1. 

Maista, jotka eivät ole markkinatalousmaita, ja erityisesti Kiinasta, peräisin olevan tuonnin kohtelu unionin polkumyyntilainsäädännössä on hyvin ajankohtainen aihe, josta käydään vilkasta keskustelua.

2. 

Tämän ratkaisuehdotuksen esittämishetkellä Maailman kauppajärjestön (WTO) toimivaltaisessa elimessä on vireillä Kiinan kansantasavallan Euroopan unionia vastaan vireille panema menettely, ( 2 ) joka koskee nimenomaan tätä kysymystä. Kiinan viranomaiset ovat tällä WTO:lle tekemällään kantelulla riitauttaneet menetelmän, jota unionin oikeudessa nykyisin sovelletaan normaaliarvon ja siten polkumyyntimarginaalin laskemisessa maista, jotka ”eivät ole markkinatalousmaita”, peräisin olevalle tuonnille. Kantelu koskee erityisesti asetuksen (EU) 2016/1036 ( 3 ) 2 artiklan 7 kohdan säännöksiä, jotka vastaavat olennaisin osin nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevia säännöksiä eli asetuksen (EY) N:o 1225/2009 ( 4 ) (jäljempänä perusasetus) 2 artiklan 7 kohtaa.

3. 

Maihin, jotka eivät ole markkinatalousmaita, unionin polkumyyntilainsäädännössä sovellettava järjestelmä kehittyy koko ajan. Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston neuvottelijat ovat nimittäin äskettäin päässeet yhteisymmärrykseen Euroopan komission esittämästä asetusehdotuksesta, jolla on tarkoitus muuttaa tätä järjestelmää. ( 5 ) Tulevassa lainsäädännössä otetaan käyttöön uusi polkumyyntimarginaalien laskentamenetelmä, jota sovelletaan kolmansista maista, joiden markkinoilla esiintyy merkittäviä vääristymiä tai joiden talouteen valtio vaikuttaa järjestelmällisesti, peräisin olevaan tuontiin. ( 6 )

4. 

Käsiteltävä asia liittyy keskusteluun siitä, miten unionin polkumyyntilainsäädännössä olisi kohdeltava tuontia maista, jotka eivät ole markkinatalousmaita. Asia koskee erityisesti sitä, mitkä edellytykset muun muassa kiinalaisten tuottajien on unionin oikeuden nykytilassa täytettävä, jotta niille voitaisiin antaa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettu markkinatalouskohtelu.

5. 

Käsiteltävä asia koskee valitusta, jossa komissio vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan 16.3.2016 annetun tuomion Xinyi PV Products (Anhui) Holdings v. komissio ( 7 ), jolla unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi kiinalaisen Xinyi PV Products (Anhui) Holdings Ltd ‑yrityksen (jäljempänä Xinyi) nostaman kanteen ja siten kumosi täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 470/2014 ( 8 ) (jäljempänä riidanalainen asetus) siltä osin kuin se koski mainittua yritystä. Lyhyesti sanottuna unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisessa tuomiossa, että komissio teki virheen kieltäytyessään antamasta Xinyille markkinatalouskohtelua sillä perusteella, että Xinyi oli saanut kahdessa Kiinan lainsäädännön mukaisessa verojärjestelmässä veroetuja, joiden vuoksi sen tuotantokustannuksiin ja taloudelliseen tilanteeseen kohdistui ”aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin oleva merkittävä vääristymä”.

6. 

Käsiteltävässä asiassa on siis olennaisesti kyse perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmanteen luetelmakohtaan sisältyvän käsitteen ”aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin oleva merkittävä vääristymä” tulkinnasta, ja tätä kysymystä unionin tuomioistuinta juuri pyydetään selventämään.

7.

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdassa säädetään seuraavaa:

– –”

8.

Asian tausta on esitetty valituksenalaisen tuomion, johon tässä yhteydessä viittaan, 1–18 kohdassa. Muistutan tämän menettelyn osalta ainoastaan, että komissio aloitti 28.2.2013 polkumyyntimenettelyn, joka koski Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaa tiettyjen aurinkopaneeleissa käytettävien lasituotteiden tuontia. ( 9 )

9.

Tutkimuksen aikana Xinyi, Kiinaan sijoittautunut yhtiö, joka valmistaa ja vie maasta aurinkopaneeleissa käytettävää lasia ja jonka ainoa osakas on Hongkongiin (Kiina) sijoittautunut Xinyi Solar (Hong Kong) Ltd, pyysi komissiolta perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa tarkoitettua markkinatalouskohtelua.

10.

Komissio ilmoitti Xinyille 22.8.2013 päivätyllä kirjeellä katsovansa, ettei se voi myöntää tälle markkinatalouskohtelua pelkästään siitä syystä, ettei tämä täytä tämän kohtelun saamisen kolmatta edellytystä, josta säädetään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa.

11.

Komissio totesi kirjeessään seuraavaa:

”Tutkimuksessa ilmeni, että [Xinyi] oli saanut erilaisia tuloveroetuja, kuten seuraavat:

Komissio katsoo, että näistä alennetuista verokannoista saadaan huomattavaa taloudellista etua, joten [Xinyi] ei ole onnistunut näyttämään, ettei sen tuotantokustannuksiin ja taloudelliseen tilanteeseen kohdistu aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia merkittäviä vääristymiä – –

Tämän perusteella komissio katsoo aiheelliseksi hylätä [Xinyin tekemän markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön].”

12.

Komissio vastasi 13.9.2013 päivätyllä kirjeellä Xinyin esittämiin huomautuksiin ja vahvisti hylkäävänsä sen tekemän markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön. Se totesi tästä seuraavaa:

”Tuloverojärjestelmä, joka [suosii] tiettyjä yhtiöitä tai tiettyjä talouden aloja, joita hallitus pitää strategisina, merkitsee sitä, että tämä verojärjestelmä ei ole markkinatalouden mukainen, vaan se johtuu vielä suuresti valtion suunnittelusta ja siten se voi kuulua vielä [perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan] mukaisen kriteerin soveltamisalaan. Suotuisan verokannan soveltaminen vaikuttaa ennen veroja laskettuun voittoon, joka yrityksen on tehtävä sijoittajien houkuttelemiseksi – –

Tältä osin on todettava, että oli mahdollista soveltaa [Xinyihin] alennettua verokantaa (14,01 %), koska [se] saattoi kumuloida korkean teknologian yritysten verojärjestelmän toisen järjestelmän eli ”2 Free 3 Half” -ohjelman kanssa. Näiden yhdistetty vaikutus on ollut normaaliin verokantaan (25 %) nähden huomattavasti alennettu verokanta, jonka tavoitteena voi erityisesti olla pääomien houkuttelu alennetuilla verokannoilla ja siten vaikutus koko yhtiön rahoitustilanteeseen ja taloudelliseen tilanteeseen. – –”

13.

Komissio antoi 26.11.2013 asetuksen (EU) N:o 1205/2013 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa. ( 10 ) Kyseisessä asetuksessa komissio totesi, että koska Xinyi oli hyötynyt suotuisasta verokohtelusta, se ei ollut pystynyt osoittamaan, ettei siihen kohdistunut aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä aiheutuvia merkittäviä vääristymiä, ja että tämä yritys ei siten täyttänyt kolmatta markkinatalouskohtelun saamiseksi asetettua edellytystä. ( 11 ) Näin ollen komissio määräsi 39,3 prosentin väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Xinyin valmistaman tuotteen tuonnissa.

14.

Komissio antoi 13.5.2014 riidanalaisen asetuksen, jossa se vahvisti asetuksessa N:o 1205/2013 esitetyt toteamukset, joiden mukaan markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt ja erityisesti Xinyin esittämä pyyntö oli hylättävä. ( 12 ) Tässä tilanteessa määrättiin 36,1 prosentin lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tiettyjen Xinyin valmistamien aurinkopaneeleissa käytettävien lasituotteiden tuonnissa. ( 13 )

15.

Xinyi vaati unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.8.2014 jättämällään kannekirjelmällä riidanalaisen asetuksen kumoamista vedoten kanteensa tueksi neljään kanneperusteeseen.

16.

Unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisessa tuomiossa ensimmäisen kanneperusteen, joka koski perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan rikkomista, ja hyväksyi ainoastaan sen ensimmäisen osan.

17.

Tämän kanneperusteen ensimmäisessä osassa Xinyi moitti komissiota siitä, että riidanalainen asetus oli lainvastainen, koska komissio oli katsonut, että Xinyin saamat – edellä tämän ratkaisuehdotuksen 11 kohdassa mainitut – veroedut olivat perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuja keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia vääristymiä.

18.

Tästä unionin yleinen tuomioistuin ensinnäkin totesi, etteivät keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä ”peräisin” olevat edut tarkoita mitä tahansa etua; muussa tapauksessa vaarannettaisiin kyseisessä säännöksessä mainittujen esimerkkien tehokas vaikutus ja kuvainnollinen ulottuvuus. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan ilmaisun ”peräisin” oli tulkittava tarkoittavan sitä, että aiemman keskusjohtoisen talousjärjestelmän oli täytynyt aiheuttaa kyseessä olevat vääristymät tai johtaa niihin. Mainittua säännöstä sovellettaessa oli siten pidettävä merkityksellisenä ainoastaan sellaista etua, joka johtui aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä. ( 14 )

19.

Näiden olettamien perusteella unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei käsiteltävässä asiassa kuitenkaan voitu katsoa, että kyseessä olevat veroedut ovat ”peräisin” aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä siinä mielessä, että ne johtuvat siitä tai ovat seurausta siitä. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan on nimittäin yleisesti tunnettua, että markkinatalousmaat myöntävät myös yrityksille veroetuja verovapautusten muodossa tietyn ajanjakson ajan taikka alennetun verokannan, kuten ilmenee valtiontukia koskevasta oikeuskäytännöstä. ( 15 )

20.

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin totesi, etteivät komission menettelyn aikana esittämät väitteet voineet horjuttaa tätä arviointia. ( 16 )

21.

Valituksenalaisen tuomion 69 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin ensinnäkin katsoi, että komission väite, joka koskee kyseessä olevien veroetujen liityntää Kiinassa täytäntöön pantuihin eri viisivuotissuunnitelmiin, johtuu liiallisesta formalismista. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan mainittujen suunnitelmien jäänne ei merkitse välttämättä sitä, että mainitut järjestelmät ovat peräisin Kiinan aiemmasta keskusjohtoisesta taloudesta, ellei katsota, että kaikki Kiinassa toteutetut toimenpiteet, jotka liittyvät suunnitelmaan, ovat peräisin sen aiemmasta keskusjohtoisesta taloudesta, mikä poistaa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan tehokkaan vaikutuksen.

22.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 75 ja 76 kohdassa komission väitteen, jonka mukaan kyseisillä verojärjestelmillä ei ole legitiimejä tavoitteita. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan ei ensinnäkään voida kiistää sitä, että tietyssä maassa strategiseksi katsottujen korkean teknologian kaltaisten tiettyjen toiminta-alojen tukeminen muodostaa legitiimin tavoitteen markkinataloudessa riippumatta kyseessä olevien toimenpiteiden laillisuutta koskevasta kysymyksestä erityisesti suhteessa valtiontukia koskevaan unionin oikeuteen. Toiseksi suurella joukolla markkinatalousmaita on tavoitteena houkutella ulkomaisia sijoittajia, ja tällainen tavoite on ristiriidassa keskusjohtoisessa taloudessa määritettyjä tuotantotavoitteita seuraavien yritysten kollektiiviseen tai valtion omistukseen perustuvan taloudellisen organisaatiomallin kanssa.

23.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 77 ja 78 kohdassa komission väitteen siitä, että kyseessä olevilla veroeduilla ei ole vaikutusta yksinomaan noudatettuun tavoitteeseen suoraan liittyviin kustannuksiin, vaan Xinyin taloudelliseen tulokseen kokonaisuudessaan ja siten sen taloudelliseen kokonaistilanteeseen. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tällainen väite voidaan hyödyllisesti esittää vain Xinyin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuun tuotantokustannusten ja taloudellisen tilanteen vääristymisen merkitykseen nähden, muttei siinä mielessä, että voitaisiin katsoa, että mainittu vääristymä on ”peräisin” tässä samassa säännöksessä tarkoitetusta aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä.

24.

Näiden seikkojen perusteella unionin yleinen tuomioistuin päätteli, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen, kun se perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan nojalla kieltäytyi antamasta Xinyille markkinatalouskohtelua. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen 1 artiklan tätä yritystä koskevilta osin tutkimatta laisinkaan muita kanneperusteita, joihin Xinyi oli vedonnut.

25.

Valituksessaan komissio vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion, kumoamaan oikeudellisesti perusteettomana unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetyn kannekirjelmän ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan ja palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kannekirjelmän ensimmäisen kanneperusteen toisen osan sekä toisen, kolmannen ja neljännen kanneperusteen osalta.

26.

Xinyi vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja määrää komission ja väliintulijat vastaamaan oikeudenkäyntikuluista.

27.

Unionin tuomioistuimen presidentti hyväksyi 13.10.2016 antamallaan määräyksellä GMB Glasmanufaktur Brandenburg GmbH:n (jäljempänä GMB) väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia.

28.

Unionin tuomioistuin esitti asianosaisille ja muille osapuolille joukon kysymyksiä, joihin pyydettiin vastaamaan kirjallisesti. Komissio, Xinyi ja GMB vastasivat kysymyksiin määräajassa, ja niiden lausumat kuultiin 21.6.2017 pidetyssä istunnossa.

29.

Komissio esittää valituksensa tueksi kolme valitusperustetta. Ensimmäinen valitusperuste koskee oikeudellista virhettä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan tulkinnassa. Toisessa valitusperusteessaan komissio moittii unionin yleistä tuomioistuinta perusteluvelvollisuuden laiminlyönnistä ja kolmannessa valitusperusteessaan menettelyvirheistä.

30.

Ensimmäisessä valitusperusteessaan komissio väittää GMB:n tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisessa tuomiossa oikeudellisen virheen perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan tulkinnassa.

31.

Tähän säännökseen sisältyy kolmas niistä viidestä edellytyksestä, jotka maassa, joka ei ole markkinatalousmaa, toimivan tuottajan on täytettävä voidakseen saada markkinatalouskohtelun.

32.

Tästä on alustavasti muistutettava, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena oli ottaa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdassa käyttöön erityinen normaaliarvon laskentaa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen järjestelmä muista kuin markkinatalousmaista peräisin olevaa tuontia varten. ( 17 )

33.

Muussa kuin markkinatalousmaista peräisin olevassa tuonnissa normaaliarvoa ei siis perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan määritetä saman artiklan 1–6 kohtaan sisältyvien yleisten sääntöjen mukaisesti, vaan se määritetään pääasiallisesti niin kutsutulla vertailumaan menetelmällä eli kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa (tässä tapauksessa Turkissa), ( 18 ) käytettävän hinnan tai laskennallisen arvon perusteella, jotta vältettäisiin ottamasta huomioon hintoja ja kustannuksia, jotka eivät perustu markkinavoimien normaaliin vaikutukseen.

34.

Mainitun artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan muun muassa Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevassa polkumyyntitutkimuksessa normaaliarvo voidaan kuitenkin tiettyjen edellytysten täyttyessä määrittää vertailumaan menetelmän sijasta kyseisen tuottajan (viejän) omien hintojen ja kustannusten perusteella. Kyseisen tuottajan on kuitenkin esitettävä tästä asianmukaisesti perusteltu vaatimus ja osoitettava saman artiklan 7 kohdan c alakohdassa mainittujen viiden perusteen ja menettelyjen mukaisesti, että se toimii markkinatalousolosuhteissa asianomaisen samankaltaisen tuotteen valmistuksen ja myynnin osalta. ( 19 )

35.

Viimeksi mainitun säännöksen nojalla jokaisen tuottajan, joka toivoo näitä sääntöjä sovellettavan itseensä, on esitettävä riittävät todisteet siitä, että se täyttää edellä mainitut viisi edellytystä ja sen voidaan siten katsoa toimivan markkinatalousolosuhteissa. ( 20 ) Tämän vuoksi unionin toimielinten ei tarvitse osoittaa, ettei tuottaja täytä mainitun aseman saamisen edellytyksiä. ( 21 )

36.

Neuvoston ja komission on sen sijaan arvioitava, riittävätkö kyseisen tuottajan toimittamat seikat osoittamaan mainitussa 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa asetettujen edellytysten täyttymisen, jotta sille myönnetään markkinataloudessa toimivan yrityksen asema, ja unionin tuomioistuinten on tarkistettava, ettei tämä arvio ole ilmeisen virheellinen. ( 22 )

37.

Käsiteltävässä asiassa komissio kieltäytyi antamasta Xinyille markkinatalouskohtelua pelkästään siitä syystä, ettei kyseinen yritys osoittanut täyttävänsä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaista edellytystä, koska se sai veroetua edellä tämän ratkaisuehdotuksen 11 kohdassa mainituissa kahdessa verojärjestelmässä. Sitä vastoin komissio katsoi Xinyin täyttäneen perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa mainitut neljä muuta edellytystä.

38.

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaan Kiinasta peräisin olevan tuottajan voidaan katsoa toimivan markkinatalousolosuhteissa ja sille voidaan siten antaa markkinatalouskohtelu vain, jos se esittää riittävästi todisteita siitä, että ”[sen] tuotantokustannuksiin ja taloudelliseen tilanteeseen ei kohdistu aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia merkittäviä vääristymiä”.

39.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisessa tuomiossa, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että Kiinan viranomaisten Xinyille myöntämistä veroeduista johtunut vääristymä oli peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä. Unionin yleinen tuomioistuin ei sitä vastoin lausunut mitään siitä, oliko komission perusteltua todeta, että kyseisten veroetujen aiheuttamia vääristymiä voitiin luonnehtia merkittäviksi.

40.

Ensimmäisessä valitusperusteessaan, joka jakautuu viiteen osaan, komissio riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa esittämän tulkinnan aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevan merkittävän vääristymän käsitteestä, sellaisena kuin se ilmenee perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannesta luetelmakohdasta.

41.

Komissio väittää yhtäältä unionin yleisen tuomioistuimen näkemyksen vastaisesti, että jotta toimenpiteen voitaisiin katsoa olevan ”aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin oleva merkittävä vääristymä”, riittää, että osoitetaan, että sillä on tarkoitus panna täytäntöön Kiinan viisivuotissuunnitelmaa, ja toisaalta, ettei tällainen tulkinta suinkaan poista perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan tehokasta vaikutusta. ( 23 )

42.

Toiseksi se, että tietyssä maassa strategisina pidettyjen teollisuudenalojen tukeminen olisi markkinataloudessa legitiimi päämäärä, ei pidä paikkaansa. ( 24 ) Sosiaalisessa markkinataloudessa sallituilla valtion interventioilla pyritään nimittäin aina tavoittelemaan yleistä etua eikä valitsemaan ”huippualoja” taikka edistämään muihin nähden ”strategisina” pidettyjä toiminta-aloja.

43.

Kolmanneksi kyseisiä verojärjestelmiä ei voida verrata markkinataloudessa myönnettyihin tukiin. ( 25 ) Toisin kuin tällaisia tukia, näitä järjestelmiä ei nimittäin ole kohdennettu ja rajoitettu yhteen erityiseen investointeihin liittyvään kustannusluokkaan, eivätkä ne myöskään ole ajallisesti rajoitettuja.

44.

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti todennut, että valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa mainituissa tuomioissa lainvastaisiksi todetut valtiontukiohjelmat olisivat verrattavissa kyseisiin verotoimenpiteisiin.

45.

Viidenneksi valituksenalaisessa tuomiossa esitetyn arvion taustalla olevaa käsitettä ”maa, joka ei ole markkinatalousmaa” on tulkittu virheellisesti. Erityisesti on todettava, että se on paljon laajempi kuin käsite, jonka ominaisuudet unionin yleinen tuomioistuin on tuonut esiin valituksenalaisen tuomion 76 kohdassa ja joka vastaa perinteistä valtiojohtoisen kaupankäynnin maan käsitettä.

46.

Xinyi väittää ensinnäkin, että tämän valitusperusteen ensimmäinen osa perustuu uuteen väitteeseen ja on siten jätettävä tutkimatta. Komissio ei myöskään ole esittänyt mitään todisteita kyseisten viisivuotissuunnitelmien luonteesta ja tavoitteista eikä selittänyt, miksi sen, että toimenpiteellä on jokin liityntä tällaiseen suunnitelmaan, pitäisi automaattisesti johtaa markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön hylkäämiseen.

47.

Markkinatalouskohtelun saamiselle asetetun kolmannen edellytyksen tarkoituksena ei toiseksi ole arvioida, mitkä päämäärät ovat legitiimejä markkinataloudessa vaan mikä on aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin oleva merkittävä vääristymä. Xinyi väittää toimittaneensa unionin yleiselle tuomioistuimelle useita esimerkkejä maissa, jotka eivät ole markkinatalousmaita, myönnetyistä tuista, ja on yksin unionin yleisen tuomioistuimen asia arvioida sille toimitettujen ja sen hallussa olevien todisteiden todistusarvo. Komissio ei ole tältä osin vedonnut todisteiden huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla.

48.

Kolmanneksi komissio ei ole esittänyt mitään seikkaa osoittaakseen, että ainoastaan markkinatalouksissa myönnetyt tuet olisi kohdennettu ja rajattu enintään siihen määrään julkista rahoitusta, joka on tarpeen tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmas luetelmakohta ei sitä paitsi koske sitä, onko vääristymä sellainen, että se voitaisiin hyväksyä markkinatalouksissa, vaan sitä, esiintyikö sen kaltaisia vääristymiä aiemmassa keskusjohtoisessa talousjärjestelmässä.

49.

Neljänneksi Xinyi katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 66 ja 67 kohdassa markkinatalouksissa myönnetyistä veroeduista esittämät toteamukset ovat tosiseikkoja koskevia arviointeja, joita ei muutoksenhakuvaiheessa voida tutkia, koska komissio ei ole väittänyt eikä näyttänyt toteen, että todisteita olisi otettu huomioon ilmeisen vääristyneellä tavalla.

50.

Viidenneksi Xinyin mukaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa oleva ilmaus ”aiemmasta” ei jätä mitään sijaa epäilyille siitä, että komission on kiinalaisten tuottajien 1.7.1998 eli asetuksen (EY) N:o 905/98, ( 26 ) jossa tämä mahdollisuus otettiin käyttöön, voimaantulopäivästä alkaen esittämien markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen arvioimiseksi tutkittava, onko olemassa vääristymiä, jotka ovat aiheutuneet ennen tätä päivää voimassa olleesta aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä eli ovat peräisin siltä ajalta, jolloin Kiinan kansantasavalta oli vielä perinteinen valtiojohtoisen kaupankäynnin maa. Unionin yleinen tuomioistuin on siten valituksenalaisen tuomion 76 kohdassa perustellusti tulkinnut, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa mainittu keskusjohtoisen talousjärjestelmän käsite vastaa valtiojohtoisen kaupankäynnin maan määritelmää.

51.

Komission ensimmäisen valitusperusteen keskeinen kysymys siitä, miten unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa mainittua aikaisemman keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevan merkittävän vääristymän käsitettä valituksenalaisessa tuomiossa, on puhtaasti oikeuskysymys, joka kuuluu täysin unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan piiriin ja jonka osalta unionin toimielimet eivät voi vaatia itselleen harkintavaltaa. ( 27 )

52.

Kyetäkseni tulkitsemaan näitä käsitteitä ja vastaamaan komission esittämiin väitteisiin katson aiheelliseksi ensin tarkastella, mihin unionin oikeudessa pyrittiin markkinatalouskohtelun käyttöönotolla. Tämän tarkastelun perusteella voidaan sitten määrittää, kuinka kiinalaista talousjärjestelmää luonnehditaan unionin polkumyyntilainsäädännössä.

53.

Maista, jotka eivät ole markkinatalousmaita, peräisin olevan tuonnin erityiskohtelu unionin polkumyyntilainsäädännössä juontaa juurensa 1950-luvulle. ( 28 )

54.

Kuitenkin vasta vuonna 1979 unionin oikeuteen sisällytettiin asetuksella (ETY) N:o 1681/79 ( 29 ) erityiset säännöt tällä alalla kehitettyjen käytäntöjen kodifioimiseksi.

55.

Muun muassa Kiinassa toimivien tuottajien mahdollisuus pyytää markkinatalouskohtelua, sellaisena kuin siitä säädetään käsiteltävän asian tosiseikkojen tapahtumahetkellä voimassa olleessa perusasetuksessa, sisällytettiin unionin oikeuteen asetuksella N:o 905/98.

56.

Asetusehdotuksen nimenomaisena tarkoituksena oli mukauttaa maiden, jotka eivät ole markkinatalousmaita, asemaa koskevaa unionin polkumyyntikäytäntöä niiden toimenpiteiden tunnustamiseksi, joita Kiina ja Venäjä olivat toteuttaneet talouksiensa uudistamiseksi. ( 30 )

57.

Kuten unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus todeta, ( 31 ) asetuksen N:o 905/98 johdanto-osan neljännestä ja viidennestä perustelukappaleesta ilmenee, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan ottamista perusasetukseen perusteltiin sillä, että muun muassa Kiinassa tehdyt uudistukset olivat perusteellisesti muuttaneet kyseisen maan taloutta, ja se oli johtanut sellaisten yritysten syntyyn, joita koskevat markkinatalousolosuhteet, joten kyseisessä maassa ei enää ollut sellaista talousjärjestelmää, jonka takia vertailumaan menetelmän systemaattinen käyttäminen oli ollut perusteltua.

58.

Unionin tuomioistuin on kuitenkin myös todennut, että koska Kiinan kansantasavalta ei näistä uudistuksista huolimatta edelleenkään ole markkinatalousmaa, jonka vientiin sovellettaisiin automaattisesti perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdassa normaaliarvon määrittämiseksi annettuja yleisiä sääntöjä, unionin lainsäätäjä päätti, että saman artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaan jokaisen tuottajan, joka toivoo näitä sääntöjä sovellettavan itseensä, on esitettävä viimeksi mainitussa säännöksessä mainitun kaltaiset riittävät todisteet siitä, että se toimii markkinatalousolosuhteissa. ( 32 )

59.

Asetuksen N:o 905/98 johdanto-osan neljänteen ja viidenteen perustelukappaleeseen sisältyvästä viittauksesta ”sellaisten yrityksien syntyyn, joita koskevat markkinatalouden olosuhteet” ilmenee, että ottaessaan käyttöön perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohtaan sisältyvät säännökset unionin lainsäätäjä oli hyvin tietoinen siitä, että Kiinassa täytäntöön pannuista uudistuksista huolimatta kiinalaisessa talousjärjestelmässä ei toimittu yleisesti markkinatalousolosuhteissa. Sisällyttämällä unionin oikeuteen markkinatalouskohtelun lainsäätäjä halusi kuitenkin tunnustaa ( 33 ) sen, että Kiinassa oli näiden uudistusten jälkeen tietyillä sektoreilla ja aloilla yrityksiä, jotka todellakin toimivat markkinatalouden ehdoilla eli reagoivat kysynnän ja tarjonnan lakiin toimintaympäristössä, jota valtion vaikutus ei vääristänyt.

60.

Koska Kiinasta peräisin olevassa tuonnissa ei tällaisissa olosuhteissa ollut enää perusteltua turvautua järjestelmällisesti vertailumaan menetelmään, unionin lainsäätäjä loi edellä mainituilla säännöksillä keinon, jolla tällaisille yrityksille voitiin perustelluissa tapauksissa antaa mahdollisuus siihen, että niitä koskevissa polkumyyntitutkimuksissa tukeuduttaisiin normaaliarvon määrittämiseksi niiden omiin hintoihin ja kustannuksiin.

61.

Näistä seikoista seuraa yhtäältä, että sisällyttäessään perusasetukseen markkinatalouskohtelua koskevat säännökset unionin lainsäätäjä ei suinkaan tarkoittanut yleisesti tunnustaa, että kiinalaisessa talousjärjestelmässä toimitaan markkinatalousolosuhteissa, kun tämän järjestelmän erottavana ominaispiirteenä on tiettyjä toiminta-aloja lukuun ottamatta edelleen se, että valtio puuttuu talouteen muun muassa hyväksymällä yleisesti sovellettavia ja sitovia viisivuotissuunnitelmia.

62.

Vaikka unionin lainsäätäjä toisaalta halusi tarjota kiinalaisille tuottajille mahdollisuuden siihen, että niiden katsottaisiin toimivan markkinatalousolosuhteissa, jolloin normaaliarvo voitaisiin määrittää niiden tosiasiallisten hintojen ja kustannusten perusteella, lainsäätäjän perustamassa järjestelmässä todistustaakka tällaisten olosuhteiden olemassaolon osoittamisesta on, kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 34, 35 ja 58 kohdasta ilmenee, kuitenkin selkeästi itse tuottajilla, jotka haluavat saada markkinatalouskohtelun.

63.

Sen sijaan, että unionin lainsäätäjä olisi turvautunut järjestelmällisesti vertailumaan menetelmään, se otti käyttöön järjestelmän, joka mahdollisti kunkin polkumyyntitutkimuksen taustalla olevien taloudellisten olosuhteiden tapauskohtaisen arvioinnin. Tässä järjestelmässä sovelletaan kuitenkin ”lähtökohtaisesti” vertailumaan menetelmää, jolleivät asianomaiset tuottajat esitä todisteita siitä, että ne täyttävät kaikki perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa mainitut viisi edellytystä ja että niiden voidaan siten katsoa toimivan markkinatalousolosuhteissa. Unionin tuomioistuin on lisäksi jo todennut, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohta ovat poikkeussäännöksiä. ( 34 )

64.

Unionin lainsäätäjän näkemyksen mukaan tästä seuraa, että vaikkei kiinalainen talousjärjestelmä enää olekaan valtiojohtoisen kaupankäynnin järjestelmä, sitä ei myöskään voida pitää varsinaisena markkinatalousjärjestelmänä. ( 35 ) Sitä voitaisiin kuvailla sekamuotoiseksi tai markkinatalouteen siirtymässä olevaksi talousjärjestelmäksi, ( 36 ) jossa valtion vääristävää puuttumista esiintyy edelleen yleisesti niin, että tällaista järjestelmää kohdellaan ”lähtökohtaisesti” järjestelmänä, joka ei täytä markkinatalousjärjestelmän tunnusmerkkejä mutta jossa tietyt alat ja tietyt yritykset toimivat jo markkinatalousolosuhteissa. Sillä on siis samanaikaisesti sekä järjestelmille, joissa ei ole markkinataloutta, että markkinatalousjärjestelmille ominaisia piirteitä, joista jälkimmäisiä esiintyy ainoastaan tietyillä talouden aloilla.

65.

Kolmannen edellytyksen, joka tuottajan on täytettävä saadakseen markkinatalouskohtelun, sisältävää perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmatta luetelmakohtaa ja tarkemmin sanottuna aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevan merkittävän vääristymän käsitettä on tulkittava ottamalla huomioon edellä esitetyt näkökohdat.

66.

Ensinnäkin siltä osin kuin on kyse ilmaisusta ”peräisin”, unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa, että tämän ilmaisun on tulkittava tarkoittavan sitä, että ”aiemman keskusjohtoisen talousjärjestelmän on täytynyt aiheuttaa kyseessä olevat vääristymät tai johtaa niihin” ja että kyseisessä säännöksessä tarkoitetaan siten ainoastaan etua, ”joka johtuu aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä”. ( 37 )

67.

Vaikkei komissio olekaan nimenomaisesti riitauttanut tätä unionin yleisen tuomioistuimen ilmaisusta ”peräisin” antamaa tulkintaa – jota voitaisiin hyvin luonnehtia kausaaliseksi ‐, asianosaiset ja muut osapuolet keskustelivat käsittelyn aikana laajasti sen toisesta mahdollisesta tulkinnasta, joka tuli esiin tiettyjen Xinyin esittämien huomautusten johdosta.

68.

Tämän lähestymistavan mukaan kyseistä säännöstä voitaisiin, kun otetaan huomioon yhtäältä se, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa viitataan ”aiempaan” keskusjohtoiseen talousjärjestelmään, ja toisaalta se, että tietyissä kieliversioissa käytetyt ranskankielisen version ilmaisua ”induit” (”peräisin”) vastaavat ilmaukset ( 38 ) viittaavat perinnön käsitteeseen, tulkita siten, että sillä viitataan yksinomaan ”historiallisiin” vääristymiin. Tämän mukaan ainoastaan sellaisia vääristymiä, jotka ovat aiheutuneet ennen asetuksen N:o 905/98 voimaantulopäivää eli ennen 1.7.1998 toteutetuista toimenpiteistä, voitaisiin pitää aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä ”periytyneinä”. Tässä yhteydessä mahdolliset ”uudet” vääristymät, jotka ovat aiheutuneet 1.7.1998 jälkeen toteutetuista toimenpiteistä, voitaisiin mahdollisesti ottaa huomioon sovellettaessa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäiseen luetelmakohtaan sisältyvää säännöstä.

69.

Vaikka tällaiselle lähestymistavalle voitaisiin epäilemättä saada tukea kyseisen säännöksen sanamuodosta, sellaisena kuin se ilmenee tietyistä kieliversioista, tämä tulkinta ei mielestäni ole kuitenkaan vakuuttava.

70.

Tästä on ensinnäkin huomautettava, että – kuten komission kyseisen säännöksen eri kieliversioista esittämästä perusteellisesta analyysistä ilmenee –, useimmissa kieliversioissa (12 versiossa ( 39 )) ranskankielistä ilmaisua ”induit” vastaavat ilmaisut eivät viittaa mitenkään perinnön käsitteeseen vaan ilmaisevat vääristymän ja keskusjohtoisen talousjärjestelmän välistä syy-seuraussuhdetta ilman ajallista konnotaatiota. Ainoastaan kolmessa kieliversiossa ( 40 ) käytetyillä ilmaisuilla on tällainen ajallinen konnotaatio, joka viittaa ”perinnön” käsitteeseen. ( 41 )

71.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen lainsäädännön yleisen systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on. ( 42 )

72.

Tästä on ensinnäkin huomautettava, ettei asetuksen N:o 905/98 artiklaosasta tai johdanto-osan perustelukappaleista sen paremmin kuin valmisteluasiakirjoistakaan ilmene, että unionin lainsäätäjä olisi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan säätäessään tarkoittanut pitää 1.7.1998 määräpäivänä, jonka jälkeen kiinalaisen talousjärjestelmän luonne olisi yhtäkkiä muuttunut.

73.

Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 56 ja 57 kohdassa totesin, markkinatalouskohtelua koskevien säännösten antamisen tarkoituksena oli tunnustaa tulokset, joita Kiinan kansantasavalta oli saavuttanut markkinatalouteen lähentymiseksi toteuttamillaan uudistustoimilla. Kyseessä on kuitenkin useita vuosia, jopa vuosikymmeniä, kestävä prosessi, joka 1.7.1998 ei varmasti ollut vielä päättynyt. Lainsäätäjä on kylläkin tunnustanut asetuksessa N:o 905/98 Kiinan kansantasavallan jonkin verran edistyneen siirtymisessään markkinatalouteen tietyillä aloilla. Kyseisessä asetuksessa ei kuitenkaan ole yksilöity mitään tiettyä merkkitapahtumaa, jonka seurauksena Kiinan kansantasavalta olisi tarkkana ajankohtana luopunut keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä, eikä toisaalta myöskään ole kokonaan tunnustettu Kiinan kansantasavaltaa markkinataloudeksi.

74.

Toiseksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa on mielestäni kyse aivan eri edellytyksestä kuin sen kolmannessa luetelmakohdassa. Nämä kaksi luetelmakohtaa eivät koske samoja tilanteita, ja niiden soveltamisalat eroavat muutenkin kuin ajallisesti.

75.

Tässä yhteydessä on muistutettava perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisestä luetelmakohdasta ilmenevän, että saadakseen markkinatalouskohtelun asianomaisen tuottajan on esitettävä riittävästi todisteita siitä, että yrityksen hintoja ja kustannuksia koskevat päätökset tehdään markkinoihin perustuvien tarjontaa ja kysyntää heijastavien viitteiden perusteella sekä ilman merkittävää valtion puuttumista tässä suhteessa ja että kustannukset ja huomattavat tuotantopanokset heijastavat merkittävässä määrin niiden arvoa markkinoilla.

76.

Kyseinen säännös koskee siis sekä kyseisen tuottajan tiettyjä kaupallisia päätöksiä että huomattavista tuotantopanoksista aiheutuvia tosiasiallisia kustannuksia. ( 43 ) Kolmanteen luetelmakohtaan sisältyvä säännös sitä vastoin koskee ”rakenteellisia” vääristymiä, jotka aiheutuvat siitä talousjärjestelmästä, jossa tuottaja toimii. Nämä kaksi säännöstä koskevat siis täysin eri tilanteita. Tulkitsemalla niitä siten, etteivät niiden aineelliset soveltamisalat ole päällekkäiset, varmistetaan myös kummankin säännöksen täysi tehokas vaikutus. ( 44 )

77.

Kaikista edellä esitetyistä näkökohdista seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa ilmaisusta ”peräisin” esittämä tulkinta – jota edellä luonnehdin kausaaliseksi – on mielestäni oikea.

78.

Ilmaisusta ”aiempi keskusjohtoinen talousjärjestelmä” on huomautettava, että asianosaiset näkivät oikeudenkäynnin aikana paljon vaivaa esittääkseen talousjärjestelmille erilaisia luokituksia, jotka perusasetuksessa olisi otettu huomioon. ( 45 )

79.

Kuten komissio myöntää, unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan valituksenalaisessa tuomiossa tosiasiallisesti määritellyt aiemman keskusjohtoisen talousjärjestelmän käsitettä, sellaisena kuin se ilmenee perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannesta luetelmakohdasta. ( 46 ) Unionin tuomioistuimen ei siten välttämättä ole tarpeen ottaa kantaa näihin luokituksiin kyseisen säännöksen ulottuvuuden määrittämiseksi.

80.

Nähdäkseni edellä esitettyjen seikkojen perusteella voidaan nimittäin määritellä täsmällisesti, minkälainen tulkinta perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmanteen luetelmakohtaan sisältyvälle säännökselle on annettava. Säännös koskee tuottajien tuotantokustannuksiin ja taloudelliseen tilanteeseen kohdistuvia merkittäviä vääristymiä, jotka aiheutuvat – tai johtuvat – sellaiseen talousjärjestelmään kuuluvista toimenpiteistä, joka ei ole luonteeltaan markkinatalous ja joka Kiinassa nykyisen unionin oikeuden mukaan katsotaan ”lähtökohtaisesti” edelleen vallitsevan lukuun ottamatta tiettyjä aloja, jotka toimivat markkinatalousolosuhteissa.

81.

Tarkastelen seuraavaksi edellä määrittelemästäni oikeudellisesta taustasta käsin valitusperusteita, jotka komissio on esittänyt unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa esittämästä arvioinnista tekemässään valituksessa.

82.

Ensimmäisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se valituksenalaisen tuomion 63 ja 69 kohdassa katsoi, ettei se, että toimenpide liittyy viisivuotissuunnitelman täytäntöönpanoon Kiinassa, ole riittävä peruste katsoa, että se on ”peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä”. Komission mukaan sen ehdottama tulkinta ei, toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, poista perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan tehokasta vaikututa.

83.

Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin lähinnä totesi, että vaikka kyseessä olevat veroedut liittyivätkin – sen mukaan epäsuorasti – Kiinan hallituksen hyväksymiin viisivuotissuunnitelmiin, niiden ei silti voitu katsoa olevan peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä, koska on yleisesti tunnettua, että myös markkinatalousmaat myöntävät yrityksille samanlaisia veroetuja. ( 47 ) Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että komission väite, joka koskee kyseessä olevien veroetujen epäsuoraa liityntää Kiinassa täytäntöön pantuihin eri suunnitelmiin, johtuu liiallisesta formalismista, koska mainittujen suunnitelmien jäänne ei merkitse välttämättä sitä, että mainitut verojärjestelmät olivat peräisin Kiinan aiemmasta keskusjohtoisesta taloudesta, ellei katsota, että kaikki Kiinassa toteutetut toimenpiteet, jotka liittyvät suunnitelmaan, ovat peräisin sen aiemmasta keskusjohtoisesta taloudesta, mikä poistaisi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan tehokkaan vaikutuksen. ( 48 )

84.

Tältä osin on ensinnäkin hylättävä Xinyin väite, jonka mukaan ensimmäisen valitusperusteen ensimmäistä osaa ei voida ottaa tutkittavaksi, koska se perustuu uuteen väitteeseen.

85.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuimelta voidaan hakea muutosta vain oikeuskysymysten osalta ja muutoksenhaun perusteena voi olla muun muassa unionin yleisessä tuomioistuimessa tapahtunut unionin oikeuden rikkominen. Lisäksi unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 170 artiklassa määrätään, että muutoksenhaussa ei voida muuttaa oikeudenkäynnin kohdetta siitä, mikä se oli unionin yleisessä tuomioistuimessa.

86.

On kuitenkin todettava, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 69 kohdassa nimenomaisesti komission väitteen, joka koski kyseisten veroetujen liityntää Kiinassa täytäntöön pantuihin viisivuotissuunnitelmiin. Unionin yleinen tuomioistuin sulki nimenomaisesti pois sen, että yhtäältä sen, että toimenpiteellä on liityntä viisivuotissuunnitelmiin, ja toisaalta sen, että tällainen toimenpide on ”peräisin” aiemmasta keskusjohtoisesta taloudesta, välillä olisi välttämätön yhteys. Komission esittämän ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa koskee nimenomaan tätä päättelyä. Näin ollen Xinyi ei voi pätevästi väittää, että tämä valitusperusteen osa perustuisi uuteen väitteeseen, joka ei ollut unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn oikeudenkäynnin kohteena.

87.

Asiakysymyksestä on todettava, kuten unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisen tuomion 76 kohdan lopussa itsekin totesi, että keskusjohtoisten monivuotissuunnitelmien käyttö talouden järjestämiseksi on jokaiselle keskusjohtoiselle talousjärjestelmälle ominainen erottava piirre.

88.

On kuitenkin selvää, että Kiinan hallitus on niistä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 57 ja 58 kohdassa mainituista uudistuksista huolimatta, jotka saivat unionin lainsäätäjän ottamaan käyttöön markkinatalouskohtelun, edelleen toteuttanut viisivuotissuunnitelmia, joiden tarkoituksena on ohjata koko maan talouskehitystä.

89.

Vaikka Kiinan viisivuotissuunnitelmat ovat ajan myötä muuttuneet eikä niissä nykyisin enää määrätä tarkkoja tuotantotavoitteita, ei voida kiistää, että näillä suunnitelmilla on yhä perustavanlaatuinen merkitys Kiinan talouden järjestämisessä.

90.

Komission ja GMB:n toimittamista kirjelmistä ja niiden istunnossa esittämistä lausumista ilmenee, että näitä viisivuotissuunnitelmia sovelletaan kaikilla Kiinan talouden tasoilla ja että ne käsittävät laajan kirjon talouden aloja (elleivät jopa kaikki alat). Näissä suunnitelmissa ei tyydytä ainoastaan esittelemään Kiinan hallituksen visioita valtiontalouden kehityksestä, vaan ne sisältävät tarkkoja tavoitteita ja ovat lähtökohtaisesti kaikkia Kiinan hallintotasoja velvoittavia. Suunnitelmia täydennetään erityisillä poliittisilla välineillä, joita käytetään talouden toimijoiden ohjaamiseksi keskusjohtoisesti määrättyjen tavoitteiden suuntaan.

91.

Xinyi ei kiistä tätä komission ja GMB:n lausumissa esitettyä viisivuotissuunnitelmien luonnehdintaa vaan ainoastaan väittää, ettei komissio ole esittänyt nykyisten viisivuotissuunnitelmien luonteesta mitään todisteita.

92.

Kun kyseessä on unionin lainsäätäjän käyttöön ottaman kaltainen markkinatalouskohtelun myöntämistä koskeva säännöstö, jossa Kiinan järjestelmän kaltaista markkinatalouteen siirtymässä olevaa talousjärjestelmää pidetään ”lähtökohtaisesti” järjestelmänä, jossa ei ole markkinataloutta, silloin, kun toimenpide on toteutettu edellä kuvaillun kaltaisten viisivuotissuunnitelmien täytäntöön panemiseksi ja kun sillä edistetään keskusjohtoisesti määritettyjä politiikkoja ja tavoitteita, on mielestäni mahdollista ilman vastakkaisia todisteita olettaa, että tällaisista toimenpiteistä aiheutuvat vääristymät ovat ”peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä”.

93.

Vaikka nimittäin markkinatalouteen siirtymässä olevassa talousjärjestelmässä voikin esiintyä samanaikaisesti sekä markkinataloudelle että keskusjohtoiselle talousjärjestelmälle ominaisia piirteitä, edellä tämän ratkaisuehdotuksen 88–90 kohdassa kuvatun kaltaisten suunnitelmien hyväksyminen on kuitenkin edelleen ominaista kaikille sellaisille järjestelmille, joissa ei ole markkinataloutta. Näissä olosuhteissa se, että toimenpide on hyväksytty tällaisen suunnitelman täytäntöön panemiseksi, on jo yksinään riittävä peruste olettaa, että se on ”peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä” eli, kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 80 kohdasta ilmenee, Kiinassa yhä noudatetusta talousjärjestelmästä, jolta puuttuvat markkinatalouden ominaispiirteet lukuun ottamatta tiettyjä aloja, joilla Kiinan hallituksen toteuttamien uudistusten seurauksena toimitaan markkinatalouden ehdoilla.

94.

Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 34–36 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstäkin lisäksi ilmenee, unionin lainsäätäjän luomassa järjestelmässä on sen tuottajan, joka haluaa saada markkinatalouskohtelun, eikä unionin toimielinten asia osoittaa, että vaikka kyseinen tuottaja on saanut kaikille keskusjohtoisille talousjärjestelmille ominaisesta osatekijästä eli viisivuotissuunnitelmasta johtuvia etuja, nämä edut eivät voi vaikuttaa markkinatalousolosuhteisiin, joissa tuottajan pitäisi toimia.

95.

Mielestäni se unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa ratkaisevana pitämä seikka, että markkinatalouksissa toteutetaan samankaltaisia toimenpiteitä kuin ne, joita viisivuotissuunnitelmien täytäntöön panemiseksi on hyväksytty, ei, vaikka se käsiteltävässä asiassa pitäisikin paikkansa, ole yksinään riittävä peruste sulkea pois sitä, että viisivuotissuunnitelman täytäntöön panemiseksi toteutetuista toimenpiteistä aiheutuneet vääristymät ovat peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä.

96.

Viisivuotissuunnitelman täytäntöön panemiseksi toteutettuja toimenpiteitä ei nimittäin ole mahdollista tarkastella yksinään ottamatta huomioon laajempaa asiayhteyttä, jossa ne on hyväksytty. On nimittäin selvää, ettei markkinatalouksissa hyväksyttyjä enemmän tai vähemmän samankaltaisia toimenpiteitä koskaan hyväksyttäisi Kiinan hallituksen toteuttamien kaltaisiin suunnitelmiin, jotka ovat täysin vieraita markkinatalousjärjestelmälle.

97.

Unionin yleinen tuomioistuin teki mielestäni virheen siinä, ettei se ottanut huomioon asiayhteyttä, jossa vääristymiä aiheuttaneet toimenpiteet toteutettiin, eli viisivuotissuunnitelmaa. On nimittäin mahdollista, että Kiinan hallituksen keskusjohtoisesti asettamat sitovat taloudelliset tavoitteet voitaisiin saavuttaa muilla toimenpiteillä, joista jotkin voivat olla enemmän tai vähemmän samankaltaisia kuin markkinatalouksissa toteutettavat toimenpiteet. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että nämä samankaltaiset toimenpiteet toteutetaan viisivuotissuunnitelman asiayhteydessä, joka eroaa olennaisesti markkinataloudesta.

98.

Tästä syystä epäilen vakavasti, ovatko unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa valtiontukia koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä mainitsemat esimerkit, joiden merkityksellisyyden komissio on ensimmäisen valitusperusteensa neljännessä osassa kiistänyt, tässä merkityksellisiä. Unionin oikeuden muodostama taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys, jossa nämä tukitoimenpiteet on toteutettu ja jossa niitä on arvioitu, eroaa nimittäin perustavanlaatuisesti Kiinan taloudellisesta ja oikeudellisesta asiayhteydestä.

99.

Sama päättely pätee komission ensimmäisen valitusperusteensa toisessa ja kolmannessa osassa esittämiin väitteisiin. Koska asiayhteys on perustavanlaatuisesti erilainen, valtion tukitoimenpiteitä ja sosiaalisessa markkinataloudessa myönnettyjä tukia ei voida verrata edellä tämän ratkaisuehdotuksen 88–90 kohdassa kuvatun kaltaisista viisivuotissuunnitelmista seuraaviin toimenpiteisiin tai järjestelmiin.

100.

Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisen tuomion 69 kohdassa totesi, tulkinta, jonka mukaan jo sen perusteella, että toimenpiteellä on liityntä viisivuotissuunnitelmaan, voitaisiin olettaa toimenpiteen aiheuttamien vääristymien olevan peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä, ei voi poistaa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan tehokasta vaikutusta.

101.

Ensinnäkin asianomaisella tuottajalla, joka haluaa saada markkinatalouskohtelun, on aina mahdollisuus kumota tämä olettama todistamalla, ettei toimenpide, jolla sille on myönnetty etuja, aiheuta markkinatalouden kanssa yhteensopimattomia vääristymiä, vaikka kyseinen toimenpide onkin hyväksytty viisivuotissuunnitelmassa tai sitä täytäntöön pantaessa. Vaikka vääristymä toiseksi olisikin peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä, sen on lisäksi oltava merkittävä, jotta voitaisiin todeta, ettei perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa alakohdassa säädetty edellytys ole täyttynyt. Sellaiset vääristymät, jotka eivät ole merkittäviä, eivät siten voi sulkea pois markkinatalouskohtelun myöntämistä, vaikka ne olisivatkin aiheutuneet viisivuotissuunnitelmasta ja vaikka niiden tästä syystä oletettaisiinkin olevan peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä. Valtiontukitoimenpiteet, joilla myönnetään etuja esimerkiksi ottamalla käyttöön edullinen verokohtelu mutta joilla ei ole liityntää viisivuotissuunnitelmaan, eivät kolmanneksi kuulu kyseisen säännöksen soveltamisalaan eivätkä siten estä antamasta markkinatalouskohtelua sitä pyytäville tuottajille.

102.

Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 76 kohdassa esittämällä väitteellä, jonka mukaan politiikat, joiden tavoitteena on houkutella ulkomaisia investointeja, olisivat ainakin teoriassa ristiriidassa keskusjohtoisessa talousjärjestelmässä määritettyjä tuotantotavoitteita seuraavien yritysten kollektiiviseen omistukseen perustuvan taloudellisen organisaatiomallin eli valtiojohtoiseen kaupankäyntiin perustuvan talouden kanssa, ei voida kyseenalaistaa edellä esittämääni analyysia. Riippumatta siitä semanttisesta ja taksonomisesta keskustelusta, jossa komissio ja Xinyi ovat vastakkain sen osalta, liittyvätkö unionin yleisen tuomioistuimen esiintuomat ominaisuudet pikemmin valtiojohtoisen kaupankäynnin järjestelmään kuin keskusjohtoiseen talousjärjestelmään, on nimittäin varmaa, kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 64 kohdasta ilmenee, että Kiinan talousjärjestelmä on markkinatalouteen siirtymässä oleva järjestelmä. Tästä seuraa, että tällaisessa asiayhteydessä se, että tietyt toimenpiteet mahdollisesti osoittautuisivat olevan teoriassa tai yleensä ristiriidassa valtiojohtoiseen kaupankäyntiin perustuvan talousjärjestelmän kanssa, ei välttämättä merkitse sitä, etteivät ne ole peräisin Kiinassa käytössä olleesta talousjärjestelmästä, joka ei ole luonteeltaan markkinatalous, sellaisena kuin se kuvataan edellä tämän ratkaisuehdotuksen 80 kohdassa.

103.

Käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että kyseessä olevat verotoimenpiteet on hyväksytty Kiinan hallituksen vahvistamien viisivuotissuunnitelmien ( 49 ) täytäntöönpanon yhteydessä. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin myönsi itsekin valituksenalaisen tuomion 69 kohdassa, että kyseisillä toimenpiteillä on liityntä, vaikkakin vain ”epäsuora”, Kiinassa täytäntöön pantuihin suunnitelmiin. Myöskään Xinyi ei kiistä tätä tosiseikkaa.

104.

Tästä seuraa, että koska kyseisillä verotoimenpiteillä on yhteys keskusjohtoisille talouksille ominaiseen osatekijään eli viisivuotissuunnitelmaan, joka on edelleen olennainen osa Kiinan talousjärjestelmää, komissio saattoi perustellusti olettaa, että ne olivat ”peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä”.

105.

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin teki mielestäni oikeudellisen virheen, kun se totesi, että vaikka kyseiset verotoimenpiteet oli hyväksytty Kiinan hallituksen hyväksymien viisivuotissuunnitelmien täytäntöönpanon yhteydessä, komissio oli tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se oli kieltäytynyt myöntämästä Xinyille markkinatalouskohtelua sillä perusteella, että näistä toimenpiteistä aiheutuneet vääristymät eivät olleet ”peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä”.

106.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hyväksyy komission esittämän ensimmäisen valitusperusteen ja kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen antaman tuomion.

107.

Tarkastelen seuraavaksi ainoastaan toissijaisesti ja siltä varalta, ettei unionin tuomioistuin noudata ratkaisuehdotustani, komission valituksenalaisesta tuomiosta esittämää toista ja kolmatta valitusperustetta.

108.

Toisessa valitusperusteessaan komissio moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä laiminlöi perusteluvelvollisuutensa. Tämä valitusperuste jakautuu lähinnä kahteen osaan.

109.

Ensimmäisessä osassa komissio väittää, ettei tiettyjä valituksenalaiseen tuomioon sisältyviä toteamuksia ole perusteltu. Komissio viittaa ensinnäkin tuomion 66 kohtaan, jossa se väittää unionin yleisen tuomioistuimen todenneen perusteluja esittämättä, että ”on yleisesti tunnettua, että markkinatalousmaat myöntävät myös yrityksille veroetuja verovapautusten muodossa”. Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään selittänyt, millä perusteella samassa valituksenalaisen tuomion kohdassa mainitut valtiontukijärjestelmät olisivat verrattavissa nyt kyseessä oleviin toimenpiteisiin.

110.

Toiseksi komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi perusteluvelvoitteensa, kun se valituksenalaisen tuomion 75 kohdassa lausui, ”ettei voida kiistää sitä, että tietyssä maassa strategisiksi katsottujen korkean teknologian kaltaisten tiettyjen toiminta-alojen tukeminen muodostaa legitiimin tavoitteen markkinataloudessa”.

111.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin ei valituksenalaisen tuomion 69 kohdassa myöskään selittänyt, miten komission näkemys, jonka mukaan kaikki Kiinassa toteutetut toimenpiteet, jotka liittyvät suunnitelmaan, ovat peräisin sen aiemmasta keskusjohtoisesta taloudesta, voisi poistaa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan tehokkaan vaikutuksen.

112.

Valitusperusteen toisessa osassa komissio väittää, että valituksenalaisen tuomion perustelut ovat ristiriitaisia. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin yhtäältä myöntää valituksenalaisen tuomion 76 kohdassa, että keskusjohtoinen suunnitelma kuuluu suunnitelmatalousjärjestelmän ominaispiirteisiin, mutta toisaalta kuitenkin kiistää valituksenalaisen tuomion 63 ja 69 kohdassa, että tällä suunnitelmalla olisi merkitystä arvioitaessa sitä, onko jokin toimenpide peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä.

113.

Xinyi väittää, ettei valituksenalaisen tuomion 66 ja 75 kohdasta esitettyä väitettä voida ottaa tutkittavaksi, koska se ei koske perustelujen puutteellisuutta vaan sitä, ettei unionin yleisen tuomioistuimen kyseisissä tuomion kohdissa mainitsemien tunnettujen tai kiistattomien seikkojen tueksi esitetty mitään näyttöä. Lisäksi Xinyi kiistää aineellisilta osin sekä toisen valitusperusteen ensimmäisen että sen toisen osan.

114.

Aluksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklassa edellytetään, että tuomion perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä unionin yleisen tuomioistuimen päättely siten, että niille, joita asia koskee, selviävät ratkaisun syyt ja että unionin tuomioistuin voi tutkia sen laillisuuden. ( 50 ) Perusteluvelvollisuus, joka koskee unionin yleistä tuomioistuinta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan ja 53 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti, on täytetty, vaikka perustelu olisi implisiittinen, kunhan ne, joita asia koskee, saavat perustelun avulla selville syyt, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin ei ole hyväksynyt niiden väitteitä, ja unionin tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se pystyy harjoittamaan valvontaansa. ( 51 )

115.

Totean ensinnäkin toisen valitusperusteen ensimmäisestä osasta, että Xinyin esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä. Komission valituksenalaisen tuomion 66 ja 75 kohdasta esittämien väitteiden tarkastelu nimittäin osoittaa, ettei niiden tarkoituksena ole arvostella unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se näyttänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen tosiseikkoja, joita se oli valituksenalaisessa tuomiossa luonnehtinut ”tunnetuiksi” tai pitänyt riidattomina. Mainituissa väitteissä päinvastoin viitataan selvästi unionin yleisen tuomioistuimen esittämään päättelyyn siltä osin kuin on kyse sen perusteluista, jotka komission mukaan ovat puutteelliset.

116.

Asiakysymyksestä on ensinnäkin todettava, etteivät valituksenalaisen tuomion 66 kohtaa koskevat moitteet voi mielestäni menestyä. Kyseisestä kohdasta nimittäin ilmenee selvästi, että unionin yleisen tuomioistuimen mukaan perustelut sen seikan tunnettuudelle, että myös markkinatalousmaat myöntävät yrityksille veroetuja verovapautusten muodossa, ilmenevät samassa tuomion kohdassa esitetyistä viittauksista valtiontukia koskeviin unionin tuomioistuimen tuomioihin. Kaikki nämä tuomiot koskevat jäsenvaltioissa säädettyjä verojärjestelmiä, joiden unionin yleinen tuomioistuin kaikesta päätellen implisiittisesti katsoi olevan verrattavissa kyseessä olleisiin järjestelmiin.

117.

Riippumatta siitä kysymyksestä, onko tämä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 98 kohdassa kyseenalaistamani näkemys perusteltu, ei mielestäni ole epäilystäkään, että asianosaiset ja unionin tuomioistuin voivat ongelmitta ymmärtää kyseisen näkemyksen taustalla olevan unionin yleisen tuomioistuimen päättelyn.

118.

Sama analyysi voidaan mielestäni tehdä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 75 kohdassa esittämästä päättelystä, vaikka sen ymmärtäminen vaatiikin unionin yleisen tuomioistuimen lyhytsanaisuuden vuoksi hieman pidemmälle menevää deduktiivista päättelyä.

119.

Valituksenalaisen tuomion 66, 67, 74 ja 76 kohdan valossa on kuitenkin mahdollista ymmärtää, että unionin yleinen tuomioistuin päätteli voivansa luonnehtia olevan tunnettua (”kiistatonta”), että tiettyjen strategisiksi katsottujen toiminta-alojen tukeminen muodostaa markkinatalouksissa legitiimin tavoitteen, koska kyseisissä talouksissa on hyväksytty tällaiseen päämäärään tähtääviä toimenpiteitä, ja voivansa todeta näin riippumatta kyseisten toimenpiteiden laillisuudesta käsiteltävässä asiassa valtiontukia koskevan unionin oikeuden mukaan.

120.

Katson tämän analyysin paikkansapitävyydestä ja sen tueksi esitetyn näytön riittävyydestä riippumatta, että hieman deduktiivisesti päättelemällä on mahdollista ymmärtää sen taustalla oleva unionin yleisen tuomioistuimen päättely. Siten myös valituksenalaisen tuomion 75 kohdan perusteluja koskeva moite on mielestäni hylättävä.

121.

Kolmanneksi katson, että valituksenalaisen tuomion 69 kohdan perusteluja koskeva moite on niin ikään hylättävä riippumatta siitä, pitääkö kyseisessä kohdassa esitetty analyysi paikkansa.

122.

Mainittua 69 kohtaa lukemalla voidaan nimittäin selvästi ymmärtää unionin yleisen tuomioistuimen katsoneen, että jos komission näkemys hyväksyttäisiin, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan säännös menettäisi täysin merkityksensä, koska kaikilta tuottajilta, jotka saavat Kiinan viranomaisten viisivuotissuunnitelman yhteydessä myöntämää etua, voitaisiin joka tapauksessa evätä markkinatalouskohtelu. Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 100 ja 101 kohdassa jo kiistinkin tämän analyysin paikkansapitävyyden. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että unionin yleisen tuomioistuimen päättely, jota tosin pidän virheellisenä, on sinänsä täysin ymmärrettävä.

123.

Toisen valitusperusteen toisessa osassa komissio väittää, että valituksenalaisen tuomion 69 ja 76 kohta ovat keskenään ristiriidassa.

124.

Unionin yleinen tuomioistuin noudatti näissä kohdissa olennaisin osin seuraavaa päättelyä: yhtäältä se katsoi valituksenalaisen tuomion 76 kohdassa, että keskusjohtoinen suunnittelu on ominaista kaikille suunnitelmatalousjärjestelmille; toisaalta se kuitenkin totesi kyseisen tuomion 69 kohdassa, luettuna yhdessä sen 66 ja 67 kohdan kanssa, etteivät kaikki toimenpiteet, jotka liittyvät suunnitelmaan, välttämättä ole ”peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta taloudesta”. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan toimenpiteiden, jotka ovat samankaltaisia kuin markkinatalouksissa hyväksytyt toimenpiteet, ei voida katsoa olevan peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä, vaikka ne liittyisivätkin suunnitelmaan.

125.

Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 87–97 kohdasta ilmenee, en voi yhtyä tähän unionin yleisen tuomioistuimen omaksumaan lähestymistapaan. Jos kuitenkin asiaa tarkastellaan unionin yleisen tuomioistuimen näkökulmasta, joka siis mielestäni on aineellisesti virheellinen, valituksenalaisen tuomion 76 kohtaan sisältyvien toteamusten ja sen 66, 67 ja 69 kohtaan sisältyvien toteamusten välillä ei ole mitään ristiriitaa päättelyssä.

126.

Käsittääkseni edellä esitetystä seuraa, että toisen valitusperusteen ensimmäinen ja toinen osa on hylättävä. Näin ollen koko toinen valitusperuste on hylättävä.

127.

Kolmannessa valitusperusteessaan, joka koskee valituksenalaisen tuomion 66, 67 ja 76 kohtaa, komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki menettelyvirheitä, joiden vuoksi valituksenalainen tuomio on perusteltua kumota. Tämä valitusperuste jakautuu kolmeen osaan.

128.

Kolmannen valitusperusteen ensimmäisessä osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti esille uuden tosiseikkoja koskevan väitteen, johon Xinyi ei ollut vedonnut, ja tukeutui siihen riidanalaisen asetuksen kumoamiseksi. Komissio väittää, ettei Xinyi ole koskaan vedonnut sellaiseen väitteeseen, joka perustuisi valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa mainittuun valtiontukia koskevaan oikeuskäytäntöön. Se ei siis koskaan ole väittänyt, että lainvastaiseksi todetulla valtiontuella olisi merkitystä sen määrittämisessä, ovatko kyseessä olevat toimenpiteet peräisin entisestä keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä. Komission mukaan Xinyin väite perustuu siis yksinomaan hyväksyttyihin tukiin.

129.

Komission mukaan tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin on ylittänyt toimivaltansa (ultra vires), se on sivuuttanut periaatteen, jonka mukaan osapuolet määrittävät oikeusriidan kohteen, ja se on sivuuttanut Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan ja 48 artiklan 2 kohdan määräykset, sellaisina kuin niitä sovellettiin saatettaessa oikeusriita ensimmäisen oikeusasteen käsiteltäväksi.

130.

Kolmannen valitusperusteensa toisessa osassa komissio moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se kuullut komissiota riidanalaisten toimenpiteiden ja asioissa, joissa annettiin valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa mainitut tuomiot, kyseessä olleiden tukitoimenpiteiden väitetystä vertailukelpoisuudesta. Koska unionin yleinen tuomioistuin eteni menettelyssä kuulematta komissiota tästä uudesta tosiseikasta, se loukkasi komission puolustautumisoikeuksia ja sen oikeutta tulla kuulluksi.

131.

Xinyi kiistää komission väitteet.

132.

Kolmannen valitusperusteen ensimmäisestä osasta on ensinnäkin muistutettava, että unionin tuomioistuimissa käytäviä menettelyitä koskevista säännöistä ja erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklasta ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdasta, ( 52 ) sellaisina kuin ne olivat voimassa kanteen ensimmäisessä oikeusasteessa nostamisen hetkellä, ilmenee, että lähtökohtaisesti asianosaiset määrittävät ja rajaavat oikeudenkäynnin eivätkä unionin tuomioistuimet voi ratkaista asiaa ultra petita. ( 53 )

133.

Vaikka eräät perusteet voidaan ottaa huomioon – tai ne jopa on otettava huomioon – viran puolesta, kuten kyseessä olevan päätöksen puuttuvat tai puutteelliset perustelut, sillä tällainen seikka on osa olennaisia muotomääräyksiä, unionin tuomioistuimet voivat sitä vastoin tutkia päätöksen aineellista laillisuutta koskevan perusteen, jossa on kyse perussopimusten tai perussopimuksen soveltamista koskevan oikeussäännön rikkomisesta SEUT 263 artiklassa tarkoitetulla tavalla, ainoastaan, jos kantaja on siihen vedonnut. ( 54 )

134.

Näissä olosuhteissa on tarkistettava, lausuiko unionin yleinen tuomioistuin kanteen ulkopuolisesta seikasta, kun se tukeutui valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa mainittuihin unionin tuomioistuimen tuomioihin riidanalaisen asetuksen kumoamiseksi.

135.

Tästä on huomautettava, että Xinyin unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämä ensimmäinen kanneperuste koski perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan rikkomista. Kuten valituksenalaisen tuomion 49 kohdasta ilmenee, Xinyi vetosi tämän kanneperusteen ensimmäisessä osassa esittämänsä väitteen tueksi komission valtiontukien alalla noudattamaan käytäntöön. Siihen vetoamalla Xinyi pyrki näyttämään toteen sen unionin yleisen tuomioistuimen hyväksymän perustelun, jonka mukaan markkinatalousmaissa, unionin jäsenvaltiot mukaan lukien, toteutetaan vastaavia verojärjestelmiä kuin nyt kyseessä olevat järjestelmät.

136.

Näin ollen on todettava, että vetoaminen komission valtiontukien alalla noudattamaan käytäntöön, sellaisena kuin se ilmenee sekä komission päätöksistä että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, todellakin sisältyi Xinyin kanneperusteessaan esittämiin perusteluihin.

137.

Näissä olosuhteissa komissio ei voi pätevästi väittää, että unionin yleinen tuomioistuin olisi muuttanut oikeudenkäynnin kohdetta, kun se perusti päättelynsä valtiontukia koskevasta unionin oikeuskäytännöstä otettuihin esimerkkeihin.

138.

Komissio ei myöskään voi vedota siihen, että sen puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tulla kuulluksi on loukattu, pelkästään sen perusteella, ettei unionin yleinen tuomioistuin kuullut sitä tietyistä valituksenalaisessa tuomiossa mainituista yksittäisistä tuomioista, jotka koskivat komission valtiontukien alalla noudattamaa käytäntöä, vaikka tätä käytäntöä oli käsitelty kirjallisesti asianosaisten ja muiden osapuolten välillä käydyissä keskusteluissa. Tässä yhteydessä on myös huomautettava Xinyin väittäneen komission tätä kiistämättä, että asianosaiset ja muut osapuolet olivat unionin yleisessä tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa keskustelleet laajasti siitä, onko komission käytännöllä ja verotukia koskevalla unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöllä tosiasiallisesti merkitystä.

139.

Edellä esitetyn perusteella katson, että kolmannen valitusperusteen ensimmäinen ja toinen osa on hylättävä.

140.

Kolmannen valitusperusteen kolmas osa koskee valituksenalaisen tuomion 76 kohtaa ja unionin yleisen tuomioistuimen tässä kohdassa käyttämää käsitettä ”keskusjohtoinen talousjärjestelmä”, jota on komission mukaan tulkittu virheellisesti.

141.

Komissio moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei tämä lausunut mitään komission kyseisestä käsitteestä esittämistä väitteistä vaan tyytyi toistamaan Xinyin siitä esittämän näkemyksen. Näin toimiessaan unionin yleinen tuomioistuin jätti vastaamatta komission väitteeseen, mikä on menettelyvirhe, jonka pitäisi johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen. Tässä yhteydessä komissio viittaa unionin tuomioistuimen 24.10.2013 antaman tuomion Land Burgenland ym. v. komissio (C‑214/12 P, C‑215/12 P ja C‑223/12 P, EU:C:2013:682)112 kohtaan.

142.

Xinyi kiistää komission väitteet.

143.

Tästä on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklaan ja 53 artiklan ensimmäiseen kohtaan perustuva unionin yleisen tuomioistuimen velvollisuus perustella tuomiot ei velvoita tätä esittämään selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä. ( 55 )

144.

Unionin yleinen tuomioistuin voi siten implisiittisesti hylätä tietyt erityisesti vastaajan esittämät väitteet, joilla kantajan esittämät väitteet pyritään kumoamaan.

145.

Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin saattoi valituksenalaisen tuomion 76 kohtaan sisältyneessä päättelyssään implisiittisesti hylätä tietyt komission esittämät väitteet syyllistymättä menettelyvirheeseen.

146.

24.10.2013 annettu tuomio Land Burgenland ym. v. komissio (C‑214/12 P, C‑215/12 P ja C‑223/12 P, EU:C:2013:682), johon komissio vetoaa, koski aivan eri tilannetta kuin se, josta nyt käsiteltävässä asiassa on kyse. Mainitussa tuomiossa unionin tuomioistuin nimittäin totesi unionin yleisen tuomioistuimen jättäneen vastaamatta sellaiseen kantajan esittämään väitteeseen, joka sisältyi yksiselitteisesti ensimmäisessä oikeusasteessa käsiteltyyn kanteeseen.

147.

Edellä esitetyn perusteella myös kolmannen valitusperusteen kolmas osa on mielestäni hylättävä. Näin ollen koko kolmas valitusperuste on hylättävä.

148.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi, jos se julistaa unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen mitättömäksi, joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

149.

Käsiteltävässä asiassa katson, että unionin tuomioistuin voi ratkaista Xinyin unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämän ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan.

150.

Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 103 ja 104 kohdasta ilmenee, Kiinan hallitus hyväksyi eri viisivuotissuunnitelmien täytäntöönpanon yhteydessä edellä tämän ratkaisuehdotuksen 11 kohdassa mainitut toimenpiteet, joilla otettiin käyttöön kyseessä olevat verojärjestelmät, joiden edunsaajana Xinyi oli.

151.

Komissio on siten aivan oikein olettanut, että tällaisista toimenpiteistä aiheutuneet vääristymät olivat perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla ”peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä”.

152.

Näin ollen Xinyin esittämän ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

153.

Unionin yleinen tuomioistuin ei sitä vastoin tutkinut laisinkaan Xinyin esittämän ensimmäisen kanneperusteen toista osaa eikä toista, kolmatta ja neljättä kanneperustetta.

154.

Koska käsiteltävä asia ei ole tämän kanneperusteen osan eikä näiden kanneperusteiden osalta ratkaisukelpoinen, katson, että se on aiheellista palauttaa unionin yleiselle tuomioistuimelle, jotta tämä voi tutkia kyseisen kanneperusteen osan ja kyseiset kanneperusteet sekä niiden tueksi esitetyt väitteet.

155.

Näin ollen myös oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.

156.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee valituksen seuraavasti: