1.

Nyt käsiteltävä asia on ensimmäinen, joka koskee maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 ( 2 ) 24 artiklan tulkintaa. Kyseisen säännöksen tarkoituksena on suojata sellaisen henkilön vilpitöntä mieltä, joka tietämättä maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisesta täyttää velvoitteen velalliselle, joka on maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena, vaikka kyseinen velvoite olisi ollut täytettävä maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjälle.

2.

Pääasia liittyy tilanteeseen, jossa konkurssipesän selvittäjät vaativat pankkia maksamaan sellaisen määrän, joka konkurssivelallisella alun perin oli pankissa mutta jonka pankki on jo maksanut kolmannelle osapuolelle sellaisen shekin esittämisen perusteella, joka oli asetettu ennen maksukyvyttömyysmenettelyn alkamista konkurssivelallisen ohjeiden mukaisesti. Pankki ei halua suorittaa maksua uudelleen, tällä kertaa konkurssipesän selvittäjille, ja vetoaa puolustuksekseen asetuksen 24 artiklaan.

3.

Asetuksen N:o 1346/2000 24 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Velalliselle olevan velvoitteen täyttäminen

1. Jos joku on jäsenvaltiossa täyttänyt velvoitteen velalliselle, joka on toisessa jäsenvaltiossa aloitetun maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena, vaikka velvoite olisi ollut täytettävä tämän maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjälle, vapautuu hän velvoitteestaan, jos hän ei tiennyt menettelyn alkamisesta.”

4.

Association des Copropriétaires du Quartier des Arts vaati 11.5.2006 Tribunal de commerce de Bruxellesissa, että GRONTIMMO SA -nimisen yhtiön ( 3 ) osalta aloitettaisiin konkurssimenettely.

5.

Kaksi yhtiötä asetti 22.5. ja 24.5.2006 Grontimmon hyväksi shekkejä, joiden yhteismäärä oli 1400000 euroa, Grintimmolla niiltä olevien saatavien maksamiseksi osittain takaisin.

6.

Grontimmoon nimitettiin 29.5.2006 uudet johtajat. Samana päivänä Grontimmo ja Panaman oikeuden mukaan hiljattain perustettu yhtiö KOSTNER DEVELOPMENT INC. ( 4 ) allekirjoittivat sopimuksen, jonka mukaisesti Kostner myy Grontimmolle osto-option 1400000 eurolla. Osto-optio koski Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun yhtiön osakkeita ja Alankomaiden Antillien oikeuden mukaan perustetun yhtiön osakkeita.

7.

Grontimmon uudet johtajat lähettivät 2.6.2006 Dexia Internationale Luxembourgille ( 5 ) määräyksen, jossa pankkia pyydettiin i) avaamaan tili yhteismäärältään 1400000 euron shekkien lunastamista varten ja ii) asettamaan Grontimmon nimissä Kostnerille 1400000 euron Dexian pankkishekki. Grontimmon tilille mainitussa pankissa maksettiin 14.6.2006 shekkien osoittamana määränä 1399900 euroa.

8.

Tribunal de Commerce de Bruxelles aloitti 4.7.2006 Grontimmoa koskevan konkurssimenettelyn. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan konkurssivelallinen menetti tällöin Belgian oikeuden mukaan oikeuden määrätä omaisuudestaan kyseisen päivän ensimmäisestä tunnista alkaen. Kyseisestä hetkestä alkaen kolmansina osapuolina olevat velalliset eivät Belgian oikeuden mukaan voineet ennen kaikkea enää täyttää velvoitteitaan konkurssivelalliseen nähden siten, että niiden olisi voitu katsoa vapautuvan velvoitteistaan. Konkurssipesän selvittäjät julkistivat menettelyn aloittamisen vain Belgiassa, eli Luxemburgissa sitä ei julkistettu.

9.

Konkurssimenettelyn aloittamista seuraavana päivänä, eli 5.7.2006, pankki asetti Grontimmon 2.6.2006 antamien ohjeiden perusteella Kostnerin hyväksi 1400000 euron hintaisen osto-option kauppahintaa koskevan shekin. Kostner lunasti shekin samana päivänä, ja pankki veloitti Grontimmon tiliä vastaavasti.

10.

Grontimmon konkurssipesän selvittäjät vaativat tämän jälkeen pankkia maksamaan Kostnerille maksetun määrän Grontimmon tilille. He vetosivat siihen, että maksu oli tehty konkurssivelallisen määräysvallan menettämistä koskevan säännön vastaisesti ja että siihen ei näin ollen voitu vedota konkurssipesää vastaan.

11.

Pankki vetosi asetuksen N:o 1346/2000 24 artiklaan ja huomautti, että kun se saamiensa ohjeiden mukaisesti asetti ja maksoi shekin 5.7.2006, se ei tiennyt Grontimmon konkurssista, joten se ei ole velvollinen maksamaan mainittua määrää takaisin konkurssipesälle. Konkurssipesän selvittäjät nostivat tämän jälkeen suorituskanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa.

12.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lykkäsi 26.4.2012 antamallaan välipäätöksellä käsiteltäväkseen saatetun asian käsittelyä ja esitti unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

13.

Grontimmon konkurssipesän selvittäjät, Banque Internationale à Luxembourg, Belgian hallitus ja Euroopan komissio esittivät kirjallisia ja suullisia huomautuksia unionin tuomioistuimessa käydyssä oikeudenkäynnissä. Ranskan ja Portugalin hallitukset esittivät kirjallisia huomautuksia. Lisäksi Saksan hallitus oli edustettuna istunnossa.

14.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan asetuksen N:o 1346/2000 24 artiklassa olevaa ilmaisua ”täyttää velvoitteen velalliselle”. Ensiksi mainittu tuomioistuin haluaa tietää, voiko kyseinen ilmaisu kattaa myös sellaisen maksun, jota ei ole suoritettu maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevalle velalliselle, vaan velallisen ohjeiden mukaisesti tämän velkojalle velallisen nimissä ja tämän hyväksi.

15.

Ennen siirtymistä 24 artiklan tulkintaan on tarpeen esitellä lyhyesti kyseisen säännöksen paikka asetuksen yleisessä normatiivisessa asiayhteydessä. Asetuksessa N:o 1346/2000 säädetään maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevien päätösten välittömästä tunnustamisesta. ( 6 ) Tämän ilman eri toimenpiteitä tapahtuva tunnustaminen merkitsee, että aloitusvaltion lain mukaiset menettelyn oikeusvaikutukset ulotetaan kaikkiin muihin jäsenvaltioihin. ( 7 ) Asetus sisältää pääasiassa lainvalintasäännöksiä ja säännöksiä toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämiseksi. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetäänkin, että maksukyvyttömyysmenettelyyn ja sen vaikutuksiin sovelletaan sen jäsenvaltion lakia, jossa menettely on alkanut.

16.

Maksukyvyttömyysmenettelyn aloittaminen merkitsee jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan tavallisesti sitä, että maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena oleva velallinen menettää oikeuden hallita omaisuuttaan ja määrätä siitä. Hän menettää samalla myös oikeuden ottaa suoritus vastaan: Maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevan velallisen velallinen (kolmantena osapuolena oleva velallinen) ei voi enää täyttää velvoitetta maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevalle velalliselle velvoitteesta vapauttavin vaikutuksin. Jos kolmantena osapuolena oleva velallinen kuitenkin täyttää velvoitteen maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevalle velalliselle, velvoitteen täyttämisellä ei ole vapauttavaa vaikutusta. Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjä, jolle oikeus ottaa suoritus vastaan on siirtynyt, ei tällaisessa tilanteessa ole velvollinen hyväksymään sitä, että häntä vastaan vedotaan velvoitteen täyttämiseen. Kolmantena osapuolena oleva velallinen on tällaisessa tilanteessa näin ollen lähtökohtaisesti velvollinen täyttämään velvoitteen toiseen kertaan, tällä kertaa selvittäjälle.

17.

Koska asetuksessa edellytetään maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen vaikutusten ilman eri toimenpiteitä tapahtuvaa tunnustamista kaikissa jäsenvaltioissa, kolmansina osapuolina olevat velalliset ottavat riskin siitä, että he täyttävät velvoitteen väärälle henkilölle sen takia, etteivät he tiedä toisessa jäsenvaltiossa aloitetusta maksukyvyttömyysmenettelystä. Riski on erityisen suuri silloin, kun maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu toisessa jäsenvaltiossa, koska kolmantena osapuolena olevan velallisen ei juurikaan ole mahdollista saada päivittäin tietoa kaikissa muissa jäsenvaltioissa aloitetuista menettelyistä. Kolmantena osapuolena oleva velallinen ei varsinkaan voi tyytyä tarkistamaan vain omassa jäsenvaltiossaan julkaistuja maksukyvyttömyysmenettelyjen aloittamista koskevia ilmoituksia, koska asetuksessa ei säädetä minkäänlaisesta velvollisuudesta julkistaa tällaisen menettelyn aloittamista muissa jäsenvaltioissa. Tämä oli tilanne myös nyt käsiteltävässä asiassa, jossa Grontimmoa koskevan konkurssimenettelyn aloittamista ei julkistettu Luxemburgissa.

18.

Tätä taustaa vasten 24 artiklan tarkoituksena on suojata sellaisia kolmansina osapuolina olevia velallisia, jotka vilpittömässä mielessä uuden oikeustilan vastaisesti täyttävät velvoitteen sen jälkeen, kun maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu. ( 8 ) Sellaisten henkilöiden suojaamiseksi, jotka tietämättä menettelyn aloittamisesta toisessa valtiossa täyttävät velalliselle velvoitteen, joka olisi ollut täytettävä toisessa valtiossa aloitetun maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjälle, asetuksessa säädetään, että velvoitteen tällaisella täyttämisellä on velvoitteesta vapauttava vaikutus. ( 9 )

19.

Mielestäni asetuksen N:o 1346/2000 24 artiklan soveltamisala kattaa paitsi maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevalle velalliselle täytetyt velvoitteet, jotka ilmenevät tälle tehtynä välittömänä maksuna tai muun omaisuuserän välittömänä siirtona tälle, myös yleisemmin suoritukset kolmansille osapuolille silloin, kun kolmantena osapuolena oleva velallinen tekee ne maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevan velallisen ohjeiden mukaisesti ja tämän puolesta. Myös tällaisia suorituksia on pidettävä asetuksen N:o 1346/2000 24 tarkoitettuna ”velvoitteen täyttämisenä velalliselle, joka on maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena”. Tämä on selvää asetuksen 24 artiklan sanamuodon tulkinnan ja kyseisen säännöksen tarkoituksen perusteella.

20.

Pääasian kantajat sekä Belgian, Saksan ja Portugalin hallitukset väittävät, että ilmaisua ”velvoitteen täyttäminen” olisi tulkittava siten, että se kattaa myös suorituksen, jonka pankki (kolmantena osapuolena oleva velallinen) tekee maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevan velallisen velkojalle maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevan velallisen ohjeiden mukaisesti ( 10 ) tai tämän suostumuksella. ( 11 )

21.

Asetuksen 24 artiklan sanamuoto ei ole esteenä tällaiselle tulkinnalle. Tämä pitää erityisesti paikkansa asetuksen englannin-, ranskan-, espanjan- ja italiankielisten versioiden osalta, joissa viitataan ”velvoitteen täyttämiseen velkojan hyväksi”. ( 12 ) Sopimusvelvoitetta maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevan velallisen hyväksi ei nimittäin täytetä ainoastaan silloin, kun kyseinen velallinen tällaisen velvoitteen täyttämisen yhteydessä saa rahamäärän tai muun omaisuuserän välittömästi haltuunsa ja kun hänellä kuvaannollisesti ilmaistuna on velvoitteen täyttämisen perusteella jotakin käsissään.

22.

Sanojen yleisen merkityksen perusteella on selvää, että kyse on ”velvoitteen täyttämisestä velallisen hyväksi” myös silloin, kun kolmantena osapuolena oleva velallinen – vaikka hän tekeekin suorituksen muulle kolmannelle osapuolelle – täyttää velvoitteen, joka hänellä kolmantena osapuolena olevana velallisena on maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevaan velalliseen nähden. Jos kyseinen velvoite maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevaan velalliseen nähden koskee esimerkiksi tietyn tavaran luovuttamista kolmannelle osapuolelle, kyseisen velvoitteen täyttäminen velallisen hyväksi perustuu nimenomaan tavaran luovutukseen kolmannelle osapuolelle.

23.

Tällaista kolmannelle osapuolelle tehtyä suoritusta voidaan pitää maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevan velallisen hyväksi tehtynä myös toisesta tarkastelukulmasta. Koska maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevalla velallisella on vastaava velvoite kolmanteen osapuoleen nähden, esimerkiksi kauppahintaan liittyvän maksun suorittaminen, mainittu velallinen vapautuu velvoitteestaan, kun velvoite kolmannelle osapuolelle täytetään. Kolmantena osapuolena olevan velallisen suoritus muulle kolmannelle osapuolelle vaikuttaa näin ollen myös tällä tavalla maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevan velallisen ”hyväksi”. Näin myös nyt käsiteltävässä asiassa: Kostnerille suoritettu maksu koituu Grontimmon hyväksi, koska Grontimmo vapautuu näin ollen kauppahintaa koskevasta velasta, joka sillä oli Kostneriin nähden.

24.

Asetuksen 24 artiklan saksankielinen muotoilu kuuluu ”wer an einen Schuldner leistet” (”joka täyttää velvoitteen velalliselle”). Sanatarkka käännös esimerkiksi ranskan kielelle olisi tällöin pikemminkin ”celui qui exécute une obligation à l’égard du débiteur”. Saksankielinen muotoilu saattaa näin ollen olla suppeampi kuin muiden kielten osalta käytetyt muotoilut, jotka tukeutuvat ilmaisuun ”velallisen hyväksi”. Tosin myös saksankielinen muotoilu”wer an einen Schuldner leistet”mahdollistaa oikeussäännön edellä esitetyn tulkinnan. Yleisessä kielellisessä merkityksessä suoritus vastaa ”velvoitteen täyttämistä” silloin, kun suoritus liittyy tiettyyn velkasuhteeseen. Kielellisesti ”velvoitteen täyttämisestä velalliselle” on siksi kyse myös silloin, kun kolmantena osapuolena oleva velallinen tekee suorituksen kolmannelle osapuolelle mainitun velallisen ja maksukyvyttömyysmenettelyn, kohteena olevan velallisen välisen velkasuhteen perusteella. Tämä velkasuhde merkitsee sitä, että kolmannelle tehty suoritus merkitsee velvoitteen täyttämistä velalliselle, joka on maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena.

25.

Asetuksen 24 artiklan tällaisen tulkinnan vahvistaa myös asetuksen 30 perustelukappale, jonka mukaan 24 artiklassa tarkoitettu ilmaisu ”velvoitteen täyttäminen” käsittää paitsi maksut myös muunlaisten velvoitteiden täyttämisen maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevalle velalliselle. ( 13 ) Velvoitteen täyttäminen maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevalle velalliselle ei, toisin kuin maksu, välttämättä merkitse välitöntä suoritusta kyseiselle velalliselle.

26.

Se, onko kyse tällaisesta kolmantena osapuolena olevan velallisen ja maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevan velallisen välisestä velkasuhteesta, on, kuten Saksan hallitus on perustellusti todennut, ratkaistava kansallisen oikeuden perusteella. Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole nähtävissä perustetta, miksei tällaisesta suhteesta olisi kyse. Tekemällä suorituksen kolmannelle osapuolelle (Kostner) kolmantena osapuolena oleva velallinen (pankki) täyttää maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevalle velalliselle (Grontimmo) velvoitteen, joka perustuu sen ja maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevan velallisen väliseen sopimukseen. Pankilla oli Grontimmoon nähden sopimusvelvoite, joka koski varojen maksamista Grontimmon ohjeiden mukaisesti joko Grontimmolle itselleen tai kolmansille osapuolille tai – kuten tässä tapauksessa – Grontimmon tiliin sidottujen shekkien asettamista ja lunastamista. Nyt käsiteltävässä asiassa pankki pyrki täyttämään velvoitteensa Grontimmoon nähden asettamalla ja lunastamalla shekkejä.

27.

Katson näin ollen, että tilanne, josta nyt käsiteltävässä oikeusriidassa on kyse, kuuluu ilman muuta asetuksen 24 artiklan soveltamisalaan, ilman, että kyseistä säännöstä tarvitsisi tulkita laajentavasti. Asettamalla ja lunastamalla shekkejä Kostnerin hyväksi Grontimmon tiliä veloittamalla pankki täyttää velvoitteensa asiakkaalleen eli maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevalle velalliselle.

28.

Kuten edellä on todettu, asetuksessa säädetään ilman eri toimenpiteitä tapahtuvasta toisessa jäsenvaltiossa aloitetun maksukyvyttömyysmenettelyn tunnustamisesta tekemättä kuitenkaan pakolliseksi sitä, että kyseisen menettelyn aloittaminen julkistetaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tätä taustaa vasten 24 artiklan tarkoituksena on suojata sellaisia kolmansina osapuolina olevia velallisia, jotka vilpittömässä mielessä uuden oikeustilan vastaisesti vielä maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen täyttävät velvoitteen maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevalle velalliselle, jolla ei enää ole oikeutta ottaa suoritusta vastaan. Ei voida katsoa, että tällaisten vilpittömässä mielessä olevien kolmansien osapuolten pitäisi täyttää velvoitetta kahteen kertaan, tällä kertaa maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjälle.

29.

Tarve suojella vilpittömässä mielessä olevaa kolmatta osapuolta, joka täyttää velvoitteen maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevalle velalliselle tekemälle kyseisen velallisen ohjeiden mukaisesti suorituksen kolmannelle osapuolelle, ei tältä osin poikkea tarpeesta suojella kolmatta osapuolta, joka täyttää velvoitteen maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevalle velalliselle välittömällä suorituksella. Molemmissa tapauksissa kolmantena osapuolena oleva velallinen täyttää maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevaa velallista kohtaan olevan sopimusvelvoitteensa vain sen takia, ettei hän tiedä viimeksi mainitun maksukyvyttömyydestä.

30.

Myös pääasian tosiseikkojen tarkastelu vahvistaa tämän näkemyksen. Jos pankki ei ole tietoinen siitä, että sen asiakkaan varoihin liittyvä maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu toisessa jäsenvaltiossa, ei ole nähtävissä mitään perustetta sille, miksi se tilanteessa, jossa se ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista pätevästi sovitun shekkien asettamista ja lunastamista koskevan velvoitteen perusteella maksaa maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevan velallisen varoja kolmannelle osapuolelle tietämättömänä ensiksi mainitun maksukyvyttömyydestä, pitäisi asettaa huonompaan asemaan kuin siinä tilanteessa, että kyseiset varat maksetaan suoraan maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevalle velalliselle.

31.

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin viittaa tältä osin perustellusti siihen, ettei pankilta voida edellyttää sitä, että se ennen ulkomaisten asiakkaiden antamien maksutoimeksiantojen suorittamista tutkii päivittäin muissa jäsenvaltioissa julkistetut maksukyvyttömyysmenettelyjen aloittamista koskevat ilmoitukset tai että se hankkii vahvistuksen – joka kuitenkin olisi voimassa vain sen antamisen päivänä – siitä, ettei tällaista maksukyvyttömyysmenettelyä ole aloitettu. Kuten tietyt jäsenvaltiot ovat perustellusti väittäneet, muunlainen tulkinta merkitsisi rajatylittäviin maksuihin kohdistuvaa huomattavaa rajoitusta.

32.

Sillä, että nyt käsiteltävä asia saattaa koskea liiketoimea, jolla maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena oleva velallinen on saattanut pienentää maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevan varallisuuden määrää vahingollisessa tai petollisessa tarkoituksessa, ei voida perustella asetuksen 24 artiklan suppeaa tulkintaa pankin vahingoksi. Kyseisen säännöksen tarkoituksena on nimittäin suojella juuri pankin vilpitöntä mieltä. Jos pankki olisi tiennyt siitä, että maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena oleva velallinen syyllistyi varojen väärinkäyttöön, se ei olisi toiminut vilpittömässä mielessä eikä voisi vedota asetuksen 24 artiklaan perustuviin oikeuksiin.

33.

Myöskään komission väite siitä, että nyt esitetty tulkinta kannustaisi maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevan varallisuuden määrän pienentämiseen, ei vakuuta. Kyseisessä väitteessä ei tehdä eroa sen mukaan, pienentääkö maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena oleva velallinen kyseisen varallisuuden määrää maksattamalla itselleen määriä, jotka se sitten siirtää käteisenä tavoittamattomissa olevalle kolmannelle osapuolelle, vai käyttääkö velallinen pankkia kyseisen maksun suorittamiseen. Molemmissa tapauksissa maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena oleva velallinen rikkoisi kansallista lainsäädäntöä ja hänet olisi saatettava vastuuseen rikosoikeudellisesti tai muulla tavoin. Ei kuitenkaan ole nähtävillä perustetta sille, miksi pankki olisi vastuussa vain jälkimmäisessä tapauksessa.

34.

Siltä osin kuin komissio katsoo, että kansallisessa oikeudessa on määritettävä se, sisältyykö siihen sellainen vilpitöntä mieltä koskeva säännös, jonka mukaan pankki vapautuu maksuvelvoitteesta nyt käsiteltävän kaltaisessa tilanteessa, on todettava, että näkemys on ristiriidassa asetuksen N:o 1346/2000 24 artiklalla olevan yhdenmukaistamistarkoituksen kanssa. Toisin kuin asetuksen useimmissa muissa säännöksissä, 24 artiklassa ei nimittäin lainkaan viitata kansalliseen lainsäädäntöön, vaan se sisältää itsenäisen aineellisoikeudellisen säännöksen, jota on myös sovellettava yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi on tarpeen saada kyseistä säännöstä koskeva unionin oikeuden kannalta itsenäinen tulkinta.

35.

Komissio katsoo lopuksi, että 24 artiklaa on maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevien päätösten ilman eri toimenpiteitä tapahtuvaa tunnustamista koskevaan pääsääntöön kohdistuvana poikkeuksena tulkittava lähtökohtaisesti suppeasti. Kyseistä argumenttia ei voida kuitenkaan hyväksyä, koska edellä esitetty tulkinta perustuu suoraan säännöksen sanamuotoon ja koska se ei – toisin kuin komissio väittää – perustu luvattomaan laajentavaan tulkintaan.

36.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevan velallisen velkojalle suoritettu maksu merkitsee maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 24 artiklassa tarkoitettua velvoitteen täyttämistä ”velalliselle” silloin, kun maksu suoritetaan maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevaa velallista kohtaan olevan velvoitteen täyttämiseksi.