—

The Shirtmakers BV, edustajanaan B. J. B. Boersma, adviseur,

—

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään C. S. Schillemans ja K. Bulterman,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään L. Grønfeldt ja F. Wilman,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL 1992, L 302, s. 1) (jäljempänä tullikoodeksi) 32 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat The Shirtmakers BV ja staatssecretaris van Financiën (valtiovarainministeriön valtiosihteeri, Alankomaat) ja jossa on kyse viimeksi mainitun The Shirtmakersille osoittamasta tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdan mukaisesta lisätullien maksuunpanopäätöksestä sillä perusteella, että huolitsijan laskuttama lisämaksu olisi pitänyt sisällyttää kuljetuskustannuksiin.

3

Tullikoodeksin 29 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Maahan tuotujen tavaroiden tullausarvona käytetään niiden kauppa-arvoa eli hintaa, joka niistä on tosiasiallisesti maksettu tai maksettava myytäessä ne vietäviksi yhteisön tullialueelle, tapauksen mukaan 32 ja 33 artiklassa tarkoitettujen tarkistusten jälkeen – –”

4

Kyseisen tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Määritettäessä tullausarvoa 29 artiklan mukaisesti maahan tuoduista tavaroista tosiasiallisesti maksettuun tai maksettavaan hintaan on lisättävä:

– –

5

Siviililain (Burgerlijk Wetboek) 8:20 §:ssä säädetään, että tavarankuljetussopimus on sopimus, jossa yksi osapuoli (kuljetusliike) antaa toiselle osapuolelle (lähettäjä) sitoumuksen esineiden kuljettamisesta.

6

Mainitun siviililain 8:60 §:n sanamuodon mukaan tavaroiden huolintasopimus on sopimus, jossa yksi osapuolista (huolitsija) antaa sopimuskumppanilleen (toimeksiantaja) sitoumuksen yhden tai useamman kuljetussopimuksen tekemisestä kuljetusliikkeen kanssa sopimuskumppanin toimittamien tavaroiden kuljettamisesta tämän lukuun tai jonkin ehdon kirjaamisesta yhteen tai useampaan tällaiseen kuljetussopimukseen tämän lukuun.

7

The Shirtmakers tuo maahan tekstiilitavaroita Aasiasta. Asianosaisen nimissä ja lukuun on tehty useaan otteeseen ilmoituksia tekstiilitavaroiden luovutuksesta vapaaseen liikenteeseen ajanjaksolla 1.1.2007–30.6.2009.

8

The Shirtmakers on käyttänyt Fracht FWO BV:n (jäljempänä Fracht) palveluja tekstiilitavaroiden kuljetukseen Euroopan unionin alueelle, niiden varastointiin Alankomaissa ja tarvittaviin tuontiin liittyvien muodollisuuksien täyttämiseen. Fracht on tehnyt unionin tullialueelle kuljetuksen toteuttamista varten sopimuksia kuljetusyhtiöiden kanssa omissa nimissään. Fracht on osoittanut The Shirtmakersille laskuja, joihin sisältyy siltä tosiasiallisesta kuljetuksesta laskutetut summat, sille aiheutuneilla kustannuksilla ja sen voittomarginaalilla korotettuina, erottamatta kyseisiä summia toisistaan.

9

Tulliasioitsijat, jotka ovat tehneet tulli-ilmoitukset The Shirtmakersin lukuun, ovat ottaneet huomioon tullausarvoa määrittäessään tekstiilitavaroista tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan, korotettuna mainittujen tavaroiden tosiasiallisen kuljetuksen suorittaneiden kuljetusyhtiöiden laskuttamilla kuluilla.

10

Alankomaiden tullitarkastaja on katsonut tekstiilitavaroiden maahantuonnin jälkeen tehdyn The Shirtmakersin hallinnollisen tarkastuksen johdosta, että tekstiilitavaroiden tullausarvo on määritetty liian alhaiseksi. Sen mukaan ostohintoihin olisi pitänyt lisätä tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdan perusteella summat, jotka Fracht itse on laskuttanut The Shirtmakersiltä. Kyseinen tullitarkastaja on tällä perusteella vaatinut The Shirtmakersiä suorittamaan tullitarkastajan mukaan maksettavina olevat lisätullit.

11

The Shirtmakers on nostanut kanteen Rechtbank te Haarlemissa (Haarlemin tuomioistuin, Alankomaat) sille osoitetuista tullien maksuunpanopäätöksistä. Kanteensa tultua hylätyksi se on hakenut muutosta Gerechtshof Amsterdamissa (Amsterdamin muutoksenhakutuomioistuin, Alankomaat).

12

Gerechtshof Amsterdam on todennut viitaten 6.6.1990 annetun tuomion Unifert (C‑11/89, EU:C:1990:237) 30 kohtaan, että tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitetut ”kuljetuskustannukset” sisältävät kaikki maahan tuotujen tavaroiden kuljetukseen liittyvät pää- ja sivukustannukset, ja täten hylännyt The Shirtmakersin väitteen siitä, että Frachtin suorittamiin toimiin liittyvät summat, jotka sisältyvät siltä laskutettuihin summiin, eivät ole mainitussa säännöksessä tarkoitettuja kuljetuskustannuksia.

13

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin muistuttaa Gerechtshof Amsterdamin päätöksestä tehdyn valituksen osalta, että tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan e alakohta vastaa vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VII artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (EYVL 1994, L 336, s. 119) 8 artiklaa. Se toteaa, että tosiasialliset kuljettajat ovat kuljettaneet tekstiilitavarat ilma- tai meriteitse unionin tullialueelle tiettyjen Frachtin maksamien summien vastasuorituksena; Fracht puolestaan on laskuttanut nämä summat The Shirtmakersiltä lisäämällä niihin korvauksen tässä yhteydessä suorittamistaan toimista, erottamatta kuitenkaan nimenomaisesti tosiasiallisten kuljettajien siltä laskuttamia summia ja sen toimista maksettavaa korvausta toisistaan.

14

Se tiedustelee näin ollen, kattaako tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitettu kuljetuskustannusten käsite ainoastaan ne korvaukset, jotka laskutetaan maahan tuotujen tavaroiden kuljetuksesta, vai kattaako kyseinen käsite myös välittäjien laskuttamat korvaukset toimistaan tosiasiallisen kuljetuksen järjestämiseksi.

15

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin toteaa, että meri-, maa- tai ilmateitse maahan tuotujen tavaroiden kuljetuskustannukset ovat kustannuksia, jotka liittyvät erottamattomasti tavaroiden tosiasialliseen kuljetukseen ja jotka ovat toisin sanoen väistämättömästi kyseisestä kuljetuksesta aiheutuvia. Kyseiset kustannukset voidaan erottaa toimista, jotka tosin liittyvät kuljetuksen tosiasialliseen toteuttamiseen, mutta jotka eivät ole välttämättömiä. Kyseistä toteamusta tukee tullikoodeksikomitean julkaisu ”Kokoelma tullausarvon määrittämistä koskevista teksteistä” (Taxud/800/2002-FI), jossa todetaan, että kuljetuksen suorittaneen lentoyhtiön suorittamistaan palveluista, jotka liittyvät kustannusten perimiseen vastaanottajalta, perimä palkkio, joka on 5 prosenttia kuljetuskustannuksista, ei kuulu tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan e alakohdan soveltamisalaan.

16

Jos maahantuoja tekee sopimuksia välityspalveluista, joilla se järjestää tosiasiallisen kuljetuksen, joka laskutetaan palkkiona tästä, ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan voitaisiin kuitenkin väittää, että koska harjoitetulla tosiasiallisella kuljetuksella on selvä yhteys kyseisiin laskutettuihin kokonaismääriin, kaikki laskutettu luokitellaan sellaisiksi kuljetuskustannuksiksi, jotka on sisällytettävä kyseisiin maahan tuotujen tavaroiden ostohintojen määriin.

17

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin toteaa lisäksi, että määritettäessä, onko kuljetuspalvelujen tarjoajan laskuttama määrä otettava huomioon tullausarvon määrittämiseksi, erottelu olisi tehtävä maahantuojan tekemän sopimuksen perusteella. Siviililain 8:20 §:ssä tarkoitetun tavarankuljetussopimuksen osalta tällainen palveluntarjoaja voi antaa ostajalle sitoumuksen tavaroiden kuljettamisesta unionin tullialueelle ilman, että ostaja tietää, toteuttaako kuljetuksen kyseinen palveluntarjoaja vai muu toimija. Kyseisessä tilanteessa ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan palveluntarjoajan ostajalta laskuttamat määrät olisi kokonaisuudessaan luokiteltava kuljetuskustannuksiksi ja lisättävä maahan tuotujen tavaroiden ostohintaan. Jos sitä vastoin on kyse siviililain 8:60 §:ssä tarkoitetusta huolintasopimuksesta, jonka sanamuodon mukaan palveluntarjoajan, joka sitoutuu kuljetuksen välitykseen tai järjestämään kuljetuksen, voisi olla niin, etteivät tällaisesta toiminnasta maksettavat korvaukset olisikaan tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja ”kuljetuskustannuksia”.

18

Tässä tilanteessa Hoge Raad der Nederlanden (ylin tuomioistuin, Alankomaat) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohtaa tulkittava siten, että kuljetuskustannusten käsitteellä tarkoitetaan maahan tuotujen tavaroiden tosiasiallisten kuljettajien veloittamia summia myös silloin, jos kyseiset kuljettajat eivät ole laskuttaneet summia suoraan maahan tuotujen tavaroiden ostajalta vaan toiselta toimijalta, joka on tehnyt kuljetussopimukset tosiasiallisten kuljettajien kanssa maahan tuotujen tavaroiden ostajan lukuun ja joka on suorittamiensa kuljetustoimeksiantoon liittyvien toimien perusteella laskuttanut ostajalta suurempia summia?”

19

Kysymyksellään ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee pääasiallisesti, onko tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun käsitteeseen ”kuljetuskustannukset” sisältyy huolitsijan maahantuojalta laskuttama lisämaksu, joka vastaa voittomarginaalia ja kyseisen huolitsijan kuluja sen palvelusta unionin tullialueelle tuotujen tavaroiden kuljetuksen järjestämisessä.

20

Aluksi on todettava, että tullikoodeksissa ei ole määritelty ”kuljetuskustannusten” käsitettä, eikä siihen sisälly mitään viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen tämän käsitteen merkityksen ja soveltamisalan määrittämiseksi.

21

Tältä osin on muistutettava ensinnäkin, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä unionin oikeuden yhtenäinen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että unionin oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen sisältönsä ja soveltamisalansa määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti ja että tässä tulkinnassa on otettava huomioon säännöksen asiayhteys ja kyseisellä lainsäädännöllä tavoiteltu päämäärä (tuomio 3.9.2014, Deckmyn ja Vrijheidsfonds, C‑201/13, EU:C:2014:2132, 14 kohta, sekä tuomio 12.12.2013, Christodoulou ym., C‑116/12, EU:C:2013:825, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

Näin ollen on niin, että tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohtaan sisältyvää käsitettä ”kuljetuskustannukset” on yhtäältä pidettävä unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä ja toisaalta tulkittava ottaen huomioon kyseessä olevalla lainsäädännöllä tavoiteltu päämäärä sekä kyseisen artiklan asiayhteys.

23

Tämän jälkeen on todettava, että yhteisöjen tuomioistuin on 6.6.1990 annetussa tuomiossa Unifert (C‑11/89, EU:C:1990:237) tulkinnut tavaroiden tullausarvon määrityksestä 28.5.1980 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1224/80 (EYVL 1980, L 134, s. 1), 8 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohtaan, jonka sanamuoto on toistettu tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa, sisältyvää kyseistä käsitettä.

24

Mainitun tuomion 30 kohdassa unionin tuomioistuin on todennut, että ”ilmaisun ’kuljetuskustannukset’ on tulkittava kattavan kaikki pää- ja sivukustannukset, jotka liittyvät tavaroiden siirtämiseen [unionin] tullialueelle”. Se on myös todennut, että ”lisäseisontakustannukset, jotka muodostuvat merikuljetussopimuksessa määrätyissä laivan lastaamisen aikana ilmenneistä viivästymisistä aluksen omistajalle maksettavista korvauksista, on katsottava kuuluvan ’kuljetuskustannusten’ käsitteeseen”.

25

Kuten Alankomaiden hallitus ja Euroopan komissio väittävät, yhtäältä 6.6.1990 annetun tuomion Unifert (C‑11/89, EU:C:1990:237) 30 kohdasta käy ilmi, ja erityisesti yhteisöjen tuomioistuimen käyttämistä ilmaisuista ”kaikki”, ”pää- ja sivu-”, että käsitettä ”kuljetuskustannukset” on tulkittava laajasti. Toisaalta määräävä peruste kustannusten määrittämiseksi tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitetuiksi ”kuljetuskustannuksiksi” on se, että nämä liittyvät tavaroiden siirtämiseen unionin tullialueelle riippumatta siitä kysymyksestä, ovatko kyseiset kustannukset ominaisia tai tarpeellisia kyseisten tavaroiden tosiasialliselle kuljetukselle.

26

Näin ollen mainitussa säännöksessä tarkoitetut ”kuljetuskustannukset” eivät välttämättä rajoitu rahdin kuljettajien, jotka suorittavat itse maahan tuotujen tavaroiden kuljetuksen, laskuttamiin summiin. Muiden palveluntarjoajien, kuten huolitsijan, laskuttamat summat voivat olla tällaisia kustannuksia, jos ne liittyvät tavaroiden siirtämiseen unionin tullialueelle.

27

Koska pääasiassa huolitsijan The Shirtmakersiltä laskuttama lisämaksu vastaa kyseiselle huolitsijalle tavaroiden kuljetuksen järjestämisestä unionin tullialueelle aiheutuneita kustannuksia sekä sen voittomarginaalia, kyseisen lisämaksun on katsottava liittyvän kyseisten tavaroiden siirtämiseen unionin tullialueelle. Näin ollen kyseiset kustannukset ovat tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja ”kuljetuskustannuksia”.

28

Tällainen tulkinta on myös yhdenmukainen tullausarvon määrityksestä annettujen unionin säännösten tavoitteiden kanssa. Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kyseisten säännösten tavoitteena on saada aikaan oikeudenmukainen, yhtenäinen ja neutraali järjestelmä, jossa ei käytetä mielivaltaisia eikä kuvitteellisia tullausarvoja. Tullausarvon on siis ilmennettävä maahan tuodun tavaran todellista taloudellista arvoa, ja siinä on otettava huomioon tämän tavaran kaikki osat, joilla on taloudellista arvoa (tuomio 19.3.2009, Mitsui & Co. Deutschland, C‑256/07, EU:C:2009:167, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Lisäksi on niin, että toisin kuin ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin vaikuttaa esittävän, tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitettu käsite ”kuljetuskustannukset” ei voi olla riippuvainen siitä kansallisessa oikeudessa määritellystä sopimustyypistä, jollainen maahantuojan ja kuljetuksen huolitsijan välillä tehty tarkasteltava sopimus näyttäisi olevan, koska kyseinen käsite on unionin oikeuden itsenäinen käsite.

30

Lisäksi tullausarvon määrittämistä koskevan tekstikokoelman (Taxud/800/2002-FI) päätelmä N:o 8:lla, johon ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on viitannut, ei voida kyseenalaistaa tämän tuomion 24 kohdassa esitettyä päätelmää. Tilanne, johon kyseinen päätelmä liittyy, koskee erityistä palvelun tarjoamisen muotoa eli kuljetuskustannusten perintää, mistä pääasiassa ei ole kyse.

31

Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen on vastattava, että tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun käsitteeseen ”kuljetuskustannukset” sisältyy huolitsijan maahantuojalta laskuttama lisämaksu, joka vastaa voittomarginaalia ja kyseisen huolitsijan kuluja sen palvelusta unionin tullialueelle tuotujen tavaroiden kuljetuksen järjestämisessä.

32

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 32 artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun käsitteeseen ”kuljetuskustannukset” sisältyy huolitsijan maahantuojalta laskuttama lisämaksu, joka vastaa voittomarginaalia ja kyseisen huolitsijan kuluja sen palvelusta Euroopan unionin tullialueelle tuotujen tavaroiden kuljetuksen järjestämisessä.