Valitus, jonka HGA Srl ym. ovat tehneet 25.11.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) yhdistetyissä asioissa T-394/08, T-408/08, T-453/08 ja T-454/08, Regione autonoma della Sardegna ym. v. komissio, 20.9.2011 antamasta tuomiosta

(Asia C-630/11 P)

2012/C 118/12

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittajat: HGA Srl ym. (edustajat: asianajajat G. Dore, F. Ciulli ja A. Vinci)

Muut osapuolet): Euroopan komissio, Regione autonoma della Sardegna, Selene di Alessandra Cannas Sas ym.

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat esittävät kuusi valitusperustetta.

Ensimmäisessä perusteessaan ne väittävät, että olennaisia menettelymääräyksiä on loukattu ja että asetuksen N:o 659/99 (1) 4, 6, 7 ja 16 artiklaa on rikottu ja sovellettu väärin, luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita on loukattu ja että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 81 artiklaa on rikottu. Komission päätös on lainvastainen, koska se on annettu sen jälkeen, kun tueksi luonnehdintaa oikaistiin, vaikkei tällaisesta oikaisusta ole annettu minkäänlaisia säännöksiä. Oikaisun jälkeen menettelyn aloittamisesta ilmoitettiin lisäksi kolme ja puoli vuotta sen jälkeen, kun komissio oli saanut tukeen liittyvät kaikki asiakirjat. Tämä peruste on esitetty ensimmäisessä oikeusasteessa, mutta unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt siitä lausumatta.

Toinen peruste koskee oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamista ja asetuksen N:o 659/99 4, 6, 7 ja 16 artiklan rikkomista ja väärää soveltamista. Komission päätöstä annettaessa ei noudatettu säädettyjä prosessuaalisia määräaikoja.

Kolmannen perusteen mukaan SEUT 108 artiklaa ja asetuksen N:o 659/99 4, 6, 7 ja 16 artiklaa on rikottu. Valittajat väittävät tämän perusteen tueksi, että komission päätös on lainvastainen, koska Regione ei koskaan muuttanut tukea alueellisen lain (Legge Regionale) nro 9/1998 säännöksiin nähden.

Neljännen perusteen mukaan tarpeellisuusperiaatetta, kannustusvaikutusta ja kilpailunedistämistä koskevia periaatteita on loukattu ja sovellettu väärin rikkoen näin ollen asetuksen N:o 659/99 7 ja 14 artiklaa. Lisäksi SEUT 108 artiklaa on rikottu ja sovellettu väärin, perusteluja ei ole esitetty ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 81 artiklaa on rikottu. Valittajien mukaan komission päätös on lainvastainen, koska todellisuudessa tuki luonnehdittiin kannustavaksi, mikä komission olisi pitänyt tarkistaa, vaikka hakemus esitettiin töiden aloittamisen jälkeen. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole lausunut tästä seikasta.

Viidennen perusteen mukaan oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita on muulla tavoin loukattu, ja asetuksen N:o 659/99 14 artiklaa on rikottu. Tuomio perustuu virheelliseen olettamaan, jonka mukaan unionin tuomioistuimet eivät voi arvioida perustelua luottamusta, jonka kansalliset elimet ovat herättäneet tuensaajissa.

Viimeisen perusteen mukaan puolueettomuusperiaatetta ja kilpailunedistämistä koskevaa periaatetta on loukattu. Unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut, että komissio ei ollut riidanalaisella päätöksellä millään tavoin syrjinyt ketään, kun se määräsi velvollisuudesta periä maksettu tuki takaisin valittajilta ja kun se samaan aikaan katsoi, että kannustusvaikutus oli edelleen olemassa niiden muiden kymmenen yrityksen osalta, jotka olivat aloittaneet työt päätöksen antamisen jälkeen siitä huolimatta, ettei hakemus antanut varmuutta tuen saamisesta.

(1)  EYVL L 83, s. 1.