Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62017CO0036

    Unionin tuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 5.4.2017.
    Daher Muse Ahmed vastaan Saksan valtio.
    Ennakkoratkaisupyyntö – Verwaltungsgericht Minden.
    Ennakkoratkaisupyyntö – Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla – Asetus (EU) N:o 604/2013 – Kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittäminen – Kolmannen maan kansalaisen, jolla on toissijainen suojeluasema, tekemä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus – Takaisinottomenettelyn sovellettavuus.
    Asia C-36/17.

    Court reports – general

    ECLI identifier: ECLI:EU:C:2017:273

    UNIONIN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kolmas jaosto)

    5 päivänä huhtikuuta 2017 ( *1 )

    ”Ennakkoratkaisupyyntö — Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla — Asetus (EU) N:o 604/2013 — Kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittäminen — Kolmannen maan kansalaisen, jolla on toissijainen suojeluasema, tekemä kansainväistä suojelua koskeva hakemus — Takaisinottomenettelyn sovellettavuus”

    Asiassa C‑36/17,

    jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Verwaltungsgericht Minden (Mindenin hallintotuomioistuin, Saksa) on esittänyt 19.1.2017 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 25.1.2017, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

    Daher Muse Ahmed

    vastaan

    Saksan valtio,

    UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

    toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja L. Bay Larsen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. Vilaras, J. Malenovský, M. Safjan ja D. Šváby,

    julkisasiamies: E. Sharpston,

    kirjaaja: A. Calot Escobar,

    päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian perustellulla määräyksellä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artiklan mukaisesti,

    on antanut seuraavan

    määräyksen

    1

    Ennakkoratkaisupyyntö koskee kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 (EUVL 2013, L 180, s. 31) 17 artiklan 1 kohdan ja 20–33 artiklan tulkintaa.

    2

    Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Daher Muse Ahmed ja Saksan valtio, jota edustaa Bundesamt für Migration und Flüchtlinge (liittovaltion maahanmuutto- ja pakolaisvirasto, jäljempänä virasto), ja jossa on kyse siitä, että virasto jätti Ahmedin turvapaikkahakemuksen tutkimatta, totesi, että ei ollut perusteita kieltää hänen maasta poistamistaan Italiaan, ilmoitti hänelle, että hänet voitaisiin poistaa maasta tähän jäsenvaltioon, jos hän ei poistu Saksasta, ja määräsi hänelle maahantulo- ja oleskelukiellon 30 kuukaudeksi maastapoistamispäivästä lukien.

    Asiaa koskevat oikeussäännöt

    Asetus N:o 604/2013

    3

    Asetuksen N:o 604/2013 johdanto-osan neljännessä ja viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

    ”(4)

    – – Tampereen päätelmissä todetaan, että yhteiseen eurooppalaiseen turvapaikkajärjestelmään olisi lyhyellä aikavälillä sisällyttävä selkeä ja toimiva menettely turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan valtion määrittämiseksi.

    (5)

    Tällaisen menettelyn perusteiden olisi sekä jäsenvaltioiden että asianomaisten henkilöiden kannalta oltava puolueettomat ja oikeudenmukaiset. Menettelyn mukaisesti olisi erityisesti voitava määrittää nopeasti hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, jotta voidaan taata hakijoille tehokas pääsy kansainvälisen suojelun myöntämistä koskeviin menettelyihin ja jotta ei vaaranneta kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyn nopeutta koskevan tavoitteen saavuttamista.”

    4

    Mainitun asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

    ”Tässä asetuksessa vahvistetaan ne perusteet ja menettelyt, joiden mukaisesti määritellään kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio – –”

    5

    Mainitun asetuksen 2 artiklan b ja c alakohdassa säädetään seuraavaa:

    ”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

    – –

    b)

    ’kansainvälistä suojelua koskevalla hakemuksella’ [vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston] direktiivin 2011/95/EU [(EUVL 2011, L 337, s. 9)] 2 artiklan h alakohdassa määriteltyä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta;

    c)

    ’hakijalla’ kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, joka on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, jonka johdosta ei vielä ole tehty lopullista päätöstä;”

    6

    Saman asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

    ”Jäsenvaltio, joka on tämän asetuksen perusteella vastuussa hakemuksen käsittelystä, on velvollinen:

    – –

    b)

    ottamaan 23, 24, 25 ja 29 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti takaisin hakijan, jonka hakemusta käsitellään ja joka on jättänyt hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa tai joka oleskelee ilman oleskelulupaa toisessa jäsenvaltiossa;

    c)

    ottamaan 23, 24, 25 ja 29 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti takaisin kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön, joka on käsittelyn kuluessa peruuttanut hakemuksensa ja jättänyt hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa tai joka oleskelee toisessa jäsenvaltiossa ilman oleskelulupaa;

    d)

    ottamaan 23, 24, 25 ja 29 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti takaisin kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön, jonka hakemus on hylätty ja joka on jättänyt hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa tai joka oleskelee ilman oleskelulupaa toisessa jäsenvaltiossa.”

    7

    Asetuksen N:o 604/2013 20 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

    ”Menettely hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi alkaa heti, kun kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on ensimmäisen kerran jätetty johonkin jäsenvaltioon.”

    8

    Tämän asetuksen 23 artiklan 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:

    ”1.   Jos jäsenvaltio, jossa 18 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu henkilö on jättänyt uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, katsoo, että toinen jäsenvaltio on vastuussa 20 artiklan 5 kohdan ja 18 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti, se voi pyytää tuota toista jäsenvaltiota ottamaan kyseisen henkilön takaisin.

    2.   Takaisinottopyyntö on tehtävä mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa kahden kuukauden kuluessa – – Eurodac‑osuman saamisesta.

    Jos takaisinottopyyntö perustuu muihin todisteisiin kuin Eurodac‑järjestelmästä saatuihin tietoihin, se on lähetettävä takaisinottopyynnön saavalle jäsenvaltiolle kolmen kuukauden kuluessa 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämispäivästä.

    3.   Jos takaisinottopyyntöä ei tehdä 2 kohdassa säädetyssä määräajassa, kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä on vastuussa jäsenvaltio, jossa uusi hakemus on jätetty.”

    9

    Asetuksen 24 artiklan 1, 2 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

    ”1.   Jos jäsenvaltio, jonka alueella 18 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu henkilö oleskelee ilman oleskelulupaa ja jossa ei ole jätetty kansainvälistä suojelua koskevaa uutta hakemusta, katsoo, että toinen jäsenvaltio on vastuussa hakemuksen käsittelystä 20 artiklan 5 kohdan ja 18 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti, se voi pyytää kyseistä toista jäsenvaltiota ottamaan kyseisen henkilön takaisin.

    2.   Poiketen siitä, mitä jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY [(EUVL 2008, L 348, s. 98)] 6 artiklan 2 kohdassa säädetään, jos jäsenvaltio, jonka alueella henkilö oleskelee ilman oleskelulupaa, päättää tehdä Eurodac‑järjestelmässä haun – –, pyyntö ottaa takaisin tämän asetuksen 18 artiklan 1 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitettu henkilö tai sen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu henkilö, jonka kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta ei ole tehty lopullista hylkäävää päätöstä, on tehtävä mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa kahden kuukauden kuluessa Eurodac‑osuman saamisesta – –

    – –

    4.   Jos tämän asetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu henkilö, jonka kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta on tehty lopullinen hylkäävä päätös yhdessä jäsenvaltiossa, oleskelee toisen jäsenvaltion alueella ilman oleskelulupaa, viimeksi mainittu jäsenvaltio voi joko pyytää ensin mainittua jäsenvaltiota ottamaan takaisin asianomainen henkilö tai toteuttaa direktiivin 2008/115/EY mukaisen palautusmenettelyn.

    – –”

    10

    Asetuksen 26 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

    ”Jos pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio suostuu ottamaan – – takaisin – – muun 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitetun henkilön, on pyynnön esittäneen jäsenvaltion ilmoitettava asianomaiselle henkilölle päätöksestä siirtää hänet hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon ja tarvittaessa päätöksestä olla käsittelemättä hänen kansainvälistä suojelua koskevaa hakemustaan. – –”

    Direktiivi 2013/32/EU

    11

    Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU (EUVL 2013, L 180, s. 60) 10 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

    ”Määrittävän viranomaisen on kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia tutkiessaan määritettävä ensin, voidaanko hakijoita pitää pakolaisina, ja jos näin ei ole, määritettävä sen jälkeen, voidaanko hakijoita pitää henkilöinä, jotka voivat saada toissijaista suojelua.”

    12

    Tämän direktiivin 33 artiklassa, jonka otsikko on ”Hakemukset, joilta puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset”, säädetään seuraavaa:

    ”1.   Niiden tapausten lisäksi, joissa hakemusta ei asetuksen (EU) No 604/2013 mukaisesti tutkita, jäsenvaltiot eivät ole velvollisia tutkimaan, voidaanko hakijaa pitää henkilönä, joka voi saada kansainvälistä suojelua direktiivin 2011/95/EU mukaisesti, kun hakemukselta katsotaan puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset tämän artiklan mukaisesti.

    2.   Jäsenvaltiot voivat katsoa kansainvälistä suojelua koskevalta hakemukselta puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset ainoastaan, jos:

    a)

    toinen jäsenvaltio on myöntänyt kansainvälistä suojelua;

    – –”

    Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

    13

    Daher Muse Ahmed haki 7.12.2015 turvapaikkaa Saksasta. Hän teki 30.6.2016 virallisen turvapaikkahakemuksen virastossa.

    14

    Koska Eurodac‑tietokantaan tehdyn haun perusteella kävi ilmi, että hän oli jo 17.10.2013 hakenut kansainvälistä suojelua Italiassa, virasto pyysi 25.8.2016 Italian viranomaisia ottamaan Ahmedin takaisin asetuksen N:o 604/2013 perusteella.

    15

    Italian viranomaiset ilmoittivat 9.9.2016 kirjeellä, että ne eivät suostu takaisinottopyyntöön, koska Ahmed saa toissijaista suojelua Italiassa ja koska hänen mahdollisen siirtonsa tulisi näin ollen tapahtua voimassa olevien takaisinottosopimusten puitteissa.

    16

    Virasto jätti 25.11.2016 tekemällään päätöksellä tutkimatta Ahmedin turvapaikkahakemuksen, totesi, että ei ollut perusteita kieltää hänen maasta poistamistaan Italiaan, ilmoitti hänelle, että hänet voitaisiin poistaa maasta tähän jäsenvaltioon, jos hän ei poistu Saksasta, ja määräsi hänelle maahantulo- ja oleskelukiellon 30 kuukaudeksi maastapoistamispäivästä lukien.

    17

    Ahmed riitautti tämän päätöksen ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa.

    18

    Kyseinen tuomioistuin on epävarma siitä, sovelletaanko asetuksen N:o 604/2013 takaisinottomenettelyä koskevia säännöksiä kolmannen maan kansalaiseen, joka saa toissijaista suojelua toisessa jäsenvaltiossa.

    19

    Siinä tapauksessa, että näitä säännöksiä sovelletaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen tilanteeseen, mainittu tuomioistuin pohtii kuitenkin, voiko turvapaikanhakija tällaisessa tilanteessa vedota siihen, että asetuksen N:o 604/2013 23 artiklan 2 kohdassa säädetyt takaisinottopyynnön esittämistä koskevat määräajat ovat päättyneet. Se pohtii myös näiden määräaikojen laskemisen tapoja ja sitä, mitä mahdollisia vaikutuksia takaisinottopyynnön esittämisen viivästymisellä on turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseen.

    20

    Näissä olosuhteissa Verwaltungsgericht Minden (Mindenin hallintotuomioistuin, Saksa) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

    ”1)

    Onko asetuksen N:o 604/2013 20–33 artiklaa sovellettava turvapaikanhakijoihin, jotka saavat jo toissijaista suojelua yhdessä jäsenvaltiossa?

    Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

    2)

    Voiko turvapaikanhakija vedota hakemuksen käsittelyä koskevan vastuun siirtymiseen pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle sen vuoksi, että määräaika takaisinottopyynnön esittämiselle (asetuksen N:o 604/2013 23 artiklan 3 kohta) on päättynyt?

    3)

    Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: voiko turvapaikanhakija vedota hakemuksen käsittelyä koskevan vastuun siirtymiseen myös silloin, jos pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on edelleen valmis ottamaan hänet vastaan?

    4)

    Jos kolmanteen kysymykseen vastataan kieltävästi: voidaanko pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion nimenomaisesta tai hiljaisesta hyväksymisestä (asetuksen N:o 604/2013 25 artiklan 2 kohta) päätellä, että pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on edelleen valmis ottamaan turvapaikanhakijan vastaan?

    5)

    Voiko asetuksen N:o 604/2013 23 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetty kahden kuukauden määräaika päättyä saman artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn kolmen kuukauden määräajan jälkeen, jos pyynnön esittänyt jäsenvaltio tekee haun Eurodac‑tietokannasta vasta yli kuukauden kuluttua kolmen kuukauden määräajan alkamisesta?

    6)

    Katsotaanko kansainvälistä suojelua koskeva hakemus asetuksen N:o 604/2013 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla jätetyksi jo silloin, kun annetaan ensimmäisen kerran todistus turvapaikanhakijaksi ilmoittautumisesta, vai vasta, kun virasto saa tämän todistuksen tai olennaiset sen sisältämät tiedot, vai vasta, kun virallinen turvapaikkahakemus kirjataan? Erityisesti:

    a)

    Onko todistus turvapaikanhakijaksi ilmoittautumisesta asetuksen N:o 604/2013 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hakemus tai kirjaaminen?

    b)

    Onko asetuksen N:o 604/2013 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen viranomainen, joka vastaa hakemuksen vastaanottamisesta tai sen kirjaamisesta, vai viranomainen, joka vastaa turvapaikkahakemuksesta päättämisestä?

    c)

    Onko toimivaltainen viranomainen vastaanottanut hakemuksen tai viranomaisten suorittaman hakemuksen kirjaamisen myös silloin, kun sille on ilmoitettu hakemuksen tai kirjaamisen keskeinen sisältö, vai onko sille toimitettava tätä varten alkuperäiset kirjatut tiedot tai jäljennös niistä?

    7)

    Voivatko viivästykset turvapaikan ensimmäisen kerran tapahtuvan pyytämisen tai turvapaikanhakijaksi ilmoittautumista koskevan todistuksen ensimmäisen antamisen ja takaisinottopyynnön esittämisen välillä johtaa hakemuksen käsittelyä koskevan vastuun siirtymiseen pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle, kun sovelletaan analogisesti asetuksen N:o 604/2013 23 artiklan 3 kohtaa, tai velvoittaa pyynnön esittäneen jäsenvaltion käyttämään asetuksen N:o 604/2013 17 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä oikeuttaan ottaa vastuu hakemuksen käsittelystä?

    8)

    Jos seitsemänteen kysymykseen vastataan myöntävästi jommankumman vaihtoehdon osalta: miten pitkän ajan kuluttua takaisinottopyynnön esittämisen on katsottava viivästyneen kohtuuttomasti?

    9)

    Onko takaisinottopyyntö, jossa pyynnön esittänyt jäsenvaltio ilmoittaa ainoastaan päivämäärän, jona henkilö on saapunut pyynnön esittäneeseen jäsenvaltioon, ja päivämäärän, jona virallinen turvapaikkahakemus on jätetty, muttei myös päivämäärää, jona turvapaikkaa on ensimmäisen kerran pyydetty, tai päivämäärää, jona todistus turvapaikanhakijaksi ilmoittautumisesta on ensimmäisen kerran annettu, esitetty asetuksen N:o 604/2013 23 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetyssä määräajassa, vai onko tällainen pyyntö ’pätemätön’?”

    Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

    21

    Jos ennakkoratkaisukysymykseen annettavasta vastauksesta ei ole perusteltua epäilystä, unionin tuomioistuin voi työjärjestyksensä 99 artiklan perusteella esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa päättää ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

    22

    Käsiteltävään asiaan on sovellettava tätä määräystä.

    23

    Kun otetaan huomioon se, että asia ratkaistaan tällä työjärjestyksen 99 artiklan nojalla annetulla määräyksellä, lausunnon antaminen hakemuksesta asian käsittelemiseksi nopeutetussa menettelyssä raukeaa.

    Ensimmäinen kysymys

    24

    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ensimmäisellä kysymyksellään ennen kaikkea, sovelletaanko asetuksen N:o 604/2013 säännöksiä ja periaatteita, joilla säännellään suoraan tai välillisesti takaisinottopyynnön esittämistä koskevia määräaikoja, pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kolmannen maan kansalainen on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen yhdessä jäsenvaltiossa sen jälkeen, kun toinen jäsenvaltio on myöntänyt hänelle toissijaisen suojeluaseman.

    25

    Tältä osin on korostettava, että nämä säännöt, joilla on tarkoitus muodostaa kehys tässä asetuksessa säädetyn takaisinottomenettelyn kululle varmistamalla, että takaisinottopyyntö esitetään kohtuullisessa ajassa, ovat luonteensa vuoksi sovellettavissa vain tilanteissa, joissa tällainen menettely voidaan lähtökohtaisesti pätevästi käynnistää tämän asetuksen mukaisesti.

    26

    Takaisinottomenettelyn soveltamisala määritellään asetuksen N:o 604/2013 23 ja 24 artiklassa. Tämän asetuksen 24 artikla koskee tapauksia, joissa pyynnön esittäneessä jäsenvaltiossa ei ole tehty kansainvälistä suojelua koskevaa uutta hakemusta, kun taas sen 23 artiklassa säännellään pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia tilanteita, joissa tässä jäsenvaltiossa on tehty tällainen hakemus.

    27

    Kyseisen asetuksen 23 artiklan 1 kohdasta seuraa, että tällaisissa tilanteissa takaisinottomenettely voi koskea vain saman asetuksen 18 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun henkilön siirtoa.

    28

    Kolme viimeksi mainittua säännöstä koskevat hakijaa, jonka hakemusta käsitellään, kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, joka on käsittelyn kuluessa peruuttanut hakemuksensa, ja kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, jonka hakemus on hylätty.

    29

    Koska sen, että kolmannen maan kansalaisella on toissijainen suojeluasema, jonka on myöntänyt muu jäsenvaltio kuin se, joka määrittää hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion, ei voida katsoa merkitsevän, että tämän kolmannen maan kansalaisen hakemusta käsitellään tai se on peruutettu toisessa jäsenvaltiossa, on ratkaistava, voidaanko tällaista henkilöä pitää kolmannen maan kansalaisena, jonka hakemus on hylätty toisessa jäsenvaltiossa.

    30

    Tältä osin on tosin todettava, että asetuksen N:o 604/2013 18 artiklan 1 kohdan d alakohdassa ei täsmennetä, onko hylätty ”hakemus”, johon viitataan, kansainvälistä suojelua koskeva hakemus vai turvapaikkahakemus suppeassa merkityksessä.

    31

    Jos tätä säännöstä on tulkittava siten, että se viittaa turvapaikkahakemuksen hylkäämiseen, sitä voidaan mahdollisesti soveltaa kolmannen maan kansalaiseen, jolle on myönnetty toissijainen suojeluasema, koska direktiivin 2013/32 10 artiklan 2 kohdan mukaan tämä asema voidaan myöntää vasta, kun on ensin määritetty, että hakijaa ei voida pitää pakolaisena.

    32

    Tätä asetuksen N:o 604/2013 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan tulkintaa ei kuitenkaan voida hyväksyä.

    33

    Mainittu tulkinta merkitsisi sen hyväksymistä, että unionin lainsäätäjä on tässä säännöksessä käyttänyt sanaa ”hakemus” useassa eri merkityksessä, koska kyseiseen säännökseen sisältyvä viittaus siihen, että asianomainen henkilö on ”jättänyt hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa”, viittaa väistämättä erityisesti tämän asetuksen 1 artiklan ja 20 artiklan 1 kohdan valossa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemiseen.

    34

    Lisäksi unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (tuomio 19.12.2013, Koushkaki, C‑84/12, EU:C:2013:862, 34 kohta).

    35

    Tältä osin on todettava, että asetuksen N:o 604/2013 2 artiklan c alakohdassa määritellään sana ”hakija” siten, että sillä tarkoitetaan kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, ”joka on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, jonka johdosta ei vielä ole tehty lopullista päätöstä.”

    36

    Vaikka tähän asetukseen ei sisälly suoraan sanan ”hakemus” määritelmää, sen 2 artiklan b alakohdassa määritellään käsite ”kansainvälistä suojelua koskeva hakemus”. Mainitun asetuksen säännöksissä käytetään lisäksi yleisesti sanoja ”hakemus” ja ”kansainvälistä suojelua koskeva hakemus” niin, että niitä ei voida erottaa toisistaan, eikä siinä milloinkaan viitata ”turvapaikkahakemukseen”, toisin kuin niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, 18.2.2003 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 343/2003 (EUVL 2003, L 50, s 1).

    37

    Lisäksi sen määrittämiseksi, mitä säännöstöä sovelletaan asetuksen N:o 604/2013 18 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun henkilöön, kun tämä ei ole tehnyt kansainvälistä suojelua koskevaa uutta hakemusta, tämän asetuksen 24 artiklan 2 ja 4 kohdassa viitataan nimenomaisesti tämän henkilön tekemästä ”kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta” tehdyn hylkäävän päätökseen mahdolliseen lopullisuuteen.

    38

    Direktiivin 2013/32 33 artiklassa erotetaan lisäksi selvästi tapaukset, joissa kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ei käsitellä asetuksen N:o 604/2013 mukaan, niistä tapauksista, joissa tällaiselta hakemukselta puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset, koska ”toinen jäsenvaltio on myöntänyt kansainvälistä suojelua”.

    39

    Unionin lainsäätäjä on näin ollen katsonut, että se, ettei pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kolmannen maan kansalaisen tekemää kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta tutkita, olisi järjestettävä päätöksellä tutkimatta jättämisestä tämän direktiivin 33 artiklan mukaisesti pikemminkin kuin päätöksellä siirtää henkilö ja olla käsittelemättä hakemusta tämän asetuksen 26 artiklan mukaisesti, mistä aiheutuu joukko seurauksia erityisesti hylkäävää päätöstä vastaan käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen osalta.

    40

    Tämä päätelmä ei estä mainitun asetuksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa mainittujen tavoitteiden saavuttamista eli yhtäältä sitä, että taataan tehokas pääsy kansainvälisen suojelun myöntämistä koskeviin menettelyihin, ja toisaalta sitä, että ei vaaranneta kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyn nopeutta, koska pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kolmannen maan kansalainen saa jo kansainvälistä suojelua.

    41

    Näin ollen asetuksen N:o 604/2013 23 artiklan 1 kohdasta, kun se luetaan yhdessä asetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan kanssa, seuraa, että jäsenvaltio ei voi pätevästi pyytää toista jäsenvaltiota tässä asetuksessa säädettyjen menettelyjen puitteissa ottamaan takaisin pääasiassa kyseessä olevan kaltaista kolmannen maan kansalaista, joka on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen kyseisessä ensimmäisessä jäsenvaltiossa sen jälkeen, kun kyseinen toinen jäsenvaltio on myöntänyt hänelle toissijaisen suojeluaseman.

    42

    Ensimmäiseen kysymykseen on siis vastattava, että asetuksen N:o 604/2013 säännöksiä ja periaatteita, joilla säännellään suoraan tai välillisesti takaisinottopyynnön esittämistä koskevia määräaikoja, ei sovelleta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kolmannen maan kansalainen on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen yhdessä jäsenvaltiossa sen jälkeen, kun toinen jäsenvaltio on myöntänyt hänelle toissijaisen suojeluaseman.

    Toinen, kolmas, neljäs, viides, kuudes, seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs kysymys

    43

    Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toisesta yhdeksänteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

    Oikeudenkäyntikulut

    44

    Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

     

    Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

     

    Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 säännöksiä ja periaatteita, joilla säännellään suoraan tai välillisesti takaisinottopyynnön esittämistä koskevia määräaikoja, ei sovelleta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kolmannen maan kansalainen on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen yhdessä jäsenvaltiossa sen jälkeen, kun toinen jäsenvaltio on myöntänyt hänelle toissijaisen suojeluaseman.

     

    Allekirjoitukset


    ( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: saksa.

    Top