Kanne 4.1.2016 – Puolan tasavalta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-5/16)

(2016/C 098/30)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Puolan tasavalta (asiamies: B. Majczyna)

Vastaaja: Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Puolan tasavalta vaatii, että markkinavakausvarannon perustamisesta unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään, sen toiminnasta sekä direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2015/1814 kumotaan ja Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Riidanalaisen päätöksen ilmoitettuna tavoitteena on tarttua unionin markkinoilla kasvihuonekaasupäästöjen tarjonnan ja kysynnän välisiin rakenteellisiin epäsuhtiin, jotka johtavat siihen, etteivät päästöoikeudet saavuta markkinoilla niitä hintoja, jotka vastaavat unionin lainsäätäjän odotuksia. Lähtökohtaisesti tähän tavoitteeseen pitäisi päästä perustamalla markkinavakausvarantomekanismi (MSR), joka perustuu siihen, että markkinoilla saatavissa olevien päästöoikeuksien määrä vähenee siirtämällä ne varantoon, kun markkinoilla on huomattava päästöoikeuksien ylijäämä ja tietyt edellytykset täyttyvät, kun taas huutokaupattavien päästöoikeuksien määrä nousee, kun markkinoilla saatavilla olevien päästöoikeuksien määrä alittaa 400 miljoonaa.

Puolan tasavalta esittää riidanalaista päätöstä vastaan seuraavat kanneperusteet:

Ensimmäinen kanneperuste koskee SEUT 192 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä 192 artiklan 2 kohdan c alakohdan kanssa, rikkomista antamalla riidanalainen päätös tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, vaikka tämä päätös on toimenpide, joka vaikuttaa merkittävästi jäsenvaltion valintaan eri energianlähteiden välillä ja sen energiahuollon yleiseen rakenteeseen.

Puolan tasavallan mukaan riidanalainen päätös vaikuttaa merkittävästi energianlähteiden valintaan ja energiahuollon yleiseen rakenteeseen Puolassa. SEUT 192 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan tällaisen päätöksen tekee neuvosto yksimielisesti erityisessä lainsäätämisjärjestyksessä.

Toinen kanneperuste koskee vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaamista ja Eurooppa-neuvoston EU 15 artiklan mukaisen toimivallan rikkomista, koska on hyväksytty toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa Eurooppa-neuvoston 23. ja 24.10.2014 hyväksymien päätelmien kanssa.

Eurooppa-neuvoston vuonna 2014 hyväksymien päätelmien mukaan hyvin toimiva, uudistettu päästökauppajärjestelmä (EU-EHS) yhdessä markkinoiden tasapainottamisvälineen kanssa sellaisen komission esityksen mukaisesti, jossa mainitaan vuosi 2021 markkinavakausvarantomekanismin käyttöönoton ajankohtana, tulee olemaan unionin tärkein väline tavoitellun päästöjen vähentämisen tason saavuttamiseksi. Se, että riidanalaisessa päätöksessä oletetaan vuosi 2019 markkinavakausvarantomekanismin käyttöönoton ajankohdaksi, on ristiriidassa Eurooppa-neuvoston vuonna 2014 tekemille toteamuksille.

Kolmas kanneperuste koskee oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamista, koska on toteutettu toimenpiteitä, jotka vaikuttavat päästökauppakaudella ja erityisesti tämän kauden viimeisinä vuosina päästöoikeuksien kaupan järjestelmään.

Riidanalaisessa päätöksessä siirretään 900:aa miljoonaa päästöoikeutta, jotka poistettiin tai aiotaan poistaa markkinoilta vuosina 2014–2016 ja jotka palautettaisiin markkinoille vuosina 2019–2020, välittömästi vakausvarantoon, mikä johtaa siihen, etteivät ne enää palaa markkinoille. Tuolla päästökauppakaudella talouden toimijoiden saatavilla olevien päästöoikeuksien määrä on tämän vuoksi odotettua vähäisempi. Talouden toimijat voivat perustellusti odottaa, että tilapäisesti markkinoilta poistetut päästöoikeudet palaavat takaisin markkinoille vuosina 2019 ja 2020, ja ottavat tämän huomioon liikesuunnitelmissaan. Järjestelmän toiminnan periaatteiden – kuten säännösten saatavilla olevien päästöoikeuksien määrän vahvistamiseksi – ei pitäisi muuttua päästökauppakaudella, joka määrittää järjestelmään osallistuvien yritysten erilaisten toimintojen ajallista suunnittelua. Nämä periaatteet ovat olennaisia edellytyksiä, jotka ovat ratkaisevia yritysten investointitoiminnalle.

Neljäs kanneperuste koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista, koska on toteutettu toimenpiteitä, joilla saavutetaan suurempia päästöjen vähentämistavoitteita kuin Euroopan unionin kansainvälisistä velvoitteista ilmenee ja kuin mikä on tarpeellista direktiivin 2003/87/EY tavoitteen saavuttamiseksi.

Antamalla riidanalaisen päätöksen unioni saavuttaa korkeampia tavoitteita kuin ne, jotka ovat tällä hetkellä voimassa kansainvälisellä tasolla joulukuussa 2012 Dohassa hyväksytyn Kioton pöytäkirjan voimassaolon pidentämisen johdosta.

Viides kanneperuste koskee velvollisuuden arvioida riidanalaisen päätöksen vaikutuksia erityisesti yksittäisiin jäsenvaltioihin nähden ja velvollisuuden arvioida riittävällä tavalla, kuinka tämän päätöksen antaminen vaikuttaa päästöoikeuksien kauppaan, rikkomista.

(1)  EUVL L 264, s. 1.