Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62012CN0393

Asia C-393/12 P: Valitus, jonka Organismos Kypriakis Galaktokomikis Viomichanias on tehnyt 24.8.2012 asiassa T-534/10, Organismos Kypriakis Galaktokomikis Viomichanias v. SMHV, 13.6.2012 annetusta unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) tuomiosta

EUVL C 343, 10.11.2012, p. 8–8 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

10.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 343/8


Valitus, jonka Organismos Kypriakis Galaktokomikis Viomichanias on tehnyt 24.8.2012 asiassa T-534/10, Organismos Kypriakis Galaktokomikis Viomichanias v. SMHV, 13.6.2012 annetusta unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) tuomiosta

(Asia C-393/12 P)

2012/C 343/09

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Organismos Kypriakis Galaktokomikis Viomichanias (edustajat: Rechtsanwältin C. Milbradt ja Rechtsanwältin A. Schwarz)

Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että

Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen kahdeksannen jaoston asiassa T-534/10 13.6.2012 antama ratkaisu on kumottava ja

vastapuoli on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut muutoksenhakumenettelyn kulut mukaan lukien.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valitus koskee unionin yleisen tuomioistuimen kahdeksannen jaoston 13.6.2012 antamaa tuomiota, jolla hylättiin valittajan kanne sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV) neljännen valituslautakunnan 20.9.2010 tekemästä ratkaisusta Organismos Kypriakis Galaktokomikis Viomichaniasin ja Garmo AG:n välisessä väitemenettelyssä, joka koski hakemusta ”Hellim”in rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi.

Valittaja tukeutuu valituksessaan seuraaviin perusteisiin:

 

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin on valittajan mukaan soveltanut virheellisesti asetuksen N:o 207/2009 (1) (jäljempänä tavaramerkkiasetus) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, koska se on virheellisesti todennut, etteivät merkkien ”hellim” ja ”halloumi” ulkoasu ja lausuntatapa ole samankaltaisia. Unionin yleinen tuomioistuin on oikein todennut, että tavaramerkit ovat ensimmäisen kirjaimen, kirjainyhdistelmän ”ll” ja viimeisten kirjainten i ja m (vaikkakin käännetyssä järjestyksessä) osalta samanlaisia. Se on kuitenkin ottanut lähtökohdaksi sen, että kokonaisuutena arvioituna mitään ulkoasun samankaltaisuutta ei ole. Kyseinen loppupäätelmä on kantajan mielestä ristiriitainen. Koska unionin yleinen tuomioistuin on todennut että kyseisissä tavaramerkeissä on tiettyä samankaltaisuutta, ei siitä voida lopuksi päätellä, että kaikenlainen ulkoasun samankaltaisuus puuttuu.

 

Unionin yleinen tuomioistuin ei toiseksi ole tutkinut tavaramerkin erottamiskykyä yksityiskohtaisesti, vaikka erottamiskyvyn määrittämistä olisi edellytetty ja sillä olisi ollut sekaannusvaaran arvioinnissa ratkaiseva asema. Unionin yleinen tuomioistuin on tältä osin ottanut lähtökohdaksi valituslautakunnan ratkaisun ja ilman tarkempaa tutkimusta lähtenyt siitä, että tavaramerkki kuvaa tietyn Kyproksen alueen juustoa. Tällä kysymyksellä on kuitenkin ratkaiseva merkitys. Koska yhteismerkin erityispiirteet muodostuvat juuri siitä, että tietyssä määrin voidaan poiketa tavaramerkin kuvailevien osien rekisteröinnin kiellosta, unionin yleisen tuomioistuimen perustelut johtaisivat epäsuorasti siihen, että yhteismerkillä olisi automaattisesti vain heikko erottamiskyky. Tämä oletus ei ole sopusoinnussa tavaramerkkiasetuksen 66 artiklan kanssa. Vaikka ”Halloumi” on yhteismerkki, ei pelkästään tämä tosiseikka kerro mitään kyseisen tavaramerkin erottamiskyvystä. Erottamiskykyä olisi pikemminkin pitänyt arvioida erikseen ja perusteellisesti. Halloumi on nimi erityisesti kyseisen yhteisön valmistamalle juustolle eikä yleisesti kuvaileva käsite juustolle, pehmeälle juustolle tai vastaavalle. Halloumi ei siis ole esimerkiksi verrattavissa ”Mozzarellaan”.

 

Lopuksi kantajan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen loppupäätelmä siitä, että samanlaisuuden myöntämisestä huolimatta mitään ulkoasun tai lausuntatavan samankaltaisuuksia ei ole, sekä perustelu, jolla tavaramerkin erottamiskyky arvioitiin heikoksi tutkimatta sitä yksityiskohtaisesti, ovat johtaneet oikeudelliselta kannalta virheelliseen sekaannusvaaran arviointiin ja sen virheelliseen toteamiseen, ettei sekaannusvaaraa ole.


(1)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (kodifioitu toisinto), EUVL L 78, s. 1.


Top