This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62007CA0383
Case C-383/07: Judgment of the Court (Second Chamber) of 15 January 2009 (reference for a preliminary ruling from the Bayerischer Verwaltungsgerichtshof — Germany) — M-K Europa GmbH & Co. KG v Stadt Regensburg (Reference for a preliminary ruling — Regulation (EC) No 258/97 — Article 1(1) to (3) — Novel foods and novel food ingredients)
Asia C-383/07: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 15.1.2009 (Bayerischer Verwaltungsgerichtshofin — (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — M-K Europa GmbH & Co. KG v. Stadt Regensburg (Ennakkoratkaisupyyntö — Asetus (EY) N:o 258/97 — 1 artiklan 1-3 kohta — Uuselintarvikkeet ja elintarvikkeiden uudet ainesosat)
Asia C-383/07: Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 15.1.2009 (Bayerischer Verwaltungsgerichtshofin — (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — M-K Europa GmbH & Co. KG v. Stadt Regensburg (Ennakkoratkaisupyyntö — Asetus (EY) N:o 258/97 — 1 artiklan 1-3 kohta — Uuselintarvikkeet ja elintarvikkeiden uudet ainesosat)
EUVL C 55, 7.3.2009, p. 3–3
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
7.3.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 55/3 |
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 15.1.2009 (Bayerischer Verwaltungsgerichtshofin — (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — M-K Europa GmbH & Co. KG v. Stadt Regensburg
(Asia C-383/07) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - Asetus (EY) N:o 258/97 - 1 artiklan 1-3 kohta - Uuselintarvikkeet ja elintarvikkeiden uudet ainesosat)
(2009/C 55/03)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Bayerischer Verwaltungsgerichtshof
Pääasian asianosaiset
Kantaja: M-K Europa GmbH & Co. KG
Vastaaja: Stadt Regensburg
Muu osapuoli: Landesanwaltschaft Bayern
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Bayerischer Verwaltungsgerichtshof — Uuselintarvikkeista ja elintarvikkeiden uusista ainesosista 27.1.1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97 (EYVL L 43, s. 1) 1 artiklan 2 kohdan d ja e alakohdan sekä 3 kohdan tulkinta — Maantieteellisesti suppealla alueella yhteisössä (San Marino) juuri ennen asetuksen voimaantuloa markkinoille saatetun elintarvikkeen uutuus silloin, kun elintarvike on valmistettu ainesosista, joiden tavanomainen käyttö ihmisravintona on kiistetty tai se voidaan osoittaa vain kolmannen maan (Japani) osalta — Velvollisuus saattaa elintarvike tarkastettavaksi
Tuomiolauselma
1) |
Elintarvikkeen tuonti San Marinoon ennen uuselintarvikkeista ja elintarvikkeiden uusista ainesosista 27.1.1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97 voimaantuloa ei ole merkityksellinen seikka sen arvioimiseksi, täyttääkö tuote edellytyksen, joka koskee kyseisen asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua huomattavaa käyttöä ihmisravintona yhteisössä. |
2) |
Sitä seikkaa, että elintarvikkeen kaikki ainesosat erikseen tarkasteltuina täyttävät asetuksen N:o 258/97 1 artiklan 2 kohdassa säädetyn edellytyksen tai ovat vaarattomia, ei voida pitää riittävänä perusteena sille, että tätä asetusta jätetään soveltamatta jalostettuun elintarvikkeeseen. Sen ratkaisemiseksi, onko tämä luokiteltava asetuksessa N:o 258/97 tarkoitetuksi uuselintarvikkeeksi, toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on tehtävä päätös tapauskohtaisesti ja otettava huomioon kaikki elintarvikkeen ominaisuudet sekä tuotantomenetelmä. |
3) |
Se, että kaikki asetuksen N:o 258/97 1 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun elintarvikkeen koostumuksessa esiintyvät levät täyttävät edellytyksen, joka koskee tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua huomattavaa käyttöä ihmisravintona yhteisössä, ei riitä siihen, että asetusta ei sovelleta kyseiseen tuotteeseen. |
4) |
Yksinomaan Euroopan ulkopuolella saatu kokemus elintarvikkeen vaarattomuudesta ei riitä siihen, että voitaisiin todeta, että tämä kuuluu asetuksen N:o 258/97 1 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin elintarvikkeisiin, ”joiden edeltäjät ovat olleet turvallisia käyttää”. |
5) |
Elinkeinonharjoittajan velvollisuutena ei ole aloittaa asetuksen N:o 258/97 13 artiklassa vahvistettua menettelyä. |