Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62007FJ0035

Virkamiestuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 27 päivänä marraskuuta 2008.
Bettina Klug vastaan Agence européenne des médicaments (EMEA).
Virkamiehet.
Asia F-35/07.

Oikeustapauskokoelma – Henkilöstöasiat 2008 I-A-1-00387; II-A-1-02127

ECLI identifier: ECLI:EU:F:2008:150

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

27 päivänä marraskuuta 2008

Asia F-35/07

Bettina Klug

vastaan

Euroopan lääkevirasto (EMEA)

Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen – Epäedullinen arviointikertomus – Työpaikkakiusaaminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Klug vaatii, että Euroopan lääkevirasto velvoitetaan jatkamaan sellaisen työsopimuksen voimassaoloa, joka tehtiin 7.2.2002 ja joka tuli voimaan 1.7.2002 viiden vuoden ajaksi, maksamaan hänelle 200 000 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä, peruuttamaan hänestä ajanjaksolta 31.12.2004–31.12.2006 laaditun arviointikertomuksen ja laatimaan uuden arviointikertomuksen virkamiestuomioistuimen tekemän päätöksen perusteella.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Päätös, jossa muistutetaan väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen päättymispäivästä ja joka on ymmärrettävä päätöksenä, jolla sopimus jätetään uusimatta

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta)

2.      Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Määräaikaisen työsopimuksen uusiminen – Hallinnon harkintavalta

(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artikla)

3.      Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Avustamisvelvollisuuden laajuus – Hallinnon velvollisuus tarkastella työpaikkakiusaamista koskevat kantelut ja ilmoittaa kantelun tekijälle sen jatkokäsittelystä

(Henkilöstösääntöjen 24 artikla ja 90 artiklan 1 kohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 11 artikla)

1.      Hallinnon päätös, jossa muistutetaan väliaikaiselle toimihenkilölle hänen uusittavissa olevan sopimuksensa päättymispäivästä, mutta jota asianomainen ei voi ymmärtää muuten kuin siten, että siinä kieltäydytään uusimasta kyseistä sopimusta, on henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu virkamiehelle vastainen toimi. Tällainen päätös, jonka vaikutuksena väliaikaisen toimihenkilön työsuhde yhteisön toimielimessä päättyy, on nimittäin luonteensa vuoksi toimi, jolla vaikutetaan suoraan ja välittömästi tämän toimihenkilön etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi.

(ks. 43 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑160/04, Potamianos v. komissio, 15.10.2008 (Kok. H. 2008, s. I‑A‑2‑0000 ja II‑A‑2‑0000, 23 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑38/06, Bianchi v. ETF, 28.6.2007 (Kok. H. 2007, s. I-A-1-0000 ja II‑A‑1‑0000, 92–94 kohta)

2.      Väliaikaisen toimihenkilön määräaikaisen työsopimuksen irtisanominen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan mukaisesti ja sopimuksen mukaista irtisanomisaikaa noudattaen, ja väliaikaisen toimihenkilön toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen ennenaikainen irtisanominen kuuluvat toimivaltaisen viranomaisen laajan harkintavallan piiriin, joten yhteisöjen tuomioistuinten valvonnan on näin ollen rajoituttava perusteluvelvollisuuden noudattamisen valvonnasta riippumatta sen varmistamiseen, ettei asiassa ole tapahtunut ilmeistä arviointivirhettä tai että toimivaltaa ei ole käytetty väärin. Asian laita on sitä suuremmalla syyllä täten kun kyse ei ole väliaikaisen toimihenkilön määräaikaisen työsopimuksen ennenaikaisesta irtisanomisesta vaan sen uusimatta jättämisestä, koska sopimuksen uusiminen on vain mahdollisuus, jonka käyttämisen edellytys on, että sopimuksen uusiminen on yksikön edun mukaista.

Tältä osin toimivaltaisen viranomaisen on toimihenkilön tilannetta koskevaa päätöstä tehdessään otettava huomioon kaikki tosiseikat, jotka voivat vaikuttaa päätökseen, ja erityisesti kyseisen toimihenkilön etu. Tämä johtuu nimittäin hallinnon huolenpitovelvollisuudesta, joka kuvastaa vastavuoroisten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa, joka henkilöstösäännöillä ja vastaavasti muuhun henkilöstöön sovellettavilla palvelussuhteen ehdoilla on luotu julkisen viranomaisen ja sen toimihenkilöiden välisiin suhteisiin. Asianomaisen toimihenkilön henkilökohtaisen edun huomioon ottamisessa ei kuitenkaan voida mennä niin pitkälle, että toimivaltaista viranomaista kielletään jättämättä uusimatta määräaikaista työsopimusta tämän toimihenkilön vastustuksesta huolimatta, kun yksikön etu sitä edellyttää.

Näin ollen yhteisöjen tuomioistuinten valvonnan on rajoituttava koskemaan sen tarkastamista, että yksikön edun, jonka vuoksi väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen uusimatta jättäminen on ollut perusteltua, arvioinnissa ei ole tapahtunut ilmeistä virhettä tai että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin, ja että huolenpitovelvollisuutta, joka yhteisön toimielimellä on siinä yhteydessä, kun sen on lausuttava sen ja toimihenkilönsä välisen työsopimuksen uusimisesta, ei ole laiminlyöty.

(ks. 65–68 ja 79 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 25/80, De Briey v. komissio, 26.2.1981 (Kok. 1981, s. 637, 7 kohta) ja asia C‑298/93 P, Klinke v. yhteisöjen tuomioistuin, 29.6.1994 (Kok. 1994, s. I‑3009, 38 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑45/90, Speybrouck v. parlamentti, 28.1.1992 (Kok. 1992, s. II‑33, 97 ja 98 kohta); asia T‑51/91, Hoyer v. komissio, 17.3.1994 (Kok. H. 1994, s. I‑A‑103 ja II‑341, 36 kohta); asia T‑13/95, Kyrpitsis v. TSK, 18.4.1996 (Kok. H. 1996, s. I‑A‑167 ja II‑503, 52 kohta); asia T‑123/95, B v. parlamentti, 14.7.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑245 ja II‑697, 70 kohta); asia T‑223/99, Dejaiffe v. SMHV, 12.12.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑277 ja II‑1267, 51 ja 53 kohta); asia T‑7/01, Pyres v. komissio, 6.2.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑37 ja II‑239, 50, 51 ja 64 kohta) ja asia T‑258/03, Mausolf v. Europol, 1.3.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑45 ja II‑189, 49 kohta)

3.      Henkilöstösääntöjen 24 artiklassa, jota sovelletaan väliaikaisiin toimihenkilöihin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 11 artiklassa olevan viittauksen mukaisesti, säädetty avustamisvelvollisuus merkitsee muun muassa hallinnon velvollisuutta tarkastella työpaikkakiusaamista koskevat kantelut huolellisesti, nopeasti ja luottamuksellisesti ja ilmoittaa kantelun tekijälle sen jatkokäsittelystä.

Tätä varten on riittävää, että toimielimensä suojelua vaativa virkamies tai toimihenkilö esittää henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla samojen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan mukaisen hakemuksen, johon sisältyy edes vähäistä näyttöä niiden hyökkäysten olemassaolosta, joiden kohteena hän väittää olevansa. Kun tällaisia seikkoja on esitetty, kyseessä olevan toimielimen tehtävänä on toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet muun muassa ryhtymällä tutkimukseen kantelun taustalla olevien tosiseikkojen toteen näyttämiseksi, yhteistyössä kantelun tekijän kanssa.

(ks. 73, 74 ja 76 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 18/78, V v. komissio, 14.6.1979 (Kok. 1979, s. 2093, 15 kohta) ja asia 224/87, Koutchoumoff v. komissio, 26.1.1989 (Kok. 1989, s. 99, 15 ja 16 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑5/92, Tallarico v. parlamentti, 21.4.1993 (Kok. 1993, s. II‑477, 30 ja 31 kohta)

Top