Asia C-218/09

SGS Belgium NV ym.

vastaan

Belgisch Interventie- en Restitutiebureau ym.

(Hof van Beroep te Brusselin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (ETY) N:o 3665/87 – Vientituki – 5 artiklan 3 kohta – Myöntämisedellytykset – Poikkeus – Ylivoimaisen esteen käsite – Kuljetuksen aikana tuhoutuneet tavarat

Tuomion tiivistelmä

Maatalous – Yhteiset markkinajärjestelyt – Vientituki – Vaihteleva tuki

(Komission asetuksen N:o 3665/87 5 artiklan 3 kohta)

Maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 3665/87 5 artiklan 3 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1384/95, on tulkittava niin, että naudanlihalastin pilaantuminen kuljetuksen aikana ei ole tässä säännöksessä tarkoitettu ylivoimainen este.

Asetuksen N:o 3665/87 5 artiklan 3 kohta on poikkeus vientitukien normaalista järjestelmästä ja tätä säännöstä on siis tulkittava suppeasti. Koska ylivoimaisen esteen olemassaolo on välttämätön edellytys, jotta viedyille tavaroille, joita ei ole saatettu kulutukseen vientimaassa, voidaan maksaa vientitukea, tästä seuraa, että tätä käsitettä on tulkittava siten, että niiden tapausten lukumäärä, joiden osalta voidaan maksaa vientitukea, säilyy vähäisenä. Tällainen naudanlihan vientiin liittyvä pilaantumisriski johtuu erityisesti eri kuljetustapojen välisistä lastaamis- ja purkamistoimista ja pitkänmatkan kuljetuksista. Näin ollen tällaisen vahingon sattumista voidaan pitää kaupallisiin toimiin kiinteästi liittyvänä riskinä, toisin sanoen seikkana, jota ei voida luokitella epätavalliseksi tällaisten kaupallisten toimien puitteissa eikä epätodennäköiseksi varovaisen ja huolellisen talouden toimijan kannalta.

(ks. 46, 48, 50 ja 52 kohta sekä tuomiolauselma)

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)

18 päivänä maaliskuuta 2010 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (ETY) N:o 3665/87 – Vientituki – 5 artiklan 3 kohta – Myöntämisedellytykset – Poikkeus – Ylivoimaisen esteen käsite – Kuljetuksen aikana tuhoutuneet tavarat

Asiassa C‑218/09,

jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Hof van Beroep te Brussel (Belgia) on esittänyt 4.6.2009 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 15.6.2009, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

SGS Belgium NV

vastaan

Belgisch Interventie- en Restitutiebureau,

Firme Derwa NV ja

Centraal Beheer Achmea NV

sekä

Firme Derwa NV ja

Centraal Beheer Achmea NV

vastaan

SGS Belgium NV ja

Belgisch Interventie- en Restitutiebureau,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.‑C. Bonichot sekä tuomarit C. Toader (esittelevä tuomari), K. Schiemann, P. Kūris ja L. Bay Larsen,

julkisasiamies: V. Trstenjak,

kirjaaja: R. Grass,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        SGS Belgium NV, edustajanaan avocat E. Storme,

–        Firme Derwa NV, edustajinaan avocat L. Misson ja avocat L. Wysen,

–        Belgian hallitus, asiamiehenään J.‑C. Halleux,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään B. Burggraaf, Z. Maluskova ja E. Tserepa-Lacombe,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 27.11.1987 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3665/87 (EYVL L 351, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 19.6.1995 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1384/95 (EYVL L 134, s. 14; jäljempänä asetus N:o 3665/87) 5 artiklan 3 kohdan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asioissa, jotka koskevat määränpäähän pilaantuneena saapuneelle lihalle maksettua vientitukea ja joissa toisessa vastakkain ovat yhtäältä tarkastukseen ja valvontaan erikoistunut yhtiö SGS Belgium NV (jäljempänä SGS Belgium) ja toisaalta Belgisch Interventie- en Restitutiebureau (Belgian interventio- ja tukiviranomainen, jäljempänä BIRB), vientiyhtiö Firme Derwa NV (jäljempänä Firme Derwa) sekä vakuutusyhtiö Centraal Beheer Achmea NV (jäljempänä Centraal Beheer Achmea) ja toisessa yhtäältä Firme Derwa ja Centraal Beheer Achmea ja toisaalta SGS Belgium ja BIRB.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

3        Asetuksessa N:o 3665/87 säädetään naudanlihaa Euroopan yhteisön alueen ulkopuolelle vievien talouden toimijoiden mahdollisuudesta saada vientitukea.

4        Asetuksen N:o 3665/87 4 artiklan 1 kohdan mukaan ”– – tuen maksaminen edellyttää todistetta siitä, että tuotteet, joiden vienti-ilmoitus on hyväksytty, on viimeistään 60 päivän kuluessa kyseisestä hyväksynnästä viety sellaisenaan yhteisön tullialueelta”.

5        Asetuksen N:o 3665/87 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Vaihtelevan tai vaihtelemattoman tuen maksaminen edellyttää tuotteen yhteisön tullialueelta viennin lisäksi sitä, että tuote, jollei se ole tuhoutunut kuljetuksen aikana ylivoimaisen esteen vuoksi, on tuotu kolmanteen maahan tai tarvittaessa tiettyyn kolmanteen maahan 12 kuukauden kuluessa vienti-ilmoituksen hyväksymispäivästä:

– –

Lisäaikaa voidaan kuitenkin myöntää 47 artiklassa säädetyin edellytyksin.

– –

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat lisäksi vaatia lisätodisteita, jotka vakuuttavat toimivaltaiset viranomaiset, että tuote on tosiasiallisesti saatettu markkinoille sellaisenaan tuontimaana olevassa kolmannessa maassa.

– –

3.      Kun tuote on yhteisön tullialueelta viennin jälkeen tuhoutunut kuljetuksen aikana ylivoimaisen esteen vuoksi, maksetaan:

–        kun kyseessä on vaihteleva tuki, 20 artiklan säännösten mukaisesti määriteltävä osuus tuesta,

–        kun kyseessä on vaihtelematon tuki, tuki kokonaisuudessaan.”

6        Asetuksen N:o 3665/87 13 artiklan mukaan ”tukea ei myönnetä tuotteille, jotka eivät ole laadultaan virheettömiä, [kunnollisia] ja myyntikelpoisia ja [, jos tuotteet] on tarkoitettu ihmisravinnoksi, kun niiden ominaisuudet tai kunto estävät niiden käytön tai rajoittavat huomattavasti niiden käyttöä tähän tarkoitukseen”.

7        Tämän asetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaan tuotetta pidetään tuotuna, kun kulutukseen saattamista koskevat tullimuodollisuudet kolmannessa maassa on täytetty.

8        Asetuksen N:o 3665/87 18 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Kulutukseen saattamista koskevien tullimuodollisuuksien täyttyminen todistetaan esittämällä toinen seuraavista viejän valitsemista asiakirjoista:

a)      tulliasiakirja, sen jäljennös tai valojäljennös; – –

b) purkamis- ja kulutukseensaattamistodistus, jonka antaa kansainvälinen tarkastukseen ja valvontaan erikoistunut laitos, joka on jonkin jäsenvaltion hyväksymä. – –

2.      Jos viejä ei voi saada 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti valittua asiakirjaa asianmukaiset toimet tehtyään tai jos toimitetun asiakirjan aitoutta epäillään, kulutukseen saattamista koskevien tullimuodollisuuksien täyttymisen todiste voidaan pitää esitettynä, kun esitetään vähintään yksi seuraavista asiakirjoista:

– –

c)      purkamistodistus, jonka antaa kansainvälinen tarkastukseen ja valvontaan erikoistunut laitos, joka on jonkin jäsenvaltion hyväksymä, ja jossa lisäksi todistetaan, että tuote on viety satama-alueelta tai vähintään, että laitoksen tietämyksen mukaan tuotetta ei ole lastattu uudelleen jälleenvientiä varten;

– –”

9        Asetuksen N:o 3665/87 20 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Poiketen 16 artiklasta ja rajoittamatta 5 artiklan soveltamista osa tuesta maksetaan välittömästi, kun todiste tuotteen viennistä yhteisön tullialueelta on esitetty.

– –

2.      Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tuen osa on yhtä suuri kuin se tuen määrä, jonka viejä saisi viedessään tuotteensa määräpaikkaan, jolle on vahvistettu kaikkein alhaisin tuki; tuen vahvistamatta jättämistä pidetään alhaisimpana määränä.

– –”

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys

10      Firme Derwa vei vuoden 1996 aikana naudanlihalastin Libanoniin. Tulliviranomaiset hyväksyivät 24.6.1996 tätä koskevan vienti-ilmoituksen. BIRB maksoi 19.7.1996 Firme Derwalle ennakkomaksuna vientitukea 1 301 696 Belgian frangia (BEF) (eli 32 268,2 euroa).

11      Naudanlihalasti toimitettiin 9.7.1996 perille Beirutiin, jossa eläinlääkintäviranomaiset ottivat siitä tullisäännöstön mukaisesti näytteitä valvontatarkoituksiin. Nämä löysivät siitä bakteerin. Koko lihaerä todettiin ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi, vastaanottaja kieltäytyi sen vastaanottamisesta, ja se hävitettiin tämän jälkeen.

12      Saadakseen lopullisen oikeuden myönnettyyn vientitukeen Firme Derwan oli toimitettava 12 kuukauden kuluessa vienti-ilmoituksen hyväksymispäivästä tuontitodistus, joka koski kyseisen lastin tuontia sellaisenaan Libanoniin. Firme Derwa pyysi 3.6.1997 BIRBiltä lisäaikaa todistusten esittämiseen.

13      Koska Firme Derwalla ei ollut hallussaan vaadittua asiakirjaa, Centraal Beheer Achmea pyysi pääasiassa kyseessä olevan tavaran vakuuttaneena yhtiönä 14.4.1997 SGS Belgiumia ottamaan yhteyttä Beirutissa oleviin yhteyshenkilöihinsä asetuksen N:o 3665/87 18 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun todistuksen laatimiseksi. SGS Liban vastasi 17.6.1997 faksitse SGS Belgiumille, että tätä tavaraa ei ollut ilmoitettu kulutukseen saatetuksi.

14      SGS Belgium vahvisti kuitenkin 19.7.1997, että Libanonin tulli oli päästänyt kyseessä olevan tavaran kulutukseen.

15      BIRB vapautti näin ollen 8.10.1997 Firme Derwan antaman vakuuden. Koska viimeksi mainittu oli kuitenkin esittänyt myöhässä tuontitodistuksen tästä samasta tavarasta sen kulutukseen saattamiseksi Libanonissa, sen täytyi maksaa takaisin osa saamastaan vientituesta.

16      Vuosina 1998 ja 1999 tehdyn tutkimuksen johdosta Belgian talousministeriön talousasioiden tarkastusosasto löysi SGS Belgiumin tiloista SGS Libanin 17.6.1997 lähettämän faksin, joka oli ristiriidassa viedyn lihan kulutukseen luovuttamista koskevan vahvistuksen kanssa.

17      BIRB ilmoitti tämän tutkimuksen tuloksen 21.4.1999 SGS Belgiumille.

18      BIRB ilmoitti 1.2.2001 SGS Belgiumille, että näissä olosuhteissa tukioikeus menetettiin asetuksen N:o 3665/87 13 artiklan perusteella, että perusteettomasti maksettua määrää korotettiin 15 prosentilla sen takia, että vientitukea oli maksettu ennakolta, että väärien tietojen tahallisesta toimittamisesta määrättiin 200 prosentin seuraamusmaksu ja että korot laskettiin pankkivakuuden vapauttamisesta 8.10.1997 lähtien. BIRBin vaatima määrä oli näin ollen 3 829 628 BEF (eli 94 934 euroa).

19      BIRB nosti 11.4.2001 SGS Belgiumia vastaan kanteen, jolla se vaati 3 829 628 BEF:n (94 934 euron) suuruisen määrän maksamista viivästyskorkoineen ja oikeudenkäynnistä johtuvine korkoineen.

20      SGS Belgium esitti 9.11.2001 väliintulo- ja takautumisvaatimuksen Firme Derwaa ja Centraal Beheer Achmea vastaan.

21      Firme Derwa ja Centraal Beheer Achmea nostivat 8.8.2002 kanteen BIRBiä vastaan.

22      Rechtbank van eerste aanleg te Antwerpen (Antwerpenin alioikeus) katsoi 11.4.2003 antamassaan tuomiossa, että oli näytetty kiistattomasti toteen, että pääasiassa kyseessä olevan lihan kulutukseen saattamista koskevia tullimuodollisuuksia ei ollut täytetty ja että näin ollen vaihtelevan tuen maksamista koskevia edellytyksiä ei myöskään ollut täytetty. Rechtbank van eerste aanleg te Antwerpen velvoitti näin ollen SGS Belgiumin maksamaan BIRBille 3 829 628 BEF viivästyskorkoineen ja oikeudenkäynnistä johtuvine korkoineen.

23      Firme Derwa ja Centraal Beheer Achmea velvoitettiin samalla tuomiolla takaamaan yhteisvastuullisesti SGS Belgiumin maksettava määrä kokonaisuudessaan. Firme Derwan ja Centraal Beheer Achmean vaatimukset todettiin puolestaan perusteettomiksi.

24      Hof van Beroep te Antwerpen (Antwerpenin muutoksenhakutuomioistuin) katsoi valituksesta 21.12.2004 antamassaan tuomiossa, että SGS Belgiumia ei voitu syyttää minkäänlaisesta virheellisestä menettelystä, koska 19.7.1997 päivätyssä ilmoituksessa, joka oli tehty asetuksen N:o 3665/87 18 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella, oli todellisuudessa asiavirhe, ja että tätä ilmoitusta saatettiin pitää asetuksen N:o 3665/87 18 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna purkamistodistuksena, joka oikeutti Firme Derwan saamaan vientitukea.

25      Hof van Beroep te Antwerpenin mukaan tästä seuraa, että Firme Derwalle ei ollut maksettu sääntöjenvastaisesti vientitukea ja että SGS Belgium ei siten ollut toiminut sääntöjenvastaisesti taikka osallistunut sellaiseen sääntöjenvastaiseen toimintaan, jolla olisi aiheutettu vahinkoa Euroopan yhteisöjen yleiselle talousarviolle tai sen hallinnoimille talousarvioille.

26      BIRB teki tästä tuomiosta kassaatiovalituksen.

27      Hof van Cassatie (kassaatiotuomioistuin) katsoi 16.3.2007 antamassaan ratkaisussa, että asetuksen N:o 3665/87 18 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu purkamistodistus on ilmiselvästi kumottavissa oleva näyttö siitä, että tavarat olivat tosiasiallisesti saapuneet määrämaahan ja ne oli siellä saatettu markkinoille. Hof van Cassatie katsoi, että Hof van Beroep te Antwerpen oli todennut virheellisesti, että vaihtelevan tuen edellytysten on katsottava täyttyneen heti, kun purkamistodistus on käytettävissä, ikään kuin kyseinen todistus muodostaisi kumoamattoman näytön. Hof van Cassatie kumosi näin ollen Hof van Beroep te Antwerpenin 21.12.2004 antaman tuomion ja palautti asian Hof van Beroep te Brusselin (Brysselin muutoksenhakutuomioistuin) käsiteltäväksi.

28      SGS Belgium väittää tässä toisessa muutoksenhakutuomioistuimessa, että vientitoimien aikana pääasiassa kyseessä oleva tavara oli hyvää kaupallista laatua ja ihmisravinnoksi sopivaa ja että näin ollen tätä tavaraa olisi pidettävä kuljetuksen aikana tapahtuneen ylivoimaisen esteen vuoksi tuhoutuneena asetuksen N:o 3665/87 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

29      BIRB toi esiin SGS Belgiumin kannan muutoksen; tämä oli väittänyt oikeudenkäynnin alusta lähtien, että kyseinen tavara oli tosiasiallisesti viety Libanoniin ja saatettu kulutukseen. BIRB väitti joka tapauksessa, että tässä säännöksessä käytetty verbi ”tuhoutua” ei merkitse samaa kuin ”pilaantua”. Jotta viejä voisi saada asetuksen N:o 3665/87 5 artiklan 3 kohdan säännöksen mukaisen edun, itse tavaran on tuhouduttava, toisin sanoen viejän on menetettävä se, mikä edellyttää sitä, että tavara ei ole saapunut määränpäähänsä.

30      Hof van Beroep te Brussel myöntää, että SGS Belgiumin kannan muutos on ristiriitainen. Tämä seikka ei kuitenkaan ole tämän tuomioistuimen mukaan este viejän mahdollisuudelle vedota ylivoimaiseen esteeseen.

31      Kyseinen tuomioistuin katsoo Centraal Beheer Acheman toimittaman vakuutusyhtiö Lloydsin kertomuksen perusteella, että pääasiassa kyseessä oleva naudanliha kuljetettiin jäähdytyskontissa asianmukaisesti pakattuna ja että tällaisen kontin käyttämisellä oli juuri tarkoitus estää lihan pilaantuminen. Kyseessä olevan tavaran lämpötila pidettiin myös oikein nollassa asteessa kuljetuksen aikana. Mainitusta kertomuksesta ilmenee myös, että tämä tavara oli hyvää kaupallista laatua ja ihmisravinnoksi soveltuvaa vientihetkellä ja että sitä vastoin se oli jo Beirutiin saavuttuaan pilaantunut.

32      Näissä olosuhteissa Hof van Beroep te Brussel on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko – – asetuksen N:o 3665/87 5 artiklan 3 kohdassa käytettyä käsitettä ’ylivoimainen este’ tulkittava siten, että asianmukaisesti pakatun naudanlihan pilaantuminen kuljetuksen aikana jäähdytyskontissa, jossa lämpötila jatkuvasti pidetään ohjeiden mukaisena, lähtökohtaisesti muodostaa ylivoimaisen esteen?”

 Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu

 Unionin tuomioistuimelle esitetyt huomautukset

33      SGS Belgium ja Firme Derwa ovat sitä mieltä, että esitettyyn kysymykseen on vastattava myönteisesti. Vaikka asetuksen N:o 3665/87 5 artiklan 3 kohdan hollanninkielisessä versiossa käytetään ilmaisua ”verloren”, tässä säännöksessä tarkoitettu ilmaisu ”tuhoutuminen” kattaa myös ”pilaantumisen”, kuten ilmenee mainitun säännöksen muista kieliversioista. Siten englannin- ja ranskankielisessä versiossa käytetään vastaavasti ilmaisuja ”perished” ja ”péri” eikä ”lost” tai ”perdues”. Lisäksi Euroopan talousyhteisön, Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan, Islannin tasavallan, Norjan kuningaskunnan, Ruotsin kuningaskunnan ja Sveitsin valaliiton välillä 20.5.1987 tehdyn yhteistä passitusmenettelyä koskevan yleissopimuksen (EYVL L 226, s. 2), sellaisena kuin se on muutettuna 20.12.2000 tehdyllä yhteistä passitusta käsittelevän EY–EFTA-sekakomitean päätöksellä N:o 1/2000 (EYVL 2001, L 9, s. 1), liitteessä I olevassa 114 artiklassa selitetään tältä osin, että ”tavaran lopullisella menettämisellä tarkoitetaan, ettei sitä voida enää käyttää”.

34      SGS Belgium väittää, että lakisääteisiä vaatimuksia pidemmälle menevät varotoimet toteutettiin pääasiassa kyseessä olevan tavaran kuljetuksessa erityisesti lihan jäädyttämisen osalta vakiolämpötilassa. Bakteerin ilmestyminen on siis ennalta arvaamaton tapahtuma ja tältä osin se, että on mahdollista tehdä vakuutus, joka kattaa tämäntyyppisen vahingon, ei voi horjuttaa tätä väitettä.

35      Belgian hallitus ja Euroopan komissio ehdottavat, että esitettyyn kysymykseen vastattaisiin niin, että tällainen tavaran pilaantuminen ei lähtökohtaisesti ole asetuksen N:o 3665/87 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ylivoimainen este. Kyseessä on ylivoimainen este vain silloin, kun pilaantumisen syyt ja siihen johtaneet olosuhteet ovat tiedossa ja kun tämä pilaantuminen on epänormaali ja ennalta arvaamaton seikka, josta viejä ei ole tiennyt ja jonka seuraukset ovat tämän toteuttamista kaikista mahdollisista varotoimista huolimatta syntyneet.

36      Komissio lisää, että bakteeritartunnan ilmaantuminen on tietyllä tavalla osa sitä kaupallista riskiä, joka liittyy läheisesti pilaantuvien elintarvikkeiden vientiin. Bakteeritartuntaa ei näin ollen voida lähtökohtaisesti pitää viejälle aiheutuneena epänormaalina ja ennalta arvaamattomana tapahtumana. Vain joidenkin poikkeuksellisten lisäseikkojen perusteella voitaisiin tehdä erilainen päätelmä. Tältä osin tällä toimielimellä on kuitenkin käytettävissään vain vähän tosiseikkoihin perustuvaa tietoa, jotta se voisi lausua nyt esillä olevassa asiassa. Se vetoaa erityisesti aluksi tietojen puuttumiseen kuljetukseen käytetyn kontin asianmukaisuudesta ja yleisestä tilasta. Komissio toteaa myös, että vienti-ilmoituksen hyväksymispäivän ja bakteerin löytymispäivän välillä kului 16 päivää ilman, että tiedettäisiin, mitä tosiasiassa tänä aikana on tapahtunut. Mainitun toimielimen mukaan asian tarkastelun kannalta saattaa osoittautua hyödylliseksi se, onko olemassa lihan pilaantumisriskiin liittyvä vakuutus tai sopimuslauseke.

37      Belgian hallitus toteaa pääasian viejän toteuttamista toimenpiteistä, että vakuutusyhtiö Lloydsin Beirutissa laatimasta kertomuksesta ilmenee, että todettu bakteeritartunta on voinut aiheutua kylmäketjun katkeamisesta lihan varastoinnin yhteydessä. Koska pääasiassa kyseessä olevan tavaran pilaantumisen tosiasiallista syytä ei ole varsinaisesti vahvistettu, ei voida päätellä, että viejä on toteuttanut kaikki mahdolliset varotoimet estääkseen tämän pilaantumisen. Tämän hallituksen mukaan on todennäköistä, että pääasiassa kyseessä olevan naudanlihan jäähdytysprosessi on keskeytynyt kuljetuksen aikana tai tavaran purkamisen jälkeen Beirutin satamassa. Tällainen tapahtuma on normaali ja ennalta arvattava seikka, jonka viejä voi yrittää estää ja joka ei siis ole ylivoimainen este.

 Unionin tuomioistuimen vastaus

38      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vaihtelevien vientitukien järjestelmän tarkoituksena on avata kyseisten kolmansien maiden markkinat yhteisön viennille tai pitää ne sille avoinna, ja vaihtelevien vientitukien järjestelmässä on haluttu ottaa huomioon kaikkien sellaisten vientimarkkinoiden ominaispiirteet, joilla yhteisö haluaa toimia (asia C-347/93, Boterlux, tuomio 9.8.1994, Kok., s. I-3933, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39      Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee, että vaihtelevien vientitukien järjestelmän tarkoitus jäisi ottamatta huomioon, jos vientituen maksua koskevan oikeuden saamiseksi riittäisi, että viety tavara on vain purettu kolmannessa maassa (ks. vastaavasti em. asia Boterlux, tuomion 19 kohta).

40      Tämän vuoksi asetuksen N:o 3665/87 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että tuen maksaminen edellyttää sen lisäksi, että tuote on viety Euroopan unionin tullialueelta, sitä, että tuote on tuotu kolmanteen maahan. Tältä osin tämän asetuksen 17 artiklan 3 kohdassa täsmennetään, että tuotetta pidetään tuotuna, kun kulutukseen saattamista koskevat tullimuodollisuudet kolmannessa maassa on täytetty.

41      Lisäksi asetuksen N:o 3665/87 13 artiklan mukaan tukea ei myönnetä tuotteille, jotka eivät ole laadultaan virheettömiä, kunnollisia ja myyntikelpoisia ja, jos tuotteet on tarkoitettu ihmisravinnoksi, kun niiden ominaisuudet tai kunto estävät niiden käytön tai rajoittavat huomattavasti niiden käyttöä tähän tarkoitukseen.

42      Silloin kun vientituen määrä vaihtelee, asetuksen N:o 3665/87 20 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, että vientipäivänä sovellettavan tuen alhaisimman määrän mukaisesti laskettu vientituen perusmäärä maksetaan välittömästi, kun viejä on esittänyt todisteen tuotteen viennistä yhteisön tullialueelta. Vientituen vaihtelevan osuuden maksaminen sen sijaan edellyttää tämän asetuksen 17 ja 18 artiklassa määriteltyjen lisäedellytysten täyttymistä. Viejän on nimittäin 12 kuukauden kuluessa vienti-ilmoituksen hyväksymispäivästä todistettava, että tuote on tuotu siihen kolmanteen maahan tai johonkin sellaiseen kolmanteen maahan, jolle tuki on säädetty, toimittamalla selvitys kulutukseen saattamista koskevien tullimuodollisuuksien täyttymisestä tuossa maassa (ks. asia C-77/08, Dachsberger & Söhne, tuomio 19.3.2009, 28 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

43      Tästä poikkeavasti asetuksen N:o 3665/87 5 artiklan 3 kohdassa kuitenkin säädetään, että vientituki maksetaan, kun tuote on yhteisön tullialueelta viennin jälkeen tuhoutunut kuljetuksen aikana ylivoimaisen esteen vuoksi, vaikkei sitä olekaan voitu saattaa kulutukseen viennin kohteena olevassa kolmannessa maassa.

44      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ylivoimaisen esteen käsite on ymmärrettävä yleisesti sellaisina epätavallisina ja ennalta arvaamattomina olosuhteina, joihin siihen vetoavan ei ole ollut mahdollista vaikuttaa ja joiden seurauksia ei olisi voitu välttää kaikesta noudatetusta huolellisuudesta huolimatta (ks. mm. asia 145/85, Denkavit België, tuomio 5.2.1987, Kok., s. 565, 11 kohta ja asia C-377/03, komissio v. Belgia, tuomio 5.10.2006, Kok., s. I-9733, 95 kohta).

45      Asetuksen N:o 3665/87 ylivoimaista estettä koskevien säännösten osalta on todettava, että samoin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämän käsitteen sisältö ei ole samanlainen kaikilla unionin oikeuden soveltamisaloilla, vaan sen merkitys on määritettävä sen oikeudellisen yhteyden mukaan, jota sen vaikutusten on tarkoitettu koskevan (ks. mm. asia 12/92, Huygen ym., tuomio 7.12.1993, Kok., s. I-6381, 30 kohta ja asia C-263/97, First City Trading ym., tuomio 29.9.1998, Kok., s. I-5537, 41 kohta).

46      Tältä osin on todettava, että asetuksen N:o 3665/87 5 artiklan 3 kohta on poikkeus vientitukien normaalista järjestelmästä ja että tätä säännöstä on siis tulkittava suppeasti. Koska ylivoimaisen esteen olemassaolo on välttämätön edellytys, jotta viedyille tavaroille, joita ei ole saatettu kulutukseen vientimaassa, voidaan maksaa vientitukea, tästä seuraa, että tätä käsitettä on tulkittava siten, että niiden tapausten lukumäärä, joiden osalta voidaan maksaa vientitukea, säilyy vähäisenä (ks. analogisesti asia C-38/07 P, Heuschen & Schrouff Oriëntal Foods Trading v. komissio, tuomio 20.11.2008, Kok., s. I-8599, 60 kohta).

47      Yleisesti on todettava, että bakteerien ilmaantuminen naudanlihaeriin ei ole epätavanomaista. Nautojen ennaltaehkäisevän lääketieteellisen käsittelyn, lihojen jäädyttämisen, jäljitettävyyden sekä terveysviranomaisten täytäntöön panemien tarkastus- ja valvontatoimenpiteiden kaltaisista tiukoista terveysvaatimuksista huolimatta toisinaan sattuu, että myyntipisteet palauttavat unionin alueella markkinoituja lihaeriä bakteerien löytymisen vuoksi.

48      Tällainen bakteeritartuntaan liittyvä terveysriski esiintyy erityisesti naudanlihan vientitoimien yhteydessä, koska ennen kuin lihaerät saapuvat määränpäähänsä, niitä voidaan käsitellä useissa eri vaiheissa niiden lastaamiseksi ja niiden purkamiseksi käytettyjen eri kuljetustapojen välillä. Lisäksi pitkänmatkan kuljetukset erityisesti meriteitse voivat merkitä ulkoisen lämpötilan huomattavia vaihteluita ja asettaa siten tällaiseen kuljetukseen tarvittaville jäähdytysvälineille ylimääräisiä teknisiä vaatimuksia.

49      Sen kysymyksen osalta, onko talouden toimija toiminut asianmukaisesti estääkseen saastumisen, kansallisen tuomioistuimen on todettava pääasiassa kyseessä olevan tavaran tarkat kuljetus-, varastointi- ja purkamisolosuhteet ja tarkistettava, olisiko bakteeri vientijäsenvaltion terveysviranomaisten suorittamasta tarkastuksesta huolimatta voinut esiintyä jo tavaran lastauksesta lähtien. On kuitenkin todettava, että jos sillä, että liha on kuljetettu asianmukaisesti pakattuna jäähdytyskontissa, jossa on jatkuvasti säilynyt vaadittu lämpötila, ei ole voitu estää bakteerin ilmestymistä ja/tai lisääntymistä, on todennäköistä, että se todellisuudessa esiintyi jo lihalastissa hetkellä, jona tämä poistui unionin alueelta, toisin sanoen ennen lihalastin kuljetusta kolmanteen maahan, tasolla, jolla vientijäsenvaltion terveysviranomaiset eivät ole havainneet sitä tai eivät ole voineet havaita sitä.

50      Näin ollen tällaisen vahingon sattumista voidaan pitää kaupallisiin toimiin kiinteästi liittyvänä riskinä, toisin sanoen seikkana, jota ei voida luokitella epätavalliseksi tällaisten kaupallisten toimien puitteissa eikä epätodennäköiseksi varovaisen ja huolellisen talouden toimijan kannalta (ks. vastaavasti asia 4/68, Schwarzwaldmilch, tuomio 11.7.1968, Kok., s. 549 ja 563).

51      Kuten Belgian hallitus ja komissio ovat lisäksi perustellusti todenneet, se, että vientilasteihin liittyvän bakteeritartunnan esiintyminen voi olla pääasiassa kyseessä olevalla tavalla erityisen vakuutuksen kohteena, osoittaa, että tällaista seikkaa ei voida pitää ennalta arvaamattomana vientitoimien yhteydessä.

52      Esitettyyn kysymykseen on näin ollen vastattava, että asetuksen N:o 3665/87 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava niin, että naudanlihalastin pilaantuminen ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kuvaamissa olosuhteissa ei ole tässä säännöksessä tarkoitettu ylivoimainen este.

 Oikeudenkäyntikulut

53      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 27.11.1987 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3665/87 5 artiklan 3 kohtaa on tulkittava niin, että naudanlihalastin pilaantuminen ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kuvaamissa olosuhteissa ei ole tässä säännöksessä tarkoitettu ylivoimainen este.

Allekirjoitukset

---

* Oikeudenkäyntikieli: hollanti.