—

György Balázs, edustajanaan ügyvéd M. Miszkuly,

—

Nemzeti Adó- és Vámhivatal Dél-alföldi Regionális Vám- és Pénzügyőri Főigazgatósága, edustajanaan jogtanácsos B. Gyenge,

—

Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Fehér ja G. Koós,

—

Kreikan hallitus, asiamiehinään I. Bakopoulos ja V. Stroumpouli,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Tokár ja K. Mifsud-Bonnici,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta ja neuvoston direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta 13.10.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/70/EY (EYVL L 350, s. 58), sellaisena kuin se on muutettuna EY:n perustamissopimuksen 251 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisissa säädöksissä säädetyn täytäntöönpanovallan käytössä komissiota avustavia komiteoita koskevien sääntöjen mukauttamisesta neuvoston päätökseen 1999/468/EY 29.9.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, s. 1; jäljempänä direktiivi 98/70), 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan sekä teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (EYVL L 204, s. 37), sellaisena kuin se on muutettuna tiettyjen direktiivien mukauttamisesta tavaroiden vapaan liikkuvuuden alalla Bulgarian ja Romanian liittymisen johdosta 20.11.2006 annetulla neuvoston direktiivillä 2006/96/EY (EUVL L 363, s. 81; jäljempänä direktiivi 98/34), 1 artiklan 6 ja 11 alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa kantaja on György Balász ja vastaajana Nemzeti Adó- és Vámhivatal Dél-alföldi Regionális Vám- és Pénzügyőri Főigazgatósága (Unkarin vero- ja tullihallituksen alainen Dél-alföldin alueverovirasto, jäljempänä alueverovirasto) ja joka koskee sellaisen hallintopäätöksen laillisuutta, jossa kantajalle määrätään muun muassa sakko siitä, ettei se ole maksanut sen dieselpolttoainevarastoista erääntyneitä valmisteveroja.

3

Direktiivin 98/70 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä vahvistetaan otto- ja dieselmoottoreilla varustetuissa ajoneuvoissa käytettäviä polttoaineita koskevat terveyteen ja ympäristönäkökohtiin perustuvat tekniset laatuvaatimukset.”

4

Tämän direktiivin 4 artiklan, jonka otsikko on ”Dieselpolttoaine”, 1 kohdan e alakohdassa säädetään seuraavaa:

”– – jäsenvaltioiden on varmistettava, että viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2009 niiden alueella voidaan pitää kaupan yksinomaan sellaista dieselpolttoainetta, joka on liitteessä IV esitettyjen ympäristöperusteisten laatuvaatimusten mukaista ja jonka rikkipitoisuus saa olla enintään 10 mg/kg.”

5

Direktiivin 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Vapaa liikkuvuus”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltio ei saa kieltää, rajoittaa tai estää sellaisten polttoaineiden markkinoille saattamista, jotka ovat tämän direktiivin vaatimusten mukaisia.”

6

Saman direktiivin 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Tiukemmat ympäristöperusteiset laatuvaatimukset täyttävien polttoaineiden kaupan pitäminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Edellä 3, 4 ja 5 artiklasta poiketen ja perustamissopimuksen 95 artiklan 10 kohdan mukaisesti jäsenvaltio voi toteuttaa toimenpiteitä vaatiakseen, että sen alueella olevilla tietyillä seuduilla kaupan saa pitää vain sellaisia polttoaineita, jotka täyttävät tässä direktiivissä säädettyjä tiukemmat, ympäristöperusteiset laatuvaatimukset joko koko ajoneuvokannan tai osan siitä osalta, jotta suojeltaisiin kyseisen jäsenvaltion väestön terveyttä tietyssä taajamassa tai ympäristöä ekologisesti tai ympäristöllisesti erityisen herkällä alueella, jos ilmakehään tai pohjaveteen joutuneet epäpuhtaudet aiheuttavat tai niiden voidaan kohtuudella olettaa aiheuttavan vakavaa ja jatkuvaa haittaa ihmisten terveydelle tai ympäristölle.

2.   Jäsenvaltioiden, jotka haluavat hyödyntää 1 kohdassa säädettyä poikkeusta, on esitettävä etukäteen pyyntönsä ja sen perustelut komissiolle. Perusteluihin on sisällyttävä todisteet siitä, että poikkeus on suhteellisuusperiaatteen mukainen eikä häiritse henkilöiden ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta.

– –”

7

Direktiivin 98/70 liitteessä IV säädetään dieselmoottoreilla varustetuissa ajoneuvoissa käytettäviä kaupallisia polttoaineita koskevista ympäristöperusteisista laatuvaatimuksista. Tässä liitteessä rajat on vahvistettu seuraaville parametreille: setaaniluku, tiheys 15 °C, tislaus, polysykliset aromaattiset hiilivedyt ja rikkipitoisuus.

8

Direktiivin 98/30/EY muuttamisesta bensiinin, dieselin ja kaasuöljyn laatuvaatimusten osalta sekä kasvihuonekaasupäästöjen seurantaan ja vähentämiseen tarkoitetun mekanismin käyttöönottamisen osalta, neuvoston direktiivin 1999/32/EY muuttamisesta sisävesialusten käyttämien polttoaineiden laatuvaatimusten osalta ja direktiivin 93/12/ETY kumoamisesta 23.4.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/30/EY (EUVL L 140, s. 88) 31 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”On aiheellista mukauttaa direktiivin 98/70/EY liitettä IV, jotta markkinoille voidaan saattaa dieselpolttoaineita, jotka sisältävät enemmän biopolttoaineita (’B7’) kuin standardissa EN 590:2004 on määritelty (’B5’). Tämä standardi olisi saatettava ajan tasalle vastaavasti, ja siinä olisi vahvistettava raja-arvot teknisille parametreille, jotka eivät sisälly mainittuun liitteeseen, kuten hapetusstabiilisuus, syttymispiste, hiilijäännös, tuhkapitoisuus, vesipitoisuus, kokonaiskontaminaatio, kuparikorroosio, voitelevuus, kinemaattinen viskositeetti, samepiste, suodatettavuuden rajalämpötila, fosforipitoisuus, happoluku, peroksidit, happoluvun vaihtelu, injektorin likaantuminen ja lisäaineiden lisääminen säilyvyyden parantamiseksi.”

9

Direktiivin 98/34 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

– –

– –”

10

Kyseisen direktiivin 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle välittömästi teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset, paitsi kun on kyse kansainvälisen tai eurooppalaisen standardin käyttöönotosta sellaisenaan, jolloin pelkkä tiedonanto riittää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan säännösten soveltamista. Niiden on toimitettava komissiolle myös ilmoitus niistä syistä, joiden vuoksi tällaisen teknisen määräyksen laatiminen on tarpeen, jollei näitä syitä selvitetä jo ehdotuksessa.”

11

Kuten eurooppalaisesta standardoinnista, neuvoston direktiivien 89/686/ETY ja 93/15/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/9/EY, 94/25/EY, 95/16/EY, 97/23/EY, 98/34/EY, 2004/22/EY, 2007/23/EY, 2009/23/EY ja 2009/105/EY muuttamisesta ja neuvoston päätöksen 87/95/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1673/2006/EY kumoamisesta25.10.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012 (EUVL L 316, s. 12) liitteestä I ilmenee, Euroopan unioni tunnustaa Euroopan standardointikomitean eurooppalaiseksi standardointiorganisaatioksi.

12

Euroopan standardointikomitea hyväksyi vuonna 1993 ensimmäisen eurooppalaisia dieselpolttoaineita koskevan standardin eli standardin EN 590:1993, jossa säädettiin muun muassa syttymispiste tai sytytyspiste, joka merkitsee alinta lämpötilaa, jossa polttoaine päästää riittävästi höyryjä muodostaakseen ympäröivän ilman kanssa kaasuseoksen, joka syttyy tuleen joutuessaan kosketuksiin vieraan lämmönlähteen kanssa, ja tämä lämpötila on polttoaineiden osalta vähintään 55 °C. Tämä arvo toistettiin samanlaisena korvaavissa standardeissa EN 590:1999, EN 590:2009 ja EN 590:2013.

13

Pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan dieselöljyä koskevat laatuvaatimukset oli vahvistettu polttoaineiden laatuvaatimuksista 22.8.2008 annetulla liikenne-, viestintä- ja energiaministerin asetuksella 20/2008. Tämä asetus, jolla oli tarkoitus saattaa muun muassa direktiivi 98/70 osaksi kansallista oikeusjärjestystä, ei sisältänyt mitään vaatimusta dieselpolttoaineen syttymispisteestä.

14

Sitä vastoin unkarilainen standardi MSZ EN 590:2009, jolla oli tarkoitus saattaa eurooppalainen standardi EN 590:2009 osaksi kansallista oikeusjärjestystä, sisälsi tällaisen dieselpolttoaineen syttymispistettä koskevan vaatimuksen.

15

Kansallisesta standardoinnista vuonna 1995 annetun lain XXVIII 3 §:n c ja h kohdassa säädetään seuraavaa:

”Seuraavia perustavanlaatuisia periaatteita sovelletaan kansallisessa standardisoinnissa:

– –

– –

16

Kyseisen lain 6 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Kansallisen standardin soveltaminen on vapaaehtoista.”

17

Saman lain 8 §:n 1 momentin b kohdassa säädetään seuraavaa:

”Unkarin standardisointiviraston tehtäviin kuuluu

– –

18

Valmisteverosta ja valmisteveron alaisten tuotteiden markkinoille saattamista koskevista erityissäännöistä vuonna 2003 annetun lain CXXVII (jäljempänä valmisteverolaki) 110 §:n 13 momentissa säädetään seuraavaa:

”– – Muut polttoaineiden myyjät [kuin ilma-aluksia palvelevat polttoaineiden myyjät] voivat myydä säiliöistään ainoastaan ja vain annostelijaa käyttäen voimassa olevien unkarilaisten standardien mukaista tullinimikkeeseen 2710 19 41 kuuluvaa dieseliä, tullinimikkeisiin 2710 19 41 ja 2710 19 45 kuuluvaa polttoöljyä ja – – voimassa olevien unkarilaisten standardien mukaista biodieseliä ja E85-etanolia. – –”

19

Balászin dieselpolttoainevarastoissa suoritettiin 5.10.2009 valmisteverolakiin perustuva verotarkastus.

20

Otetun näytteen tarkastuksessa kävi ilmi, ettei dieselpolttoaineen syttymispiste ollut unkarilaisen standardin MSZ EN 590:2009 vaatimusten mukainen. Mitattu arvo oli 44 °C tämän standardin perusteella hyväksytyn vähimmäisarvon 55 °C:n sijaan.

21

Kiskőrösissä (Unkari) Bács-Kiskunin läänin paikallinen tulli- ja verotoimisto, joka kuuluu kansalliseen tulli- ja verohallintoon, totesi 21.3.2013 tekemällään päätöksellä, että Balázs oli rikkonut valmisteverolakia, ja määräsi tämän maksettavaksi 4418080 Unkarin forintin (HUF) (n. 14138 euroa) suuruisen sakon, 883616 HUF:n (n. 2828 euroa) suuruiset valmisteverot ja 58900 HUF:n (n. 189 euroa) suuruisen asiantuntijapalkkion. Alueverovirasto vahvisti tämän päätöksen 13.6.2013.

22

Balász riitautti tämän päätöksen Kecskeméti Közigazgatási és Munkaügyi Bíróságissa (Kecskemétin hallinto- ja työtuomioistuin) vedoten erityisesti direktiiviin 98/34 sekä kansallisesta standardoinnista annettuun vuoden 1995 lakiin XXVIII, joiden mukaan unkarilaisen standardin MSZ EN 590:2009 kaltaisen kansallisen standardin soveltaminen perustuu vapaaehtoisuuteen.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa lisäksi, ettei tätä standardia ollut saatavilla unkarin kielellä pääasiassa kyseessä olevan tarkastuksen suorituspäivänä.

24

Tässä tilanteessa Kecskeméti Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

25

Alueverovirasto on istunnossa kyseenalaistanut ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen sillä perusteella, ettei ennakkoratkaisukysymyksillä ole liityntää pääasian tosiseikkoihin. Sen mukaan ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa riitautettu päätös koskee vain valmisteveroja, joita ei ole maksettu, eikä siinä sanktioida erityisesti dieselpolttoainetta koskevien laatuvaatimusten rikkomista.

26

Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (ks. mm. tuomio Budějovický Budvar, C-478/07, EU:C:2009:521, 63 kohta; tuomio Zanotti, C-56/09, EU:C:2010:288, 15 kohta ja tuomio Melki ja Abdeli, C-188/10 ja C-189/10, EU:C:2010:363, 27 kohta).

27

Vaikka oletettaisiinkin, että nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa riitautetun päätöksen kohteena ei olisi suoraan dieselpolttoaineita koskevien laatuvaatimusten rikkomisen sanktioiminen, syttymispistettä koskevan tutkimisen tulosten perusteella on joka tapauksessa voitu todeta, että Balász oli myynyt polttoainetta, josta oli maksettava suurempaa veroa kuin dieselpolttoaineesta, kuten alueverovirasto on todennut.

28

Näissä olosuhteissa ei voida väittää, ettei sillä unionin oikeudella, jonka tulkintaa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt, ole ilmeisestikään mitään liityntää pääasian oikeusriidan kohteeseen.

29

Tästä seuraa, että ennakkoratkaisupyyntö on otettava tutkittavaksi.

30

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 98/70 4 artiklan 1 kohtaa ja 5 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltio säätää kansallisessa oikeudessaan dieselpolttoaineen markkinoille saattamista varten pääasiassa kyseessä olevien kaltaisista syttymispistettä koskevista laatuvaatimuksista, jotka ovat kyseiseen direktiiviin sisältyviin vaatimuksiin nähden ylimääräisiä.

31

Tähän kysymykseen vastaamiseksi on aluksi todettava yhtäältä, että direktiivin 98/70 5 artiklan mukaan jäsenvaltio ei saa kieltää, rajoittaa tai estää sellaisten polttoaineiden markkinoille saattamista, jotka ovat tämän direktiivin vaatimusten mukaisia.

32

Toisaalta siitä oikeudellisesta perustasta, johon direktiivi 98/70 ja sen myöhemmät muutokset perustuvat, eli EY:n perustamissopimuksen 100 a artikla ja EY 95 artikla (josta on tullut SEUT 114 artikla), jotka koskevat jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamista sisämarkkinoiden toteutumiseksi ja niiden toiminnan varmistamiseksi, sekä kyseisen direktiivin ensimmäisestä perustelukappaleesta ilmenee, että sen tavoitteena on jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen polttoaineiden laatuvaatimuksia koskevien mahdollisten eroavaisuuksien poistamiseksi.

33

Siten sekä direktiivin 98/70 5 artiklan sanamuodosta että kyseisen direktiivin tavoitteesta ilmenee, että sen tarkoituksena on asettaa erityisesti mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä sen liitteiden II ja IV kanssa, vahvistettujen vaatimusten osalta luonteeltaan tyhjentäviä vaatimuksia, joista jäsenvaltiot voivat poiketa vain saman direktiivin 6 artiklassa säädettyjen tiukkojen edellytysten täyttyessä.

34

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 39‐47 kohdassa, edeltävässä kohdassa esitetty toteamus pätee vain direktiivin 98/70 aineellisen soveltamisalan rajoissa eli siltä osin kuin kyseessä ovat polttoaineita koskevat tekniset vaatimukset, jotka tällä direktiivillä on tarkoitus yhdenmukaistaa.

35

Mainitun direktiivin 1 artiklasta, jossa määritellään sen soveltamisala, ilmenee, että direktiivi koskee kyseessä oleviin polttoaineisiin sovellettavia terveyteen ja ympäristönäkökohtiin perustuvia teknisiä laatuvaatimuksia.

36

Direktiivin 98/70 tämän tavoitteen mukaisesti kyseisen direktiivin liitteissä I‐IV säädettyjä vaatimuksia kutsutaan ”ympäristöperusteisiksi laatuvaatimuksiksi”.

37

Lisäksi mainitun direktiivin 6 artiklassa säädetty poikkeusjärjestelmä koskee vain siinä säädettyjä tiukempia ympäristöperusteisia laatuvaatimuksia eli – kuten kyseisen artiklan 1 kohdasta ilmenee – niitä, joilla suojellaan ”väestön terveyttä tietyssä taajamassa tai ympäristöä ekologisesti erityisen herkällä alueella”.

38

Tästä seuraa, että direktiivin 98/70 tavoitteena ei ole yhdenmukaistaa kaikkia laatuvaatimuksia tai teknisiä vaatimuksia, joita voidaan soveltaa kyseessä oleviin polttoaineisiin, ja siten kieltää jäsenvaltioita säätämästä tätä koskevia rajoituksia tai poikkeuksia, vaan sillä tarkoitetaan vain sellaisia polttoaineiden teknisiä laatuvaatimuksia, joilla on mainitussa direktiivissä tarkoitettu ympäristöä koskeva ulottuvuus eli jotka perustuvat terveyttä tai ympäristöä koskeviin näkökohtiin.

39

Tarkasteltaessa pääasiassa kyseessä olevan dieselpolttoaineen syttymispistettä, on todettava, että sekä tämän parametrin teknisestä määritelmästä, sellaisena kuin se on esitetty tämän tuomion 12 kohdassa, että pääasian asiaosaisten istunnossa esittämistä väitteistä ilmenee, että tämän vaatimuksen tarkoituksena on pääasiallisesti varmistaa dieselpolttoaineen turvallisuus tuotteena ja sillä on merkitystä myös moottoriajoneuvojen moottorien toiminnan ja suojelun kannalta. Tällä tavoin syttymispisteen vahvistamisella on lisäksi tarkoitus suojella kuluttajia vahingoilta, joita näiden ajoneuvoille voi aiheutua.

40

Näin ollen direktiiviä 98/70 ja erityisesti sen 5 artiklaa ei sovelleta pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen syttymispistettä koskevaan vaatimukseen, eikä se siten voi olla esteenä sille, että jäsenvaltiot asettavat dieselpolttoaineen markkinoille saattamiselle tällaisen vaatimuksen, koska se ei muodosta teknistä vaatimusta, joka koskee tässä direktiivissä tarkoitetulla tavalla terveyttä ja ympäristöä.

41

Lisäksi on todettava, että direktiivin 2009/30 31 perustelukappaleessa kehotetaan nimenomaisesti mukauttamaan standardi EN 590:2004 ja vahvistamaan ”raja-arvot teknisille parametreille, jotka eivät sisälly mainittuun [direktiivin 98/70 liitteeseen IV]”; näihin kuuluu syttymispiste, mikä tukee sitä, että tämä direktiivi ei ole esteenä tämäntyyppisille lisäparametreille.

42

Siltä osin kuin pääasiassa kyseessä oleva vaatimus ei näin ollen kuulu direktiivillä 98/70 yhdenmukaistettuun alaan, on ensinnäkin muistutettava, että oikeuskäytännöstä ilmenee, että jäsenvaltio voi asettaa sellaisen tuotteen, jota yhdenmukaistetut tai unionin tasolla tunnustetut tekniset eritelmät eivät kata, alueellaan markkinoille saattamisen edellytykseksi vain sellaisia vaatimuksia, jotka ovat yhteensopivia EUT-sopimuksesta johtuvien velvoitteiden ja nyt käsiteltävässä asiassa erityisesti SEUT 34 ja SEUT 36 artiklassa ilmaistun tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa (ks. vastaavasti tuomio komissio v. Portugali, C-432/03, EU:C:2005:669, 35 kohta ja tuomio Lidl Magyarország, C-132/08, EU:C:2009:281, 45 kohta).

43

Toiseksi on huomattava, että jotta mahdollistettaisiin ennakkovalvonta tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskeviin määräyksiin nähden ja erityisesti tältä osin mahdollisesti aiheutuvien esteiden oikeuttamisen osalta, direktiivin 98/34 8 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle säännöshankkeista, joilla teknisille vaatimuksille annetaan sitova luonne, ennen kyseisten säännösten voimaantuloa (ks. vastaavasti tuomio Sandström, C-433/05, EU:C:2010:184, 42 kohta ja tuomio Belgische Petroleum Unie ym., C-26/11, EU:C:2013:44, 49 ja 50 kohta).

44

Edellä esitettyjen näkemysten perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 98/70 4 artiklan 1 kohtaa ja 5 artiklaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä sille, että jäsenvaltio säätää kansallisessa oikeudessaan dieselpolttoaineen markkinoille saattamiseksi pääasiassa kyseessä olevien kaltaisista syttymispistettä koskevista laadullisista vaatimuksista, jotka ovat tähän direktiiviin sisältyviin vaatimuksiin nähden ylimääräisiä, koska kyseessä ei ole dieselpolttoainetta koskeva tekninen laatuvaatimus, joka liittyy terveyteen ja ympäristönäkökohtiin mainitussa direktiivissä tarkoitetulla tavalla.

45

Aluksi on todettava, että ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että unkarilainen standardi MSZ EN 590:2009, jossa määrätään pääasiassa kyseessä olevasta dieselpolttoaineen syttymispistettä koskevasta vaatimuksesta ja jolla on tarkoitus saattaa eurooppalainen standardi EN 590:2009 osaksi kansallista oikeusjärjestystä, on tehty Unkarin oikeudessa sitovaksi valmisteverolain 110 §:n 13 momentilla.

46

Tässä asiayhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään, onko direktiivin 98/34 1 artiklan 6 ja 11 alakohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltio tekee pääasiassa kyseessä olevan kaltaisesta unkarilaisesta standardista EN 590:2009 sitovan.

47

Tältä osin on ensinnäkin huomattava, ettei mikään viittaa siihen, että direktiivin 98/34 1 artiklan 6 alakohdasta, joka sisältää vain määritelmän siitä, mikä on erityisesti tässä direktiivissä tarkoitettu eurooppalainen tai kansallinen standardi, ja tämän artiklan 11 alakohdasta, jossa määritellään käsite ”tekninen määräys”, seuraisi, ettei jäsenvaltion lainsäätäjä voisi tehdä tällaisesta standardista kokonaan tai osittain sitovaa.

48

Toiseksi on todettava, että direktiivin 98/34 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan sanamuodosta seuraa, että jäsenvaltio voi tehdä eurooppalaisesta tai kansainvälisestä standardista sitovan muuttamalla sen tekniseksi määräykseksi, jolla on määritelmällisesti sitova vaikutus. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 65 kohdassa, ei ole mitään syytä olettaa, että asia olisi toisin kansallisen standardin osalta erityisesti silloin, jos kyseinen standardi vastaa eurooppalaista standardia, kuten pääasiassa.

49

Siten toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 98/34 1 artiklan 6 ja 11 alakohtaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä sille, että jäsenvaltio tekee pääasiassa kyseessä olevan unkarilaisen standardin MSZ EN 590:2009 kaltaisesta kansallisesta standardista sitovan.

50

Aluksi on huomautettava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamista tiedoista ilmenee, että pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan kansallista standardia MSZ EN 590:2009 ei ollut saatavilla unkarin kielellä vaan ainoastaan englannin kielellä.

51

Tässä asiayhteydessä – ja ottaen huomioon direktiivin 98/34 1 artiklan 6 alakohdassa säädetyn kriteerin standardien yleisestä saatavuudesta – ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin kysyy kolmannella kysymyksellään lähinnä, onko tätä säännöstä tulkittava siten, että siinä vaaditaan, että mainitussa säännöksessä tarkoitetun kansallisen standardin on oltava saatavilla kyseisen jäsenvaltion virallisella kielellä.

52

Kuten jo on todettu tämän tuomion 47 kohdassa, direktiivin 98/34 1 artiklan 6 alakohta sisältää vain määritelmän siitä, mikä on tässä direktiivissä tarkoitettu standardi, eikä tämän säännöksen tarkoituksena ole lisäksi säätää sellaisenaan standardeja koskevista vaatimuksista vaan ottaa käyttöön tiedottamismenettely standardien ja teknisten sääntelyjen alalla ja siten ennakkovalvonta tavaroiden vapaan liikkuvuuden suojaamiseksi (ks. vastaavasti tuomio Belgische Petroleum Unie ym., C-26/11, EU:C:2013:44, 49 kohta).

53

Koska mainitusta direktiivistä puuttuu tällaiset säännökset, saman direktiivin 1 artiklan 6 alakohdan ei siten voida päätellä sisältävän vaatimusta siitä, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu standardi, joka on saatavilla englannin kielellä, olisi asetettava saataville kyseessä olevan jäsenvaltion kielellä.

54

Edellä esitettyjen näkemysten perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 98/34 1 artiklan 6 alakohtaa on tulkittava siten, ettei siinä vaadita, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu standardi olisi asetettava saataville kyseessä olevan jäsenvaltion virallisella kielellä.

55

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: