1

MEGA Brands International, Luxembourg, Zweigniederlassung Zug, vaatii valituksellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion Mega Brands v. SMHV – Diset (MAGNEXT) (T‑604/11 ja T‑292/12, EU:T:2014:56; jäljempänä valituksenalainen tuomio) siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi siinä sen kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) neljännen valituslautakunnan 24.4.2012 tekemä päätös (asia R 1722/2011‑4), joka liittyy Diset SA:n (jäljempänä Diset) ja valittajan väliseen väitemenettelyyn.

2

Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1) on kumottu ja korvattu yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1), joka tuli voimaan 13.4.2009.

3

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, joka vastaa asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, säädetään seuraavaa:

”Aikaisemman tavaramerkin haltijan vastustuksesta tavaramerkkiä ei rekisteröidä:

– –

4

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, joka vastaa asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, säädetään seuraavaa:

”Edellä 1 kohdassa 'aikaisemmalla tavaramerkillä' tarkoitetaan:

– –”

5

Valittaja jätti 21.1.2008 SMHV:lle hakemuksen seuraavan kuviomerkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi:

6

Tavarat, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevan 15.6.1957 tehdyn Nizzan sopimuksen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, luokkaan 28 ja vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Lelut ja leikkikalut, erityisesti moniosaiset rakennuslelut, niiden osat, niiden varusteet ja niiden tarvikkeet”.

7

Valittaja jätti 29.3.2010 SMHV:lle toisen hakemuksen seuraavan sanamerkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi:

8

Tätä rekisteröintiä haettiin samoille tavaroille kuin tämän tuomion 6 kohdassa mainitut tavarat.

9

Diset teki 5.9.2008 väitteen asetuksen N:o 40/94 42 artiklan ja 17.6.2010 väitteen asetuksen N:o 207/2009 41 artiklan nojalla kyseisten tavaramerkkien rekisteröintiä vastaan mainitussa 6 kohdassa mainittujen tavaroiden osalta. Nämä väitteet perustuivat muun muassa aikaisempaan espanjalaiseen sanamerkkiin MAGNET 4, jota haettiin 10.7.2003 ja joka rekisteröitiin 9.12.2003 Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 28 kuuluvia tavaroita varten, jotka vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Lelut, leikkikalut, voimistelu- ja urheilutarvikkeet, jotka eivät kuulu muihin luokkiin, joulukuusenkoristeet”.

10

Mainittujen väitteiden tueksi esitettiin asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja samanlaisessa asetuksen N:o 207/2009 säännöksessä mainitut perusteet. Väitteet perustuivat kaikkiin aikaisemman tavaramerkin kattamiin tavaroihin ja kohdistuivat kaikkiin tavaroihin, joita varten kyseisten tavaramerkkien rekisteröintiä oli haettu.

11

SMHV:n väiteosasto hyväksyi 19.7.2010 ja 21.6.2011 tekemillään päätöksillä Disetin tekemät väitteet.

12

SMHV:n neljäs valituslautakunta hylkäsi 27.9.2011 ja 24.4.2012 tekemillään päätöksillä valittajan valitukset mainitun väiteosaston päätöksistä.

13

Valittaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.11.2011 (asia T-604/11) ja 3.7.2012 (asia T-292/12) toimittamillaan kannekirjelmillä kaksi kannetta, joissa vaadittiin SMHV:n valituslautakunnan tekemien hylkäyspäätösten kumoamista.

14

Valittaja vetosi kummankin kanteensa tueksi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka koskee ensimmäisen kanteen osalta asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja toisen osalta asetuksen N:o 207/2009 samanlaisen säännöksen rikkomista.

15

Yhdistettyään kyseiset kaksi asiaa tuomion antamista varten, unionin yleinen tuomioistuin totesi aluksi valituksenalaisen tuomion 19 kohdassa, ettei kantaja riitauttanut valituslautakunnan toteamuksia kohtuullisen tarkkaavaisista ja valistuneista espanjankielisistä keskivertokuluttajista koostuvan kohdeyleisön määritelmästä eikä kyseisten tavaramerkkien kattamien tavaroiden osittaisesta samuudesta.

16

Unionin yleinen tuomioistuin tutki tämän jälkeen kyseisten merkkien ulkoasun, lausuntatavan ja merkityssisällön samankaltaisuutta, joiden arvioinnin valituslautakunnassa kantaja oli riitauttanut.

17

Unionin yleinen tuomioistuin totesi ensiksi kyseisten merkkien ulkoasun ja lausuntatavan samankaltaisuudesta seuraavaa:

18

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin vahvisti kyseisten merkkien merkityssisällön vertailusta valituksenalaisen tuomion 26 kohdassa valituslautakunnan arvioinnin, jonka mukaan espanjankielinen adjektiivi ”magnético”, jota kohdeyleisö käyttää yleisesti kuvaamaan magneettisia ominaisuuksia omaavaa tavaraa, saa mainitun yleisön yhdistämään aikaisemman tavaramerkin tavaroihin, joilla on tällaisia ominaisuuksia. Se katsoi, että valituslautakunta oli näin ollen todennut perustellusti, etteivät yhtäältä rekisteröitäväksi haetun kuviomerkin ja sanamerkin ja toisaalta aikaisemman tavaramerkin merkityssisällöt ole samankaltaisia.

19

Näiden toteamusten nojalla unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 29 kohdassa, että aikaisempi tavaramerkki on hyvin heikosti samankaltainen haettuun kuviomerkkiin nähden ja keskimääräisen samankaltainen haettuun sanamerkkiin nähden.

20

Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin tutki kantajan väitteet, joissa tämä riitautti aikaisemman tavaramerkin keskimääräisen erottamiskyvyn.

21

Muistutettuaan, että kohdeyleisö yhdistää aikaisemman tavaramerkin magneettisia ominaisuuksia omaaviin esineisiin, unionin yleinen tuomioistuin totesi tästä valituksenalaisen tuomion 32 kohdassa, että kantaja oli toimittanut SMHV:lle sarjan seikkoja, jotka osoittavat pelien ja lelujen magneettisten ominaisuuksien korostamisen olevan kyseisen alan aktiivisten toimijoiden yleinen käytäntö. Näin ollen se katsoi mainitun tuomion 33 kohdassa, että aikaisempi tavaramerkki MAGNET 4 välittää viestin, jonka kohdeyleisö voi yhdistää niiden tavaroiden ominaisuuksiin, joita varten se on rekisteröity ja jotka ovat samoja kuin haettujen kuvio- ja sanamerkin kattamat tavarat. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei aikaisemman tavaramerkin erottamiskyky ole keskimääräinen vaan heikko.

22

Kaikki nämä toteamukset huomioon ottaen unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 34 kohdassa, että valituslautakunta oli tehnyt arviointivirheen todetessaan sekaannusvaaran haetun kuviomerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä.

23

Tuomion 35 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin sitä vastoin totesi, että koska haetun sanamerkin ja aikaisemman tavaramerkin välinen samankaltaisuus on suurempi, on vahvistettava valituslautakunnan toteamus, jonka mukaan näiden tavaramerkkien välillä on katsottava olevan sekaannusvaara, kun otetaan huomioon niiden kattamien tavaroiden samuus ja huolimatta aikaisemman tavaramerkin heikosta erottamiskyvystä.

24

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin kumosi asiassa T-604/11 kuviomerkkiä koskevan SMHV:n neljännen valituslautakunnan päätöksen ja hylkäsi asiassa T-292/12 kumoamisvaatimuksen sanamerkkiä MAGNEXT koskevasta tämän saman lautakunnan päätöksestä.

25

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

26

SMHV vaatii, että unionin tuomioistuin

27

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen sekä valituksenalaisen tuomion perustelujen puuttumiseen.

28

Tämä peruste jakautuu neljään osaan.

29

Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti sekaannusvaaran arvioinnissaan tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla ja loukkasi oikeuskäytännössä vahvistettuja periaatteita yhtäältä luokitellessaan aikaisemman tavaramerkin MAGNET 4 hallitsevaksi osaksi sanan ”MAGNET”, vaikka se oli todennut tämä osan kuvailevaksi, ja toisaalta jättäessään ottamatta huomioon tähän tavaramerkkiin kuuluvan luvun ”4”.

30

SMHV katsoo, että tämä väite on jätettävä tutkimatta tai toissijaisesti todettava ilmeisen perusteettomiksi.

31

Kuten unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 21 kohdassa perustellusti muistuttanut, sekaannusvaaraa koskevan kokonaisarvioinnin on kyseisten merkkien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden osalta perustuttava merkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan, ja huomioon on otettava erityisesti tavaramerkkien erottavat ja hallitsevat osat (ks. mm. tuomio SMHV v. Shaker, C‑334/05 P, EU:C:2007:333, 35 kohta ja tuomio Nestlé v. SMHV, C‑193/06 P, EU:C:2007:539, 34 kohta).

32

Kahden tavaramerkin välisen samankaltaisuuden arviointia ei voida rajoittaa siihen, että huomioon otettaisiin ainoastaan yksi moniosaisen tavaramerkin osatekijöistä ja että sitä verrattaisiin toiseen tavaramerkkiin. Tällainen vertailu on sitä vastoin syytä suorittaa tarkastelemalla kutakin kyseessä olevaa tavaramerkkiä yhtenä kokonaisuutena, mikä ei sulje pois sitä, että kokonaisvaikutelmaa, joka moniosaisesta tavaramerkistä jää asianomaisen yleisön muistiin, voi joissain olosuhteissa hallita yksi tai useampi tavaramerkin osatekijöistä (ks. mm. tuomio SMHV v. Shaker, EU:C:2007:333, 41 kohta ja tuomio United States Polo Association v. SMHV, C‑327/11 P, EU:C:2012:550, 57 kohta).

33

Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 25 kohdassa kyseisten merkkien lausuntatapaa ja ulkoasua arvioidessaan, että aikaisemman tavaramerkin MAGNET 4 hallitsevaksi osaksi pitää katsoa sana ”magnet”.

34

Sikäli kuin valittaja väittää, ettei tällainen määrittely sovi yhteen unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 26 kohdassa toteaman kuvailevuuden kanssa, on riittävää todeta, että vaikka sanaosa pitäisi katsoa pelkästään kuvailevaksi, tämä ominaisuus ei estä kyseisen osan toteamista hallitsevaksi, kun arvioidaan kyseisten merkkien samankaltaisuutta (ks. vastaavasti määräys Muñoz Arraiza v. SMHV, C‑388/10 P, EU:C:2011:185, 65 kohta).

35

Näin ollen on todettava, että asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista koskevan valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

36

Siltä osin kuin valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ole sekaannusvaaran arvioinnissaan ottanut huomioon aikaisempaan tavaramerkkiin kuuluvaa lukua ”4”, on todettava luettaessa valituksenalaisen tuomion 25 kohtaa, että unionin yleinen tuomioistuin on tyytynyt toteamaan kyseisten merkkien ulkoasun ja lausuntatavan arvioimiseksi, että rekisteröitäväksi haettu sanamerkki MAGNEXT eroaa aikaisemman tavaramerkin MAGNET 4 osasta ”magnet” pelkästään isolla kirjaimella X.

37

Tätä tavaramerkissä MAGNET 4 olevan luvun ”4”huomiotta jättämistä on kylläkin arvioitava suhteessa siihen mainitun tuomion 25 kohdassa nimenomaisesti tehtyyn määrittelyyn, että osa ”magnet” on tämän tavaramerkin hallitseva osa.

38

Tämän tuomion 32 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että tietyissä olosuhteissa samankaltaisuutta voidaan arvioida pelkästään moniosaisen tavaramerkin hallitsevan osan perusteella. Tämä oikeuskäytäntö koskee kuitenkin vain poikkeustilanteita (määräys Repsol v. SMHV, C‑466/13 P, EU:C:2014:2331, 83 kohta), ja ainoastaan silloin, kun kaikki muut tavaramerkin osatekijät jäävät merkityksettömiksi sen luomassa kokonaisvaikutelmassa, samankaltaisuutta voidaan arvioida yksin hallitsevan osatekijän perusteella (ks. mm. tuomio Aceites del Sur‑Coosur v. Koipe, C-498/07 P, EU:C:2009:503, 62 kohta ja tuomio United States Polo Association v. SMHV, EU:C:2012:550, 57 kohta).

39

Unionin yleinen tuomioistuin rajoittuu valituksenalaisen tuomion 25 kohdassa toteamaan, että aikaisemman tavaramerkin osa ”magnet”on hallitseva, eikä arvioi tämän tavaramerkin toisen osan eli luvun ”4” ominaisuuksia, mistä seuraa, ettei tämä osa ole merkityksellinen.

40

Vaikka valituksenalaisen tuomion 25 kohdassa viitataan SMHV:n väittämällä tavalla kyseisen tuomion 22 kohtaan, joka liittyy haetun kuviomerkin ja aikaisemman tavaramerkin ulkoasun samankaltaisuuteen, viimeksi mainitussa kohdassa mainitaan vain unionin yleisen tuomioistuimen toteamus siitä, ettei haetussa kuviomerkissä ole lukua ”4” eikä se sisällä arviointia tämän luvun ulkoasun luomasta vaikutelmasta aikaisemmassa tavaramerkissä, mistä ilmenee, ettei tällä vaikutelmalla ole merkitystä.

41

Valituksenalaisen tuomion 23 kohta, joka liittyy haetun kuviomerkin ja aikaisemman tavaramerkin lausuntatavan samankaltaisuuteen, johon viitataan myös mainitun tuomion 25 kohdassa, ei sisällä mainintaa luvusta ”4”aikaisemmassa tavaramerkissä. Erityisesti on todettava, ettei se sisällä mitään viittausta tämän luvun lausumiseen espanjankielisessä muodossa ”cuatro”, jota tämän tavaramerkin kohdeyleisö käyttää, eikä arviointia siitä, että tämän sanan lausuntatapa olisi merkityksetön.

42

Näin ollen on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei vertaillut kyseisiä tavaramerkkejä tarkastelemalla jokaista niistä kokonaisuudessaan.

43

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista koskevan valitusperusteen toinen osa on näin ollen perusteltu.

44

Valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla todetessaan, että kyseiset tavaramerkit ovat lausuntatavaltaan keskimääräisen samankaltaisia, kun taas asiassa T-604/11 se katsoi kyseessä olevan kuviomerkin ja aikaisemman tavaramerkin lausuntatavan samankaltaisuuden hyvin heikoksi. Käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat kuviomerkki ja sanamerkki MAGNEXT koostuvat kuitenkin samoista kirjaimista ja näin ollen ne lausutaan samalla tavalla.

45

Valittaja väittää myös, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, että kyseiset tavaramerkit ovat ulkoasultaan keskimääräisen samankaltaisia, vaikka sanamerkki MAGNEXT koostuu kuviomerkin tapaan kahdesta osasta ”mag”ja ”next” ja vaikka tämä viimeksi mainittu osa, joka vastaa tuttua englanninkielistä sanaa ”next”, olisi pitänyt katsoa hallitsevaksi osaksi.

46

SMHV katsoo, että tämä väite on jätettävä tutkimatta tai toissijaisesti se on katsottava ilmeisen perusteettomaksi.

47

SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymyksiä koskevilta osin. Näin ollen ainoastaan unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen määrittämään merkityksellisen tosiseikaston ja arvioimaan sitä sekä sille esitettyä selvitysaineistoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tosiseikaston ja todistusaineiston arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi unionin tuomioistuimen valituksen yhteydessä harjoittaman valvonnan piiriin (ks. mm. tuomio Nestlé v. SMHV, EU:C:2007:539, 53 kohta ja tuomio United States Polo Association v. SMHV, EU:C:2012:550, 62 kohta).

48

Kyseisten merkkien lausuntatavan ja ulkoasun samankaltaisuuden arviointi on luonteeltaan tosiseikkoja koskeva arviointi (ks. vastaavasti mm. määräys Longevity Health Products v. SMHV, C‑311/14 P, EU:C:2015:23, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ja se voi siis olla muutoksenhaun kohteena vain, jos nämä tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla.

49

Tästä on muistettava, että – kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee – tällaisen vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen on kaiken kaikkiaan ilmettävä selvästi aineistosta ilman, että tosiseikastoa ja selvitysaineistoa on tarpeen arvioida uudelleen (ks. mm. määräys Mundipharma v. SMHV, C‑669/13 P, EU:C:2014:2308, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että vaikka valittaja väittää, että valituksenalainen tuomio nojautuu niiden tosiseikkojen ja todisteiden ottamiseen huomioon vääristyneellä tavalla, joiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin arvioi kyseisten merkkien lausuntatavan ja ulkoasun samankaltaisuutta, on todettava, että sen tämän väitteen tueksi esittämät perusteet rajoittuvat unionin yleiselle tuomioistuimelle esitetyissä kirjelmissä jo esitettyjen väitteiden toistamiseen eivätkä ne sisällä sellaista erityistä oikeudellista perustelua, joka voisi osoittaa unionin yleisen tuomioistuimen tietyistä seikoista väitetysti tekemän virheellisen arvioinnin ja niiden huomioon ottamisen vääristyneellä tavalla valituksenalaisessa tuomiossa.

51

Tästä seuraa, että asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista koskevan valitusperusteen kolmas ja neljäs osa on jätettävä tutkimatta.

52

Valittaja väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole kyseisten merkkien ulkoasun ja lausuntatavan asianmukaisen arvioinnin kannalta esittänyt riidanalaisen tuomion 35 kohdassa yksityiskohtaisia perusteluja päätelmälle näiden merkkien välisestä sekaannusvaarasta. Näin ollen tuomiota ei ole perusteltu.

53

SMHV katsoo, että valituksenalainen tuomio on perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla.

54

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin yleiselle tuomioistuimelle Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan – jota sovelletaan unionin yleiseen tuomioistuimeen kyseisen perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla – ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 81 artiklan mukaan kuuluva perusteluvelvollisuus ei edellytä, että se esittää sellaisen selvityksen, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä, ja unionin yleisen tuomioistuimen perustelut voivat siis olla implisiittisiä, kunhan ne, joita asia koskee, saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin ei ole hyväksynyt niiden perusteluja, ja unionin tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se pystyy harjoittamaan laillisuusvalvontaansa (ks. mm. tuomio Edwin v. SMHV, C‑263/09 P, EU:C:2011:452, 64 kohta ja tuomio Isdin v. Bial-Portela, C-597/12 P, EU:C:2013:672, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että valituksenalaisen tuomion 35 kohta, jossa unionin yleinen tuomioistuin toteaa sekaannusvaaran kyseisten merkkien välillä, on päätelmäkohta, jossa nojaudutaan implisiittisesti mutta selvästi tämän tuomion edeltävissä kohdissa tehtyihin toteamuksiin yhtäältä rekisteröitäväksi haetun sanamerkin ja aikaisemman tavaramerkin ulkoasun, lausuntatavan ja merkityssisällön samankaltaisuuden osalta ja toisaalta viimeksi mainitun erottamiskyvyn osalta.

56

Unionin tuomioistuimen kyseisten merkkien ulkoasun ja lausuntatavan samankaltaisuuteen liittyvistä toteamuksista, joiden osalta valittaja riitauttaa sen, että ne voisivat tukea tämän tuomioistuimen niiden avulla sekaannusvaaran olemassaolosta tekemää päätelmää, on tämän tuomion 33 ja 36 kohdassa jo todettu, että unionin yleinen tuomioistuin otti huomioon tavaramerkin MAGNET 4 osalta vain sen hallitsevaksi osaksi määrittelemänsä osan ”magnet”eikä lukua ”4”.

57

Yhtäältä unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan ole toimittanut implisiittistäkään perustelua syistä, joiden nojalla se määritteli osan ”magnet” hallitsevaksi (ks. edellä tämän tuomion 39 kohta).

58

Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin ei ole myös implisiittisestikään perustellut päätöstään olla ottamatta lukua ”4” huomioon kyseisten merkkien samankaltaisuuden arvioinnissa (ks. edellä tämän tuomion 39–41 kohta).

59

Tämän vuoksi unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 35 kohdassa tekemä toteamus sekaannusvaarasta on riittämättömästi perusteltu, koska se perustuu kyseisten merkkien ulkoasun ja lausuntatavan samankaltaisuuden arviointiin, joka on puutteellisesti perusteltu.

60

Edellä, etenkin tämän tuomion 42, 43 ja 59 kohdassa, esitetyillä perusteilla valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 4 kohta on kumottava.

61

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti on niin, että jos unionin yleisen tuomioistuimen antama tuomio kumotaan, unionin tuomioistuin voi joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

62

Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin katsoo, ettei riita-asiaa voida ratkaista, koska unionin yleisen tuomioistuimen on täydennettävä arviointiaan tosiseikoista sekaannusvaaran kokonaisarvioinnin tekemiseksi asetuksen N:o 207/ 2009 8 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

63

Näin ollen asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen.

64

Koska asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, esillä olevaan muutoksenhakumenettelyyn liittyvistä oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: