1.

Pankkivalvontalainsäädännön aineellisessa asiayhteydessä näissä kolmessa muutoksenhakumenettelyssä, joissa on kyse sellaisten kanteiden tutkittavaksi ottamisesta, jotka latvialainen pankki ja sen osakkeenomistajat ovat nostaneet siitä, että Euroopan keskuspankki (jäljempänä EKP) peruutti kyseisen pankin toimiluvan, ( 2 ) nousee esille unionin oikeussuojajärjestelmään liittyviä perustavia kysymyksiä.

2.

Pankin toimiluvan peruuttamisesta seuraa Latvian lainsäädännön mukaan suoraan kyseisen pankin purkaminen, johon ei voida hakea muutosta. Tästä syystä unionin yleinen tuomioistuin jätti Trasta Komercbankan (jäljempänä TKB) toimilupansa peruuttamisesta nostaman kanteen tutkimatta EKP:n vastaavan oikeudenkäyntiväitteen johdosta. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kantajana olleella hallituksella ei ollut kansallisen lainsäädännön mukaisen likvidaation seurauksena enää oikeutta edustaa pankkia ja antaa tätä tarkoitusta varten prosessin johtamista asianajajien tehtäväksi. Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin päätti, että kanne, jonka osakkeenomistajat nostivat pankin etujen puolustamiseksi toimiluvan peruuttamisen yhteydessä, voidaan poikkeuksellisesti ottaa tutkittavaksi.

3.

Tästä unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun osasta EKP ja komissio ovat tehneet omat valituksensa, joissa ne kiistävät myös osakkeenomistajien kanneoikeuden. Tästä käy ilmi käsiteltävien asioiden taustalla oleva oikeussuojaan liittyvä perustava ongelma: olisiko kaikkien mahdollisuuksien saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi todellakin oltava viime kädessä poissuljettuja? Kun otetaan huomioon unionin velvollisuus taata tehokas oikeussuoja asianosaisille vastaisia unionin toimia vastaan, voiko olla niin, että kansallisessa lainsäädännössä pankin toimiluvan peruuttamiseen liittyy peruuttamattomia seurauksia, jotka tosiasiallisesti estävät sen tehokkaan valvonnan unionin tuomioistuimissa?

4.

Nyt tarkasteltavassa tapauksessa, jossa unionin toimesta seuraa suoraan oikeushenkilön, jolla se on osoitettu, purkaminen, erityisen merkityksellinen on kysymys siitä, kuka tätä oikeushenkilöä saa edustaa säädöstä vastaan unionin tuomioistuimissa vireille pannussa menettelyssä.

5.

Asetuksen N:o 1024/2013 ( 3 ) 14 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Hakemus osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuvan luottolaitoksen toiminnan aloittamiseksi on toimitettava sen jäsenvaltion kansallisille toimivaltaisille viranomaisille, johon luottolaitos aikoo sijoittautua, asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön vaatimusten mukaisesti.

– –

5.   Jollei 6 kohdasta muuta johdu, EKP voi peruuttaa toimiluvan asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistetuissa tapauksissa omasta aloitteestaan kuultuaan sen osallistuvan jäsenvaltion kansallista toimivaltaista viranomaista, johon luottolaitos on sijoittautunut, tai sellaisen kansallisen toimivaltaisen viranomaisen ehdotuksesta. Näissä kuulemisissa on erityisesti varmistettava, että EKP antaa ennen peruuttamispäätösten tekemistä kansallisille viranomaisille riittävästi aikaa päättää tarpeellisista korjaavista toimista, mukaan lukien mahdolliset kriisinratkaisutoimenpiteet, ja ottaa ne huomioon.

Jos toimiluvan myöntämistä 1 kohdan mukaisesti ehdottanut kansallinen toimivaltainen viranomainen katsoo, että toimilupa on peruutettava asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, sen on tehtävä tästä ehdotus EKP:lle. Tuolloin EKP tekee päätöksen ehdotetusta peruuttamisesta ja ottaa tässä yhteydessä kaikilta osin huomioon kansallisen toimivaltaisen viranomaisen esittämät perustelut peruuttamiselle.

– –”

6.

Luottolaitoksista annetun Latvian lain ( 4 ) 129 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Jos Finanšu un kapitāla tirgus komisija [rahoitus- ja pääomamarkkinoiden toimintaa valvova Latvian viranomainen] peruuttaa tämän lain 27 §:n 1 momentin 1, 2, 3, 4 ja 8 kohdan mukaisesti luottolaitoksen toimintaa varten myönnetyn toimiluvan (lupa), Finanšu un kapitāla tirgus komisija nimeää uskotun miehen ja jättää tuomioistuimeen hakemuksen kyseisen luottolaitoksen likvidoimiseksi ja selvittäjän määräämiseksi sekä ehdottaa hakijaa selvittäjäksi.

(2)   Toimiluvan peruuttamisen jälkeen luottolaitoksen yhtiökokous ei ole enää toimivaltainen päättämään vapaaehtoisesta selvitystilasta ja selvittäjän nimeämisestä.

– –”

7.

Luottolaitoksista annetun Latvian lain 133 §:n 4 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tämän lain XI luvun säännöksiä, lukuun ottamatta 160 ja 166 §:ää, sekä maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjälle tämän lain 172 ja 1721 §:ssä siirrettyjä oikeuksia, velvollisuuksia ja toimivaltuuksia sovelletaan tuomioistuimen nimeämään luottolaitoksen selvittäjään.”

8.

Luottolaitoksista annetun Latvian lain 161 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Kun luottolaitos on julistettu maksukyvyttömäksi, maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjä ottaa hoitaakseen laissa säädetyt ja luottolaitoksen perussäännössä määrätyt hallintoelinten ja näiden elinten johtajien velvollisuudet, oikeudet ja toimivaltuudet.”

9.

Latvian siviiliprosessilain ( 5 ) 5 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jos kyseistä oikeuskysymystä säännellään Euroopan unionin oikeussäännöillä, joita voidaan soveltaa välittömästi Latviassa, sovelletaan Latvian oikeutta, sikäli kuin tämä on Euroopan unionin oikeussääntöjen mukaan sallittua.”

10.

Latvian siviiliprosessilain 371 §:ssä säädetään likvidaatiohakemuksen, joka Finanšu un kapitāla tirgus komisijan on tehtävä luottolaitoksista annetun Latvian lain 129 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, sisällöstä. Sen 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Likvidaatiohakemukseen on liitettävä Finanšu un kapitāla tirgus komisijan päätös, jolla luottolaitoksen toimintaan myönnetty toimilupa peruutetaan, sekä asiakirjat, jotka vahvistavat olosuhteet, joiden perusteella luottolaitoksen toimilupa peruutettiin.”

11.

Latvian siviiliprosessilain 377 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Antaessaan tuomion luottolaitoksen likvidaatiosta tuomioistuin nimeää luottolaitokselle selvittäjän. Tuomioistuin määrää luottolaitoksen selvittäjäksi Finanšu un kapitāla tirgus komisijan ehdottaman henkilön.”

12.

Latvian siviiliprosessilain 387 §:ssä säädetään seuraavaa:

”– –

(2)   Tuomioistuin voi peruuttaa maksukyvyttömyysmenettelyn tai likvidaatiomenettelyn selvittäjän nimeämisen Finanšu un kapitāla tirgus komisijan hakemuksesta. Hakemukseen on liitettävä Finanšu un kapitāla tirgus komisijan päätös, jossa ilmaistaan johonkin seuraavista seikoista perustuva epäluottamus kyseistä selvittäjää kohtaan:

(3)   Tuomioistuin voi tutkia kysymystä maksukyvyttömyysmenettelyn tai likvidaatiomenettelyn selvittäjän nimeämisen peruuttamisesta velkojan tai velkojaryhmän vaatimuksesta tai viran puolesta, jos sillä on näyttöä siitä, että kyseinen selvittäjä on tehtävässään rikkonut luottolaitoksista annetun lain tai muiden säädösten säännöksiä tai tuomioistuinratkaisuja, selvittäjä ei vastaa luottolaitoksista annetun lain 131 §:n 1 momentin tai 1311 §:n 1 momentin säännöksiä tai kyse on jostakin 132 tai 1321 §:ssä mainituista seikoista, selvittäjä on epäpätevä tai käyttää toimivaltuuksiaan väärin.”

13.

Latvian kauppalain ( 6 ) 322 §:n, jonka otsikko on ”Selvittäjän oikeudet ja velvollisuudet”, sanamuoto on seuraava:

”(1)   Selvittäjällä on kaikki hallituksen ja hallintoneuvoston oikeudet ja velvollisuudet, jotka eivät ole ristiriidassa likvidaation tarkoituksen kanssa.

(2)   Selvittäjä perii saatavat, yhtiölle maksamattomien pääomaosuuksien perusteella kuuluvat määrät mukaan luettuina, myy yhtiön omaisuuden ja täyttää velkojien saatavat.

(3)   Selvittäjä saa suorittaa ainoastaan yhtiön likvidaation edellyttämiä liiketoimia.

– –”

14.

Ensimmäinen valittaja asiassa C‑669/17 P, TKB, on latvialainen luottolaitos. Toisesta seitsemänteen valittajat samassa asiassa ovat TKB:n osakkeenomistajia (jäljempänä osakkeenomistajat). TKB tarjosi syyskuusta 1991 lähtien rahoituspalveluja Finanšu un kapitāla tirgus komisijan (rahoitus- ja pääomamarkkinoiden toimintaa valvova Latvian viranomainen, jäljempänä FKMK) sille tätä tarkoitusta varten myöntämän toimiluvan mukaisesti.

15.

FKMK ehdotti 5.2.2016 asetuksen N:o 1024/2013 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti EKP:lle TKB:n toimiluvan peruuttamista.

16.

EKP teki 3.3.2016 tutkittuaan yhdessä FKMK:n kanssa toimiluvan peruuttamisen edellytyksiä päätöksen ECB/SSM/2016 – 529900WIP0INFDAWTJ81/1 WOANCA-2016-0005, jolla se peruutti TKB:n toimiluvan. Samanaikaisesti se hylkäsi TKB:n pyynnön lykätä päätöksen täytäntöönpanoa kuukaudella.

17.

Rīgas pilsētas Vidzemes priekšpilsētas tiesa (Vidzemen alueen alioikeus, Riika, Latvia) aloitti 14.3.2016 FKMK:n hakemuksesta TKB:n yhtiöpääomaa koskevan likvidaatiomenettelyn ja määräsi FKMK:n ehdottaman selvittäjän. TKB vaati ennen aloittamispäätöksen tekemistä, että sen hallitus säilyttää edustusoikeuden, jotta se voi esittää vastalauseen EKP:n oikaisulautakunnalle ja nostaa kumoamiskanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa. Rīgas pilsētas Vidzemes priekšpilsētas tiesa hylkäsi nämä vaatimukset. Kyseiseen päätökseen ei voida hakea muutosta.

18.

Likvidaatiomenettelyn aloittaminen ja selvittäjän määrääminen annettiin tiedoksi Latvian tasavallan virallisessa lehdessä 17.3.2016. Samana päivänä tehdyllä selvittäjän päätöksellä peruutettiin kaikki TKB:n aiemmin antamat valtuutukset. Notaari antoi peruuttamisen tiedoksi Latvian virallisessa lehdessä 21.3.2016.

19.

TKB, jota edustivat sen aiemman hallituksen ennen 17.3.2016 valtuuttamat asianajajat, esitti 3.4.2016 vastalauseen toimiluvan peruuttamisesta EKP:n oikaisulautakunnalle. Oikaisulautakunta piti 30.5.2016 tekemässään päätöksessä TKB:n muodollisia ja aineellisia väitteitä perusteettomina ja EKP:n toimiluvan peruuttamisesta tekemää päätöstä kokonaisuudessaan riittävän perusteltuna ja oikeasuhteisena. Se kuitenkin antoi EKP:lle tehtäväksi selventää päätöksen joitakin kohtia. Tämän jälkeen EKP teki 11.7.2016 TKB:n toimiluvan peruuttamisesta uuden päätöksen, ( 7 ) joka korvasi 3.3.2016 tehdyn päätöksen.

20.

Yhtäältä TKB ja toisaalta osakkeenomistajat nostivat 13.5.2016 unionin yleisessä tuomioistuimessa kumoamiskanteen toimiluvan peruuttamista koskevasta EKP:n päätöksestä. TKB:tä edustivat jälleen asianajajat, jotka pankin aiempi hallitus oli valtuuttanut ennen 17.3.2016.

21.

EKP esitti 29.9.2016 unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan mukaisen oikeudenkäyntiväitteen sekä TKB:n nostaman kanteen että osakkeenomistajien nostaman kanteen osalta.

22.

Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi EKP:n oikeudenkäyntiväitteen osittain 12.9.2017 antamallaan erillisellä määräyksellä (jäljempänä valituksenalainen määräys). ( 8 ) Se yhtyi EKP:n näkemykseen, jonka mukaan aiemman hallituksen valtuuttamilla asianajajilla ei ollut pätevää valtuutusta, koska he olivat saaneet toimeksiantonsa henkilöltä, jolla ei ole enää oikeutta edustaa pankkia. Henkilö, jolla on nyt oikeus edustaa pankkia, nimittäin selvittäjä, saattoi kuitenkin peruuttaa prosessivaltuutuksen unionin yleisen tuomioistuimessa käytävän menettelyn osalta. Tästä syystä unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että lausunnon antaminen TKB:n kanteesta raukeaa.

23.

Osakkeenomistajien nostaman kanteen osalta unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin hylkäsi EKP:n oikeudenkäyntiväitteen: se totesi, että nyt tarkasteltavassa tapauksessa osakkeenomistajilla on poikkeuksellisesti katsottava olevan oikeussuojan tarve ryhtyä TKB:n edun nimissä toimiin toimiluvan peruuttamista vastaan. Osakkeenomistajilta on nimittäin nyt tarkasteltavassa tapauksessa evätty kaikki mahdollisuudet yhtiöoikeudelliseen vaikuttamiseen. Unionin yleinen tuomioistuin totesi lisäksi, että nyt tarkasteltavassa tapauksessa toimiluvan peruuttamisen on katsottava koskevan osakkeenomistajia erikseen ja suoraan.

24.

Valituksenalaisesta määräyksestä ovat valittaneet sekä TKB ja osakkeenomistajat että EKP ja komissio.

25.

Asiassa C‑663/17 P 24.11.2017 tekemässään valituksessa EKP vaatii, että unionin tuomioistuin

26.

Asiassa C‑665/17 P 27.11.2017 tekemässään valituksessa komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

27.

Asiassa C‑669/17 P 25.11.2017 tekemässään valituksessa TKB ja osakkeenomistajat vaativat, että unionin tuomioistuin

28.

Asioissa C‑663/17 P ja C‑665/17 P esittämässään vastauskirjelmässä TKB ja osakkeenomistajat vaativat, että unionin tuomioistuin

29.

Asiassa C‑669/17 P esittämässään vastauskirjelmässä EKP vaatii, että unionin tuomioistuin

30.

Unionin tuomioistuimen presidentin 13.3.2018 tekemällä päätöksellä asiat C‑663/17 P, C‑665/17 P ja C‑669/17 P yhdistettiin suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.

31.

Asianosaiset esittivät valituksista kirjallisia huomautuksia ja 11.2.2019 pidetyssä istunnossa suullisia lausumia.

32.

EKP:n oikeudenkäyntiväite menestyi unionin yleisessä tuomioistuimessa ainoastaan osittain, nimittäin TKB:n nostaman kanteen osalta. Tästä syystä vastapuolet riitauttavat valituksenalaisen määräyksen muutoksenhakumenettelyssä, ja komissio tukee omalla valituksellaan EKP:n kantaa.

33.

Asiassa C‑669/17 P tekemällään valituksella TKB ja osakkeenomistajat riitauttavat ensinnäkin valituksenalaisen määräyksen määräysosan 1 kohdan, jossa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että lausunnon antaminen TKB:n kanteesta raukeaa (tästä jäljempänä A kohta).

34.

EKP:n asiassa C‑663/17 P tekemä valitus ja komission asiassa C‑665/17 P tekemä valitus kohdistuvat valituksenalaisen määräyksen määräysosan 2 kohtaan, jossa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi EKP:n oikeudenkäyntiväitteen osakkeenomistajien nostaman kanteen osalta. Molemmat valittajat riitauttavat valituksessaan sekä unionin yleisen tuomioistuimen oikeussuojan tarpeesta esittämät toteamukset että sen, että toimiluvan peruuttaminen koskee osakkeenomistajia suoraan ja erikseen. Tästä syystä nämä valitukset voidaan tutkia yhdessä (tästä jäljempänä B kohta).

35.

Asiassa C‑669/17 P tekemällään valituksella TKB ja osakkeenomistajat riitauttavat valituksenalaisen määräyksen määräysosan 1 kohdan, jossa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että lausunnon antaminen TKB:n kanteesta raukeaa. Tämä johtuu unionin yleisen tuomioistuimen mukaan siitä, että selvittäjä on 17.3.2016 peruuttanut kaikki TKB:n ja sen aiemman hallituksen antamat valtuutukset ja etteivät valittajat olleet siten enää pätevästi edustettuina unionin yleisessä tuomioistuimessa.

36.

Valituksensa tueksi TKB ja osakkeenomistajat esittävät sisällöllisesti ( 9 ) kaksi valitusperustetta, joista ensimmäinen koskee tehokkaan oikeussuojan periaatteen loukkaamista ja toinen, toissijaisesti esitettävä valitusperuste sitä, ettei asianajajien prosessivaltuutusta peruutettu pätevästi.

37.

Valitusta ei voida ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin sen tekivät osakkeenomistajat ja se kohdistuu yksinomaan valituksenalaisen määräyksen määräysosan 1 kohtaan. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan toisen kohdan mukaan muutosta voi nimittäin hakea ainoastaan asianosainen, jonka vaatimukset on kokonaan tai osittain hylätty. Unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin hyväksynyt osakkeenomistajien vaatimukset niiden nostaman kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten osalta.

38.

TKB:n tekemän valituksen osalta sen tutkittavaksi ottaminen riippuu nimenomaisesti siitä, voidaanko TKB:n valituksensa tueksi esittämiä väitteitä hyväksyä. Tästä syystä TKB:n valituksen asiasisältöä ja tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä on tutkittava yhdessä.

39.

Ensimmäisessä valitusperusteessaan TKB väittää lähinnä, että on tehokkaan oikeussuojan takaamista koskevan velvollisuuden vastaista katsoa, että likvidaation seurauksena selvittäjällä on yksinoikeus edustaa luottolaitosta kaikissa toimiluvan peruuttamiseen liittyvissä kysymyksissä ja että selvittäjällä on tämän perusteella toimivalta peruuttaa hallituksen valtuuttamien asianajajien prosessivaltuutukset. TKB nimittäin jäisi näin oikeudellisesti tai ainakin tosiasiallisesti vaille oikeussuojaa toimilupansa peruuttamisen osalta.

40.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tämän väitteen valituksenalaisen määräyksen 36–38 kohdassa. Se perusteli tätä sillä, että TKB:llä on oikeushenkilönä edelleen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu kanneoikeus ja että on selvittäjän asia nostaa kumoamiskanne TKB:n nimissä. Likvidaation ja selvittäjän käyttämisen seurauksena aiempi hallitus ei näet voi edustaa TKB:tä enää pätevästi eikä tästä syystä myöskään valtuuttaa edustajaa. Tämä päätös kuuluu pikemminkin nyt selvittäjälle, joka voi siten myös peruuttaa asianajajien, jotka ovat nostaneet kumoamiskanteen TKB:n nimissä, valtuutukset.

41.

Näin ollen on tutkittava, onko unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisen tuomion 36 kohdassa todennut perustellusti, että luottolaitoksen oikeussuojaa koskeva tavoite, nimittäin sen toimiluvan peruuttamisesta tehdyn päätöksen kumoaminen, voidaan saavuttaa tehokkaasti viittaamalla selvittäjän henkilöön. TKB epäilee tätä kahdesta syystä.

42.

Ensinnäkin sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti olettanut, että selvittäjän toimeksianto kattaa oikeuden nostaa kanne toimiluvan peruuttamisesta. Tältä osin TKB moittii unionin yleistä tuomioistuinta lähtökohtaisesti siitä, että se on ottanut tosiseikat vääristyneellä tavalla huomioon (ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa, tästä jäljempänä b kohta).

43.

Toiseksi TKB:n mukaan on oikeudellisesti virheellistä pitää selvittäjän tarjoamaa oikeussuojamahdollisuutta tehokkaana Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Ensinnäkin selvittäjän käyttämisestä määrää FKMK, jonka ehdotuksesta EKP on peruuttanut TKB:n toimiluvan. Tästä syystä selvittäjä ei voi edustaa TKB:n etuja tehokkaasti näihin toimijoihin nähden. Toiseksi ainoastaan hallitus oli alun alkaenkin sisällöllisesti mukana toimiluvan peruuttamista koskevassa menettelyssä, joten selvittäjää ei voida käyttää sen tilalla oikeudenkäyntivaiheessa. Kolmanneksi selvittäjä syyllistyisi velvollisuuden laiminlyöntiin, jos se pyrkii palauttamaan toimiluvan ja siten sen luottolaitoksen taloudellisen toiminnan, jonka liiketoiminta sen on juuri tarkoitus purkaa (ensimmäisen valitusperusteen toinen osa, tästä jäljempänä C kohta).

44.

Alustavana kysymyksenä on kuitenkin ensin selvitettävä, voiko aiemman hallituksen edustusoikeuden säilyminen kumoamiskanteen nostamiseksi ylipäätään perustua unionin oikeuteen selvittäjän toimivaltuuksia ja luottolaitoksen edustamista likvidaatiossa koskevien kansallisten säännösten vastaisesti (tästä jäljempänä a kohta).

45.

Se, voiko oikeushenkilö nostaa SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla kumoamiskanteen unionin toimesta, on luonteeltaan yksin unionin oikeuden alaan kuuluva kysymys. ( 10 ) Koska oikeushenkilö ei itse kuitenkaan voi toteuttaa prosessitoimia, sen mahdollisuus saada oikeussuojaa unionin tuomioistuimissa liittyy suoraan kysymykseen sen henkilön määrittämisestä, jolla on oikeus edustaa kyseistä oikeushenkilöä. Tämä kysymys on siten myös luonteeltaan unionin oikeuden alaan kuuluva kysymys.

46.

Koska oikeushenkilöiden edustamisesta ei ole annettu vastaavia säännöksiä unionin tasolla, henkilön, jolla on oikeus edustaa oikeushenkilöä, määrittämisessä käytetään lähtökohtaisesti kansallista lainsäädäntöä. ( 11 ) Unionin tuomioistuin kuitenkin korostaa samanaikaisesti, että kansallisessa lainsäädännössä ei saa loukata yksilön oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, jos ja siltä osin kuin tiettyjen menettelyllisten edellytysten osalta turvaudutaan kansallisen lainsäädännön säännöksiin. ( 12 )

47.

Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin sitä vastoin katsoi, että Rīgas pilsētas Vidzemes priekšpilsētas tiesan lainvoimainen ratkaisu on joka tapauksessa esteenä pankin, jota edusti sen aiempi hallitus, nostamalle kumoamiskanteelle. Tällä ratkaisulla TKB:n aiemmalta hallitukselta nimittäin evättiin asianajajien päinvastaisesta vaatimuksesta huolimatta mahdollisuus nostaa TKB:n nimissä kumoamiskanne EKP:n päätöksestä. Valituksenalaisen määräyksen 35 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kyseinen ratkaisu on sitova, nimittäin myös silloin, jos kyseessä on eturistiriita, ja silloinkin, jos selvittäjällä ei ole toimivaltaa nostaa kumoamiskannetta TKB:n nimissä.

48.

Jos tämä näkemys on oikea, mahdollisuus EKP:n päätöksen, toisin sanoen unionin toimen, tehokkaaseen tuomioistuinvalvontaan olisi kuitenkin viime kädessä riippuvainen kansallisesta lainsäädännöstä. Se voisi jopa jäädä kokonaan tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle esimerkiksi siinä tapauksessa, että merkityksellisten kansallisten säännösten nojalla selvittäjällä ei ole lainkaan toimivaltaa nostaa kumoamiskannetta. Siitä, voidaanko unionin toimea valvoa yksittäistapauksessa (tehokkaasti), ei kuitenkaan voida päättää lopullisesti kansallisessa lainsäädännössä.

49.

Tätä ajatusta voidaan havainnollistaa eri esimerkeillä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä.

50.

Siten esimerkiksi tuomiossa Groupement des Agences de voyages katsottiin lähtökohtaisesti, että yhtiön, joka ei kansallisen lainsäädännön mukaan ollut oikeushenkilö, nostama kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi, vaikka vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, jota ei asetettu kyseenalaiseksi, jos kyseisellä alalla ei ole annettu unionin säännöksiä, merkityksellinen voi tältä osin olla lähtökohtaisesti ainoastaan kansallinen yhtiölainsäädäntö. ( 13 ) Tehokkaan oikeussuojan näkökulmasta ratkaisevaa oli kuitenkin se, että yhteenliittymän, jolle unionin toimi on osoitettu, täytyy myös pystyä nostamaan kanne kyseisestä toimesta. ( 14 )

51.

Tuomiossa PKK katsottiin vastaavasti, että hajottamisestaan ja oikeushenkilöllisyytensä menettämisestä riippumatta järjestöllä on edelleen katsottava olevan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu kanneoikeus, jos oikeussuojaa ei voida muutoin taata tehokkaasti. ( 15 ) Kumotussa tuomiossa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli vielä katsonut, että oikeushenkilöllisyyden puuttumisen vuoksi tällainen järjestö ei voi nimetä edustajaa. ( 16 ) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, ettei se voi jättää tätä seikkaa huomiotta, vaikka se tunnustikin oikeussuojaan liittyvät ongelmat. ( 17 )

52.

Nämä ratkaisut koskivat sitä, että oikeushenkilö säilytti oikeushenkilöllisyyden kanteen nostamiseksi unionin tuomioistuimissa, eivätkä sen puolesta toimivan henkilön edustusoikeuden säilyttämistä. Ratkaisujen perustana on kuitenkin ajatus siitä, että tapauksissa, joissa kansallisen lainsäädännön soveltaminen johtaisi siihen, ettei tehokasta oikeussuojaa voida taata, unionin tuomioistuinten ”kädet” eivät suinkaan ”ole sidotut”. ( 18 ) Ne pikemminkin ovat myös näissä tapauksissa velvollisia takaamaan tehokkaan oikeussuojan.

53.

Tälle ei ole myöskään esteenä se, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan oikeussuojaa hakevalla henkilöllä on muissa tapauksissa viime kädessä ainoastaan oikeus vahingonkorvauksiin, jos kansallisessa lainsäädännössä evätään mahdollisuus tehokkaaseen oikeussuojaan. Asiat, joista tässä yhteydessä keskusteltiin istunnossa, eivät koskeneet kanteita, jotka SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetut adressaatit ovat nostaneet niille osoitetusta unionin toimesta, vaan kanteita, joita muut kuin adressaatit olivat nostaneet yleisesti sovellettavista unionin toimista, jotka on pantava täytäntöön tai jotka edellyttävät kansallisia täytäntöönpanotoimia. ( 19 ) Jos kansallisessa lainsäädännössä ei näissä tapauksissa säädetä (tehokkaasta) oikeussuojakeinosta, perustana olevasta unionin toimesta ei ”sijaisratkaisuna” voida nostaa suoraan kumoamiskannetta, josta ei määrätä SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaisessa järjestelmässä.

54.

Käsiteltävässä asiassa adressaatin – TKB:n – sille vastaisesta unionin toimesta – EKP:n päätöksestä – nostama kanne kuuluu kuitenkin ilman muuta SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaiseen järjestelmään, eikä sitä voida etenkään korvata vahingonkorvausoikeudella. Nyt tarkasteltavassa tapauksessa ei myöskään ole edes teoreettista mahdollisuutta saattaa EKP:n tekemä toimiluvan peruuttaminen kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi. ( 20 )

55.

Välitoimihakemus ei myöskään olisi voinut estää nyt tarkasteltavaa tilannetta. Kuten SEUT 263 artiklan mukaisen kanteenkin tapauksessa, tutkittavaksi ottamisen edellytysten on täytyttävä ajankohtana, jona unionin tuomioistuin antaa ratkaisunsa. Toimiluvan peruuttamisen seurauksena selvittäjä määrättiin kuitenkin jo 11 päivää EKP:n päätöksen tekemisen jälkeen, joten oikeudenkäyntiasianajajien valtuutukset olisi samoin peruutettu jo ajankohtana, jona unionin tuomioistuin olisi ratkaissut välitoimihakemuksen. Lisäksi unionin tuomioistuin voi SEUT 278 artiklan nojalla määrätä kanteen kohteena olevan toimen, käsiteltävässä asiassa siten toimiluvan peruuttamisesta tehdyn päätöksen – ei kuitenkaan kansallisen lainsäädännön mukaisen likvidaation –, täytäntöönpanon lykättäväksi.

56.

Päätelmän, jonka mukaan käsiteltävässä asiassa kansallinen lainsäädäntö ei voi olla merkityksellinen määritettäessä sitä, kenellä on oikeus edustaa TKB:tä, vahvistaa lisäksi samankaltaisten tapausten tarkastelu: Unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevassa samankaltaisessa asiassa toimivaltainen maltalainen likvidaatiota käsittelevä tuomioistuin on kyseisen pankin likvidaation aloittamisesta tekemässään päätöksessä nimenomaisesti säilyttänyt hallituksen edustusoikeuden sitä varten, että se voi nostaa kumoamiskanteen pankin toimiluvan peruuttamista vastaan unionin yleisessä tuomioistuimessa. ( 21 ) Latviassa on samoin ollut tapauksia, joissa hallituksella katsottiin edelleen olevan edustusoikeus toimiluvan peruuttamista koskevassa oikeudenkäynnissä. ( 22 ) Jos yhdytään unionin yleisen tuomioistuimen näkemykseen, mahdollisuus unionin toimen tuomioistuinvalvontaan tehtäisiin siten riippuvaiseksi kulloisenkin jäsenvaltion oikeudellisesta ympäristöstä.

57.

Kun unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen määräyksen 35 kohdassa katsonut, että edustusoikeus ja siten toimivalta peruuttaa prosessivaltuutukset on joka tapauksessa määritettävä pelkästään kansallisen lainsäädännön perusteella, se on näin ollen tehnyt oikeudellisen virheen.

58.

Tämä oikeudellinen virhe voi kuitenkin johtaa valituksenalaisen määräyksen kumoamiseen vain, jos selvittäjän tekemä prosessivaltuutuksen peruuttaminen on tosiasiallisesti omiaan estämään pankin tehokkaan oikeussuojan toimilupansa peruuttamista vastaan. Tähän olisi vastattava kieltävästi, jos pankin tavoiteltu oikeussuoja voitiin saavuttaa yhtä tehokkaasti selvittäjän avulla.

59.

Perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisessä kohdassa kuvataan tehokkaan oikeussuojan periaatetta siten, että jokaisella on oltava käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa. Perusoikeuskirjan 47 artiklan kolmannesta kohdasta lisäksi ilmenee, että asianomaiselle on taattava mahdollisuus käyttää oikeutta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Ainoastaan muodollisesti tai teoreettisesti olemassa olevaa, mutta käytännössä poissuljettua mahdollisuutta oikeussuojakeinon käyttämiseen ei voida pitää riittävänä. ( 23 ) Unionin tuomioistuin ei siten pidä tehokkaana esimerkiksi oikeussuojakeinoa, jos yksityisten ainoana keinona saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa olisi se, että ne joutuvat rikkomaan lakia, mistä määrättäviä seuraamuksia vastaan ne voivat puolustautua. ( 24 )

60.

Siinä tapauksessa, että selvittäjä ei Latvian lainsäädännön nojalla olisi jo de jure toimivaltainen riitauttamaan toimiluvan peruuttamista, pankilla ei olisi ylipäätään käytettävissään mitään oikeussuojakeinoa, sillä asian luonteeseen kuuluu, että oikeushenkilö ei voi itse toteuttaa prosessitoimia, vaan luonnollisen henkilön on edustettava sitä. Tämä ei kuitenkaan täyttäisi tehokkaan oikeussuojan vaatimuksia.

61.

TKB on väittänyt ensimmäisessä oikeusasteessa, että tällainen selvittäjän edustusoikeuden rajoitus seuraa Latvian kauppalain 322 §:n 1 momentista, jossa selvittäjän toimintavaltuudet rajataan liiketoimiin, jotka eivät ole ristiriidassa yhtiön likvidaation tarkoituksen kanssa. Unionin yleinen tuomioistuin on sitä vastoin valituksenalaisen määräyksen 36 kohdassa todennut, että Latvian lainsäädännössä selvittäjälle annetaan tehtäväksi nostaa kumoamiskanne pankin nimissä.

62.

Tässä yhteydessä on viitattava siihen, että väite, joka koskee kansallisen oikeuden virheellistä arviointia unionin yleisessä tuomioistuimessa, voidaan esittää muutoksenhakumenettelyssä silloin, jos unionin yleinen tuomioistuin on ottanut kansallisen oikeuden huomioon vääristyneellä tavalla. ( 25 )

63.

Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin tarkistaa, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole sille esitettyjen asiakirjojen ja muiden todisteiden perusteella ottanut vääristyneellä tavalla huomioon kansallisen oikeuden säännösten sanamuotoa taikka niitä koskevaa kansallista oikeuskäytäntöä tai oikeuskirjallisuutta ja ettei unionin yleinen tuomioistuin ole tehnyt näiden todisteiden perusteella päätelmiä, jotka ovat ilmeisessä ristiriidassa niiden sisällön kanssa, sekä lopuksi tarkistaa, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole kaikkia seikkoja tutkiessaan antanut näiden kansallisen oikeuden säännösten sisällön toteamiseksi jollekin tietylle seikalle sellaista merkitystä, jota sille ei muihin seikkoihin nähden kuuluisi antaa, sikäli kuin tämä on ilmeistä asiakirja-aineiston perusteella. ( 26 )

64.

Valittajan olisi siten väitettävä, että unionin yleinen tuomioistuin on päätynyt näihin toteamuksiin ilmeisellä tavalla mainitun kansallisen oikeuden vastaisesti tai että se on asiakirja-aineistosta ilmeneviin seikkoihin nähden antanut tälle oikeudelle ulottuvuuden, jota sillä ei selvästikään ole. ( 27 )

65.

Asiakirja-aineistosta ilmenee, että TKB:n mukaan selvittäjän toimintamahdollisuudet rajoittuvat Latvian kauppalain 322 §:n 1 momentin nojalla toimenpiteisiin, jotka eivät ole ristiriidassa likvidaation tarkoituksen kanssa, kun taas EKP viittaa luottolaitoksista annetun Latvian lain 133 §:n 4 momenttiin ja 161 §:n 1 momenttiin osoittaakseen, että selvittäjällä on kaikki samat toimivaltuudet kuin pankin hallituksella.

66.

Latvian oikeustilaa ei siten voida pitää niin selvänä, että sitä, että unionin yleisen tuomioistuimen mukaan selvittäjällä on Latvian lainsäädännön nojalla ainakin de jure mahdollisuus riitauttaa EKP:n tekemä toimiluvan peruuttaminen unionin tuomioistuimissa, voidaan pitää edellä tämän ratkaisuehdotuksen 63 kohdassa kuvatussa oikeuskäytännössä tarkoitettuna tosiseikkojen ottamisena huomioon vääristyneellä tavalla.

67.

Tästä seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen kyseinen toteamus on sitova.

68.

Tästä syystä on tutkittava, saattoiko unionin yleinen tuomioistuin oikeudellista virhettä tekemättä katsoa, että tämä oikeussuojakeino on tehokas. Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 59 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, oikeussuojakeino ei nimittäin saa olla myöskään de facto tehoton.

69.

Tässä yhteydessä julkisasiamies Bobek on jo toisaalla todennut, että kysymykseen siitä, onko oikeussuojakeino tehokas, on vastattava rakenteellisten näkökohtien perusteella. ( 28 ) Vastaavasti oikeussuojakeinon käyttämistä koskevan puhtaasti muodollisen mahdollisuuden olemassaolo ei voi riittää, jos oikeudellinen ympäristö on sellainen, ettei tätä mahdollisuutta voida tosiasiallisesti käyttää. Muutoin perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäinen kohta menettäisi merkityksensä.

70.

Kun tarkastellaan mahdollisuutta, jossa selvittäjä nostaa kanteen likvidaatiomenettelyn aloittamisen jälkeen, TKB ensinnäkin väittää, että Latvian kauppalain 322 §:n 1 momentti huomioon ottaen toimiluvan peruuttamisen riitauttaminen merkitsisi ainakin selvittäjän velvollisuuksien laiminlyöntiä. Tästä syystä se, että selvittäjä nostaa kanteen, on pelkästään teoreettinen mahdollisuus. EKP puolestaan väittää, että selvittäjä on velkojiin nähden velvollinen huolehtimaan siitä, että pankin jaettavat varat ovat mahdollisimman suuret, ja että toimiluvan peruuttamisen riitauttaminen voisi siten olla täysin sen etujen mukaista.

71.

Lähtökohtaisesti on niin, että kyseisen yhtiön liiketoiminnan väliaikainen jatkaminen voi olla tietyissä olosuhteissa sallittua, kun otetaan huomioon selvittäjän velvollisuus yhtiön velkojiin nähden. Toisin kuin maksukyvyttömyysmenettelyssä, likvidaation tarkoituksena on kuitenkin juuri yhtiöpääoman realisointi ja yhtiön toiminnan lopettaminen kokonaan. Jos tehtävä riitauttaa toimiluvan peruuttaminen unionin tuomioistuimissa siirrettäisiin selvittäjälle, häneltä edellytettäisiin yhtiön purkamisen oikeudellisen perusteen poistamista. Tämä ei kuitenkaan vastaa hänen toimeksiantoaan.

72.

Tähän ei voida verrata maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjän tilannetta, kun tämä hallinnoi sellaisen yhtiön omaisuutta, joka oli sille osoitetun unionin toimen, esimerkiksi kilpailusakon, seurauksena julistettava maksukyvyttömäksi. Tässä tilanteessa on ongelmatonta antaa maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjälle yksin oikeus edustaa kyseistä yhtiötä unionin tuomioistuimissa nostettavan kumoamiskanteen yhteydessä. ( 29 ) On nimittäin maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjän etujen mukaista riitauttaa kilpailusakko, jos maksukyvyttömyys voidaan näin vielä torjua. Havainnollisena esimerkkinä tässä yhteydessä toimii tapaus, joka oli unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavana: siinä kilpailusakon määräämisen jälkeen nimetyllä konkurssipesän pesänhoitajalla oli kansallisen lainsäädännön nojalla jopa velvollisuus pitää kyseinen yhtiö toiminnassa. ( 30 ) Käsiteltävässä asiassa etu- ja velvollisuustilanne on kuitenkin juuri päinvastainen.

73.

TKB väittää toiseksi, että ainoastaan hallitus, joka osallistui jo alun pitäenkin toimiluvan peruuttamista koskevaan monimutkaiseen menettelyyn, voi edustaa tehokkaasti pankin etuja. Tästä syystä on taattava toimijoiden jatkuvuus oikeudenkäyntivaiheessa.

74.

Tästä on ensinnäkin todettava, että EKP:n oikaisulautakunta katsoi, että hallituksen toimiluvan peruuttamisesta esittämä vastaväite voitiin ottaa tutkittavaksi, vaikka selvittäjä oli jo peruuttanut valtuutukset ja Rīgas pilsētas Vidzemes priekšpilsētas tiesa oli antanut toisen sisältöisen ratkaisun, ja antoi pääasiaratkaisun. Tämä puoltaa sitä, että nämä henkilöt voivat edustaa pankkia myös oikeudenkäyntivaiheessa. Jo mainitusta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, joka koskee oikeushenkilöiden oikeushenkilöllisyyden säilyttämistä kanteen nostamiseksi unionin tuomioistuimissa, voidaan lisäksi johtaa ajatus siitä, että unionin toimen adressaatin on myös voitava riitauttaa sille vastainen toimi siinä muodossa, jossa se oli silloin, kun unionin toimielimet ovat toteuttaneet sen tätä adressaattia vastaan. ( 31 )

75.

Kolmanneksi pankin, jonka toimilupa peruutettiin, selvittäjä nimetään Latvian siviiliprosessilain 377 §:n 2 momentin nojalla FKMK:n ehdotuksesta. Latvian siviiliprosessilain 387 §:n 2 momentin mukaan FKMK voi lisäksi milloin tahansa tehdä hakemuksen selvittäjän korvaamiseksi, jos selvittäjä ei enää nauti sen luottamusta. Kun otetaan samanaikaisesti huomioon, että EKP peruutti TKB:n toimiluvan juuri FKMK:n ehdotuksesta, eturistiriita on ilmeinen. Jos selvittäjä haluaisi riitauttaa EKP:n tekemän toimiluvan peruuttamisen, hänet voitaisiin siten milloin tahansa korvata FKMK:n, joka kuuluu tältä osin EKP:n ”leiriin”, hakemuksesta.

76.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on pitänyt vastaavanlaisessa tapauksessa sitä seikkaa, että pankin toimiluvan peruuttamisen, josta seurasi kyseisen pankin likvidaatio, laillisuuden saattoi saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi ainoastaan selvittäjä mutta ei enää pankin aiempi hallitus, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan vastaisena. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin lähti tässä yhteydessä erityisesti siitä, että selvittäjä oli tosiasiallisesti valvontaviranomaisen määräysvallassa, sillä tämä saattoi esimerkiksi milloin tahansa hakea selvittäjän korvaamista maksukyvyttömyyttä käsittelevässä tuomioistuimessa. ( 32 ) Nyt tarkasteltavassa tapauksessa FKMK ei tosin voi itse korvata selvittäjää – toisin kuin mainitussa, jo ratkaistussa tapauksessa –, mutta Latvian siviiliprosessilain 377 §:n 2 momentissa ja 387 §:n 2 momentissa säädetään, että tuomioistuin nimeää FKMK:n ehdottaman henkilön selvittäjäksi ja korvaa selvittäjän, jos hän ei nauti enää FKMK:n luottamusta.

77.

Selvittäjän päätös olla riitauttamatta toimiluvan peruuttamista on siten rakenteellinen eikä riipu yksittäistapauksessa tehtävästä taloudellisesta tai oikeudellisesta pohdinnasta. Tästä syystä TKB:tä ei myöskään voida moittia siitä, ettei se ole yrittänyt latvialaisissa tuomioistuimissa saada nimettyä selvittäjää korvattua toisella. Latvian oikeustilassa, sellaisena kuin se ilmenee asiakirja-aineistosta, nyt tarkasteltavan kaltaisessa tapauksessa selvittäjä jättää järjestelmällisesti riitauttamatta toimiluvan peruuttamisen. Siten kyseessä ei myöskään ole tilanne, jossa hallitus ei pelkästään haluaisi tyytyä selvittäjän eriävään näkemykseen oikeusprosessin tarkoituksenmukaisuudesta yksittäistapauksessa. ( 33 )

78.

Neljänneksi toisenlaista tarkastelutapaa ei oikeuta myöskään se seikka, että sen vuoksi, ettei TKB:n likvidaatiota voida Latvian lainsäädännön mukaan enää peruuttaa, kyse on tosiasiallisesti ainoastaan vahingonkorvausvaateista, joiden esittäminen voisi olla myös selvittäjän edun mukaista. Latvian oikeustilassa vallitsee selvittäjän osalta edellä kuvatun kaltainen eturistiriita myös siinä suhteessa, että toimiluvan peruuttaminen riitautetaan siinä tarkoituksessa, että voitaisiin myöhemmin vaatia vahingonkorvausta. Selvittäjän olisi lisäksi kaikesta huolimatta riitautettava muodollisesti likvidaation oikeusperusta. Tämä päättely johtaisi lisäksi siihen, että tehokas oikeussuoja evätään sillä perusteella, että Latvian oikeustilassa suljetaan alun pitäenkin pois tehokas (primaarinen) oikeussuoja toimiluvan peruuttamista vastaan.

79.

Tässä tilanteessa ei voida katsoa, että TKB:n tavoiteltu oikeussuoja voidaan saavuttaa tehokkaasti viittaamalla selvittäjän nostamaan kanteeseen.

80.

Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen määräyksen 36 kohdassa esittämä toteamus, jonka mukaan TKB:n oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ei loukattu prosessivaltuutusten peruuttamisella ja sitä seuranneella lausunnon antamisen raukeamisella, voisi kuitenkin osoittautua oikeaksi muista syistä.

81.

Näin olisi erityisesti silloin, jos osakkeenomistajien nostama kanne, jota unionin yleinen tuomioistuin on pitänyt valituksenalaisen määräyksen 72 kohdassa mahdollisena, olisi omiaan takaamaan pankin tavoitellun oikeussuojan yhtä tehokkaasti.

82.

Käsiteltävässä asiassa mahdollisia ovat kaksi osakkeenomistajien nostaman kanteen muotoa: kanne, jonka osakkeenomistajat nostavat omissa nimissään omien oikeuksiensa puolustamiseksi, ja kanne, jonka osakkeenomistajat nostavat omissa nimissään yhtiön oikeuksien puolustamiseksi (prosessuaalisena edustajana). ( 34 )

83.

Ensiksi mainittu vaihtoehto eli kanne, jonka osakkeenomistajat nostavat toimiluvan peruuttamista vastaan omien oikeuksiensa, erityisesti omistusoikeuksiensa, puolustamiseksi, ( 35 ) on eri asia kuin kanne, jonka pankki – toimiluvan haltijana – nostaa toimiluvan säilyttämiseen liittyvien etujensa puolustamiseksi, eikä sitä voida tästä syystä pitää yhtä tehokkaana.

84.

Unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin valituksenalaisen määräyksen 57 kohdassa lähtenyt siitä, että nyt tarkasteltavan kaltaisessa tapauksessa osakkeenomistajilla on oltava oikeus puolustaa pankin etuja. Riippumatta siitä, voitaisiinko tällainen kanne ylipäätään ottaa tutkittavaksi, ( 36 ) sitä ei joka tapauksessa voida pitää yhtä tehokkaana kuin pankin itsensä nostamaa kannetta.

85.

Ensinnäkin kannetta, joka toisen henkilön on nostettava, on pidettävä aina tehottomampana, koska oikeussuoja on näin viime kädessä riippuvainen kolmannen tahdosta. TKB on tältä osin väittänyt muutoksenhakumenettelyssä, ettei osakkeenomistajien nostama kanne voi korvata pankin omaa kannetta.

86.

Toiseksi osakkeenomistajilla ei ole käytettävissään menettelyn kulkua koskevia tietoja eikä käsitystä siitä, vaikka nämä ovat tarpeen, jotta pankin kantaa voidaan edustaa tehokkaasti.

87.

Kolmanneksi mahdollisuus nostaa kanne unionin tuomioistuimissa on tarkoitettu antamaan suoraan oikeussuojaa toimen adressaatille, kun toimi on tälle vastainen. Osoituksena tästä on se, että sellaisten henkilöiden, joille toimea ei ole osoitettu, nostamat kanteet voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan tietyin edellytyksin; niiden osalta kansalliset tuomioistuimet täydentävät unionin oikeussuojajärjestelmää. ( 37 ) Unionin toimen adressaattia ei voida tästä syystä kehottaa turvautumaan tässä mielessä toissijaiseen oikeussuojamahdollisuuteen, jota on käytettävä sellaisen toisen henkilön välityksellä, joka ei itse ole toimen adressaattina. Arvioitaessa kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamista on siten ensisijaisesti taattava tehokas oikeussuoja niille, joille unionin säädös on osoitettu suoraan.

88.

Pankin tavoiteltua oikeussuojaa ei näin ollen voida saavuttaa tehokkaasti viittaamalla selvittäjän eikä osakkeenomistajien mahdollisuuteen nostaa kanne. Unionin yleinen tuomioistuin on siten tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen määräyksen 36 kohdassa, ettei oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ole loukattu.

89.

Tästä kaikesta seuraa, että ensimmäinen valitusperuste on hyväksyttävä.

90.

Unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu, sikäli kuin se koskee lausunnon antamisen raukeamista TKB:n kanteesta, perustuu valituksenalaisen määräyksen 35 ja 36 kohdassa esitettyihin toteamuksiin siitä, että myöskään tehokkaan oikeussuojamahdollisuuden puuttuminen prosessivaltuutusten peruuttamisen jälkeen ei voi johtaa siihen, että kyseisiä kansallisia oikeussääntöjä on jätettävä soveltamatta, ja että tehokas oikeussuoja taataan joka tapauksessa selvittäjän välityksellä. Nämä molemmat olettamat ovat kuitenkin osoittautuneet oikeudellisesti virheellisiksi. ( 38 )

91.

Näin ollen valituksenalaisen määräyksen määräysosan 1 kohta on kumottava siitä riippumatta, onko toinen valitusperuste, jossa TKB väittää toissijaisesti, ettei prosessivaltuutusten peruuttaminen täyttänyt kansallisia muotovaatimuksia, perusteltu.

92.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että jos unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu kumotaan, unionin tuomioistuin ratkaisee itse asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.

93.

Näin on nyt käsiteltävässä asiassa. Edellä esitetyistä toteamuksista nimittäin seuraa, että EKP:n oikeudenkäyntiväite on hylättävä, ilman että on tarpeen tarkastella tosiseikkoja sen laajemmin.

94.

Unionin yleisen tuomioistuimen toteamusten mukaan selvittäjä on 17.3.2016 peruuttanut kaikki TKB:n tai sen aiemman hallituksen antamat valtuutukset.

95.

Sikäli kuin tämä kuitenkin tosiasiallisesti estää TKB:tä nostamasta kannetta unionin tuomioistuimissa, tämä ei voi olla merkityksellistä TKB:n nostaman kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten arvioinnin kannalta. Kuten edellä nimittäin jo osoitettiin, kansallisen lainsäädännön soveltaminen ei voi johtaa siihen, että perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisessä kohdassa taattu tehokas oikeussuoja unionin toimia vastaan evätään. ( 39 )

96.

Kuten edellä esitettiin, TKB voi kuitenkin saada tehokasta oikeussuojaa toimilupansa peruuttamista vastaan ainoastaan kanteella, jonka sen aiempi hallitus nosti sen nimissä SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla.

97.

Tältä osin edellä tämän ratkaisuehdotuksen 70–79 kohdasta ensinnäkin ilmenee, että etenkään prosessivaltuutusten peruuttamisen jälkeen muodollisesti edelleen olemassa olevaa mahdollisuutta, jossa selvittäjä nostaa kanteen pankin nimissä, ei voida pitää tehokkaana.

98.

Yhtä vähän TKB:tä voidaan kehottaa turvautumaan pankin osakkeenomistajien nostamaan kanteeseen, koska se ei ole yhtä tehokas kuin pankin itsensä nostama kanne. ( 40 )

99.

Tästä syystä kansallisessa lainsäädännössä säädetty selvittäjän toimivalta peruuttaa kaikki valtuutukset, sikäli kuin se koskee valtuutusta nostaa kanne SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla ja johtaa siihen, ettei tehokasta oikeussuojaa voida enää saada, on unionin oikeuden näkökulmasta merkityksetön. Näin ollen asianajajien alkuperäistä valtuutusta, jonka pätevyys on kiistaton sen myöntämisajankohtana, on pidettävä edelleen pätevänä.

100.

Se, että hallituksella on edelleen oikeus edustaa pankkia unionin tuomioistuimissa nostettavassa kumoamiskanteessa, ei vaikuta oikeustilaan Latviassa. ( 41 ) Samaan tapaan kuin se, että edellä tämän ratkaisuehdotuksen 50 kohdassa mainitussa tapauksessa matkatoimistolla katsottiin olevan kanneoikeus, ei antanut kyseiselle yritykselle kansallisen lainsäädännön mukaista oikeushenkilöllisyyttä, sillä, että aiemman hallituksen katsotaan olevan oikeutettu edustamaan pankkia SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla nostettavan kanteen yhteydessä, ei palauteta sen likvidaatiota edeltänyttä yhtiöoikeudellista asemaa kansallisessa lainsäädännössä.

101.

Kaikesta tästä seuraa, että unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty oikeudenkäyntiväite on hylättävä, sikäli kuin se koskee TKB:n nostamaa kannetta.

102.

Asioissa C‑663/17 P ja C‑665/17 P tekemillään valituksilla EKP ja komissio riitauttavat valituksenalaisen määräyksen määräysosan 2 kohdan, jossa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi osakkeenomistajien kannetta koskevan EKP:n oikeudenkäyntiväitteen.

103.

EKP vetoaa valituksensa tueksi muodollisesti kolmeen ja komissio kahteen valitusperusteeseen. Sisällöllisesti molemmat moittivat unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on tehnyt oikeudellisen virheen sekä määrittäessään oikeussuojan tarvetta (tästä jäljempänä 1 kohta) että määrittäessään osakkeenomistajien kanneoikeutta (tästä jäljempänä 2 kohta).

104.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kantajan oikeussuojan tarve edellyttää, että riitautetulla toimella on tarkoitus saada aikaan sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi. ( 42 )

105.

Valituksenalaisen määräyksen 53 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan yhtiön osakkeenomistajan nostama kumoamiskanne voidaan lähtökohtaisesti ottaa tutkittavaksi vain, jos osakkeenomistaja voi vedota omaan oikeussuojan tarpeeseensa, joka eroaa siitä oikeussuojan tarpeesta, joka yhtiöllä, jolle unionin toimi on osoitettu, on kyseisen toimen kumoamiseen. Muutoin hän voi puolustaa etujaan tätä unionin toimea vastaan ainoastaan käyttämällä oikeuksiaan tämän yhtiön osakkaana. ( 43 )

106.

Syynä tähän on se, että yhtiöllä on tältä osin itsellään kanneoikeus unionin toimea vastaan. Osakkeenomistajan kannetta ei siten voida pitää tarpeellisena, ja sitä on pidettävä toissijaisena yhtiön, jolle kyseinen säädös on osoitettu, suoraan oikeussuojaan nähden. ( 44 )

107.

Unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen määräyksen 57 kohdassa kuitenkin katsonut, että osakkeenomistajat voisivat nyt tarkasteltavassa tapauksessa poikkeuksellisesti nostaa kanteen pankin etujen puolustamiseksi, koska ne eivät TKB:n likvidaation vuoksi voi vedota yhtiöoikeudellisiin oikeuksiinsa TKB:n hallitusta vastaan.

108.

Vastaus kysymykseen siitä, otetaanko lähtökohdaksi osakkeenomistajien oma oikeussuojan tarve vai osakkeenomistajien pankin etujen puolustamiseksi nostama kanne, on tältä osin vaa’ankieliasemassa. Sen mukaan näet määräytyvät vaatimukset, jotka seuraavassa vaiheessa on asetettava kanneoikeuden tutkimiselle. Jos osakkeenomistajat nimittäin voivat nostaa kanteen pankin etujen puolustamiseksi, kanneoikeuden osalta merkityksellistä voi olla enää se, koskeeko toimiluvan peruuttaminen suoraan ja erikseen pankkia – eikä osakkeenomistajia itseään.

109.

Tämä voidaan päätellä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, joka koskee yhteenliittymien kanneoikeutta valtiontukilainsäädännön alalla. Kyseisessä oikeuskäytännössä on tarkasteltu toistuvasti tilanteita, joissa yhteenliittymä nostaa omissa nimissään kumoamiskanteen toisen oikeushenkilön, yleensä jäsenensä, etujen puolustamiseksi.

110.

Kyseisen oikeuskäytännön mukaan yritysten, joita valtiontukipäätös koskee, yhteenliittymä voi lähtökohtaisesti nostaa kanteen tällaista päätöstä vastaan vain, jos se voi vedota omaan oikeussuojaan tarpeeseensa. Yhteenliittymän oma oikeussuojan tarve voi esimerkiksi perustua sen neuvotteluaseman puolustamiseen. Tässä tapauksessa unionin tuomioistuin edellyttää seuraavassa vaiheessa, että riidanalainen päätös koskee erikseen ja suoraan yhteenliittymän neuvotteluasemaa. ( 45 )

111.

Unionin tuomioistuin on kuitenkin myös katsonut, että yritysten yhteenliittymällä voi myös olla oikeus nostaa omissa nimissään kanne päätöksen kumoamista koskevien jäsentensä etujen puolustamiseksi. Siinä tapauksessa kanneoikeuden kannalta merkityksellistä on se, että riidanalainen päätös koskee jäseniä erikseen ja suoraan. ( 46 )

112.

Tämä on ainoastaan johdonmukaista. Asian luonteeseen näet kuuluu, että puolustaessaan jäsentensä etuja yhteenliittymä on tilanteessa, jossa riitautettu toimi ei koske erikseen ja suoraan sen omaa oikeusasemaa. Jos siis hyväksytään se, että henkilö puolustaa toisen henkilön etuja, tällaisen kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykseksi ei myöskään voida asettaa, että toimi koskee kantajaa itseään. Tämän on pädettävä yhtä lailla niin yhteenliittymien kuin osakkeenomistajienkin nostamiin kanteisiin. Unionin yleinen tuomioistuin lähtee oikeuskäytännössään samoin siitä, että yhteenliittymien kanneoikeudesta oikeuskäytännössä esitettyjä näkemyksiä voidaan soveltaa osakkeenomistajien kanneoikeuteen. ( 47 )

113.

Näin ollen on tutkittava, voivatko osakkeenomistajat nyt tarkasteltavassa tapauksessa – kuten unionin yleinen tuomioistuin on katsonut – poikkeuksellisesti vedota etuun, joka myös pankilla on päätöksen kumoamisen osalta. Aluksi on kuitenkin tutkittava, voivatko osakkeenomistajat osoittaa oman oikeussuojan tarpeensa ja voiko valituksenalainen määräys tästä syystä osoittautua perustelluksi.

114.

Toimiluvan, jonka ainoa haltija pankki on, säilyttämiseen liittyvä taloudellinen etu ei lähtökohtaisesti voi olla perusteena osakkeenomistajien omalle oikeussuojan tarpeelle. Tältä osin osakkeenomistajien etu menee nimittäin päällekkäin pankin edun kanssa. ( 48 )

115.

Kun muu kuin etuoikeutettu kantaja nostaa kumoamiskanteen toimesta, jota ei ole osoitettu sille, vaatimus siitä, että riidanalaisen toimen sitovien oikeusvaikutusten on vaikutettava kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (oikeussuojan tarve), menee päällekkäin SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa asetettujen vaatimusten (etenkin suoraan koskemisen) kanssa. ( 49 )

116.

Tästä syystä istunnossa korostettu osakkeenomistajien rooli toimiluvan peruuttamista edeltäneessä hallinnollisessa menettelyssä ei sinänsä voi myöskään olla peruste osakkeenomistajien omalle oikeussuojan tarpeelle. Menettelyyn osallistuminen sinänsä ei nimittäin vielä johda siihen, että menettelyn päätteeksi toteutettava toimi koskee tällaista osallistujaa. ( 50 )

117.

Omana oikeussuojan tarpeena pankin osakkeenomistajat voivat unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kuitenkin vedota etenkin tarpeeseen puolustaa omistusoikeuksiaan. ( 51 ) Näissä tapauksissa unionin yleinen tuomioistuin tutkii, koskeeko yritykselle osoitettu unionin toimi erikseen ja suoraan osakkeenomistajaa yhtiön osuuksien omistajana. ( 52 )

118.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimi koskee henkilöä, jolle kyseistä toimea ei ole osoitettu, SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla erikseen ainoastaan, jos kyseinen toimi vaikuttaa siihen sille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella tämä henkilö erottuu kaikista muista ja voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle toimi on osoitettu. ( 53 ) Suoraan koskemisen edellytys tarkoittaa tässä yhteydessä lisäksi sitä, että kyseisellä unionin toimella on oltava välittömiä vaikutuksia kyseisen henkilön oikeusasemaan ja ettei se jätä viranomaisille, joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin täytäntöönpano on puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan unionin oikeuteen eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista. ( 54 )

119.

Toimiluvan peruuttaminen ei kuitenkaan koske suoraan osakkeenomistajien yhtiöoikeudellista asemaa tai omistusoikeuksia – kuten EKP ja komissio väittävät. Pankin toimiluvan peruuttamisella itsessään ei nimittäin ole välittömiä vaikutuksia osakkeenomistajien asemaan ja omaisuuteen TKB:n osuuksien muodossa. Tiettyjä oikeusvaikutuksia syntyy kansallisen lainsäädännön perusteella yhtiön likvidaation yhteydessä, ja yhtiön purkaminen merkitsee omistus- ja osakkuusoikeuksien lopullista menettämistä. Likvidaatio tapahtuu kuitenkin pankin toimiluvan peruuttamisen jälkeen eikä ole mitenkään välttämätöntä unionin oikeuden nojalla. Likvidaatiolla ei siten ole välittömiä oikeusvaikutuksia mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

120.

Pelkästään se tosiseikka, että toimiluvan peruuttaminen vaarantaa yhtiön toiminnan tarkoituksen ja voi siten merkitä osuuksien arvon alenemista, ei riitä perusteeksi suoraan koskemiselle. Lisäksi olisi edellä tämän ratkaisuehdotuksen 105 kohdassa esitettyjen periaatteiden vastaista antaa osakkeenomistajille oikeus riitauttaa jokainen unionin toimi, jolla on mahdollisesti kielteisiä vaikutuksia osakeyhtiön osakkeen arvoon.

121.

Lisäksi on huomattava, että osakkeenomistajien etu, joka käsiteltävässä asiassa liittyy yhtiön toiminnan jatkumiseen, ei myöskään eroa riittävästi toimiluvan säilyttämistä koskevasta pankin edusta. ( 55 )

122.

Osakkeenomistajien oma oikeussuojan tarve on näin ollen hylättävä.

123.

Unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin valituksenalaisen määräyksen 57 kohdassa muutenkin todennut, että käsiteltävässä asiassa on poikettava edellä tämän ratkaisuehdotuksen 105 kohdassa esitetyistä periaatteista ja katsottava osakkeenomistajilla olevan oikeussuojan tarve, vaikka ne eivät pyri puolustamaan omaa etuaan vaan pankin etua.

124.

Unionin yleinen tuomioistuin perusteli näkemystään valituksenalaisen määräyksen 54–56 kohdassa sillä, ettei osakkeenomistajilla ole nyt tarkasteltavassa tapauksessa mitään vaikutusmahdollisuutta, jonka avulla ne voisivat saada nostettua kanteen pankin nimissä. Tästä syystä osakkeenomistajilla olisi katsottava olevan oikeussuojan tarve pankin etujen puolustamiseksi.

125.

Kuten edellä 106 kohdassa kuitenkin jo selvennettiin, syy osakkeenomistajien kanneoikeuden rajoittamiseen on se, että yhtiöllä itsellään on kanneoikeus unionin toimea vastaan, eikä se, että osakkeenomistajat voivat tavallisessa tapauksessa vaikuttaa yhtiöön tai sen hallitukseen ja siten saada kanteen nostettua. Yhtiökokouksella ei suinkaan ole tällaista toimivaltaa kaikissa oikeusjärjestyksissä. Jos osakkeenomistajilla katsottaisiin olevan kanneoikeus aina silloin, kun niiden yhtiöoikeudellisia vaikutusmahdollisuuksia on rajoitettu, tällainen kanneoikeus olisi tunnustettava jokaisessa likvidaatio- ja maksukyvyttömyysmenettelyssä.

126.

Tapauksissa, joissa osakkeenomistajat eivät voi vedota mihinkään etuun, joka eroaa siitä edusta, joka yhtiöllä on unionin toimen kumoamisen osalta, osakkeenomistajat eivät perustellusti voi nostaa kannetta siitä yksinkertaisesta syystä, että yhtiöllä itsellään on tältä osin kanneoikeus. ( 56 ) Kun otetaan huomioon yhtiön tällainen kanneoikeus, on oikeutettua, että osakkeenomistajia kehotetaan tältä osin käyttämään yhtiöoikeudellisia osallistumis- ja varallisuusoikeuksiaan. ( 57 ) Tämä näet vastaa tavanomaista yhtiöoikeudellista rakennetta, jonka mukaan yhtiötä edustaa ulospäin hallitus tai johtajat mutta eivät osakkeenomistajat.

127.

Tästä periaatteesta ei pitäisi sen tarkoituksen mukaisesti siksi – jos ylipäätään – poiketa tapauksissa, joissa osakkeenomistajien osallistumisoikeuksia on rajoitettu, kuten unionin yleinen tuomioistuin on katsonut valituksenalaisen määräyksen 54–56 kohdassa, vaan tapauksissa, joissa yhtiö itse ei voi nostaa (tehokkaasti) kannetta kyseistä unionin toimea vastaan.

128.

Kuten asiassa C‑669/17 P tehdyn valituksen yhteydessä esittämistäni toteamuksista ilmenee, käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan ole kyse tällaisesta tilanteesta. On pikemminkin katsottava, että TKB:n, jota edustaa sen aiempi hallitus, nostama kanne on edelleen mahdollinen. Tästä syystä ei ole aiheellista poiketa unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen määräyksen 53 kohdassa toistamasta periaatteesta, jonka mukaan yhtiön osakkeenomistajan kumoamiskanne voidaan lähtökohtaisesti ottaa tutkittavaksi vain, jos se voi vedota omaan oikeussuojan tarpeeseensa, joka eroaa yhtiön, jolle unionin toimi on osoitettu, oikeussuojan tarpeesta.

129.

Unionin yleinen tuomioistuin on siten tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen määräyksen 57 kohdassa, että tästä periaatteesta poiketen osakkeenomistajilla on kyseisissä olosuhteissa katsottava olevan oikeussuojan tarve.

130.

EKP:n ja komission asioissa C‑663/17 P ja C‑665/17 P esittämä sisällöllisesti ensimmäinen valitusperuste on näin ollen hyväksyttävä.

131.

Koska nyt tarkasteltavassa tapauksessa osakkeenomistajien oikeussuojan tarve on jo hylättävä, ei ole tarpeen tutkia väitteitä, joita valittajat seuraavaksi esittävät osakkeenomistajien kanneoikeutta ja etenkin sitä vastaan, että toimiluvan peruuttaminen koskee niitä erikseen ja suoraan.

132.

Se, koskeeko toimiluvan peruuttaminen erikseen ja suoraan osakkeenomistajien omaa oikeusasemaa, ei ole edellä esitettyjen toteamusten ( 58 ) mukaan muutenkaan merkityksellistä, kun kyse on pankin etujen puolustamiseksi nostettavasta kanteesta. Sitä olisi tutkittava vain, jos unionin yleinen tuomioistuin olisi katsonut osakkeenomistajilla olevan oma oikeussuojan tarve. ( 59 )

133.

Tästä lähtökohdasta unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin halusi valituksenalaisen määräyksen 53–57 kohdan perusteella poiketa. Näin ollen sen olisi tässä tilanteessa kuitenkin pitänyt seuraavassa vaiheessa tutkia, koskeeko toimiluvan peruuttaminen suoraan ja erikseen TKB:n eikä osakkeenomistajien omaa oikeusasemaa. Tähän on vastattava myöntävästi, koska kyseinen unionin toimi on osoitettu juuri TKB:lle.

134.

Esittämäni näkemyksen mukaisesti osakkeenomistajat eivät kuitenkaan voi muutenkaan nostaa kannetta toimiluvan säilyttämistä koskevien TKB:n etujen puolustamiseksi, koska TKB, jota edustaa hallitus, voi itse nostaa kanteen EKP:n tekemää toimiluvan peruuttamista vastaan. ( 60 )

135.

Ensimmäisen valitusperusteen, jossa EKP ja komissio riitauttavat asioissa C‑663/17 P ja C‑665/17 P unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksen, jonka mukaan osakkeenomistajilla on nyt tarkasteltavassa tapauksessa oikeussuojan tarve, hyväksymisestä seuraa, että valituksenalaisen määräyksen määräysosan 2 kohta on kumottava. Ilman osakkeenomistajien oikeussuojan tarvetta unionin yleinen tuomioistuin ei nimittäin olisi voinut katsoa, että osakkeenomistajien kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, eikä hylätä tältä osin EKP:n oikeudenkäyntiväitettä.

136.

Tästä seuraa samalla, että asia on tältä osin ratkaisukelpoinen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetulla tavalla: oikeussuojan tarpeen puuttumisen vuoksi osakkeenomistajien kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi.

137.

Koska asia on tässä esittämäni näkemyksen mukaisesti palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen menettelyn jatkamiseksi, sikäli kuin se koskee TKB:n nostamaa kannetta, tältä osin oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.

138.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti: