—

Lars Ivansson, Carl-Rudolf Palmgren, Kjell Otto Pehrsson ja Håkan Rosengren, edustajinaan advokat M. Erling ja advokat E. Erling,

—

Ruotsin hallitus, asiamiehinään A. Falk ja L. Swedenborg,

—

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään J. Enegren, D. Kukovec ja A. Tokár,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (EYVL L 204, s. 37), sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY (EYVL L 217, s. 18; jäljempänä direktiivi 98/34), 8 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty rikosoikeudenkäynnissä, jonka Åklagarkammaren i Helsingborg (Helsingborgin syyttäjänvirasto) on pannut vireille Lars Ivanssonia, Carl-Rudolf Palmgrenia, Kjell Otto Pehrssonia ja Håkan Rosengreniä (jäljempänä pääasian vastaajat) vastaan ja joka koskee jälkimmäisten tuomitsemista rikosoikeudelliseen vastuuseen, koska he pitivät tahallisesti tai tuottamuksellisesti munivia kanoja kasvatusjärjestelmässä, joka ei vastaa kanojen pesiä, orsia ja hiekkakylpyjä koskevia tarpeita.

3

Direktiivin 98/34 1 artiklan 3, 4 ja 11 alakohdan sisältämien seuraavien määritelmien mukaan direktiivissä tarkoitetaan:

”– –

– –

4

Direktiivin 98/34 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toimitettava [Euroopan] komissiolle välittömästi teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset, paitsi kun on kyse kansainvälisen tai eurooppalaisen standardin käyttöönotosta sellaisenaan, jolloin pelkkä tiedonanto riittää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan säännösten soveltamista. Niiden on toimitettava komissiolle myös ilmoitus niistä syistä, joiden vuoksi tällaisen teknisen määräyksen laatiminen on tarpeen, jollei näitä syitä selvitetä jo ehdotuksessa.

Jäsenvaltioiden on toimitettava tarvittaessa samalla kertaa keskeisimpien ja välittömästi asiaa koskevien perustana olevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten teksti, jos sen tunteminen on tarpeen teknistä määräystä koskevan ehdotuksen vaikutuksen arvioimiseksi ja jollei sitä ole toimitettu aiemman toimituksen yhteydessä.

Jäsenvaltioiden on toimitettava ehdotus uudelleen edellä mainituin edellytyksin, jos ne tekevät teknistä määräystä koskevaan ehdotukseen sellaisia huomattavia muutoksia, jotka muuttavat sen soveltamisalaa, lyhentävät alun perin suunniteltua soveltamisaikataulua, lisäävät eritelmiä tai vaatimuksia taikka tiukentavat niitä.”

5

Ruotsin 2.6.1988 annetun eläinsuojelulain (djurskyddslagen, 1988:534; jäljempänä eläinsuojelulaki) 36 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tuomitaan sakkoon tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen se, joka tahallaan tai tuottamuksellisesti

– –

6

Ruotsin 2.6.1988 annettu eläinsuojeluasetus (djurskyddsförordning, 1988:539), sellaisena kuin se on muutettuna 20.3.2003 annetulla asetuksella (SFS 2003:105; jäljempänä eläinsuojeluasetus), annettiin eläinsuojelulain nojalla. Kyseisen asetuksen 9 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Munantuotantoa varten pidettäviä kanoja saa pitää vain sellaisissa kasvatusjärjestelmissä, jotka täyttävät kanojen pesää, orsia ja hiekkakylpyjä koskevat tarpeet. Kanoja on pidettävä siten, että kanojen kuolleisuus ja käyttäytymishäiriöt pysyvät alhaisella tasolla.

Jordbruksverket (maatalousviranomainen) voi antaa lisämääräyksiä siitä, kuinka kanoja on kasvatettava.”

7

Pääasian vastaajat ovat munantuottajia, joita syytetään ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa siitä, että he ovat rikkoneet eläinsuojelulain 36 §:n ja eläinsuojeluasetuksen 9 §:n säännöksiä kasvattamalla tahallisesti tai tuottamuksellisesti munivia kanoja kasvatusjärjestelmissä, jotka eivät vastaa kanojen pesää, orsia ja hiekkakylpyjä koskevia tarpeita.

8

Vaikka pääasian vastaajat ovat myöntäneet niiden seikkojen, joista heitä syytetään, todenmukaisuuden, he ovat sitä vastoin kiistäneet sen, että kyseisistä seikoista seuraisi heille syytteen mukainen rikosoikeudellinen vastuu. Tässä yhteydessä he ovat vedonneet siihen, ettei eläinsuojeluasetuksen 9 §:n voimaantulopäivän aikaistamisesta niin, ettei se tullut voimaan alun perin suunnitellusti 1.5.2003 vaan 15.4.2003, ollut tehty uutta ilmoitusta komissiolle direktiivin 98/34 8 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetyssä menettelyssä. Pääasian vastaajat ovat väittäneet, ettei eläinsuojeluasetuksen kyseisen 9 §:n säännöksiä voitu soveltaa heitä vastaan.

9

Syyttäjä taas on myöntänyt, että eläinsuojeluasetuksen 9 § on tekninen määräys ja kuuluu siten direktiivin 98/34 soveltamisalaan. Syyttäjä on myöntänyt myös, ettei komissiolle ole tehty uutta ilmoitusta, mutta kieltänyt sen, että kyseisen säännöksen voimaantulopäivän aikaistaminen olisi direktiivin 98/34 8 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettu huomattava muutos, ja siten katsonut, että Ruotsin hallituksella ei ollut velvollisuutta toimittaa komissiolle uutta ilmoitusta.

10

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin hyväksyi 2.10.2009 antamassaan tuomiossa pääasian vastaajien väitteet ja hylkäsi syyttäjän nostaman syytteen.

11

Hovrätten över Skåne och Blekinge kumosi 2.10.2009 annetun tuomion ja palautti asian ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle uutta ratkaisua varten Högsta domstolenin 21.12.2010 antaman päätöksen jälkeen, jossa todettiin, ettei ollut syytä pyytää ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta.

12

Tässä tilanteessa Helsingborgs tingsrätt päätti lykätä asian ratkaisemista ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

13

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, koskeeko direktiivin 98/34 8 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetty velvollisuus tehdä ilmoitus komissiolle voimaantulopäivää, jonka kansalliset viranomaiset ovat lopulta valinneet pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle toimenpiteelle, jossa säädetään munivien kanojen pitämisestä kasvatusoloissa, jotka täyttävät niiden pesiä, orsia ja hiekkakylpyjä koskevat tarpeet, ja jolla pyritään pitämään niiden kuolleisuus ja käyttäytymishäiriöt alhaisella tasolla.

14

Tässä yhteydessä on muistutettava, että direktiivin 98/34 8 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava ehdotus uudelleen edellä mainituin edellytyksin, jos ne tekevät teknistä määräystä koskevaan ehdotukseen sellaisia huomattavia muutoksia, jotka muuttavat sen soveltamisalaa, lyhentävät alun perin suunniteltua soveltamisaikataulua, lisäävät eritelmiä tai vaatimuksia taikka tiukentavat niitä.

15

Koska Puolan hallitus on kiistänyt huomautuksissaan, että eläinsuojeluasetuksen 9 § voitaisiin luokitella direktiivin 98/34 1 artiklan 11 alakohdassa tarkoitetuksi tekniseksi määräykseksi, ja jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voitaisiin antaa hyödyllinen vastaus, on aluksi tutkittava, voidaanko kyseinen kansallinen lainsäädäntö todella luokitella näin.

16

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan direktiivin 98/34 1 artiklan 11 alakohdasta seuraa, että teknisen määräyksen käsite kattaa kolme luokkaa eli ensinnäkin kyseisen direktiivin 1 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetun ”teknisen eritelmän”, toiseksi mainitun direktiivin 1 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetun ”muun vaatimuksen” ja kolmanneksi saman direktiivin 1 artiklan 11 alakohdassa tarkoitetut lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, joissa kielletään tuotteen valmistus, tuonti, kaupan pitäminen tai käyttö taikka joissa kielletään palvelujen tarjoaminen, palvelujen käyttö tai sijoittautuminen palvelujen tarjoajana (ks. vastaavasti tuomio Fortuna ym., C-213/11, C-214/11 ja C-217/11, EU:C:2012:495, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

17

Tässä yhteydessä on todettava ensinnäkin, että eläinsuojeluasetuksen 9 § ei kuulu direktiivin 98/34 1 artiklan 11 alakohdassa säädettyyn teknisten määräysten kolmanteen luokkaan, koska eläinsuojeluasetuksen 9 § ei sisällä mitään direktiivissä tarkoitettua kieltoa valmistaa, maahantuoda, pitää kaupan tai käyttää tuotetta taikka tarjota palveluja, käyttää palveluja tai sijoittautua palvelujen tarjoajana.

18

Toiseksi on määritettävä, kuuluuko pääasiassa kyseessä oleva kansallinen toimenpide direktiivin 98/34 1 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuun teknisten määräysten ensimmäiseen luokkaan eli käsitteen ”tekniset eritelmät” alaan.

19

On täsmennettävä, että oikeuskäytännön mukaan kyseinen käsite edellyttää sitä, että kansallisella toimenpiteellä viitataan välttämättä tuotteeseen tai sen pakkaukseen sellaisenaan ja vahvistetaan näin ollen yksi tuotteelta vaadittava ominaisuus (ks. vastaavasti tuomio Fortuna ym., EU:C:2012:495, 28 kohta).

20

Lisäksi oikeuskäytännössä on mainittu maataloustuotteista, että teknisen eritelmän käsitteellä tarkoitetaan asiakirjaan sisältyvää eritelmää, jossa määritellään tuotteen ominaisuudet tai sen tuotantomenetelmät ja ‑prosessit (ks. vastaavasti tuomio Donkersteeg, C-37/99, EU:C:2000:636, 30 kohta).

21

On todettava yhtäältä, että vaikka eläinsuojeluasetuksen 9 § koskee munivien kanojen kasvatuksessa käytettävien rakenteiden eli varusteltujen häkkien mukavuutta ja laatua, kyseisessä säännöksessä ei kuitenkaan, kuten Puolan hallitus on todennut, määritetä ominaisuuksia, joita pääasiassa kyseessä olevilla tuotteilla pitää olla.

22

Toisaalta, vaikka oletettaisiin, että voidaan katsoa, että kyseinen säännös koskee tuotantomenetelmää, koska se liittyy munivien kanojen kasvattamiseen varustelluissa häkeissä, kuten edellisessä kohdassa on mainittu, on kuitenkin todettava, että mainitussa säännöksessä tyydytään mainitsemaan yleisesti vaatimus pesistä, orsista ja hiekkakylvyistä kyseisten rakenteiden yhteydessä mutta siinä ei silti määritetä nimenomaisesti kyseisen kasvatustavan eri näkökohtia. Eläinsuojeluasetuksen 9 § ei nimittäin sisällä mitään mainintaa, joka liittyisi esimerkiksi mainittujen varustelujen mittoihin, lukumäärään, lämpötilaan, kunnossapitoon tai toimintaan munivien kanojen valolle altistumisen kannalta taikka ruokinta- tai juottovarustukseen. Koska eläinsuojeluasetuksen 9 § ei sisällä mitään täsmennystä, ei voida katsoa, että siinä määritellään tuotantomenetelmä tai ‑prosessi.

23

On myös huomattava, että kun eläinsuojeluasetuksen 9 §:n 1 momentissa mainitaan ilman lisätäsmennyksiä, että ”kanoja on pidettävä siten, että kanojen kuolleisuus ja käyttäytymishäiriöt pysyvät alhaisella tasolla”, siinä säädetään yleisestä munivien kanojen hyvinvointiin liittyvästä tavoitteesta täsmentämättä konkreettisesti sen täytäntöönpanoa tai viittaamatta välttämättömällä tavalla asianomaiseen tuotteeseen ja siten vahvistamatta tuotteen ominaisuuksia (ks. analogisesti tuomio Intercommunale Intermosane ja Fédération de l’industrie et du gaz, C-361/10, EU:C:2011:382, 17 kohta).

24

Edellä esitetyn perusteella eläinsuojeluasetuksen 9 § ei sisällä direktiivin 98/34 1 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuja ”teknisiä eritelmiä”.

25

Kolmanneksi on tarkistettava, kuuluuko eläinsuojeluasetuksen 9 § direktiivin 98/34 1 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettuun teknisten määräysten toiseen luokkaan eli käsitteen ”muu vaatimus” alaan.

26

Unionin tuomioistuin on jo katsonut, että kansalliset toimenpiteet voidaan luokitella direktiivin 98/34 1 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetuiksi ”muiksi vaatimuksiksi”vain, jos ne ovat ”edellytyksiä”, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi kyseisen tuotteen koostumukseen, luonteeseen tai kaupan pitämiseen (ks. tuomio Fortuna ym., EU:C:2012:495, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Unionin tuomioistuin on katsonut myös, että kun kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvät säännökset ovat luonteeltaan yleisiä, ne eivät voi olla tällaisia edellytyksiä eikä niitä näin ollen voida luokitella mainitun 1 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetuiksi ”muiksi vaatimuksiksi” (ks. vastaavasti tuomio Intercommunale Intermosane ja Fédération de l’industrie et du gaz, EU:C:2011:382, 21 kohta).

28

Eläinsuojeluasetuksen 9 §:ään sisältyvä erittäin yleisluonteinen muotoilu, kuten tämän tuomion 22 ja 23 kohdassa on mainittu, estää siten sen, että kyseisessä säännöksessä voitaisiin katsoa asetettavan edellytyksiä kyseisen tuotteen koostumukselle, luonteelle tai kaupan pitämiselle.

29

Eläinsuojeluasetuksen 9 §:ää ei näin ollen voida luokitella direktiivin 98/34 1 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetuksi ”muuksi vaatimukseksi”.

30

Lopuksi on todettava, että vaikka kyseinen pykälä ei itsessään ole tekninen määräys, sen 2 momentissa viitataan kanojen kasvatusjärjestelmiä koskeviin lisämääräyksiin, jotka Jordbruksverket antaa tiedoksi myöhemmin.

31

Tällainen viittaus tarkempiin hallinnollisiin määräyksiin voisi tehdä eläinsuojeluasetuksen 9 §:stä ominaisuuksiltaan direktiivin 98/34 1 artiklan 11 alakohdan toisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetun ”teknisen määräyksen, jota noudatetaan tosiasiallisesti”, jos kyseisten määräysten voidaan katsoa itsessään muodostavan ”teknisiä eritelmiä” tai ”muita vaatimuksia”.

32

On kuitenkin korostettava, että Ruotsin hallitus mainitsi istunnossa, että mainitut säännöt sisältyivät Jordbruksverketin yleisiin määräyksiin SJVFS 2010:15, joista päätettiin 6.5.2010, mutta lisäsi, että tällaisia sääntöjä oli olemassa jo vuonna 2003.

33

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siten aluksi tarkistettava, oliko lisämääräyksiä, joihin eläinsuojeluasetuksen 9 §:ssä viitataan, todella annettu pääasian tosiseikkojen hetkellä. Mikäli tällaisia määräyksiä on sovellettava ajallisesti pääasiaan, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pitää sitten varmistua siitä, että määräykset ovat luokiteltavissa direktiivin 98/34 1 artiklan 11 alakohdan toisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetuiksi ”teknisiksi eritelmiksi”tai ”muiksi vaatimuksiksi”. Kyseisen tuomioistuimen on lopuksi määritettävä, vaikuttiko eläinsuojeluasetuksen 9 §:n voimaantulopäivän aikaistaminen myös mainittuihin määräyksiin.

34

Jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin siten tekee sen loppupäätelmän, että mainitut lisämääräykset ovat ”teknisiä eritelmiä”tai ”muita määräyksiä”, jotka siis kuuluvat teknisen määräyksen käsitteen alaan, ja jos aikataulun lyhentämistä oli sovellettava myös niihin, on määritettävä, koskiko direktiivin 98/34 8 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetty velvollisuus tehdä uusi ilmoitus komissiolle eläinsuojeluasetuksen 9 §:n voimaantulopäivän aikaistamista 1. päivästä toukokuuta 200315. päivään huhtikuuta 2003.

35

Tässä yhteydessä on todettava, että Ruotsin hallitus ja komissio viittasivat istunnossa siihen, että eläinsuojeluasetuksen 9 §:ää koskevan alkuperäisen ehdotuksen ilmoituksessa komissiolle ei mainittu, että kyseistä säännöstä sovellettaisiin 1.5.2003 alkaen, vaan siinä mainittiin ainoastaan, että kyseinen säännös tulisi voimaan vuoden 2003 kuluessa, minkä tarkistaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

36

Jos näin ollen oletetaan, että komissiolle toimitetussa ilmoituksessa alkuperäisestä ehdotuksesta eläinsuojeluasetuksen 9 §:ksi mainittiin todella, että säännös tulisi voimaan vuoden 2003 kuluessa, on todettava, että kansallisten viranomaisten kyseisen säännöksen voimaantulolle lopulta valitsema päivämäärä 15.4.2013 ei merkitse muutosta tarkkaan päivämäärään – jota ei sitä paitsi vaadita direktiivissä 98/34 – joka olisi alun perin ilmoitettu komissiolle, ja siten kyseessä ei ole kyseisen direktiivin 8 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettu aikataulun muutos.

37

Tästä seuraa, ettei kansallisilla viranomaisilla näissä olosuhteissa ollut velvollisuutta tehdä uutta direktiivin 98/34 8 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettua ilmoitusta.

38

Jos alkuperäinen komissiolle tehty ilmoitus eläinsuojeluasetuksen 9 §:stä sitä vastoin sisälsi tarkan päivämäärän, 1.5.2013, säännöksen voimaantulolle, se, että Ruotsin viranomaiset valitsivat lopulta päivämääräksi 15.4.2003, merkitsee aikataulun muutosta, mistä nousee esiin kysymys, koskiko mainitun kansallisen toimenpiteen soveltamispäivän aikaistamista velvollisuus tehdä direktiivin 98/34 8 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettu uusi ilmoitus komissiolle.

39

Tässä yhteydessä on mainittava, että kaikki osapuolet ovat viitanneet eroavaisuuksiin direktiivin 98/34 8 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan eri kieliversioissa. Kaikista kieliversioista ei nimittäin ilmene selvästi se, että vaatimus muutosten huomattavuudesta ei koske vain kyseisessä artiklassa mainittua ensimmäistä tapausta eli muutoksia teknisen määräyksen soveltamisalaan vaan myös kahta muuta siinä mainittua tapausta eli teknisen määräyksen soveltamisaikataulun lyhentämistä sekä eritelmien tai vaatimusten lisäämistä taikka niiden tiukentamista. Vain joissain kieliversioissa mainitaan selvästi, että huomattavuuskriteeri koskee kaikkia kolmea suunniteltujen muutosten tyyppiä. Esimerkiksi ranskankielisessä versiossa todetaan seuraavaa: ”Les États membres procèdent à une nouvelle communication – – s’ils apportent au projet de règle technique, d’une manière significative, des changements qui auront pour effet de modifier le champ d’application, d’en raccourcir le calendrier d’application initialement prévu, d’ajouter des spécifications ou des exigences ou de rendre celles-ci plus strictes.”Italiankielisessä versiossa säädetään seuraavaa: ”Gli Stati membri procedono ad una nuova comunicazione – – qualora essi apportino al progetto di regola tecnica modifiche importanti che ne alterino il campo di applicazione, ne abbrevino il calendario di applicazione inizialmente previsto, aggiungano o rendano più rigorosi le specificazioni o i requisiti.” Portugalinkielisen version sanamuoto taas on seuraava: ”Os Estados-membros farão uma nova comunicação – –, caso introduzam alterações significativas no projecto de regra técnica que tenham por efeito modificar o âmbito de aplicação, reduzir o calendário de aplicação inicialmente previsto, aditar especificações ou exigências ou torná-las mais rigorosas.”

40

Näin ollen on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jossakin kieliversiossa käytettyä unionin oikeuden säännöksen sanamuotoa ei voida käyttää tämän säännöksen ainoana tulkintaperusteena eikä sille voida antaa etusijaa muihin kieliversioihin nähden. Unionin oikeuden säännöksiä on nimittäin tulkittava ja sovellettava yhtenäisesti ottaen huomioon kaikki unionin virallisilla kielillä laaditut versiot. Unionin oikeuden säädöksen erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen lainsäädännön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on (ks. vastaavasti tuomio Kurcums Metal, C-558/11, EU:C:2012:721, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

On todettava, että direktiivillä 98/34 pyritään ennakkovalvonnan avulla suojaamaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta, joka on yksi unionin perusperiaatteista, ja tällainen valvonta on hyödyllinen siltä osin kuin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat tekniset määräykset voivat aiheuttaa esteitä jäsenvaltioiden väliselle tavaroiden kaupalle; tällaiset esteet voidaan hyväksyä vain, jos ne ovat tarpeellisia sellaisten pakottavien vaatimusten täyttämiseksi, joilla pyritään yleistä etua koskevaan päämäärään (ks. tuomio Fortuna ym., EU:C:2012:495, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Lisäksi on todettava, että direktiivin 98/34 johdanto-osan 13 perustelukappaleessa todetaan, että ”komissiolle ja jäsenvaltioille on myös annettava tarvittava määräaika ehdottaa muutoksia suunniteltuun toimenpiteeseen – –”, ja sen 16 perustelukappaleessa täsmennetään, että ”kyseisen jäsenvaltion on – – lykättävä suunnitellun toimenpiteen toteuttamista niin pitkäksi ajaksi, että on mahdollista joko tarkastella ehdotettuja muutoksia yhteisesti tai valmistella ehdotus sitovaksi neuvoston säädökseksi tai antaa sitova komission säädös – –”.

43

Direktiivin 98/34 yleisestä systematiikasta ja tavoitteesta seuraa siten yhtäältä, että teknisen määräyksen soveltamisaikataulun lyhentämistä ei voi koskea tiukempi velvollisuus – niin että kaikki kyseisen määräyksen voimaantulopäivän aikaistamiset olisi ilmoitettava komissiolle – kuin teknisen määräyksen soveltamisalan muuttamista vaan kaikkia teknistä määräystä koskevaan ehdotukseen tehtyjä mainitun direktiivin 8 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuja muutoksia pitää arvioida samalla tavalla tavaroiden vapaan liikkuvuuden tavoitteen valossa. Toisaalta on tärkeää, että komission ja jäsenvaltioiden suorittamaan teknistä määräystä koskevan ehdotuksen tutkimiseen liittyvä menettely sekä kansallinen lainsäädäntöprosessi säilyvät tehokkaina.

44

Edellä esitetystä seuraa, että huomattavuuskriteeri koskee kaikkia direktiivin 98/34 8 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa mainittuja tapauksia, mukaan lukien teknisen määräyksen soveltamisaikataulun lyhentäminen.

45

Eläinsuojeluasetuksen 9 §:n voimaantulopäivän aikaistamisen huomattavuuden arviointi on kuitenkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä, ja sen on arvioitava huomattavuutta kaikkien sille toimitettujen seikkojen perusteella niin teknisen määräyksen soveltamisaikataulun lyhentämisen objektiivisen pituuden kuin toimialan erityispiirteiden valossa sekä ottaen huomioon erityisesti kyseisten tuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen vaiheet ja vaatimukset.

46

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 98/34 8 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetty velvollisuus tehdä ilmoitus komissiolle koskee voimaantulopäivää, jonka kansalliset viranomaiset ovat lopulta valinneet pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle toimenpiteelle, jossa säädetään munivien kanojen pitämisestä kasvatusoloissa, jotka täyttävät niiden pesiä, orsia ja hiekkakylpyjä koskevat tarpeet, ja jolla pyritään pitämään niiden kuolleisuus ja käyttäytymishäiriöt alhaisella tasolla, mikäli mainitun kansallisen toimenpiteen soveltamisaikataulua on todella muutettu ja muutos on huomattava, minkä tarkistaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

47

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, mitä oikeusvaikutuksia on sillä, ettei ilmoitusta komissiolle ole tehty, siinä tapauksessa, että direktiivin 98/34 8 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetty velvollisuus tehdä ilmoitus komissiolle koskee eläinsuojeluasetuksen 9 §:n voimaantuloaikataulun lyhentämistä.

48

Tässä yhteydessä on muistutettava, että oikeuskäytännössä on katsottu, että komissiolle tehtävää ilmoitusta koskevan velvollisuuden rikkominen merkitsee menettelymääräysten rikkomista kyseessä olevien teknisten määräysten antamisessa, mikä aiheuttaa sen, ettei kyseisiä teknisiä määräyksiä voida soveltaa, joten niihin ei voida vedota yksityisiä vastaan (ks. mm. tuomio CIA Security International, C-194/94, EU:C:1996:172, 54 kohta ja tuomio Schwibbert, C-20/05, EU:C:2007:652, 44 kohta). Yksityiset voivat vedota tähän soveltamatta jättämiseen kansallisessa tuomioistuimessa, jonka on jätettävä soveltamatta sellaista kansallista teknistä määräystä, jota ei ole annettu tiedoksi direktiivin 98/34 mukaisesti (ks. mm. tuomio Schwibbert, EU:C:2007:652, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Edellä esitetystä seuraa, että jos komissiolle tehdyn ilmoituksen mukaan eläinsuojeluasetuksen 9 §:n oli todella määrä tulla voimaan 1.5.2003 ja jos sen soveltamisaikataulun lyhentäminen saman vuoden 15. päivään huhtikuuta oli huomattava muutos, se, ettei mainitusta kansallisesta säännöksestä tehty uutta ilmoitusta komissiolle, tarkoittaa, ettei siihen voida vedota pääasian vastaajia vastaan.

50

Toiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että siinä tapauksessa, että direktiivin 98/34 8 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetty velvollisuus tehdä ilmoitus komissiolle koskee kansallisen teknisen määräyksen soveltamisaikataulun lyhentämistä, tällaisen ilmoituksen tekemättä jättäminen aiheuttaa sen, ettei kyseistä kansallista toimenpidettä voida soveltaa, joten siihen ei voida vedota yksityisiä vastaan.

51

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: