23

Kantajat nostivat nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 13.2.2013 toimittamallaan kannekirjelmällä.

24

Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari määrättiin kolmanteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi esillä oleva asia siis siirrettiin.

25

Kantajat esittivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.2.2014 toimittamallaan kirjeellä vastaajan vastauskirjelmää koskevat huomautukset. Komissio esitti kyseistä asiakirjaa koskevat huomautuksensa 28.2.2014 päivätyllä kirjeellä. Kumpikin näistä asiakirjoista otettiin asian asiakirja-aineistoon jaoston puheenjohtajan 7.3.2014 tekemällä päätöksellä.

26

Unionin yleinen tuomioistuin (kolmas jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen ja esitti 2.5.1991 annetun työjärjestyksensä 64 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina asianosaisille eräitä kysymyksiä. Kyseistä pyyntöä noudatettiin asetetussa määräajassa.

27

Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 11.11.2014 pidetyssä istunnossa. Kyseisen istunnon aikana päätettiin, että asianosaisia kehotetaan toimittamaan mahdolliset huomautuksensa unionin tuomioistuimen 12.11.2014 antamasta tuomiosta Guardian Industries ja Guardian Europe v. komissio (C‑580/12 P, Kok.) kymmenen päivän kuluessa mainitun tuomion julistamispäivästä alkaen; kyseistä määräaikaa jatkettiin komission pyynnöstä sen osalta 28.11.2014 saakka.

28

Komissio vastasi tähän pyyntöön unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.11.2014 toimitetulla kirjeellä. Kantajat eivät esittäneet huomautuksia.

29

Päätöksellä, joka tehtiin 28.11.2014, päätettiin, ettei komission toimittamaa asiakirjaa, joka koskee istunnon pöytäkirjaa, oteta asian asiakirja-aineistoon.

30

Asian käsittelyn suullinen vaihe päätettiin 5.12.2014.

31

Unionin yleinen tuomioistuin päätti 26.5.2015 antamallaan määräyksellä aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 62 artiklan nojalla.

32

Unionin yleinen tuomioistuin kehotti asianosaisia 2.5.1991 annetun työjärjestyksensä 64 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina toimittamaan mahdolliset huomautuksena julkisasiamies Wathelet’n asiassa InnoLux v. komissio (C‑231/14 P, Kok.) esittämästä ratkaisuehdotuksesta. Kyseistä pyyntöä noudatettiin asetetussa määräajassa. Asianosaiset esittivät tämän jälkeen huomautuksensa mainitun prosessinjohtotoimen yhteydessä annetuista vastauksista ja erityisesti sakkojen laskennasta ja määrästä.

33

Asian käsittelyn suullinen vaihe päätettiin 10.7.2015.

34

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

35

Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

153

Kantajat väittävät, että riidanalaisessa päätöksessä käytetty menetelmä Euroopan talousalueella muutettujen tuotteiden muodossa tapahtuneen suoran myynnin arvon laskemiseksi on virheellinen, ja se on johtanut suhteettomaan sakkoon kyseisellä myynnillä markkinoihin olevaan todelliseen vaikutukseen nähden. Ne korostavat tässä yhteydessä ensinnäkin, että komission 4.3.2011 päivätyn tietojensaantipyynnön mukaan kyseisen myynnin arvo oli laskettava siten, että se oli keskiarvo Euroopan talousalueella saman ajanjakson aikana toteutuneen suoran myynnin arvosta kerrottuna asianomaisten värikuvaputkien määrällä. Ne väittävät siten, että komission menetelmässä lähdettiin virheellisestä lähtökohdasta, jonka mukaan muutettujen tuotteiden osaksi liitettyjen värikuvaputkien keskiarvo vastasi Euroopan talousalueella toteutuneen värikuvaputkien suoran myynnin keskiarvoa. Kyseisessä lähestymistavassa ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että Panasonicin osalta värikuvaputket, jotka konserni on liittänyt muutettujen tuotteiden osaksi, ovat yleisesti kooltaan pienempiä ja niiden taloudellinen arvo on siis pienempi kuin Euroopan talousalueella suoraan kolmansille myytyjen värikuvaputkien arvo, kuten kantajien komission tietojensaantipyyntöön 20.4.2011 antamaan vastaukseen liitetyssä konsulttitoimiston kilpailutaloutta koskevassa kertomuksessa osoitetaan. Kantajat väittävät toiseksi, että siitä komission suosittelemasta lähestymistavasta poiketen, joka perustui yksinomaan ajanjaksoon, jonka aikana värikuvaputkia oli myyty kolmansille, niiden ehdottama menetelmä oli täsmällisempi, koska se perustui painotettuun keskiarvoon, jossa otetaan huomioon sekä ajanjakso että Panasonicin televisioiden osaksi liitettyjen värikuvaputkien koko. Vaikka komissio ei olekaan kieltänyt kantajien toimittamien tietojen oikeellisuutta, nämä moittivat komissiota siitä, ettei se ole ottanut niitä huomioon kantajille riidanalaisessa päätöksessä määrätyn sakon määrän laskemiseksi.

154

Komissio väittää, ettei vuoden 2006 suuntaviivoissa edellytetä ottamaan huomioon SEUT 101 artiklan rikkomisella markkinoihin olevaa todellista vaikutusta. Se korostaa lisäksi, etteivät kantajat ehdota vaihtoehtoista menetelmää sen vuoksi, että se olisi täsmällisempi, vaan yksinomaan sen vuoksi, että myynnin arvo ja näin ollen sakon määrä osoittautuu sen johdosta pienemmäksi. Komissio väittää, ettei sen ole mitenkään valittava erityistä menetelmää, joka johtaisi pienempään sakon määrään, vaan sen on ainoastaan sovellettava vuoden 2006 suuntaviivoja tavalla, joka kuvastaa riittävästi rikkomisen tosiasiallisuutta kokonaisuudessaan.

155

Tässä yhteydessä on huomautettava unionin tuomioistuimien komission kilpailuasioissa tekemiin päätöksiin kohdistamasta valvonnasta, että täysi harkintavalta merkitsee sitä, että kyseiset tuomioistuimet voivat muuttaa riidanalaista toimea, jopa silloin, kun sitä ei kumota, ja ottaa huomioon kaikki tosiseikat muuttaakseen esimerkiksi sakon määrää (ks. tuomio 3.9.2009, Prym ja Prym Consumer v. komissio, C-534/07 P, Kok., s. I-7415, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

156

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä tosin ilmenee, että täyden harkintavallan käyttäminen ei saa johtaa siihen, että yrityksiä, jotka ovat olleet osallisina SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaisessa sopimuksessa tai yhdenmukaistetussa menettelytavassa, kohdellaan eri tavalla sakkojen suuruudesta päätettäessä (edellä 51 kohdassa mainittu tuomio Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, 617 kohta ja tuomio 25.1.2007, Dalmine v. komissio, C-407/04 P, Kok., s. I-829, 152 kohta). Jos unionin yleinen tuomioistuin aikoo yhden kyseessä olevan yrityksen osalta nimenomaisesti poiketa komission käyttämästä laskentatavasta, jota se ei ole kyseenalaistanut, sen on selitettävä tämä tuomiossa (tuomio 18.9.2003, Volkswagen v. komissio, C-338/00 P, Kok., s. I-9189, 146 kohta ja tuomio 30.5.2013, Quinn Barlo ym. v. komissio, C‑70/12 P, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 46 kohta).

157

Tämän jälkeen on huomautettava, että komissio käyttää vuoden 2006 suuntaviivojen 13 kohdan mukaan asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävän sakon perusmäärän määrittämiseksi sellaisten rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvien tavaroiden tai palveluiden myyntiarvoa, jotka yritys on myynyt Euroopan talousalueen alueella sijaitsevalla asian kannalta merkityksellisellä maantieteellisellä alueella.

158

Kuten edellä 16 kohdassa on huomautettu, riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että komissio on sakkojen perusmäärän määrittämiseksi ottanut huomioon Euroopan talousalueella koko rikkomisajanjakson aikana jonkin mainitun päätöksen adressaatin toimesta tapahtuneen värikuvaputkien – jotka on myyty sellaisinaan tai muutettujen tuotteiden muodossa – suoran myynnin osuuden kerrottuna kyseisten adressaattien kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistumisvuosien määrällä (1020, 1021, 1034, 1042 ja 1056 perustelukappale).

159

Komissio on riidanalaisen päätöksen 1022 perustelukappaleessa korostanut, että vaikka Euroopan talousalueella muutettujen tuotteiden muodossa tapahtuneen suoran myynnin huomioon ottaminen on johtanut siihen, että konsernin sisäinen myynti on luettu mukaan tiettyjen osapuolten osalta, mukaan lukien yhteisyritysten emoyhtiöt, keskittymisellä rikkomisessa kyseessä olevan tuotteen ensimmäiseen myyntiin Euroopan talousalueella – riippumatta siitä, onko kyseinen tuote muutettu tuote vai ei – asiakkaalle tai yritykselle, joka ei kuulunut toimittajana olevaan yritykseen, taattiin se, ettei vertikaalisesti integroituneiden yritysten ja yritysten, jotka eivät olleet vertikaalisesti integroituneita, välillä ollut syrjintää.

160

Komissio on lisäksi huomauttanut riidanalaisen päätöksen 1026 perustelukappaleessa, että kun se keskittyi Euroopan talousalueella tapahtuneen suoran myynnin arvoon ja Euroopan talousalueella muutettujen tuotteiden muodossa tapahtuneen suoran myynnin arvoon, sen tavoitteena oli sisällyttää pysyvästi myynnin arvoon kartellin kohteena olleet tuotteet ainoastaan, jos ne oli myyty ensimmäistä kertaa kartelliin kuuluvien yritysten ulkopuoliselle, Euroopan talousalueella sijaitsevalle asiakkaalle. Se on lisäksi korostanut, ettei se ole ottanut huomioon muutetun tuotteen arvoa kokonaisuudessaan vaan ainoastaan sen osaksi otettujen värikuvaputkien arvon. Komissio toteaa lopuksi huomauttaneensa riidanalaisen päätöksen 1027 ja 1028 perustelukappaleessa, että siltä osin kuin määriä koskeva yhteistoiminta ja tuotannon rajoittaminen olivat koskeneet kartellin osallistujien tuotantoa ja myyntiä kokonaisuudessaan, myynti konsernin sisäisille asiakkaille muodosti osan kartellin keskusteluista.

161

On korostettava, etteivät kantajat riitauta konsernin sisäisen myynnin tai muutettujen tuotteiden muodossa tapahtuneen suoran myynnin huomioon ottamista niille määrätyn sakon määrän laskemiseksi, vaan ne kyseenalaistavat komission kyseisen myynnin arvosta tekemän laskelman, sellaisena kuin se perustuu riidanalaiseen päätökseen, oikeellisuuden. Ne väittävät tässä yhteydessä tuoneensa tämän seikan esiin komission 4.4.2011 päivättyyn tietojensaantipyyntöön 20.4.2011 antamassaan vastauksessa.

162

Kantajat ovat istunnossa täsmentäneet toimittaneensa komissiolle täsmällisiä lukuja, joissa otettiin mahdollisuuksien mukaan huomioon integroitujen värikuvaputkien määrä niiden koon ja hinnan mukaan kutakin kyseessä olevaa vuotta kohden. Kantajat ovat lisäksi toistaneet väitteensä, jonka mukaan on niin, että vaikka komissio ei ole kiistänyt kyseisten tietojen oikeellisuutta, se on kuitenkin jättänyt ne huomiotta esittämättä tälle mitään perustelua.

163

Komissio on vahvistanut, ettei se ole kiistänyt kyseessä olevien tietojen oikeellisuutta, mutta se on väittänyt, että se, että kantajiin sovelletaan erilaista menetelmää kuin sellaisiin riidanalaisen päätöksen muihin adressaatteihin, jotka eivät ole toimittaneet tällaisia tietoja, olisi merkinnyt yhdenmukaisen kohtelun periaatteen loukkaamista. Komissio on lisäksi todennut, että jos unionin yleisen tuomioistuimen olisi katsottava, että kantajien esittämät luvut ovat täsmällisempiä, se ei vastusta sitä, että niihin perustuvaa laskelmaa käytetään sakon määrän uudelleen laskemiseen.

164

On korostettava, että – kuten riidanalaisen päätöksen 1032 perustelukappaleessa on todettu – mainitun päätöksen adressaatteja oli 4.3.2011 päivätyllä kirjeellä kehotettu käyttämään niiden myynnin arvon laskentaperustana erityisiä tietoja niiden suorasta myynnistä Euroopan talousalueella ja niiden suorasta myynnistä Euroopan talousalueella muutettujen tuotteiden muodossa ja niille oli ilmoitettu siitä tavasta, jolla kaikki vaaditut luvut oli laskettava. Tässä tarkoituksessa laadittuun kyselyyn vastaamiseksi kyseisen kirjeen liitteessä I esitetyistä ohjeista ilmenee, että komission suosittelema laskentatapa perustui – siltä osin kuin oli kyse suorasta myynnistä Euroopan talousalueella muutettujen tuotteiden muodossa – saman ajanjakson aikana Euroopan talousalueella toteutuneen suoran myynnin keskiarvoon kerrottuna kyseessä olevien värikuvaputkien määrällä. Jos Euroopan talousalueella ei ollut merkityksellisen ajanjakson aikana ollut suoraa myyntiä tai jos kyseinen myynti ei ollut ollut edustavaa, asianomaisia yrityksiä kehotettiin ottamaan yhteyttä komissioon vaihtoehtoisesta laskentatavasta keskustelemiseksi.

165

On todettava, että kantajien 20.4.2011 antamasta vastauksesta komission tiedonsaantipyyntöön ilmenee, että kantajat ovat ehdottaneet vaihtoehtoista tapaa laskea Euroopan talousalueella muutettujen tuotteiden muodossa toteutuneen suoran myynnin arvo, ja kyseinen tapa oli esitetty 19.4.2011 päivätyssä RBB Economicsin (ks. edellä 153 kohta) laatimassa taloudellisessa selonteossa, joka on liitetty mainittuun vastaukseen. Kyseisessä laskentatavassa otettiin huomioon mainittuun myyntiin liittyvien värikuvaputkien painotettu keskiarvo niiden todellisen koon ja kyseessä olevan ajanjakson mukaan käyttämällä kantajien toimittamia lukuja. Selonteossa Euroopan talousalueella muutettujen tuotteiden muodossa toteutuneen suoran myynnin arvo laskettiin yhdistämällä kunkin kokoiseen rikkomisajanjakson aikana myytyyn televisioon samankokoisten värikuvaputkien keskiarvo. Jos samankokoisia värikuvaputkia ei ollut myyty tietyn ajanjakson aikana, mainitussa selonteossa käytetyissä tiedoissa nojauduttiin kaikkien kyseisen ajanjakson aikana myytyjen kaikenkokoisten värikuvaputkien painotettuun keskiarvoon noudattaen tältä osin komission laskentatapaa.

166

Kantajien mukaan niiden lähestymistapa johtaa täsmällisempään ja todenmukaisempaan tulokseen, kun taas komission käyttämä menetelmä voisi merkitä sitä, että pienemmän kokoisiin televisioihin kohdistetaan suurikokoisten värikuvaputkien hinnat.

167

Tässä yhteydessä on muistutettava, että vuoden 2006 suuntaviivojen 15 kohdan mukaan komission on käytettävä yrityksen myynnin arvon määrittämiseksi tarkimpia saatavilla olevia tietoja kyseisestä yrityksestä. Koska komission saatavilla oli tietoja, jotka kuvastivat täsmällisemmin Euroopan talousalueella muutettujen tuotteiden muodossa toteutuneen suoran myynnin arvoa, minkä komissio on lisäksi istunnossa myöntänyt, on riittävää todeta, että komissio on esittämättä mitään perustelua poikennut näistä suuntaviivoista siltä osin kuin on kyse kantajille määrättyjen sakkojen perusmäärän laskemisesta.

168

Unionin tuomioistuin on jo katsonut, että suuntaviivoissa vahvistetaan käytännesääntöjä, joissa ilmaistaan noudatettava käytäntö ja joista komissio voi poiketa yksittäistapauksessa vain, jos se perustelee kyseisen poikkeamisen syillä, jotka ovat sopusoinnussa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa. Kun komissio antaa tällaisia käytännesääntöjä ja ne julkaisemalla ilmoittaa, että niitä sovelletaan tuosta hetkestä lähtien niissä tarkoitettuihin tilanteisiin, se rajoittaa oman harkintavaltansa käyttämistä eikä voi poiketa näistä säännöistä sillä uhalla, että sen mahdollisesti katsottaisiin loukanneen yleisiä oikeusperiaatteita, kuten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta tai luottamuksensuojan periaatetta (yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 18.6.2005, Dansk Rørindustri ym. v. komissio, C-189/02 P, C-202/02 P, C-205/02 P-C-208/02 P ja C-213/02 P, Kok., s. I-5425, 209 ja 211 kohta). Vaikka komissiolla onkin velvollisuus noudattaa luottamuksensuojan periaatetta, kun se soveltaa viitteellisiä sääntöjä, jotka se on itselleen asettanut, tämä periaate ei voi sitoa samalla tavalla unionin tuomioistuimia, koska niiden tarkoituksena ei ole soveltaa erityistä sakkojen määrän laskentatapaa niiden käyttäessä täyttä harkintavaltaansa vaan ne tutkivat tapauskohtaisesti niiden käsiteltäväksi saatettuja tilanteita ottamalla huomioon kaikki niihin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat (ks. vastaavasti edellä 156 kohdassa mainittu tuomio 30.5.2013, Quinn Barlo ym. v. komissio, 53 kohta).

169

Unionin yleisen tuomioistuimen on siis otettava huomioon täyden harkintavaltansa nojalla kantajille määrättyjen sakkojen määrän vahvistamiseksi kantajien hallinnollisessa menettelyssä toimittamat luvut, joiden oikeellisuutta komissio ei ole kiistänyt. Tässä yhteydessä on kuitenkin korostettava, että kantajat ovat vastauksena edellä 32 kohdassa tarkoitettuihin prosessinjohtotoimiin täsmentäneet, että kanteessa esitetyt luvut, jotka koskevat Panasonicin myynnin kokonaisarvoa 31.3.2003 saakka, sisältävät virheellisesti myös vuoden 1999 heinäkuun myynnin, ja ne ovat toimittaneet tältä osin oikaistut tiedot, joita komissio ei ole riitauttanut.

170

Edellä esitetystä ilmenee, että ensimmäinen osa on hyväksyttävä.

[– –]

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: