henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten liite I koskee erityistapauksia. Sen 2 kohdan mukaan on niin, että jos arviointijakson aikana mutta yli neljä kuukautta sen ajanjakson jälkeen, jota edellinen kertomus tai edellinen kertomukseen sisällytetty arvio koskee, viranhaltija siirretään toiseen virkaan komissiossa tai lähetetään toiseen virkaan henkilöstösääntöjen 37 artiklan a alakohdan mukaisesti, hänen lähin esimiehensä laatii viranhaltijan suorituksista arvion, joka sisällytetään kyseiseen kertomukseen.

6

EUIPO hyväksyi henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten antamisen jälkeen EUIPO:n virkamiesten ja toimihenkilöiden arviointeja koskevat palvelusohjeet asiakirjassa, jonka otsikko on ”Work Instruction: Appraisals at EUIPO” (jäljempänä EUIPO:n palvelusohjeet). Henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 3 artiklan osalta EUIPO:n palvelusohjeissa määrätään, että jos pääjohtaja on arvioija, arvioinnin tarkastaja on komitea, joka koostuu apulaispääjohtajasta, henkilöstöasioista vastaavan osaston johtajasta ja oikeusasioista vastaavan osaston johtajasta.

7

Kantaja Ralph Pethke, joka on koulutukseltaan lakimies, tuli EUIPO:n palvelukseen vuonna 2000 väliaikaisena toimihenkilönä. Vuonna 2002 hänet nimitettiin virkamieheksi AD-palkkaluokkaan (hallintovirkamies).

8

Kantaja oli vuonna 2006 läpäissyt valintamenettelyn hallinnoinnin alaan kuuluvana ”yksikönpäällikkönä”. Näin ollen hänet nimettiin tavaramerkkiosaston yksikönpäälliköksi.

9

Kantaja, joka oli tällä välin ylennetty palkkaluokkaan AD 11, siirrettiin toukokuussa 2011 ”Kansainvälinen yhteistyö ja oikeusasiat” ‑osaston apulaisjohtajan virkaan. Lokakuussa 2012 hänet siirrettiin ”Henkilöstö ja varainhoito” ‑osaston johtajan virkaan.

10

Lokakuussa 2014 kantaja siirrettiin ”Operaatiot”-osaston johtajan virkaan. Hänen esimiehensä oli EUIPO:n pääjohtaja.

11

Kantajan vuotta 2014 koskevassa arviointikertomuksessa todetaan, että yleisesti ottaen kantajan pätevyys, tehokkuus ja käytös vastasivat hoidetussa virassa edellytettyä tasoa. Vuotta 2015 koskevassa arviointikertomuksessa todetaan, että yleisesti ottaen kantajan pätevyys, tehokkuus ja käytös ylittivät hoidetussa virassa edellytetyn tason. Koska kantaja katsoi, ettei EUIPO:n uudelleenjärjestelyssä vuosina 2014 ja 2015 saaduille onnistumisille ollut annettu asianmukaista arvoa, hän oli kuitenkin kieltäytynyt allekirjoittamasta näitä kertomuksia hakematta niihin kuitenkaan muutosta.

12

EUIPO:n pääjohtaja siirsi 17.10.2016 tekemällään päätöksellä kantajan, joka oli tuolloin ”Operaatiot”-osaston johtaja, EUIPO:n ”Seurantakeskus”-osastolle vanhemmaksi oikeudelliseksi asiantuntijaksi, jolloin hänen tehtäväryhmänsä säilyi ennallaan ja hänen palkkaluokkanaan oli edelleen palkkaluokka 12 ja taso 2. Tästä päätöksestä nostettiin unionin yleisessä tuomioistuimessa kanne, joka hylättiin 5.3.2019 annetulla tuomiolla Pethke v. EUIPO (T‑169/17, ei julkaistu, valitus vireillä, EU:T:2019:135).

13

8.3.2017 EUIPO:n ”Seurantakeskus”-osaston johtaja (jäljempänä arvioija), josta oli tullut kantajan esimies 17.10.2016 alkaen, kävi vuotta 2016 koskevan arviointikeskustelun kantajan kanssa.

14

Arvioija allekirjoitti 9.3.2017 vuotta 2016 koskevan arviointikertomuksen. Tästä kertomuksesta ilmenee, että 1.1. ja 16.10.2016 välisen ajanjakson osalta arvioija kuuli myös EUIPO:n pääjohtajaa, joka oli kantajan lähin esimies kyseisen ajanjakson aikana (jäljempänä entinen lähin esimies). Viimeksi mainittu esitti kirjallisesti henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten liitteessä I olevan 2 kohdan mukaisen arvion, joka sisällytettiin vuotta 2016 koskevaan arviointikertomukseen.

15

Vuotta 2016 koskevassa arviointikertomuksessa todetaan, että ”yleisesti ottaen [kantajan] pätevyys, tehokkuus ja käytös vastaavat hoidetussa virassa edellytettyä tasoa”.

16

Erityisesti otsikon ”Pätevyys” alla arvioija perusteli kantajaa koskevaa arviointiaan viittaamalla entisen lähimmän esimiehen laatimaan arvioon kokonaisuudessaan. Lisäksi otsikon ”Arvioijan arviointi” alla mainitaan aluksi, että kantaja oli siirretty ”Seurantakeskus”-osastolle vasta lokakuun 2016 puolessavälissä. Lisäksi arvioija viittaa kantajan arviointiin, joka koskee vuoden 2016 yhdeksää ensimmäistä kuukautta ja jonka oli suorittanut hänen lähin esimiehensä kyseisen ajanjakson aikana, toisin sanoen EUIPO:n pääjohtaja. Tämä arviointi on seuraavanlainen:

”[Kantajan] suoritukset [’Operaatiot’-osastolla] ovat olleet heikompia, sillä tulokset ovat olleet heikompia ja tuottavuus on alentunut erityisesti väitemenettelyiden alalla sekä tehokkuutta on rasittanut avoimuuden puute ja tuloksista on tiedotettu [pääjohtajalle] vain osittain ja puutteellisesti. Hänen käyttäytymistään arvosteltiin myös siltä osin kuin hän ei ollut jakanut tärkeitä tietoja asianmukaisella tavalla.

[Kantaja] ei ole [’Operaatiot’-osaston] johtajana toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi, minkä vuoksi EUIPO oli joutunut vaikeaan tilanteeseen, kun oli kyse kertyneistä viivästyksistä, ja tämä oli johtanut [entisen lähimmän esimiehen] luottamuksen menetykseen kantajaan nähden johtajana. Vaikka [kantajalla] oli johtotehtävässä edellytetyt taidot ja pätevyys, vuonna 2016 hän ei ollut kuitenkaan kyennyt ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin poikkeuksellisen tilanteen hoitamiseksi.

Arviointikeskustelussa (henkilöstökomitean puheenjohtaja oli läsnä) [kantaja] kiisti useita pääjohtajan arviointiin sisältyneitä tuotantoa koskevia tosiseikkoja, tuloksia ja lukuja. Ainoa epätyydyttävä seikka, josta hän oli yhtä mieltä, [koski] väitemenettelyitä koskevien päätösten nopeutta.”

17

Lopuksi saman otsikon ”Arvioijan arviointi” alla arvioija vastaa kantajan esittämään arvosteluun, joka koskee hänen asemaansa ”Seurantakeskus”-osastolla. Hän toteaa tältä osin, että kyseinen osasto oli tyytyväinen kantajan siirtymiseen osastolle tämän mittavan kokemuksen ja immateriaalioikeuksia koskevan pätevyyden vuoksi. Lisäksi todetaan, että kantajalle uskottiin nopeasti tärkeitä tehtäviä hänen kanssaan yhteisymmärryksessä, ja että hän suoriutui tehtävistään hyvin.

18

Kantaja ilmaisi 16.3.2017, ettei hän hyväksy vuotta 2016 koskevaa arviointikertomusta ja pyysi keskustelua arvioinnin tarkastajan eli EUIPO:n pääjohtajan kanssa, joka on hänen entinen lähin esimiehensä. Tämä keskustelu pidettiin 27.3.2017.

19

EUIPO:n pääjohtaja pyysi arvioinnin tarkastajan ominaisuudessa samana päivänä lähettämällään sähköpostiviestillä kantajaa toimittamaan 30.3.2017 mennessä kirjallisesti ne syyt, joiden vuoksi tämä ei hyväksy vuotta 2016 koskevaa arviointikertomusta, voidakseen ottaa ne huomioon arviointikertomuksen viimeistelemiseksi.

20

Kantaja toimitti arvioinnin tarkastajalle 30.3.2017 sähköpostiviestillä lisähuomautuksensa vuotta 2016 koskevasta arviointikertomuksesta. Kantaja vetosi erityisesti arviointimenettelyä koskevien sääntöjen rikkomiseen. Hän katsoi tältä osin ensinnäkin, ettei EUIPO:n pääjohtajalla ollut arvioinnin tarkastajana oikeutta kieltäytyä saattamasta päätökseen suullista sovittelumenettelyä, jonka komissio ja EUIPO:n hallintoneuvosto aloittivat arviointikertomusta koskevan sisäisen muutoksenhaun yhteydessä. Toiseksi hän huomautti, ettei arvioija ei ollut suorittanut henkilökohtaista arviointia vuotta 2016 koskevan arviointikertomuksen kattaman ajanjakson merkittävän osan osalta.

21

Nämä kantajan huomautukset koskivat myös kertomuksen otsikkoa ”Pätevyys”, koska sen alla esitetyt kohdat olivat hänen mukaansa perusteettomia. Kantaja huomautti tältä osin, että laiminlyönnit, jotka liittyvät ”priorisointiin ja organisointiin”, ”resilienssiin” sekä ”muiden kanssa työskentelyyn”, on mainittu ilman mitään konkreettista täsmennystä. Kantaja totesi ”laadun ja tulosten” osalta, että vuoden 2016 kolmannella neljänneksellä laatu oli edellytettyä tasoa tai erinomaista tasoa. Tulosten osalta kantaja totesi, että väite- ja mitätöintipäätösten tekemisen viivästymistä koskevat ongelmat johtuivat siitä, että 15 prosenttia kokeneesta henkilöstöstä siirrettiin vuosina 2014 ja 2015 muihin EUIPO:n yksikköihin huolimatta hänen ja hänen työtovereidensa toistuvista varoituksista, jotka koskivat tämän henkilöstön vähentämisen seurauksia.

22

Kantaja vaati tämän vuoksi ensinnäkin, että vuotta 2016 koskevasta arviointikertomuksesta poistetaan kaikki viittaukset entisen lähimmän esimiehen arvioon, toiseksi, että siitä poistetaan tämä arvio sellaisenaan ja selitetään, että tämä on poistettu arvioinnin tarkastusmenettelyn lopputuloksen perusteella, ja kolmanneksi, että arvioija velvoitetaan suorittamaan oma puolueeton arviointinsa.

23

Arvioinnin tarkastaja ilmoitti kantajalle 30.3.2017 sähköpostiviestillä, että arvioinnin tarkastuskeskustelu oli päättynyt ja että se otettaisiin huomioon kantajan 30.3.2017 lähettämällään sähköpostiviestillä esittämien lisähuomautusten kanssa. Kun kyse on kantajan vaatimuksesta poistaa vuotta 2016 koskevasta arviointikertomuksesta kaikki viittaukset 1.1. ja 16.10.2016 välistä ajanjaksoa koskevaan entisen lähimmän esimiehen arviointiin, viimeksi mainittu selitti, että henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten liitteessä I olevan 2 kohdan ja EUIPO:n palvelusohjeiden mukaisesti entisen arvioijan arvio, joka koskee työntekijän suorituksia, oli osa kertomusta ja että nykyisen arvioijan oli otettava tämä arvio huomioon tämän työntekijän arvioinnissa.

24

EUIPO:n pääjohtaja vahvisti arvioinnin tarkastajana 10.4.2017 tekemällään päätöksellä arvioijan laatiman vuotta 2016 koskevan arviointikertomuksen. Hän totesi, että ei ollut olemassa syitä, joiden vuoksi olisi ollut perusteltua muuttaa arvioijan tekemää kokonaisarviointia, jonka mukaan ”yleisesti ottaen [kantajan] pätevyys, tehokkuus ja käytös vasta[si]vat hoidetussa virassa edellytettyä tasoa”.

25

Tältä osin EUIPO:n pääjohtaja totesi arvioinnin tarkastajana aluksi, että kantajan arviointi saattoi pätevästi perustua henkilöstön keskuudessa tammikuussa 2016 tehdyn tutkimuksen tuloksiin, sillä perusteella, että nämä tulokset olivat saatavilla helmikuussa 2016, että kantaja oli tuona aikana ”Operaatiot”-osaston johtaja ja että tulokset, jotka koskivat henkilöstön sitoutumisen parantamista koskevaa tavoitetta, olivat asian kannalta merkityksellisiä. Tämän jälkeen hän totesi, että kyseisen osaston henkilöstön vaihtuvuudesta huolimatta tammikuun ja syyskuun 2016 välisenä aikana kyseiselle osastolle oli tullut 20 toimihenkilöä. Tuottavuuden osalta hän totesi, että samalle osastolle oli kertynyt viivästymisiä väitemenettelyssä tehtyjen päätösten osalta. Lopuksi hän arvosteli kantajan toteuttamaa tiedottamista kyseisen osaston suorituksia ja tuloksia koskevien lukujen osalta.

26

Kantaja teki 19.6.2017 vuotta 2016 koskevasta arviointikertomuksesta ja arvioinnin tarkastajan 10.4.2017 tekemästä päätöksestä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valituksen EUIPO:n hallintoneuvostoon, joka toimii nimittävänä viranomaisena. Valituksen tueksi esitetyt perustelut koskivat yhtäältä olennaisten menettelymääräysten rikkomista ja toisaalta ilmeistä arviointivirhettä, joka oli johtanut tosiseikkojen ottamiseen huomioon vääristyneellä tavalla. Erityisesti olennaisten menettelymääräysten rikkomisen osalta kantaja vetosi kahteen arviointimenettelyä koskevien sääntöjen rikkomiseen, joihin hän vetosi jo vuotta 2016 koskevaan arviointikertomukseen liittyvissä lisähuomautuksissaan, eli yhtäältä siihen, että arvioija oli nimenomaisesti kieltäytynyt arvioimasta entisen lähimmän esimiehen tekemää arviointia ajanjaksolta 1.1.–16.10.2016, ja toisaalta siihen, että arvioinnin tarkastaja oli keskeyttänyt keskustelun ennenaikaisesti arvioinnin tarkastajan menettelyssä. Lisäksi hän arvosteli EUIPO:ta siitä, ettei hänen vuotta 2016 koskevalle arvioinnilleen ollut suoritettu riippumatonta valvontaa sen vuoksi, että hänen kyseisen vuoden arvioinnin tarkastajansa oli entinen lähin esimies, joka oli myötävaikuttanut ratkaisevasti vuotta 2016 koskevan arviointikertomuksen laatimiseen, mikä on vastoin EUIPO:n palvelusohjeissa säädettyä menettelyä. Hän katsoi myös, että arvioinnin tarkastaja oli hylännyt ilman perusteluja suuren osan arvostelusta, jota hän oli esittänyt vuotta 2016 koskevaa arviointikertomusta vastaan.

27

EUIPO:n hallintoneuvosto hylkäsi 18.10.2017 tehdyllä päätöksellä kantajan valituksen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti perusteettomana (jäljempänä valituksen hylkäämisestä tehty päätös). Kantajan väitteestä, jonka mukaan vuotta 2016 koskevalle arviointikertomukselle ei ollut suoritettu riippumatonta valvontaa, EUIPO:n hallintoneuvosto katsoi, että EUIPO:n palvelusohjeilla, joihin kantaja vetoaa, ei ollut merkitystä, sillä ne koskivat tilannetta, jossa entinen lähin esimies toimii arvioijana, mistä ei ole kyse nyt käsiteltävässä asiassa. Se totesi myös, että sovellettavissa säännöissä ei määrätty siitä, että arvioinnin tarkastaja suorittaa itsenäisen tarkistuksen, kun otetaan huomioon se, että hän on arvioijan välitön esimies ja siten välillisesti kantajan esimies. Se totesi lisäksi, että kantaja oli riitauttanut ennen kaikkea vuotta 2016 koskevan arviointikertomuksen sivulla 3 olevan kokonaisarvioinnin, jonka mukaan yleisesti ottaen kantajan pätevyys, tehokkuus ja käytös vastasivat hoidetussa virassa edellytettyä tasoa. Se muistutti tältä osin, että kyseisen kokonaisarvioinnin oli laatinut itsenäisesti ja riippumattomasti arvioija eikä entinen lähin esimies.

28

Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 11.12.2017 toimittamallaan kannekirjelmällä.

29

EUIPO jätti vastinekirjelmänsä 27.2.2018.

30

Neljännen jaoston puheenjohtaja kehotti 8.3.2018 tekemällään päätöksellä kantajaa esittämään vastauksensa keskittyen vastineen 121 kohdassa esitettyyn EUIPO:n väitteeseen, jonka mukaan ilmeistä arviointivirhettä koskeva kanneperuste oli osittain jätettävä tutkimatta. Kantaja jätti vastauksensa 16.4.2018 ja lausui myös kanteen perusteltavuudesta. EUIPO esitti vastauksensa 28.5.2018.

31

Esittelevän tuomarin ehdotuksesta unionin yleinen tuomioistuin (neljäs jaosto) päätti esittää asianosaisille kysymyksiä prosessinjohtotoimien yhteydessä. Saatuaan vastauksen asetetussa määräajassa unionin yleinen tuomioistuin kehotti asianosaisia esittämään mahdolliset huomautuksensa näistä vastauksista. Asianosaiset esittivät huomautuksensa asetetussa määräajassa. Kantajan 1.4.2019 esittämien huomautusten johdosta unionin yleinen tuomioistuin toteutti uuden prosessinjohtotoimen esittämällä lisäkysymyksen. Ottaen huomioon kantajan 2.5.2019 antaman vastauksen unionin yleinen tuomioistuin kehotti EUIPO:ta esittämään huomautuksensa kantajan sekä 1.4.2019 että 2.5.2019 päivätyissä huomautuksissaan antamista vastauksista.

32

Unionin yleinen tuomioistuin (neljäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta ratkaista asian ilman suullista käsittelyä.

33

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

34

EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

35

Kantaja esittää kanteensa tueksi kuusi kanneperustetta, jotka koskevat ensinnäkin sitä, että arvioija on kieltäytynyt tutkimasta henkilökohtaisesti hänen suorituksiaan koskevia tietoja 1.1. ja 16.10.2016 väliseltä ajalta, toiseksi sitä, ettei arvioinnin tarkastaja ollut toimivaltainen, kolmanneksi sitä, ettei tämä ole toiminut riippumattomasti, neljänneksi sitä, että arvioinnin tarkastajan menettelyssä käydyt keskustelut oli keskeytetty mielivaltaisesti, viidenneksi sitä, että päätöstä, jolla vuotta 2016 koskeva arviointikertomus vahvistettiin, ja valituksen hylkäämisestä tehtyä päätöstä ei ole perusteltu, ja kuudenneksi sitä, että on tehty ilmeinen arviointivirhe siltä osin kuin hänen vuotta 2016 koskevan arviointikertomuksensa perustana on suorituksia koskevia tietoja, jotka ovat epätäydellisiä ja jotka on valittu mielivaltaisesti. Vastauskirjelmässään vastauksena vastineen 12 kohtaan kantaja vetoaa lisäksi lainvastaisuuteen, joka perustuu siihen, että arviointiin sisältyvän arvion, joka koskee 1.1. ja 16.10.2016 välistä ajanjaksoa, oli laatinut EUIPO:n pääjohtajan edustaja eikä pääjohtaja itse. Lopuksi EUIPO:n prosessinjohtotoimiin antamasta vastauksesta 1.4.2019 esittämissään huomautuksissa kantaja arvostelee myös sitä, että häneen sovellettiin taannehtivasti ja lainvastaisesti henkilöstösääntöjen 43 artiklan ja 44 artiklan ensimmäisen kohdan täytäntöönpanosta annettujen EUIPO:n palvelusohjeiden 19.12.2016 laadittua versiota 6.7.

36

Vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimien yhteydessä esittämään kysymykseen kantaja täsmensi erityisesti kolmannen kanneperusteen, jonka mukaan arvioinnin tarkastaja ei ollut riippumaton, ulottuvuutta ja vahvisti, että se oli ymmärrettävä siten, että se koski aineellisesti arvioinnin tarkastajan puolueellisuutta. Näin ollen on katsottava, että kolmannella kanneperusteella pyritään pääasiallisesti riitauttamaan arvioinnin tarkastajan puolueettomuus, ja se on tutkittava ensin.

37

Kantaja väittää pääasiallisesti, ettei entinen lähin esimies voinut olla puolueeton arvioinnin tarkastaja häntä koskevassa arviointimenettelyssä vuoden 2016 osalta, koska tämä oli jo itse myötävaikuttanut ratkaisevasti hänen arviointikertomuksensa laatimiseen saman vuoden osalta. Kantaja katsoo, että tällainen menettelytapa on ristiriidassa henkilöstösääntöjen 43 yleisten täytäntöönpanosäännösten 3 artiklan ja EUIPO:n palvelusohjeiden kanssa ja se on estänyt entisen lähimmän esimiehen arvion riippumattoman valvonnan ja siten paremman arvioinnin ja asianmukaisen lopullisen arvosanan. Hänen mukaansa EUIPO:n palvelusohjeista ilmenee, että muutoksenhakukomitean on lausuttava pääjohtajan tekemiä arviointeja koskevista valituksista.

38

EUIPO kiistää kantajan väitteet. Se katsoo, ettei EUIPO:n palvelusohjeilla, joihin kantaja vetoaa, ole merkitystä, sillä ne koskevat tilannetta, jossa pääjohtaja toimii arvioijana, mistä ei ole kyse nyt käsiteltävässä asiassa. EUIPO toteaa myös, ettei sovellettavissa säännöissä määrätä, että arvioinnin tarkastaja toteuttaa riippumattoman tarkastuksen, kun otetaan huomioon se, että hän on arvioijan välitön esimies ja siten välillisesti kantajan esimies.

39

On muistutettava, että virkamiesten arviointia koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioijilla on laaja harkintavalta henkilöiden, joiden arvioimisesta he vastaavat, työskentelyä koskevissa arvioinneissa eikä tuomioistuimen tehtävänä ole puuttua tähän arviointiin ja valvoa sen perusteltavuutta muutoin kuin jos kyse on ilmeisestä virheestä tai ilmeisestä vallan väärinkäytöstä (ks. vastaavasti tuomio 21.10.1992, Maurissen v. tilintarkastustuomioistuin, T‑23/91, EU:T:1992:106, 40 kohta ja tuomio 4.5.2005, Schmit v. komissio, T‑144/03, EU:T:2005:158, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen arviointikertomusten sisällön tuomioistuinvalvonnassa rajoitutaan tutkimaan menettelyn säännöstenmukaisuutta ja tosiseikkojen aineellista paikkansapitävyyttä sekä sitä, ettei asiassa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä tai käytetty väärin harkintavaltaa (ks. vastaavasti tuomio 26.10.1994, Marcato v. komissio, T‑18/93, EU:T:1994:255, 45 kohta).

40

Menettelyn säännöstenmukaisuuden valvonnan osalta unionin tuomioistuin ja unionin yleinen tuomioistuin ovat yleisesti todenneet, että kun Euroopan unionin toimielimellä on harkintavaltaa, unionin oikeusjärjestyksessä annettujen menettelyllisten takeiden noudattaminen on erityisen tärkeää (ks. vastaavasti tuomio 21.11.1991, Technische Universität München, C‑269/90, EU:C:1991:438, 14 kohta; tuomio 6.11.2008, Alankomaat v. komissio, C‑405/07 P, EU:C:2008:613, 56 ja 57 kohta ja tuomio 9.11.1995, France-Aviation v. komissio, T‑346/94, EU:T:1995:187, 32–34 kohta). Näihin takeisiin kuuluvat erityisesti toimivaltaisen toimielimen velvoite tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat (tuomio 21.11.1991, Technische Universität München, C‑269/90, EU:C:1991:438, 14 kohta ja tuomio 30.9.2003, Atlantic Container Line ym. v. komissio, T‑191/98, T‑212/98–T‑214/98, EU:T:2003:245, 404 kohta).

41

Tämän perusteella on todettava, että erityisen laajaa harkintavaltaa, joka arvioijilla on virkamiehen arvioinnissa, on näin ollen tasapainotettava sillä, että sääntöjä, jotka koskevat arvioinnin järjestämistä ja tätä varten säädetyn menettelyn kulkua, noudatetaan erityisen tarkasti (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 24.9.2002, Girardot v. komissio, T‑92/01, EU:T:2002:220, 24 kohta ja tuomio 5.4.2005, Christensen v. komissio, T‑336/02, EU:T:2005:115, 38 kohta).

42

On muistutettava, että virkamiesten puolueettomuutta koskeva velvollisuus on vahvistettu henkilöstösääntöjen 11 artiklan ensimmäisessä kohdassa, jonka nojalla virkamiehen on hoidettava hänelle annetut tehtävät objektiivisesti ja tasapuolisesti.

43

On myös korostettava, että unionin toimielinten, elinten ja laitosten on kunnioitettava unionin oikeudessa taattuja perusoikeuksia, joihin kuuluu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettu oikeus hyvään hallintoon (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2013, Ziegler v. komissio, C‑439/11 P, EU:C:2013:513, 154 kohta).

44

Perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa määrätään muun muassa, että jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti.

45

Tältä osin on todettava, että toimielimiä, elimiä ja laitoksia niiden tehtävien toteuttamisessa velvoittavan puolueettomuusvaatimuksen tarkoituksena on taata unionin perustana oleva yhdenvertainen kohtelu. Tämän vaatimuksen tarkoituksena on muun muassa välttää tilanteet, joissa toimielinten, elinten ja laitosten lukuun toimiville virkamiehille ja toimihenkilöille syntyisi mahdollisesti eturistiriita. Kun otetaan huomioon riippumattomuuden ja rehellisyyden takaamisen perustavanlaatuinen merkitys sekä unionin toimielinten, elinten ja laitosten sisäisessä työskentelyssä että niiden ulkoisessa imagossa, puolueettomuutta koskeva vaatimus kattaa kaikki olosuhteet, joiden virkamiehen tai toimihenkilön, jonka on lausuttava asiasta, on kohtuudella ymmärrettävä voivan kolmansien silmissä näyttää vaikuttavan sen riippumattomuuteen asiassa (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2007, Komninou ym. v. komissio, C‑167/06 P, ei julkaistu, EU:C:2007:633, 57 kohta).

46

Näiden toimielinten, elinten ja laitosten on erityisesti noudatettava puolueettomuusvaatimusta, jossa on kaksi osaa eli yhtäältä subjektiivinen puolueettomuus, jonka mukaan yhdelläkään kyseessä olevan toimielimen jäsenistä ei saa olla ennakolta määritettyä kantaa tai henkilökohtaisia ennakkoluuloja, ja toisaalta objektiivinen puolueettomuus, jonka mukaan toimielimen on annettava riittävät takeet, jotta kaikki perustellut epäilykset mahdollisista ennakkoluuloista voidaan sulkea pois (tuomio 20.12.2017, Espanja v. neuvosto, C‑521/15, EU:C:2017:982, 91 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47

Kaiken edellä esitetyn valossa on tutkittava, onko väite, joka koskee asiallisesti arvioinnin tarkastajan puolueellisuutta, perusteltu.

48

Nyt käsiteltävässä asiassa ensinnäkin ”Seurantakeskus”-osaston johtaja, josta oli tullut kantajan lähin esimies 17.10.2016 alkaen, kuuli entistä lähintä esimiestä 1.1. ja 16.10.2016 välisen ajanjakson osalta, joka muodostaa kolme neljäsosaa kyseessä olevasta arviointijaksosta (ks. edellä 14 kohta). Toiseksi entisen lähimmän esimiehen arvio on sisällytetty sellaisenaan vuotta 2016 koskevaan arviointikertomukseen (ks. edellä 14 kohta). Kolmanneksi vuotta 2016 koskevan arviointikertomuksen allekirjoitti arvioijana henkilö, joka oli kantajan lähin esimies 17.10.2016 alkaen (ks. edellä 13 ja 14 kohta).

49

Vuotta 2016 koskevaa arviointikertomusta koskevissa huomautuksissaan kantaja arvosteli pääasiassa vuotta 2016 koskevan arviointikertomuksen otsikkoa ”Pätevyys” (ks. edellä 21 kohta), joka perustuu kokonaisuudessaan entisen lähimmän esimiehen arvioon, joka koskee ajanjaksoa 1.1.–16.10.2016 ja joka on myös sisällytetty otsikon ”Arvioijan arviot”, josta se muodostaa suurimman osan, alle (ks. edellä 16 kohta).

50

Lopuksi arvioinnin tarkastajan menettelyssä vuotta 2016 koskevan arviointikertomuksen tarkisti entinen lähin esimies arvioinnin tarkastajana, joka tutkittuaan edellä 49 kohdassa toistetut kantajan arvostelut, jotka koskivat entisen lähimmän esimiehen arviota, totesi, ettei ollut syitä, joiden vuoksi arvioijan ”kokonaisarviointia” olisi ollut perusteltua muuttaa (ks. edellä 24 kohta).

51

Tältä osin unionin tuomioistuin on todennut, että arviointikertomusta koskeva sisäinen muutoksenhakumenettely voi myötävaikuttaa arvioinnin objektiivisuuteen ja estää oikeudenkäyntimenettelyn aloittamisen ainoastaan, jos se tarjoaa toimihenkilölle, joka riitauttaa arviointikertomuksensa, takeen todellisen uudelleentarkastelun toteuttamisesta (tuomio 3.4.2019, CJ v. ECDC, C‑139/18 P, ei julkaistu, EU:C:2019:281, 44 kohta).

52

Näin ei kuitenkaan ole nyt käsiteltävässä asiassa, jossa arvioinnin tarkastajaa, joka on kantajan entinen lähin esimies ja vuotta 2016 koskevaan arviointikertomukseen sisällytetyn arvion laatija, on pyydetty tarkastamaan kantajan kokonaisarviointi viimeksi mainitun esittämien huomautusten perusteella, joissa asiakysymyksen osalta arvosteltiin ainoastaan hänen omaa arviotaan, joka oli olennainen osa arvioijan arviointia.

53

Tällöin sisäinen muutoksenhakumenettely, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön nyt käsiteltävän asian erityisissä olosuhteissa, ei voi antaa riittäviä takeita, jotta kaikki perustellut epäilykset arvioinnin tarkastajan puolueettomuudesta voitaisiin sulkea pois.

54

Näissä olosuhteissa merkitystä ei ole sillä seikalla, johon EUIPO on vedonnut, ettei kantajan kokonaisarviointia ollut ehdottanut entinen lähin esimies eikä hän ollut valinnut vuotta 2016 koskevan arviointikertomuksen sivulla 3 olevista vaihtoehdoista sitä vaihtoehtoa, jonka mukaan ”yleisesti ottaen [kantajan] pätevyys, tehokkuus ja käytös vasta[si]vat hoidetussa virassa edellytettyä tasoa”. Näillä olosuhteilla ei nimittäin voida kyseenalaistaa sitä, että arvioinnin tarkastaja on kantajan kokonaisarviointia tarkastellessaan ottanut kantaa kantajan arvosteluun, joka on esitetty yksinomaan niitä seikkoja vastaan, jotka sisältyvät hänen entisenä lähimpänä esimiehenä antamaansa arvioon, joka on sisällytetty vuotta 2016 koskevaan arviointikertomukseen, ja johon arvioija viittaa.

55

EUIPO:n muilla väitteillä ei myöskään voida horjuttaa edellä 53 kohdassa esitettyä päätelmää.

56

EUIPO toteaa ensinnäkin, että arvioinnin tarkastaja hoitaa tehtäväänsä henkilönä, joka tuntee arvioitavan toimihenkilön ja tarkastaa tässä ominaisuudessa arvioijan toteuttaman arvioinnin, joka välttämättä sisältää subjektiivisia tekijöitä.

57

Oikeuskäytännön mukaan arvioijia ei tosin voida pitää puolueellisina ja ei-objektiivisina vain sen seikan vuoksi, että he ovat esimiehen asemassaan vastuussa alaisuudessaan olevien virkamiesten työskentelystä ja että he ovat näin ollen mukana näiden virkamiesten työtehtävissä, koska juuri tämän mukanaolon vuoksi heillä on mahdollisuus suorittaa mahdollisimman täydellinen arviointi alaisuudessaan työskentelevien henkilöiden toiminnasta (tuomio 13.7.2006, Andrieu v. komissio, T‑285/04, EU:T:2006:215, 68 kohta).

58

Asiakirja-aineistosta ei kuitenkaan ilmene, että kantaja kiistäisi entisen lähimmän esimiehen osallistumisen arvioinnin tarkastusmenettelyyn sellaisenaan. Kantaja arvostelee hänen osallistumistaan arvioinnin tarkastusmenettelyyn erityisestä syystä eli siksi, että lähimpänä esimiehenä asianomaisesta ajanjaksosta kolmen neljäsosan aikana hän myötävaikutti ratkaisevasti vuotta 2016 koskevan arviointikertomuksen laatimiseen ja tämän jälkeen lausui kyseisestä kertomuksesta arvioinnin tarkastajana ottaen huomioon kantajan esittämät huomautukset, jotka keskittyvät hänen omaan arvioonsa sisältyneisiin seikkoihin.

59

Toiseksi EUIPO:n väitteestä, jonka mukaan kantajan kokonaisarvioinnissa ei ollut mitään negatiivista, koska se vastasi sitä, mitä odotetaan keneltä tahansa työntekijältä, on todettava, että kyse on joka tapauksessa EUIPO:n, eikä kantajan itsensä, esittämistä subjektiivisista arvioista. Tältä osin on riittävää todeta ensinnäkin, ettei kantajan vuotta 2016 koskeva kokonaisarviointi ollut arviointilomakkeessa esitettyjen mahdollisuuksien joukosta paras. Toiseksi kantajan vuotta 2016 koskeva kokonaisarviointi oli heikompi kuin vuoden 2015 kokonaisarviointi (ks. edellä 11 kohta). Kolmanneksi kantaja kieltäytyi allekirjoittamasta vuosia 2014 ja 2015 koskevia arviointikertomuksia, vaikka hänen kokonaisarviointinsa oli sama tai jopa parempi kuin vuotta 2016 koskevassa arviointikertomuksessa valittu kokonaisarviointi (ks. edellä 11 kohta).

60

Lisäksi on niin, että vaikka olisi katsottava, ettei kantajan vuotta 2016 koskeva kokonaisarviointi ole millään tavoin negatiivinen, on todettava, että kantaja kiistää entisen lähimmän esimiehen toimivallan ja puolueettomuuden arvioinnin tarkastajana paitsi vuotta 2016 koskevaan arviointikertomukseen sisältyvän kokonaisarvioinnin tarkastamiseksi, myös siinä esitettyjen arviointien tarkastamiseksi.

61

Ei kuitenkaan voida katsoa, ettei vuotta 2016 koskevassa arviointikertomuksessa esitetyissä arvioinneissa olisi mitään negatiivista. Nämä arvioinnit perustuvat nimittäin lähes täysin entisen lähimmän esimiehen arviointiin, joka koski vuoden 2016 yhdeksää ensimmäistä kuukautta ja johon sisältyivät seuraavat kantajaa kohtaan esitetyt arvostelut. Ensinnäkin arvosteluja esitettiin kantajan suorituksista ”Operaatiot”-osastolla tulosten osalta ja siksi, että tuottavuus on alentunut väitemenettelyiden alalla ja että tehokkuutta on rasittanut avoimuuden puute ja tuloksista on tiedotettu pääjohtajalle vain osittain ja puutteellisesti. Toiseksi kantajaa arvosteltiin siitä, ettei hän ollut toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi, minkä vuoksi EUIPO oli joutunut vaikeaan tilanteeseen, kun oli kyse kertyneistä viivästyksistä, ja tämä oli johtanut entisen lähimmän esimiehen luottamuksen menetykseen kantajaan nähden johtajana. Kolmanneksi on todettu, että vaikka kantajalla oli johtotehtävässä edellytetyt taidot ja pätevyys, vuonna 2016 hän ei ollut kuitenkaan kyennyt ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin poikkeuksellisen tilanteen hoitamiseksi.

62

EUIPO toteaa kolmanneksi, ettei käsiteltävässä asiassa merkitystä ole EUIPO:n palvelusohjeilla, joissa määrätään, että valituslautakunnan on lausuttava pääjohtajan tekemiä arviointeja koskevista valituksista.

63

On totta, kuten EUIPO korostaa, ettei sen pääjohtaja ollut kantajan arvioija vuoden 2016 osalta eikä valituslautakunnan ole tämän vuoksi tarkastettava vuotta 2016 koskevaa arviointikertomusta henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 3 artiklan mukaisesti. Kuten EUIPO toteaa, EUIPO:n palvelusohjeisiin ei myöskään sisälly mitään nimenomaista poikkeusta, jossa määrättäisiin sellaisen toimihenkilön tilanteesta, joka oli viranhaltijan lähin esimies kyseisellä ajanjaksolla ja josta on sisäisen liikkuvuuden tai ylennyksen vuoksi tullut arvioinnin tarkastaja.

64

On kuitenkin niin, kuten kantaja perustellusti muistuttaa, että henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 3 artiklan 3 kohdassa annetaan pääjohtajalle, toisin sanoen EUIPO:n asiayhteydessä sen pääjohtajalle, toimivalta poiketa lähtökohtaisesti määrätystä menettelystä ottaakseen huomioon yksittäistapauksen erityisolosuhteet viranhaltijan edun mukaisesti. Puolueettomuusvelvollisuus on kuitenkin perustavanlaatuinen tae, jota on noudatettava, koska muutoin edellä 51 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukainen kantajan oikeus saada arviointikertomuksensa todellisesti uudelleentarkasteltavaksi menettäisi merkityksensä ja tehokkaan vaikutuksensa. Näin ollen velvollisuus varmistaa sisäisen valitusmenettelyn puolueettomuus oikeutti käsiteltävässä asiassa poikkeamaan EUIPO:n palvelusohjeiden sisältämistä määräyksistä, joilla säännellään arvioinnin tarkastusmenettelyä.

65

Kaiken edellä esitetyn perusteella kanneperuste, joka koskee aineellisesti sitä, ettei arvioinnin tarkastaja ollut puolueeton, on hyväksyttävä. Pelkästään tämän päätelmän perusteella voidaan todeta, että vuotta 2016 koskeva arviointikertomus on kumottava siltä osin kuin se on lainvastainen, sillä muutoin sen sisältö olisi voinut olla toisenlainen. Näissä olosuhteissa ei ole enää tarpeen lausua muista kantajan tämän kanteen yhteydessä esittämistä väitteistä ja kanneperusteista.

66

Siltä osin kuin on kyse kantajan vaatimuksesta kumota tarpeellisilta osin päätös, joka koskee valituksen hylkäämistä, on todettava, että nyt käsiteltävässä asiassa vasta tämän päätöksen tekemisvaiheessa on tutkittava yksityiskohtaisesti kantajan esittämät väitteet, jotka koskevat vuotta 2016 koskevaan arviointikertomukseen kohdistetun sisäisen valitusmenettelyn menettelyllisten takeiden noudattamista ja jotka on toistettu etenkin kolmannessa kanneperusteessa. Tästä seuraa, että käsiteltävänä olevassa asiassa myös valituksen hylkäämisestä tehty päätös on kumottava.

67

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

68

Koska EUIPO on hävinnyt nyt käsiteltävän asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

Oikeudellinen kehys

Asian tausta

Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

Alustavat huomautukset tuomioistuinvalvonnan laajuudesta

Alustavat huomautukset virkamiesten puolueettomuusvelvoitteesta

Väitteen, joka koskee asiallisesti arvioinnin tarkastajan puolueellisuutta, perusteltavuus

Oikeudenkäyntikulut