—

Lodato Gennaro & C. SpA, edustajanaan avvocato A. Calabrese,

—

Istituto nazionale della previdenza sociale (INPS) ja SCCI, edustajinaan avvocato A. Sgroi, avvocato F. Correra ja avvocato A. Coretti,

—

Italian hallitus, asiamiehenään I. M. Braguglia, jota avustaa avvocato dello Stato W. Ferrante,

—

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään G. Conte ja E. Righini,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee työllisyystukien suuntaviivojen (EYVL 1995, C 334, s. 4), alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen (EYVL 1998, C 74, s. 9) ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta työllisyystukeen 12.12.2002 annetun asetuksen (EY) N:o 2204/2002 (EYVL L 337, s. 3) tulkintaa.

2

Pyyntö on esitetty asiassa, jossa kantajana on Lodato Gennaro & C. SpA (jäljempänä Lodato) ja joka koskee Istituto nazionale della previdenza socialen (INPS) (kansallinen sosiaaliturvalaitos) laatiman pöytäkirjan perusteella tehtyä maksupäätöstä.

3

Työllisyystukien suuntaviivojen 17 kohdassa todetaan seuraavaa:

”– – On syytä myös tarkentaa, että työpaikkojen luomisella tarkoitetaan nettotulosta eli lisätyöpaikkoja kyseisen yrityksen henkilöstöön verrattuna (keskiarvo tiettynä ajanjaksona). Työntekijän pelkkä korvaaminen, joka ei nosta henkilöstön määrää eikä luo uusia työpaikkoja, ei siten ole todellista työpaikkojen luomista.”

4

Näiden suuntaviivojen 21 kohdan kolmannen luetelmakohdan mukaan Euroopan yhteisöjen komissio tarkkailee työllisyystukien arvioinnissa muun muassa työsopimuksen yksityiskohtia, kuten äskettäin perustetun toimen vähimmäisajan turvaamista koskevaa velvoitetta.

5

Pienten ja keskisuurten yritysten valtion tukia koskevien yhteisön suuntaviivojen (EYVL 1996, C 213, s. 4) 3.1 kohdassa olevassa alaviitteessä 8 todetaan, että ”henkilökunnan määrä vastaa vuosityöyksikköä (VTY), toisin sanoen vuoden aikana kokopäivätyössä olleen henkilökunnan määrää, ja osa-aikatyö sekä kausityö ovat osia VTY:stä”.

6

Alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen 4.12 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Työpaikkojen luomisella tarkoitetaan tietyn yrityksen työpaikkojen määrän nettolisäystä. – – Kyseisenä aikana luotujen työpaikkojen lukumäärästä on siten vähennettävä samana ajanjaksona mahdollisesti vähentyneet työpaikat – –”

7

Näiden suuntaviivojen alaviitteessä 33 todetaan vielä, että ”työpaikkojen määrä vastaa [vuosityöyksikköjen (VTY)] määrää, eli vuoden aikana kokopäivätoimisesti tai osa-aikaisesti tai kausiluonteisesti työllistettyjen henkilöiden määrää, kahden viimeksi mainitun ollessa [VTY]:n murto-osia”.

8

Näiden suuntaviivojen 4.14 kohdassa todetaan, että ”työpaikkojen luomiseen myönnettävän tuen ehtona on oltava maksutapaa tai tuensaantia koskevien edellytysten osalta luotujen työpaikkojen säilyminen vähintään viiden vuoden ajan”.

9

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen 12.1.2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 70/2001 (EYVL L 10, s. 33) 4 artiklan 6 kohdan b ja c alakohdassa säädetään, että ”investointihankkeen on johdettava kyseisen laitoksen työntekijöiden nettomäärän lisääntymiseen viimeisen 12 kuukauden keskiarvoon verrattuna” ja että ”luodut työpaikat on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan”.

10

Asetuksen N:o 2204/2002 4 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdassa edellytetään, että ”luodut työpaikat johtavat sekä kyseisen toimipaikan että yrityksen työntekijöiden nettomäärän lisääntymiseen 12 viime kuukauden keskiarvoon verrattuna” ja että”luodut työpaikat säilytetään vähintään kolmen vuoden ajan tai [pienten ja keskisuurten] yritysten tapauksessa kahden vuoden ajan”. Asetuksen 2 artiklan e alakohdan mukaan ”työntekijöiden määrällä” tarkoitetaan vuosityöyksiköiden (VTY) määrää, eli vuoden aikana kokopäivätyössä olleen henkilöstön määrää, ja osa-aikatyön sekä kausityön määrä lasketaan vuosityöyksiköiden murto-osina.

11

Sama työntekijöiden määrän määritelmä on vuosille 2007–2013 annettujen, alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen (EUVL 2006, C 54, s. 13) alaviitteessä 52. Näiden suuntaviivojen 58 kohdassa todetaan, että ”työpaikkojen luomisella” tarkoitetaan ”tietyn yrityksen suoraan työllistämien työntekijöiden määrän nettolisäystä suhteessa edellisen 12 kuukauden keskiarvoon”, minkä vuoksi ”kyseisen 12 kuukauden ajanjakson aikana luotujen työpaikkojen lukumäärästä on sen vuoksi vähennettävä samana ajanjaksona mahdollisesti vähentyneet työpaikat”.

12

Komissio totesi 10.8.1999 tekemässään päätöksessä, ettei se vastusta annetun lain nro 448 (GURI, Supplemento ordinario nro 302, ) 3 §:n 5 ja 6 momentilla käyttöön otettua työpaikkojen luomista koskevaa tukiohjelmaa, jonka Italian tasavalta oli ilmoittanut sille .

13

Tämän lain 3 §:n 5 momentissa säädettiin, että uudet, vuosina 1999, 2000 ja 2001 palvelukseen otetut työntekijät, jotka lisäsivät 31.12.1998 tosiasiallisesti täytettyinä olleiden työpaikkojen määrää, tuottavat kaikille yksityisille työnantajille ja julkisoikeudellisille taloudellisille yksiköille, jotka toimivat Campanian, Basilicatan, Sisilian, Puglian, Calabrian ja Sardinian alueilla, oikeuden vapautukseen kaikista niille Istituto nazionale della previdenza socialelle (kansallinen sosiaaliturvalaitos, jäljempänä INPS) maksettaviksi kuuluvista sosiaaliturvamaksuista, jotka kohdistuvat niihin palkkoihin, joista maksetaan Fondo pensioni per i lavoratori dipendentille (palkansaajien eläkesäätiö) eläkemaksuja, kolmen vuoden ajaksi kunkin yksittäisen työntekijän palvelukseen ottamispäivästä alkaen. Tätä säännöstä sovelletaan myös Abruzzon ja Molisen alueilla, mutta vain vuonna 1999 palvelukseen otettujen henkilöiden osalta.

14

Tämän lain 3 §:n 6 momentissa säädettiin edellytyksistä, joiden täyttymistä tuen saamiselta vaadittiin. Italian viranomaisten ja komission välisen yhteydenpidon tuloksena palkansaajien lukumäärän käsite määriteltiin seuraavasti:

”Yrityksen, jopa silloin kun se on perustettu hiljattain, on lisättävä kokoaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijöidensä määrää. Työvoiman lisäys lasketaan suhteessa palvelukseen ottamista edeltävällä ajanjaksolla yrityksen palveluksessa olleiden työntekijöiden määrän keskiarvoon. Yrityksen palveluksessa olleiden työntekijöiden lukumäärän keskiarvo mitataan pienten ja keskisuurten yritysten valtion tukia koskevien yhteisön suuntaviivojen 3.2 kohdassa olevassa alaviitteessä 8 tarkoitetun käsitteen mukaisesti VTY:inä.”

15

Komissio totesi 6.12.2002 tekemässään päätöksessä katsovansa EY:n perustamissopimuksen mukaiseksi uuden tukiohjelman, joka oli otettu käyttöön annetun lain (GURI, Supplemento ordinario nro 301, ) 44 §:llä ja jonka Italian tasavalta oli ilmoittanut sille ja jolla jatkettiin aikaisemmin voimassa ollutta tukiohjelmaa. Uudessa ohjelmassa säilytettiin aikaisemmin voimassa olleessa ohjelmassa asetetut edellytykset. Erityisesti työntekijöiden määrän lisäystä koskeva edellytys oli muotoiltu komission esittämien huomautusten jälkeen samalla tavoin kuin muissa edellä mainituissa teksteissä, mutta tällä kertaa viitattiin alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen 4.12 kohtaan ja alaviitteeseen 33.

16

Komissio teki näissä päätöksissään eron työpaikkojen luomiseen tähtäävien niiden tukien, jotka eivät liity investointeihin, ja niiden tukien välillä, jotka edellyttävät investointeja. Se arvioi ensin mainittuja tukia työllisyystukien suuntaviivojen kannalta ja jälkimmäisiä tukia alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen kannalta, ja 6.12.2002 antamassaan päätöksessä myös asetuksen N:o 70/2001 kannalta. Komissio katsoi, että ehdotetut tukiohjelmat soveltuivat yhteismarkkinoille EY 87 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettujen poikkeusten perusteella.

17

Lodato on elintarvikesäilykealan yrittäjä, jonka pääasiallisena toimialana Campaniassa on tomaattien jalostus ja säilöminen. Sen toiminnassa on vuosittain kausittaisia piikkejä heinäkuusta lokakuuhun, joiden vuoksi se ottaa palvelukseen kausityöntekijöitä tällä jaksolla. Se on ollut tuensaajana kummassakin pääasiassa kyseessä olevassa tukiohjelmassa. Ensimmäisestä ohjelmasta sille myönnettiin tukea seitsemän palvelukseen otetun henkilön perusteella ja jälkimmäisestä ohjelmasta kahden palvelukseen otetun henkilön perusteella.

18

INPS:n tarkastajat katsoivat, etteivät kaikki nämä palvelukseen ottamiset lisänneet Lodaton työntekijöiden määrää, ja laativat 21.11.2005 pöytäkirjan, jonka perusteella tehtiin maksupäätös, josta on nostettu kanne ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.

19

Ennakkoratkaisupyynnön mukaan Lodato moittii INPS:ää erityisesti siitä, että se on selvittääkseen, täyttyykö työntekijöiden määrän lisäystä koskeva edellytys, verrannut palvelukseen ottamista edeltävän vuoden VTY:iden keskiarvoa yrityksen työntekijöiden määrään kyseisellä palvelukseen ottamishetkellä ja käyttänyt näin vertailussa eriarvoisia suureita sen sijaan, että se olisi verrannut palvelukseen ottamista edeltävän vuoden VTY:iden keskiarvoa palvelukseen ottamista seuraavan vuoden VTY:iden keskiarvoon.

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii päätöksessään sitä, mikä tulkinta on omaksuttava yhteisön oikeussäännöistä tässä työntekijöiden määrän vertailussa huomioon otettavan toisen suureen osalta sitä selvitettäessä, onko työntekijöiden määrän lisäystä koskevaa edellytystä noudatettu. Se katsoo yhtäältä, että INPS:n käyttämä menetelmä on kohtuuton ja syrjivä niihin yrityksiin nähden, joiden harjoittama toiminta on kausiluonteista, ja toisaalta, että ”palvelukseen ottamista edeltävän vuoden VTY:iden vertaaminen tätä seuraavan vuoden VTY:ihin vaikuttaa noudattavan paremmin tukijärjestelmän perusajatusta, eli sitä, että tuetaan uusien työpaikkojen luomista pysyviksi tietyksi ajanjaksoksi”.

21

Tribunale ordinario di Nocera Inferiore on todennut, että koska yhteisön säännösten tulkinnasta ei voida olla varmoja, asian ratkaisua on lykättävä seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen esittämiseksi yhteisöjen tuomioistuimelle:

”Onko työllisyystukien suuntaviivojen, alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen ja – – asetuksen (EY) N:o 2204/2002 säännöksiä tulkittava siten, että työpaikkojen lisäyksen toteutuminen pitää selvittää vertaamalla toisiinsa palvelukseen ottamista edeltävän vuoden VTY:iden keskiarvoa ja palvelukseen ottamista seuraavan vuoden VTY:iden keskiarvoa, vai onko näitä yhteisön oikeussääntöjä tulkittava niin, että toisiinsa on verrattava tai että toisiinsa voidaan verrata vain palvelukseen ottamista edeltävän vuoden VTY:iden keskiarvoa ja täsmällistä lukua, joka vastaa palvelukseen ottamishetkellä yrityksessä todellisuudessa vallitsevaa työvoimatilannetta?”

22

Todettakoon aluksi, että komission päätöksissä, joilla sallitaan pääasiassa kyseessä olevat tukiohjelmat, tukeudutaan työllisyystukeen, suuntaviivoihin ja alueellisten valtiontukien suuntaviivoihin eikä asetukseen N:o 2204/2002, koska se on annettu edellä mainittujen päätösten jälkeen. Tästä seuraa, ettei tätä asetusta ole tulkittava nyt käsiteltävänä olevassa asiassa.

23

Tämän jälkeen on muistettava, että ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä oleva oikeudenkäynti koskee työpaikkojen luomiseen tähtääviä tukia, jotka eivät liity investointiin ja joita komissio on arvioinut työllisyystukien suuntaviivojen kannalta. Vaikka ennakkoratkaisukysymys koskeekin todellisuudessa vain näiden suuntaviivojen tulkintaa, niitä on tulkittava kiinteässä yhteydessä alueellisia valtiontukia koskeviin suuntaviivoihin, koska työpaikan luomisen käsite on yhteinen näille suuntaviivoille, joissa käsite määritellään niiden 17 tai 4.12 kohdassa viittauksin työpaikkojen nettolisäykseen suhteessa keskiarvoon tietyllä aikavälillä.

24

Vielä on muistettava, että 10.8.1999 ja tehdyissä komission päätöksissä pääasiassa kyseessä olevat tukiohjelmat, sellaisina kuin ne on ilmoitettu komissiolle ja täydennettyinä kansallisten viranomaisten myöhemmin toimittamilla tiedoilla, on katsottu yhteismarkkinoille soveltuviksi ja että tehdyssä päätöksessä viitataan työpaikkojen määrän lisäyksen laskemisessa käytettävän menetelmän osalta pienten ja keskisuurten yritysten valtion tukia koskevien yhteisön suuntaviivojen 3.2 kohdassa olevaan alaviitteeseen 8, kun taas tehdyssä päätöksessä on myös nimenomainen viittaus tähän asiallisesti samanlaiseen menetelmään, joka on mainittu alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen 4.12 kohdassa olevassa alaviitteessä 33.

25

Koska ennakkoratkaisukysymys koskee sitä, mikä on se toinen suure, jota on käytettävä yrityksen työntekijämäärien vertailussa sitä selvitettäessä, onko yritys todella toteuttanut työpaikkojen nettolisäyksen suhteessa keskiarvoon tietyllä aikavälillä, on todettava, ettei työllisyystukien suuntaviivojen 17 kohdan eikä asetuksen N:o 70/2001, jolle pääasiassa kyseessä olevasta toisesta tukiohjelmasta 6.12.2002 annettu komission päätös myös perustuu, 4 artiklan 6 kohdan b alakohdan sanamuodosta saada selvää ohjetta tältä osin.

26

Alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa määritellään sitä vastoin yksityiskohtaisemmin toinen vertailussa käytettävistä suureista. Ensin näiden suuntaviivojen 4.12 kohdassa arvioidaan nimittäin, että työpaikkojen luomisella tarkoitetaan tietyn yrityksen työpaikkojen määrän nettolisäystä suhteessa viiteaikavälin keskiarvoon, minkä vuoksi luotujen työpaikkojen lukumäärästä on siten vähennettävä samana aikana mahdollisesti vähentyneet työpaikat. Lisäksi näissä suuntaviivoissa olevassa alaviitteessä 33 todetaan, että työpaikkojen määrä vastaa VTY:n määrää, ja VTY:llä tarkoitetaan vuoden aikana kokopäivätoimisesti työllistettyjen henkilöiden määrää niin, että osa-aikaisesti tai kausiluonteisesti työskentelevät ”ovat [VTY]:n murto-osia”.

27

Tästä seuraa, että näiden suuntaviivojen mukaan työpaikkojen luomisella tarkoitetaan tietyn yrityksen kokoaikaisesti palvelukseen otettujen työntekijöiden nettolisäystä vuoden aikana (osa-aikainen työ ja kausiluonteinen työ lasketaan VTY:iden murto-osina) suhteessa viiteaikavälin keskiarvoon. Näin ollen näiden suuntaviivojen mukaan työntekijämäärien ajallisessa vertailussa käytettävä toinen suure ei perustu yrityksen työntekijämäärään palvelukseen ottamishetkellä vaan työntekijöiden määrään VTY:inä yhden vuoden aikana.

28

Lisäksi on todettava, että tämä työntekijämäärien vertailussa käytettävän toisen suureen määritelmä on omaksuttu myös asetuksen N:o 2204/2002 4 artiklan 4 kohdan a alakohdassa, luettuna yhdessä sen 2 artiklan e alakohdan kanssa, ja vuosiksi 2007–2013 annettujen, alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen 58 kohdassa.

29

Näiden eri säännösten tarkastelun perusteella voidaan todeta, että komissio on asteittain tarkentanut työpaikkojen tai työntekijöiden määrän nettolisäyksen laskemisessa käytettävää menetelmää. Tehtyjen tarkennusten perusteella voidaan katsoa, että yrityksen työntekijämäärän ajallisessa vertailussa käytettävä toinen suure muodostuu ensimmäisen suureen tavoin VTY:istä, joten vertailussa käytettävä suureet vastaavat näin kumpikin yhden vuoden ajanjaksoa.

30

Tämä työpaikkojen tai työntekijöiden määrän lisäyksen laskumenetelmä perustuu samanarvoisten suureiden vertailuun, ja sen avulla voidaan mitata tietyllä ajanjaksolla ponnistuksia, joihin tukea saava yritys on ryhtynyt luodakseen työpaikkoja, kun taas menetelmä, jossa verrataan palvelukseen ottamista edeltävän vuoden VTY:iden keskiarvoa ja palvelukseen ottamishetken työntekijämäärää koskevaa yksittäistä lukua, tuottaisi tältä kannalta sattumanvaraisemman tuloksen, koska se on riippuvaisempi ajallisista vaihteluista eikä tämän vuoksi kuvaa yhtä hyvin yrityksen todellista työvoimatilannetta.

31

Tämä laskutapa vastaa myös muun muassa työllisyystukien suuntaviivojen 21 kohdassa ilmaistua tarkoitusta tukea työpaikkojen vakautta ja pysyvyyttä, jota ilmentää tarkastelun kohteena olleissa suuntaviivoissa vahvistettu velvollisuus turvata vähimmäisajan äskettäin perustettu toimi. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että laskutapa syrjisi kausiluonteista toimintaa harjoittavia yrityksiä, koska kausiluonteinen työ otetaan huomioon VTY:iden murto-osina toisessa niistä suureista, joita vertailussa käytetään sitä selvitettäessä, täyttyykö työpaikkojen nettoluomisen edellytys. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 57–71 kohdassa todennut, näiden ja muiden yritysten erilainen kohtelu ei olisi perusteltua, sillä on muistettava, että niitä koskee sama velvoite säilyttää luotu työpaikka vähimmäisajan, jotta ne voisivat saada tukea.

32

Edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että työllisyystukien suuntaviivoja on tulkittava siten, että työpaikkojen määrän lisäyksen toteutumista selvitettäessä on verrattava toisiinsa palvelukseen ottamista edeltävän vuoden VTY:iden keskiarvoa palvelukseen ottamista seuraavan vuoden VTY:iden keskiarvoon.

33

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Työllisyystukien suuntaviivoja on tulkittava siten, että työpaikkojen määrän lisäyksen toteutumista selvitettäessä on verrattava palvelukseen ottamista edeltävän vuoden vuosityöyksikköjen keskiarvoa palvelukseen ottamista seuraavan vuoden vuosityöyksikköjen keskiarvoon.