1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY (EYVL 1999, L 175, s. 43) liitteenä olevan 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen (jäljempänä puitesopimus) 5 lausekkeen 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Rodica Popescu ja hänen työnantajansa Direcția Sanitar Veterinară și pentru Siguranța Alimentelor Gorj (Gorjin eläinlääkintä- ja elintarviketurvallisuusvirasto, Romania; jäljempänä eläinlääkintävirasto) ja joka koskee asianomaisen ja viimeksi mainitun välillä tehtyjen työsopimusten luokittelua.

3

EY 139 artiklan 2 kohtaan perustuvan direktiivin 1990/70 johdanto-osan 14 perustelukappaleesta ilmenee, että puitesopimuksen allekirjoittaneet osapuolet ovat tällaisen sopimuksen tehdessään halunneet parantaa määräaikaisen työn laatua takaamalla syrjintäkiellon periaatteen soveltamisen ja laatia puitteet perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden väärinkäytön ehkäisemiseksi.

4

Puitesopimuksen johdanto-osan toisessa ja kolmannessa kohdassa todetaan seuraavaa:

”Tämän sopimuksen osapuolet tunnustavat, että toistaiseksi voimassa olevat työsopimukset ovat ja tulevat olemaan vallitseva työsuhdemuoto työnantajien ja työntekijöiden välillä. Ne tunnustavat myös, että määräaikaiset työsopimukset vastaavat tietyissä olosuhteissa sekä työnantajien että työntekijöiden tarpeita.

Tässä sopimuksessa esitetään määräaikaiseen työsuhteeseen liittyvät yleiset periaatteet ja vähimmäisvaatimukset ja tunnustetaan, että niiden yksityiskohtaisessa soveltamisessa on otettava huomioon erityiset kansalliset, alakohtaiset ja kausiluontoiset tilanteet. – –”

5

Puitesopimuksessa olevien yleisten huomioiden 6, 8 ja 10 kohdassa todetaan seuraavaa:

– –

– –

6

Puitesopimuksen 1 lausekkeen, jonka otsikko on ”Tarkoitus”, mukaan tämän sopimuksen tarkoituksena on yhtäältä parantaa määräaikaisen työn laatua varmistamalla syrjintäkiellon periaatteen soveltaminen ja toisaalta laatia puitteet sellaisten väärinkäytösten ehkäisemiseksi, jotka johtuvat perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden käytöstä.

7

Puitesopimuksen 2 lausekkeen, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 1 kohdan mukaan tätä sopimusta sovelletaan määräaikaisiin työntekijöihin, joilla on työsopimus tai työsuhde, sellaisena kuin se on määritelty jäsenvaltion lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai käytännössä.

8

Puitesopimuksen 3 lausekkeessa, jonka otsikkona on ”Määritelmät”, määrätään seuraavaa:

”[Tässä sopimuksessa]

– –”

9

Puitesopimuksen 5 lausekkeessa, jonka otsikko on ”Väärinkäytöksiä ehkäisevät toimenpiteet”, määrätään seuraavaa:

10

Työlain nro 53/2003 (Legea nr. 53/2003 privind Codul muncii, julkaistu uudelleen Monitorul Oficial al Românieissa, osa I., nro 345, 18.5.2011) 12 §:n mukaan työsopimus tehdään lähtökohtaisesti toistaiseksi voimassa olevaksi. Työsopimus voidaan poikkeuksellisesti laissa nimenomaisesti säädetyin edellytyksin tehdä määräajaksi.

11

Lain nro 53/2003 82 §:n mukaan määräaikainen työsopimus voidaan uudistaa tietyin edellytyksin sopimuspuolten kirjallisella sopimuksella hankkeen, ohjelman tai työtehtävän toteuttamisen ajaksi. Samojen sopimuspuolten kesken voidaan kuitenkin tehdä perättäin vain enintään kolme määräaikaista työsopimusta, ja kukin sopimus voi olla pituudeltaan enintään 12 kuukautta.

12

Lain nro 53/2003 83 §:n h kohdan mukaan määräaikaisia työsopimuksia voidaan tehdä erityislaeissa nimenomaisesti säädetyissä tapauksissa tai työtehtävien, hankkeiden tai ohjelmien toteuttamiseksi.

13

Lain nro 53/2003 84 §:n mukaan määräaikaista työsopimusta ei voida tehdä yli 36 kuukauden mittaiseksi.

14

Eläinlääkintätoiminnan järjestämisestä ja elintarviketurvallisuudesta annetun asetuksen nro 42/2004 (Ordonanta de Guvernului nr. 42/2004 privind organizarea activitatii sanitar-veterinare si pentru siguranta alimentelor, Monitorul Oficial al României, osa I, nro 94, 31.1.2004; jäljempänä asetus nro 42/2004) 19 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään, että eläinperäisten ja muiden kuin eläinperäisten tuotteiden keräystä, valmistusta, käsittelyä ja hyödyntämistä harjoittavat laitokset voivat toimia vain, jos niillä on voimassa olevan eläinlääkintälainsäädännön mukaisesti myönnetty lupa ja ne ovat viranomaisvalvonnassa.

15

Asetuksen nro 42/2004 19 §:n 3 momentin mukaan viranomaisvalvontaa harjoittaa erikoistunut henkilöstö, jonka eläinlääkintävirastot ovat ottaneet palvelukseen määräaikaisella työsopimuksella.

16

Asetuksen nro 42/2004 19 §:n 4 momentista ilmenee, että 3 momentissa tarkoitettuja työsopimuksia, jotka on tehty työlainsäädännössä säädetyksi enimmäisajaksi, voidaan myöhemmin jatkaa sopimuspuolten sopimuksella – niin kauan kuin sopimuksen tekemisen perusteena olevat edellytykset ovat voimassa ja siltä osin kuin tähän tarkoitukseen säädetyt taloudelliset varat on varmistettu – siihen saakka, kun uudet työsopimukset on tehty kilpailun seurauksena.

17

Popescu otettiin eläinlääkintäviraston palvelukseen eläinlääkärin avustajaksi 14.5.2007 ja 31.12.2007 väliseksi ajaksi tehdyllä määräaikaisella työsopimuksella.

18

Sopimusta on jatkettu perättäin seitsemään otteeseen aina vuodeksi kerrallaan. Popescu on työskennellyt kyseisellä sopimuksella keskeytyksettä samassa työpaikassa ja hoitanut samoja tehtäviä.

19

Työsopimuksessa todettiin, että sen kohteena on viranomaisvalvonnan toteuttaminen laitoksissa, joiden toimintana on eläinten teurastus, eläinperäisten tuotteiden ja sivutuotteiden keräys, valmistus, esikäsittely, jalostus, varastointi, kuljetus ja hyödyntäminen, ja laitoksissa, joiden toimintana on muiden kuin eläinperäisten tuotteiden ja sivutuotteiden keräys, valmistus, esikäsittely, jalostus, varastointi, kuljetus ja hyödyntäminen.

20

Lisäksi työsopimuksen mainittiin olevan kiinteässä yhteydessä valvottavien laitosten toiminnan kestoon.

21

Työsopimusta jatkettiin viimeksi 30.12.2014. Sopimuksen jatkon mukaan sopimus jatkuisi 1.1.2015 jälkeenkin, kunnes olisi saatettu päätökseen kilpailumenettelyt kyseisen toimen lopulliseksi täyttämiseksi. Siinä täsmennettiin myös, että työnantaja voi milloin tahansa päättää työsopimuksen yksipuolisesti.

22

Popescu haastoi 29.1.2015 eläinlääkintäviraston Tribunalul Gorjiin (Gorjin tuomioistuin, Romania), jotta hänen työsopimuksensa eri jatkamiset todettaisiin pätemättömiksi ja työsopimus luokiteltaisiin ”toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi”.

23

Tribunalul Gorj hylkäsi asianomaisen vaatimuksen 30.4.2015 antamallaan ratkaisulla.

24

Popescu on hakenut ratkaisuun muutosta Curtea de Apel Craiovalta (Craiovan muutoksenhakutuomioistuin, Romania).

25

Eläinlääkintäviraston mielestä määräaikaisen henkilöstön palkkaaminen eläinlääkintään liittyvän viranomaisvalvonnan yhteydessä on Romanian lainsäädännön mukaista. Eläinlääkintävirastot nimittäin ovat Autoritatea Națională Sanitar Veterinarăn (kansallinen eläinlääkintäviranomainen) alaisuudessa toimivia alueellisia julkisia laitoksia, joilla on täytettyjen toimien luonteen perusteella lupa tehdä määräaikaisia työsopimuksia.

26

Curtea de Apel Craiova toteaa, että enemmistönäkemyksen mukaan eläinlääkinnän viranomaisvalvonta, jota säännellään erityissäädöksellä, nimittäin asetuksen nro 42/2004 19 §:n 3 ja 4 momentilla, kuuluu Romanian työlain 83 §:n 1 momentin h kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan. Enemmistönäkemyksessä todetaan, että siltä osin kuin työsopimuksen lausekkeen, jota asianomainen ei ole mitenkään vastustanut, mukaan kyseisen sopimuksen kesto määräytyy tehtävän kohteena olevien laitosten toiminnan keston perusteella, valvottavien laitosten vaihtuminen on johtanut kyseessä olleen työsopimuksen päättymiseen ja sen jälkeen uuden työsopimuksen tekemiseen.

27

Sen sijaan vähemmistönäkemyksessä todetaan, että on sovellettava sääntöä, jonka mukaan kolmen perättäisen määräaikaisen työsopimuksen jälkeen työntekijä on otettava palvelukseen toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella kyseessä olevan toiminnan erityisyydestä huolimatta.

28

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lisäksi, että vireillä on lukuisia oikeusriitoja, joilla on sama kohde kuin pääasiassa kyseessä olevalla oikeusriidalla.

29

Tässä tilanteessa Curtea de Apel Craiova on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

30

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kahdella ennakkoratkaisukysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, pääasiallisesti, onko puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan perättäisten määräaikaisten työsopimusten uudistamiseen julkisella sektorilla on mainitussa lausekkeessa tarkoitetut ”perustellut syyt” jo pelkästään siksi, että eläinlääkintäalalla palvelukseen otetun henkilöstön valvontatehtävät eivät ole luonteeltaan pysyviä, koska valvottavien laitosten toiminnan määrä vaihtelee.

31

Jos ennakkoratkaisukysymykseen annettava vastaus on selvästi johdettavissa oikeuskäytännöstä tai jos ennakkoratkaisukysymykseen annettavasta vastauksesta ei ole perusteltua epäilystä, unionin tuomioistuin voi työjärjestyksensä 99 artiklan nojalla esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa päättää ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

32

Tätä määräystä on sovellettava nyt käsiteltävään asiaan. Vastaus ennakkoratkaisukysymyksiin, sellaisina kuin ne ovat uudelleen muotoiltuina, on nimittäin selvästi johdettavissa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, erityisesti 4.7.2006 annetusta tuomiosta Adeneler ym. (C‑212/04, EU:C:2006:443), 23.4.2009 annetusta tuomiosta Angelidaki ym. (C‑378/07–C‑380/07, EU:C:2009:250), 26.1.2012 annetusta tuomiosta Kücük (C‑586/10, EU:C:2012:39), 13.3.2014 annetusta tuomiosta Márquez Samohano (C‑190/13, EU:C:2014:146), 3.7.2014 annetusta tuomiosta Fiamingo ym. (C‑362/13, C‑363/13 ja C‑407/13, EU:C:2014:2044) ja 26.11.2014 annetusta tuomiosta Mascolo ym. (C‑22/13, C‑61/13, C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401).

33

Aluksi on muistutettava, että jo puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdan sanamuodosta ilmenee, että puitesopimuksen soveltamisala käsitetään laajasti, koska sitä sovelletaan yleisesti ”määräaikaisiin työntekijöihin, joilla on työsopimus tai työsuhde, sellaisena kuin se on määritelty jäsenvaltion lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai käytännössä”. Lisäksi puitesopimuksessa tarkoitetun käsitteen ”määräaikaiset työntekijät” määritelmä, joka annetaan sen 3 lausekkeen 1 kohdassa, kattaa kaikki työntekijät siitä riippumatta, onko heidän työnantajansa julkisen vai yksityisen sektorin työnantaja (tuomio 4.7.2006, Adeneler ym., C‑212/04, EU:C:2006:443, 56 kohta; tuomio 13.3.2014, Márquez Samohano, C‑190/13, EU:C:2014:146, 38 kohta ja tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13, C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 67 kohta).

34

Koska puitesopimuksessa ei suljeta sen soveltamisalan ulkopuolelle mitään erityistä alaa, sitä sovelletaan siis myös eläinlääkinnällisen valvonnan alaan (ks. vastaavasti tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13, C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 69 kohta).

35

Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan asianomaisen kaltainen työntekijä, joka työskentelee eläinlääkintävirastossa eläinlääkärin avustajana eläinlääkinnällisen valvonnan alalla ja jonka työsopimuksen kyseinen virasto välttämättä tekee määräajaksi Romanian oikeuden säännösten mukaisesti, kuuluu puitesopimuksen soveltamisalaan.

36

Puitesopimuksen 5 lausekkeen tulkinnasta on palautettava mieleen, että kyseisen lausekkeen tarkoituksena on panna täytäntöön yksi puitesopimuksella tavoitelluista päämääristä eli säännellä määräaikaisten työsopimusten tai ‑suhteiden perättäistä käyttöä, jota pidetään työntekijöihin kohdistuvien väärinkäytösten mahdollisena alkusyynä, ottamalla käyttöön tietty määrä vähimmäissuojasäännöksiä, joilla pyritään estämään työntekijöiden aseman heikkeneminen (tuomio 4.7.2006, Adeneler ym., C‑212/04, EU:C:2006:443, 63 kohta; tuomio 23.4.2009, Angelidaki ym., C‑378/07–C‑380/07, EU:C:2009:250, 73 kohta; tuomio 26.1.2012, Kücük, C‑586/10, EU:C:2012:39, 25 kohta; tuomio 13.3.2014, Márquez Samohano, C‑190/13, EU:C:2014:146, 41 kohta; tuomio 3.7.2014, Fiamingo ym., C‑362/13, C‑363/13 ja C‑407/13, EU:C:2014:2044, 54 kohta ja tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13, C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 72 kohta).

37

Kuten puitesopimuksen johdanto-osan toisesta kohdasta ja puitesopimuksen yleisten huomioiden 6 ja 8 kohdasta nimittäin ilmenee, työpaikan pysyvyyttä pidetään työntekijöiden suojelun keskeisenä osatekijänä, kun taas määräaikaisilla työsopimuksilla kyetään vain tietyissä olosuhteissa vastaamaan sekä työnantajien että työntekijöiden tarpeisiin (tuomio 4.7.2006, Adeneler ym., C‑212/04, EU:C:2006:443, 62 kohta; tuomio 3.7.2014, Fiamingo ym., C‑362/13, C‑363/13 ja C‑407/13, EU:C:2014:2044, 55 kohta ja tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13, C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 73 kohta).

38

Näin ollen puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai ‑suhteiden väärinkäytön estämiseksi ottamaan tosiasiallisesti ja sitovasti käyttöön vähintään yksi kyseisessä lausekkeessa luetelluista toimenpiteistä, jos niiden kansalliseen oikeuteen ei sisälly vastaavia oikeudellisia toimenpiteitä. Nämä kolme kyseisen lausekkeen 1 kohdan a–c alakohdassa lueteltua toimenpidettä koskevat perusteltuja syitä tällaisen työsopimuksen tai työsuhteen uudistamista varten, perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai ‑suhteiden enimmäiskokonaiskestoa ja niiden uudistamisten lukumäärää (ks. mm. tuomio 23.4.2009, Angelidaki ym., C‑378/07–C‑380/07, EU:C:2009:250, 74 kohta; tuomio 26.1.2012, Kücük, C‑586/10, EU:C:2012:39, 26 kohta; tuomio 13.3.2014, Márquez Samohano, C‑190/13, EU:C:2014:146, 42 kohta; tuomio 3.7.2014, Fiamingo ym., C‑362/13, C‑363/13 ja C‑407/13, EU:C:2014:2044, 56 kohta ja tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13, C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 74 kohta).

39

Jäsenvaltioilla on tältä osin harkintavaltaa, koska ne voivat päättää toteuttaa yhden tai useampia tämän lausekkeen 1 kohdan a–c alakohdassa mainituista toimenpiteistä tai vaihtoehtoisesti käyttää vastaavia olemassa olevia oikeudellisia toimenpiteitä ottamalla aina huomioon erityisten alojen ja/tai työntekijäryhmien tarpeet (tuomio 3.7.2014, Fiamingo ym., C‑362/13, C‑363/13 ja C‑407/13, EU:C:2014:2044, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13, C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 75 kohta).

40

Näin ollen puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille yleinen tavoite estää tällaiset väärinkäytökset mutta annetaan niiden valita keinot tämän tavoitteen saavuttamiseksi, kunhan niillä ei vaaranneta puitesopimuksen tavoitetta tai tehokasta vaikutusta (tuomio 3.7.2014, Fiamingo ym., C‑362/13, C‑363/13 ja C‑407/13, EU:C:2014:2044, 60 kohta ja tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13, C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 76 kohta).

41

Lisäksi silloin, kun – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – unionin oikeudessa ei säädetä erityisistä seuraamuksista sitä tilannetta varten, että väärinkäytöksiä kaikesta huolimatta todetaan tapahtuneen, kansallisten viranomaisten tehtävänä on toteuttaa toimenpiteet, joiden on oltava oikeasuhteisia ja tämän lisäksi riittävän tehokkaita ja ennalta ehkäiseviä, jotta niillä voidaan taata puitesopimuksen mukaisesti annettujen sääntöjen täysi tehokkuus (tuomio 3.7.2014, Fiamingo ym., C‑362/13, C‑363/13 ja C‑407/13, EU:C:2014:2044, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13, C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 77 kohta).

42

Vaikka asiaa koskevien unionin säännösten puuttuessa tällaisten sääntöjen yksityiskohtaiset täytäntöönpanosäännökset annetaan jäsenvaltioiden menettelyllistä autonomiaa koskevan periaatteen nojalla kunkin jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä, ne eivät kuitenkaan saa olla epäedullisempia kuin säännökset, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäisiä tilanteita (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate) (tuomio 3.7.2014, Fiamingo ym., C‑362/13, C‑363/13 ja C‑407/13, EU:C:2014:2044, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13, C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 78 kohta).

43

Tästä seuraa, että jos perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia tai ‑suhteita on käytetty väärin, toimenpidettä, jolla tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteen mukaisesti taataan työntekijöiden suojelu, on voitava soveltaa, jotta tästä väärinkäytöstä aiheutuisi asianmukainen seuraamus ja jotta unionin oikeuden rikkomisen seuraukset poistettaisiin (tuomio 3.7.2014, Fiamingo ym., C‑362/13, C‑363/13 ja C‑407/13, EU:C:2014:2044, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13, C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 79 kohta).

44

Lisäksi on muistutettava, että unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole lausua kansallisen oikeuden säännösten tulkinnasta, sillä tämä tehtävä kuuluu toimivaltaisille kansallisille tuomioistuimille, joiden on määritettävä, täyttävätkö sovellettavan kansallisen lainsäädännön säännökset puitesopimuksen 5 lausekkeessa esitetyt edellytykset (tuomio 3.7.2014, Fiamingo ym., C‑362/13, C‑363/13 ja C‑407/13, EU:C:2014:2044, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13, C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 81 kohta).

45

Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, missä määrin kansallisen oikeuden merkityksellisten säännösten soveltamisedellytykset ja tosiasiallinen täytäntöönpano merkitsevät sitä, että tämä lainsäädäntö muodostaa riittävän toimenpiteen sen estämiseksi ja tarvittaessa seuraamusten määräämiseksi siitä, että perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia tai ‑suhteita käytetään väärin (tuomio 3.7.2014, Fiamingo ym., C‑362/13, C‑363/13 ja C‑407/13, EU:C:2014:2044, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13, C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 82 kohta).

46

Unionin tuomioistuin voi kuitenkin ennakkoratkaisupyyntöä käsitellessään tehdä tarvittaessa täsmennyksiä ohjatakseen kansallisen tuomioistuimen arviointia asiassa (tuomio 3.7.2014, Fiamingo ym., C‑362/13, C‑363/13 ja C‑407/13, EU:C:2014:2044, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13, C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 83 kohta).

47

Nyt käsiteltävässä asiassa on huomattava, että – kuten unionin tuomioistuimelle esitetystä asiakirja-aineistosta ilmenee – laissa nro 53/2003 on säännöksiä, joiden tavoitteena on puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a–c alakohdassa lueteltujen eri toimenpiteiden kumulatiivinen soveltaminen. Tästä poikkeuksena asetuksessa nro 42/2004 sallitaan kuitenkin eläinlääkinnällisen valvonnan alalla se, että palvelukseen otetaan työntekijöitä perättäisillä määräaikaisilla työsopimuksilla, mutta siinä ei mitenkään rajoiteta tällaisten sopimusten kestoa tai niiden uudistamisten lukumäärää siten kuin kyseisen lausekkeen 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetaan.

48

Koska asetus nro 42/2004 ei näytä sisältävän puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa esitettyjä toimenpiteitä vastaavaa toimenpidettä, määräaikaisten työsopimusten uudistaminen eläinlääkinnällisen valvonnan alalla voidaan hyväksyä vain, jos uudistamiseen on puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ”perusteltu syy”.

49

Oikeuskäytännön mukaan perusteltujen syiden käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan määrätylle toiminnalle ominaisia täsmällisiä ja konkreettisia olosuhteita, jotka ovat sellaisia, että niillä voidaan tuossa nimenomaisessa yhteydessä perustella perättäisten määräaikaisten työsopimusten käyttöä. Nämä olosuhteet voivat olla muun muassa seurausta niiden työtehtävien erityisluonteesta, joiden suorittamiseksi tällaiset työsopimukset on tehty, sekä näille tehtäville luontaisista ominaispiirteistä tai mahdollisesti siitä, että jäsenvaltio pyrkii hyväksyttävään sosiaalipoliittiseen päämäärään (tuomio 23.4.2009, Angelidaki ym., C‑378/07–C‑380/07, EU:C:2009:250, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 26.1.2012, Kücük, C‑586/10, EU:C:2012:39, 27 kohta ja tuomio 13.3.2014, Márquez Samohano, C‑190/13, EU:C:2014:146, 45 kohta).

50

Sitä vastoin sellainen lakiin tai asetukseen sisältyvä kansallinen säännös, jolla vain yleisesti ja abstraktisti sallitaan perättäisten määräaikaisten työsopimusten käyttäminen, ei ole tämän määräyksen edellisessä kohdassa esitettyjen edellytysten mukainen (tuomio 23.4.2009, Angelidaki ym., C‑378/07–C‑380/07, EU:C:2009:250, 97 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 26.1.2012, Kücük, C‑586/10, EU:C:2012:39, 28 kohta ja tuomio 13.3.2014, Márquez Samohano, C‑190/13, EU:C:2014:146, 46 kohta).

51

Tuollaisesta puhtaasti muodollisesta säännöksestä ei nimittäin voida johtaa objektiivisia ja läpinäkyviä arviointiperusteita sen tarkistamiseksi, vastaako näiden sopimusten uudistaminen todellisuudessa todellista tarvetta ja onko se sopiva ja tarpeellinen keino tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Tällainen säännös sisältää täten todellisen vaaran tämäntyyppisten sopimusten väärinkäytöstä, eikä se tästä syystä sovellu yhteen puitesopimuksen tavoitteen ja tehokkaan vaikutuksen kanssa (ks. vastaavasti tuomio 23.4.2009, Angelidaki ym., C‑378/07–C‑380/07, EU:C:2009:250, 98 ja 100 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 26.1.2012, Kücük, C‑586/10, EU:C:2012:39, 29 kohta ja tuomio 13.3.2014, Márquez Samohano, C‑190/13, EU:C:2014:146, 47 kohta).

52

Pääasiasta on huomattava, että asetuksen nro 42/2004 mukaan eläinlääkintävirastot voivat tehdä ja uudistaa määräaikaisia työsopimuksia, jos ne noudattavat niiden tekemisen perusteena olevia edellytyksiä, jotka koskevat hoidetun, valvottavien laitosten toiminnasta läheisesti riippuvan toimen erityisluonnetta; tällaisia sopimuksia voidaan tehdä julkisten taloudellisten varojen käytettävyyden varauksella siihen saakka, kun on tehty uusia työsopimuksia kilpailumenettelyjen järjestämisen seurauksena.

53

Koska tällainen kansallinen säännöstö ei siis sisällä säännöstä, jossa yleisesti ja abstraktisti sallittaisiin perättäisten määräaikaisten työsopimusten käyttäminen vaan jossa niiden tekemiselle asetetaan tiettyjä edellytyksiä, on selvitettävä, vastaavatko nämä edellytykset sellaisia objektiivisia ja läpinäkyviä arviointiperusteita, jotka soveltuvat yhteen puitesopimuksen tavoitteen ja tehokkaan vaikutuksen kanssa.

54

Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin on jo katsonut, että kansallinen säännöstö, jossa sallitaan määräaikaisten työsopimusten uudistaminen sellaisten muiden työntekijöiden sijaistamiseksi, jotka eivät tilapäisesti voi hoitaa tehtäviään, tai yrityksen lisätarpeiden täyttämiseksi, ei itsessään ole puitesopimuksen vastainen. Työntekijän tilapäinen sijaistaminen tai palvelukseen ottaminen työnantajan hetkellisten henkilöstötarpeiden tyydyttämiseksi voi nimittäin lähtökohtaisesti olla puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ”perusteltu syy” (ks. vastaavasti tuomio 23.4.2009, Angelidaki ym., C‑378/07–C‑380/07, EU:C:2009:250, 101 ja 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 26.1.2012, Kücük, C‑586/10, EU:C:2012:39, 30 kohta).

55

Tällaisena perusteltuna syynä voi myös olla se, että kansallisessa säännöstössä perustellaan määräaikaisten työsopimusten tekeminen ja uudistaminen tarpeella antaa osa-aikaisesti erityistehtäviä kyvykkäiksi tunnetuille asiantuntijoille, jotka harjoittavat muuta ammattitoimintaa kyseisen määräaikaisen työsopimuksen ulkopuolella (ks. vastaavasti tuomio 13.3.2014, Márquez Samohano, C‑190/13, EU:C:2014:146, 48 ja 49 kohta).

56

Nyt käsiteltävässä asiassa on huomattava, että – kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee – eläinten terveyden suojaa koskevassa viranomaisvalvonnassa on kyseessä erityissäännöstö ja sillä täytetään velvoitteet, jotka kansallinen lainsäätäjä on asettanut siltä osin kuin kyse on paitsi eläintiloista ja ihmisten käyttöön tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden valmistus-, varastointi-, kuljetus-, jalostus- ja myyntilaitoksista myös karanteenilaitoksista, tarhauksista, puistoista ja luonnonsuojelualueista, eläintarhoista tai hautomoista.

57

Kuten puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdasta ja johdanto-osan kolmannesta kohdasta sekä sen yleisten huomioiden 8 ja 10 kohdasta ilmenee, jäsenvaltioilla on puitesopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä mahdollisuus ottaa huomioon – kunhan se on objektiivisesti perusteltua – erityisten alojen erityistarpeet (tuomio 26.2.2015, komissio v. Luxemburg, C‑238/14, EU:C:2015:128, 40 kohta).

58

Toteutettavan valvonnan tiheys ja määrä voivat tosin vaihdella valvottavien laitosten toiminnan, joka itsekin voi olla tiettyjen vaihtelujen kohteena, mukaan.

59

Unionin tuomioistuimelle esitetyssä asiakirja-aineistossa ei kuitenkaan ole mitään seikkaa, joka voisi osoittaa, missä mielessä kyseiset ominaispiirteet ovat erityisiä asianomaiselle alalle tai miksi ne edellyttävät vain tilapäistä henkilöstötarvetta, jonka perusteella valvontatehtävät eivät ole luonteeltaan pysyviä.

60

Kyseiset vaihtelut nimittäin liittyvät luonnostaan mainitun kaltaisiin tilanteisiin, joissa jokin toiminta on riippuvainen toisesta toiminnasta muun muassa valvonnan kannalta, ja ne voivat lisäksi konkretisoitua niin lisääntyneenä kuin vähentyneenäkin työmääränä etukäteen ennakoimattomien olosuhteiden mukaan.

61

Lisäksi väite, jonka mukaan valvontatehtävät eivät ole luonteeltaan pysyviä, on ristiriidassa sen kanssa, että pääasian valittajan määräaikaisen työsopimuksen jatkamiset ovat johtaneet kuuden vuoden ja seitsemän kuukauden keskeytymättömään palvelukseen, joten työsuhde näyttää täyttäneen paitsi tilapäisen myös pysyvän tarpeen.

62

Vaikka tämän määräyksen 45 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan on viime kädessä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana varmistua sellaisen erityistarpeen olemassaolosta, jolla voidaan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdan kannalta objektiivisesti perustella perättäisten määräaikaisten työsopimusten käyttö, jotta terveysvalvontavaatimukseen voidaan vastata asianmukaisesti, on huomattava, ettei tällaista tarvetta voida kuitenkaan johtaa näkökohdista, joiden tarkoituksena on välttää altistamasta valtiota kyseessä olevan alan työnantajana taloudellisille riskeille.

63

On nimittäin niin, että vaikka valtion talousarvioon liittyvät näkökohdat voivat olla jäsenvaltion sosiaalipoliittisten ratkaisujen perustana ja vaikuttaa niiden sosiaalisen suojelun toimenpiteiden luonteeseen tai laajuuteen, jotka se haluaa toteuttaa, ne eivät kuitenkaan sellaisinaan ole tällä politiikalla tavoiteltu päämäärä eikä niillä näin ollen voida perustella puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettujen määräaikaisia työsopimuksia koskevia väärinkäytöksiä ehkäisevien toimenpiteiden puuttumista (ks. tuomio 24.10.2013, Thiele Meneses, C‑220/12, EU:C:2013:683, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13, C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 110 kohta).

64

Siltä osin kuin kyse on viittauksesta, joka pääasian valittajan työsopimuksen viimeisimmässä lisäyksessä tehdään edellytykseen, jonka mukaan pysyvän henkilöstön rekrytoimiseksi on odotettava kilpailumenettelyjen loppuun saattamista, on korostettava lisäksi, että vaikka kansallinen säännöstö, jossa sallitaan perättäisten määräaikaisten työsopimusten uusiminen henkilöstön sijaistamiseksi odotettaessa kilpailumenettelyn tulosta, voidaan hyväksyä perustellulla syyllä, tällaisen perustellun syyn konkreettisen soveltamisen on oltava kyseessä olevan toimialan erityispiirteisiin ja toiminnan harjoittamisen edellytyksiin nähden puitesopimuksen vaatimusten mukainen (ks. vastaavasti tuomio 26.1.2012, Kücük, C‑586/10, EU:C:2012:39, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13, C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 99 kohta).

65

Puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdan noudattaminen nimittäin edellyttää, että valvotaan konkreettisesti sitä, että perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai ‑suhteiden uudistamisella pyritään kattamaan väliaikaisia tarpeita ja ettei pääasiassa kyseessä olevan kaltaista kansallista säännöstä käytetä tosiasiassa työnantajan pysyvien ja jatkuvien henkilöstötarpeiden kattamiseen (ks. vastaavasti tuomio 26.1.2012, Kücük, C‑586/10, EU:C:2012:39, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13, C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 101 kohta).

66

On siis tutkittava kussakin erityistapauksessa kaikki asian olosuhteet ja otettava tältä osin huomioon erityisesti niiden perättäisten sopimusten lukumäärä, joita saman henkilön kanssa on tehty tai jotka on tehty samojen työtehtävien suorittamiseksi, sen estämiseksi, että työnantajat tosiasiallisesti käyttävät väärin määräaikaisia työsopimuksia tai ‑suhteita, mukaan luettuna ne, jotka väitetään tehdyn sijaishenkilöstön tarpeen kattamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 26.1.2012, Kücük, C‑586/10, EU:C:2012:39, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C‑22/13, C‑61/13, C‑63/13 ja C‑418/13, EU:C:2014:2401, 102 kohta).

67

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että tämän pyynnön esittämisajankohtana asianomaisella ei ollut mitään tietoa kilpailumenettelyjen kulusta, joten niiden tulos oli sitäkin suuremmalla syyllä enemmän kuin epävarma.

68

Kansallisen tuomioistuimen asiana on viime kädessä selvittää, voidaanko pääasiassa kyseessä olevan kaltaista kansallista säännöstöä, jossa määräaikaisten työsopimusten käyttöä avoimiin toimiin kohdistuvaksi sijaistamiseksi rajoitetaan odotettaessa kilpailumenettelyjen loppuun saattamista, pitää puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdan mukaisena, tarkastamalla, estääkö tällaisen perustellun syyn konkreettinen soveltaminen määräaikaisten työsopimusten väärinkäytön.

69

Esitettyihin kysymyksiin on vastattava kaiken edellä esitetyn perusteella, että puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohtaa on tulkittava siten, että kun pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kansallisen säännöstön mukaan perättäisten määräaikaisten työsopimusten uudistamiseen julkisella sektorilla on mainitussa lausekkeessa tarkoitetut ”perustellut syyt” jo pelkästään siksi, että eläinlääkintäalalla palvelukseen otetun henkilöstön valvontatehtävät eivät ole luonteeltaan pysyviä, koska valvottavien laitosten toiminnan määrä vaihtelee, mainittu puitesopimuksen määräys on esteenä tällaiselle säännöstölle, paitsi jos sopimusten uudistamisella tosiasiallisesti pyritään kattamaan asianomaisen alan erityistarve, kuitenkin niin, etteivät valtion talousarvioon liittyvät näkökohdat saa olla uudistamisen taustalla, minkä selvittäminen on kansallisen tuomioistuimen asiana. Perättäisten määräaikaisten sopimusten uudistaminen odotettaessa kilpailumenettelyjen tulosta ei myöskään voi riittää tekemään tällaisesta säännöstöstä mainitun lausekkeen mukaista, jos ilmenee, että säännöstön konkreettinen soveltaminen johtaa tosiasiassa perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöön, minkä selvittäminen myös on kansallisen tuomioistuimen asiana.

70

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on määrännyt seuraavaa:

Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohtaa on tulkittava siten, että kun pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kansallisen säännöstön mukaan perättäisten määräaikaisten työsopimusten uudistamiseen julkisella sektorilla on mainitussa lausekkeessa tarkoitetut ”perustellut syyt” jo pelkästään siksi, että eläinlääkintäalalla palvelukseen otetun henkilöstön valvontatehtävät eivät ole luonteeltaan pysyviä, koska valvottavien laitosten toiminnan määrä vaihtelee, mainittu puitesopimuksen määräys on esteenä tällaiselle säännöstölle, paitsi jos sopimusten uudistamisella tosiasiallisesti pyritään kattamaan asianomaisen alan erityistarve, kuitenkin niin, etteivät valtion talousarvioon liittyvät näkökohdat saa olla uudistamisen taustalla, minkä selvittäminen on kansallisen tuomioistuimen asiana. Perättäisten määräaikaisten sopimusten uudistaminen odotettaessa kilpailumenettelyjen tulosta ei myöskään voi riittää tekemään tällaisesta säännöstöstä mainitun lausekkeen mukaista, jos ilmenee, että säännöstön konkreettinen soveltaminen johtaa tosiasiassa perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöön, minkä selvittäminen myös on kansallisen tuomioistuimen asiana.