–

Finnair Oyj, edustajanaan T. Väätäinen, asianajaja,

–

Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia, edustajanaan V. Teiramaa, asianajaja,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan M. Capolupo, avvocato dello Stato,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään I. Koskinen ja K. Simonsson,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä Montrealissa 28.5.1999 tehdyn ja Euroopan yhteisön nimissä 5.4.2001 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2001/539/EY (EYVL 2001, L 194, s. 38) hyväksytyn yleissopimuksen (jäljempänä Montrealin yleissopimus) 31 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain lentoyhtiö Finnair Oyj ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia (jäljempänä Fennia) ja joka koskee kyseisen lentoyhtiön vastuuta matkalaukussa olleiden tavaroiden katoamisesta aiheutuneesta vahingosta.

3

Montrealin yleissopimuksen johdanto-osan kolmannessa kappaleessa mainitaan muun muassa, että kyseisen yleissopimuksen sopimusvaltiot ilmoittavat olevansa tietoisia ”siitä, että kuluttajien etujen suojelun varmistaminen on tärkeää kansainvälisissä ilmakuljetuksissa ja että täyden korvauksen periaatteeseen perustuvat oikeudenmukaiset korvaukset ovat tarpeen”.

4

Johdanto-osan viidennessä kappaleessa todetaan seuraavaa:

”– – valtioiden yhteistoiminta tiettyjen kansainvälisiä ilmakuljetuksia koskevien määräysten yhtenäistämiseksi ja kodifioimiseksi uuden yleissopimuksen muodossa on tarkoituksenmukaisin keino saavuttaa oikeudenmukainen etujen tasapaino”.

5

Montrealin yleissopimuksen 17 artiklan, jonka otsikko on ”Matkustajan kuolema tai loukkaantuminen – matkatavaravahinko”, 2 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”Rahdinkuljettaja on vastuussa kirjatun matkatavaran tuhoutumisesta, katoamisesta tai vahingoittumisesta aiheutuneesta vahingosta ainoastaan sillä edellytyksellä, että tuhoutumisen, katoamisen tai vahingoittumisen aiheuttanut tapahtuma sattui ilma-aluksessa tai sellaisena aikana, jolloin kirjattu matkatavara oli rahdinkuljettajan huostassa. Rahdinkuljettaja ei kuitenkaan ole vastuussa, jos ja siinä määrin kuin vahinko aiheutui matkatavaran omasta viasta, laadusta tai puutteellisuudesta. Käsimatkatavaran osalta, henkilökohtaiset tavarat mukaan luettuina, rahdinkuljettaja on vastuussa, jos vahinko aiheutui rahdinkuljettajan taikka sen palveluksessa olevan henkilön tai asiamiehen huolimattomuudesta.”

6

Kyseisen yleissopimuksen 31 artiklassa, jonka otsikkona on ”Muistutusten tekeminen”, määrätään seuraavaa:

”1.   Jollei muuta näytetä, se, että vastaanottaja on vastaanottanut kirjatun matkatavaran tai tavaran tekemättä muistutusta, on todisteena siitä, että matkatavara tai tavara on toimitettu hyvässä kunnossa ja kuljetusasiakirjan tai 3 artiklan 2 kappaleessa ja 4 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetulla muulla tavalla kirjattujen tietojen mukaisesti.

2.   Vastaanottajan on tehtävä vahinkoa koskeva muistutus rahdinkuljettajalle heti kun vahinko on havaittu, kuitenkin kirjatun matkatavaran osalta viimeistään seitsemän ja tavaran osalta viimeistään neljäntoista päivän kuluessa vastaanottamispäivästä. Viivästymistä koskeva muistutus on tehtävä viimeistään kahdenkymmenenyhden päivän kuluessa siitä, kun matkatavara tai tavara on asetettu hänen saatavilleen.

3.   Muistutus on aina tehtävä kirjallisesti, ja se on annettava tai lähetettävä edellä mainittujen määräaikojen kuluessa.

4.   Jos muistutusta ei ole tehty edellä mainittujen määräaikojen kuluessa, kannevalta rahdinkuljettajaa vastaan on menetetty, paitsi jos rahdinkuljettaja on menetellyt petollisesti.”

7

Matkustajien ja heidän matkatavaroidensa ilmakuljetusta koskevasta lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta 9.10.1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2027/97 (EYVL 1997, L 285, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 13.5.2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 889/2002 (EYVL 2002, L 140, s. 2; jäljempänä asetus N:o 2027/97), 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tällä asetuksella pannaan täytäntöön Montrealin yleissopimukseen sisältyvät matkustajien ja heidän matkatavaroidensa ilmakuljetuksia koskevat määräykset ja vahvistetaan tiettyjä täydentäviä säännöksiä. – –”

8

Asetuksen N:o 2027/97 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Matkustajia ja heidän matkatavaroitaan koskevaan yhteisön lentoliikenteen harjoittajan korvausvastuuseen sovelletaan kaikkia tällaista korvausvastuuta koskevia Montrealin yleissopimuksen määräyksiä.”

9

Kristiina Mäkelä-Dermedesiotis matkusti Finnairin lennolla Malagasta (Espanja) Helsinkiin (Suomi). Saavuttuaan Helsinkiin 1.11.2010 hän huomasi, että hänen kirjaamastaan matkalaukusta puuttui joitakin tavaroita.

10

Mäkelä-Dermedesiotis ilmoitti tästä puhelimitse Finnairin asiakaspalvelun virkailijalle samana päivänä. Hän yksilöi kadonneet tavarat ja ilmoitti niiden arvon asiakaspalvelun virkailijalle, joka kirjasi Mäkelä-Dermedesiotisin antamat tiedot Finnairin tietojärjestelmään. Mäkelä-Dermedesiotis soitti 3.11.2010 uudelleen Finnairin asiakaspalveluun saadakseen todistuksen vakuutusyhtiötään Fenniaa varten. Finnair antoi pyynnön seurauksena hänelle todistuksen vahinkoilmoituksen tekemisestä.

11

Fennia korvasi tämän jälkeen Mäkelä-Dermedesiotisin kärsimän vahingon ja – saatuaan takautumisoikeuden – nosti 2.9.2011 Helsingin käräjäoikeudessa (Suomi) korvauskanteen Finnairia vastaan.

12

Finnair kiisti kannevallan ja väitti olennaisilta osin, että Mäkelä-Dermedesiotis ei ollut esittänyt kirjallista muistutusta Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 2 kappaleen mukaisessa matkatavaran vastaanottamisesta laskettavassa seitsemän päivän määräajassa.

13

Helsingin käräjäoikeus ratkaisi asian Finnairin eduksi ja hylkäsi korvauskanteen 4.9.2012 antamallaan tuomiolla.

14

Fennia valitti kyseisestä tuomiosta Helsingin hovioikeuteen (Suomi).

15

Hovioikeus tutki muun muassa Finnairin internetsivustolla matkustajille annetun ohjeistuksen, johon kuuluivat erilliset ohjeet vahinkoilmoituksen ja varsinaisen kirjallisen muistutuksen tekemistä varten. Hovioikeus totesi, että vahinkoilmoitus voitiin tehdä puhelimitse, kun taas kirjallinen muistutus oli tehtävä erillisellä palautelomakkeella seitsemän päivän kuluessa matkatavaran vastaanottamisesta. Helsingin hovioikeus ei pitänyt Finnairin internetsivuilla annettua ohjetta ”kuluttajan asemassa olevan matkustajan kannalta riittävän selkeänä ja yksiselitteisenä”. Hovioikeus katsoi, että koska ohjeessa ei mainittu, mitä tarkoitusta varten vahinkoilmoitus tuli tehdä, kuluttajan asemassa olevalle matkustajalle saattoi perustellusti syntyä käsitys, että myös puhelimitse tehty ilmoitus, jonka yrityksen työntekijä kirjaa, voi täyttää kirjallisen muistutuksen vaatimuksen. Nyt käsiteltävässä asiassa Mäkelä-Dermedesiotis oli hovioikeuden mukaan tehnyt vahingosta yksilöidyn ilmoituksen Finnairille, ja Finnairin antamasta vahinkoilmoituksen tekemistä koskevasta kirjallisesta todistuksesta ilmeni, että hänen muistutuksensa oli kirjattu määräajassa Finnairin tietojärjestelmään. Lisäksi hovioikeus mainitsee, ettei Finnair vahinkoilmoituksen vastaanottamisen jälkeen ilmoittanut matkustajalle, että se pitää tällaista ilmoitusta riittämättömänä lentoliikenteen harjoittajan korvausvastuun säilymisen kannalta ja että erillinen kirjallinen muistutus on tarpeen.

16

Helsingin hovioikeus kumosi 28.2.2014 antamallaan tuomiolla Helsingin käräjäoikeuden tuomion ja velvoitti Finnairin maksamaan korvauksen Fennialle.

17

Finnair on valittanut kyseisestä tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli korkeimpaan oikeuteen (Suomi). Finnair väittää valituksensa tueksi muun muassa, että – toisin kuin Helsingin käräjäoikeus – Helsingin hovioikeus tulkitsi Montrealin yleissopimuksen 31 artiklaa virheellisesti.

18

Tässä tilanteessa korkein oikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

19

On täsmennettävä, että Euroopan yhteisö allekirjoitti Montrealin yleissopimuksen 9.12.1999, minkä jälkeen Euroopan unionin neuvosto hyväksyi sen yhteisön nimissä 5.4.2001. Se tuli voimaan Euroopan unionin osalta 28.6.2004.

20

Kyseisestä ajankohdasta lähtien Montrealin yleissopimus on erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä, minkä seurauksena unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu sen tulkinnasta (ks. vastaavasti tuomio 10.1.2006, IATA ja ELFAA, C-344/04, EU:C:2006:10, 36 kohta ja tuomio 6.5.2010, Walz, C-63/09, EU:C:2010:251, 20 kohta).

21

Tässä yhteydessä on mainittava, että 23.5.1969 tehdyn valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 31 artiklassa, jossa kodifioidaan unionia velvoittava yleinen kansainvälinen oikeus, täsmennetään, että valtiosopimusta on tulkittava vilpittömässä mielessä ja antamalla valtiosopimuksessa käytetyille sanonnoille niille kuuluvassa yhteydessä niiden tavallinen merkitys sekä valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän valossa (tuomio 17.2.2016, Air Baltic Corporation, C-429/14, EU:C:2016:88, 24 kohta).

22

Montrealin yleissopimuksen merkityksellisiä määräyksiä on nyt käsiteltävässä asiassa tulkittava näiden seikkojen valossa.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään olennaisilta osin sitä, onko Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 4 kappaletta tulkittava siten, että muistutus on tehtävä kyseisen artiklan 2 kappaleen mukaisissa määräajoissa mainitun artiklan 3 kappaleessa tarkoitetulla tavalla kirjallisesti sillä uhalla, että kannevalta rahdinkuljettajaa vastaan menetetään.

24

Tässä yhteydessä on aluksi mainittava, että Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 2 kappaleesta ilmenee muun muassa, että vastaanottajan on tehtävä vahinkoa koskeva muistutus rahdinkuljettajalle heti kun vahinko on havaittu, kuitenkin viimeistään kyseisessä määräyksessä matkatavaroita ja tavaroita varten määrätyissä erillisissä määräajoissa.

25

Lisäksi kyseisen yleissopimuksen 31 artiklan 3 kappaleessa määrätään, että muistutus on aina tehtävä kirjallisesti ja se on annettava tai lähetettävä muistutusta koskevien määräaikojen kuluessa.

26

Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 2 ja 3 kappaleen määräykset ovat luonteeltaan toisiaan täydentäviä. Kyseisen yleissopimuksen 31 artiklan 2 kappaleessa vahvistetaan määräajat, joiden kuluessa erityyppiset muistutukset on osoitettava lentoliikenteen harjoittajalle, kun taas mainitun yleissopimuksen 31 artiklan 3 kappaleessa täsmennetään yhtäältä, millä tavalla muistutukset on osoitettava rahdinkuljettajalle, ja toisaalta, missä muodossa ne on tehtävä, täsmennyksen kuitenkaan vaikuttamatta velvollisuuteen noudattaa mainitun 31 artiklan 2 kappaleen mukaisia määräaikoja.

27

Tästä seuraa, että Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 2 ja 3 kappaletta yhdessä luettuina on tulkittava siten, että niillä asetetaan velvollisuus tehdä muistutus kirjallisena ja osoittaa se lentoliikenteen harjoittajalle mainitun 31 artiklan 2 kappaleen mukaisissa määräajoissa.

28

Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 4 kappaleessa puolestaan määrätään, että jos muistutusta ei tehdä määräaikojen kuluessa, kannevalta rahdinkuljettajaa vastaan menetetään, paitsi jos rahdinkuljettaja on menetellyt petollisesti.

29

Tästä seuraa, että sen, joka katsoo kärsineensä vahinkoa matkatavaran tai tavaran vahingon seurauksena, on osoitettava rahdinkuljettajalle muistutus kyseisen yleissopimuksen 31 artiklan 2 kappaleen mukaisissa määräajoissa sillä uhalla, että kannevalta rahdinkuljettajaa vastaan menetetään.

30

Lisäksi on mainittava, että kun otetaan huomioon edellä 26 kohdassa täsmennetty Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 2 ja 3 kappaleen erityinen suhde, muistutusta ei voida pitää kyseisen artiklan 4 kappaleessa tarkoitetulla tavalla rahdinkuljettajalle pätevästi määräajoissa osoitettuna, jos sitä ei ole tehty saman artiklan 3 kappaleessa edellytetyssä kirjallisessa muodossa.

31

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 4 kappaletta on tulkittava siten, että muistutus on tehtävä kyseisen artiklan 2 kappaleen mukaisissa määräajoissa mainitun artiklan 3 kappaleessa tarkoitetulla tavalla kirjallisesti sillä uhalla, että kannevalta rahdinkuljettajaa vastaan menetetään.

32

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään olennaisilta osin sitä, täyttääkö pääasiassa kyseessä olevan kaltainen rahdinkuljettajan tietojärjestelmään kirjattu muistutus Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 3 kappaleen mukaisen kirjallisen muodon vaatimuksen.

33

Tässä yhteydessä on mainittava, että tavanomaisen merkityksensä mukaan adjektiivi ”kirjallinen” käsittää kaikki graafiset merkit, joilla on jokin merkitys.

34

Lisäksi on mainittava, että kun otetaan huomioon sekä Montrealin yleissopimuksen johdanto-osan kolmas kappale, jossa muistutetaan kuluttajien etujen suojelun varmistamisen tärkeydestä kansainvälisissä ilmakuljetuksissa, että yleissopimuksen johdanto-osan viidennessä kappaleessa tarkoitettu ”oikeudenmukaisen etujen tasapainon” periaate, kirjallisen muodon vaatimus ei voi johtaa sen konkreettisen tavan, jolla matkustaja voi päättää esittää muistutuksensa, liialliseen rajoittamiseen, kunhan kyseinen matkustaja voidaan yksilöidä muistutuksen tekijäksi.

35

Näin ollen adjektiivin ”kirjallinen” on mainitun yleissopimuksen 31 artiklan asiayhteydessä ymmärrettävä tarkoittavan kaikkia graafisia merkkejä, joilla on jokin merkitys, riippumatta siitä, onko ne kirjoitettu käsin, tulostettu paperille tai kirjattu sähköisesti.

36

Niinpä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen rahdinkuljettajan tietojärjestelmään kirjatun muistutuksen on katsottava täyttävän Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 3 kappaleen mukaisen kirjallisen muodon vaatimuksen.

37

Edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen rahdinkuljettajan tietojärjestelmään kirjattu muistutus täyttää Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 3 kappaleen mukaisen kirjallisen muodon vaatimuksen.

38

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään olennaisilta osin sitä, onko Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 2 ja 3 kappaletta tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että kirjallisen muodon vaatimuksen katsotaan täyttyvän, kun rahdinkuljettajan edustaja lentomatkustajan tieten saattaa vahinkoilmoituksen kirjalliseen muotoon joko paperille tai sähköisesti kirjaamalla sen rahdinkuljettajan tietojärjestelmään.

39

Kuten edellä 24 ja 25 kohdasta ilmenee, muun muassa Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 2 kappaleesta seuraa, että vastaanottajan on tehtävä vahinkoa koskeva muistutus rahdinkuljettajalle asetetuissa määräjoissa. Lisäksi kyseisen yleissopimuksen 31 artiklan 3 kappaleessa määrätään, että muistutus on aina tehtävä kirjallisesti ja se on annettava tai lähetettävä muistutukselle asetetussa määräajassa.

40

Kyseisten määräysten – kun ne luetaan yhdessä – selkeästä sanamuodosta ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen vastaanottajan on matkustajana, jonka kirjatut matkatavarat ovat kärsineet vahingon, tehtävä muistutus ja osoitettava se kyseessä olevalle rahdinkuljettajalle.

41

Kyseinen matkustaja voi näet todeta vahingon, ja hänellä on tarpeelliset tiedot voidakseen yksilöidä vahinkoa kärsineet tavarat ja niiden arvon sekä viime kädessä vahingon määrän.

42

Vaikka velvollisuus esittää muistutus on yksinomaan matkustajalla, Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan sanamuodosta ei ilmene, ettei matkustajalla olisi vapautta käyttää muiden henkilöiden apua esittäessään muistutuksensa.

43

Päinvastainen tulkinta olisi vastoin kyseisen yleissopimuksen johdanto-osan kolmannesta kappaleesta ilmenevää kuluttajien etujen suojelua ilmakuljetuksissa koskevaa tavoitetta, joka on edellä 21 kohdassa mainitun unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan otettava huomioon.

44

Matkustajan mahdollisuus käyttää muita henkilöitä apuna mahdollistaa hänelle – pääasiassa tapahtuneella tavalla – myös rahdinkuljettajan edustajan tarjoaman avun käyttämisen suullisen ilmoituksensa saattamiseksi kirjalliseen muotoon ja kirjaamiseksi rahdinkuljettajan tätä tarkoitusta varten käyttöön ottamaan tietojärjestelmään.

45

Ei voida kuitenkaan kiistää sitä, että matkustajan ja rahdinkuljettajan, jonka palveluksessa edustaja on, intressit ovat erilaiset ja jopa vastakkaiset. Ensimmäinen nimittäin vetoaa matkatavaroidensa kärsimään vahinkoon, josta toisen katsotaan olevan vastuussa.

46

Kuluttajien etujen suojelua kansainvälisissä ilmakuljetuksissa koskeva tavoite sekä tarve varmistaa, että rahdinkuljettajan edustaja kirjaa matkustajan suullisen ilmoituksen täsmällisesti ja vilpittömästi, voidaan kuitenkin taata riittävän hyvin varmistamalla, että kyseinen matkustaja voi tarkastaa rahdinkuljettajan edustajan kirjalliseen muotoon saattaman ja tietojärjestelmään kirjaaman muistutuksen tekstin paikkansapitävyyden ja tarvittaessa muuttaa tai täydentää sitä tai jopa korvata sen uudella ennen Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun määräajan päättymistä.

47

Edellä esitetystä seuraa, että Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 2 ja 3 kappaletta on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että kirjallisen muodon vaatimuksen katsotaan täyttyvän, kun rahdinkuljettajan edustaja lentomatkustajan tieten saattaa vahinkoilmoituksen kirjalliseen muotoon joko paperille tai sähköisesti kirjaamalla sen rahdinkuljettajan tietojärjestelmään, jos kyseinen matkustaja voi tarkastaa kirjalliseen muotoon saatetun ja tietojärjestelmään kirjatun muistutuksen tekstin paikkansapitävyyden ja tarvittaessa muuttaa tai täydentää sitä tai jopa korvata sen uudella ennen kyseisen yleissopimuksen 31 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun määräajan päättymistä.

48

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännellä kysymyksellään olennaisilta osin sitä, asetetaanko Montrealin yleissopimuksen 31 artiklassa muistutukselle muita sisällöllisiä vaatimuksia kuin se, että rahdinkuljettajan tietoon saatetaan aiheutunut vahinko.

49

Tässä yhteydessä on mainittava Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 1 kappaleesta ilmenevän muun muassa, että jollei muuta näytetä, se, että vastaanottaja on vastaanottanut kirjatun matkatavaran tekemättä muistutusta, on todisteena siitä, että matkatavara on toimitettu hyvässä kunnossa ja kuljetusasiakirjan tai kyseisen yleissopimuksen 3 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetulla muulla tavalla kirjattujen tietojen mukaisesti.

50

Tästä sanamuodosta seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella rahdinkuljettajalle osoitetulla muistutuksella on tarkoitus ilmoittaa tälle, että kirjattua matkatavaraa ei ole toimitettu hyvässä kunnossa ja kuljetusasiakirjan tai kyseisen yleissopimuksen 3 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetulla muulla tavalla kirjattujen tietojen mukaisesti.

51

Tämän jälkeen on todettava asiayhteydestä, johon Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 1 kappale kuuluu, että kyseisen yleissopimuksen 17 artiklan 2 kappaleen ensimmäisen virkkeen ensimmäisen osan mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa kirjatun matkatavaran tuhoutumisesta, katoamisesta tai vahingoittumisesta aiheutuneesta vahingosta.

52

Tästä seuraa, että Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 1 kappaletta, luettuna yhdessä kyseisen yleissopimuksen 17 artiklan 2 kappaleen kanssa, on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella matkustajan tekemällä muistutuksella on tarkoitus ilmoittaa rahdinkuljettajalle vahingon tapahtumisesta.

53

Koska Montrealin yleissopimuksen 31 artiklan 2–4 kappaleessa – kuten ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen annetusta vastauksesta ilmenee – ainoastaan täsmennetään ensinnäkin määräajat, joiden kuluessa erityyppiset muistutukset on osoitettava rahdinkuljettajalle, sitten se, millä tavalla ja missä muodossa muistutukset on osoitettava rahdinkuljettajalle, ja lopuksi seuraukset kaikkien näiden vaatimusten noudattamatta jättämisestä, kyseisessä artiklassa ei aseteta sisällöllisiä vaatimuksia mainituille muistutuksille.

54

Edellä esitetystä seuraa, että Montrealin yleissopimuksen 31 artiklaa on tulkittava siten, ettei siinä aseteta muistutukselle muita sisällöllisiä vaatimuksia kuin se, että rahdinkuljettajan tietoon saatetaan aiheutunut vahinko.

55

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: