1. 

Vuonna 1988 valmistuneessa Keskiyön pako ‑elokuvassa Robert De Niro näyttelee palkkionmetsästäjää, jonka tehtäväksi annetaan takuita vastaan vapautetun ja oikeuteen saapumatta jääneen mafian entisen kirjanpitäjän tuominen takaisin Los Angelesiin. Sen jälkeen kun palkkionmetsästäjä on pidättänyt kirjanpitäjän New Yorkissa, he nousevat kaupalliselle lennolle. Ennen lennon lähtöä kirjanpitäjä kuitenkin hermostuu ja muuttuu väkivaltaiseksi, joten lentäjä pyytää heitä poistumaan koneesta. Tämän jälkeen heidän on pakko lähteä pitkälle ajomatkalle maan halki Los Angelesiin, ja elokuvajulisteessa luvataan hieman yllättävästi, että ”tämä voisi olla kauniin ystävyyden alku”. ( 2 )

2. 

Käsiteltävässä asiassa vastapuolena olevan Tomas Vilkasin tapauksessa elokuvavertaus, jos sellainen ylipäätään voidaan tehdä, vaikuttaa päättyneen jo ensimmäiseen vaiheeseen: hänen pääsynsä kaupalliselle lennolle evättiin väkivaltaisuuden vuoksi, kun häntä oltiin luovuttamassa jäsenvaltiosta toiseen. Toisaalta vaikuttaa siltä kuin kyseinen kohtaus olisi kuvattu kahteen kertaan.

3. 

Liettuan viranomaiset antoivat vastapuolesta kaksi eurooppalaista pidätysmääräystä. Täytäntöönpanosta Irlannissa vastaava oikeusviranomainen suostui luovutukseen. Vastaaja oli tarkoitus luovuttaa kaupallisella lennolla. Sovittuna luovutuspäivänä vastaaja kuitenkin käyttäytyi kiihtyneesti ja aggressiivisesti ja kieltäytyi nousemasta koneeseen. Koneen lentäjä epäsi häneltä pääsyn koneeseen. Kaksi viikkoa myöhemmin toinenkin luovutusyritys epäonnistui hyvin samankaltaisten tapahtumien vuoksi. Luovutuksen esti jälleen Vilkasin aggressiivinen käytös.

4. 

Tätä taustaa vasten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, Court of Appeal (toisen asteen tuomioistuin, Irlanti), pyytää ohjeita eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS 23 artiklan tulkinnasta. ( 3 ) Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, sallitaanko puitepäätöksen 23 artiklassa etsityn henkilön luovuttamispäivästä sopiminen useammin kuin kerran ja jos sallitaan, missä tilanteissa. Unionin tuomioistuinta pyydetään siten arvioimaan, voidaanko 23 artiklan 3 kohtaa soveltaa useita kertoja ja mitä tilanteita voidaan pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna jossakin jäsenvaltiossa ilmenevänä ”ylivoimaisena esteenä”.

5.

Puitepäätöksen 23 artiklassa, jonka otsikko on ”Määräaika henkilön luovuttamiselle”, säädetään seuraavaa:

”1.   Etsitty henkilö luovutetaan mahdollisimman pian asianomaisten viranomaisten sopimana ajankohtana.

2.   Hänet luovutetaan kymmenen päivän kuluessa lopullisesta päätöksestä panna täytäntöön eurooppalainen pidätysmääräys.

3.   Jos etsittyä henkilöä ei kyetä luovuttamaan 2 kohdan mukaisessa määräajassa jossakin jäsenvaltiossa ilmenevän ylivoimaisen esteen vuoksi, täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen ja pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen on välittömästi otettava yhteyttä toisiinsa ja sovittava uudesta luovuttamispäivästä. Tällöin luovuttaminen tapahtuu kymmenen päivän kuluessa sovitusta uudesta määräpäivästä.

4.   Poikkeuksellisesti luovuttamista voidaan tilapäisesti lykätä vakavista humanitaarisista syistä, esimerkiksi jos on olemassa perusteltu syy uskoa, että luovuttaminen selvästi vaarantaisi etsityn henkilön hengen tai terveyden. Eurooppalainen pidätysmääräys on pantava täytäntöön heti, kun tällaisten syiden olemassaolo on lakannut. Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ilmoittaa tästä välittömästi pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle ja sopii uudesta luovuttamisajankohdasta. Luovuttaminen tapahtuu tällöin kymmenen päivän kuluessa näin sovitusta uudesta määräpäivästä.

5.   Jos kyseinen henkilö on 2–4 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen päättyessä edelleen säilöön otettuna, hänet päästetään vapaaksi.”

6.

Luovuttamisen määräajoista säädetään eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä vuonna 2003 annetun lain (European Arrest Warrant Act 2003) 16 §:n 3–5A momentissa, joilla ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan pannaan täytäntöön puitepäätöksen 23 artikla. Asian kannalta merkityksellisissä säännöksissä säädetään seuraavaa:

”16 §

– –

(3)   Ellei 18 §:ssä toisin säädetä, 1 tai 2 momentin mukainen määräys tulee voimaan 15 päivän kuluttua määräyksen antamispäivästä tai aiemmasta päivästä, jonka High Court määrää valtion keskusviranomaisen pyynnöstä ja henkilön, johon määräystä sovelletaan, suostumuksella.

(3A)   Ellei 5 ja 6 momentissa toisin säädetä, henkilö, johon 1 tai 2 momentin mukaista toistaiseksi voimassa olevaa määräystä sovelletaan, luovutetaan kyseessä olevalle pidätysmääräyksen antaneelle valtiolle viimeistään kymmenen päivän kuluttua määräyksen 3 momentin mukaisesta voimaantulosta.

(4)   Jos High Court antaa 1 tai 2 momentin mukaisen määräyksen, ellei se määrää 18 §:n nojalla luovuttamisen lykkäämisestä, se

– –

(5)   Jos henkilö tuodaan High Courtiin 4 momentin c kohdan mukaisesti, High Court

(5A)   Henkilö, johon 5 momentin a kohdan mukaista toistaiseksi voimassa olevaa määräystä sovelletaan,

– –”

7.

Täytäntöönpanosta vastaavana oikeusviranomaisena toimiva Irlannin High Court antoi 9.7.2015 kaksi määräystä käsiteltävän asian vastapuolen, Tomas Vilkasin (jäljempänä myös vastapuoli), luovuttamisesta Liettuan tasavaltaan. Määräykset annettiin liettualaisen tuomioistuimen (pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen) antamien kahden eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön panemiseksi. Mainitut määräykset tulivat voimaan kansallisen prosessioikeuden mukaisesti 24.7.2015.

8.

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä vuonna 2003 annetun lain 16 §:n 3A momentissa säädetään, että Irlannin keskusviranomaisen (the Irish Central Authority) (oikeus- ja tasa-arvoministeri, jäljempänä valittaja) (the Minister for Justice and Equality) on luovutettava vastapuoli pidätysmääräyksen antaneeseen valtioon ”viimeistään kymmenen päivän” kuluttua määräysten voimaantulosta. Käsiteltävässä asiassa vastapuoli oli siis luovutettava viimeistään 3.8.2015. Liettuan viranomaisten kanssa tehtiin järjestelyjä vastapuolen luovuttamiseksi 31.7.2015 kaupallisella lennolla. Kyseisenä päivänä vastapuoli kuitenkin kieltäytyi menemästä koneeseen. Hän käyttäytyi siinä määrin kiihtyneesti ja aggressiivisesti, että lentäjä epäsi vastapuolelta pääsyn lennolle.

9.

Vastapuolen luovuttamiseksi tehtiin uusia järjestelyjä. High Court vahvisti uudeksi luovuttamispäiväksi 6.8.2015, ja vastapuoli oli säilöön otettuna odottamassa luovutusta. Toinen luovutusyritys tehtiin 13.8.2015, tälläkin kertaa kaupallisella lennolla. Vastapuolen käytös kuitenkin esti jälleen hänen luovuttamisensa.

10.

Valittaja otti tämän jälkeen välittömästi yhteyttä Liettuan viranomaisiin sopiakseen uudesta luovuttamispäivästä. Tällä kertaa ehdotettiin, että vastapuolen aiemman käytöksen vuoksi hänet kuljetettaisiin meritse Manner-Eurooppaan ja edelleen maitse Liettuaan. Tällaiset kuljetusjärjestelyt olivat alun perin suunniteltuja monimutkaisempia, joten uudeksi luovuttamispäiväksi sovittiin 15.9.2015, jos High Court hyväksyy sen.

11.

High Court katsoi 14.8.2015 eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä vuonna 2003 annetun lain 16 §:n 3–5A momentista tekemänsä tulkinnan perusteella, ettei sillä ole toimivaltaa ratkaista vaatimusta uuden luovuttamispäivän vahvistamiseksi. Vaatimus hylättiin ja vastapuoli vapautettiin. Irlannin keskusviranomainen valitti päätöksestä ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen, Court of Appealiin. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää unionin tuomioistuimen apua tarpeellisena eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä vuonna 2003 annetun lain 16 §:n 3–5A momentin selventämiseksi, koska kyseisillä säännöksillä pannaan täytäntöön puitepäätöksen 23 artikla.

12.

Tässä tilanteessa Court of Appeal on lykännyt asian käsittelyä ja esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

13.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyysi 24.11.2015 antamallaan määräyksellä unionin tuomioistuinta soveltamaan käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdan mukaista nopeutettua menettelyä. Unionin tuomioistuimen presidentti hylkäsi pyynnön 23.12.2015 antamallaan määräyksellä. ( 4 )

14.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Vilkas, Irlannin, Ranskan, Liettuan, Itävallan, Puolan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä Euroopan komissio. Vilkas sekä Irlannin, Liettuan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset ja komissio esittivät suulliset lausumansa 20.7.2016 pidetyssä istunnossa.

15.

Court of Appeal tiedustelee unionin tuomioistuimelta ensimmäisellä kysymyksellään, sallitaanko puitepäätöksen 23 artiklassa uudesta luovuttamispäivästä sopiminen useammin kuin kerran. Toinen kysymys keskittyy puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdan ja etenkin siihen sisältyvän ilmaisun ”jossakin jäsenvaltiossa ilmenevän ylivoimaisen esteen vuoksi” tulkintaan.

16.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt ensimmäisen kysymyksen yleisesti puitepäätöksen 23 artiklan yhteydessä. Puitepäätöksen 23 artiklan kahden kohdan – nimittäin 3 ja 4 kohdan – mukaan uudesta luovuttamispäivästä voidaan sopia tietyissä tapauksissa, kun kymmenen päivää on kulunut lopullisesta päätöksestä panna täytäntöön eurooppalainen pidätysmääräys 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdassa säädetään mahdollisuudesta sopia uudesta luovuttamispäivästä, jos henkilöä ei kyetä luovuttamaan 2 kohdan mukaisessa määräajassa jossakin jäsenvaltiossa ilmenevän ylivoimaisen esteen vuoksi. Tämä säännös on olennainen käsiteltävässä asiassa.

17.

Ratkaisuehdotuksen ensimmäisessä osassa tutkin 23 artiklan 3 kohtaa sanamuodon, systematiikan ja teleologian näkökulmasta. Mainitun säännöksen tulkinta vaikuttaa suoraan mahdollisuuteen pitää etsitty henkilö säilössä, joten tutkin sen jälkeen ehdotetun lähestymistavan yhteensopivuutta vapautta koskevan perusoikeuden kanssa, sellaisena kuin se vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 6 artiklassa.

18.

Vastapuolen mukaan 23 artiklan selkeä sanamuoto estää uudesta luovuttamispäivästä sopimisen useammin kuin kerran. Komissio ja kaikki huomautuksia esittäneet jäsenvaltiot ovat tästä eri mieltä.

19.

On ensinnäkin korostettava, että puitepäätöksen 23 artiklan sanamuodossa ei millään tavalla rajoiteta luovuttamista koskevien yritysten määrää. Säännöksen sanamuodossa ja myös sen otsikossa viitataan ainoastaan määräaikoihin henkilön tosiasialliselle luovuttamiselle.

20.

Kun tarkastellaan säännöksen pelkkää sanamuotoa, on siten loogisesti pääteltävä, ettei 23 artikla mitenkään estä useampia luovutusyrityksiä sen 2–4 kohdassa säädetyissä enimmäismääräajoissa, edellyttäen että tämä on käytännössä mahdollista.

21.

Toisin kuin vastapuoli väittää, 23 artiklan 3 kohtaan sisältyvä viittaus ”2 kohdan mukaisessa määräajassa” ei toiseksi selvästikään sulje pois mahdollisuutta sopia uudesta luovuttamispäivästä useammin kuin kerran.

22.

Vastapuolen mukaan ilmaus ”2 kohdan mukaisessa määräajassa” viittaa kiinteään määräaikaan, joka alkaa lopullisesta päätöksestä panna täytäntöön eurooppalainen pidätysmääräys. Näin ollen 23 artiklan 3 kohta mahdollistaisi ainoastaan yhdestä uudesta luovuttamispäivästä sopimisen.

23.

En yhdy tähän käsitykseen. Kuten komissio ja Puolan hallitus ovat huomauttaneet, 23 artiklan 3 kohtaan sisältyvä viittaus 2 kohdan mukaiseen määräaikaan on kaukana yksiselitteisestä ja voidaan ymmärtää eri tavoin.

24.

Komission mukaan ilmausta ”2 kohdan mukaisessa määräajassa” voidaan tulkita siten, että se viittaa kyseisen määräajan kestoon, joka on 10 päivää. Tämä Irlannin hallituksen tukema lähestymistapa tarkoittaa, että sen jälkeen, kun jossakin jäsenvaltiossa on ilmennyt ensimmäisen kerran ylivoimainen este, sovittu uusi luovuttamispäivä käynnistäisi uuden 10 päivän määräajan kulumisen. Jos kyseisen 10 päivän määräajan kuluessa ilmenisi uusi ylivoimainen este, olisi mahdollista sopia uudesta luovuttamispäivästä.

25.

Ilmausta voidaan tulkita myös toisella tavalla: puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdassa säädetään poikkeuksesta sen varalta, että henkilöä ei kyetä luovuttamaan 2 kohdan mukaisessa määräajassa. Tämä tarkoittaa, että 23 artiklan 3 kohdan toistuvasta soveltamisesta seuraava uusi luovuttamispäivä täyttäisi myös edellytyksen, jonka mukaan henkilöä ei kyetty luovuttamaan alkuperäisessä 2 kohdan mukaisessa määräajassa.

26.

Puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohtaan sisältyvä viittaus 2 kohdan mukaiseen määräaikaan olisi nähdäkseni ymmärrettävä 23 artiklan yleisen lähestymistavan mukaisesti. Kuten edellä totesin, kyseisessä säännöksessä säädetään määräajoista eikä luovutusyritysten määrästä.

27.

Joka tapauksessa vastapuolen ja komission esittämät vaihtoehtoiset tulkinnat osoittavat, että vaikka 23 artiklan 3 kohdan sanamuoto viittaa vahvasti siihen, että viittauksella 2 kohdan mukaiseen määräaikaan tarkoitetaan määräaikoja eikä luovutusyritysten määrää, säännöksen sanamuoto ei ole yksinään ratkaiseva: siksi on tarpeen tutkia myös säännöksen asiayhteyttä ja tarkoitusta.

28.

Puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohta on 23 artiklaan sisältyvä poikkeus. Sen tarkoituksena on kattaa ne erityiset ja harvat tilanteet, joissa henkilöä ei kyetty luovuttamaan 23 artiklan 2 kohdan mukaisessa tavanomaisessa määräajassa ”jossakin jäsenvaltiossa ilmenevän ylivoimaisen esteen vuoksi”. Tämä mahdollistaa poikkeamisen muutoin tiukoista määräajoista hyvin harvoissa tilanteissa. Tätä poikkeusta on tulkittava suppeasti, kuten mitä tahansa muuta lainsäädäntöön sisältyvää poikkeusta.

29.

Puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohta toimii siten takeena, jossa tunnustetaan luovuttamismenettelyjen, joihin luontaisesti liittyy monimutkaisia kansainvälisiä matkustusjärjestelyjä, monitahoisuus. Samankaltaisia tai vastaavia poikkeuksia sisältyy perinteisesti luovuttamissopimuksiin. ( 5 ) Puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdalla pyritään näin ollen välttämään se, että menettelyn tavanomaiseen kulkuun kuulumattomat epätavalliset tai sattumanvaraiset tapahtumat vaarantavat eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jonka täytäntöönpanemisen täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on jo hyväksynyt. Viime kädessä 23 artiklan 3 kohdalla pyritään estämään rankaisematta jääminen ”sattuman oikusta”. ( 6 )

30.

Katson siten Liettuan hallituksen tavoin, että olosuhteiden, joissa 23 artiklan 3 kohtaa sovelletaan, poikkeuksellinen luonne sinänsä on perustelu sitä vastaan, että uudesta luovuttamispäivästä sopimisen sallittua määrää olisi rajoitettu ennalta. Muutoin vaarana ovat jokseenkin absurdit seuraukset. Yhden ääriesimerkin mainitakseni: sen jälkeen, kun luovutusyritys on epäonnistunut tulivuoren purkautumisen ja siitä seuranneen lentomatkustuskiellon vuoksi, sovitun toisen luovutusyrityksen voisi estää maanjäristys.

31.

Lisäksi edelleen puitepäätöksen systematiikan yhteydessä on syytä korostaa, että 23 artikla on sijoitettu puitepäätöksen 2 luvussa säädetyn, melko monimutkaisen luovutusmenettelyn loppupuolelle. Sitä sovelletaan sen jälkeen, kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on jo toteuttanut kaikki muut tarvittavat toimet, muun muassa tehnyt 15 artiklan mukaisen päätöksen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta. Jos ylivoimainen este toistuu, tulkinta, jonka mukaan uudesta luovuttamispäivästä ei voida sopia useammin kuin kerran 23 artiklan 3 kohdan nojalla, estäisi koko menettelyn onnistuneen toteuttamisen.

32.

Komissio ja huomautuksia esittäneet jäsenvaltiot ovat tukeutuneet voimakkaasti myös puitepäätöksen yleisiin tavoitteisiin. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tähdennetään, että puitepäätöksellä pyritään helpottamaan ja nopeuttamaan oikeudellista yhteistyötä ottamalla käyttöön uusi yksinkertaistettu ja tehokkaampi järjestelmä. Tällä pyritään myötävaikuttamaan sellaisen unionille asetetun yleisemmän tavoitteen toteutumiseen, jonka mukaan siitä ”tulee vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, sen vankan luottamuksen perusteella, jonka on vallittava jäsenvaltioiden välillä”. ( 7 ) Oikeudellisen yhteistyön nopeuttamisen tavoite näkyy erityisen selvästi käsiteltäessä eurooppalaisia pidätysmääräyksiä koskevien päätösten tekemistä koskevia määräaikoja, ( 8 ) samoin kuin varsinaista luovuttamista koskevia määräaikoja.

33.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun eri tulkinnat ovat mahdollisia, etusija on annettava sille, jolla varmistetaan, että kyseessä olevat säännös ja oikeudellinen väline säilyttävät tehokkaan vaikutuksensa. ( 9 ) Puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdan tulkinta, jonka mukaan uudesta luovuttamispäivästä voidaan sopia useammin kuin kerran, jos kyseisen säännöksen edellytykset täyttyvät, edistää eittämättä puitepäätöksen tavoitteita helpottaa ja nopeuttaa oikeudellista yhteistyötä.

34.

Edellä esitetyistä syistä katson, että puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohtaa olisi tulkittava siten, että siinä sallitaan uudesta luovuttamispäivästä sopiminen useammin kuin kerran.

35.

On selvää, että tämä tulkinta vaikuttaa mahdollisuuteen pitää etsitty henkilö säilössä. Jos puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdan soveltaminen on kesken, tämä estää soveltamasta 23 artiklan 5 kohtaa, jossa velvoitetaan päästämään etsitty henkilö vapaaksi, jos hän on määräaikojen päättyessä edelleen säilöön otettuna. Kuten komissio perustellusti totesi istunnossa ja toisin kuin Ranskan ja Liettuan hallitukset väittävät, 23 artiklan 5 kohdan mukainen velvollisuus vapauttaa etsitty henkilö merkitsee lisäksi aitoa ja ehdotonta vapauttamista eikä puitepäätöksen 12 artiklassa tarkoitettua väliaikaista vapauttamista. Näin ollen puitepäätöksen 12 artiklasta seuraava velvollisuus toteuttaa tarpeellisiksi katsotut toimenpiteet etsityn henkilön pakenemisen estämiseksi ei voi pysyä voimassa yksinomaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella sen jälkeen, kun 23 artiklan 5 kohdan soveltamisedellytykset täyttyvät.

36.

Yleisellä tasolla olen samaa mieltä vastapuolen kanssa siitä, että puitepäätöksen säännöksiä on tulkittava perusoikeuskirjan 6 artiklaan sisältyvää oikeutta vapauteen kunnioittaen. ( 10 ) Kuten puitepäätöksen 1 artiklan 3 kohdassa säädetään ja unionin tuomioistuin on vahvistanut, puitepäätös ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa perusoikeuskirjassa taattuja perusoikeuksia. ( 11 )

37.

Yhdyn kuitenkin Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusten huomautuksiin siitä, että puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdan tulkinta, jonka mukaan siinä sallitaan uudesta luovuttamispäivästä sopiminen useammin kuin kerran, ei sinänsä merkitse perusoikeuskirjan 6 artiklan vastaista lopputulosta. Syy tähän on yksinkertainen: 23 artiklan 3 kohdassa ei velvoiteta säilöönottoon eikä säännellä sitä. ( 12 ) Puitepäätöksessä on tietoisesti pidätytty puuttumasta jäsenvaltioiden toimivaltaan säännellä luovuttamista edeltävää säilöön ottamista. Luovutus ei ole riippuvainen etsityn henkilön säilöön ottamisesta. Tämän vahvistaa puitepäätöksen 12 artikla, jossa säädetään, että kun henkilö otetaan kiinni eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella, täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen tekee päätöksen siitä, onko säilössä pitämistä jatkettava. Lisäksi on niin, että vaikka luovutusmenettelyn kuluessa täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella on velvollisuus toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tarvittavat aineelliset edellytykset henkilön tosiasialliselle luovuttamiselle täyttyvät edelleen, ( 13 ) puitepäätöksessä ei säädetä säilöönotosta eikä sen kestosta tai edellytyksistä, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön piiriin. ( 14 )

38.

Se, että puitepäätöksessä itsessään ei säädetä vapaudenmenetyksestä, ei kuitenkaan tarkoita, että sen 23 artiklan 3 kohtaa olisi mahdollista soveltaa uudelleen rajoittamattomasti. Soveltaessaan 23 artiklan 3 kohtaa jäsenvaltioiden on päinvastoin noudatettava kahdenlaisia rajoituksia: ensinnäkin puitepäätöksen sisäisiä ja toiseksi puitepäätöksen ulkopuolisia rajoituksia, jotka seuraavat perusoikeuskirjan 6 artiklassa taatusta perusoikeudesta vapauteen ja turvallisuuteen.

39.

Puitepäätökseen itsessään sisältyy useita rajoituksia.

40.

Puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohtaa voidaan ensinnäkin soveltaa uudelleen ainoastaan jossakin jäsenvaltiossa ilmenevän ylivoimaisen esteen vuoksi, mitä tulkitaan suppeasti, kuten esitän jäljempänä toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastatessani.

41.

Jäsenvaltioiden on toiseksi aina noudatettava 23 artiklan 1 kohtaan sisältyvää velvoitetta luovuttaa etsitty henkilö mahdollisimman pian.

42.

Kolmanneksi on niin, että mahdollisuutta soveltaa uudelleen 23 artiklan 3 kohtaa rajoittavat edelleen tiukat määräajat. Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on velvollinen ottamaan välittömästi yhteyttä pidätysmääräyksen antaneeseen oikeusviranomaiseen ja sopimaan uudesta luovuttamispäivästä, jonka jälkeen sovelletaan taas uutta kymmenen päivän määräaikaa.

43.

Mikä tärkeintä, olipa kyse sitten 23 artiklan 2 kohdan tai 23 artiklan 3 kohdan mukaisista määräajoista, niiden noudattamatta jättäminen johtaa välittömästi siihen, että sovelletaan 23 artiklan 5 kohtaa, jossa edellytetään etsityn henkilön päästämistä vapaaksi.

44.

Koska 23 artiklan 3 kohdassa asetetaan tiukkoja määräaikoja oikeudellisen yhteistyön nopeuttamiseksi, siihen sisältyy näin ollen huolellisuusvelvoite. Tämä edistää perusoikeuskirjan 6 artiklan, tulkittuna yhdessä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen f kohdan kanssa, noudattamista. Kuten komission ehdotuksessa jo todettiin, määräajoilla ei pelkästään pyritä nopeuttamaan menettelyjä oikeudellisen yhteistyön ja vastavuoroisen tunnustamisen tehokkuuden vuoksi, vaan ne liittyvät myös yksityisten oikeussubjektien oikeuteen saada asiaansa oikeuden päätös kohtuullisessa ajassa. ( 15 ) Kuten Puolan hallitus on todennut, 23 artiklalla pyritään myös suojelemaan etsittyä henkilöä siltä, että häntä pidetään säilössä kohtuuttoman kauan luovutusmenettelyssä tapahtuneen viivästyksen seurauksena.

45.

Kun jäsenvaltiot tekevät päätöksen säilöön ottamisesta noudattaakseen puitepäätöksestä johtuvia velvoitteitaan, ne toimivat unionin oikeuden soveltamisen alalla. Niihin sovelletaan näin ollen perusoikeuskirjaa sen 51 artiklan 1 kohdan nojalla.

46.

Jäsenvaltiot ovat erityisesti velvollisia kunnioittamaan perusoikeuskirjan 6 artiklassa taattua oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdassa määrätään, että siltä osin kuin perusoikeuskirjan oikeudet vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia, niiden merkitys ja ulottuvuus ovat samat kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. ( 16 ) Perusoikeuskirjan selitysten mukaan 6 artikla vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklaa. ( 17 ) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen mukaan keneltäkään ei saa riistää hänen vapauttaan, paitsi tietyissä, kyseisessä määräyksessä mainituissa tapauksissa ja lain määräämässä järjestyksessä.

47.

Vaikka tavanomaisissa luovuttamisjärjestelmissä on eroja, ( 18 ) jotka puitepäätöksellä pyritään poistamaan, ( 19 ) yleisesti hyväksytään, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen mukaista luovutusta edeltävään vapaudenmenetykseen sovelletaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen f kohdassa taattua suojan tasoa. ( 20 ) Kyseisessä määräyksessä viitataan tilanteeseen, jossa ”henkilö pidätetään tai häneltä riistetään vapaus lain nojalla, – – jos on ryhdytty toimiin hänen – – luovuttamisekseen”.

48.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen f kohtaa koskevassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä esitetään keskeiset vaatimukset, jotka ovat merkityksellisiä puitepäätöksen 23 artiklassa säädetyn luovuttamista edeltävän vapaudenmenetyksen kannalta. Vapaudenmenetys on ensinnäkin perusteltu vain, jos menettely toteutetaan ”riittävän nopeasti”. Vapaudenmenetyksen on toiseksi oltava ”lainmukainen”, mukaan lukien ”lain laatuun” liittyvät vaatimukset. Kolmanneksi perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuksien rajoitusten – kuten vapauden riistämisen – on oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Tutkin seuraavaksi näitä kolmea rajoitusta vuorotellen.

49.

Ensimmäinen rajoitus vaikuttaa eniten luovuttamista edeltävän vapaudenriiston kokonaiskestoon. Jos menettelyä ei toteuteta riittävän nopeasti, säilössä pitämisen oikeutus lakkaa. ( 21 ) Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi päättää henkilön säilössä pitämisestä vain, jos luovuttamismenettely ”toteutetaan riittävän nopeasti ja jos näin ollen säilöön ottamisen kesto ei ole liiallinen”. ( 22 ) Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 44 kohdassa totesin, puitepäätöksen 23 artiklassa säädetyt määräajat tukevat vaatimusta menettelyn toteuttamisesta riittävän nopeasti.

50.

Toisen rajoituksen mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen f kohdan mukaisen vapaudenriiston on oltava ”lainmukainen”. Tämä tarkoittaa, että vapaudenmenetyksen olisi tapahduttava ”lain määräämässä järjestyksessä”, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 1 kappaleessa määrätään. ( 23 ) Sen yhteydessä on noudatettava sekä kansallisen lainsäädännön aineellisia oikeussääntöjä että siinä säädettyjä menettelyjä, ja säilöönoton on vastattava aina yksilön mielivallalta suojelemisen tarkoitusta. ( 24 ) Vapaudenmenetyksen lainmukaisuuden arvioimisessa tärkeimmässä asemassa on oikeusvarmuuden yleinen periaate. Lainmukaisuuden vaatimus liittyy siten myös lainsäädännön laatuun: ”on näin ollen olennaisen tärkeää, että vapaudenriiston edellytykset määritellään selvästi kansallisessa lainsäädännössä ja että lainsäädännön soveltaminen sellaisenaan on ennakoitavissa – –”. ( 25 )

51.

Edellä esitetty huomioon ottaen on huomattava, että 23 artiklan 3 kohta muodostaa oikeudellisen kehyksen luovuttamista edeltävän säilöönoton jatkumisen oikeuttamiselle. Mainitussa säännöksessä ei kuitenkaan määritellä vapaudenriiston erityisiä edellytyksiä.

52.

Julkisasiamies Sharpstonin asiassa N esittämässä ratkaisuehdotuksessa esittämien perustelujen tapaan on todettava, että sen tutkimiseksi, ovatko vapautta koskevan oikeuden rajoitukset lainmukaisuuden ja lainsäädännön laadun edellytysten mukaisia, on otettava huomioon paitsi kyseessä oleva unionin oikeuden myös kyseessä oleva kansallisen oikeuden säännös. ( 26 ) Arvioidessaan laillisuuden vaatimusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on nimittäin myöntänyt, että kansainvälisen yhteistyön välineet voivat muodostaa oikeudellisen perustan vapaudenmenetykselle, kun henkilö on tarkoitus luovuttaa. Tarkastellessaan lainsäädännön laadun perustetta (saatavuuden, selkeyden ja ennakoitavuuden tarve) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin todennut, että sen vuoksi, ettei näissä välineissä ole kattavaa sääntelyä noudatettavasta menettelystä, oli tarpeen tarkastella kansallista lainsäädäntöä. ( 27 )

53.

Tällä on hyvin konkreettinen seuraus puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdan uudelleen soveltamiselle. Lainsäädännön laatua koskeva vaatimus tarkoittaa, että vapaudenmenetykseen johtavaa toimea voidaan jatkaa laillisesti jossakin jäsenvaltiossa ilmenevän ylivoimaisen esteen toistumisen perusteella vain, jos puitepäätöksen säännökset ja sen kansalliset täytäntöönpanosäännökset yhdessä täyttävät saatavuuden, selkeyden ja ennakoitavuuden vaatimukset.

54.

Kun tarkastellaan kolmatta rajoitusta, on syytä muistaa, että täytäntöönpanosta vastaavaa oikeusviranomaista sitoo myös oikeasuhteisuuden vaatimus. Kuten unionin tuomioistuin on todennut, perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan nojalla eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaminen ei voi oikeuttaa etsityn henkilön säilössä pitämisen jatkamista ilman mitään ajallista rajoitusta. ( 28 ) Samaan tapaan kuin unionin tuomioistuin huomautti tuomiossa Lanigan, tehdessään päätöstä vapaudenmenetyksen jatkamisesta 23 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen pitää näin ollen tarkastaa konkreettisesti kyseinen tilanne ja arvioidakseen vapaudenmenetyksen keston perusteltavuutta ottaa huomioon kaikki merkitykselliset seikat, kuten todennäköinen tai tuomittu rangaistus, joka perustuu niihin tosiseikkoihin, jotka ovat eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen perustana, pakenemisen vaara, toimivaltaisten viranomaisten toimet ja lisäksi ”etsityn henkilön myötävaikutus tähän kestoon”. ( 29 )

55.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä on varmistaa, ovatko luovuttamista edeltävää vapaudenmenetystä koskevat kansalliset säännökset, luettuina yhdessä puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdan kanssa, ja niiden soveltaminen käsiteltävässä asiassa näiden kolmen vaatimuksen mukaisia.

56.

Puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohtaa on nähdäkseni tulkittava siten, että siinä sallitaan uudesta luovuttamispäivästä sopiminen useammin kuin kerran. Jos 23 artiklan 3 kohtaa sovelletaan toistuvasti, etsitty henkilö voidaan pitää säilössä perusoikeuskirjan 6 artiklan mukaisesti vain, jos luovuttamismenettely toteutetaan riittävän nopeasti, jos asiaa koskevat kansalliset säännökset ovat ennakoitavissa olevia, saatavilla ja selkeitä ja jos vapaudenriistossa kunnioitetaan suhteellisuusperiaatetta.

57.

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toisella kysymyksellä pyritään määrittämään olosuhteet, joissa 23 artiklan 3 kohdan mukaisesta uudesta luovuttamispäivästä voidaan sopia useammin kuin kerran. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää eri mahdollisuuksia: kun ”ylivoimaisen esteen” muodostavien olosuhteiden todetaan jatkuvan tai niiden todetaan lakkaamisensa jälkeen toistuvan tai kun niiden lakkaamisen jälkeen on ilmennyt olosuhteita, joiden vuoksi etsittyä henkilöä ei kyetä tai ei todennäköisesti kyetä luovuttamaan määräajassa.

58.

Kaikille näille tapaustyypeille yhteinen peruslähtökohta on se, että jossakin jäsenvaltiossa ilmenee ylivoimainen este. Ratkaisuehdotuksen tässä osassa analysoin siten ensin kyseistä käsitettä. Sen jälkeen tutkin, voidaanko henkilön käytöstä pitää jossakin jäsenvaltiossa ilmenevänä ylivoimaisena esteenä. Kolmanneksi tarkastelen kyseistä käsitettä sellaisessa asiayhteydessä, jossa este 23 artiklan 3 kohdan mukaiselle luovuttamiselle jatkuu tai toistuu tai ilmenee uusi tällainen este.

59.

Puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdan sanamuoto vaihtelee päätöksen eri kieliversioissa. Englanninkielisessä versiossa ja useimmissa muissa kieliversioissa säännöksessä viitataan olosuhteisiin, joihin jäsenvaltiot eivät voi vaikuttaa (”circumstances beyond the control of any of the Member States”). ( 30 ) Muissa kieliversioissa taas viitataan ylivoimaisen esteen (force majeure) käsitteeseen. ( 31 )

60.

Tällä vaihtelulla on omat seurauksensa. Unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä useissa yhteyksissä esitetyn määritelmän mukaan ylivoimaisen esteen käsite on ymmärrettävä yleisesti sellaisina epätavallisina ja ennalta arvaamattomina olosuhteina, joihin siihen vetoavan ei ole ollut mahdollista vaikuttaa ja joiden seurauksia ei olisi voitu välttää kaikesta noudatetusta huolellisuudesta huolimatta. ( 32 ) Sitä vastoin käsitteen ”olosuhteet, joihin ei voida vaikuttaa” voidaan sanoa viittaavan ainoastaan yhteen ylivoimaisen esteen määritelmän osatekijään. Se muodostaa siis ylivoimaisen esteen loogisen osajoukon. Sen piiriin kuuluisi näin ollen monia erilaisia tilanteita. ( 33 )

61.

Puitepäätöksen esitöiden tarkastelu kuitenkin osoittaa, että kuten Liettuan hallitus on esittänyt, 23 artiklan 3 kohtaan sisältyvän käsitteen oli tarkoitus vastata ylivoimaisen esteen perinteistä käsitettä, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut.

62.

Alkuperäiseen komission ehdotukseen sisältyvässä 23 artiklan 3 kohdan englanninkielisessä versiossa käytettiin ilmausta ”circumstances beyond the control” (kuitenkin ainoastaan täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion yhteydessä). ( 34 ) Komission ehdotuksen perusteluissa kuitenkin viitattiin ylivoimaisen esteen käsitteeseen. Niissä lisäksi selitettiin, että 23 artiklan 2 ja 3 kohta perustuvat vuoden 1995 yleissopimuksen 11 artiklaan. ( 35 ) Todistusvoimaisten kieliversioiden selkeässä enemmistössä kyseisen määräyksen sanamuodossa viitataan ylivoimaisen esteen käsitteeseen. ( 36 )

63.

Komission ehdotuksessa puolestaan viitattiin vuoden 1995 yleissopimuksen selittävään muistioon, jonka mukaan ylivoimaisen esteen käsitettä olisi tulkittava suppeasti. ( 37 ) Suppean tulkinnan vaatimus seuraa myös siitä, että 23 artiklan 3 kohta muodostaa poikkeuksen luovuttamismenettelyn tavanomaisesta toiminnasta ( 38 ) ja että sillä voi olla vaikutusta etsityn henkilön vapaudenriistoon.

64.

Todettakoon lyhyesti, että mielestäni käsitteillä ”circumstances beyond the control” ja ”ylivoimainen este” olisi katsottava tarkoitettavan samaa asiaa puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdassa.

65.

Unionin tuomioistuin on eri asiayhteyksissä todennut, että ylivoimaisen esteen käsite ei rajoitu ainoastaan ehdottomaan mahdottomuuteen. ( 39 ) Se on yksilöinyt kaksi keskeistä tekijää, joista ylivoimainen este muodostuu ja jotka ovat merkityksellisiä tulkittaessa kyseistä käsitettä puitepäätöksen yhteydessä. Niistä ensimmäinen on objektiivinen osa, joka liittyy olosuhteiden luonteeseen: olosuhteiden pitäisi olla epätavallisia, ennakoimattomia ja sellaisia, joihin tähän poikkeukseen vetoava henkilö ei voi vaikuttaa. Toinen on subjektiivinen osa: velvollisuus ”suojautua epätavallisen tapahtuman seurauksilta toteuttamalla asianmukaisia toimenpiteitä joutumatta tekemään kohtuuttomia uhrauksia”. ( 40 )

66.

Näiden kahden osatekijän arvioiminen riippuu kuitenkin asiayhteydestä. Se voi vaihdella unionin oikeuden eri aloilla. ( 41 )

67.

Siten on otettava huomioon puitepäätöksen muodostama erityinen asiayhteys. Kyseistä välinettä käytetään rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön alalla, ja sen tavoitteena on nopeuttaa ja yksinkertaistaa luovuttamismenettelyjä. Näitä tarkoituksia varten on noudatettava tiukkoja määräaikoja. Viranomaisten nopea menettely on siten ratkaisevaa luovuttamisvaiheessa. Näistä syistä, yhdessä puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdan poikkeusluonteen ja sen henkilökohtaisiin vapauksiin kohdistuvan vaikutuksen kanssa, seuraa, että mainittuja osatekijöitä arvioidaan suppeasti ja melko kapeasti.

68.

Kun tarkastellaan ylivoimaisen esteen ensimmäistä osaa, etsityn henkilön käytöstä voidaan pitää 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna ylivoimaisena esteenä, jos sitä ei voida ennakoida eivätkä siihen vetoavat jäsenvaltiot voi vaikuttaa siihen. Aggressiivista käytöstä luovuttamishetkellä voidaan näin ollen pitää ennakoimattomana tapahtumana, johon ei voida vaikuttaa, vain jos viranomaisten käytettävissä olevien tosiseikkojen perusteella ei mitenkään voitu ennakoida tällaista tapahtumaa. Kun arvioidaan tällaisen tapahtuman todennäköisyyttä, kansallisten viranomaisten on otettava asianmukaisesti huomioon yksittäistapauksen tosiasiallinen tausta, mukaan lukien seuraavat näkökohdat: rikokset, joiden vuoksi henkilöä etsitään tai joista hänet on tuomittu, käytös vapaudenmenetyksen aikana, aiempi rikosrekisteri ja mahdolliset muut kansallisesta asiakirja-aineistosta ilmenevät hänen taustaansa liittyvät tekijät.

69.

Komissio on todennut, että viranomaisten on käytettävä monissa tapauksissa yksityisiä yrityksiä välikäsinä kuljetuksissa: sitä, että kaupalliset lentoliikenteen harjoittajat voivat kieltäytyä päästämästä väkivaltaista henkilöä lennolle, olisi siten pidettävä pääosin seikkana, johon viranomaiset eivät voi vaikuttaa.

70.

Olen samaa mieltä siitä, että tällaista tapahtumaa voidaan pitää sellaisena, johon jäsenvaltiot eivät voi (fyysisesti) vaikuttaa. Kaupallisen lentoliikenteen harjoittajan lentäjän reaktiota kiihtyneeseen ja/tai aggressiivisesti käyttäytyvään matkustajaan tuskin kuitenkaan voidaan pitää ennakoimattomana tapahtumana. Päinvastoin tällainen lentäjän reaktio on itse asiassa pikemminkin ennakoitavissa, kun otetaan huomioon tunnetut turvallisuusmääräykset ja tällaisia tapahtumia varten laaditut menettelyohjeet.

71.

Tämä näkökohta ei sulje pois sitä, että etsityn henkilön äkillinen ja odottamaton väkivaltainen käytös voi itsessään täyttää ylivoimaisen esteen määritelmän ensimmäisen osatekijän edellytykset. Se sulkee kuitenkin pois väitteen, jonka mukaan tällaiseen tilanteeseen joutuneen lentäjän luonnollinen ja ennustettavissa oleva reaktio muodostaa sellaisenaan ylivoimaisen esteen. Kuljetustavan valintahan kuuluu jäsenvaltioille, kuten myös vastuu tällaisesta valinnasta.

72.

Kun tarkastellaan seuraavaksi toista osatekijää, on syytä huomata, että jotta vaatimus ”asianmukaisen huolellisuuden” noudattamisesta täyttyisi eikä luovuttamiselle olisi siten estettä, jäsenvaltioiden viranomaisilta odotetaan erityisen suurta huolellisuutta, kun ne toimivat rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön alalla, etenkin tosiasiallisen luovuttamisen vaativalla hetkellä. Luovutuksesta jäsenvaltioissa vastaavien viranomaisten olisi pyrittävä kaikin kohtuullisin keinoin takaamaan, että henkilö tosiasiallisesti luovutetaan. Etsityn henkilön profiilin tarkastelun perusteella voi olla tarpeen tehdä varosuunnitelmia.

73.

Tällaista asianmukaista huolellisuutta noudattavien viranomaisten toimien, jotka tähtäävät henkilön tosiasialliseen luovuttamiseen, on oltava oikeasuhteisia etsityn henkilön tilanteeseen nähden, jottei loukata perusoikeuskirjan 4 artiklaa. Kuten Irlannin hallitus on todennut, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun kyseessä on vapaudenriiston kohteena oleva henkilö, ”kaikenlainen turvautuminen fyysiseen voimaan, mikä ei ole ollut ehdottoman välttämätöntä henkilön oman toiminnan vuoksi, heikentää ihmisarvoa ja loukkaa lähtökohtaisesti ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa taattua oikeutta”. ( 42 )

74.

Vaatimukseen perusoikeusnormien kunnioittamisesta luovuttamismenettelyssä, mikä kuuluu viranomaisten tavanomaisiin velvollisuuksiin, ei kuitenkaan voida vedota ylivoimaisen esteen käsitteen laajentamiseksi kohtuuttomasti. Vaatimukset perusoikeuksien noudattamisesta voivat tukea ylivoimaiseen esteeseen vetoavan jäsenvaltion kantaa vain, kun sen jälkeen, kun kaikki toimenpiteet oli toteutettu asianmukaista huolellisuutta noudattaen, luovuttamisen esti etsityn henkilön ennakoimaton käytös, edellä tämän ratkaisuehdotuksen 65 kohdassa mainitun arvioinnin mukaisesti.

75.

Edellä esitetty analyysi huomioon ottaen etsityn henkilön aggressiivinen käytös voisi oikeuttaa turvautumisen puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohtaan, jos ylivoimaisen esteen edellytykset täyttyvät. Mahdollisuus katsoa, että kyseessä oli jossakin jäsenvaltiossa ilmennyt ylivoimainen este, jotta 23 artiklan 3 kohtaa voidaan soveltaa uudelleen aggressiivisen käytöksen toistumisen perusteella – mitä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toinen kysymys koskee –, edellyttää kuitenkin lähempää tarkastelua.

76.

Komissio sekä Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset katsovat, että puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ylivoimainen este on kyseessä kaikissa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toisessa kysymyksessään mainitsemissa kolmessa tilanteessa – jatkuva, toistuva tai uusi ylivoimainen este.

77.

Nähdäkseni tähän on kuitenkin omaksuttava monivivahteisempi lähestymistapa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kolme mahdollista tilannetta voivat johtaa ylivoimaisen esteen uuteen ilmenemiseen vain, kun siihen sisältyvät ylivoimaisen esteen molemmat, edellä 65 kohdassa kuvatut osatekijät. Kansallisten tuomioistuinten tehtävä on arvioida, onko tilanne tämä, asian olosuhteiden muodostamassa asiayhteydessä. Kansallisten tuomioistuinten auttamiseksi tehtävässään voidaan kuitenkin esittää joitain yleisiä huomautuksia.

78.

Kun tarkastellaan ensimmäistä tilannetta eli olosuhteiden jatkumista, Liettuan hallitus on nähdäkseni oikeassa katsoessaan, ettei uuden määräajan aikana jatkuvia olosuhteita pitäisi lähtökohtaisesti kohdella ylivoimaisena esteenä, koska tällaiset olosuhteet ovat tosiasiallisesti ennakoitavissa niiden jatkuvuuden vuoksi. Jos samat poikkeukselliset olosuhteet jatkuvat, yksikään asianmukaista huolellisuutta noudattava kansallinen viranomainen ei todennäköisesti sovi uudesta luovuttamispäivästä.

79.

Myös toisesta tilanteesta – olosuhteiden, joihin ei voida vaikuttaa, todetaan lakkaamisensa jälkeen toistuvan – puuttuu ennakoimattomuutta koskeva osatekijä. Näin on, ellei toistuminen sinänsä ole ennakoimatonta, tai koska esimerkiksi tilanne on toistunut sellaisella intensiteetillä tai sellaisissa olosuhteissa, jotka muuttavat merkittävästi tilannetta ensimmäiseen tapahtumaan nähden.

80.

Kun tarkastellaan ylivoimaisen esteen subjektiivista osatekijää, molemmissa tapauksissa, joissa olosuhteet jatkuvat tai toistuvat, se, että samankaltainen tilanne on ollut jo aiemmin, nostaa luonnollisesti kansallisilta viranomaisilta edellytettävän asianmukaisen huolellisuuden rimaa.

81.

Yhteenvetona on todettava, että 23 artiklan 3 kohdan soveltamiseen johtavien samanluonteisten olosuhteiden aiempi esiintyminen tai jatkuminen tekee erityisen vaikeaksi täyttää vaatimukset, jotka koskevat ylivoimaisen esteen käsitteeseen erottamattomasti kuuluvia ennakoimattomuutta ja asianmukaista huolellisuutta.

82.

Kolmas tilanne on sellainen, jossa tällaisten olosuhteiden lakkaamisen jälkeen on ilmaantunut erilaisia tällaisia esteitä, joiden vuoksi etsittyä henkilöä ei kyetä tai ei todennäköisesti kyetä luovuttamaan määräajassa.

83.

Tämä kolmas tilanne johtaa mielestäni todennäköisimmin puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdan pätevään uudelleen soveltamiseen. Myönnettäköön, että todennäköisyys sille, että yhden luovuttamismenettelyn kuluessa ilmenee useammin kuin kerran erilainen ja aito ylivoimainen este, on melko pieni. Koska totuus kuitenkin usein on tarua ihmeellisempää, tällaisia tapahtumia ei voida tietenkään sulkea pois.

84.

Näin ollen, jos tässä ratkaisuehdotuksessa ehdotettu ylivoimaisen esteen käsitteen suppea tulkinta hyväksytään, on selvää, että puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohtaa sovelletaan uudelleen ainoastaan hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa. Tämän tulkinnan mukaan etsityn henkilön aggressiivista käytöstä, joka esti ensimmäisen luovutusyrityksen, voitaisiin luonnehtia ylivoimaiseksi esteeksi vain, jos yksittäistapauksen asiakirja-aineistossa ja tosiseikoissa ei ole mitään sellaista, jonka perusteella kansalliset oikeusviranomaiset olisivat kohtuudella voineet ennakoida tällaiset tapahtumat. Lähes identtisen käytöksen, joka estää myöhemmän luovutusyrityksen, toistumista ei sitä vastoin voitaisi kohtuudella luonnehtia ylivoimaiseksi esteeksi, ellei toimivaltaisella viranomaisella ollut asian tosiseikkojen perusteella syytä uskoa, ettei tällainen tilanne toistuisi.

85.

Kansallisen tuomioistuimen asia on varmistaa kaikkien käytettävissään olevien tosiseikkojen perusteella, ovatko puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyneet toisen kerran käsiteltävässä asiassa.

86.

Puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohtaa on mielestäni tulkittava siten, että siinä sallitaan uudesta luovuttamispäivästä sopiminen useammin kuin kerran vain, jos luovuttamisen estäneet uudet tai toistuvat olosuhteet itsessään muodostavat uuden ylivoimaisen esteen.

87.

Tämän asian taustalla piilee kaksi keskenään ristiriidassa olevaa laajempaa intressiä, joita ei ehkä ole puettu täysin sanoiksi mutta jotka ovat ehdottomasti merkityksellisiä: moraalinen perusperiaate, jonka mukaan kenenkään ei pitäisi saada etua lainvastaisesta menettelystä, ( 43 ) ja tarve saada jäsenvaltiot suhtautumaan luovutusmenettelyyn vastuullisesti sen suunnittelun ja täytäntöönpanon kannalta.

88.

Tässä ratkaisuehdotuksessa on pyritty löytämään järkevä kompromissi näiden kahden intressin välille kunnioittaen samalla etsityn henkilön perusoikeuksia: jos jossakin jäsenvaltiossa ilmenevä ylivoimainen este, kun tätä käsitettä tulkitaan suppeasti, toistuu tai ilmenee uusi tällainen este, uudesta luovuttamispäivästä voidaan puitepäätöksen 23 artiklan 3 kohdan nojalla sopia useammin kuin kerran. Tälle mahdollisuudelle on kuitenkin selkeät, sekä sisäiset että ulkoiset, rajoitukset. Sisäisesti puitepäätöksessä edellytetään, että kyseessä on oltava jossakin jäsenvaltiossa ilmenevä aidosti ylivoimainen este – ei vain tilanne, joka johtuu puutteellisesta valmistautumisesta tai jäsenvaltioiden mukavuustekijöistä. Ellei tällaista estettä ole, etsitty henkilö on päästettävä välittömästi vapaaksi 23 artiklan 5 kohdan nojalla. Ulkoisesti, jos 23 artiklan 3 kohtaa sovelletaan toistuvasti, säilöönoton keston ja edellytysten on oltava perusoikeuskirjan mukaisia, kun sitä tulkitaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen valossa.

89.

Lisäksi on huomautettava, että tässä ratkaisuehdotuksessa ainoastaan tulkitaan ylivoimaisen esteen käsitettä ja mahdollisuutta soveltaa toistuvasti 23 artiklan 3 kohtaa. On kuitenkin rehellistä myöntää, että tässä ratkaisuehdotuksessa, jossa pyritään antamaan hyödyllinen vastaus ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävässä asiassa esittämiin nimenomaisiin kysymyksiin, ei käsitellä tyhjentävästi tulkintaongelmia, joita puitepäätöksen 23 artiklan nykyisestä sanamuodosta mahdollisesti aiheutuu. Tässä ratkaisuehdotuksessa ei etenkään oteta kantaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen oikeudelliseen asemaan tai pätevyyteen sen jälkeen, kun puitepäätöksen 23 artiklan 5 kohtaa sovelletaan, mikä johtaa siihen, että etsitty henkilö on päästettävä vapaaksi.

90.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Court of Appealin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: