Kanne 26.1.2008 — EREF v. komissio

(Asia T-40/08)

(2008/C 107/45)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: European Renewable Energies Federation ASBL (EREF) (Bryssel, Belgia) (edustaja: lakimies D. Fouquet)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Vuonna 2004 kantaja teki komissiolle kantelun, jossa se väitti, että Suomessa rakenteilla olevan uuden voimalan rahoitukseen liittyvät useat näkökohdat olivat valtiontukea, josta ei ollut ilmoitettu. Komissio kirjasi kantelun valtiontukea koskevat näkökohdat asianumerolla CP 238/04 ja vuonna 2006 komissio päätti jakaa asian kahteen erilliseen asiaan, joiden numerot ovat NN 62/A/2006 ja NN 62/B/2006.

Esillä olevassa asiassa kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan asiassa NN 62/A/2006 25.9.2007 tehdyn komission päätöksen K(2007)4323 lopullinen, joka on annettu kantajalle tiedoksi 14.11.2007 ja jolla komissio totesi, että Ranskan vientiluottolaitoksen (jäljempänä COFACE) myöntämä vientitakuu, jolla taattiin luotto suomalaisen sähköntuotantoyhtiön Teollisuuden Voima Oy:n (jäljempänä TVO) ostaman Olkiluoto 3 -nimisen uuden voimalaitosyksikön rahoittamiseksi, ei ollut lainvastainen valtiontuki, ja jolla komissio näin ollen päätti lopettaa asian tutkimisen.

Kantaja väittää, että COFACE:n TVO:lle myöntämä 570 000 euron vientitakuu tai luottovakuutus on lainvastainen yhteisön sisäinen tuki, koska sillä on rahoituksellinen vaikutus kyseisen hankkeen kokonaisrahoituspaketissa. Kantaja väittää, että takuu oli lainvastainen valtiontuki siltä osin kuin COFACE myönsi sen Ranskan puolesta julkisena viranomaisena, joka otti vastuulleen luoton takaisinmaksamisen pankkien yhteenliittymälle siinä tapauksessa, että TVO ei pystyisi maksamaan sitä, ja siltä osin kuin TVO sai mainitusta takuusta epäoikeutettua taloudellista etua, joka helpotti TVO:n pääsyä markkinoille ja varmisti sen tulevat rahoitusmahdollisuudet. Lisäksi kantaja väittää, että mainitunlainen vakuudellinen luotto mahdollistaa sen, että TVO voi tuottaa sähköä erittäin alhaisin kustannuksin.

Lisäksi kantaja väittää, että asian jakaminen kahteen erilliseen asiaan on olennaisten menettelymääräysten vastaista ja johtaa virheellisiin arviointeihin.