1

Kantajan eli Leone La Ferla SpA:n vireille paneman menettelyn johdosta Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) rekisteröi 5.1. ja 7.1.2011 kaksi ainetta kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (EUVL 2006, L 396, s. 1) nojalla.

2

Kantaja ilmoitti rekisteröintimenettelyssä olevansa mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6.5.2003 annetussa komission suosituksessa 2003/361/EY (EUVL 2003, L 124, s. 36) tarkoitettu ”pieni yritys”. Se sai tämän ilmoituksen perusteella alennuksen asetuksen N:o 1907/2006 6 artiklan 4 kohdan nojalla rekisteröintihakemuksesta suoritettavasta maksusta. Saman asetuksen 74 artiklan 1 kohdan mukaisesti mainittu maksu määritettiin asetukseen N:o 1907/2006 perustuvista Euroopan kemikaalivirastolle suoritettavista maksuista 16.4.2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 340/2008 (EUVL 2008, L 107, s. 6). Asetuksen N:o 340/2008 liite I sisältää muun muassa asetuksen N:o 1907/2006 6 artiklaan perustuvista rekisteröintihakemuksista suoritettavien maksujen määrät sekä mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille (jäljempänä pk-yritykset) myönnettävät alennukset. Asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdan mukaan on lisäksi niin, että jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka väittää olevansa oikeutettu alennettuun maksuun tai maksusta luopumiseen, ei pysty osoittamaan olevansa oikeutettu tällaiseen alennettuun maksuun tai maksusta luopumiseen, ECHA perii maksun täysimääräisenä sekä hallinnollisen maksun. ECHAn hallintoneuvosto teki tältä osin 12.11.2010 päätöksen MB/D/29/2010 niiden palvelujen luokittelemisesta, joista peritään maksuja (jäljempänä päätös MB/D/29/2010). Kyseisen päätöksen, sellaisena kuin se on muutettuna 12.2.2013 tehdyllä ECHAn hallintoneuvoston päätöksellä MB/21/2012/D (jäljempänä päätös MB/21/2012/D), 2 artiklassa ja kyseisen päätöksen liitteenä olevassa taulukossa 1 todetaan, että asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu hallinnollinen maksu on 19900 euroa suuren yrityksen osalta, 13900 euroa keskisuuren yrityksen osalta ja 7960 euroa pienen yrityksen osalta.

3

ECHA lähetti 5.1. ja 7.1.2011 kaksi laskua (nro 10026200 ja nro 10026213), joiden kummankin määrä oli 9300 euroa. Tämä määrä vastasi asetuksen N:o 340/2008 liitteen I, sellaisena kuin sitä sovellettiin tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, mukaan pieneltä yritykseltä yhteisesti toimitettujen tietojen yhteydessä määrältään yli 1000 tonnia olevista aineista perittävää maksua.

4

ECHA pyysi 20.2.2012 kantajaa toimittamaan joukon asiakirjoja tarkastaakseen kantajan antaman ilmoituksen, jonka mukaan se on pieni yritys.

5

ECHA teki 17.5.2013 asiakirjojen ja sähköpostien vaihdon jälkeen päätöksen SME(2013) 1328. ECHA katsoi kyseisessä päätöksessä, ettei se ollut saanut tarvittavaa näyttöä voidakseen päätellä, että kantaja oli pieni yritys, ja että kantaja olisi päätöksen MB/D/29/2010 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti suoritettava suureen yritykseen sovellettava maksu. ECHA ilmoitti näin ollen kantajalle aikovansa lähettää tälle yhtäältä laskun, joka kattaa alun perin maksetun maksun ja loppujen lopuksi maksettavan maksun välisen erotuksen, ja toisaalta 19900 euron suuruisen laskun hallinnollisen maksun maksamiseksi.

6

ECHA lähetti 21.5.2013 kantajalle päätöksen SME(2013) 1328 täytäntöönpanemiseksi 13950 euron suuruisen laskun nro 10040807, 13950 euron suuruisen laskun nro 10040817 ja 19900 euron suuruisen laskun nro 10040824.

7

ECHA lähetti 23.5.2013 kantajalle sähköpostin vastauksena 21.5.2013 saatuun sähköpostiin. Kyseisessä sähköpostissa pyrittiin antamaan kantajalle tietoja päätöksestä SME(2013) 1328.

8

ECHA lähetti 24.7.2013 kantajalle kirjeen vastauksena 10.7.2013 saatuun sähköpostiin. Kyseisessä kirjeessä oli kantajalle tarkoitettuja tietoja päätöksestä SME(2013) 1328.

9

Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.7.2013 toimittamallaan kannekirjelmällä.

10

Euroopan komissio teki unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.10.2013 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla 2.5.1991 tehdyn unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdassa määrätyin edellytyksin oikeudenkäyntiväitteen erityisesti siltä osin kuin nyt käsiteltävä kanne on kohdistettu siihen.

11

Kantaja esitti huomautuksensa kyseisestä oikeudenkäyntiväitteestä 3.12.2013.

12

Asianosaisia kehotettiin 8.1.2015 esittämään 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 64 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina huomautuksensa 2.10.2014 annetun tuomion Spraylat v. ECHA (T‑177/12, EU:T:2014:849) mahdollisesta merkityksestä nyt käsiteltävän oikeusriidan kannalta ja vastaamaan yhteen kysymykseen. Asianosaiset vastasivat tähän pyyntöön asetetussa määräajassa.

13

Unionin yleinen tuomioistuin esitti 16.7. ja 15.9.2015 työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina asianosaisille kirjallisia kysymyksiä ja kehotti näitä vastaamaan niihin kirjallisesti. Asianosaiset noudattivat näitä kehotuksia asetetuissa määräajoissa.

14

Unionin yleinen tuomioistuin (kuudes jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen.

15

Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 12.11.2015 pidetyssä istunnossa.

16

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

17

ECHA vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

18

Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

19

Komissio huomauttaa, että kantaja näyttää kanteessaan vaativan kahden sääntelytoimen eli asetuksen N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 254/2013 kumoamista. Komissio väittää ensimmäiseksi, etteivät mainitut asetukset koske kantajaa erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla. Asetus N:o 340/2008 sekä täytäntöönpanoasetus N:o 254/2013 edellyttävät lisäksi ECHAn toteuttaman kaltaisia täytäntöönpanotoimia, jotka on riitautettu nyt käsiteltävässä kanteessa. Kantaja ei siis voi vaatia näiden kahden asetuksen kumoamista. Komissio väittää toiseksi, ettei kanteessa noudateta 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetettua edellytystä, jonka mukaan kanteessa on mainittava ”oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista”. Komissio huomauttaa tältä osin, että vaikka kantaja näyttää vaativan asetuksen N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 254/2013 kumoamista, se ei ilmoita kuitenkaan kanteen tueksi esitetyissä kanneperusteissa niitä syitä, joiden vuoksi kyseiset asetukset ovat lainvastaisia. Kantaja ei myöskään ilmoita nimenomaisesti asetusten sitä osaa, jonka kumoamista vaaditaan. Kantajan kirjelmien kannalta ainoa mahdollisesti kyseeseen tuleva säännös on asetuksen N:o 340/2008 12 artikla, joka koskee sidosyrityksiä ja niitä perusteita, joilla alennuksia voidaan soveltaa pk-yrityksiin. Komissio ei kuitenkaan ymmärrä, miltä osin kyseinen säännös on lainvastainen eikä etenkään, mistä syystä. Komissiolle ei siis ole selvää, mihin tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin edellä mainittujen asetusten sellaisen osan kumoamista, jota ei ole täsmennetty, koskeva vaatimus perustuu. Komissio huomauttaa kolmanneksi, että koska kanne on SEUT 263 artiklan mukaan nostettava kahden kuukauden kuluessa toimen julkaisemisesta, kanne on joka tapauksessa vanhentunut.

20

Kantaja korostaa, että komission oikeudenkäyntiväite koskee ainoastaan osaa sen kanteesta eli sitä osaa, jossa on kyse asetuksesta N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetuksesta N:o 254/2013. Kantaja väittää tältä osin, että SEUT 263 artiklassa sallitaan kiistatta kanteen nostaminen sääntelytoimista. Kantaja on tämän johdosta halunnut etujensa turvaamiseksi ja myös SEUT 277 artiklan tarkoituksessa riitauttaa niin ikään edellä mainitut asetukset. Kyseinen mahdollisuus on tunnustettu 6.3.1979 annetussa tuomiossa Simmenthal v. komissio (92/78, EU:C:1979:53). SEUT 263 artiklalla on vielä laajennettu sellaisille henkilöille annettuja mahdollisuuksia, jotka aikovat riitauttaa unionin toimielinten toteuttamat yleisesti sovellettavat toimet. Jos luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt eivät saa riitauttaa sääntelytoimia sen kahden kuukauden määräajan päättymisestä huolimatta, joka alkaa kulua niiden julkaisemisesta, samanaikaisesti kuin toimenpiteet, joilla kyseiset sääntelytoimet pannaan täytäntöön, Euroopan unionin oikeudessa olisi aukko, jota ei voida hyväksyä. Kantaja toteaa vielä tarkastelleensa sitä mahdollisuutta, että vaikka ECHAn päätökset olisivatkin mainittujen asetusten säännösten mukaisia, tällöin juuri kyseiset asetukset olisivat ristiriidassa perussopimusten ja oikeuskäytännön vakiintuneiden periaatteiden kanssa. Komission menettelyä voidaan siis arvostella siltä osin kuin komissio on suvainnut sen, että ECHA käyttää harkintavaltaansa ylittämällä toimivallan, joka sille on annettu ja joka sille voidaan antaa. Kun otetaan huomioon nämä seikat, unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt aloittaa tarkastamalla, ovatko kantajan riitauttamat yksittäistapausta koskevat päätökset laillisia sellaisinaan kanteessa esitetyistä syistä. Jos unionin yleinen tuomioistuin ei voisi todeta kyseistä lainvastaisuutta, sen olisi myös tarkastettava, onko juuri komissio jättänyt noudattamatta sille kuuluvia valvontavelvollisuuksiaan siltä osin kuin on kyse siitä, miten ECHA soveltaa kyseessä olevia asetuksia.

21

Tältä osin on muistettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan, jota sovelletaan saman perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja 2.5.1991 tehdyn unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista.

22

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämän maininnan on oltava riittävän selvä ja täsmällinen, jotta vastaaja voi valmistautua esittämään puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa antaa asiassa ratkaisun ilman täydentäviä tietoja. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne oleelliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, ilmenevät ainakin yhteenvedonomaisesti mutta silti johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmästä (ks. tuomio 20.5.2009, VIP Car Solutions v. parlamentti, T‑89/07, EU:T:2009:163, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. myös vastaavasti määräys 25.11.2003, IAMA Consulting v. komissio, T‑85/01, EU:T:2003:309, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 20.1.2012, Groupe Partouche v. komissio, T‑315/10, ei julkaistu, EU:T:2012:21, 19 kohta).

23

Lisäksi tilanteessa, jossa kantaja ei vetoa mihinkään kanneperusteeseen jonkun vaatimuksensa tueksi, 2.5.1991 tehdyn unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty edellytys, jonka mukaan kanteen oikeudellisista perusteista on esitettävä yhteenveto, ei täyty (tuomio 12.4.2013, Koda v. komissio, T‑425/08, ei julkaistu, EU:T:2013:183, 71 kohta ja tuomio 16.9.2013, Dornbracht v. komissio, T‑386/10, EU:T:2013:450, 44 kohta).

24

Lopuksi on todettava, että kantajan asiana on valita kanteensa oikeudellinen perusta eikä tuomioistuimen tehtävänä ole itse valita asianmukaisinta oikeudellista perustaa (tuomio 15.3.2005, Espanja v. Eurojust, C‑160/03, EU:C:2005:168, 35 kohta ja määräys 26.2.2007, Evropaïki Dynamiki v. komissio, T‑205/05, ei julkaistu, EU:T:2007:59, 38 kohta).

25

Edellä esitettyjen seikkojen valossa on tutkittava, onko kanteessa mainittu oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista siten, että 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetetut selkeyden ja täsmällisyyden vaatimukset täyttyvät.

26

Ensimmäiseksi on todettava, että kantaja on toimittanut unionin yleiselle tuomioistuimelle ”SEUT 263 artiklan mukaisen kumoamiskanteen”, kuten kannekirjelmän johdanto-osassa todetaan.

27

Toiseksi on huomautettava, että kannekirjelmän johdanto-osassa tarkastellaan seitsemää joko komission tai ECHAn toteuttamaa toimea. Komission toteuttamia toimia ovat pelkästään asetus N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetus N:o 254/2013.

28

Kolmanneksi on niin, että kantajan nostamassa kanteessa nojaudutaan neljään kanneperusteeseen. Ensimmäisen kanneperusteen otsikko on ”Erityisesti: 17.5.2013 tehty ECHAn päätös nro SME(2013) 1328, joka on vahvistettu viimeksi 24.7.2013 päivätyllä ECHAn toimenpiteellä, jonka viitenumero on SME(2013) 2950; ECHAn 21.5.2013 päivätty lasku nro 10040807, 21.5.2013 päivätty lasku nro 10040817 ja 21.5.2013 päivätty lasku nro 10040824 sekä etenkin ECHAn 23.5.2013 [sähköpostitse] lähettämä tiedote: lainvastaisuus sen vuoksi, että [ECHAlla] ei ole ollut toimivaltaa tai kyseistä toimivaltaa käytettiin väärin tai se ylitettiin tehtäessä 17.5.2013 ECHAn päätöstä nro SME(2013) 1328.” Toisen kanneperusteen sanamuoto on seuraava: ”Erityisesti 17.5.2013 tehty ECHAn päätös nro SME(2013) 1328, joka on vahvistettu viimeksi 24.7.2013 päivätyllä ECHAn toimenpiteellä, jonka viitenumero on SME(2013) 2950; ECHAn 21.5.2013 päivätty lasku nro 10040807, 21.5.2013 päivätty lasku nro 10040817 ja 21.5.2013 päivätty lasku nro 10040824 sekä etenkin ECHAn 23.5.2013 [sähköpostitse] lähettämä tiedote: lainvastaisuus komission suositukseen (2003/361/EY) sisältyvien pk-yritysten koon määrittämistä koskevien perusteiden epäasianmukaisen ja virheellisen soveltamisen vuoksi, suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen.” Kolmas kanneperuste kuuluu seuraavasti: ”Erityisesti 17.5.2013 tehty ECHAn päätös nro SME(2013) 1328, joka on vahvistettu viimeksi 24.7.2013 päivätyllä ECHAn toimenpiteellä, jonka viitenumero on SME(2013) 2950; ECHAn 21.5.2013 päivätty lasku nro 10040807, 21.5.2013 päivätty lasku nro 10040817 ja 21.5.2013 päivätty lasku nro 10040824 sekä etenkin ECHAn 23.5.2013 [sähköpostitse] lähettämä tiedote: lainvastaisuus sen vuoksi, että pääjohtajalla ei ole ollut toimivaltaa ja hän on käyttänyt toimivaltaa väärin allekirjoittaessaan 17.5.2013 tehdyn ECHAn päätöksen nro SME(2013) 1328.” Neljännen kanneperusteen otsikko on seuraava: ”Erityisesti päätös MB/D/29/2010 ja päätös MB/21/2012/D: lainvastaisuus sen vuoksi, että ECHA on ylittänyt toimivaltansa, sillä ei ole ollut toimivaltaa tai se on käyttänyt toimivaltaansa väärin tehdessään mainitut päätökset sekä – – SEU 5 artiklassa vahvistetun annetun toimivallan periaatteen loukkaaminen siltä osin kuin ECHA on tehnyt päätöksen MB/D/29/2010 ja päätöksen MB/21/2012/D, jonka määrä on mainittu 21.5.2013 päivätyssä ECHAn laskussa nro 10040824.”

29

Kantaja vaatii neljänneksi vaatimuksissaan muun muassa, että unionin yleinen tuomioistuin ”kumoaa johdanto-osassa mainitut riidanalaiset toimet”. Muissa vaatimuksissa pyritään saamaan ECHAlta korvausta tai vahingonkorvausta.

30

Edellä esitetystä seuraa, että kanteessa on mainittu oikeudenkäynnin kohde, eli seitsemän riidanalaisen toimen kumoamista koskeva vaatimus ja korvaus- ja vahingonkorvausvaatimus, sekä kanneperusteet.

31

Siltä osin kuin kanne on nostettu komissiota vastaan, on kuitenkin todettava, ettei se ole selvästikään selkeä ja täsmällinen.

32

Ensimmäiseksi on korostettava, että kantaja näyttää ehdottavan oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissaan, että nyt käsiteltävä kanne on nostettu komissiota vastaan siltä osin kuin komissio on antanut asetuksen N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 254/2013.

33

Tältä osin on korostettava, että asetusta N:o 340/2008 on tarkasteltu riidanalaisten toimien joukossa ainoastaan siltä osin kuin se ”sisältää hakijan sidosyrityksiä koskevat tiedot määritettäessä hakijan kokoa alennettujen maksujen soveltamiseksi”, ilman muuta tarkennusta. Täytäntöönpanoasetuksen N:o 254/2013 osalta ei ole tarkasteltu mitään erityistä säännöstä.

34

Kantajan kanteensa tueksi esittämien kanneperusteiden otsikoissa ei myöskään viitata komissioon eikä asetukseen N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetukseen N:o 254/2013.

35

Kanteen tueksi esitettyjen kanneperusteiden yhteenvedossa ei lisäksi täsmennetä, miltä osin asetus N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetus N:o 254/2013 olisivat lainvastaisia. Kyseisissä kanneperusteissa ei väitetä sen enempää, että komissio olisi syyllistynyt jonkinlaiseen lainvastaiseen toimintaan.

36

Kantaja väittää tarkemmin sanottuna ensimmäisen kanneperusteensa, sellaisena kuin se on esitetty kannekirjelmässä, yhteydessä, että ECHAn tehtävänä ei ole ”vahvistaa tai määrittää lisäarviointiperusteita siltä osin kuin on siitä, ovatko kantajayhtiöt luonteeltaan pk-yrityksiä,” ja että ”[ECHA] on siten käyttämällä väärin komission delegoimia tehtäviä määritellyt oman lainvastaisen pk-yritysten käsitteensä, joka on erittäin suppea”. Kyseisessä kanneperusteessa ei väitetä, että komissio olisi syyllistynyt lainvastaisuuteen tai että sen toteuttamat toimet olisivat lainvastaisia. Kantaja katsoo toisen kanneperusteensa yhteydessä, että ECHA on soveltanut käsiteltävässä tapauksessa lainvastaisesti ja virheellisesti suositusta 2003/361 vetoamatta komission tai sen toteuttamien toimien osalta mihinkään väitteeseen. Kantaja väittää ensimmäiseen kanneperusteeseen liittyvän kolmannen kanneperusteensa yhteydessä, että ECHAn pääjohtaja ei voinut tehdä päätöstä rekisteröityjen yritysten koosta. Kantaja väittää neljännen kanneperusteensa, jossa tuodaan esiin muun muassa ECHAlta puuttunut toimivalta tehtäessä päätöstä MB/D/29/2010 ja päätöstä MB/21/2012/D, yhteydessä yksinkertaisesti, että asetuksessa N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetuksessa N:o 254/2013 ”ei ole mitään erityistä säännöstä kyseistä [hallinnollisesta] maksusta tai ainakaan sen soveltamisesta”. Kantaja toteaa vielä, että siltä osin kuin on kyse hallinnollisen maksun määrän vahvistamisesta silloin, kun luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ei pysty osoittamaan olevansa oikeutettu pk-yrityksiin sovellettavaan alennettuun maksuun, ”kyseinen tehtävä kuuluu komissiolle, joka – lisäksi – näyttää tällä hetkellä luopuneen siitä”. Kyseisen kanneperusteen mukaan komissio ei ole syyllistynyt mihinkään lainvastaisuuteen tai sen toteuttamiin toimiin ei sisälly mitään lainvastaisuutta.

37

Kantaja pakottaa siten sekä komission että unionin yleisen tuomioistuimen toimimaan oletusten varassa siltä osin kuin kyse on niistä päättelyistä sekä niistä tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin liittyvistä täsmällisistä näkökohdista, jotka voisivat olla asetuksen N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 254/2013 kumoamista koskevien kantajan vaatimusten perustana. On kuitenkin niin, että 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan tarkoituksena on välttää juuri tällainen tilanne, joka johtaa oikeudelliseen epävarmuuteen ja joka on yhteensoveltumaton hyvän oikeudenhoidon kanssa (ks. vastaavasti määräys 19.5.2008, TF1 v. komissio, T‑144/04, EU:T:2008:155, 57 kohta).

38

Vaikka joka tapauksessa oletetaan, että kantajan esittämät kanneperusteet voisivat liittyä sen vaatimukseen, jolla pyritään asetuksen N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 254/2013 kumoamiseen, ja ne olisivat siten 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan mukaisia, on riittävää todeta, että kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset jäisivät tältä osin selvästi täyttymättä SEUT 263 artiklan neljännen kohdan määräysten perusteella, kuten komissio perustellusti väittää. Yhtäältä näet asetus N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetus N:o 254/2013, joita ei ole osoitettu kantajalle, jos ei vaikuta kantajan oikeudelliseen asemaan sille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella se erottuu kaikista muista ja se voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin adressaatti (ks. vastaavasti tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Toisaalta asetus N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetus N:o 254/2013 edellyttävät täytäntöönpanotoimenpiteitä eli erityisesti sellaisia ECHAn toteuttamia toimia, jotka kantaja on riitauttanut nyt käsiteltävässä asiassa.

39

Väitteet, jotka kantaja on esittänyt oikeudenkäyntiväitettä koskevien huomautustensa yhteydessä ja joiden mukaan se ”olisi halunnut” riitauttaa asetuksen N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 254/2013 ”myös SEUT 277 artiklan tarkoituksessa”, eivät voi muuttaa tätä päätelmää.

40

Vaikka oletetaan, että kantajan vaatimusta asetuksen N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 254/2013 kumoamiseksi voitaisiin tulkita siten, että sillä pyritään tosiasiassa sen toteamiseen, ettei mainittuja asetuksia voida soveltaa, on huomautettava, että mahdollisuus vedota SEUT 277 artiklan nojalla siihen, ettei yleisesti sovellettavaa toimea voida soveltaa, ei ole itsenäinen kannetyyppi, ja sitä voidaan käyttää vain varsinaisen kanteen täydennyksenä (ks. määräys 8.7.1999, Area Cova ym. v. neuvosto, T‑194/95, EU:T:1999:141, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Komissiota vastaan ei siis voida nostaa kannetta unionin yleisessä tuomioistuimessa pelkästään vetoamalla komission antamaa asetusta koskevaan lainvastaisuusväitteeseen. Asiaa toisin tulkitsemalla kyseenalaistettaisiin se, että mahdollisuus vedota SEUT 277 artiklan nojalla siihen, ettei yleisesti sovellettava toimea voida soveltaa, ei ole itsenäinen kannetyyppi.

41

Lisäksi on todettava ylimääräisenä seikkana, ettei kannekirjelmästä ilmene, että kantaja olisi vedonnut SEUT 277 artiklan nojalla asetusta N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetusta N:o 254/2013 koskevaan lainvastaisuusväitteeseen. Tältä osin on huomautettava, että oikeusriidan rajat määritellään kannekirjelmässä ja että lainvastaisuusväitettä ei voida ottaa tutkittavaksi, jos se on esitetty oikeudenkäyntimenettelyn myöhäisemmässä vaiheessa (ks. vastaavasti tuomio 27.9.2005, Common Market Fertilizers v. komissio, T‑134/03 ja T‑135/03, EU:T:2005:339, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Käsiteltävässä tapauksessa kannekirjelmästä kuitenkin seuraa, että kantaja on nostanut SEUT 263 artiklaan perustuvan kanteen, kun se vaatii unionin yleistä tuomioistuinta ”kumoamaan johdanto-osassa mainitut riidanalaiset toimet” mukaan lukien asetus N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetus N:o 254/2013. SEUT 277 artikla ei kuulu kannekirjelmässä kanteen tueksi esitettyihin määräyksiin, minkä kantaja on myöntänyt suullisessa käsittelyssä. Mikään seikka ei tue myöskään kantajan näkemystä siitä, että se olisi kannevaiheessa esittänyt näitä kumpaakin asetusta koskevan lainvastaisuusväitteen. Kuten edellä on korostettu, kannekirjelmään sisältyvässä kanteen tueksi esitettyjä kanneperusteita koskevassa esityksessä ei erityisestikään täsmennetä, miltä osin asetus N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetus N:o 254/2013 olisivat lainvastaisia. Lisäksi lainvastaisuusväite, johon kantaja vetoaa oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissaan, ei perustu mihinkään käsittelyn aikana esille tulleeseen oikeudelliseen seikkaan tai tosiseikkaan.

42

Lisäksi on niin, että kun arvioidaan kantajan mahdollisuutta vedota yksitäistapausta koskevasta toimesta nostamansa kanteen tueksi yleisesti sovellettavan toimen sääntöjenvastaisuuteen, on muun muassa selvitettävä, vetoaako kantaja mainittua toimea vastaan johonkin SEUT 263 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuista neljästä kumoamisperusteesta (ks. vastaavasti tuomio 11.12.2012, Sina Bank v. neuvosto, T‑15/11, EU:T:2012:661, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kantajan kirjelmiä lukemalla ei ole kuitenkaan mahdollista määrittää, mitkä ovat ne SEUT 263 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetut oikeudelliset perusteet tai väitteet, joilla nimenomaisesti tuetaan asetuksen N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 254/2013 osalta esitettyjä lainvastaisuusväitteitä.

43

On siis katsottava ylimääräisenä seikkana, että kantajan oikeudenkäyntiväitteestä esittämiensä huomautusten yhteydessä esittämä asetuksen N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 254/2013 lainvastaisuutta koskeva lainvastaisuusväite on jätettävä tutkimatta.

44

Toiseksi on niin, että vaikka oletetaan, että kanne on siltä osin kuin siinä vaaditaan päätösten MB/D/29/2010 ja MB/21/2012/D kumoamista nostettu pätevästi komissiota vastaan, koska mainitut päätökset voitiin asetuksen N:o 340/2008 11 artiklan 5 kohdan nojalla tehdä vasta sen jälkeen, kun komissio on antanut ”myönteisen lausunnon”, sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat kuitenkin selvästi, kuten komissio on perustellusti väittänyt 16.7.2015 toteutettuihin prosessinjohtotoimiin antamassaan vastauksessa (edellä 13 kohta). Sen lisäksi, että kanne ei selvästikään ole tältä osin selkeä ja täsmällinen 2.5.1991 tehdyssä työjärjestyksessä tarkoitetulla tavalla, minkään seikan perusteella ei näet voida katsoa, että mainitut päätökset koskisivat kantajaa erikseen. Vaikka tämän jälkeen oletetaan, että kyseiset päätökset voidaan luonnehtia SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuiksi sääntelytoimiksi, ne edellyttävät täytäntöönpanotoimenpiteitä, kuten päätöksen SME(2013) 1328 tekeminen osoittaa. Koska päätökset MB/D/29/2010 ja MB/21/2012/D on tehty 12.11.2010 ja 12.2.2013 ja koska kantaja on saanut siitä tiedon viimeistään 26.2.2013 ECHAn lähettämällä kirjeellä, kanne on nostettu 25.7.2013 myöhässä. Lopuksi on hylättävä väitteet, jotka kantaja on esittänyt 16.7.2015 toteutettuihin prosessinjohtotoimiin antamassaan vastauksessa (ks. edellä 13 kohta) ja joiden mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei voinut viran puolesta ottaa esiin kysymystä kanteen tutkittavaksi ottamisesta siltä osin kuin sillä pyrittiin päätösten MB/D/29/2010 ja MB/21/2012/D kumoamiseen. Koska kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset kuuluvat ehdottomiin prosessinedellytyksiin, unionin yleinen tuomioistuin voi tutkia ne viran puolesta, eikä sen valvontavalta rajoitu asianosaisten esittämiin oikeudenkäyntiväitteisiin (ks. vastaavasti tuomio 9.9.2015, SV Capital v. ABE, T‑660/14, EU:T:2015:608, 45 ja 50 kohta).

45

Vaikka lisäksi oletetaan, että kantajan tarkoituksena on ollut neljännellä kanneperusteellaan esittää päätöksiä MB/D/29/2010 ja MB/21/2012/D koskeva lainvastaisuusväite, tämä ei voi oikeuttaa nostamaan komissiota vastaan SEUT 263 artiklaan perustuvaa kumoamiskannetta eikä sen perusteella voida katsoa, että komission on puolustauduttava tässä yhteydessä unionin yleisessä tuomioistuimessa (ks. edellä 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46

Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella on katsottava, että kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se on nostettu komissiota vastaan.

47

ECHA väittää ensimmäiseksi, että kanne on jätettävä tutkittavaksi siltä osin kuin siinä vaaditaan laskujen nro 10040807, nro 10040817 ja nro 10040824 kumoamista, koska mainitut laskut eivät ole kannekelpoisia toimia. Näillä laskuilla ei ole päätöksen SME(2013) 1328 oikeusvaikutuksista erillisiä oikeusvaikutuksia. Niillä ei muuteta kantajan oikeusasemaa, sillä niillä vain jatketaan päätöksen SME(2013) 1328 täytäntöönpanoa.

48

ECHA katsoo toiseksi, että kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä vaaditaan sen 24.7.2013 päivätyn kirjeen kumoamista. ECHA on kyseisessä kirjeessä pelkästään vastannut kantajan esittämiin väitteisiin muutamatta kuitenkaan tämän oikeusasemaan. ECHA toteaa vastauksessaan 15.9.2015 toteutettuihin prosessinjohtotoimiin (ks. edellä 13 kohta), että sama koskee sen 23.5.2013 lähettämää sähköpostia. Kanne on jätettävä tutkimatta myös tältä osin.

49

Kanne on kolmanneksi jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä vaaditaan asetuksen N:o 340/2008 ja kaikkien siihen liittyvien, oletettujen tai siitä johtuvien toimien kumoamista siltä osin kuin tällaisella toimella loukataan kantajan etuja. ECHA väittää tältä osin, että kanteessa ei eritellä riittävän selkeästi sen tueksi esitettyjä kanneperusteita eikä oikeusriidan kohdetta.

50

Kantaja väittää, että laskuilla nro 10040807, nro 10040817 ja nro 10040824 sekä ECHAn 24.7.2013 päivätyllä kirjeellä on siihen nähden oikeusvaikutuksia ja että niistä voidaan näin ollen nostaa kanne SEUT 263 artiklan nojalla. Koska niiden vaatimusten tutkittavaksi ottamista, jotka koskevat kanteen johdanto-osassa mainittuja toimia, ei ole riitautettu, kolmesta edellä mainitusta laskusta ja 24.7.2013 päivätystä ECHAn kirjeestä nostetun kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksillä ei ole merkitystä, sillä kyseiset toimet on joka tapauksessa todettava mitättömiksi, jos katsotaan, että kumoamiskanne voitiin nostaa. Kantaja väittää lisäksi 23.5.2013 päivätystä ECHAn sähköpostista vastauksessaan 15.9.2015 toteutettuihin prosessinjohtotoimiin (ks. edellä 13 kohta), että se on voinut juuri kyseisellä sähköpostilla saada tietoonsa syyt, joiden vuoksi ECHA kieltäytyi katsomasta, että se oli pk-yritys.

51

Kantaja toteaa vastauksessa kanteesta siltä osin kuin se koskee asetusta N:o 340/2008, että sitä on tuettu asianmukaisesti kanteessa. Kantaja on kanteellaan riitauttanut toissijaisesti mainitun asetuksen, joka on ensisijaisesti riitautettujen toimien perusta. Työjärjestyksessä ei velvoiteta kantajaa toistamaan kunkin riitautetun toimen osalta kaikkia kanteen tueksi esitettyjä kanneperusteita.

52

On huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 263 artiklassa tarkoitettuja, kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia ovat vain sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta; määräys 4.10.1991, Bosman v. komissio, C‑117/91, EU:C:1991:382, 13 kohta ja tuomio 15.1.2003, Philip Morris International v. komissio, T‑377/00, T‑379/00, T‑380/00, T‑260/01 ja T‑272/01, EU:T:2003:6, 77 kohta).

53

Jotta voitaisiin ratkaista, voidaanko kumottavaksi vaaditusta toimenpiteestä nostaa kanne, tarkastelun kohteeksi on otettava tämän toimenpiteen asiasisältö, koska toimenpiteen muodolla ei lähtökohtaisesti ole merkitystä tässä suhteessa (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, EU:C:1981:264, 9 kohta; tuomio 28.11.1991, Luxemburg v. parlamentti, C‑213/88 ja C‑39/89, EU:C:1991:449, 15 kohta ja tuomio 24.3.1994, Air France v. komissio, T‑3/93, EU:T:1994:36, 43 ja 57 kohta).

54

Päätös, jolla pelkästään vahvistetaan aikaisempi päätös, ei myöskään ole kannekelpoinen toimi, joten tällaisesta päätöksestä nostettu kanne on jätettävä tutkimatta (tuomio 25.10.1977, Metro SB-Großmärkte v. komissio, 26/76, EU:C:1977:167, 4 kohta ja tuomio 5.5.1998, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, C‑180/96, EU:C:1998:192, 27 ja 28 kohta; ks. myös määräys 10.6.1998, Cementir v. komissio, T‑116/95, EU:T:1998:120, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

Oikeuskäytännöstä ilmenee vahvistavan toimen käsitteen osalta, että toimi on pelkästään aikaisemman päätöksen vahvistava päätös, jos se ei sisällä aiempaan päätökseen verrattuna mitään uutta ja jos sen, jolle aikaisempi päätös on osoitettu, tilannetta ei ole tutkittu uudelleen ennen myöhemmän päätöksen tekemistä (tuomio 7.2.2001, Inpesca v. komissio, T‑186/98, EU:T:2001:42, 44 kohta ja määräys 29.4.2004, SGL Carbon v. komissio, T‑308/02, EU:T:2004:119, 51 kohta).

56

Ensimmäiseksi on korostettava kanteen tutkittavaksi ottamisesta siltä osin kuin kanteessa vaaditaan laskujen nro 10040807, nro 10040817 ja nro 10040824 kumoamista, että poiketen siitä, mikä oli etusijalla 2.10.2014 annetun tuomion Spraylat v. ECHA (T‑177/12, EU:T:2014:849) taustalla olevassa asiassa, päätöksessä SME(2013) 1328 viitataan nimenomaisesti päätökseen MB/D/29/2010, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä MB/21/2012/D, ja siinä täsmennetään, että ”ECHA asettaa hallinnollisen maksun maksamiseksi 19900 euron suuruisen laskun”. Siinä todetaan myös, että ECHA aikoi asettaa pyynnöstä lisälaskun alun perin maksetun maksun ja asetuksessa N:o 340/2008 suurelle yritykselle säädetyn maksun välisen eron kattamiseksi päätöksen MB/D/29/2010 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tästä seuraa, että päätös SME(2013) 1328 sisälsi niiden velvoitteiden keskeiset tekijät, jotka kantajalla oli ECHAan nähden. Laskut nro 10040807, nro 10040817 ja nro 10040824 ovat näin ollen luonteeltaan kyseisen päätöksen täytäntöönpanotoimia ja ne ovat edellä 55 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuja vahvistavia toimia (ks. analogisesti määräys 30.6.2009, CPEM v. komissio, T‑106/08, ei julkaistu, EU:T:2009:228, 32 kohta). Kanne on tämän johdosta jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä vaaditaan laskujen nro 10040807, nro 10040817 ja nro 10040824 kumoamista.

57

Toiseksi on riittävää todeta kanteen tutkittavaksi ottamisesta siltä osin kuin siinä vaaditaan 23.5.2013 päivätyn ECHAn sähköpostin kumoamista, että kyseisellä sähköpostilla pyrittiin vastaamaan kantajan 21.5.2013 lähettämään päätöstä SME(2013) 1328 koskevaan selvennyspyyntöön, eikä sillä ollut tarkoitus olla sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi. Kyseisessä sähköpostissa todettiin erityisesti, että kantajan olisi pitänyt toimittaa Calme Lux SA ‑yritystä koskevat tiedot suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan nojalla ja että koska kyseisiä tietoja ei ollut toimitettu, ECHA ei voinut selvittää, oliko kantaja todellisuudessa pk-yritys. Näin ollen 23.5.2013 päivätyssä sähköpostissa vain toistettiin se, mitä kantajalle oli jo ilmoitettu sen hallinnollisen menettelyn aikana, jonka johdosta päätös SME(2013) 1328 tehtiin, muun muassa 26.2.2013 päivätyssä kirjeessä ja 14.5., 19.6., 4.7. ja 8.8.2013 sekä 4.3.2013 päivätyissä sähköposteissa. Kanne on siis jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä vaaditaan 23.5.2013 päivätyn ECHAn sähköpostin kumoamista.

58

Kolmanneksi on riittävää todeta kanteen tutkittavaksi ottamisesta siltä osin kuin siinä vaaditaan 24.7.2013 päivätyn ECHAn kirjeen kumoamista, että kyseisellä kirjeellä pyrittiin vastaamaan kantajan 10.7.2013 lähettämään päätöstä SME(2013) 1328 koskevaan selvennyspyyntöön, eikä sillä ollut tarkoitus olla sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi. Kyseisessä kirjeessä erityisesti vain palautetaan mieleen merkityksellinen oikeussäännöstö, viitataan päätökseen SME(2013) 1328 ja täsmennetään kantajalle, että kaikki sen väitteet oli otettu asianmukaisesti huomioon ennen mainitun päätöksen tekemistä. Kanne on näin ollen jätettä tutkimatta siltä osin kuin siinä vaaditaan ECHAn 24.7.2013 päivätyn kirjeen kumoamista.

59

Neljänneksi on huomautettava kanteen tutkittavaksi ottamisesta siltä osin kuin siinä vaaditaan kumoamaan ”kaikki muut näihin liittyvät aikaisemmat tai myöhemmät toimet, joilla loukataan kantajan etua”, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan, jota sovelletaan saman perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja 2.5.1991 tehdyn unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Käsiteltävässä tapauksessa on riittävää todeta, että kantajan vaatimus ei ole riittävän täsmällinen eikä unionin yleinen tuomioistuin voi sen perusteella yksilöidä niitä toimia, joiden kumoamista vaaditaan. Kanne on näin ollen jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä vaaditaan kumoamaan ”kaikki muut näihin liittyvät aikaisemmat tai myöhemmät toimet, joilla loukataan kantajan etua”.

60

Samoista edellä 38 ja 44 kohdassa esitetyistä syistä on lopuksi katsottava, ettei kumoamiskannetta voida ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin siinä vaaditaan asetuksen N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 254/2013 sekä päätösten MB/D/29/2010 ja MB/21/2012/D kumoamista. Asetusta N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetusta N:o 254/2013 koskevasta kumoamiskanteesta on lisäksi todettava olettaen, että kanne on nostettu ECHAa vastaan, että sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi siltä osin kuin kanteet on lähtökohtaisesti kohdistettava riidanalaisen toimen antaneeseen tahoon, eli siihen unionin toimielimeen tai elimeen, joka on tehnyt päätöksen (tuomio 8.10.2008, Sogelma v. AER, T‑411/06, EU:T:2008:419, 49 kohta). Lopuksi on niin, että vaikka oletetaan, että kun kantaja toteaa vastauksessaan riitauttaneensa ”toissijaisesti” asetuksen N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 254/2013, jotka muodostavat ECHAn toteuttamien toimien ”oikeusperustan”, se esittää todellisuudessa mainittuja asetuksia koskevan lainvastaisuusväitteen, kyseinen väite olisi jätettävä kuitenkin tutkimatta samoista edellä 41–43 kohdassa esitetyistä syistä.

61

Edellä esitetyn perusteella ECHAa vastaan nostetun kanteen tutkinta on rajattava päätöksen SME(2013) 1328 kumoamista koskevaan vaatimukseen.

62

On huomautettava, että ECHA katsoi päätöksessä SME(2013) 1328, ettei se ollut saanut riittäviä todisteista voidakseen päätellä, että kantaja oli pieni yritys, ja että kantajan oli päätöksen MB/D/29/2010 4 artiklan 1 kohdan nojalla maksettava suureelta yritykseltä perittävä maksu. Kuten esitetystä näytöstä ilmenee, ECHA katsoi tutkittuaan ensin useita kantajan esittämiä lisätietoja, että kantajan osalta oli katsottava, että se oli sidoksissa kahteen yritykseen eli tässä tapauksessa Saced SpA:han ja Cogefin Srl:ään ja että se oli kahden muun yrityksen eli tässä tapauksessa Premix SpA:n ja Sicical SpA:n omistusyhteysyritys. ECHA on lisäksi väittänyt, että ainoastaan yhden yrityksen eli Calme Luxin oli katsottava olevan sidoksissa Sicicaliin. ECHA pyysi tässä yhteydessä useaan otteeseen kantajaa toimittamaan sille tietoja Calme Luxista. ECHA ei saanut näitä tietoja.

63

Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta. Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että ECHAlla ei ollut toimivaltaa, että ECHA on käyttänyt toimivaltaansa väärin ja ECHA on ylittänyt toimivallan päätöstä SME(2013) 1328 tehtäessä. Toinen kanneperuste perustuu suositusta 2003/361 sovellettaessa tehtyyn virheeseen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen. Kolmannessa kanneperusteessa kantaja vetoaa siihen, ettei ECHAn pääjohtajalla ollut toimivaltaa tai että kyseistä toimivaltaa on käytetty väärin. Neljäs kanneperuste perustuu siihen, että ECHAlla ei ollut toimivaltaa, että ECHA on käyttänyt toimivaltaansa väärin ja ECHA on ylittänyt toimivallan päätöksiä MB/D/29/2010 ja MB/21/2012/D tehtäessä.

64

Kantaja toteaa vastauksessaan 15.9.2015 toteutettuihin prosessinjohtotoimiin (ks. edellä 13 kohta), että päätöksestä SME(2013) 1328 ”puuttuvat olennaisesti perustelut”. Kantaja on erityisesti täsmentänyt, että kyseisessä päätöksessä oli vain luettelo sovellettavista säännöstöistä, asianosaisten välisistä viesteistä ja ECHAlle lähetetyistä asiakirjoista sekä luettelo liitteenä olevista asiakirjoista.

65

Kantaja esittää tältä osin uuden kanneperusteen. Perustelujen puuttuminen tai niiden riittämättömyys kuuluu kuitenkin SEUT 263 artiklassa tarkoitettuihin olennaisen menettelymääräyksen rikkomisiin, ja sitä on pidettävä sellaisena ehdottomana perusteena, jonka unionin tuomioistuimet voivat ottaa ja joka niiden jopa pitää ottaa huomioon omasta aloitteesta (tuomio 2.12.2009, komissio v. Irlanti ym., C‑89/08 P, EU:C:2009:742, 34 kohta).

66

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimen luonteen mukaan, ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden. Erityisesti yksittäistapauksia koskevien päätösten osalta tällaisten päätösten perustelemista koskevan velvollisuuden tarkoitus on paitsi antaa toimivaltaiselle tuomioistuimelle mahdollisuus tutkia päätöksen laillisuus myös antaa niille, joita päätös koskee, riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko päätös mahdollisesti virheellinen siten, että sen pätevyys voidaan riitauttaa. Tätä vaatimusta perusteluvelvollisuuden täyttymisestä on toisaalta arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat erityisesti kyseessä olevan toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon toimen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio 19.3.2015, Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C‑286/13 P, EU:C:2015:184, 93 ja 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67

Käsiteltävässä asiassa on niin, että kun otetaan huomioon päätöksessä SME(2013) 1328 esitetyt asetusten säännökset ja ECHAn ja kantajan välillä vaihdetut viestit ja asiakirjat, sellaisina kuin ne on palautettu mieleen päätöksessä SME(2013) 1328, kantaja saattoi varmasti ymmärtää, että ECHAn päätös perustui siihen, ettei sille ollut toimitettu merkityksellisiä tietoja. ECHA pyysi erityisesti kantajaa useaan kertaan toimittamaan sille Calme Luxia koskevia tietoja viittaamalla etenkin suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohtaan. Kyseinen säännös koskee tarkasteltavana olevan yrityksen omistusyhteysyrityksiin sidoksissa olevien yritysten – mistä on kyse Calme Luxin osalta, kuten kantaja on suullisessa käsittelyssä myöntänyt – tietojen huomioon ottamista. On siis katsottava, että päätös SME(2013) 1328 täytti SEUT 296 artiklan vaatimukset.

68

Kantaja korostaa, että ECHA voi asetuksen N:o 1907/2006 20 artiklan 2 kohdan nojalla vain hylätä rekisteröinnin, jos rekisteröijäyrityksen toimittamat asiakirjat eivät ole täydellisiä. ECHAn toimivalta on neuvoa-antavaa toimivaltaa sekä täytäntöönpanoa ja hallinnointia koskevaa toimivaltaa siltä osin kuin on kyse asiakirjojen tarkistamisesta ja tieteellisten, teknisten tai hallinnollisten tarkastustoimintojen selvittämisestä. Komission ja ECHAn tehtävät on jaettu määritettäessä pk-yritysten oikeudellisen luonteen tarkastusperusteita, joten ECHA ei voi vahvistaa harkintavaltaansa käyttäen komission antamien sääntöjen ja suuntaviivojen lisäksi omia sääntöjään tai suuntaviivojaan. ECHA ei siis voi antaa sihteeristölleen yksinomaista toimivaltaa ottaa itsenäisesti kantaa suosituksen 2003/361 soveltamiseen rekisteröintihakemusten yhteydessä.

69

Kantaja väittää lisäksi, että komissio viittaa pk-yrityksen käsitteeseen, sellaisena kuin se ilmenee suosituksesta 2003/361, ottamatta tai sisällyttämättä kyseisen suosituksen säännöksiä kuitenkaan sitovaan ja yleiseen toimeen. Suosituksessa 2003/361 tehty pelkkä viittaus osoittaa joka tapauksessa komission aikomusta soveltaa alennettua rekisteröintimaksua laajasti. ECHA on käsiteltävässä tapauksessa sitä vastoin edellyttänyt kantajaa toimittamaan näyttöä siltä osin kuin on kyse suuresta määrästä sen toimintoja tai kolmansien yhtiöiden toimintoja koskevista tiedoista pitkältä ajanjaksolta. ECHA on tältä osin päättänyt soveltaa suosituksen 2003/361 liitteessä esitettyjä alakriteereitä (erityisesti toiseen yhtiöön olevaa sidosta) eikä se ole vain soveltanut mainitusta suosituksesta ilmenevää pk-yrityksen yksinkertaista määritelmää. Ainoa asetuksessa 340/2008 tehty viittaus suosituksen 2003/361 liitteessä mainittuihin alakriteereihin on mainitun asetuksen 12 artiklassa, ja se koskee yksinomaan unionin ulkopuolelle sijoittautuneita yrityksiä. ECHA on siis tulkinnut virheellisesti asetusta N:o 340/2008. ECHA on näin ollen käyttänyt väärin komission sille delegoimaa toimivaltaa määritellessään oman pk-yrityksen käsitteensä, joka on suppea. Kun ECHA vaati kantajalta tietoja, jotka ovat peräisin kolmannelta yhtiöltä, johon sillä on omistusyhteyksiä, ja joita se ei ole kyennyt toimittamaan, se korvasi komission esittämät arviointia ja menettelyä koskevat kriteerit ja lisäsi niihin omia kriteereitään. Kun komissio ei pelkästään tarkastanut sitä, oliko hakemus täydellinen, se ylitti toimivaltansa. Ainoa uskottava selitys ECHAn menettelylle pyytää kantajalta suurta määrää asiakirjoja perustuu toimivallan väärinkäyttöön, jolla on tarkoitus osoittaa, että kantaja ei täyttänyt suosituksessa 2003/361 vahvistettuja kriteereitä esitetystä vastanäytöstä huolimatta. Kantaja toteaa vielä tässä yhteydessä, että ECHA on menetellyt sen osalta vilpillisesti eikä ECHA ole antanut sille riittävästi tukea rekisteröinti- ja tarkastusmenettelyn aikana. ECHA on vasta unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä esittänyt kantajan osalta moitteita liittämällä asiakirja-aineistoon asiakirjoja, jotka se on hankkinut kanteen nostamisen jälkeen.

70

Kantaja väittää lisäksi vastauksessa, että ECHA perustaa puolustuksensa ”implisiittiseen” toimivaltaan, jonka nojalla se voi tarkastaa rekisteröijäyritysten koon. Toimivalta olisi kuitenkin annettava nimenomaisella toimella. ECHA sekoittaa lisätietojen ”pyytämisen” ja kyseisten tietojen ”arvioimisen”. ECHAn puolustus on lisäksi ristiriidassa sen ECHAn 24.7.2013 päivätyn kirjeen kanssa, jossa ECHA on katsonut, että sen toimivalta perustui suoraan suositukseen 2003/361. Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 23.12.2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002 (EYVL 2002, L 357, s. 72) 59 artiklassa tehdään kuitenkin ero lainsäädännössä kokonaan vahvistettujen verojen ja maksujen sekä niiden määrien välillä, jotka voidaan vahvistaa unionin elinten hallintoneuvostojen päätöksillä. ECHAlle delegoitu toimivalta varainhoidon alalla rajoittuu maksuihin, jotka saadaan asetuksen N:o 340/2008 11 artiklassa säädettyjen palvelujen tarjoamisesta asianosaisen pyynnöstä. Kyseinen toimivallan delegointi ei sisällä asetuksen N:o 340/2008 13 artiklassa säädettyä hallinnollista maksua, joka kuuluu puolestaan asetuksen N:o 1907/2006 74 artiklan 1 ja 3 kohdan soveltamisalaan ja on vahvistettava komission asetuksella. ECHA ei voi asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdan nojalla vahvistaa hallinnollisen maksun määrää. Komissio ei myöskään ole noudattanut valvontavelvollisuuttaan, kun se on sallinut sen, että ECHA myöntää tosiasiallisesti itselleen toimivaltaa tätä koskevan nimenomaisen delegoinnin puuttuessa.

71

ECHA kiistää kantajan esittämät väitteet.

72

On huomautettava, että ensimmäinen kanneperuste perustuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa on kyse ECHAn toimivallasta arvioida rekisteröijäyritysten kokoa. Toisessa osassa tuodaan esiin ECHAn toimivallan ylittäminen tai sen väärinkäyttö suositusta 2003/361 sovellettaessa. Kolmas osa perustuu siihen, että ECHA on ylittänyt toimivaltansa tai käyttänyt sitä väärin kantajalta pyydettyjen tietojen osalta.

73

Kantaja väittää ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa lähinnä, että ECHAlla ei ole tarvittavaa toimivaltaa rekisteröijäyritysten koon arvioimiseksi määritettäessä kyseessä olevaan rekisteröintiin sovellettavan maksun suuruutta. Tuo toimivalta kuuluu sen mukaan komissiolle samalla tavalla kuin toimivalta, josta on säädetty maksujen vahvistamiseksi.

74

Kantajan oletus perustuu kuitenkin merkityksellisten säädösten virheelliseen tulkintaan. On korostettava, että yksi asetuksella N:o 1907/2006 tavoitelluista päämääristä on se, että ECHA varmistaa mainitun asetuksen teknisten, tieteellisten ja hallinnollisten näkökohtien tehokkaan hallinnoinnin ja että sillä on keskeinen asema kyseisen asetuksen täytäntöönpanossa etenkin sille myönnettyjen kattavien sääntelymahdollisuuksien kautta (asetuksen N:o 1907/2006 johdanto-osan 15 ja 95 perustelukappale). ECHAn tehtävänä on erityisesti varmistaa sille annettujen talousarvion toteuttamista koskevien tehtävien yhteydessä kaikkien sille kuuluvien tulojen, joihin kuuluvat yrityksien maksamat maksut, periminen (asetuksen N:o 1907/2006 96 ja 97 artikla). Asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 3 kohdasta ilmenee lisäksi nimenomaisesti, että ECHA ”voi milloin tahansa pyytää esittämään näyttöä siitä, että maksujen alentamisen tai maksusta luopumisen edellytykset täyttyvät”. Asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdan nojalla lisäksi juuri ECHA perii maksun täysimääräisenä sekä hallinnollisen maksun, ”[j]os luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka väittää olevansa oikeutettu alennettuun maksuun tai maksusta luopumiseen, ei pysty osoittamaan olevansa oikeutettu tällaiseen alennettuun maksuun tai maksusta luopumiseen”. Tästä seuraa, että ECHAlla on tarpeellinen toimivalta sen varmistamiseksi, että vaaditut edellytykset ovat täyttyneet, jotta rekisteröijäyrityksen maksua voidaan alentaa tai siitä voidaan luopua.

75

Asetuksen N:o 1907/2006 20 artiklan 2 kohta, johon kantaja vetoaa, ei voi muuttaa tätä päätelmää, koska mainitulla artiklalla on eri tarkoitus eli sillä pyritään varmistamaan, että rekisteröijäyritysten jättämät rekisteröintiasiakirjat ovat täydellisiä. Kyseisellä säännöksellä ei siis voida kyseenalaistaa ECHAlla olevaa toimivaltaa tarkastaa, että vaaditut edellytykset täyttyvät, jotta rekisteröijäyrityksen maksua voidaan alentaa tai siitä voidaan luopua.

76

Näiden seikkojen perusteella ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä perusteettomana.

77

Kantaja väittää ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa, että ECHAn olisi pitänyt vain soveltaa suosituksen 2003/361 liitteessä olevassa 2 artiklassa mainittua yritysryhmien määritelmää eikä soveltaa muita mainitussa liitteessä esitettyjä kriteereitä eikä etenkään siinä olevassa 3 artiklassa esitettyjä kriteereitä, jotka koskevat ”[h]enkilöstömäärän ja rahamääräisten arvojen laskennassa huomioon otettav[ia] yritystyyp[pejä]”. ECHA ei olisi siis voinut pyytää kantajalta tietoja, jotka koskeva eräitä omistusyhteysyhtiöitä tai sidosyhtiöitä.

78

Alustavasti on huomautettava, että oikeuskäytännön mukaan toimenpidettä tehtäessä harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimenpide on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi tai perustamissopimuksessa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi (tuomio 10.3.2005, Espanja v. neuvosto, C‑342/03, EU:C:2005:151, 64 kohta).

79

Käsiteltävässä tapauksessa on huomautettava, että sekä asetuksen N:o 1907/2006 3 artiklassa että asetuksen N:o 340/2008 johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa ja 2 artiklassa viitataan suositukseen 2003/361 pk-yritysten määrittelemiseksi. Suosituksen 2003/361 johdanto-osan ensimmäisen perustelukappaleen mukaan suosituksella pyritään varmistamaan saman pk-yritysten määritelmän noudattaminen unionissa. Kyseistä määritelmää käytetään suosituksen 2003/361 1 artiklan nojalla unionin politiikkojen yhteydessä.

80

Erityisesti asetuksen N:o 1907/2006 3 artiklan 36 alakohdan mukaan pk-yrityksillä tarkoitetaan ”suosituksessa [2003/361] määriteltyjä” pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Asetuksen N:o 340/2008 2 artiklan mukaan pienyrityksellä tarkoitetaan myös ”suosituksessa [2003/361] tarkoitettua pienyritystä”. Samankaltainen viittaus on tehty asetuksen N:o 340/2008 2 artiklassa mikroyritysten ja keskisuurten yritysten osalta. Merkityksellisessä säännöstössä viitataan siis nimenomaisesti suositukseen 2003/361 sen määrittelemiseksi, mitä muun muassa ”pienyrityksellä” tarkoitetaan. Toisin kuin kantaja ehdottaa, ei lähtökohtaisesti voida pitää mahdottomana, että suosituksen säännöksiä voidaan soveltaa sen nojalla, että asetuksessa on nimenomainen viittaus näihin suosituksen säännöksiin, mikäli yleisten oikeusperiaatteiden ja erityisesti oikeusvarmuuden periaatteen noudattamisesta ei muuta johdu (ks. analogisesti tuomio 17.1.2008, Viamex Agrar Handel ja ZVK, C‑37/06 ja C‑58/06, EU:C:2008:18, 28 kohta). Kantaja ei ole kuitenkaan käsiteltävässä tapauksessa esittänyt mitään seikkaa, jonka nojalla voitaisiin katsoa, että asetuksissa N:o 1907/2006 ja N:o 340/2008 tehty viittaus olisi ristiriidassa yleisten oikeusperiaatteiden kanssa. Kyseisen viittauksen tavoitteena on lisäksi taata suosituksen 2003/361 merkityksellisiä säännöksiä soveltamalla saman pk-yritysten määritelmän soveltaminen unionin politiikkojen yhteydessä, mikä vastaa mainitun suosituksen tavoitetta.

81

Toisin kuin kantaja väittää, minkään perusteella ei voida myöskään katsoa tätä koskevan toteamuksen puuttuessa, että merkityksellisissä asetuksissa tehty nimenomainen viittaus koskisi ainoastaan osaa suositukseen 2003/361 otettua pk-yritysten määritelmää siten, ettei joitakin mainitun suosituksen liitteessä mainittuja perusteita voida soveltaa. Tältä osin on korostettava, että suosituksen 2003/361 liitteessä olevan I osaston otsikko on ”Komission hyväksymä mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmä” ja että asetuksen N:o 1907/2006 3 artiklan 36 alakohdassa viitataan nimenomaan suosituksessa 2003/361 olevaan pk-yritysten määritelmään. Kyseinen määritelmä, sellaisena kuin sitä tarkastellaan suosituksen 2003/361 liitteessä olevassa I osastossa, sisältää paitsi henkilöstömäärät ja rahamääräiset kynnysarvot, joiden avulla voidaan määritellä yritysluokat (suosituksen 2003/361 liitteessä oleva 2 artikla), myös muun muassa henkilöstömäärän ja rahamääräisten arvojen laskennassa huomioon otettavat yritystyypit (suosituksen 2003/361 liitteessä oleva 3 artikla). Kantajan ehdottama poissuljenta johtaisi lisäksi siihen, ettei suositus 2003/361 vaikuttaisi enää tehokkaasti siten, että unionin politiikkoja toteuttamisessa noudatetaan samaa pk-yritysten määritelmää. Lisäksi on huolehdittava siitä, että pk-yritysten määritelmää ei kierretä yksinomaan muodollisista syistä (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2014, HaTeFo, C‑110/13, EU:C:2014:114, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lopuksi sillä, että kantaja viittaa asetuksen N:o 340/2008 12 artiklaan, ei voida muuttaa kyseistä päätelmää, koska mainitussa artiklassa tarkastellaan unionin ulkopuolelle sijoittautuneen valmistajan, valmisteen formuloijan tai esineen tuottajan yksinedustamisen erityistilannetta, mistä ei ole kyse nyt käsiteltävässä tapauksessa.

82

Kun otetaan huomioon edellä esitetty minkään seikan perusteella ei voida katsoa, että ECHA olisi ylittänyt toimivaltansa tai käyttänyt sitä väärin päättäessään soveltaa kaikkia suosituksen 2003/361 liitteessä mainittujen perusteita.

83

Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa on näin ollen hylättävä perusteettomana.

84

Kantaja väittää ensimmäisen kanneperusteen kolmannessa osassa, että ECHA on ylittänyt toimivaltansa tai käyttänyt sitä väärin pyytäessään kantajalta suuren määrän tietoja sen toiminnoista pitkältä ajanjaksolta tai tietoja kolmansien yhtiöiden toiminnoista.

85

Alustavasti on korostettava, että rekisteröijäyrityksen on ECHAn pyynnöstä osoitettava olevansa oikeutettu alennettuun maksuun tai maksusta luopumiseen (asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 3 ja 4 kohta). Kuten ensimmäisen kanneperusteen toisen osan tutkinnasta seuraa, ECHA saattoi pyytää kantajaa esittämään näytön siitä, että se oli todellakin suosituksessa 2003/361 tarkoitettu ”pieni yritys”, ja myös mahdollisia omistusyhteysyrityksiä tai sidosyrityksiä koskevat tiedot.

86

Käsiteltävässä tapauksessa on todettava, kuten ECHA korostaa kirjelmissään, että kantajaa kehotettiin 20.2. ja 20.3.2012 päivätyissä sähköposteissa toimittamaan tietoja työntekijöiden määrästä ja kahden viimeisen rekisteröintejä edeltäneen tilivuoden taseet sekä tietoja sen omistusrakenteesta rekisteröintiasiakirjojen toimittamisajankohtana mukaan lukien tietoja kantajan sidosyrityksistä tai omistusyhteysyrityksistä. Työntekijöiden määrästä ja kahden viimeisen tilikauden taseita koskevasta pyynnöstä on todettava, että se oli oikeutettu muun muassa suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 4 artiklan 2 kohdan nojalla. Kyseisen säännöksen mukaan on niin, että ”kun yrityksen vuotuiset tiedot tilinpäätöshetkellä ylittävät tai alittavat 2 artiklassa mainitut henkilöstömäärää koskevat tai rahamääräiset kynnysarvot, yritys saavuttaa tai menettää keskisuuren yrityksen, pienen yrityksen tai mikroyrityksen aseman ainoastaan siinä tapauksessa, että ylitys tai alitus toistuu kahtena peräkkäisenä tilivuotena”. Kuten ECHAn ja kantajan välillä vaihdetuissa eri kirjeissä ja sähköposteissa on todettu, ECHAn pyynnöt, jotka koskivat kantajan omistusrakennetta ja omistusyhteysyhtiöiksi tai sidosyhtiöiksi katsottaviin yhtiöihin liittyviä tietoja, perustuivat lisäksi myös kantajan toimittamiin tietoihin ja erityisesti kantajan tarkastettuihin tilinpäätöksiin. ECHA on etenkin voinut todeta kantajalle 4.3.2013 lähetetyssä sähköpostissa, että kantajan oli katsottava olevan sidoksissa kahteen yritykseen eli tässä tapauksessa Sacediin ja Cogefiniin ja olevan kahden muun yrityksen eli tässä tapauksessa Premixin ja Sicicalin omistusyhteysyritys. ECHA on lisäksi katsonut, että Calme Lux ‑yritystä oli pidettävä Sicicalin sidosyrityksenä. ECHA pyysi juuri tämän perusteella ja ottamalla huomioon suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kantajaa toimittamaan Calme Luxia koskevia tietoja. Kyseisessä artiklassa näet säädetään, että ”asianomaisen yrityksen omistusyhteysyritysten tiedot määräytyvät tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella, jotka on mahdollisesti konsolidoitu, ja niihin lisätään 100 prosenttia omistusyhteysyritysten sidosyritysten tiedoista, jollei näitä tietoja ole jo lisätty konsolidoinnin yhteydessä”. Kantaja on istunnossa vahvistanut, että Calme Luxia voitiin pitää sen yhden omistusyhteysyrityksen eli tässä tapauksessa Sicicalin sidosyrityksenä. Näistä seikoista seuraa, että ECHAn pyyntöä, jolla pyrittiin saamaan tietoja etenkin Calme Luxista, ei voida – kun otetaan huomioon suosituksessa 2003/361 vahvistetut perusteet ja kantajan toimittamat asiakirjat – pitää kohtuuttomana. Kantaja ei ole myöskään esittänyt mitään yksityiskohtaista seikkaa, jonka johdosta voitaisiin katsoa, että ECHAn pyytämiä tietoja ei voitu toimittaa sille. Kantaja on erityisesti vain todennut, ettei se voinut toimittaa ECHAlle kolmatta yhtiötä koskevia tietoja. Tällä seikalla ei sinällään voida osoittaa, että kantajan oli todellisuudessa mahdotonta toimittaa ECHAlle pyydettyjä tietoja. ECHA on lisäksi huomauttanut useaan otteeseen kantajalle, että Calme Lux voisi toimittaa sille suoraan kyseessä olevat tiedot, kuten etenkin kantajalle 19.6., 4.7. ja 8.8.2012 ja 4.3.2013 lähetetyistä sähköposteista ilmenee. Kantaja ei ole osoittanut, ettei tällaista mahdollisuutta olisi voitu käyttää käsiteltävässä tapauksessa.

87

Siitä, että ECHA on toiminut vilpillisesti hallinnollisen menettelyn aikana, ja olettaen, että kyseinen kantajan väite, johon on vedottu vastausvaiheessa, voidaan ottaa tutkittavaksi ja että sillä tarkoitetaan ECHAa sitovan huolellisuusvelvollisuuden tai hyvän hallinnon velvollisuuden noudattamatta jättämistä, on todettava, että se on joka tapauksessa selvästi perusteeton. Esitetystä näytöstä ja etenkin ECHAn lähettämistä kirjeistä ja sähköposteista ilmenee näet selvästi, että kantaja on pidetty ajan tasalla hallinnollisen menettelyn aikana niistä tiedoista, jotka sen oli toimitettava, ja niistä perusteluista, joihin ECHAn pyynnöt perustuivat.

88

Kun otetaan huomioon edellä esitetty minkään seikan perusteella ei voida katsoa, että ECHA olisi etenkin pyytäessään Calme Luxia koskevia tietoja ylittänyt toimivaltansa tai käyttänyt sitä väärin.

89

Ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa on näin ollen hylättävä perusteettomana.

90

Kantaja esittää vastausvaiheessa väitteitä, joilla täydennetään aikaisemmin jo tutkittuja väitteitä, joiden mukaan asetuksen N:o 340/2008 13 artiklassa säädetty hallinnollinen maksu ei kuulu ECHAn vaan komission toimivallan piiriin. Kantaja moittii komissiota myös siitä, että tämä ei ole noudattanut valvontavelvollisuuttaan salliessaan sen, että ECHA myöntää itselleen tosiasiallisesti toimivaltaa tätä koskevan nimenomaisen delegoinnin puuttuessa.

91

Tältä osin on aluksi huomautettava, että 2.5.1991 tehdyn unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu asian käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin. Peruste, jolla laajennetaan aikaisemmin nimenomaisesti tai implisiittisesti esitettyä perustetta ja jolla on läheinen yhteys tähän perusteeseen, on otettava tutkittavaksi (ks. tuomio 5.10.2011, Romana Tabacchi v. komissio, T‑11/06, EU:T:2011:560, 124 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

92

Käsiteltävässä tapauksessa ensimmäisellä kanneperusteella, joka perustuu ECHAn toimivallan puuttumiseen, sen väärinkäyttöön ja sen ylittämiseen päätöstä SME(2013) 1328 tehtäessä, pyritään kyseenalaistamaan ECHAn toimivalta tarkastaa rekisteröijäyritysten koko. Kyseisellä päätökseen SME(2013) 1328 kohdistuvalla kanneperusteella, sellaisena kuin se on ilmaistu kannekirjelmässä, ei pyritä kyseenalaistamaan ECHAn toimivaltaa vahvistaa hallinnollinen maksu. Kantajan vastausvaiheessa esittämien väitteiden on siis tulkittava muodostavan uuden kanneperusteen. Tämä uusi kanneperuste ei myöskään perustu asian käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin. Erityisesti kantajan ECHAn puolustuksekseen esittämistä väitteistä omaksuma tulkinta, jonka mukaan ECHA olisi todennut omaavansa ”implisiittisen” toimivallan tarkastaa ilmoituksen tehneiden yritysten koko, on selvästi perusteeton, koska ECHA on toistuvasti korostanut kirjelmissään, että sillä on kyseinen toimivalta merkityksellisten säädösten nojalla. Kantajan esiin tuoma osa ECHAn puolustuksekseen esittämistä väitteistä koskee lisäksi toimivaltaa, jonka nojalla voidaan tarkastaa rekisteröijäyritysten koko, eikä toimivaltaa, jonka nojalla voidaan vahvistaa hallinnollinen maksu. Kantajan vastausvaiheessa esittämät väitteet on siis jätettävä tutkimatta.

93

Kantajan esittämät väitteet eivät missään tapauksessa ole perusteltuja. Kuten asetuksen N:o 340/2008 11 artiklan 5 kohdasta, johon saman asetuksen 13 artiklan 4 kohdassa viitataan, seuraa, ”[ECHAn] hallintoneuvosto laatii palvelujen ja maksujen luokituksen, joka hyväksytään komission annettua asiasta myönteisen lausunnon”. Tältä osin on korostettava, että asetuksen N:o 340/2008 11 artiklan tavoitteena on sallia tietyin edellytyksin se, että ECHA perii maksun palveluista, jotka eivät kuulu minkään muun mainitussa asetuksessa säädetyn maksun piiriin. ECHAn hallintoneuvoston laatima luokitus kattaa siis välttämättä kyseessä olevien maksujen määrän vahvistaminen, kunhan komissio antaa asiasta myönteisen lausunnon, sillä muussa tapauksessa mainitulla 11 artiklalla ei ole tehokasta vaikutusta. Siltä osin kuin asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdassa, joka koskee nimenomaisesti hallinnollista maksua, viitataan saman asetuksen 11 artiklan 5 kohdassa säädettyyn menettelyyn, minkään kantajan esittämän seikan perusteella ei voida katsoa, että ECHAlla ei ollut mainitun maksun määrän vahvistamiseksi tarpeellista toimivaltaa.

94

Asetuksen N:o 2343/2002 59 artiklasta, johon kantaja vetoaa, on huomautettava, että asetuksen N:o 1907/2006 99 artiklan nojalla ECHAan sovellettavat varainhoitoa koskevat säännöt eivät voi estää soveltamasta asetusta N:o 2343/2002. Asetuksen N:o 2343/2002 5 artiklan a alakohdassa säädetään tältä osin, että ECHAn kaltaisen unionin elimen talousarvioon kuuluvat muun muassa ”kaikki niistä veroista ja maksuista, joita yhteisön elimellä on valtuudet periä tehtäviensä mukaisesti, muodostuvat omat tulot ja mahdolliset muut tulot”. Asetuksen N:o 2343/2002 59 artiklassa viitataan puolestaan tilanteeseen, jossa ”verot ja maksut määräytyvät yksinomaan lainsäädännön tai hallintoneuvoston päätösten perusteella”. Toisin kuin kantaja ehdottaa, viimeksi mainitusta säännöksestä ei voida johtaa, että unionin elinten hallintoneuvostoilla ei voisi tarvittaessa olla maksujen määrittämiseksi tarpeellista toimivaltaa. Tällainen toimivalta on nyt käsiteltävässä tapauksessa annettu hallinnollisen maksun osalta ECHAn hallintoneuvostolle asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdalla, kunhan komissio antaa asiasta myönteisen lausunnon.

95

Kaikkien näiden seikkojen perusteella kantajan ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

96

Kantaja väittää, että vaikka olisi katsottava, että suosituksen 2003/361 alaperusteita voidaan soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa, ECHA on soveltanut niitä virheellisesti. Käsiteltävässä tapauksessa on näet otettu huomioon suhteet, jotka kantajalla oli yrityksiin, jotka toimivat eri markkinoilla tai aloilla, jotka eivät kuulu asetuksen N:o 1907/2006 soveltamisalaan. Ei siis ole mitään oikeutettua ja kohtuullista syytä pyytää kantajaa selvittämään suhteitaan näihin yrityksiin. Tämä on totta erityisesti kantajan osalta, joka on tuotantoyritys eikä maahantuontiyritys. Nämä kaksi toimintaa ovat hyvin erilaisia, eikä niihin saisi soveltaa samaa säännöstöä. ECHAn omaksuma lähestymistapa merkitsee sitä, että yritykset, joiden tuotantomäärät ja liikevaihdot ovat hyvin erilaisia, joutuvat maksamaan samansuuruisen maksun. Tämä johtaa siihen, että taloudellisesti erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavalla. Suosituksessa 2003/361 säädetään kolmesta ensisijaisesta perusteesta pk-yrityksen käsitteen määrittelemiseksi. Mainitun suosituksen alaperusteiden, joilla on erilaiset tarkoitukset, mukaan on kuitenkin niin, että yritysten, joihin on olemassa suhde luonnollisen henkilön tai luonnollisten henkilöiden ryhmän välityksellä, voidaan katsoa olevan sidoksissa ainoastaan, jos ne toimivat samoilla markkinoilla tai lähimarkkinoilla. Kantaja kuuluu kuitenkin käsiteltävässä tapauksessa ”yhdessä toimivien luonnollisten henkilöiden ryhmä[ä]n”. ECHAn olisi siis pitänyt jättää tutkintansa ulkopuolelle suhteet, jotka kantajalla voisi olla kyseessä oleviin kolmansiin yhtiöihin, jotka eivät toimi samoilla markkinoilla tai lähimarkkinoilla. ECHAn päätös soveltaa suosituksessa 2003/361 vahvistettuja sääntöjä suppeasti on ristiriidassa myös suhteellisuusperiaatteen kanssa. Kantaja huomauttaa lopuksi, että ECHA ei ole tarkastanut sitä, käytetäänkö äänimäärän osalta todellisuudessa määräysvaltaa.

97

ECHA kiistää kantajan esittämät väitteet.

98

Ensimmäiseksi on todettava kantajan väitteestä, jolla pyritään jättämään pk-yritysten määritelmän ulkopuolelle asetusta N:o 340/2008 sovellettaessa suhteet, jotka voivat vallita eri markkinoilla tai asetuksen N:o 1907/2006 soveltamisalan ulkopuolelle jäävillä aloilla toimivien yritysten välillä, ettei sillä ole mitään oikeudellista perustaa. Kuten suosituksen 2003/361, johon asetuksessa N:o 340/2008 viitataan, johdanto-osan yhdeksännestä perustelukappaleesta seuraa, niiden suhteiden arvioinnilla, jotka voivat vallita eri yritysten välillä, pyritään siihen, ettei pk-yritykseksi voida luonnehtia yritysryhmiä, joiden taloudellinen valta on suurempi kuin pk-yritykseksi katsottavan yrityksen. Kyseinen taloudellinen valta ei voi, jollei toisin ole osoitettu, rajoittua yritysryhmiin, jotka toimivat samoilla markkinoilla tai asetuksen N:o 1907/2006 soveltamisalaan kuuluvilla aloilla. Muunlaisen tulkinnan johdosta pk-yritysten määritelmä, joka sisältyy suositukseen 2003/361 ja jota sovelletaan nimenomaisen viittauksen kautta asetuksen N:o 1907/2006 yhteydessä, jäisi tarkoituksettomaksi. Sama koskee kantajan tekemää eroa tuotantoyritysten ja maahantuontiyritysten välillä.

99

Toiseksi on todettava siitä kantajan väitteestä, jonka mukaan se kuuluu suosituksessa 2003/361 tarkoitettuun ”yhdessä toimivien luonnollisten henkilöiden ryhmä[än]”, että se on selvästi perusteeton. Tältä osin on korostettava, että suosituksen 2003/361 liitteessä olevassa 3 artiklan 3 kohdan neljännessä alakohdassa säädetään, että ”yritykset, joilla on jokin [samassa liitteessä olevan 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa luetelluista] suhteista luonnollisen henkilön tai yhdessä toimivien luonnollisten henkilöiden ryhmän kautta, katsotaan myös sidosyrityksiksi, jos ne harjoittavat toimintaansa tai osaa toiminnoistaan samoilla merkityksellisillä markkinoilla tai lähimarkkinoilla”. Kantajalla on kuitenkin suosituksen 2003/361 liitteessä olevan 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa lueteltujen kaltaisia suhteita suoraan Sacedin ja Cogefinin kanssa eikä luonnollisen henkilön tai yhdessä toimivien luonnollisten henkilöiden ryhmän kautta, koska sillä on hallinnassaan yli 50 prosenttia niiden pääomasta ja koska – kuten ECHA väittää perustellusti kirjoitelmissaan – on olemassa olettama, jonka mukaan sillä on hallussaan enemmistö kyseisten yritysten äänimäärästä. Kantaja ei ole kyennyt osoittamaan, ettei tilanne ollut tällainen, vaikka sen tehtävänä on ECHAn pyynnöstä osoittaa, että se on oikeutettu alennettuun maksuun tai maksusta luopumiseen (asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohta). Se, että kantajan yhtiöosuudet ovat luonnollisten henkiöiden hallussa, ei voi muuttaa tätä päätelmää.

100

Siltä osin kuin kantaja vetoaa kolmanneksi suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, on todettava, että kantajan mielestä ECHA on soveltanut suositusta 2003/361 virheellisesti. Koska ECHA ei ole edellä esitetyistä syistä tehnyt virhettä soveltaessaan suositusta 2003/361, myös kantajan suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen perustuva väite on hylättävä.

101

Edellä esitetyn perusteella kantajan toinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

102

Kantaja väittää ensimmäisen kanneperusteen jatkeessa, että ECHAn pääjohtajalla ei ole toimivaltaa tehdä tai allekirjoittaa päätöstä, joka koskee rekisteröityjen yritysten kokoa, eikä päättää, onko alennetun maksun sijasta sovellettava koko maksua, ja asettaa hallinnollinen maksu. Pääjohtajan ainoana tehtävänä on ECHAn päätöksen korjaaminen kanteen johdosta. Päätös SME(2013) 1328 on siis mitätön.

103

ECHA kiistää kantajan esittämät väitteet.

104

Tältä osin on riittävää todeta, että – kuten ECHA on perustellusti huomauttanut kirjelmissään – asetuksen N:o 1907/2006 83 artiklan 2 kohdassa säädetään, että pääjohtaja on ECHAn ”laillinen edustaja”. Pääjohtajan tehtävänä on tässä yhteydessä muun muassa ECHAn ”juoksevien asioiden hoito” (asetuksen N:o 1907/2006 83 artiklan 2 kohdan a alakohta). Asetuksen N:o 1907/2006 100 artiklan 2 kohdan nojalla ECHAa ”edustaa sen pääjohtaja”. Pääjohtajan vastuulla olevan ECHAn talousarvion toteuttamisen yhteydessä pääjohtaja hoitaa tulojen ja menojen hyväksyjän tehtäviä (asetuksen N:o 1907/2006 97 artikla). Koska ECHAlla oli rekisteröijäyritysten koon tarkastamiseen tarvittava toimivalta, kuten kantajan ensimmäisen kanneperusteen tutkinnan aikana on mainittu, ja näin ollen toimivalta pyytää ECHAlle maksettavien maksujen ja hallinnollisten maksujen suorittamista, siihen, että ECHAn pääjohtaja allekirjoitti päätöksen SME(2013) 1328, ei liity mitään lainvastaisuutta.

105

Kantajan esittämä kolmas kanneperuste on siis hylättävä perusteettomana.

106

Kantaja huomauttaa, että ECHAn toimivalta maksuja perittäessä rajoittuu täytäntöönpanoon. Ainoa ECHAn hallintoneuvostolle annettu tehtävä muodostuu maksujen luokittelusta. Komission asiana on vahvistaa maksujen määrät asetuksen N:o 1907/2006 74 artiklan 1 kohdassa säädetyn säännön mukaisesti. Asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdassa viitataan lisäksi ”hallinnolliseen maksuun” yksikössä, mikä estää kantajan mukaan erilaisten maksujen vahvistamisen yritysten koon mukaan toisin kuin mitä käsiteltävässä tapauksessa on tehty. ECHA ei olisi myöskään voinut määrittää sen taseen tuloihin tarkoitetun hallinnollisen maksun määrää. Asetuksessa N:o 340/2008 ja täytäntöönpanoasetuksessa N:o 254/2013 ei ole lopuksi mitään erityistä hallinnollista maksua tai ainakin sen soveltamista koskevaa säännöstä. Komissio on siis katsonut paremmaksi luopua siitä juuri tällä hetkellä. ECHA ei olisi siis voinut vahvistaa päätöksillä MB/D/29/2010 ja MB/21/2012/D hallinnollisen maksun määrää. ECHA on tullut kansallisten viranomaisten sijaan SEU 5 artiklan vastaisesti ottamalla käyttöön hallinnolliseksi maksuksi naamioidun taloudellisen seuraamuksen. Kantaja toteaa vielä, että ECHAn näkemys, jonka mukaan hallinnollisen maksun tavoitteena on kattaa aiheutuneet kustannukset, on ristiriidassa sen kanssa, että eräiden tarkastettujen yritysten ei tarvitse maksaa mainittua maksua, jos niiden ilmoitusta pidetään tutkinnan jälkeen moitteettomana. Jos hallinnollisten maksujen tarkoituksena on kattaa ECHAlle aiheutuneet kustannukset, kyseiset kustannukset olisi pitänyt jakaa oikeudenmukaisesti kaikkien rekisteröintiä hakevien yritysten kesken.

107

ECHA kiistää kantajan esittämät väitteet.

108

Alustavasti on huomautettava, että kanteen neljäs kanneperuste koskee nimenomaisesti päätöksiä MB/D/29/2010 ja MB/21/2012/D.

109

On kuitenkin huomautettava, että kumoamiskanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se kohdistuu päätöksiin MB/D/29/2010 ja MB/21/2012/D (ks. edellä 44 ja 60 kohta).

110

Vaikka oletetaan, että neljättä kanneperustetta voidaan tulkita siten, että siinä esitetään todellisuudessa päätöksiä MB/D/29/2010 ja MB/21/2012/D koskeva lainvastaisuusväite, se on joka tapauksessa perusteeton.

111

Ensimmäiseksi on todettava niistä kantajan väitteistä, joilla pyritään kyseenalaistamaan ECHAn toimivalta vahvistaa hallinnollisen maksun määrä ja määrittää taseensa tuloihin tarkoitetun hallinnollisen maksun määrä, että niissä toistuvat lähinnä ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä täydentävästi esitetyt väitteet, jotka koskevat päätöstä SME(2013) 1328. Samoista edellä 93 ja 94 kohdassa mainituista syistä kantajan tältä osin esittämät väitteet on hylättävä.

112

Toiseksi on todettava siitä seikasta, että ECHA olisi SEU 5 artiklan vastaisesti tullut kansallisten viranomaisten sijaan ottamalla käyttöön hallinnolliseksi maksuksi naamioidun taloudellisen seuraamuksen, että se on perusteeton. Tältä osin on huomautettava, että asetuksen N:o 340/2008 johdanto-osan 11 perustelukappaleessa täsmennetään, että ”väärien tietojen antaminen olisi pyrittävä estämään [ECHAn] perimällä hallinnollisella maksulla ja tarvittaessa jäsenvaltioiden määräämällä vaikutukseltaan varoittavalla sakolla”. Tästä perustelukappaleesta ilmenee, että hallinnollisen maksun asettamisella pyritään osaltaan estämään se, että yritykset antavat vääriä tietoja. Kyseisestä perustelukappaleesta seuraa myös, että hallinnollista maksua ei voida rinnastaa sakkoon (tuomio 2.10.2014, Spraylat v. ECHA, T‑177/12, EU:T:2014:849, 34 kohta). Kantaja ei ole kuitenkaan esittänyt seikkoja, joiden nojalla voitaisiin katsoa, että sille nyt käsiteltävässä tapauksessa asetettu hallinnollinen maksu oli rinnastettavissa sakkoon. Erityisesti on todettava, että kantajan väite nojaa olennaisilta osin siihen, että hallinnollisen maksun määrä on laskettu sellaisten ECHAlle aiheutuneiden tarkastuskustannusten perusteella, joihin kuuluvat myös kustannukset, joita eivät lopulta kata yritykset, jotka ovat toimittaneet asianmukaisesti niiden kokoa koskevat tiedot. Kyseisen seikan perusteella ei kuitenkaan sellaisenaan voida päätellä, että kantajalle käsiteltävässä tapauksessa asetetun kaltaisen hallinnollisen maksun määrä on rinnastettava sakkoon, koska hallinnollisella maksulla pyritään osaltaan myös estämään se, että yritykset antavat vääriä tietoja. Asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdan mukaan on lisäksi niin, että jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka väittää olevansa oikeutettu alennettuun maksuun tai maksusta luopumiseen, ei pysty osoittamaan olevansa oikeutettu tällaiseen alennettuun maksuun tai maksusta luopumiseen, ECHA perii maksun täysimääräisenä sekä hallinnollisen maksun. Tästä seuraa, että pelkästään luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka eivät pysty osoittamaan olevansa oikeutettuja alennettuun maksuun tai maksusta luopumiseen, ovat velvollisia maksamaan ECHAlle hallinnollisen maksun.

113

Kolmanneksi on todettava kantajan väitteestä, jonka mukaan asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdan mukaan ei ole mahdollista vahvistaa erilaisia hallinnollisia maksuja yritysten koon mukaan, että se perustuu virheelliseen tulkintaa siitä, että merkityksellisessä säännöstössä käytetään yksikössä ilmaisua ”hallinnollinen maksu”. Se, että asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdan asiayhteydessä kyseistä ilmaisua käytetään yksikössä, tarkoittaa näet sitä, että kun luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ei pysty osoittamaan olevansa oikeutettu vaadittuun alennettuun maksuun, ECHA perii siltä hallinnollisen maksun. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että kyseisen hallinnollisen maksun määrän olisi oltava yhtä suuri kaikkien rekisteröijäyritysten osalta niiden koosta riippumatta. Erityisesti on korostettava, että yhtenä asetuksen N:o 1907/2006 tavoitteena on ottaa huomioon pk-yritysten erityistilanne, kuten muun muassa mainitun asetuksen johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleesta ja 74 artiklan 3 kohdasta ilmenee. Lisäksi on todettava nimenomaisesti, että asetuksen N:o 340/2008 johdanto-osan yhdeksännen perustelukappaleen mukaan ”alennettuja maksuja olisi sovellettava – – [pk-yrityksiin]”. On myös huomautettava, että hallinnollisen maksun asettamisella pyritään osaltaan estämään se, että yritykset antavat vääriä tietoja, kuten edellä 112 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä seuraa. Kyseiseen päämäärään pyrkiminen voi edellyttää tarvittaessa rekisteröijäyritysten todellisen koon huomioon ottamista.

114

Kaikkien näiden seikkojen perusteella on hylättävä kantajan neljäs kanneperuste ja näin ollen kanne siltä osin kuin siinä vaaditaan päätöksen SME(2013) 1328 kumoamista.

115

Kantaja vaatii kahdella viimeisellä vaatimuksellaan yhtäältä, että ECHAn väitetysti perusteettomasti saamat summat palautetaan tai toisaalta, että ECHA velvoitetaan korvaamaan aiheutunut vahinko.

116

Tältä on riittävää todeta tarvitsematta ottaa kantaa näiden kahden vaatimuksen tutkittavaksi ottamiseen, että ne liittyvät läheisesti päävaatimukseen, jolla pyritään riidanalaisten toimien kumoamiseen, eivätkä ne perustu kumoamiskanteen yhteydessä tutkituista perusteista poikkeaviin perusteisiin. Siltä osin kuin mainitut kanneperusteet on hylätty perusteettomina, on hylättävä myös vaatimukset, joilla pyritään saamaan ECHAlta palautusta tai vahingonkorvausta.

117

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission ja ECHAn vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

Asian tausta

Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

1. Kanteen tutkittavaksi ottaminen siltä osin kuin se on nostettu komissiota vastaan

2. Tiettyjen ECHAa vastaan nostetun kumoamiskanteen vaatimusten tutkittavaksi ottaminen

3. Asiakysymys

Kumoamisvaatimukset

Alustavat huomautukset päätöksen SME(2013) 1328 perusteluista

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu ECHAlta puuttuneeseen toimivaltaan, kyseisen toimivallan väärinkäyttöön ja sen ylittämiseen päätöstä SME(2013) 1328 tehtäessä

– Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka perustuu ECHAlta puuttuneeseen toimivaltaan arvioida rekisteröijäyritysten kokoa

– Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa, joka perustuu toimivallan ylittämiseen tai sen väärinkäyttöön suositusta 2003/361 sovellettaessa

– Ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa, joka perustuu toimivallan ylittämiseen tai sen väärinkäyttöön kantajalta pyydettyjen tietojen osalta

– Vastausvaiheessa esitetyt lisäväitteet

Toinen kanneperuste, joka perustuu suositusta 2003/361 sovellettaessa tehtyyn virheeseen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen

Kolmas kanneperuste, joka perustuu ECHAn pääjohtajalta puuttuneeseen toimivaltaan ja kyseisen toimivallan väärinkäyttöön

Neljäs kanneperuste, joka perustuu ECHAlta puuttuneeseen toimivaltaan, kyseisen toimivallan väärinkäyttöön ja sen ylittämiseen sekä SEU 5 artiklan rikkomiseen päätöksiä MB/D/29/2010 ja MB/21/2012/D tehtäessä

Vaatimukset, joilla pyritään saamaan ECHAlta korvausta tai vahingonkorvausta

Oikeudenkäyntikulut