7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/29

1)

Sovelletaanko direktiivillä 1999/70/EY (1) osaksi unionin oikeutta otetun määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen lausekkeita merenkulkualalla tehtävään työhön, ja onko erityisesti 2 lausekkeen 1 kohta sovellettavissa myös määräaikaisiin työntekijöihin, jotka on otettu palvelukseen reittialuksille, jotka ajavat päivittäisiä yhteyksiä?

2)

Ovatko direktiivillä 1999/70/EY osaksi unionin oikeutta otettu puitesopimus ja erityisesti sen 3 lausekkeen 1 kohta esteenä kansalliselle lainsäädännölle (merenkulkulain 332 §), jossa säädetään sopimuksen ”keston” eikä ”määräajan” ilmoittamisesta, ja onko määräys, jossa sopimuksen kesto ilmoitetaan mainitsemalla sen varma päättyminen (”enintään 78 päivää”) mutta jättämällä ajankohta epävarmaksi, kyseisen direktiivin mukainen?

3)

Ovatko direktiivillä 1999/70/EY osaksi unionin oikeutta otettu puitesopimus ja erityisesti sen 3 lausekkeen 1 kohta esteenä kansalliselle lainsäädännölle (merenkulkulain 325, 326 ja 332 §), jossa yksilöidään määräaikaisen sopimuksen objektiivisina perusteina vain suoritettavan matkan tai suoritettavien matkojen mainitseminen, jolloin sopimuksen kohde (työsuoritus) on olennaisilta osin sama kuin syy (määräaikaisen työsopimuksen tekemisen peruste)?

4)

Onko direktiivillä osaksi unionin oikeutta otettu puitesopimus esteenä kansalliselle lainsäädännölle (tässä tapauksessa merenkulkulain säännöksille), jonka mukaan silloin, jos sopimuksia on tehty peräkkäin (niin, että 5 lausekkeen mukaiset väärinkäytöksen edellytykset täyttyvät), ei ole mahdollista muuttaa niitä toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi (toimenpide, josta säädetään merenkulkulain 326 §:ssä ainoastaan niiden tapausten varalta, joissa palvelukseen otettu henkilö on keskeytymättä palveluksessa yli vuoden ajan ja joissa sopimuksen päättymisen ja sitä seuraavan sopimuksen tekemisen välillä on kulunut enintään 60 päivää)?