—

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään K. Bulterman ja B. Koopman,

—

Espanjan hallitus, asiamiehenään L. Banciella Rodríguez-Miñón,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään J.-F. Brakeland ja K. Talabér-Ritz,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee huumausaineiden lähtöaineista 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 273/2004 (EUVL L 47, s. 1) 2 artiklan a, b, d ja f alakohdan sekä yhteisön ja kolmansien maiden välisen huumausaineiden lähtöaineiden kaupan valvontaa koskevista säännöistä 22.12.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 111/2005 (EUVL 2005, L 22, s. 1) 2 artiklan a ja f alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty käsiteltäessä Gieleniä, Geeringsiä, F. A. C. Pruijmboomia ja A. A. Pruijmboomia vastaan nostettuja syytteitä alfa-asetyylifenyyliasetonitriili‑nimisen aineen (jäljempänä APAAN) luvattomasta tuonnista ja/tai viennistä Euroopan unionin tullialueella ja toissijaisesti saman aineen luvattomasta hallussapidosta ja markkinoille saattamisesta.

3

Unionin lainsäätäjä päätti huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laittomassa valmistuksessa yleensä käytettyjen aineiden kulkeutumisen estämiseksi valvonta- ja tarkastustoimista, joihin kuuluu sisäisenä osiona asetus N:o 273/2004 ja ulkoisena osiona asetus N:o 111/2005.

4

Asetuksen N:o 273/2004 johdanto-osan 13 ja 17 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

5

Tämän asetuksen 2 artiklan a, b, d ja f alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan

– –

– –

– –”

6

Kyseisen asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”toimijoiden on hankittava toimivaltaisen viranomaisen lupa ennen kuin heillä voi olla omistuksessaan liitteessä I olevia luokkaan 1 luokiteltuja aineita tai ennen kuin he voivat saattaa niitä markkinoille”.

7

Saman asetuksen 9 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Helpottaakseen jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, toimijoiden ja kemian teollisuuden välistä yhteistyötä, erityisesti muiden kuin luokiteltujen aineiden osalta, komissio laatii kemian teollisuuden avuksi 15 artiklan 2 kohdan menettelyä noudattaen asiaa koskevat suuntaviivat ja pitää ne ajan tasalla.

2.   Suuntaviivoihin sisältyy varsinkin:

– –”

8

Asetuksen N:o 273/2004 liitteessä I vahvistetaan asetuksen N:o 273/2004 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen ”luokiteltujen aineiden” luettelo, ja 1-fenyyli-2-propanoni (jäljempänä BMK) kuuluu näiden aineiden luokkaan 1. Sen sijaan APAAN ei sisälly luetteloon.

9

Asetuksen N:o 111/2005 2 artiklan a alakohdassa määritelty ”luokitellun aineen” käsite on pääosin samansisältöinen asetuksen N:o 273/2004 2 artiklan a alakohdassa vastaavasti määritellyn käsitteen kanssa. Asetuksen N:o 111/2005 liite, johon saman asetuksen 2 artiklan a alakohdassa viitataan, on myös pääosin samansisältöinen kuin asetuksen N:o 273/2004 liite I.

10

Asetuksen N:o 111/2005 2 artiklan f alakohdassa olevan määritelmän mukaan ”toimijalla” tarkoitetaan ”luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa luokiteltujen aineiden tuontia tai vientiä tai niihin liittyvää välitystoimintaa, myös henkilöä, joka tekee tulli-ilmoituksia asiakkaiden puolesta itsenäisenä ammatinharjoittajana päätoimisesti tai muuhun toimeen liittyvänä sivutoimena”.

11

Tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Liitteessä esitetyssä luokassa 1 lueteltujen luokiteltujen aineiden tuontia tai vientiä tai niitä koskevaa välitystoimintaa harjoittavien yhteisöön sijoittautuneiden toimijoiden, jotka eivät toimi yksinomaan tulliasioitsijoina tai ammattimaisina liikenteenharjoittajina, on saatava lupa kyseisen toiminnan harjoittamiseen. Luvan myöntää sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, johon toimija on sijoittautunut.

– –”

12

Kyseisen asetuksen 10 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Helpottaakseen yhteistyötä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, yhteisöön sijoittautuneiden toimijoiden ja kemianteollisuuden välillä, erityisesti muiden kuin luokiteltujen aineiden osalta, komissio laatii jäsenvaltioita kuullen suuntaviivat ja pitää ne ajantasaisina.

2.   Suuntaviivoihin sisältyy erityisesti:

– –”

13

Asetusta N:o 273/2004 on muutettu 20.11.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1258/2013 (EUVL L 330, s. 21) ja asetusta N:o 111/2005 vastaavasti 20.11.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1259/2013 (EUVL L 330, s. 30). Kummassakin asetuksessa tarkoitetun ”luokitellun aineen” käsitteen muuttamisen lisäksi näillä asetuksilla lisättiin APAAN asetuksen N:o 273/2004 liitteessä I ja asetuksen N:o 111/2005 liitteessä olevaan ”luokiteltujen aineiden” luetteloon. Koska asetukset N:o 1258/2013 ja N:o 1259/2013 ovat kuitenkin tulleet voimaan vasta 30.12.2013, niitä ei ole sovellettava pääasian oikeudenkäynnissä.

14

Asetukset N:o 273/2004 ja N:o 111/2005 on pantu täytäntöön kemiallisten aineiden väärinkäytön estämisestä annetulla lailla (Wet Voorkoming Misbruik Chemicaliën, jäljempänä WVMC).

15

WVMC:n 2 §:n a kohdassa säädetään seuraavaa:

”Seuraavissa säännöksissä tai niiden nojalla vahvistettujen ehtojen noudattamatta jättäminen on kiellettyä:

16

Tämän säännöksen tahallinen rikkominen on talousrikos, josta rangaistaan vankeudella enintään kuudeksi vuodeksi.

17

Gielen, Geerings, F. A. C. Pruijmboom ja A. A. Pruijmboom asetettiin WVMC:n 2 §:n nojalla syytteeseen APAAN:n luvattomasta tuonnista ja/tai viennistä Euroopan unionin tullialueella, koska Alankomaiden viranomaiset katsovat tämän aineen olevan asetuksen N:o 111/2005 liitteessä tarkoitettuun luokkaan 1 sisältyvä ”luokiteltu aine”. Toissijaisesti heitä syytetään samalla oikeudellisella perusteella saman aineen luvattomasta hallussapidosta ja markkinoille saattamisesta, koska tämän aineen katsotaan sisältyvän asetuksen N:o 273/2004 liitteessä I tarkoitettuun luokkaan 1.

18

Openbaar Ministerie haastoi 2.1.2013 ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen vastaajat, jotka ovat tällä hetkellä tutkintavankeudessa, joka on keskeytetty.

19

Asiaa käsiteltäessä Rechtbank Oost-Brabant 's-Hertogenbosch totesi, ettei APAAN nimenomaisesti sisälly asetuksen N:o 273/2004 liitteessä I ja asetuksen N:o 111/2005 liitteessä tarkoitettuun luokkaan 1 kuuluviin ”luokiteltuihin aineisiin”. Näin ollen tähän aineeseen liittyvien toimintojen ei varsinkaan laillisuusperiaatteen vuoksi pitäisi voida olla perusteena rikosoikeudellisille toimenpiteille WVMC:n 2 §:n a kohdan nojalla.

20

Silti kyseinen tuomioistuin ei päinvastaisella kannalla olevasta oikeuskäytännöstä huolimatta pidä mahdottomana, että tätä ainetta voitaisiin kuitenkin pitää asetuksen N:o 273/2004 ja 111/2005 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettuna ”luokiteltuna aineena”, kun otetaan huomioon yhtäältä, että APAAN on helposti muunnettavissa BMK:ksi – joka on asetusten asianomaisissa liitteissä tarkoitettuun luokkaan 1 kuuluva luokiteltu aine –, ja toisaalta se, että tällä muuntamisella voidaan hankkia suurta taloudellista hyötyä.

21

Sen varalta, että APAAN:n olisi katsottava olevan mainittujen asetusten 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettu ”luokiteltu aine”, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii myös asetuksen N:o 273/2004 2 artiklan d alakohdassa ja asetuksen N:o 111/2005 2 artiklan f alakohdassa määritellyn ”toimijan” käsitteen ulottuvuutta.

22

Tässä tilanteessa Rechtbank Oost-Brabant 's-Hertogenbosch päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyysi ennakkoratkaisupyynnössään unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklassa tarkoitetun nopeutetun menettelyn soveltamista.

24

Koska asia ei kuitenkaan ollut kiireellinen, tämä pyyntö hylättiin unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä Gielen ym. (C‑369/13, EU:C:2013:708).

25

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetusten N:o 273/2004 ja N:o 111/2005 2 artiklan a alakohtaa tulkittava siten, että näissä säännöksissä tarkoitetuksi ”luokitelluksi aineeksi” määritteleminen ei koske APAAN:n kaltaista ainetta, jota ei mainita asetuksen N:o 273/2004 liitteessä I eikä asetuksen N:o 111/2005 liitteessä mutta joka on näissä asetuksissa tarkoitetuilla yksinkertaisilla tai taloudellisesti kannattavilla tavoilla helppo muuntaa näissä liitteissä mainituksi aineeksi.

26

Aluksi on syytä muistuttaa, että käsitteellä ”luokiteltu aine” tarkoitetaan asetusten N:o 273/2004 ja N:o 111/2005 2 artiklan a alakohdassa olevan määritelmän mukaan kaikkia näiden asetusten asianomaisissa liitteissä lueteltuja aineita, näitä aineita sisältävät seokset ja luonnontuotteet mukaan luettuina, ei kuitenkaan luokiteltuja aineita sisältäviä lääkkeitä, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivillä 2001/83, lääkevalmisteita, seoksia, luonnontuotteita tai muita valmisteita, joiden koostumus on sellainen, ettei näitä aineita ole helppo käyttää tai uuttaa yksinkertaisilla tai taloudellisesti kannattavilla tavoilla.

27

Näiden säännösten sanamuodosta seuraa, että asetusten N:o 273/2004 ja N:o 111/2005 asianomaisiin liitteisiin sisältyvä aineiden luettelo on tyhjentävä ja että näin ollen vain kyseisissä liitteissä esitetyissä luetteloissa nimenomaisesti mainitut aineet voidaan määritellä näissä asetuksissa tarkoitetuiksi ”luokitelluiksi aineiksi” eikä tämä koske mitään luokiteltuun aineeseen rinnastettavia aineita.

28

Tätä suppeaa tulkintaa vahvistaa yhtäältä se seikka, ettei asetuksiin N:o 273/2004 ja N:o 111/2005 sisälly mitään sellaista, mikä olisi omiaan osoittamaan, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut vahvistaa tällainen rinnastettavan aineen käsite, ja toisaalta asetuksen N:o 273/2004 johdanto-osan 13 perustelukappale, jonka sanamuodon mukaan unionin lainsäätäjä korostaa, että synteettisten huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden kaikkien lähtöaineiden saattaminen samojen tiukkojen valvontatoimien alaiseksi kuin asetuksen N:o 273/2004 liitteessä I luetellut aineet aiheuttaisi tarpeettomia kaupan esteitä.

29

Myös ”luokitellun aineen” määritelmässä käytetyn sanan ”sisältävät” tavanomaisesta merkityksestä ilmenee, että kun on kyse lääkevalmisteista, seoksista, luonnontuotteista tai muista valmisteista, tällaisten aineiden määrittäminen ”luokitelluksi aineeksi” edellyttää, että jokin näiden asetusten asianomaisissa liitteissä mainittu aine sisältyy niihin sellaisenaan eli on yksi niiden ainesosista.

30

Tässä tapauksessa on kiistatonta yhtäältä se, ettei APAAN sisälly asetusten N:o 273/2004 ja N:o 111/2005 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettuihin luokiteltuihin aineisiin, jotka luetellaan näiden asetusten asianomaisissa liitteissä, sellaisina kuin niitä on sovellettava pääasian oikeudenkäynnissä, ja toisaalta se, ettei BMK sellaisenaan sisälly APAAN:n koostumukseen.

31

Viimeksi mainitun seikan osalta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka kaikki tämän asian käsittelyssä huomautuksia esittäneiden osapuolten huomautukset vahvistavat tältä osin, ilmenee, ettei BMK:n valmistaminen APAAN:stä tapahdu uuttamalla vaan APAAN:n hydrolyysillä, joka merkitsee APAAN:n muuntamista.

32

Kuten tämän tuomion 29 kohdasta ilmenee, asetusten N:o 273/2004 ja N:o 111/2005 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetuksi ”luokitelluksi aineeksi” ei voida määritellä sellaista ainetta, johon ei sisälly asetuksen N:o 273/2004 liitteessä I ja asetuksen N:o 111/2005 liitteessä mainittua ainetta sellaisenaan mutta josta tällaista ainetta saadaan muuntamalla.

33

Tästä seuraa, että koska APAAN:ää ei nimenomaisesti mainita asetusten N:o 273/2004 ja N:o 111/2005 asianomaisissa liitteissä, tätä ainetta ei voida määritellä näiden asetusten 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetuksi ”luokitelluksi aineeksi” eikä rinnastaa tällaiseen aineeseen.

34

Sillä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteamalla seikalla, että APAAN:n muuntaminen BMK:ksi on yksinkertaista ja taloudellisesti kannattavaa, ei tältä osin ole merkitystä, koska BMK ei sellaisenaan sisälly APAAN:n koostumukseen.

35

Tätä johtopäätöstä ei voi horjuttaa tavoite, johon asetuksilla N:o 273/2004 ja N:o 111/2005 pyritään ja joka ilmenee ensiksi mainitun asetuksen johdanto-osan 13 perustelukappaleesta, eikä saman asetuksen johdanto-osan 17 perustelukappaleessa mainittu huumausaineiden kaupan muuttuva luonne, kuten Alankomaiden kuningaskunta huomauttaa.

36

Vaikka näiden asetusten tavoitteena onkin synteettisten huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomaan valmistukseen yleensä käytettyjen aineiden kulkeutumisen estäminen ottamalla käyttöön näiden aineiden kaupan valvontajärjestelmä ja siihen liittyvät tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset, näiden asetusten rikostorjunnallinen tavoite ei tällöinkään voi vaikuttaa käsitteen ”luokiteltu aine” määrittelyyn eikä myöskään tarkasteltavana olevan aineen määrittelyyn luokitelluksi aineeksi tämän määritelmän perusteella (ks. analogisesti tuomio D. ja G., C‑358/13 ja C‑181/14, EU:C:2014:2060, 49 kohta).

37

Näin on oltava vielä suuremmalla syyllä siksi, että unionin lainsäätäjä on säätänyt asetuksen N:o 273/2004 9 artiklassa ja asetuksen N:o 111/2005 10 artiklassa jäsenvaltioiden, toimijoiden ja kemian teollisuuden välisestä yhteistyöjärjestelmästä sellaisten ”muiden kuin luokiteltujen aineiden” liikkumisen valvomiseksi, joilla näiden asetusten 2 artiklan b alakohdan määritelmän mukaan tarkoitetaan aineita, joita ei ole lueteltu kyseisten asetusten asiaa koskevissa liitteissä mutta joita on todettu käytetyn huumaus- tai psykotrooppisten aineiden laittomassa valmistuksessa.

38

Ensimmäiseen kysymykseen on edellä esitetyin perustein vastattava, että asetusten N:o 273/2004 ja N:o 111/2005 2 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että näissä säännöksissä tarkoitetuksi ”luokitelluksi aineeksi” määritteleminen ei koske APAAN:n kaltaista ainetta, jota ei mainita asetuksen N:o 273/2004 liitteessä I eikä asetuksen N:o 111/2005 liitteessä, vaikka tämä aine olisi näissä asetuksissa tarkoitetuilla yksinkertaisilla tai taloudellisesti kannattavilla tavoilla helppo muuntaa näissä liitteissä mainituksi aineeksi.

39

Ensimmäiseen kysymykseen annetun vastauksen johdosta toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

40

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Huumausaineiden lähtöaineista 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 273/2004 sekä yhteisön ja kolmansien maiden välisen huumausaineiden lähtöaineiden kaupan valvontaa koskevista säännöistä 22.12.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 111/2005 2 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että näissä säännöksissä tarkoitetuksi ”luokitelluksi aineeksi” määritteleminen ei koske APAAN:n kaltaista ainetta, jota ei mainita asetuksen N:o 273/2004 liitteessä I eikä asetuksen N:o 111/2005 liitteessä, vaikka tämä aine olisi näissä asetuksissa tarkoitetuilla yksinkertaisilla tai taloudellisesti kannattavilla tavoilla helppo muuntaa näissä liitteissä mainituksi aineeksi.