1

Euroopan komissio vaatii kanteessaan unionin tuomioistuinta toteamaan, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut SEUT 108 artiklan 2 kohdan ja SEUT 288 artiklan, tehokkuusperiaatteen, [SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1) 14 artiklan 3 kohdan sekä valtiontuesta C 38/05 (ex NN 52/04), jonka Saksa on myöntänyt Biria-konsernille, 14.12.2010 annetun komission päätöksen 2011/471/EU (EUVL 2011, L 195, s. 55) 1–3 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut kaikkia kyseisen päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä myönnettyjen tukien takaisin perimiseksi.

2

Asetuksen N:o 659/1999 johdanto-osan 13 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Yhteismarkkinoille soveltumattoman sääntöjenvastaisen tuen tapauksessa olisi palautettava tehokkaan kilpailun tilanne; tämän vuoksi on tarpeen, että tuki, korot mukaan lukien, peritään takaisin viipymättä; takaisinperiminen on toteutettava kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti; näiden menettelyjen soveltaminen ei saisi vaikeuttaa tehokkaan kilpailun tilanteen palauttamista estämällä komission päätöksen välitön ja tehokas täytäntöönpano; tämän tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet komission päätöksen tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi.”

3

Kyseisen asetuksen 14 artiklassa, jonka otsikko on ”Tuen takaisinperiminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta, jäljempänä ’takaisinperimistä koskeva päätös’. Komissio ei saa vaatia tuen takaisinperimistä, jos tämä olisi yhteisön lainsäädännön jonkin yleisen periaatteen vastaista.

2.   Takaisinperimistä koskevan päätöksen nojalla takaisin perittävään tukeen lisätään korko, jonka suuruuden komissio vahvistaa. Korkoa maksetaan siitä päivästä alkaen, jolloin sääntöjenvastainen tuki on ollut tuensaajan käytössä, sen takaisinperimispäivään asti.

3.   Takaisinperiminen on toteutettava viipymättä ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti, jos ne mahdollistavat komission päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta [unionin] tuomioistuimen [SEUT 278] artiklan nojalla antamien määräysten soveltamista. Tämän toteuttamiseksi, ja jos asia on jonkin kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä, asianomaisten jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki oikeudellisissa järjestelmissään käytettävissä olevat tarpeelliset toimenpiteet, mukaan lukien tilapäiset toimet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön lainsäädännön soveltamista.”

4

Mainitun asetuksen 23 artiklan, jonka otsikko on ”Päätösten ja tuomioiden noudattamatta jättäminen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos asianomainen jäsenvaltio ei, erityisesti 14 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa, noudata ehdollisia tai kielteisiä päätöksiä, komissio voi [SEUT 108 artiklan 2 kohdan] mukaisesti saattaa asian suoraan [unionin] tuomioistuimen käsiteltäväksi.”

5

MB System GmbH & Co. KG (jäljempänä MB System) kuuluu Biria-konserniin. MB System valmisti polkupyöriä vuoden 2005 loppuun saakka, jolloin se lopetti polkupyörätuotantonsa ja luovutti tähän tarkoitukseen käyttämänsä aineelliset omaisuuserät. Kyseisestä ajankohdasta lähtien MB Systemin toimialaan on kuulunut kiinteistöjen hallinnointi.

6

Technologie‑Beteiligungsgesellschaft mbH (jäljempänä TBG) on Kreditanstalt für Wiederaufbaun, joka on Saksan liittotasavallan määräysvallassa oleva julkinen elin, kokonaan omistama tytäryhtiö. Se rahoittaa pieniä ja keskisuuria teknologia-alan yrityksiä osakkuuksilla. Useiden rakenneuudistusten jälkeen TBG osti vuonna 2003 kaikki gbb‑Beteiligungs AG:n, joka oli vuonna 2001 rahoittanut Bike Systems GmbH & Co. Thüringer Zweiradwerk KG:tä, joka oli MB Systemin oikeudellinen edeltäjä, kyseisestä yhtiöstä hankkimansa äänettömän osakkuuden muodossa, omaisuuserät. Kyseisestä osakkuudesta ei ollut ilmoitettu komissiolle valtiontukena. Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että osakkuus on valtiontukea siltä osin kuin sen takaisin maksamiseksi sovittu korkokanta alittaa voimassa olevan markkinakoron.

7

Edellä mainittu osakkuus toteutettiin yksityisoikeudellisella sopimuksella.

8

Komissio aloitti 20.10.2005 kilpailijoiden tekemien useiden kantelujen johdosta muodollisen tutkintamenettelyn SEUT 108 artiklan 2 kohdan nojalla.

9

Komissio katsoi valtiontuesta C 38/05 (ex NN 52/04), jonka Saksa on myöntänyt Biria-konsernille, 24.1.2007 tehdyllä päätöksellä 2007/492/EY (EUVL L 183, s. 27), että tarkasteltavana oleva osakkuus oli sisämarkkinoille soveltumatonta tukea, ja se määräsi Saksan liittotasavallan toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet kyseisen tuen takaisin perimiseksi (jäljempänä ensimmäinen päätös). Kyseinen päätös kumottiin 3.3.2010 unionin yleisen tuomioistuimen antamalla tuomiolla Freistaat Sachsen v. komissio (T‑102/07 ja T‑120/07, EU:T:2010:62).

10

Kyseisen komission päätöksen johdosta TBG osoitti MB Systemille 16.2.2007 pyynnön sellaisen valtiontuen palauttamiseksi, jonka suuruus vastaa sitä etua, joka perustui voimassa olevaa markkinakorkoa alemman korkokannan soveltamiseen. MB System kieltäytyi maksamasta.

11

Asianosaiset vahvistivat vuoden 2007 lokakuussa yhdessä lopulliseksi takaisin perittäväksi määräksi 697456 euroa.

12

MB System kieltäytyi noudattamasta uutta palauttamispyyntöä, minkä johdosta TBG nosti 10.4.2008 kanteen Landgericht Mühlhausenissa (Mühlhausenin alueellinen tuomioistuin) mainitun summan maksamiseksi. Kyseinen kanne perustui ensimmäiseen päätökseen sekä SEUT 108 artiklan 3 kohdan ja Saksan siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch) 134 §:n rikkomiseen sen johdosta, ettei kyseessä olevaa tukea ollut ilmoitettu.

13

Saksalaisten tuomioistuimien vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valtiontuen käyttöön ottamisesta SEUT 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti tehty sopimus on Saksan oikeudessa pätemätön siviililain 134 §:n perusteella. Tästä syytä ensimmäisen päätöksen kumoaminen ei ollut johtanut Landgericht Mühlhausenissa vireillä olevan kanteen pätemättömyyteen.

14

Landgericht Mühlhausenissa järjestettiin 26.11.2008 istunto MB Systemin asiamiehen poissa ollessa. Tästä syystä kyseinen tuomioistuin antoi väliaikaisesti täytäntöön pantavissa olevan yksipuolisen tuomion (jäljempänä yksipuolinen tuomio), jonka nojalla TBG saattoi aloittaa pakkoperinnän saadakseen saatavalleen suorituksen MB Systemin omaisuudesta. MB System vastusti 19.12.2008 kyseistä tuomiota.

15

Landgericht Mühlhausen keskeytti 9.1.2009 antamallaan määräyksellä yksipuolisen tuomion täytäntöönpanon sillä edellytyksellä, että MB System asettaa 840000 euron suuruisen vakuuden joko Landgericht Mühlhausenille annetun talletuksen tai takauksen muodossa.

16

Landgericht Mühlhausen lykkäsi 17.3.2009 sen käsiteltäväksi saatetun asian käsittelyä unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevan oikeudenkäynnin vuoksi.

17

TBG valitti 7.4.2009 kyseisestä lykkäämispäätöksestä Thüringer Oberlandesgerichtiin (Thüringenin alueen ylemmän oikeusasteen tuomioistuin). Kyseinen valitus hylättiin 25.1.2010. TBG teki 25.2.2010 Revision-valituksen Bundesgerichtshofiin (liittovaltion tuomioistuin). Kyseinen tuomioistuin katsoi 16.9.2010 antamallaan määräyksellä, että Landgericht Mühlhausenin 17.3.2009 antama määräys asian käsittelyn lykkäämisestä sekä Thüringer Oberlandesgerichtin 25.1.2010 antama määräys kyseisen määräyksen vahvistamisesta olivat jääneet vaille tarkoitusta sen vuoksi, että unionin yleinen tuomioistuin oli kumonnut ensimmäisen päätöksen.

18

Sen jälkeen, kun unionin yleinen tuomioistuin oli kumonnut ensimmäisen päätöksen, komissio teki nyt käsiteltävässä tapauksessa kyseessä olevan päätöksen 2011/471 (jäljempänä kyseessä oleva päätös), jonka päätösosassa todetaan seuraavaa:

”1 artikla

Valtiontuki, jonka Saksa on myöntänyt Bike Systems GmbH & Co. Thüringer Zweiradwerk KG:n (nykyinen MB System) – – [(jäljempänä riidanalainen tuki)] hyväksi, ei sovellu sisämarkkinoille. Tuki kattaa seuraavat toimenpiteet:

– –

2 artikla

1.   Saksan on perittävä 1 artiklassa tarkoitettu tuki takaisin tuensaajalta.

2.   Tuki on maksettava takaisin viipymättä kansallisen oikeuden mukaisten menettelyjen mukaisesti, jos niissä mahdollistetaan päätöksen välitön ja tehokas täytäntöönpano.

– –

3 artikla

1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitettu tuki on perittävä takaisin välittömästi ja tehokkaasti.

2.   Saksan on varmistettava, että tämä päätös pannaan täytäntöön neljän kuukauden kuluessa sen tiedoksiantamisesta.

– –

5 artikla

Tämä päätös on osoitettu Saksan liittotasavallalle.”

19

MB Systemin kyseessä olevasta päätöksestä nostama kanne hylättiin unionin yleisen tuomioistuimen 3.7.2013 antamalla tuomiolla MB System v. komissio (T‑209/11, EU:T:2013:338).

20

TBG pani 21.3.2011 Amtsgericht Nordhausenissa (Nordhausenin piirialueen tuomioistuin) vireille kiinnitysten rekisteröintiä koskevan hakemuksen yksipuolisen tuomion täytäntöön panemiseksi. Haetut kiinnitykset rekisteröitiin 1.6.2011. Amtsgericht Nordhausen, jonka käsiteltäväksi TBG oli saattanut MB Systemin kiinteän omaisuuden pakkohuutokauppaa koskevan hakemuksen, määräsi 21.7.2011 kyseisen ominaisuuden markkina-arvoa koskevan asiantuntijalausunnon hankkimisesta.

21

Kyseessä olevan päätöksen täytäntöönpanoa koskevan menettelyn yhteydessä Landgericht Mühlhausen lykkäsi asian käsittelyä uudestaan 30.3.2011 antamallaan määräyksellä MB Systemin tekemän hakemuksen johdosta. TBG haki 14.4.2011 uudelleen muutosta Thüringer Oberlandesgerichtiltä, joka hylkäsi sen valituksen 28.12.2011 antamallaan määräyksellä. TBG teki 26.1.2012 Revision-valituksen Bundesgerichtshofiin, joka kumosi 13.9.2012 alempien oikeusasteiden tuomioistuimien antamat päätökset. Landgericht Mühlhausenissa vireillä ollutta oikeudenkäyntiä jatkettiin siis 27.3.2013 alkaen.

22

Amtsgericht Nordhausen vahvisti 25.7.2012 MB Systemin kiinteän omaisuuden markkina-arvoksi 22.5.2012 päivätyn asiantuntijalausunnon perusteella 1893700 euroa. Kyseistä omaisuutta koskeva huutokauppa oli tarkoitus toteuttaa 10.4.2013. Unionin tuomioistuimessa 4.12.2013 järjestetyn istunnon ajankohtana kyseinen huutokauppa ei ollut tuottanut tulosta, joten riidanalaista tukea ei ole voitu periä takaisin.

23

Koska kyseessä olevaa päätöstä ei lähes kaksi vuotta sen antamisen jälkeen ollut vielä pantu täytäntöön, komissio nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen. Saksan liittotasavalta ei riitauta kyseisen päätöksen perusteltavuutta eikä velvollisuuttaan periä riidanalainen tuki takaisin MB Systemiltä. Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että komission kannekirjelmän toimittamisajankohtana takaisin perittävän summan kokonaismäärä oli 816630 euroa.

24

Komission mielestä vastaaja ei ole toteuttanut kaikkia kyseessä olevan päätöksen täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä perimällä riidanalaisen tuen takaisin.

25

Komissio huomauttaa ensisijaisesti, että asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 3 kohdan mukaan kyseessä oleva jäsenvaltio on lähtökohtaisesti vapaa valitsemaan ne yksityiskohtaiset säännöt, joita noudattaen se varmistaa kansallisen prosessioikeutensa mukaisesti sellaisen komission päätöksen täytäntöönpanon, jolla määrätään perimään takaisin sisämarkkinoille soveltumaton tuki, kunhan tehokkuusperiaatetta kuitenkin noudatetaan. Komission mukaan vastaajan nyt käsiteltävässä tapauksessa tuen takaisin perimiseksi valitsemalla keinolla eli saksalaisissa siviilituomioistuimissa nostetulla palauttamiskanteella ei voitu panna kyseessä olevaa päätöstä täytäntöön välittömästi ja tehokkaasti. Koska oikeudenkäyntimenettelyt kestävät tavallisesti pitkään, vastaajan on näet todellisuudessa ollut mahdotonta periä riidanalainen tuki tehokkaasti takaisin kyseessä olevassa päätöksessä vahvistetun neljän kuukauden määräajan kuluessa.

26

Komissio katsoo siis, että koska kyseessä olevan päätöksen välitöntä ja tehokasta täytäntöönpanoa ei varmistettu turvautumalla Saksan siviilioikeudessa säädettyihin menettelyihin asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen nojalla, kansallisen prosessioikeuden oli väistyttävä unionin oikeuden edessä ja vastaajan oli suoraan unionin oikeuteen nojautumalla vahvistettava täytäntöönpanoperuste toteuttamalla hallintotoimi, jossa määrätään riidanalaisen tuen takaisin perimisestä. Unionin oikeudessa annetaan näet oikeudellisia perustoja, joiden nojalla vastaajalla on toimivalta toteuttaa tällainen hallintotoimi. Kyseessä oleva päätös on tässä yhteydessä komission mukaan tällainen oikeudellinen perusta siitä riippumatta, ettei se velvoita suoraan MB Systemiä palauttamaan riidanalaista tukea. Tällaisen oikeudellisen perustan muodostavat myös asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 3 kohta ja SEUT 108 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta.

27

Komissio väittää yleisesti tässä yhteydessä, että silloin kun on kyse päätöksestä, jolla määrätään sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman tuen takaisin perimisestä, asianomaisella jäsenvaltiolla on tietyn tuloksen saavuttamista koskeva velvollisuus, jonka perusteella sen on perittävä kyseinen tuki tehokkaasti takaisin komission asettamassa määräajassa, eikä keinoja koskeva velvollisuus, joka rajoittuisi vain takaisinperimismenettelyn aloittamiseen kyseisen määräajan kuluessa. Nyt käsiteltävässä tapauksessa riidanalainen tuki olisi pitänyt periä takaisin kyseessä olevan päätöksen 3 artiklassa vahvistetun määräajan kuluessa. Vastaajalla on siis vastuu siitä, ettei kyseistä tulosta ole saavutettu, koska kyseisen tuen olisi tosiasiallisesti pitänyt poistua tuensaajan omaisuudesta ennen asetetun määräajan päättymistä.

28

Komission mukaan on toissijaisesti niin, että olettaen, että kyseessä oleva päätös on voitu panna välittömästi ja tehokkaasti täytäntöön väliaikaisesti täytäntöön pantavissa olevalla yksipuolisella tuomiolla, vastaaja ei ole kuitenkaan turvautunut tähän perusteeseen periäkseen riidanalaisen tuen välittömästi ja tehokkaasti takaisin.

29

Komissio korostaa, että vaikka kyseessä olevassa päätöksessä vahvistettu määräaika riidanalaisen tuen takaisin perimiselle oli neljä kuukautta, vastaaja teki pakkotäytäntöönpanoa koskevan hakemuksen yksipuolisen tuomion perusteella vasta 21.3.2011 eli yli kolme kuukautta kyseisen päätöksen tekemisen jälkeen.

30

Komissio korostaa vastauksessaan lisäksi, että edellä mainitun pakkotäytäntöönpanoa koskevan hakemuksen tekemisajankohdan ja 10.4.2013, jolloin riidanalaisen tuen saajan kiinteän omaisuuden pakkohuutokauppa oli tarkoitus toteuttaa, välillä ehti kulua lähes kaksi vuotta, jolle on ominaista vastaajan ilmeinen passiivisuus.

31

Saksan hallitus huomauttaa, ettei unionin oikeudessa määrätä siitä muodosta, jossa jäsenvaltioiden on myönnettävä valtiontuki. Saksan oikeuden – jonka mukaan valtiontuki voidaan myöntää hallintotoimilla, julkisoikeudellisilla sopimuksilla tai yksityisoikeudellisilla sopimuksilla – nojalla se, missä muodossa toimi, jolla tuki myönnetään, päätetään toteuttaa, määrää sen muodon, jossa kyseinen tuki voidaan periä takaisin. Nyt käsiteltävässä tapauksessa TBG – joka on yksityisoikeudellinen investointiyhtiö, jonka Saksan valtio omistaa – on myöntänyt riidanalaisen tuen MB Systemille yksityisoikeudellisen sopimuksen yhteydessä. Kun siis otetaan huomioon se, että MB System ei ole noudattanut kyseisen tuen palauttamista koskevaa pyyntöä, viranomaisilla ei ole toimivaltaa panna kyseessä olevaa päätöstä itse täytäntöön, vaan niiden on vedottava mainitun tuen palauttamista koskevaan oikeuteensa siviilituomioistuimissa.

32

Saksan hallitus väittää, että julkisvallan toimien laillisuutta sekä julkisoikeudellisten ja yksityisoikeudellisten toimien erottamista koskevien periaatteiden mukaisesti Saksan oikeudesta ja erityisesti Saksan liittotasavallan perustuslain (Grundgesetz für die Bundesrepublik Deutschland) 20 §:n 3 momentista ilmenee, että viranomaisilla on toimivalta toimia hallintotoimen perusteella valtiontuen takaisin perimiseksi ainoastaan silloin, kun kyseinen tuki on myönnetty julkisoikeudellisen hallintotoimen muodossa ja kun on olemassa oikeudellinen perusta, jonka nojalla niillä on toimivalta toteuttaa tällainen toimi. Saksan oikeuden mukaan ei ole mahdollista, että viranomainen puuttuu asiaan ja päättää yksityisoikeudellisen sopimuksen julkisen vallan toimella. Siinä ei säädetä myöskään yleisestä valtuutuksesta, jonka nojalla viranomaisella olisi toimivalta toimia lähes kaikilla aloilla.

33

Saksan hallitus toteaa vielä, että tuen adressaatti voi joka tapauksessa riitauttaa tuomioistuimissa myös saksalaisen viranomaisen toteuttaman hallintotoimen. Viivästykset ovat siis aina mahdollisia. Tällainen tilanne on pelkkä seuraus tehokasta, tuomioistuimien tarjoamaa oikeussuojaa koskevasta periaatteesta. Ei siis ole osoitettu, että hallintotoimen toteuttamisella voitaisiin todellisuudessa periä riidanalainen tuki nopeammin takaisin kuin nostamalla siviilikanne.

34

Myöskään unionin oikeuden määräysten ja säännösten ei Saksan hallituksen mielestä voida katsoa muodostavan sellaista oikeudellista perustaa, joka valtuuttaisi sen toteuttamaan hallintotoimen. Kyseessä oleva päätös on näet osoitettu asianomaiselle jäsenvaltiolle täsmentämättä niitä yksityiskohtaisia sääntöjä, joiden mukaan tarkasteltavana olevan tuen kansallinen takaisinperimismenettely olisi toteutettava. Se huomauttaa lisäksi, ettei myöskään asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 3 kohdassa ole seikkoja, jotka liittyvät tukien takaisinperimismenettelyyn. Sekä kyseisessä säännöksessä että kyseessä olevan päätöksen kaltaisissa komission päätöksissä tyydytään sääntelemään komission ja asianomaisen jäsenvaltion välisiä suhteita ja viitataan muilta osin kansalliseen prosessioikeuteen. SEUT 108 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta ei ole myöskään riittävän tyhjentävä siten, että sillä voisi olla välitön oikeusvaikutus yksityisiin nähden, ja siinä määrätään, että komission on etukäteen tehtävä sitova päätös sisämarkkinoille soveltumattoman tuen takaisin perimiseksi.

35

Saksan hallitus väittää myös, että komission kyseessä olevan päätöksen kaltaisessa päätöksessä vahvistamaa määräaikaa on tulkittava määräaikana, jonka kuluessa on toimittava, eikä määräaikana, jonka kuluessa täytäntöönpanon on tapahduttava. Asianomaisen jäsenvaltion on tuossa määräajassa vain otettava käyttöön kaikki toimenpiteet, jotka ovat tarpeen kyseessä olevan tuen takaisin perimiseksi ja normaalien kilpailuolosuhteiden palauttamiseksi, ja pantava ne täytäntöön. Kyseinen tulkinta on sen asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen sanamuodon mukainen, jossa viitataan kansallisen lainsäädännön menettelyihin. TBG on nyt käsiteltävässä tapauksessa toteuttanut kaikki kyseessä olevan päätöksen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet ennen sille asetetun määräajan päättymistä.

36

On täsmennettävä, että vaikka asianosaiset viittaavat lausumissaan kyseessä olevan päätöksen tekemistä aikaisempiin tilanteisiin ja tosiseikkoihin, komission kanteessa on kyse kyseisen päätöksen täytäntöönpanon laiminlyömisestä, jota myös unionin tuomioistuimen tutkinta koskee.

37

Asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohdan mukaan sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta. Komissio ei saa vaatia tuen takaisin perimistä, jos tämä olisi unionin lainsäädännön jonkin yleisen periaatteen vastaista.

38

Asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan takaisin periminen on toteutettava viipymättä ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti, jos ne mahdollistavat komission päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon. Tämän toteuttamiseksi asianomaisten jäsenvaltioiden on kyseisen asetuksen 14 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen mukaan toteutettava kaikki oikeudellisissa järjestelmissään käytettävissä olevat tarpeelliset toimenpiteet, mukaan lukien tilapäiset toimet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin lainsäädännön soveltamista.

39

Vaikka kyseisen artiklan muotoilu kuvastaakin tehokkuusperiaatteen vaatimuksia (tuomio Scott ja Kimberly Clark, C‑210/09, EU:C:2010:294, 20 kohta), siitä ilmenee myös, että asianomaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä sovelletaan tuen takaisin perimiseksi silloin, kun asiaa koskevia unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä ei ole annettu, jäsenvaltion menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevan periaatteen mukaisesti sekä perusoikeuksia ja erityisesti oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, puolustautumisoikeudet mukaan lukien, noudattaen. Tästä seuraa, että unionin oikeudessa ei edellytetä, että toimivaltaisen kansallisen viranomaisen olisi perittävä sääntöjenvastainen tuki tuensaajalta takaisin pelkästään takaisin perimisestä tehdyn komission päätöksen perusteella.

40

Asianomainen jäsenvaltio voi valita keinot, joilla se täyttää velvollisuutensa periä takaisin sisämarkkinoille soveltumattomaksi todettu tuki, kunhan valitut toimenpiteet eivät vaikuta unionin oikeuden ulottuvuuteen ja tehokkuuteen (tuomio Scott ja Kimberly Clark, EU:C:2010:294, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Unionin tuomioistuin on täsmentänyt jäsenvaltioilla olevasta vapaudesta valita keinot tällaisen tuen takaisin perimiseksi, että kyseinen vapaus on rajattu, sillä kyseiset keinot eivät saa tehdä unionin oikeudessa edellytettyä takaisinperintää käytännössä mahdottomaksi (ks. vastaavasti tuomio Mediaset, C‑69/13, EU:C:2014:71, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kansallisten menettelyjen soveltaminen edellyttää sitä, että niiden avulla komission päätös voidaan panna täytäntöön välittömästi ja tehokkaasti; tämä edellytys ilmentää unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetun tehokkuusperiaatteen vaatimuksia (tuomio komissio v. Italia, C‑243/10, EU:C:2012:182, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Jäsenvaltioiden toteuttamilla toimenpiteillä on voitava palauttaa ennalleen normaalit kilpailuolosuhteet, jotka ovat vääristyneet komission päätöksellä takaisin perittäväksi määrätyn sääntöjenvastaisen tuen myöntämisen vuoksi (tuomio Scott ja Kimberly Clark, EU:C:2010:294, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Näin ollen kysymystä siitä, onko asianomainen jäsenvaltio kyseiset keinot valitessaan täyttänyt tehokkuusvaatimukseen nähden velvollisuutensa periä takaisin sisämarkkinoille soveltumattomaksi todettu tuki, on arvioitava tapauskohtaisesti esillä olevaan asiaan liittyvien konkreettisten olosuhteiden perusteella.

44

Nyt käsiteltävässä tapauksessa on todettava, ettei vastaajaa voida moittia siitä, että se on päättänyt soveltaa siviilioikeuttaan ja turvautua yleisiin tuomioistuimiin periäkseen takaisin riidanalaisen tuen. Unionin tuomioistuimen käytössä olevaan asiakirja-aineistoon ei sisälly mitään seikkaa, joka voisi suoralta kädeltä sulkea pois mahdollisuuden soveltaa siviilioikeutta ja turvautua kyseisiin tuomioistuimiin, jollei siitä, miten vastaaja soveltaa siviilioikeutta konkreettisissa olosuhteissa, ja siitä, menetteleekö vastaaja huolellisesti riidanalaista tukea tehokkaasti takaisin perittäessä, muuta johdu.

45

Tässä yhteydessä on heti alkuun korostettava, että sitä, että kansallinen tuomioistuin tutkii sääntöjenvastaisen valtiontuen takaisin perimiseksi annetun täytäntöönpanoperusteen laillisuuden, ja sitä, että se mahdollisesti kumoaa tämän perusteen, on pidettävä pelkkänä tehokasta, tuomioistuimien tarjoamaa oikeussuojaa koskevan periaatteen – joka unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti on unionin oikeuden yleinen periaate – ilmentymänä (ks. vastaavasti tuomio Scott ja Kimberly Clark, EU:C:2010:294, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46

On myös todettava, että vastaaja ei ole missään vaiheessa kiistänyt velvollisuuttaan periä riidanalainen tuki takaisin ja että se on lisäksi ryhtynyt konkreettisiin toimenpiteisiin sen takaisin perimiseksi.

47

On kuitenkin selvää, että komission kanteen nostamisajankohtana ja unionin tuomioistuimessa asianosaisten kuulemiseksi järjestetyn istunnon pitämisajankohtana riidanalaista tukea ei ollut peritty vieläkään takaisin, koska se ei ollut poistunut tuensaajayrityksen omaisuudesta.

48

Kyseisen huomattavan viivästyksen mahdollisesta oikeuttamisesta on todettava, että oikeuskäytännön mukaan ainoa mahdollinen peruste, johon jäsenvaltio voi vedota puolustautuakseen komission SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti nostamaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa kannetta vastaan, on täydellinen mahdottomuus panna kysymyksessä oleva päätös täytäntöön (tuomio komissio v. Saksa, 94/87, EU:C:1989:46, 8 kohta ja tuomio komissio v. Ranska, C‑441/06, EU:C:2007:616, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 92 kohdassa huomauttanut, tämä täydellinen mahdottomuus voi olla myös oikeudellista, kun se perustuu kansallisten tuomioistuimien tekemiin päätöksiin, kunhan kyseiset päätökset ovat unionin oikeuden mukaisia.

50

Tässä yhteydessä nyt käsiteltävässä asiassa on otettava huomioon seuraavat seikat.

51

Ensimmäiseksi on huomautettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun jäsenvaltio kohtaa vaikeuksia pannessaan täytäntöön komission päätöksen, jossa määrätään tuen takaisin perimisestä, sen on saatettava nämä ongelmat komission arvioitavaksi pyytämällä perustellusti komissiolta asetetun määräajan pidentämistä ja ehdottamalla asianmukaisia muutoksia kyseiseen päätökseen siten, että komissio voi ottaa asiaan kantaa perustellulla päätöksellä. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltiolla ja komissiolla on SEU 4 artiklan 3 kohdan valossa vastavuoroiset vilpittömän yhteistyön velvollisuudet näiden vaikeuksien ratkaisemiseksi (ks. vastaavasti tuomio komissio v. Saksa, EU:C:1989:46, 9 kohta; tuomio komissio v. Italia, EU:C:2012:182, 41 ja 42 kohta sekä tuomio komissio v. Kreikka, EU:C:2013:673, 32 kohta).

52

Nyt käsiteltävässä tapauksessa on selvää, että vastaaja ei ole kyseisessä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla ryhtynyt sellaisiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotka olisivat voineet rohkaista komissiota tekemään sen kanssa yhteistyötä kyseessä olevan päätöksen soveltamisen osalta mahdollisesti esiin tulleiden ongelmien ratkaisemiseksi ja osallistumaan asianmukaisen ratkaisun hakemiseen. Vastaaja ei ole varsinkaan saattanut komission arvioitavaksi riidanalaisen tuen takaisin perimiseen liittyviä ongelmia asetetussa määräajassa eikä se ole myöskään pyytänyt komissiota pidentämään kyseistä määräaikaa.

53

Toiseksi on todettava, että vastaaja väittää perustellakseen sen, ettei riidanalaista tukea ollut peritty takaisin komission kannekirjelmän toimittamisajankohtaan eikä edes unionin tuomioistuimessa asianosaisten kuulemiseksi järjestetyn istunnon pitämisajankohtaan mennessä, että yhtäältä TBG:n tehtävänä oli kyseisen tuen myöntäneenä julkisoikeudellisena yksikkönä ryhtyä mainitun tuen takaisin perimisen edellyttämiin toimenpiteisiin ja että toisaalta Saksan oikeusjärjestyksessä siviilioikeuden sääntöjen perusteella myönnetty tuki voidaan periä takaisin ainoastaan siviilioikeudessa säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

54

Tässä yhteydessä on korostettava, ettei pelkästään TBG ollut velvollinen perimään takaisin riidanalaista tukea vaan tällainen velvollisuus oli omalla toimialallaan kaikilla kyseisen jäsenvaltion viranomaisilla.

55

Saksan oikeusjärjestystä koskevasta komission väitteestä on huomautettava, ettei vastaaja ole todennut, että toteutettu toimenpide oli ainoa ajateltavissa oleva toimenpide riidanalaisen tuen takaisin perimiseksi ja ettei muita sellaisia keinoja ollut olemassa, joilla tuki olisi voitu periä takaisin riidanalaisen päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetetussa määräajassa. Jos ilmenisi, että siviilioikeuden säännöillä ei voida varmistaa riidanalaisen tuen tehokasta takaisin perimistä, aina tarkasteltavana olevan tapauksen olosuhteiden mukaan saattaisi olla tarpeen jättää soveltamatta kansallista sääntöä (ks. vastaavasti tuomio komissio v. Ranska, C‑232/05, EU:C:2006:651, 53 kohta) ja turvautua muihin toimenpiteisiin, koska tällaisia toimenpiteitä ei voida sulkea pois kansalliseen oikeusjärjestykseen liittyvistä syistä.

56

Viimeiseksi on huomautettava, että unionin valtiontukisääntöjen soveltamista koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan SEU 4 artiklan 3 kohdassa asetetaan myös kansallisille tuomioistuimille velvollisuus tehdä vilpitöntä yhteistyötä komission ja unionin tuomioistuinten kanssa, ja tässä yhteistyössä niiden on toteutettava kaikki yleiset tai erityiset toimenpiteet, joilla varmistetaan unionin oikeuteen perustuvien velvoitteiden täytäntöönpano, ja pidättäydyttävä toimenpiteistä, jotka voivat vaarantaa kyseisen perussopimuksen tavoitteiden toteutumisen (ks. vastaavasti tuomio Mediaset, EU:C:2014:71, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57

Yhtä lailla on korostettava, että – kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 91 kohdassa huomauttanut – myös oikeuskäytännössä tuomiossa Zuckerfabrik Süderdithmarschen ja Zuckerfabrik Soest (C-143/88 ja C‑92/89, EU:C:1991:65) ja tuomiossa Atlanta Fruchthandelsgesellschaft ym. (I) (C‑465/93, EU:C:1995:369) vahvistettuja vaatimuksia sovelletaan kanteisiin, joilla pyritään kansallisella tasolla siihen, että komission takaisin perittäväksi määräämän tuen takaisin perimistä koskevaa menettelyä lykätään.

58

Tässä tapauksessa kyseisessä oikeuskäytännössä vahvistettuja vaatimuksia ei ole noudatettu, mistä on osoituksena se, että Bundesgerichtshof on 13.9.2012 kumonnut Landgericht Mühlhausenin ja Thüringer Oberlandesgerichtin viimeiset päätökset takaisin perimistä koskevan menettelyn lykkäämisestä, koska se katsoi, että kyseiset tuomioistuimet eivät olleet asianmukaisesti arvioineet unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettuja perusteita.

59

Nyt käsiteltävään asiaan liittyvien olosuhteiden ja edellä esitettyjen seikkojen perusteella on todettava, että kyseessä olevan päätöksen täytäntöönpanoa koskeva viivästyminen ei ole perusteltua. Vastaaja ei ole näyttänyt toteen, että sen olisi ollut oikeudellisesti täysin mahdotonta soveltaa asianmukaisia toimenpiteitä siten, että kyseisellä päätöksellä olisi ollut täydet oikeusvaikutukset.

60

On huomattava, että SEUT 288 artikla, johon komissio myös perustaa kanteensa, on luonteeltaan yleinen määräys, kun taas valtiontukia säännellään erityisesti SEUT 108 artiklassa ja kyseisen artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetussa asetuksessa N:o 659/1999. Ei siis ole tarpeen todeta, että jäsenyysvelvoitteita olisi jätetty noudattamatta myös SEUT 288 artiklan nojalla. Sama toteamus pätee tehokkuusperiaatteen osalta, joka ilmenee kyseisen asetuksen 14 artiklasta.

61

Tämän perusteella on pääteltävä, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut SEUT 108 artiklan 2 kohdan, asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 3 kohdan ja kyseessä olevan päätöksen 1–3 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut kaikkia tarvittavia toimenpiteitä kyseisessä päätöksessä tarkoitetun riidanalaisen tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta.

62

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut Saksan liittotasavallan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska tämä on hävinnyt asian, Saksan liittotasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: