1.

Tässä valituksessa TestBioTech eV, European Network of Scientists for Social and Environmental Responsibility eV ja Sambucus eV (jäljempänä valittajat) vaativat unionin tuomioistuinta ensinnäkin kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 15.12.2016 antaman tuomion TestBioTech ym. v. komissio (T‑177/13, ei julkaistu, EU:T:2016:736; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jossa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi niiden kanteen, jossa vaadittiin, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa Euroopan komission 8.1.2013 antaman päätöksen ( 2 ) (jäljempänä riidanalainen päätös), jossa komissio ilmoitti TestBioTechille, ettei se hyväksy yhtäkään väitettä, joilla perusteltiin muuntogeenistä soijaa MON 87701 × MON 89788 (MON-877Ø1-2 × MON-89788-1) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003[ ( 3 )] mukaisesti 28.6.2012 annetun [komission täytäntöönpano]päätöksen 2012/347/EU (EUVL 2012, L 171, s. 13; jäljempänä lupapäätös) sisäistä uudelleentarkastelua koskevaa pyyntöä. Toiseksi valittajat vaativat kumoamaan riidanalaisen päätöksen sekä European Network of Scientists for Social and Environmental Responsibilitylle ja Sambucusille osoitetut samanlaiset komission päätökset tai toissijaisesti palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen.

2.

Siltä osin kuin on kyse tästä ratkaisuehdotuksesta, tässä valituksessa esiin tulevan oikeuskysymyksen vuoksi unionin tuomioistuimen on tarkasteltava asetuksen (EY) N:o 1367/2006 ( 4 ) 10 artiklassa säädetyn sisäistä uudelleentarkastelua koskevan menettelyn luonnetta ja laajuutta sekä siihen liittyvää todistustaakkaa.

3.

Århusin yleissopimuksen ( 5 ) 9 artiklan 1–4 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”1.   Kukin sopimuspuoli varmistaa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, että henkilö, joka katsoo, että hänen 4 artiklan nojalla esittämänsä tietopyyntö on jätetty huomiotta tai perusteettomasti hylätty osittain tai kokonaan, siihen on vastattu puutteellisesti tai sitä ei muuten ole käsitelty edellä mainitun artiklan määräysten mukaisesti, voi saattaa asian tuomioistuimessa tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä uudelleen tutkittavaksi.

Jos sopimuspuoli tarjoaa mahdollisuuden saattaa asia tuomioistuimessa uudelleen tutkittavaksi, se varmistaa, että henkilöllä on myös mahdollisuus saattaa asia laissa säädetyllä nopealla maksuttomalla tai edullisella menettelyllä muun viranomaisen tai muu riippumattoman ja puolueettoman elimen uudelleen käsiteltäväksi.

Tämän 1 kappaleen nojalla tehdyt lopulliset päätökset sitovat tietoja hallussaan pitävää viranomaista. Perustelut esitetään kirjallisesti ainakin silloin, kun tietojen antamisesta kieltäydytään tämän kappaleen nojalla.

2.   Kukin sopimuspuoli varmistaa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, että niillä, jotka kuuluvat yleisöön, jota asia koskee, ja

on mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa ja/tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä minkä tahansa 6 artiklan määräysten soveltamisalaan kuuluvan päätöksen, toimen tai laiminlyönnin asiasisällön tai niihin liittyvien menettelyjen laillisuus sekä vastaavasti muiden tämän yleissopimuksen asiaankuuluvien määräysten soveltamisalaan kuuluvan päätöksen, toimen tai laiminlyönnin asiasisällön tai niihin liittyvien menettelyjen laillisuus uudelleen tutkittavaksi kansallisen lainsäädännön määräysten mukaisesti ja rajoittamatta tämän artiklan 3 kappaleen soveltamista.

Riittävä etu ja oikeuksien heikentyminen määritellään kansallisen lainsäädännön vaatimusten sekä sen tavoitteen mukaisesti, että yleisölle, jota asia koskee, annetaan laaja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus tämän yleissopimuksen soveltamisalalla. Tätä varten jokaisen 2 artiklan 5 kappaleessa tarkoitetut vaatimukset täyttävän valtiosta riippumattoman järjestön etua pidetään tämän kappaleen a kohdassa tarkoitetulla tavalla riittävänä. Näillä järjestöillä katsotaan myös olevan oikeuksia, joita on mahdollista loukata tämän kappaleen b kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Tämän 2 kappaleen määräykset eivät estä sitä mahdollisuutta, että hallintoviranomainen alustavasti tutkii asian uudelleen, eivätkä ne vaikuta vaatimukseen hallinnollisten uudelleentarkastelumenettelyjen loppuunsaattamisesta ennen kuin asia saatetaan tuomioistuimessa tutkittavaksi, silloin kun kansallisessa lainsäädännössä on tällainen vaatimus.

3.   Kukin sopimuspuoli varmistaa, että yleisöön kuuluvilla, jotka täyttävät mahdolliset kansallisessa lainsäädännössä asetetut vaatimukset, on tämän artiklan 1 ja 2 kappaleessa tarkoitettujen uudelleentarkastelumenettelyjen lisäksi ja niiden soveltamista rajoittamatta mahdollisuus turvautua hallinnollisiin tai tuomioistuinmenettelyihin yksityishenkilöiden ja viranomaisten sellaisten toimien tai laiminlyöntien tutkimiseksi uudelleen, jotka ovat sopimuspuolen kansallisen ympäristölainsäädännön säännösten kanssa ristiriidassa.

4.   Tämän artiklan 1 kappaleen lisäksi ja sen soveltamista rajoittamatta tämän artiklan 1, 2 ja 3 kappaleessa tarkoitettujen menettelyiden tulee olla riittäviä ja tehokkaita oikeussuojakeinoja, joihin sisältyy tarvittaessa väliaikaiset turvaamistoimenpiteet, ja niiden tulee olla oikeudenmukaisia, tasapuolisia ja nopeita eivätkä ne saa olla niin kalliita, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle. Tämän artiklan nojalla tehdyt päätökset annetaan kirjallisesti tai kirjalliseen muotoon tallennettuina. Tuomioistuinten ja mahdollisuuksien mukaan myös muiden elinten päätökset asetetaan julkisesti saataville.”

4.

Asetuksen N:o 1367/2006 johdanto-osan 11, 18, 19 ja 21 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

5.

Asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklassa, jonka otsikko on ”Hallintotoimien sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jokainen valtioista riippumaton järjestö, joka täyttää 11 artiklassa esitetyt edellytykset, on oikeutettu pyytämään sisäistä uudelleentarkastelua siltä [unionin] toimielimeltä tai elimeltä, joka on toteuttanut ympäristölainsäädännön nojalla hallintotoimen, tai väitetyn hallinnollisen laiminlyönnin osalta siltä toimielimeltä tai elimeltä, jonka olisi pitänyt toteuttaa tällainen toimi.

Tällainen pyyntö on tehtävä kirjallisesti kuuden viikon kuluessa hallintotoimen hyväksymisestä, siitä ilmoittamisesta tai sen julkaisemisesta, sen mukaan, mikä näistä on tehty viimeksi, tai väitetyn laiminlyönnin osalta kuuden viikon kuluessa ajankohdasta, jolloin hallintotoimi olisi pitänyt tehdä. Pyynnössä on esitettävä perusteet uudelleentarkastelulle.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun [unionin] toimielimen ja elimen on käsiteltävä kaikki tällaiset pyynnöt, jolleivät ne ole selvästi perusteettomia. Sen on ilmoitettava perustelunsa kirjallisessa vastauksessa mahdollisimman pian ja viimeistään kahdentoista viikon kuluttua pyynnön vastaanottamisesta.

3.   Jos [unionin] toimielin tai elin ei kohtuullisista yrityksistä huolimatta kykene toimimaan 2 kohdan mukaisesti, sen on ilmoitettava pyynnön tehneelle valtioista riippumattomalle järjestölle mahdollisimman pian ja viimeistään kyseisessä kohdassa mainitussa määräajassa, minkä vuoksi se on jättänyt toimimatta ja milloin se aikoo toimia.

Joka tapauksessa [unionin] toimielimen tai elimen on toimittava kahdeksantoista viikon kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.”

6.

Saman asetuksen 12 artiklassa (”Kanne Euroopan [unionin] tuomioistuimessa”) säädetään seuraavaa:

”1.   Sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön 10 artiklan nojalla tehnyt valtioista riippumaton järjestö voi nostaa kanteen Euroopan [unionin] tuomioistuimessa perustamissopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti.

2.   Jos [unionin] toimielin tai elin jättää toimimatta 10 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti, valtioista riippumaton järjestö voi nostaa kanteen Euroopan [unionin] tuomioistuimessa perustamissopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti.”

7.

Valittajat ovat saksalaisia voittoa tavoittelemattomia yhdistyksiä. TestBioTech eV edistää riippumatonta biotekniikan vaikutusta koskevaa tutkimusta ja julkista keskustelua. European Network of Scientists for Social and Environmental Responsibility eV:n tarkoituksena on edistää ympäristönsuojelua, biologista monimuotoisuutta ja ihmisten terveyttä koskevaa tiedettä ja tutkimusta uusien tekniikoiden ja niiden tuotteiden kielteisiä vaikutuksia vastaan. Sambucus eV toimii kulttuurin alalla.

8.

Monsanto Europe SA jätti 14.8.2009 Alankomaiden toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen N:o 1829/2003 5 ja 17 artiklan mukaisesti muuntogeenistä soijaa MON 87701 × MON 89788 (jäljempänä kyseessä oleva soija) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen elintarvikkeiden, elintarvikkeiden ainesosien ja rehujen markkinoille saattamista koskevan hakemuksen. Lupahakemus koski myös sellaisen muuntogeenisen soijan markkinoille saattamista, jota esiintyy muissa tuotteissa kuin elintarvikkeissa ja rehuissa, kun ne sisältävät kyseistä soijaa tai koostuvat siitä ja ne on tarkoitettu samaan käyttöön kuin mikä tahansa muu soija, viljelyä lukuun ottamatta.

9.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) antoi 15.2.2012 yleisen lausunnon asetuksen N:o 1829/2003 6 ja 18 artiklan mukaisesti. Kyseisen lausunnon 3 kohdassa EFSA totesi, että sen muuntogeenisiä organismeja käsittelevä tiedelautakunta oli antanut 25.1.2012 tieteellisen lausunnon Monsanton asetuksen N:o 1829/2003 nojalla jättämästä hakemuksesta (EFSA-GMO-NL-2009-73), joka koski hyönteisille vastustuskykyisen ja torjunta-aineita sietävän muuntogeenisen soijan markkinoille saattamista käytettäväksi elintarvikkeena ja rehuna, tuontia ja käsittelyä (EFSA Journal 2012;10(2):2560, s. 1–34), ja todennut, että muuntogeeninen soija oli aiotuissa käyttötarkoituksissaan yhtä turvallista kuin sen ei-muuntogeeninen vastine, kun on kyse sen mahdollisista vaikutuksista ihmisten ja eläinten terveyteen ja ympäristöön. Tiedelautakunta oli lisäksi todennut, että muuntogeenisen soijan risteytys ei sen aiotuissa käyttötarkoituksissa johda sellaiseen vuorovaikutukseen soijan tapahtumien välillä, mikä vaikuttaisi kyseessä olevan soijan turvallisuuteen, kun on kyse sen mahdollisista vaikutuksista ihmisten ja eläinten terveyteen ja ympäristöön. EFSA totesi kyseisessä yleisessä lausunnossaan, että se ”täytt[i] [asetuksen N:o 1829/2003] 6 ja 18 artiklassa säädetyt [muuntogeenisen soijan] markkinoille saattamista koskevat vaatimukset”.

10.

Komissio myönsi lupapäätöksessään luvan tietyin edellytyksin asetuksen N:o 1829/2003 4 artiklan 2 kohdassa ja 16 artiklan 2 kohdassa säädettyjä tarkoituksia varten

11.

Komissio selvitti lupapäätöksensä johdanto-osan neljännessä, kuudennessa ja seitsemännessä perustelukappaleessa, että EFSA oli 15.2.2012 antanut asetuksen N:o 1829/2003 6 ja 18 artiklan mukaisesti puoltavan lausunnon, jossa todettiin, että muuntogeeninen soija, sellaisena kuin se on kuvattu hakemuksessa, on yhtä turvallista kuin sen ei-muuntogeeninen vastine, kun on kyse sen mahdollisista vaikutuksista ihmisten ja eläinten terveyteen ja ympäristöön. Komission mukaan EFSA totesi myös, että hakijan toimittama ympäristönseurantasuunnitelma, joka sisältää yleisen seurantasuunnitelman, oli tuotteiden esitetyn käyttötarkoituksen mukainen. Tämän perusteella komissio katsoi asianmukaiseksi myöntää luvan muuntogeeniselle soijalle ja tuotteille, jotka sisältävät sitä tai koostuvat siitä, sekä elintarvikkeille ja rehuille, jotka on valmistettu siitä hyväksymishakemuksen mukaisesti.

12.

Valittajat pyysivät 6.8.2012 päivätyssä kirjeessään komissiota toteuttamaan lupapäätöksen sisäisen uudelleentarkastelun asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan nojalla. Valittajat katsoivat muun muassa, että arvio, jonka mukaan muuntogeeninen soija vastaa olennaisesti vastinettaan, oli virheellinen, ettei yhteis-/yhdistelyvaikutuksia ollut otettu huomioon, ettei immunologisia riskejä ollut arvioitu riittävästi ja ettei terveyteen kohdistuvia vaikutusten seurantaa ollut edellytetty.

13.

Terveydestä ja elintarviketurvallisuudesta vastaava komission jäsen ilmoitti 8.1.2013 annetussa riidanalaisessa päätöksessä TestBioTechille, ettei komissio hyväksy yhtäkään oikeudellista ja tieteellistä väitettä, joilla perusteltiin lupapäätöksen sisäistä uudelleentarkastelua koskevaa pyyntöä. Komissio katsoi näin ollen, että lupapäätös oli asetuksen N:o 1829/2003 mukainen. Tarkemmin sanoen komissio hylkäsi TestBioTechin sisäistä uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä esitetyt väitteet, joiden mukaan lupapäätös on lainvastainen, koska EFSA:n toteamus kyseessä olevan soijan ”olennaisesta vastaavuudesta” on virheellinen, koska yhteis-/yhdistelyvaikutuksia ei ollut otettu huomioon, koska immunologisia riskejä ei ollut arvioitu riittävästi ja koska terveyteen kohdistuvien vaikutusten seurantaa ei ollut edellytetty.

14.

Samana päivänä terveydestä ja elintarviketurvallisuudesta vastaava komission jäsen lähetti European Network of Scientists for Social and Environmental Responsibilitylle ja Sambucusille toisen ja kolmannen päätöksen, jotka olivat olennaisilta osin samanlaisia kuin TestBioTechille lähetetty riidanalainen päätös.

15.

Kyseisissä kolmessa päätöksessä komissio myönsi, että valittajat täyttivät asetuksen N:o 1367/2006 11 artiklassa esitetyt edellytykset ja olivat näin ollen kyseisessä artiklassa tarkoitettuina valtioista riippumattomina järjestöinä oikeutettuja pyytämään sisäistä uudelleentarkastelua.

16.

Valittajat nostivat 18.3.2013 jättämällään kannekirjelmällä unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jolla ne vaativat riidanalaista päätöstä kumottavaksi.

17.

Ne esittivät kanteensa tueksi lähinnä neljä kanneperustetta, joissa väitettiin ensinnäkin, ettei muuntogeenisen soijan ja sen tavanomaisen vastineen välillä ole olennaista vastaavuutta; toiseksi, ettei yhteis-/yhdistelyvaikutuksia ja myrkyllisyyttä ole arvioitu; kolmanneksi, ettei tyhjentävää immunologista arviointia ole tehty; ja neljänneksi, ettei muuntogeenistä soijaa sisältävien tuotteiden kulutusta ole valvottu markkinoille saattamista koskevan luvan myöntämisen jälkeen.

18.

Komissio, EFSA sekä Monsanto Europe ja Monsanto Company (jäljempänä Monsanto) väittivät, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi jätettävä kanne osittain tutkimatta ja hylättävä se osittain perusteettomana.

19.

Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin jätti kanteen osittain tutkimatta ja hylkäsi sen osittain perusteettomana sekä velvoitti valittajat vastaamaan oikeudenkäyntikuluista (lukuun ottamatta väliintulijoille aiheutuneita kuluja).

20.

Valittajat vaativat valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion ja kumoamaan riidanalaisen päätöksen tai toissijaisesti palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

21.

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

22.

Valittajat esittävät valituksensa tueksi viisi valitusperustetta. Ne väittävät ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen katsoessaan, että jotkin niiden väitteet, todisteet ja/tai esittämät seikat oli jätettävä tutkimatta. Toiseksi ne väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen asettaessaan vääränlaisen ja kohtuuttoman todistustaakan voittoa tavoittelemattomille yhdistyksille, jotka nostivat kanteet asetuksen N:o 1367/2006 10 ja 12 artiklan nojalla. Kolmanneksi ne väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen jättäessään tunnustamatta, että EFSA:n lakisääteisten velvoitteidensa mukaisesti julkaisemat ohjeet saavat aikaan legitiimin odotuksen siitä, että niitä noudatetaan. Neljänneksi ne väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, että asetuksessa N:o 1829/2003 vaadittua kaksivaiheista turvallisuusarviointia ei ollut tarpeen noudattaa. Viidenneksi ne väittävät vielä, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen hylätessään tietyt osat valittajien väitteistä, joiden mukaan komissio ei ollut tutkinut asianmukaisesti kyseessä olevan soijan mahdollista myrkyllisyyttä eikä edellyttänyt valvontaa sen vaikutuksesta luvan myöntämisen jälkeen.

23.

Unionin tuomioistuimen pyynnöstä tarkastelen ainoastaan toista valitusperustetta. Koska kyseinen valitusperuste koskee sisäistä uudelleentarkastelua koskevan menettelyn luonnetta, laajuutta ja edellytyksiä sekä asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklassa tarkoitettua uudelleentarkastelusta tehdyn päätöksen oikeudellista valvontaa, tarkastelen niitä ensin abstraktilla tasolla, ennen kuin sovellan niitä nimenomaisesti toiseen valitusperusteeseen.

24.

Näin ollen tulkitsen asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklaa (sen sanamuotoa, rakennetta, lainsäädäntöhistoriaa ja tavoitetta), ja ehdotan konkreettisia arviointiperusteita, joita olisi noudatettava sisäistä uudelleentarkastelua koskevassa menettelyssä.

25.

Asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohdan mukaan jokainen valtioista riippumaton järjestö, joka täyttää saman asetuksen 11 artiklassa esitetyt edellytykset, on oikeutettu pyytämään sisäistä uudelleentarkastelua siltä unionin toimielimeltä tai elimeltä, joka on toteuttanut ympäristölainsäädännön nojalla hallintotoimen. Tällainen pyyntö on tehtävä kirjallisesti kuuden viikon kuluessa hallintotoimen hyväksymisestä, siitä ilmoittamisesta tai sen julkaisemisesta, sen mukaan, mikä näistä on tehty viimeksi. Pyynnössä on esitettävä perusteet uudelleentarkastelulle. ( 6 ) Asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 2 kohdan mukaan 1 kohdassa tarkoitetun unionin toimielimen ja elimen on käsiteltävä kaikki tällaiset pyynnöt, jolleivät ne ole selvästi perusteettomia. Sen on ilmoitettava perustelunsa kirjallisessa vastauksessa mahdollisimman pian ja viimeistään kahdentoista viikon kuluttua pyynnön vastaanottamisesta.

26.

Tästä sanamuodosta näin ollen seuraa, että toimivaltainen unionin toimielin tai elin käsittelee pyynnön vain, jos siinä 1) esitetään perusteet uudelleentarkastelulle eikä se 2) ole selvästi perusteeton. Kyseisen säännöksen sanamuodosta ei voida kuitenkaan päätellä suoraan esitettyjen perusteiden perusteltavuutta koskevia täsmällisempiä edellytyksiä.

27.

Asetuksen N:o 1367/2006 12 artiklan, joka on sisäistä uudelleentarkastelua ja oikeuden saatavuutta koskevan IV osaston viimeinen säännös, 1 kohdassa säädetään, että sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön 10 artiklan nojalla tehnyt valtioista riippumaton järjestö voi nostaa kanteen Euroopan [unionin] tuomioistuimessa perustamissopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti.

28.

Olisi nähdäkseni hyvän lainkäytön vastaista, jos pyynnön esittäjä voisi lisätä tai täsmentää sisäistä uudelleentarkastelua koskevia perusteita Euroopan unionin tuomioistuimissa. Pyynnön esittäjän on siksi nimenomaisesti esitettävä kaikki sisäistä tarkastelua koskevat perusteet jo itse pyynnössä.

29.

Unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevan menettelyn yhteydessä on turvauduttu analogisesti toiseen unionin oikeudessa säädettyyn uudelleentarkastelua koskevaan menettelyyn. Unionin yleinen tuomioistuin näyttää valituksenalaisen tuomion 51 kohdassa rinnastavan ( 7 ) asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan ja direktiivin 91/414/ETY ( 8 ) 4 artiklan 5 kohdan ja 8 artiklan 3 kohdan toisiinsa.

30.

En kannata rinnastusta direktiiviin 91/414. Unionin tuomioistuin nimittäin totesi tuomion Stichting Zuid-Hollandse Milieufederatie kohdassa, jota unionin yleinen tuomioistuin sovelsi analogisesti, että ”direktiivin 91/414 4 artiklan 5 kohdan ja 8 artiklan 3 kohdan tarkastelusta yhdessä käy ilmi, että tämän tutkimuksen tarkoituksena ei ole yksittäisen tehoaineen vaan lopullisen kasvinsuojeluaineen uudelleenarviointi ja että tällaista tutkimusta ei suoriteta asianomaisten yksityishenkilöiden vaan kansallisten viranomaisten aloitteesta”. ( 9 ) Direktiivin 91/414 4 artiklan 5 kohdassa säädetään näin ollen, että kasvinsuojeluaineita koskevat luvat voidaan käsitellä uudelleen, ”jos on syytä uskoa, että jokin 1 kohdassa[ ( 10 )] luetelluista vaatimuksista ei enää täyty. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat pyytää luvan hakijaa tai osapuolta, johon soveltamisalaa on laajennettu 9 artiklan mukaisesti, toimittamaan uutta käsittelyä varten tarvittavat lisätiedot. Luvan voimassaoloa voidaan tarvittaessa jatkaa ajanjaksolla, joka on tarpeen uutta käsittelyä ja lisätietojen toimittamista varten.”

31.

Edellä esitetystä ilmenee, että direktiivin 91/414 4 artiklan 5 kohdassa ja 8 artiklan 3 kohdassa säädetyn uudelleentarkastelua koskevan menettelyn tarkoituksena on arvioida uudelleen lopputuotteena käytettävää kasvinsuojeluainetta eli konkreettista tulosta. Asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklassa säädetty sisäistä uudelleentarkastelua koskeva menettely, jota sivumennen sanoen sovelletaan kaikkiin ”ympäristölainsäädännön nojalla toteutettuihin hallintotoimiin”, koskee sitä vastoin hallinnollisen menettelyn uudelleentarkastelua, joka ei välttämättä vaikuta lupapäätöksen konkreettiseen tulokseen. ( 11 )

32.

Sama pätee sattumalta asetuksen N:o 1107/2009 ( 12 ) 21 artiklassa tarkoitettuun uudelleentarkastelua koskevaan menettelyyn. Tämän asetuksen, jolla kumottiin direktiivi 91/414, 21 artiklassa säädetään uudelleentarkastelua koskevasta menettelystä uuden tieteellisen ja teknisen tietämyksen ja seurantatietojen perusteella. Tämä ei voi olla asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklassa tarkoitetun sisäistä uudelleentarkastelua koskevan menettelyn perusajatus. Kuten kyseisen säännöksen 2 ja 3 kohdasta seuraa, sisäistä uudelleentarkastelua koskeva menettely liittyy kronologisesti niin läheisesti lupamenettelyyn, ettei sisäistä uudelleentarkastelua koskevan menettelyn tarkoituksena voi olla se, että saataville mahdollisesti tullut uusi tieteellinen ja tekninen tietämys ja uudet seurantatiedot pitäisi ottaa huomioon. Sisäistä uudelleentarkastelua koskevassa menettelyssä on sen sijaan tarkoitus selvittää, onko lupamenettelyssä mahdollisesti jäänyt joitain seikkoja huomaamatta.

33.

Kuten asetuksen N:o 1367/2006 johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan, yhteisö allekirjoitti Århusin yleissopimuksen 25.6.1998 ja hyväksyi sen 17.2.2005. Lisäksi kyseisen asetuksen johdanto-osan 4, 5, 6, 7, 9, 12, 13, 16, 17 ja 18 perustelukappaleessa viitataan nimenomaisesti Århusin yleissopimukseen.

34.

Asetukseen N:o 1367/2006 sisältyy näin ollen säännöksiä ”Århusin yleissopimuksen vaatimusten soveltamisesta [unionin] toimielimiin ja elimiin”. ( 13 ) Asetus N:o 1367/2006 on näin ollen osa lainsäädäntöä, jolla Århusin yleissopimus saatetaan osaksi unionin oikeutta. ( 14 ) Sitä sovelletaan unionin toimielimiin ja elimiin Århusin yleissopimuksen soveltamisalalla. ( 15 )

35.

Asetuksen N:o 1367/2006 10 ja 12 artiklalla on tarkoitus saattaa osaksi unionin oikeutta Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappale, jonka mukaan kukin sopimuspuoli varmistaa, että yleisöön kuuluvilla, jotka täyttävät mahdolliset kansallisessa lainsäädännössä asetetut vaatimukset, on mahdollisuus turvautua hallinnollisiin tai tuomioistuinmenettelyihin yksityishenkilöiden ja viranomaisten sellaisten toimien tai laiminlyöntien tutkimiseksi uudelleen, jotka ovat sopimuspuolen kansallisen ympäristölainsäädännön säännösten kanssa ristiriidassa. ( 16 )

36.

Tässä yhteydessä 10 artiklassa tarkoitetulla sisäistä uudelleentarkastelua koskevalla menettelyllä on tarkoitus helpottaa ”oikeutettujen yksiköiden” muutoksenhaku- ja vireillepanomahdollisuuksia, joita tällaisilla yksiköillä ei olisi SEUT 263 artiklan neljännen kohdan, sellaisena kuin unionin tuomioistuin sitä tulkitsee, nojalla. ( 17 ) Kun sisäistä uudelleentarkastelua koskevasta pyynnöstä tehty päätös osoitetaan kyseiselle oikeutetulle yksikölle, se täyttää SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetut suoraa koskemista koskevat edellytykset ja voi helposti nostaa kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa (asetuksen N:o 1367/2006 12 artikla, luettuna yhdessä SEUT 263 artiklan 4 kohdan kanssa).

37.

Lainsäädäntöhistorian perusteella voitaisiin näin ollen väittää, että edellytykset, jotka pyynnön esittäjien on täytettävä, eivät saa olla niille liian hankalia. Jos sisäistä uudelleentarkastelua koskevat edellytykset olisivat liian tiukkoja, pyrkimys helpottaa oikeuden saatavuutta ei toteutuisi. Asetuksen N:o 1367/2006 lainsäädäntöhistoriasta ei kuitenkaan voida nähdäkseni päätellä täsmällisempiä edellytyksiä.

38.

Valituksenalaisen tuomion 51 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että ”kyseisessä uudelleentarkastelussa ei ole tarkoitus arvioida uudelleen kyseessä olevien tuotteiden markkinoille saattamista koskevaa lupaa”.

39.

Sisäistä uudelleentarkastelua koskevan menettelyn tavoite on kuitenkin vielä määriteltävä. Se riippuu sisäistä uudelleentarkastelua koskevan menettelyn mahdollisesta tuloksesta. Valituksenalaisen tuomion 52 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että lupapäätöksen tehneen toimielimen tai elimen ”on tarkasteltava pyyntöä, ja se voi sisäisen uudelleentarkastelun päätyttyä joko hylätä perustellulla päätöksellä sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön perusteettomana tai sen perusteella, ettei sisäinen uudelleentarkastelu johtanut eri tulokseen kuin lupapäätös, tai sikäli kuin on lain mukaan sallittua, toteuttaa minkä tahansa asianmukaiseksi katsomansa toimenpiteen lupapäätöksen muuttamiseksi, myös luvan muuttamiseksi, keskeyttämiseksi tai kumoamiseksi”.

40.

Edellä esitetystä seuraa, että sisäinen uudelleentarkastelu voi johtaa lupapäätöksen peruuttamiseen. Sisäistä uudelleentarkastelua koskevassa menettelyssä on näin ollen tarkoitus tarkastella uudelleen lupapäätökseen johtanutta menettelyä, jotta voidaan tarkistaa, voidaanko lupapäätöksen tarkistamista perustella uusilla tiedoilla tai tunnettujen tietojen uudelleenarvioinnilla.

41.

Tämä tavoite on täysin sopusoinnussa ympäristölainsäädännössä vahvistetun ennalta varautumisen periaatteen kanssa, jonka mukaan silloin, kun esiintyy epävarmuutta siitä, onko olemassa ihmisten terveyteen kohdistuvaa vaaraa, tai siitä, minkä laajuinen tämä vaara on, suojatoimenpiteitä saadaan toteuttaa tarvitsematta odottaa, että näiden vaarojen olemassaolo ja vaarojen vakavuus osoitetaan täysin. ( 18 )

42.

Sisäistä uudelleentarkastelua koskeva menettely voi auttaa paljastamaan vaarat, joita ei ollut huomattu lupamenettelyssä.

43.

Tämä tavoite soveltuu lisäksi yhteen Århusin yleissopimuksen tavoitteiden kanssa, ja kyseinen yleissopimus on epäilemättä otettava huomioon asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan tulkinnassa. ( 19 ) Kuten hyvin tiedetään, kyseisellä yleissopimuksella on kolme tavoitetta ympäristöasioissa. Sen tavoitteena on ensinnäkin helpottaa tiedon saantia, toiseksi edistää yleisön osallistumista päätöksentekoon ja kolmanneksi varmistaa oikeuden saatavuus, ja käsiteltävässä asiassa merkityksellinen tavoite on selvästikin oikeuden saatavuus. ( 20 )

44.

Asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklassa säädetään, että sisäistä uudelleentarkastelua koskevasta pyynnöstä tehdään päätös. Tähän päätökseen – joka osoitetaan uudelleentarkastelua koskevan menettelyn vireille panneelle valtioista riippumattomalle järjestölle – voidaan hakea muutosta asetuksen N:o 1367/2006 12 artiklan, luettuna yhdessä SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kanssa, nojalla. Asetuksen N:o 1367/2006 10 ja 12 artiklassa näin ollen helpotetaan perussopimuksen määräyksissä taattua oikeuden saatavuutta, koska niiden soveltaminen johtaa SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettuun yksilölliseen päätökseen.

45.

Edellä esitetystä tulkinnasta seuraa, ettei kysymystä siitä, pitäisikö uudelleentarkastelua koskeva menettely panna vireille, voida jättää menettelyn osalta toimivaltaisen toimielimen tai elimen harkintaan. Se olisi ristiriidassa edellä esitetyn uudelleentarkastelua koskevan menettelyn tavoitteen kanssa.

46.

Uudelleentarkastelun tehokkuutta ajatellen ehdotan, että uudelleentarkastelua koskevan menettelyn aikana noudatetaan seuraavia edellytyksiä ja vaiheita.

47.

Ensinnäkin kaikki sisäistä uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä esitetyt väitteet olisi asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 2 kohdan nojalla otettava huomioon, jolleivät ne ole selvästi perusteettomia. Toimivaltaisen toimielimen tai elimen asiana on osoittaa, että väite on selvästi perusteeton. Tämä voidaan päätellä asetuksen 10 artiklan 2 kohtaan sisältyvästä sanasta ”jolleivät”.

48.

Toiseksi toimivaltaisen unionin toimielimen tai elimen olisi kuultava EFSA:ta tai jotain muuta lupamenettelyyn osallistunutta laitosta tai toimielintä varmistaakseen, ovatko pyynnössä esitetyt väitteet perusteltuja.

49.

Kolmanneksi toimivaltaisen unionin toimielimen tai elimen olisi tehtävä sisäistä uudelleentarkastelua koskevasta pyynnöstä päätös yksityiskohtaisine perusteluineen, joissa vastataan konkreettisesti pyynnössä esitettyihin väitteisiin, jollei väite ole selvästi perusteeton. Pyynnön esittäjän on voitava esitettyjen perustelujen perusteella ymmärtää toimivaltaisen toimielimen tai elimen päättely.

50.

Edellä esitetystä uudelleentarkastelua koskevan menettelyn tavoitteesta seuraa, ettei pyynnön esittäjällä saisi olla liian suurta väittämistaakkaa sisäistä uudelleentarkastelua koskevassa menettelyssä, jotta se voi panna vireille kyseisen menettelyn. ( 21 )

51.

Edellä kuvailluista asetuksen N:o 1367/2006 10 ja 12 artiklan rakenteesta ja tavoitteesta on muistutettava, että 1) perustelut on ainakin ”esitettävä” ja että 2) pyyntö ei saa olla selvästi perusteeton. Yhtäältä voidaan päätellä, etteivät selvästi perusteettomat väitteet täytä kyseisiä edellytyksiä. Toisaalta ei ole mitään sellaista säännöstä, jonka mukaan pyynnön esittäjillä olisi aineellinen väittämistaakka, joka täytetään esittämällä vaatimuksia tukeva näyttö.

52.

Jos pyynnön esittäjät kuitenkin pyytävät enemmän kuin pelkästään käsittelemään väitteitään, sisäistä uudelleentarkastelua koskevaa menettelyä pyytävien voidaan odottaa esittävän konkreettisia ja täsmällisiä väitteitä, jotka saattaisivat horjuttaa lupapäätöksen perustana olevaa tosiseikkoja koskevaa tilannetta. Kun lupapäätöksen tekee viranomainen – komissio – toista hallintoelintä – EFSA:ta – kuultuaan, lupapäätöksen voidaan olettaa olevan todenperäinen, täydellinen ja täsmällinen, koska kyseiset viranomaiset ovat luonteeltaan puolueettomia. Tällaista intensiivisempää sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön olisi näin ollen perustuttava väitteisiin, joilla kyseenalaistetaan tämä. Pyynnön esittäjien olisi voitava esittää väitteensä tueksi jokin peruste ja/tai todiste, joka herättäisi vakavia epäilyjä edellä mainitusta olettamasta. Täyttä näyttöä ei edellytetä koskaan. Pelkkä spekulaatiokaan ei toisaalta riittäisi.

53.

Komissiolla on laaja harkintavalta uudelleentarkastelun tuloksen osalta: se voi ensinnäkin todeta, ettei uudelleentarkastelu edellytä luvan (lupamenettelyn) uudelleentarkastelua, toiseksi avata lupamenettelyn uudelleen ja jättää tuloksen avoimeksi ja kolmanneksi, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi perustellusti valituksenalaisen tuomion 52 kohdassa, ”toteuttaa minkä tahansa muun asianmukaiseksi katsomansa toimenpiteen lupapäätöksen muuttamiseksi, myös luvan muuttamiseksi, keskeyttämiseksi tai kumoamiseksi”. Neljänneksi, jos sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö on selvästi perusteeton, se voi – noudattamatta edellä esitettyä toista ja kolmatta vaihetta – hylätä pyynnön selvästi perusteettomansa. Tämä harkintavalta riippuu pyynnön esittäjien esittämien väitteiden laadusta: mitä paremmin ne on perusteltu, sitä enemmän komission on edettävä lupamenettelyn uudelleentarkastelun suuntaan.

54.

Asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklassa säädettyä sisäistä uudelleentarkastelua koskevan päätöksen tuomioistuinvalvonnan tehokkuudesta on todettava, että 12 artiklaan, jonka kahdessa kohdassa ainoastaan todetaan, että se, jolle uudelleentarkastelua koskeva päätös on osoitettu, voi nostaa kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa perussopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti, ei sisälly mitään tuomioistuinvalvonnan tehokkuutta koskevaa edellytystä.

55.

Kuten unionin yleinen tuomioistuin aivan oikein totesi valituksenalaisen tuomion 77 kohdassa, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätösten tuomioistuinvalvonta on rajoitettua silloin, kun ne edellyttävät monitahoista tosiseikkojen arviointia ja päätöksen tekevällä viranomaisella on niissä siksi laaja harkintavalta. Unionin tuomioistuimet eivät voi tällaisia päätöksiä tarkastellessaan korvata kyseisen viranomaisen tekemää arviointia omalla tosiseikkojen arvioinnillaan. Siten unionin tuomioistuinten on tällaisessa tapauksessa rajoituttava tutkimaan tosiseikkojen paikkansapitävyyttä ja kyseisen viranomaisen niistä tekemää oikeudellista arviointia sekä erityisesti sitä, ettei kyseisen viranomaisen toiminnassa ole tehty ilmeistä virhettä tai käytetty harkintavaltaa väärin tai ettei kyseinen viranomainen ole selvästi ylittänyt harkintavaltansa rajoja. ( 22 )

56.

Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi perustellusti valituksenalaisen tuomion 76 kohdassa, tämä rajoitus on täysin Århusin yleissopimuksen mukainen. Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleessa määrätään, että ”kukin sopimuspuoli varmistaa, että yleisöön kuuluvilla, jotka täyttävät mahdolliset kansallisessa lainsäädännössä asetetut vaatimukset, on – – mahdollisuus turvautua hallinnollisiin tai tuomioistuinmenettelyihin”. Euroopan unioniin mukautettuna riittää, että oikeuden saatavuutta koskevat edellytykset ovat samat kuin unionin oikeudessa yleisesti säädetyt edellytykset. Jos unionin oikeudessa säädetään rajoitetusta tuomioistuinvalvonnasta, tätä rajoitusta voidaan soveltaa, jos unionin säädöksen tavoite on sopusoinnussa Århusin yleissopimuksen kanssa.

57.

Toisessa valitusperusteessaan valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen asettaessaan vääränlaisen ja kohtuuttoman todistustaakan valtioista riippumattomille järjestöille, jotka nostivat kanteet asetuksen N:o 1367/2006 10 ja 12 artiklan nojalla.

58.

Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin sovelsi valituksenalaisen tuomion 67, 83 ja 88 kohdassa todistustaakkaa eri asiayhteydessä, joka on epäasianmukainen käsiteltävässä asiassa, ja sovelsi tätä todistustaakkaa tavalla, joka on ristiriidassa sen oman päätelmän kanssa, jonka mukaan valtioista riippumattomien järjestöjen ei tarvitse näyttää toteen, ettei muuntogeeninen organismi ole turvallinen.

59.

Valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin näin ollen sovelsi tuomiossa Schräder v. CPVO ( 23 ) esitettyä todistusperustetta asetuksen N:o 1367/2006 soveltamisalaan kuuluviin tapauksiin ja totesi, että ”kolmannen, joka riitauttaa markkinoille saattamista koskevan luvan, on esitettävä olennaiset todisteet, jotka ovat omiaan luomaan vakavia epäilyjä siitä, onko kyseinen lupa myönnetty lainmukaisesti”. Toisessa kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että pyynnön esittäjän ”on esitettävä seikkojen kokonaisuus, joka herättää vakavia epäilyjä lupapäätöksen lainmukaisuudesta” (valituksenalaisen tuomion 88 kohta). Valittajien mukaan ei ole selvää, onko näitä perusteita kohdeltava samalla tavoin.

60.

Unionin yleinen tuomioistuin oli joka tapauksessa väärässä todetessaan, että asetuksen N:o 1367/2006 10 tai 12 artiklan nojalla vireille pantuihin menettelyihin olisi sovellettava näin korkeaa kynnysarvoa koskevaa perustetta, koska kyseessä olevat tilanteet eivät ole samanlaisia. Asetuksen N:o 1367/2006 12 artiklan nojalla nostetaan kanne (asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan mukaisesti esitetyistä) sisäistä uudelleentarkastelua koskevista pyynnöistä tehdyistä päätöksistä ( 24 ) eikä markkinoille saattamista koskevasta luvasta tehdystä päätöksestä. Sisäistä uudelleentarkastelua koskevien pyyntöjen tarkoituksena on, että esiin tuodut huolenaiheet todetaan perustelluiksi. Tuomiossa Schräder v. CPVO ( 25 ) unionin tuomioistuin käsitteli todistuksellista ja oikeudellista rasitetta tapauksessa, jossa kolmas osapuoli riitautti suoraan päätöksen olla julistamatta lupaa mitättömäksi täysin erilaisessa mitättömyysmenettelyssä.

61.

Unionin yleinen tuomioistuin teki näin ollen oikeudellisen virheen todetessaan kyseisen todistustaakan perusteella valituksenalaisen tuomion 134, 135, 148–150, 157, 163–168, 170, 205–209, 217–224, 230, 231, 238–243, 246, 247, 256, 282, 287 ja 289 kohdassa, etteivät pyynnön esittäjät osoittaneet, ettei kyseessä oleva soija ollut turvallista.

62.

Komissio katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen asettama todistuskynnys on täysin asianmukainen asetuksessa N:o 1367/2006 säädetyn sisäistä uudelleentarkastelua koskevan menettelyn luonteen vuoksi. Tässä yhteydessä on sen mukaan loogista, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että pyynnön esittäjän, joka riitauttaa sisäistä uudelleentarkastelua koskevan toimen pätevyyden taustalla olevan hallintoimen (toimi, joka ei ole itse kumoamiskanteen kohteena) perusteella, on osoitettava esittäneensä sisäistä uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä seikkoja, jotka herättävät vakavia epäilyjä taustalla olevan hallintotoimen lainmukaisuudesta, saadakseen sisäistä uudelleentarkastelua koskevan päätöksen kumotuksi. Ilman tällaista arviointiperustetta taustalla olevan hallintotoimen lainmukaisuuden riitauttamiseen ja samaan taustalla olevaan hallintotoimeen liittyvän sisäistä uudelleentarkastelua koskevan päätöksen riitauttamiseen sovellettaisiin samoja arviointiperusteita.

63.

Unionin yleisen tuomioistuimen asettama todistuskynnys ei komission mukaan ole ”korkeaa kynnysarvoa koskeva peruste”, toisin kuin valittajat väittävät. Tämä ei tarkoita, että sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön esittäjän olisi tehtävä riskiarviointi uudelleen tai esitettävä näyttöä siitä, ettei luvan saanut muuntogeeninen organismi ole turvallinen. Kuten unionin yleinen tuomioistuin selkeästi totesi valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa, sen tarvitsee ainoastaan esittää olennaiset todisteet, jotka ovat omiaan luomaan vakavia epäilyjä siitä, onko kyseinen lupa myönnetty lainmukaisesti.

64.

Toisin kuin valittajat väittävät, nimittäin että ”[sisäistä uudelleentarkastelua] koskevien pyyntöjen tavoitteena on, että esitetty huolenaihe todetaan perustelluksi”, komission mukaan ei voi olla niin, että heti, kun pyynnön esittäjä esittää jonkin epäilyn luvan pätevyydestä, vaikka tämä epäily ei ole vakava, toimielimen on keskeytettävä lupa ja tutkittava tätä epäilyä varmistaakseen, onko se perusteltu (esimerkiksi pyytämällä pyynnön esittäjää toteuttamaan lisätutkimuksia tai kokeita). Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä valituksenalaisen tuomion 67, 83 ja 88 kohdassa.

65.

Muista toisessa valitusperusteessa riitautetuista seikoista komissio toteaa, etteivät valittajat kiistä sitä, että kaikissa kyseisissä riitautetuissa kohdissa sovellettu oikeudellinen arviointiperuste oli se, josta ne valittavat toisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa, nimittäin että niiden oli esitettävä näyttöä, joka herättää vakavia epäilyjä lupapäätöksen lainmukaisuudesta. Tästä seuraa, ettei kyseiseen valituksen osaan sisälly itsenäistä oikeudellista virhettä koskevaa väitettä. Edellä esitetyn perusteella toisen valitusperusteen toinen osa olisi hylättävä, koska siltä selvästi puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

66.

Asetuksen N:o 1367/2006 10 ja 12 artiklan mukaan 1) sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön perustelut on ainakin ”esitettävä” eikä 2) pyyntö saa olla selvästi perusteeton. Kuten edellä analysoitiin, perusteettomat väitteet eivät täytä kyseisiä edellytyksiä. Ei ole kuitenkaan mitään sellaista säännöstä, jonka mukaan pyynnön esittäjillä olisi tosiasiallinen väittämistaakka ja velvollisuus esittää todisteita.

67.

Kuten komissio aivan oikein totesi, lupapäätökseen johtava lupamenettely ja uudelleentarkastelua koskeva menettely, jonka seurauksena lupamenettely voidaan, mutta sitä ei välttämättä tarvitse avata uudelleen, eroavat kuitenkin toisistaan perustavanlaatuisesti. Samaan aikaan valittajilla ei ole SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla oikeutta riitauttaa suoraan itse lupapäätöstä, koska lupapäätös ei koske niitä suoraan tai erikseen.

68.

Kuten edellä todettiin, jos pyynnön esittäjät haluavat perusteellisemman uudelleentarkastelua koskevan menettelyn, sisäistä uudelleentarkastelua koskevaa menettelyä pyytävien voidaan odottaa esittävän konkreettisia ja täsmällisiä väitteitä, jotka saattaisivat horjuttaa lupapäätöksen perustana olevaa tosiseikkoja koskevaa tilannetta. Kun lupapäätöksen tekee puolueeton viranomainen – komissio – toista puolueetonta elintä – EFSA:ta – kuultuaan, on olemassa tietty olettama lupamenettelyn ja lupapäätöksen todenperäisyydestä, täydellisyydestä ja täsmällisyydestä. Tällaista sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön olisi näin ollen perustuttava väitteisiin, joilla kyseenalaistetaan tämä. Pyynnön esittäjien olisi voitava esittää väitteidensä tueksi jokin peruste ja/tai todiste, joka herättäisi vakavia epäilyjä edellä mainitusta olettamasta. Täyttä näyttöä ei edellytetä koskaan. Pelkkä spekulaatiokaan ei toisaalta riittäisi.

69.

Unionin yleisen tuomioistuimen kehittämät arviointiperusteet olisi näin ollen ymmärrettävä aineelliseksi edellytykseksi, jonka mukaan perusteellisempaa sisäistä uudelleentarkastelua pyytävän on esitettävä väitteitä, jotka herättäisivät vakavia epäilyjä lupamenettelystä ja/tai lupapäätöksestä. Näin ymmärrettynä unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä valituksenalaisen tuomion 67, 83 ja 88 kohdassa. ( 26 )

70.

Muiden toisessa valitusperusteessa esitettyjen seikkojen osalta komissio korosti perustellusti, etteivät valittajat kiistä sitä, että kaikissa kyseisissä kiistetyissä kohdissa sovellettu oikeudellinen arviointiperuste oli se, josta valittajat valittavat toisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa, nimittäin että niiden oli esitettävä seikkoja, jotka herättävät vakavia epäilyjä lupapäätöksen lainmukaisuudesta. Tästä seuraa, ettei kyseiseen valituksen osaan sisälly itsenäistä oikeudellista virhettä koskevaa väitettä ja että tämä osa on hylättävä, koska siltä selvästi puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

71.

Toinen valitusperuste on näin ollen hylättävä.

72.

Edellä esitetyn perusteella ja tämän vaikuttamatta muiden valitusperusteiden hyväksyttävyyteen ehdotan, että unionin tuomioistuin jättää osittain tutkimatta ja hylkää osittain perusteettomana toisen valitusperusteen, jonka TestBioTech eV, European Network of Scientists for Social and Environmental Responsibility eV ja Sambucus eV ovat esittäneet unionin yleisen tuomioistuimen 15.12.2016 antamasta tuomiosta TestBioTech ym. vastaan komissio (T‑177/13, ei julkaistu, EU:T:2016:736) tekemässään valituksessa.