Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62012CJ0387

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 3.4.2014.
Hi Hotel HCF SARL vastaan Uwe Spoering.
Bundesgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö.
Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Asetus (EY) N:o 44/2001 – Kansainvälinen toimivalta sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa – Jäsenvaltiossa tehty teko, jossa on kyse osallisuudesta toisen jäsenvaltion alueella tehtyyn oikeudenvastaiseen tekoon – Sen paikkakunnan määrittäminen, missä vahinko sattui.
Asia C-387/12.

Court reports – general

ECLI identifier: ECLI:EU:C:2014:215

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)

3 päivänä huhtikuuta 2014 ( *1 )

”Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Asetus (EY) N:o 44/2001 — Kansainvälinen toimivalta sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa — Jäsenvaltiossa tehty teko, jossa on kyse osallisuudesta toisen jäsenvaltion alueella tehtyyn oikeudenvastaiseen tekoon — Sen paikkakunnan määrittäminen, missä vahinko sattui”

Asiassa C‑387/12,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 28.6.2012 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 15.8.2012, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Hi Hotel HCF SARL

vastaan

Uwe Spoering,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja L. Bay Larsen sekä tuomarit M. Safjan (esittelevä tuomari), C. G. Fernlund, J. Malenovský ja A. Prechal,

julkisasiamies: N. Jääskinen,

kirjaaja: hallintovirkamies A. Impellizzeri,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 5.9.2013 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

Hi Hotel HCF SARL, edustajanaan Rechtsanwalt H. Leis,

Uwe Spoering, edustajanaan Rechtsanwalt P. Ruppert,

Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja F. Wannek,

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään A. Robinson,

Euroopan komissio, asiamiehinään W. Bogensberger ja M. Wilderspin,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 5 artiklan 3 alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Hi Hotel HCF SARL (jäljempänä Hi Hotel), kotipaikka Nizza (Ranska), ja Uwe Spoering, kotipaikka Köln (Saksa), ja jossa on kyse tekijänoikeuden loukkausta koskevasta kieltovaatimuksesta ja vahingonkorvausvaatimuksesta.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

3

Asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta ilmenee, että sen tavoitteena on sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan turvaamiseksi ottaa käyttöön ”säännökset, joiden avulla voidaan yhdenmukaistaa tuomioistuimen toimivaltaa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevat säännöt ja yksinkertaistaa muodollisuudet, jotta niissä jäsenvaltioissa annetut tuomiot, joita tämä asetus sitoo, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön nopeasti ja yksinkertaisin menettelyin”.

4

Mainitun asetuksen 11, 12 ja 15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(11)

Tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden on oltava hyvä, ja niiden on perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella, ja vastaajan kotipaikan tuomioistuin on aina toimivaltainen, lukuun ottamatta joitakin tarkoin rajattuja tapauksia, joissa riidan kohteen tai osapuolten sopimusvapauden vuoksi jokin muu liittymäperuste on oikeutettu. Oikeushenkilöiden kotipaikka olisi määriteltävä itsenäisesti yhteisten sääntöjen avoimuuden lisäämiseksi ja toimivaltaristiriitojen välttämiseksi.

(12)

Asianmukaisen lainkäytön helpottamiseksi tai tuomioistuimen ja riita-asian läheisen yhteyden vuoksi tulisi olla vaihtoehtoisia toimivaltaperusteita vastaajan kotipaikan mukaan määräytyvän toimivaltaperusteen lisäksi.

– –

(15)

Lainkäytön yhdenmukaisuus edellyttää, että rinnakkaiset oikeudenkäynnit saadaan mahdollisimman vähiin ja on varmistettava, ettei kahdessa jäsenvaltiossa anneta keskenään ristiriitaisia tuomioita. – –”

5

Tuomioistuimen toimivaltaa koskevat säännöt sisältyvät asetuksen N:o 44/2001 II lukuun, jonka otsikko on ”Toimivalta”.

6

Saman asetuksen 2 artikla sisältyy sen II luvun 1 jaksoon, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset”, ja tämän artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”

7

Samaan 1 jaksoon sisältyvän 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ainoastaan tämän luvun 2–7 jakson säännösten nojalla.”

8

Asetuksen N:o 44/2001 II luvun 2 jaksoon, jonka otsikko on ”Erityinen toimivalta”, sisältyvän 5 artiklan 3 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:

– –

3)

sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua.”

Pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisukysymys

9

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Spoering on valokuvaaja ja että hän valmisti helmikuussa 2003 Hi Hotelin toimeksiannosta 25 diakuvaa toimeksiantajansa Nizzassa pitämän hotellin eri tilojen sisänäkymistä. Spoering myönsi Hi Hotelille oikeuden käyttää valokuvia mainosesitteissä ja internetsivuillaan. Käyttöoikeuden myöntämisestä ei tehty kirjallista sopimusta. Hi Hotel maksoi näitä valokuvia koskeneen 2500 euron laskun, johon sisältyi maininta ”include the rights – only for the hotel hi”.

10

Vuonna 2008 Spoering havaitsi Kölnissä eräässä kirjakaupassa valokuvakirjan ”Innenarchitektur weltweit” (Sisustussuunnittelu kautta maailman), jonka julkaisija on Berliiniin (Saksa) sijoittautunut Phaidon-Verlag ja jossa on toisinnettu yhdeksän hänen ottamistaan Hi Hotelin Nizzassa pitämän hotellin sisäkuvista.

11

Spoering katsoi, että Hi Hotel on loukannut hänen tekijänoikeudella suojattuja oikeuksiaan valokuviin luovuttamalla valokuvat kolmannelle osapuolelle eli Phaidon-Verlagille, minkä vuoksi hän haastoi Hi Hotelin oikeuteen Kölnissä. Spoering vaati muun muassa, että Hi Hotelia kielletään Saksan alueella jäljentämästä tai jäljennyttämästä, levittämästä tai levityttämästä taikka asettamasta tai asetuttamasta näytteille tämän tuomion edellisessä kohdassa mainittuja valokuvia ilman hänen ennakkosuostumustaan (kieltovaatimus) ja että Hi Hotel velvoitetaan korvaamaan kaikki sen menettelystä hänelle aiheutuneet ja vielä aiheutuvat vahingot.

12

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Hi Hotel on väittänyt, että Phaidon-kustantamolla on toimipaikka myös Pariisissa (Ranska) ja että Hi Hotelin johtaja on voinut luovuttaa valokuvat kyseiselle kustantamolle. Hi Hotelin tiedossa ei ole, onko kyseinen kustantamo antanut kuvat edelleen saksalaiselle sisaryhtiölleen.

13

Spoeringin vaatimus hyväksyttiin ensimmäisessä oikeusasteessa, eikä Hi Hotelin valitus menestynyt. Bundesgerichtshof, jossa Hi Hotel hakee muutosta Revision-valituksella, tarkastelee kysymystä siitä, voidaanko Saksan tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta perustaa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaan.

14

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin, että kun otetaan huomioon tämän tuomion 12 kohdassa toistetut Hi Hotelin väittämät, joita Spoering ei ole kiistänyt, kysymys Saksan tuomioistuinten kansainvälisen toimivallan perustumisesta asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaan on tutkittava niiden tosiasioita koskevien väittämien perusteella, joiden mukaan Phaidon-Verlag Berliinissä on tekijänoikeuksia loukaten levittänyt kyseessä olevia valokuvia Saksassa ja Hi Hotel on osallistunut tähän luovuttamalla valokuvat Phaidon-kustantamolle Pariisissa.

15

Bundesgerichtshof päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko asetuksen – – N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa tulkittava siten, että vahinko on sattunut jäsenvaltiossa (jäsenvaltio A), jos se oikeudenvastainen teko, joka on oikeudenkäynnin kohteena tai johon vaatimukset perustuvat, on tehty toisessa jäsenvaltiossa (jäsenvaltio B) ja siinä on ollut kyse osallisuudesta ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa (jäsenvaltio A) tapahtuneeseen oikeudenvastaiseen tekoon (pääteko)?”

Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu

Ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottaminen

16

Hi Hotel katsoo, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta, koska sillä ei ole merkitystä pääasian ratkaisun kannalta sen vuoksi, ettei tähän mennessä ole vielä selvitetty, onko Hi Hotelille luovutettu tekijänoikeudet kokonaisuudessaan. Tekijänoikeuksien loukkaaminen ei nimittäin siinä tapauksessa olisi mahdollista.

17

Tältä osin on syytä muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta (asia C-327/12, Soa Nazionale Costruttori, EU:C:2013:827, tuomion 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

18

Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (asia Soa Nazionale Costruttori, EU:C:2013:827, tuomion 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

19

Tässä tapauksessa niin ei ole. Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä selvästi ilmenee, asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan tulkitseminen on välttämätöntä pääasian ratkaisun kannalta, koska Hi Hotel on tehnyt oikeudenkäyntiväitteen, jonka mukaan Saksan tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia tämän oikeusriidan ratkaisemiseen, ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on joka tapauksessa ratkaistava tämä oikeudenkäyntiväite ennen pääasian ratkaisemista.

20

Kun tuomioistuin, jossa asia on vireillä, tutkii asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa soveltaessaan, onko se tämän säännöksen nojalla toimivaltainen, se saa olettaa, että kantajan väitteet sopimukseen perustumattoman vahingonkorvausvastuun edellytyksistä pitävät paikkansa.

21

Näiden väitteiden paikkansapitävyys on mahdollista tutkia vasta oikeusriidan asiakysymystä ratkaistaessa (ks. asia C-170/12, Pinckney, EU:C:2013:635, tuomion 40 kohta). Hi Hotelin väite, jonka mukaan sille luovutettujen tekijänoikeuksien laajuutta ei vielä ole selvitetty, koskee pääasian oikeudenkäynnin asiakysymystä, joten väite ei voi vaikuttaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän kysymyksen tutkittavaksi ottamiseen.

22

Ennakkoratkaisupyyntö on näin ollen otettava tutkittavaksi.

Asiakysymys

23

Kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa tulkittava siten, että jos usean henkilön väitetään osallistuneen asiaa käsittelevän tuomioistuimen sijaintijäsenvaltiossa suojattujen tekijän taloudellisten oikeuksien loukkaukseen, tuomioistuimella on tämän säännöksen nojalla toimivalta tutkia tekoon osallista vastaan ajettu kanne, vaikkei tämä henkilö ole tehnyt tekoaan kyseisen tuomioistuimen toimialueella.

24

Aluksi on syytä muistuttaa, että asetuksen N:o 44/2001 säännöksiä on tulkittava itsenäisesti käyttäen perustana sen järjestelmää ja tavoitteita (asia C-228/11, Melzer, EU:C:2013:305, tuomion 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

Lisäksi on todettava, että asetuksen N:o 44/2001 II luvun 2 jaksossa on vain poikkeuksena sen 2 artiklan 1 kohdassa säädetystä sopimusvaltion, jonka alueella vastaajalla on kotipaikka, tuomioistuinten toimivaltaa koskevasta perusperiaatteesta säädetty eräistä erityisistä toimivaltaperusteista, joiden joukossa on kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa määrätty toimivaltaperuste (asia Melzer, EU:C:2013:305, tuomion 23 kohta).

26

Sen paikkakunnan tuomioistuinten toimivallan, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, osalta on kyse erityistä toimivaltaa koskevasta säännöstä, joten sitä on tulkittava suppeasti eikä sen voida tulkita koskevan muita kuin asetuksessa nimenomaisesti tarkoitettuja tilanteita (asia Melzer, EU:C:2013:305, tuomion 24 kohta).

27

On kuitenkin niin, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa olevalla ilmaisulla ”paikkakunta, missä vahinko sattui tai saattaa sattua”, tarkoitetaan yhtä hyvin vahingon ilmenemispaikkaa kuin paikkaa, jossa tämän vahingon aiheuttanut kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut, joten vastaajaa vastaan voidaan kantajan valinnan mukaan nostaa kanne jommankumman paikkakunnan tuomioistuimessa (asia Melzer, EU:C:2013:305, tuomion 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Tältä osin oikeuskäytännössä on vakiintuneesti todettu, että asetuksen 5 artiklan 3 alakohdassa säädetty toimivaltaa koskeva sääntö perustuu riita-asian ja sen paikkakunnan tuomioistuimen, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, välisen erityisen läheisen liittymän olemassaoloon, minkä vuoksi toimivalta on hyvään lainkäyttöön ja prosessin asianmukaiseen järjestämiseen liittyvien syiden perusteella perusteltua antaa näille tuomioistuimille (asia Melzer, EU:C:2013:305, tuomion 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Koska tämän tuomion 27 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tunnustetun liittymän yksilöinnin on mahdollistettava sellaisen tuomioistuimen toimivallan vahvistaminen, joka on objektiivisesti katsoen parhaassa asemassa arvioimaan, täyttyvätkö oikeuteen haastetun henkilön vahingonkorvausvastuun edellytykset, asia voidaan pätevästi saattaa vain sen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jonka toimialueella sijaitsee asian kannalta merkityksellinen liittymä (ks. vastaavasti asia C-133/11, Folien Fischer ja Fofitec, EU:C:2012:664, tuomion 52 kohta ja asia Melzer, EU:C:2013:305, tuomion 28 kohta).

30

Kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikasta on todettava, että – kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee – väitetyn vahinkoa aiheuttaneen tapahtuman oletetaan olevan usean henkilön aiheuttama. Ainoaksi vastaajaksi pääasian oikeudenkäynnissä haastettu Hi Hotel on toiminut Ranskassa eli sen tuomioistuimen toimialueen ulkopuolella, johon se on haastettu.

31

Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, tilanteessa, jossa vain yksi väitetyn vahingon oletetuista aiheuttajista on haastettu tuomioistuimeen, jonka toimialueella hän ei ole toiminut, kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman ei voida katsoa sattuneen kyseisen tuomioistuimen toimialueella asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. asia Melzer, EU:C:2013:305, tuomion 40 kohta).

32

Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa ei siten sallita, että tuomioistuin katsottaisiin kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunnan perusteella toimivaltaiseksi tutkimaan oletetuista vahingonaiheuttajista yhtä vastaan nostettua kannetta, kun tämä ei ole toiminut asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella (ks. asia Melzer, EU:C:2013:305, tuomion 41 kohta).

33

Toisin kuin asiassa Melzer (EU:C:2013:305), nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei kuitenkaan ole rajannut asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan tulkintaa koskevaa kysymystään vain siihen, ovatko Saksan tuomioistuimet toimivaltaisia väitetyn vahingon kanssa kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman perusteella.

34

Näin ollen on tutkittava myös, voidaanko jäsenvaltion tuomioistuinten katsoa olevan pääasian kaltaisessa tilanteessa, jossa väitetyn vahingon oletetut aiheuttajat ovat toimineet eri jäsenvaltioissa, asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan mukaan vahingon ilmenemispaikan perusteella toimivaltaisia tutkimaan oletetuista vahingonaiheuttajista yhtä vastaan nostetun kanteen, vaikka tämä ei ole toiminut asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella.

35

Tältä osin on todettava, että tekijän taloudellisten oikeuksien loukkaamisen osalta asiaa käsittelevällä tuomioistuimella on toimivalta ratkaista sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva kanne, kun jäsenvaltio, jonka alueella kyseinen tuomioistuin sijaitsee, suojelee niitä taloudellisia oikeuksia, joihin kantaja on vedonnut, ja kun vahinko saattaa ilmetä kyseisen tuomioistuimen toimialueella (ks. asia Pinckney, EU:C:2013:635, tuomion 43 kohta).

36

Pääasiassa Spoering väittää, että useita tekijän taloudellisia oikeuksia on loukattu, nimittäin oikeutta kyseisten valokuvien jäljentämiseen, levittämiseen ja näytteille asettamiseen. On selvää, että Saksassa näitä oikeuksia suojataan tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10) mukaisesti.

37

Pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaisessa tilanteessa on syytä katsoa, että vahingon ilmenemisen vaara johtuu mahdollisuudesta hankkia asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella sijaitsevasta kirjakaupasta jäljennös teoksesta, johon liittyviin tekijänoikeuksiin kantaja vetoaa. Kuten tämän tuomion 14 kohdassa mainituista asian tosiseikkoja koskevista toteamuksista ilmenee, kyseessä olevien valokuvien luovuttaminen Phaidon-kustantamolle Pariisissa on johtanut edellä todettuun jäljentämiseen ja levittämiseen ja siten myös aiheuttanut väitetyn vahingon ilmenemisen vaaran.

38

Kun asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltion myöntämä suoja on voimassa vain kyseisen jäsenvaltion alueella, vahingon ilmenemispaikan perusteella asiaa käsittelevä tuomioistuin on sitä vastoin toimivaltainen ratkaisemaan vain sijaintijäsenvaltionsa alueella aiheutunutta vahinkoa koskevat asiat (asia Pinckney, EU:C:2013:635, tuomion 45 kohta).

39

Muiden jäsenvaltioiden tuomioistuimet nimittäin ovat asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan ja alueperiaatteen mukaan edelleen lähtökohtaisesti toimivaltaisia ratkaisemaan sijaintijäsenvaltionsa alueella aiheutunutta tekijän taloudellisiin oikeuksiin kohdistunutta vahinkoa koskevat asiat, koska kukin niistä kykenee paremmin yhtäältä arvioimaan, onko kyseisen jäsenvaltion takaamia tekijän taloudellisia oikeuksia todellakin loukattu, ja toisaalta määrittämään, minkälaista vahinkoa on aiheutettu (ks. asia Pinckney, EU:C:2013:635, tuomion 46 kohta).

40

Esitettyyn kysymykseen on edellä todetuin perustein vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että jos usean henkilön väitetään osallistuneen asiaa käsittelevän tuomioistuimen sijaintijäsenvaltiossa suojattujen tekijän taloudellisten oikeuksien loukkaukseen, tuomioistuimella ei ole tämän säännöksen nojalla kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikan perusteella toimivaltaa tutkia tekoon osallista vastaan ajettua kannetta, jos tämä henkilö ei ole tehnyt tekoaan kyseisen tuomioistuimen toimialueella, mutta tuomioistuin on sen nojalla toimivaltainen väitetyn vahingon ilmenemispaikan perusteella, jos on olemassa vaara, että väitetty vahinko ilmenee asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella. Viimeksi mainitussa tapauksessa tämä tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan vain sijaintijäsenvaltionsa alueella aiheutunutta vahinkoa koskevat asiat.

Oikeudenkäyntikulut

41

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

 

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

 

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että jos usean henkilön väitetään osallistuneen asiaa käsittelevän tuomioistuimen sijaintijäsenvaltiossa suojattujen tekijän taloudellisten oikeuksien loukkaukseen, tuomioistuimella ei ole tämän säännöksen nojalla kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikan perusteella toimivaltaa tutkia tekoon osallista vastaan ajettua kannetta, jos tämä henkilö ei ole tehnyt tekoaan kyseisen tuomioistuimen toimialueella, mutta tuomioistuin on sen nojalla toimivaltainen väitetyn vahingon ilmenemispaikan perusteella, jos on olemassa vaara, että väitetty vahinko ilmenee asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella. Viimeksi mainitussa tapauksessa tämä tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan vain sijaintijäsenvaltionsa alueella aiheutunutta vahinkoa koskevat asiat.

 

Allekirjoitukset


( *1 )   Oikeudenkäyntikieli: saksa.

Top