—

muun muassa Intiasta peräisin olevan tietyn polyeteenitereftalaatin tuontiin sovellettavien tasoitustoimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun vireille panemisesta 1.12.2005 annetun komission ilmoituksen (EUVL C 304, s. 4)

—

Intiasta, Indonesiasta, Korean tasavallasta, Malesiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuonnissa sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun sekä Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuonnissa sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta 1.12.2005 annetun komission ilmoituksen (EUVL C 304, s. 9)

—

lopullisen tasoitustullin käyttöönotosta Intiasta, Malesiasta ja Thaimaasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuonnissa, kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta sekä Indonesiasta, Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuontia koskevan tukien vastaisen menettelyn päättämisestä 27.11.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2603/2000 (EYVL L 301, s. 1), lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta, Indonesiasta, Malesiasta, Korean tasavallasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuonnissa sekä kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2604/2000 (EYVL L 301, s. 21) ja Indonesiasta, Intiasta, Korean tasavallasta, Malesiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin (PET) tuontia koskevien polkumyynnin ja tukien vastaisten menettelyjen yhteydessä esitettyjen sitoumusten hyväksymisestä tehdyn komission päätöksen 2000/745/EY (EYVL L 301, s. 88), siltä osin kuin näitä toimenpiteitä sovelletaan kantajaan jälkeen

—

toissijaisesti polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1) 11 artiklan 2 kohdan ja muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2026/97 (EYVL L 288, s. 1) 18 artiklan 1 kohdan,

1

Maailman kauppajärjestön (jäljempänä WTO) perustamissopimuksen liitteessä 1 A olevan tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (EYVL L 336, s. 103; jäljempänä polkumyynnin vastainen sopimus) 11 artiklan 3 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”– – lopullinen polkumyyntitulli on lopetettava viimeistään viiden vuoden kuluttua sen määräämisestä, [paitsi] jos viranomaiset määräävät ennen edellä mainittua päivää vireillepannussa tarkastelussa omasta aloitteestaan tai kotimaisen tuotannonalan tai sen puolesta tehdystä asianmukaisesti todistusaineistoin perustellusta pyynnöstä, joka on tehty kohtuullisen ajanjakson aikana ennen kyseistä päivää, että tullin päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. Tulli voi pysyä voimassa, kunnes tällaisen tarkastelun tulos on selvä.”

2

Samoin WTO:n perustamissopimuksen liitteessä 1 A olevan tukia ja tasoitustulleja koskevan vuoden 1994 sopimuksen (EYVL L 336, s. 156; jäljempänä tukien vastainen sopimus) 21 artiklan 3 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”– – lopullinen tasoitustulli on kumottava viimeistään viiden vuoden kuluttua sen asettamispäivästä – –, elleivät viranomaiset tarkastuksessa, johon on ryhdytty ennen tuota päivää niiden omasta aloitteesta tai kotimaisen teollisuuden tekemän tai sen puolesta kohtuullisessa ajassa ennen tuota päivää tehdyn huolellisesti perustellun hakemuksen nojalla, päätä, että tullin voimassaolon päättyminen todennäköisesti johtaisi siihen, että tukea ja vahinkoa edelleen esiintyisi tai ne ilmaantuisivat uudelleen. Tulli voi pysyä voimassa riippuen sellaisen tarkastuksen tuloksesta.”

3

Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1; jäljempänä polkumyynnin vastainen perusasetus) 8 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin se oli riita-asian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, säädettiin seuraavaa:

”Tutkimus voidaan päättää ilman väliaikaisten tai lopullisten tullien käyttöön ottamista, jos viejä on sitoutunut vapaaehtoisesti ja tyydyttävällä tavalla tarkistamaan hintojaan tai olemaan viemättä tuotteita polkumyyntihintaan kyseiselle alueelle, siten että komissio on kuulemisen jälkeen vakuuttunut siitä, että polkumyynnin vahingollinen vaikutus on poistettu – –”

4

Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Polkumyyntitoimenpiteen voimassaolo päättyy viisi vuotta sen käyttöön ottamisen jälkeen tai viisi vuotta sen päivän jälkeen, jona viimeisimmän polkumyyntiä ja vahinkoa koskevan tarkastelun päätelmä tehtiin, ellei tarkastelussa todeta, että toimenpiteen voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. Tarkastelu tehdään joko komission aloitteesta tai yhteisön tuottajien tekemästä tai niiden puolesta tehdystä valituksesta, ja toimenpide on voimassa tarkastelun tuloksia odotettaessa.

Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä tarkastellaan, jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita polkumyynnin ja vahingon toistumisen tai jatkumisen todennäköisyydestä toimenpiteen päättyessä – –

– –

Toimenpiteen voimassaolon tulevasta päättymisestä julkaistaan ilmoitus Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä asianmukaisena päivänä tämän kohdan mukaisten toimenpiteiden soveltamisajanjakson viimeisen vuoden kuluessa. Ilmoituksen jälkeen yhteisön tuottajat voivat esittää tarkastelupyynnön toisen alakohdan mukaisesti viimeistään kolme kuukautta ennen viisivuotisjakson loppua. Lisäksi on julkaistava ilmoitus tämän kohdan mukaisten toimenpiteiden voimassaolon tosiasiallisesta päättymisestä.”

5

Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 6 kohdan mukaan ”komissio aloittaa tämän artiklan mukaiset tarkastelut neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan”.

6

Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 18 perustelukappaleessa todetaan, että ”on tarpeen säätää siitä, että toimenpiteiden voimassaolo päättyy viiden vuoden kuluttua, paitsi jos tarkastelussa osoittautuu, että sitä olisi jatkettava”.

7

Muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 6.10.1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2026/97 (EYVL 288, s. 1; jäljempänä tukien vastainen perusasetus) 13 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”[Tukien vastainen] tutkimus voidaan päättää ilman väliaikaisten tai lopullisten tullien käyttöön ottamista, jos saadaan vapaaehtoinen ja tyydyttävä sitoumus, jonka mukaisesti:

8

Tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Lopullisen tasoitustoimenpiteen voimassaolo päättyy viisi vuotta sen käyttöön ottamisen jälkeen tai viisi vuotta viimeisimmän sekä tukea että vahinkoa koskevan uudelleentarkastelun suorittamispäivän jälkeen, jollei uudelleentarkastelussa todeta, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen edistäisi tuen ja vahingon jatkumista tai uudelleen alkamista. Toimenpiteen voimassaolon päättyessä suoritettava uudelleentarkastelu tehdään joko komission aloitteesta tai yhteisön tuottajien tekemästä tai niiden puolesta tehdystä pyynnöstä, ja toimenpiteet jäävät voimaan siihen saakka, kun uudelleentarkastelun tulokset on saatu.

2.   Toimenpiteiden voimassaolon päättyessä suoritettava uudelleentarkastelu aloitetaan, jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita siitä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti edistäisi tuen ja vahingon jatkumista tai uudelleen alkamista – –

– –

4.   Toimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä julkaistaan ilmoitus Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä sopivana päivänä toimenpiteiden tässä artiklassa määritellyn soveltamiskauden viimeisen vuoden aikana. Tämän jälkeen yhteisön tuottajat voivat jättää 2 kohdan mukaista uudelleentarkastelua koskevan pyynnön viimeistään kolme kuukautta ennen viiden vuoden kauden päättymistä. Lisäksi on julkaistava ilmoitus toimenpiteen voimassaolon tosiasiallisesta päättymisestä tämän asetuksen osan säännösten nojalla.”

9

Tukien vastaisen perusasetuksen 22 artiklan 2 kohdan mukaan ”komissio aloittaa 18 – – artiklan perusteella tehtävät uudelleentarkastelut neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan”.

10

Tukien vastaisen perusasetuksen 22 perustelukappaleessa todetaan, että ”on tarpeen säätää, että [tukien vastaisten] toimenpiteiden voimassaolo päättyy viiden vuoden kuluttua, ellei uudelleentarkastelussa osoittaudu, että niitä on jatkettava”.

11

Kantajana oleva Reliance Industries Ltd on Intian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka tuottaa muun muassa polyeteenitereftalaattia (PET).

12

Neuvosto antoi 27.11.2000 lopullisen tasoitustullin käyttöönotosta Intiasta, Malesiasta ja Thaimaasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuonnissa, kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta sekä Indonesiasta, Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuontia koskevan tukien vastaisen menettelyn päättämisestä asetuksen (EY) N:o 2603/2000 (EYVL L 301, s. 1).

13

Neuvosto antoi myös 27.11.2000 lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta, Indonesiasta, Malesiasta, Korean tasavallasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuonnissa sekä kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta asetuksen (EY) N:o 2604/2000 (EYVL L 301, s. 21).

14

Asetusten N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000 antamista edeltäneen menettelyn kuluessa kantaja oli antanut komissiolle sitoumuksen hintojensa tarkistamisesta polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Se oli lisäksi suostunut siihen, että sitoumukseen sovellettaisiin ”polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 [artiklan] 2 [kohdan] ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 [artiklan] 1 ja 2 kohdan säännöksiä”.

15

Komissio teki 29.11.2000 Indonesiasta, Intiasta, Korean tasavallasta, Malesiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin (PET) tuontia koskevien polkumyynnin ja tukien vastaisten menettelyjen yhteydessä esitettyjen sitoumusten hyväksymisestä päätöksen 2000/745/EY (EYVL L 301, s. 88).

16

Asetukset N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000 sekä päätös 2000/745 julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 30.11.2000. Asetuksen N:o 2603/2000 6 artiklan, asetuksen N:o 2604/2000 4 artiklan ja päätöksen 2000/745 2 artiklan mukaan ne tulivat voimaan niiden julkaisemista seuraavana päivänä eli .

17

Komissio julkaisi polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 4 kohdan mukaisesti 2.3.2005 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen tiettyjen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden ja tiettyjen tasoitustoimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä (EUVL C 52, s. 2). Ilmoitus koski erityisesti asetuksia N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000 sekä päätöstä 2000/745. Komissio palautti tässä ilmoituksessa mieliin, että nämä toimenpiteet lakkaavat olemasta voimassa , ellei niiden uudelleentarkastelua aloiteta. Uudelleentarkastelua koskevat pyynnöt piti jättää komissiolle viimeistään kolme kuukautta ennen kyseessä olevien toimenpiteiden voimassaolon päättymistä.

18

Polyethylene Terephthalate (PET) Committee of Plastics Europe teki 30.8.2005 uudelleentarkastelua koskevan pyynnön niiden tuottajien nimissä, jotka edustavat merkittävää osuutta eli yli 90:tä prosenttia tiettyjen PET-tyyppien yhteisön kokonaistuotannosta.

19

Komissio julkaisi 1.12.2005 Euroopan unionin virallisessa lehdessä yhtäältä ilmoituksen muun muassa Intiasta peräisin olevan tietyn polyeteenitereftalaatin tuontiin sovellettavien tasoitustoimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun vireille panemisesta (EUVL C 304, s. 4) ja toisaalta ilmoituksen Intiasta, Indonesiasta, Korean tasavallasta, Malesiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuonnissa sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun sekä Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuonnissa sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta (EUVL C 304, s. 9) (jäljempänä yhdessä riidanalaiset tarkasteluilmoitukset). Riidanalaiset tarkasteluilmoitukset koskevat asetuksia N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000 sekä päätöstä 2000/745.

20

Kantaja ilmaisi komissiolle 31.1.2006 päivätyllä kirjeellä huolensa päivästä, jona tarkasteluilmoitukset oli julkaistu, seuraavasti:

”WTO-sääntöjen nojalla – – polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden ja tasaustoimenpiteiden voimassaolo päättyy viimeistään viisi vuotta niiden käyttöön ottamisen jälkeen, ellei niiden voimassaoloa jatketa ennen niiden voimassaolon päättymistä aloitetun tarkastelun johdosta. Yhteisön oikeuden asiaa koskevia säännöksiä on tulkittava WTO-sääntöjen mukaisesti. Euroopan unioni kuitenkin uskoo voivansa aloittaa polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden ja PET-tasoitustoimenpiteiden voimassaolon päättymisestä johtuvan tarkastelumenettelyn samana päivänä, jona mainittujen toimenpiteiden voimassaolo päättyy (eli 1.12.2005), eikä ennen kyseistä päivää (eli viimeistään ), kuten WTO-säännöt vaativat, mistä on seurauksena kyseisten asetusten voimassaolon jatkaminen kauemmin kuin mitä WTO-säännöt sallivat.”

21

Komissio vastasi 3.2.2006 päivätyllä kirjeellään, että kyseessä olevat tarkastelut on suoritettu ”täysin [polkumyynnin vastaisen perusasetuksen] 11 artiklan 2 kohdan ja [tukien vastaisen perusasetuksen] 18 artiklan säännöksiä noudattaen”.

22

Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 13.2.2006 toimittamallaan kannekirjelmällä.

23

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn. Mistään työjärjestyksen 64 artiklan mukaisesta prosessinjohtotoimesta ei määrätty.

24

Kantaja toimitti 15.11.2007 päivätyllä kirjeellään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen päivätyn WTO:n valituselimen raportin, joka koski Argentiinasta peräisin olevia, öljykentille tarkoitettuja putkituotteita koskevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden lakkaamisen vuoksi suoritettuja tarkasteluja (WT/DS268/AB/RW). Tämä asiakirja liitettiin asiakirja-aineistoon ja se annettiin tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.

25

Osapuolten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 13.12.2007 pidetyssä istunnossa.

26

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

27

Neuvosto vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

28

Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

29

Neuvosto ja komissio eivät kiistä, että riidanalaiset tarkasteluilmoitukset ovat EY 230 artiklassa tarkoitettuja riitauttamiskelpoisia toimia. Koska riidanalaiset tarkasteluilmoitukset ovat kuitenkin komission toteuttamia toimia, ne väittävät, että kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se on kohdistettu neuvostoa vastaan.

30

Neuvosto totesi istunnossa vielä, että se on antanut 22.2.2007 lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta, Indonesiasta, Malesiasta, Korean tasavallasta, Thaimaasta ja Taiwanista peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuonnissa asetuksen (EY) N:o 384/96 11 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisen toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun ja osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen asetuksen (EY) N:o 192/2007 (EUVL L 59, s. 1) ja lopullisen tasoitustullin käyttöönotosta Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuonnissa tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen asetuksen (EY) N:o 193/2007 (EUVL L 59, s. 34). Kantaja on sen mukaan menettänyt intressinsä vaatia riidanalaisten tarkasteluilmoitusten kumoamista, koska se ei ole nostanut kumoamiskannetta näistä kahdesta mainitusta asetuksesta, joista on tällä välin tullut lopullisia.

31

Kantaja väittää, että sillä on asiavaltuus riidanalaisten toimien adressaattina taikka toimijana, jota nämä toimet suoraan ja erikseen koskevat (asia T-598/97, BSC Footwear Supplies ym. v. neuvosto, tuomio 28.2.2002, Kok. 2002, s. II-1155, 45 kohta).

32

Väitetystä oikeussuojan tarpeen menetyksestä kantaja korostaa, että neuvosto on esittänyt tätä koskevan oikeudenkäyntiväitteen vain istunnossa, ja se väittää, että sillä on joka tapauksessa intressi saada riidanalaiset tarkasteluilmoitukset kumotuksi.

33

On palautettava mieliin, että oikeussuojan tarpeen puuttuminen muodostaa ehdottoman prosessinedellytyksen, jonka yhteisöjen tuomioistuimet voivat tutkia viran puolesta (ks. asia T-310/00, MCI v. komissio, tuomio 28.9.2004, Kok. 2004, s. II-3253, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

On myös muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyvät vain, jos kantajalla on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi (ks. edellä 33 kohdassa mainittu asia MCI v. komissio, tuomion 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Kantajan oikeussuojan tarpeen on kanteen kohteen kannalta oltava olemassa kannetta nostettaessa uhalla, että kanne jätetään muuten tutkimatta. Tämän oikeudenkäynnin kohteen on oikeussuojan tarpeen tavoin pysyttävä voimassa tuomioistuimen ratkaisun julistamiseen saakka uhalla, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa, tämän voimassa pysymisen edellyttäessä sitä, että kanne voi mahdollisesti tuottaa kantajalle jotakin hyötyä (asia C-362/05 P, Wunenburger v. komissio, tuomio 7.6.2007, Kok. 2007, s. I-4333, 42 kohta; ks. myös vastaavasti asia T-28/02, First Data ym. v. komissio, määräys 17.10.2005, Kok. 2005, s. II-4119, 35–38 kohta).

36

Jos kuitenkin kantajan oikeussuojan tarve katoaa menettelyn aikana, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pääasian osalta antama ratkaisu ei voi tuottaa kantajalle hyötyä (edellä 35 kohdassa mainittu asia Wunenburger v. komissio, tuomion 43 kohta).

37

Nyt esillä olevassa asiassa on todettava yhtäältä, että riidanalaiset tarkasteluilmoitukset liittyvät asetuksilla N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000 sekä päätöksellä 2000/745 toteutettuihin toimenpiteisiin, ja toisaalta, että kantaja on mainittujen toimien kohteena olevien tuotteiden valmistaja ja viejä. Riidanalaisten tarkasteluilmoitusten antaminen on vaikuttanut polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ja tukien vastaisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti siten, että tarkastelun kohteena olevat toimenpiteet, jotka vaikuttavat kantajan vientiin, ovat jääneet voimaan tarkastelun päättämiseen asti, vaikka ne tarkastelun puuttuessa olisivat lakanneet olemasta voimassa viiden vuoden kuluttua niiden käyttöön ottamisesta.

38

Tästä johtuu, että kantajalla oli kanteen nostaessaan oikeussuojan tarve, sillä riidanalaiset tarkasteluilmoitukset olivat sille vastaisia (ks. vastaavasti edellä 35 kohdassa mainittu asia Wunenburger v. komissio, tuomion 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

On vielä tutkittava, ovatko asetukset N:o 192/2007 ja N:o 193/2007, joilla tarkastelu on saatettu loppuun ja joita kantaja ei ole riitauttanut EY 230 artiklan viidennessä kohdassa määrätyssä määräajassa, poistaneet kantajan intressin saada riidanalaiset tarkasteluilmoitukset kumotuiksi.

40

Ensiksikin on todettava, että oikeudenkäynnillä on edelleen kohde, sillä asetuksilla N:o 192/2007 ja N:o 193/2007 ei ole muodollisesti peruutettu riidanalaisia tarkasteluilmoituksia (ks. vastaavasti edellä 35 kohdassa mainittu asia Wunenburger v. komissio, tuomion 48 kohta).

41

Toiseksi on todettava, että asetuksilla N:o 192/2007 ja N:o 193/2007 ei ole tehty tyhjiksi riidanalaisten tarkasteluilmoitusten oikeusvaikutuksia. Tältä osin on palautettava mieliin, että riidanalaisilla tarkasteluilmoituksilla on pidetty voimassa aina tarkastelun päättämiseen asti asetuksilla N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000 sekä päätöksellä 2000/745 käyttöön otetut toimenpiteet. Riidanalaisilla tarkasteluilmoituksilla aina asetusten N:o 192/2007 ja N:o 193/2007 voimaantuloon asti aikaan saatuihin itsenäisiin oikeusvaikutuksiin eivät vaikuta mainituilla asetuksilla käyttöön otetut uudet polkumyynnin vastaiset toimenpiteet ja tasoitustoimenpiteet (ks. vastaavasti asia C-400/99, Italia v. komissio, tuomio 10.5.2005, Kok. 2005, s. I-3657, 17 kohta).

42

Näin ollen riidanalaisten tarkasteluilmoitusten kumoamisesta saattaisi olla oikeudellisia seuraamuksia kantajan hyväksi, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteama mahdollinen lainvastaisuus voisi olla mahdollisen vahingonkorvauskanteen perustana (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-68/94 ja C-30/95, Ranska ym. v. komissio, tuomio 31.3.1998, Kok. 1998, s. I-1375, 74 kohta).

43

Kolmanneksi kantaja säilyttää myös intressinsä vaatia riidanalaisten tarkasteluilmoitusten kumoamista, jotta voitaisiin välttää se, että kyseistä tointa väitetysti rasittava lainvastaisuus toistuu tulevaisuudessa (ks. vastaavasti edellä 35 kohdassa mainittu asia Wunenburger v. komissio, tuomion 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja yhdistetyt asiat T-480/93 ja T-483/93, Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 14.9.1995, Kok. 1995, s. II-2305, 60 kohta). Tältä osin on korostettava, että väitetty lainvastaisuus voi toistua tulevaisuudessa sen asian olosuhteista riippumatta, joka johti kantajan nostamaan kanteeseen, koska se liittyy komission tekemään oikeudelliseen virheeseen polkumyynnin vastaisen perusasetuksen ja tukien vastaisen perusasetuksen säännösten tulkinnassa WTO-sopimusten vastaavien määräysten valossa (ks. vastaavasti edellä 35 kohdassa mainittu asia Wunenburger v. komissio, tuomion 52 kohta).

44

Kaikesta edellä todetusta johtuu, että kantaja on säilyttänyt intressinsä vaatia riidanalaisten tarkasteluilmoitusten kumoamista.

45

Koska riidanalaisia tarkasteluilmoituksia ei ole osoitettu kantajalle, on tutkittava, koskevatko ne sitä suoraan ja erikseen EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaisesti.

46

Ensinnäkin on todettava, että ne koskevat kantajaa suoraan EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla. Riidanalaiset tarkasteluilmoitukset vaikuttavat suoraan kantajan oikeudelliseen tilanteeseen, koska niissä ei jätetä niiden täytäntöönpanosta vastuussa oleville kansallisille viranomaisille mitään harkintavaltaa (ks. vastaavasti asia T-80/97, Starway v. neuvosto, tuomio 26.9.2000, Kok. 2000, s. II-3099, 61 kohta).

47

Toiseksi ne koskevat kantajaa myös erikseen mainitussa määräyksessä tarkoitetulla tavalla, koska se on yksilöity riidanalaisten tarkasteluilmoitusten kohteena olevissa asetuksissa N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000 ja päätöksessä 2000/745 tuotanto- ja vientiyrityksenä, joka on antanut hallinnollisen menettelyn aikana sitoumuksen, jonka komissio on tämän jälkeen hyväksynyt (ks. vastaavasti edellä 31 kohdassa mainittu asia BSC Footwear Supplies ym. v. neuvosto, tuomion 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Tästä seuraa, että kantajalla on EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu asiavaltuus.

49

Edellä todetusta seuraa, että kantajan esittämä riidanalaisten tarkasteluilmoitusten kumoamisvaatimus on otettava tutkittavaksi.

50

On todettava, että koska polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 6 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio on antanut riidanalaiset tarkasteluilmoitukset, nyt esillä oleva kanne on näiden tarkasteluilmoitusten kumoamista koskevan vaatimuksen osalta otettava tutkittavaksi vain siltä osin kuin se on kohdistettu kyseistä toimielintä vastaan (ks. vastaavasti asia T-209/00, Lamberts v. oikeusasiamies ja parlamentti, määräys 22.2.2001, Kok. 2001, s. II-765, 13–19 kohta).

51

Tästä seuraa, että riidanalaisten tarkasteluilmoitusten kumoamiskanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se kohdistuu neuvostoon.

52

Neuvosto ja komissio väittävät, että kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin sillä vaaditaan asetusten N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000, päätöksen 2000/745 sekä polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan kumoamista. Niiden mukaan se on nostettu EY 230 artiklan viidennen kohdan mukaisen määräajan päätyttyä. Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohta ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohta eivät myöskään koske kantajaa erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

53

Kantaja huomauttaa aluksi, että asetusten N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000 voimassaolon olisi pitänyt päättyä 1.12.2005. Riidanalaiset tarkasteluilmoitukset ovat pitkittäneet kyseisten asetusten voimassaoloaikaa niin, että kantajan oli ollut riitautettava myös kyseisten asetusten voimassaolon jatkaminen (ks. analogisesti asia T-253/02, Ayadi v. neuvosto, tuomio 12.7.2006, Kok. 2006, s. II-2139, 77 kohta ja asia T-49/04, Hassan v. neuvosto ja komissio, tuomio , 53–59 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Kantaja ei siis yritä saada kumotuiksi asetuksia N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000 sellaisinaan, vaan yksinomaan siltä osin kuin ne saavat aikaan siihen kohdistuvia vaikutuksia jälkeen. Kannetta ei siis olisi voitu nostaa ennen riidanalaisten tarkasteluilmoitusten julkaisemista.

54

Tämän jälkeen kantaja muistuttaa, että sillä on asiavaltuus riidanalaisten toimien adressaattina tai toimijana, jota kaikki nämä toimet yhdessä tai erikseen koskevat suoraan ja erikseen (edellä 31 kohdassa mainittu asia BSC Footwear Supplies ym. v. neuvosto, tuomion 45 kohta).

55

Siltä osin kuin kanne koskee polkumyynnin vastaisen perusasetuksen ja tukien vastaisen perusasetuksen tiettyjen säännösten kumoamista, kantaja korostaa, että tämä vaatimusten kohta on muotoiltu täysin toissijaisesti siltä varalta, että sen kanneperusteen kaksi ensimmäistä osaa hylättäisiin.

56

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kumoamiskanteelle asetetut määräajat kuuluvat oikeusjärjestyksen perusteisiin (ordre public), eivätkä oikeussubjektit tai tuomioistuin voi määrätä niistä, koska ne on asetettu oikeudellisten tilanteiden selkeyden ja varmuuden takaamiseksi ja syrjinnän ja mielivaltaisen kohtelun välttämiseksi oikeudenkäytössä (asia C-246/95, Coen, tuomio 23.1.1997, Kok. 1997, s. I-403, 21 kohta ja yhdistetyt asiat T-121/96 ja T-151/96, Mutual Aid Administration Services v. komissio, tuomio 18.9.1997, Kok. 1997, s. II-1355, 38 ja 39 kohta).

57

EY 230 artiklan viidennen kohdan mukaan kumoamiskanne on pantava vireille kahden kuukauden kuluessa; tätä määräaikaa voidaan pidentää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan mukaan kymmenellä päivällä. Koska nyt tarkastelevina olevien vaatimusten kohteena olevat toimet on kaikki julkaistu virallisessa lehdessä, määräajan kanteen nostamiselle on laskettava alkavan kulua mainitun työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseisten toimien julkaisemista seuraavan neljännentoista päivän päätyttyä.

58

Kun otetaan huomioon kyseisten toimien julkaisupäivä (ks. edellä 3, 7 ja 16 kohta), 13.2.2006 nostettu kanne on selvästi viivästynyt, ja näin ollen se on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä vaaditaan asetusten N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000, päätöksen 2000/745, polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan kumoamista.

59

Kantaja ei voi perustaa väitettään edellä 53 kohdassa mainitussa asiassa Hassan vastaan neuvosto ja komissio annettuun tuomioon. Toisin kuin nyt esillä olevassa asiassa, komissio oli edellä 53 kohdassa mainitussa asiassa Hassan vastaan neuvosto ja komissio muuttanut erityisen valtuutuksen perusteella neuvoston asetusta. Kyseisessä asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että kanne, joka oli nostettu EY 230 artiklan viidennen kohdan mukaisessa määräajassa komission asetusta vastaan, oli otettava tutkittavaksi siltä osin kuin se koski neuvoston asetuksen kumoamista, mutta ei sen alkuperäisen version osalta, koska tällainen kanne olisi ollut viivästynyt, vaan komission asetuksen mukaisen version osalta (edellä 53 kohdassa mainittu asia Hassan v. neuvosto ja komissio, tuomion 56 kohta). Nyt esillä olevassa asiassa riidanalaisilla tarkasteluilmoituksilla ei kuitenkaan ole muutettu asetuksia N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000 taikka päätöstä 2000/745 eikä polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohtaa tai tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohtaa.

60

Viittaus edellä 53 kohdassa mainitussa asiassa Ayadi vastaan neuvosto annettuun tuomioon ei myöskään ole merkityksellinen. Tässä asiassa kantaja vaati tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä sekä Afganistaniin suuntautuvan tiettyjen tavaroiden ja palvelujen viennin kieltämisestä, Afganistanin Talebania koskevien lentokiellon ja varojen sekä muiden taloudellisten resurssien jäädyttämisen laajentamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 467/2001 kumoamisesta 27.5.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 (EYVL L 139, s. 9) osittaista kumoamista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki, missä olosuhteissa asetus N:o 881/2002, joka ylläpiti asetuksella N:o 467/2001 jo säädetyn varojen jäädyttämisen, oli pelkkä aiemman toimen vahvistava toimi, jota ei voida riitauttaa, tai ”uusi” toimi, jonka kantaja, joka ei ollut nostanut kannetta määräajassa asetusta N:o 467/2001 vastaan, voisi riitauttaa (edellä 53 kohdassa mainittu asia Ayadi v. neuvosto, tuomion 70 ja 71 kohta). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin otti asetusta N:o 881/2002 vastaan nostetun kanteen tutkittavaksi todettuaan, että tämä toimi on selvästi muuttanut kantajan oikeudellista asemaa. Erityisesti asetuksella N:o 881/2002 kantajat varat pysyivät jäädytettyinä, kun taas jos tätä tointa ei olisi toteutettu, asetuksella N:o 467/2001 käyttöön otetut toimenpiteet olisivat lakanneet olemasta voimassa (edellä 53 kohdassa mainittu asia Ayadi v. neuvosto, tuomion 77 kohta). Edellä 53 kohdassa mainitussa asiassa Ayadi vastaan neuvosto annetusta tuomiosta voidaan siis päätellä, että nyt esillä oleva kanne on otettava tutkittavaksi siltä osin kuin siinä vaaditaan kumoamaan riidanalaiset tarkasteluilmoitukset, joilla jatketaan asetuksilla N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000 sekä päätöksellä 2000/745 käyttöön otettuja toimenpiteitä. Sitä vastoin tämä tuomio ei tue millään tavoin väitettä siitä, että toimet, joilla pysytetään voimassa sellaiset toimenpiteet, jotka on otettu käyttöön aikaisemmilla toimilla, nyt esillä olevassa asiassa asetuksilla N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000 sekä päätöksellä 2000/745, aloittaisivat uudelleen määräajan, jonka kuluessa voidaan nostaa kanne näitä viimeksi mainittuja toimia vastaan, joista on tullut lopullisia EY 230 artiklan viidennen kohdan mukaisessa määräajassa nostetun kanteen puuttuessa.

61

Kaikesta edellä todetusta johtuu, että kanne on otettava tutkittavaksi vain siltä osin kuin siinä vaaditaan riidanalaisten tarkasteluilmoitusten kumoamista ja se on kohdistettu komissiota vastaan.

62

Kantaja väittää vastauksessaan, että ne vaatimusten osat, jotka koskevat asetusten N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000, päätöksen 2000/745, polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan kumoamista, olisi voitu myös muotoilla EY 241 artiklan nojalla näiden toimien lainvastaisuuden toteamisvaatimuksina.

63

Komissio väittää vastauksessaan, että EY 241 artiklan mukainen lainvastaisuusväite, johon on ensimmäisen kerran vedottu kantajan vastauksessa, on jätettävä tutkimatta työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan nojalla. Kanne perustuu yksinomaan EY 230 artiklaan.

64

On todettava, että kantaja ei ole nimenomaisesti esittänyt lainvastaisuusväitettä kannekirjelmässä. Kuitenkin siltä osin kuin kantajan vastauksessa muotoiltu lainvastaisuusväite liittyy polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan laillisuuteen, on katsottava, että se muodostaa kannekirjelmässä esitetyn yhden ainoan kanneperusteen kolmannen osan laajennuksen, jolla kyseenalaistetaan erityisesti näiden säännösten laillisuus (ks. vastaavasti asia T-176/01, Ferriere Nord v. komissio, tuomio 18.11.2004, Kok. 2004, s. II-3931, 136 kohta).

65

Sitä vastoin kannekirjelmä ei sisällä mitään väitettä asetusten N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000 tai päätöksen 2000/745 laillisuudesta. Näin ollen siltä osin kuin lainvastaisuusväite liittyy mainittujen toimien laillisuuteen, sitä ei voida pitää jo kannekirjelmässä esitetyn väitteen laajentamisena. Mainittu lainvastaisuusväite ei myöskään perustu mihinkään tosiseikkaan tai oikeudelliseen seikkaan, joka olisi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla tullut esille asian käsittelyn aikana (yhdistetyt asiat T-134/03 ja T-135/03, Common Market Fertilizers v. komissio, tuomio 27.9.2005, Kok. 2005, s. II-3923, 51 kohta).

66

Edellä esitetystä johtuu, että lainvastaisuusväite otetaan tutkittavaksi vain siltä osin kuin se koskee polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan laillisuutta.

67

Komissio väittää, että kanne ei ole selvä eikä täytä työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan vaatimuksia. Kantajan väitettä, johon kanne täysin perustuu, eli sitä seikkaa, että WTO-sopimuksissa edellytetään, että voimassaolon päättymiseen perustuva tarkastelu aloitetaan viimeistään päivää ennen viiden vuoden määräajan päättymistä, ei tue mikään selitys. Mainittu väite liittyy lisäksi vain riidanalaisten tarkasteluilmoitusten väitettyyn lainvastaisuuteen. Kanne ei sisällä mitään asetusten N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000 sekä päätöksen 2000/745 laillisuutta koskevaa väitettä.

68

Kantaja väittää, että sen kanteessa kehittelemät väitteet ovat riittävän selviä, jotta neuvosto ja komissio voivat puolustautua ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi harjoittaa laillisuuvalvontaa (asia T-19/01, Chiquita Brands ym. v. komissio, tuomio 3.2.2005, Kok. 2005, s. II-315).

69

Kun otetaan huomioon edellä 61 kohdassa esitetyt toteamukset, kanteen selvyyden puuttumista koskevaa väitettä on tarkasteltava yksinomaan siltä osin kuin kanne koskee riidanalaisten tarkasteluilmoitusten kumoamista.

70

Muistutettakoon, että yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisessä kohdassa, jota sovelletaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käytävään menettelyyn kyseisen perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla, ja työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa määrätään, että kannekirjelmässä on mainittava oikeudenkäynnin kohde, kantajan vaatimukset ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi tarvittaessa ilman muita tietoja ratkaista kanteen. Oikeusvarmuuden ja hyvän lainkäytön takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottaminen edellyttää, että kanteen perusteina olevat olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat ilmenevät ainakin pääpiirteittäin mutta silti johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmän tekstistä (edellä 68 kohdassa mainittu asia Chiquita Brands ym. v. komissio, tuomion 64 kohta; ks. asia T-238/99, Service station Veger v. komissio, määräys 8.3.2006, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

71

Nyt esillä olevassa asiassa kannekirjelmä täyttää edellä mainitut vaatimukset. Siinä yksilöidään riittävän selvästi oikeudenkäynnin kohde, kantajan vaatimukset ja näiden vaatimusten tueksi esitetty kanneperuste. Lukuun ottamatta asetusten N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000 ja päätöksen 2000/745 lainvastaisuutta koskevia väitteitä, joiden riittämättömyys on johtanut lainvastaisuusväitteen osittaiseen tutkimatta jättämiseen (ks. edellä 69 kohta), kannekirjelmä sisältää lisäksi keskeisiä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, joihin kantaja tukeutuu osoittaakseen, että riidanalaiset tarkasteluilmoitukset ovat lainvastaisia.

72

Komission työjärjestyksen 44 artiklan perusteella esittämät tutkimatta jättämistä koskevat väitteet on siis tältä osin hylättävä.

73

Ainoa kanneperuste, johon kantaja vetoaa, koskee asetusten N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000 sekä päätöksen 2000/745 tarkastelun viivästynyttä vireille panemista. Kanneperuste sisältää kolme osaa. Ensimmäinen niistä koskee polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan rikkomista, sellaisina kuin nämä säännökset ovat polkumyynnin ja tukien vastaisten sopimusten vastaavien määräysten mukaisesti tulkittuina. Toinen osa koskee oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista. Kolmas ja toissijaisesti muotoiltu osa koskee polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan lainvastaisuutta.

74

Todettuaan, että yhteisön toimivaltaa on käytettävä kansainvälistä oikeutta noudattaen (asia C-286/90, Poulsen ja Diva Navigation, tuomio 24.11.1992, Kok. 1992, s. I-6019, Kok. Ep. XIII, s. I-191, 9 kohta; asia C-405/92, Mondiet, tuomio 24.11.1993, Kok. 1993, s. I-6133, 12 kohta ja julkisasiamies Léger’n ratkaisuehdotus asiassa C-341/95, Bettati, tuomio 14.7.1998, Kok. 1998, s. I-4355 ja I-4358, ratkaisuehdotuksen 33 kohta), kantaja palauttaa mieliin, että edellä mainitussa asiassa Bettati annetun tuomion 20 kohdasta ilmenee, että yhteisön oikeuden säädöksiä on tulkittava mahdollisuuksien mukaan kansainvälisen oikeuden mukaisesti erityisesti silloin, kun yhteisön säädöksillä on tarkoitus nimenomaan panna täytäntöön yhteisön tekemä kansainvälinen sopimus. Kantajan mukaan kyseessä on niin sanottu Bettati-velvoite. Yhteisön tekemien kansainvälisten sopimusten ensisijaisuus yhteisön johdetun oikeuden teksteihin nähden edellyttää, että kyseisille teksteille annetaan niin pitkälti kuin mahdollista näiden sopimusten mukainen tulkinta (asia C-61/94, komissio v. Saksa, tuomio 10.9.1996, Kok. 1996, s. I-3989, 52 kohta).

75

Tästä seuraa kantajan mukaan, että polkumyynnin ja tukien vastaisten perusasetusten säännöksiä on tulkittava polkumyynnin ja tukien vastaisten sopimusten mukaisesti. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on nimenomaisesti myöntänyt, että polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohtaa on tulkittava polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen valossa (asia T-188/99, Euroalliages v. komissio, tuomio 20.6.2001, Kok. 2001, s. II-1757, 44 kohta; ks. myös asia T-256/97, BEUC v. komissio, tuomio 27.1.2000, Kok. 2000. s. II-101, 66 ja 67 kohta).

76

Nyt esillä olevassa asiassa polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa ei täsmennetä viimeistä päivää, jona polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden ja tasoitustoimenpiteiden tarkastelu on suoritettava. Koska perusasetusten nimenomaisena tavoitteena kuitenkin on saattaa WTO-sopimukset osaksi yhteisön oikeutta (asia C-76/00 P, Petrotub ja Republica v. neuvosto, tuomio 9.1.2003, Kok. 2003, s. I-79, 53–57 kohta), on katsottava, että perusasetusten kyseessä olevilla säännöksillä on sama merkitys kuin polkumyynnin ja tukien vastaisten sopimusten vastaavilla määräyksillä.

77

Polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleesta ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleesta ilmenee, että sellaisten toimenpiteiden tarkastelu, joiden voimassaolo päättyy, on aloitettava ennen polkumyynti- tai tasoitustullin käyttöön ottamista seuraavan viiden vuoden ajanjakson päättymistä. Nyt esillä olevassa tapauksessa tarkastelu olisi siis pitänyt aloittaa viimeistään 30.11.2005. Lisäksi polkumyynnin vastaisen sopimuksen 12 artiklan 3 kappaleen ja tukien vastaisen sopimuksen 22 artiklan 7 kappaleen mukaan tarkastelu on pantava vireille julkisella tiedonannolla. Koska riidanalaiset tarkasteluilmoitukset on julkaistu , niitä ei ole julkaistu polkumyynnin vastaisen sopimuksen ja tukien vastaisen sopimuksen määräysten mukaisesti ennen niiden toimenpiteiden voimassaolon päättymispäivää, joita ne koskevat. Tästä seuraa kantajan mukaan, että riidanalaiset tarkasteluilmoitukset rikkovat polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan säännöksiä, sellaisina kuin ne ovat polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleen valossa tulkittuina. Asetuksilla N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000 sekä päätöksellä 2000/745 käyttöön otetut tullit ja sitoumukset ovat siis lakanneet olemasta voimassa .

78

Kantaja väittää vastauksessaan ensinnäkin erityisesti yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön ja WTO:n riitojenratkaisuelimen ja valituselimen raporttien perusteella, että ilmaisun ”ennen kyseistä päivää” merkitys on määritettävä sen alkuperäisen asiayhteyden ja sen normaalissa kielenkäytössä saaman merkityksen perusteella viitaten vuoden 1994 polkumyynnin ja tukien vastaisten sopimusten tekemispäivään.

79

Eri sanakirjat, jotka on julkaistu polkumyynnin ja tukien vastaisten sopimusten tekemisen aikaan ja sitä myöhemmin, vahvistavat, että sanan ”päivä” johdonmukainen ja ensisijainen merkitys vuodesta 1994 aina nykyhetkeen asti on ollut kalenteripäivä.

80

Samoin muut todistusvoimaiset versiot (toisin sanoen ranskan- ja espanjankieliset versiot), jotka on otettava huomioon WTO-sopimusten tulkitsemiseksi (asia T-89/99, Schieving-Nijstad ym., tuomio 13.9.2001, Kok. 2001, s. I-5851) vahvistavat tätä näkemystä. Näissä muissa versioissa käytetään sanoja ”date” ja ”fecha”, jotka näille ilmaisuille ranskan- ja espanjankielisissä sanakirjoissa annetun merkityksen valossa viittaavat ennemminkin kalenteripäivään kuin tiettyyn erityiseen ajankohtaan.

81

Kantaja vetoaa sen väitteensä tueksi, jonka mukaan polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleessa ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleessa oleva ilmaisu ”päivä” on ymmärrettävä niin, että sillä viitataan kalenteripäivään, Court of Appealin (England & Wales) (Englannin ja Walesin (Yhdistynyt kuningaskunta) muutoksenhakutuomioistuin) asiassa Trow vastaan Ind Coope antamaan tuomioon (1967, 2 All England Law Reports 900).

82

Lisäksi komissio itse kehotti asetuksilla N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000 sekä päätöksellä 2000/745 käyttöön otettujen toimenpiteiden päättymisestä 2.3.2005 antamassaan ilmoituksessa tuottajia esittämään kirjallisesti uudelleentarkastelupyynnön ”tämän ilmoituksen julkaisemisen jälkeen mutta kuitenkin viimeistään kolme kuukautta ennen jäljempänä olevassa taulukossa mainittua päivämäärää”. Tässä ilmoituksessa täsmennetty päivämäärä olisi ollut ennemmin kuin tietty hetki kyseisestä päivästä.

83

Sanan ”päivä” käyttäminen merkitsemään kalenteripäivää ennemmin kuin erityistä ajankohtaa olisi myös yhdenmukaista määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 (EYVL L 124, s. 1) kanssa, ja erityisesti sen 4 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä sen 5 artiklan 2 kohdan kanssa. Yleisesti sanaa ”päivä” pidetään yhteisön oikeudessa viittauksena kalenteripäivään eikä tiettyyn hetkeen kalenteripäivän aikana (asia 139/73, Münch, tuomio 22.11.1973, Kok. 1973, s. 1287, 10 kohta; asia C-200/91, Coloroll Pension Trustees, tuomio 28.9.1994, Kok. 1994, s. I-4389, Kok. Ep. XVI, s. I-91, 48 ja 59 kohta; asia C-398/00, Espanja v. komissio, tuomio 18.6.2002, Kok. 2002, s. I-5643; asia T-126/00, Confindustria ym. v. komissio, määräys 19.1.2001, Kok. 2001, s. II-85, 12 ja 14 kohta ja asia T-187/94, Rudolph v. neuvosto ja komissio, tuomio 7.2.2002, Kok. 2002, s. II-367, 65 kohta). Kun toimenpide voidaan vielä toteuttaa ”tiettynä kalenteripäivänä”, keskeisessä säännöksessä käytetään ilmaisua ”viimeistään”, kun taas ilmaisu ”ennen” merkitsee sitä, että mainittu toimenpide on välttämättä toteutettava ennen edeltävän kalenteripäivän päättymistä (ks. EY 102 artiklan 2 kohta, EY 116 artiklan 1–3 kohta ja EY 121 artiklan 3 ja 4 kohta; ks. myös yhdistetyt asiat C-442/03 P ja C-471/03 P, P & O European Ferries (Vizcaya) ja Diputación Foral de Vizcaya v. komissio, tuomio 1.6.2006, Kok. 2006, s. I-4845, 28 kohta).

84

Toiseksi kantaja korostaa, että sen tulkinta sanasta ”päivä” on yhdenmukainen polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleen asiayhteyden kanssa; näillä määräyksillä on tarkoitus antaa erityinen poikkeusmahdollisuus siitä yleisestä säännöstä, jonka mukaan kyseessä olevat toimenpiteet päättyvät enintään viiden vuoden ajanjakson jälkeen. Yhteisö on aina omaksunut tiukan lähestymistavan tulkitessaan sen omia sääntöjä koskevia poikkeuksia. Kantajan esittämä tulkinta olisi myös yhdenmukainen kyseisten sopimusmääräysten tavoitteen ja päämäärän kanssa. Tarkastelun aloittamisen vaikutuksena toimenpiteiden päättymisen yhteydessä olisi sellaisten kaupallisten puolustustoimien laillisen vaikutuksen pidentäminen, jotka olisivat päättyneet viiden vuoden kuluttua niiden käyttöön ottamisesta ilman tarkastelun aloittamista. Kantaja väittää, että sen tulkinta ilmaisusta ”ennen kyseistä päivää” suosii oikeusvarmuutta ja hyvää hallintoa, koska tuojat tietävät ennen polkumyynti- tai tasoitustoimenpiteiden voimassaolon päättymispäivää, että toimenpiteet pidetäänkin voimassa ja ne voivat mukauttaa menettelyjään vastaavasti. Komission väitteen mukaan tarkasteluilmoitusten julkaiseminen 1.12.2005 kello 23.59 olisi riittänyt informoimaan talouden toimijoita siitä, että tuotuihin tuotteisiin, jotka kulkevat kansallisten tullien kautta joitakin minuutteja myöhemmin seuraavana päivänä, sovelletaan edelleen polkumyyntitullia, vaikka nämä toimijat odottivatkin polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättyvän viiden vuoden ajanjakson päätyttyä. Polkumyynnin ja tukien vastaisten sopimusten tarkoituksena on välttää tällaisen tilanteen aiheuttamaa sekaannusta ja epävarmuutta edellyttämällä, että nämä tarkasteluilmoitukset julkaistaan vähintään ennen sitä päivää, jona kyseessä olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon oli määrä päättyä.

85

Kolmanneksi kantaja on selittänyt istunnossa, että WTO:n valituselin itse vahvisti sen tulkinnan polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleesta ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleesta 12.4.2007 laatimassaan raportissa, joka koski Argentiinasta peräisin olevia, öljykentille tarkoitettuja putkituotteita koskevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden lakkaamisen vuoksi suoritettuja tarkasteluja (WT/DS268/AB/RW). Se viittaa tältä osin mainitun raportin 163 kohtaan, jossa todetaan seuraavaa:

”11 artiklan 3 [kappaleessa] määrätään, että lopullinen polkumyyntitulli on lopetettava’viiden vuoden kuluttua sen määräämisestä’, jollei katsota, ’että tullin päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen’. Valituselimen mukaan tämä määräys toimii siten ’pakottavana sääntönä, johon liittyy poikkeus’ [viittaus ruostesuojakäsitellyn teräksen tarkastelusta laaditun valituselimen raportin alaviitteeseen, 104 kohta]. On olemassa lisävelvoite, jonka mukaan tarkastelusta vastaavan viranomaisen on voimassaolon päättymisen yhteydessä pantava vireille tarkastelu omasta aloitteestaan taikka kotimaisen tuotannonalan esittämästä pyynnöstä ’ennen kyseistä päivää’, toisin sanoen ennen polkumyyntitullin asettamisen viisivuotispäivää.”

86

Komissio väittää, ettei polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdasta eikä tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdasta, sellaisina kuin ne ovat vastaavasti polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleen valossa tulkittuina, ilmene, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tai tasoitustoimenpiteiden voimassaolon päättymisen yhteydessä suoritettava tarkastelu olisi tehtävä viimeistään kyseessä olevien toimenpiteiden voimassaolon päättymistä edeltävänä päivänä. Näissä säännöksissä vaaditaan ainoastaan, että tarkastelu on aloitettava ennen tarkastelun kohteena olevien toimenpiteiden tavanomaisen soveltamisajanjakson viimeisen päivän keskiyötä.

87

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan WTO-sopimukset eivät luonteensa ja rakenteensa vuoksi periaatteessa kuulu niihin normeihin, joihin nähden yhteisöjen tuomioistuin valvoo yhteisön toimielinten toimenpiteiden lainmukaisuutta EY 230 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla (asia C-149/96, Portugali v. neuvosto, tuomio 23.11.1999, Kok. 1999, s. I-8395, 47 kohta ja edellä 76 kohdassa mainittu asia Petrotub ja Republica v. neuvosto, tuomion 53 kohta).

88

Yhteisöjen tuomioistuimen on valvottava yhteisön toimen lainmukaisuutta WTO:n sääntöihin nähden vain, jos yhteisön tarkoituksena on ollut panna täytäntöön WTO:n yhteydessä hyväksymänsä erityinen velvoite taikka jos kyseisessä yhteisön toimessa nimenomaisesti viitataan WTO-sopimusten tiettyihin määräyksiin (edellä 87 kohdassa mainittu asia Portugali v. neuvosto, tuomion 49 kohta; edellä 76 kohdassa mainittu asia Petrotub ja Republica v. neuvosto, tuomion 54 kohta ja asia C-351/04, Ikea Wholesale, tuomio 27.9.2007, kok. 2007, s. I-7723, 30 kohta).

89

Tältä osin polkumyynnin vastaisen perusasetuksen (5 perustelukappale) ja tukien vastaisen perusasetuksen (6 ja 7 perustelukappale) johdanto-osasta ilmenee, että kyseisillä asetuksilla on erityisesti tarkoitus panna yhteisön oikeudessa mahdollisimman hyvin täytäntöön polkumyynnin ja tukien vastaisiin sopimuksiin sisältyvät uudet ja yksityiskohtaiset säännöt ja erityisesti polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden ja tasoitustoimenpiteiden kestoa ja tarkastelua koskevat säännöt, kyseisten sääntöjen asianmukaisen ja avoimen soveltamisen varmistamiseksi (ks. vastaavasti edellä 76 kohdassa mainittu asia Petrotub ja Republica v. neuvosto, tuomion 55 kohta ja edellä 75 kohdassa mainittu asia BEUC v. komissio, tuomion 66 kohta).

90

Yhteisö on näin ollen antanut polkumyynnin ja tukien vastaiset perusasetukset täyttääkseen polkumyynnin ja tukien vastaisiin sopimuksiin perustuvat kansainväliset velvoitteensa. Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdalla yhteisöllä on siis ollut tarkoitus panna täytäntöön polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleessa määrätyt erityiset velvoitteet ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa sillä on ollut tarkoitus panna täytäntöön tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleessa määrätyt erityiset velvoitteet (ks. vastaavasti edellä 76 kohdassa mainittu asia Petrotub ja Republica v. neuvosto, tuomion 56 kohta).

91

Tästä seuraa, että polkumyynnin ja tukien vastaisten perusasetusten edellä mainittuja säännöksiä on tulkittava mahdollisuuksien mukaan polkumyynnin ja tukien vastaisten sopimusten vastaavien määräysten valossa (ks. vastaavasti edellä 74 kohdassa mainittu asia Bettati, tuomion 20 kohta; edellä 76 kohdassa mainittu asia Petrotub ja Republica v. neuvosto, tuomion 57 kohta; edellä 75 kohdassa mainittu asia BEUC v. komissio, tuomion 67 kohta; edellä 75 kohdassa mainittu asia Euroalliages v. komissio, tuomion 44 kohta ja asia T-35/01, Shanghai Teraoka Electronic v. neuvosto, tuomio 28.10.2004, Kok. 2004, s. II-3663, 138 kohta).

92

Tämän osan yhteydessä kantaja väittää, että polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdasta ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdasta, sellaisina kuin ne ovat vastaavasti tulkittuina polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleen valossa, ilmenee, että riidanalaiset tarkasteluilmoitukset on annettu myöhässä.

93

Tältä osin on todettava ensinnäkin, että polkumyynnin ja tukien vastaiset perusasetukset eivät sisällä mitään säännöstä, jossa täsmennettäisiin yksiselitteisesti viimeinen hetki, jona polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tai tasoitustoimenpiteiden voimassaolon päättymiseen liittyvä tarkastelu olisi suoritettava. Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdasta ilmenee kuitenkin epäilyksettä, että tällainen tarkastelu on aloitettava viimeistään ennen niiden toimenpiteiden voimassaolon päättymistä, joita se koskee.

94

Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa säädetään yhtäältä, että polkumyynti- tai tasoitustoimenpiteen voimassaolo päättyy ”viisi vuotta sen käyttöön ottamisen jälkeen – – ellei tarkastelussa todeta, että toimenpiteen voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin [ja tuen] ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen”, ja toisaalta näissä säännöksissä täsmennetään, että nämä toimenpiteet pysyvät voimassa tarkastelun tuloksia odotettaessa. Lisäksi polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 18 perustelukappaleessa ja tukien vastaisen perusasetuksen 22 perustelukappaleessa todetaan, että polkumyynnin ja tukien vastaisten toimenpiteiden voimassaolo päättyy viiden vuoden kuluttua, ”paitsi jos tarkastelussa osoittautuu, että sitä olisi jatkettava”. Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaan tarkastelu koskee siis ”voimassaolevia” toimenpiteitä, joiden voimassaoloa on tarpeen vaatiessa ”jatkettava”, mikä merkitsee välttämättä tällaisen tarkastelun aloittamista ennen kyseisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä.

95

Toiseksi on tutkittava, vaatiiko polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan polkumyynnin ja tukien vastaisten sopimusten vastaavien määräysten mukainen tulkinta, että polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteiden voimassaolon päättymisen yhteydessä suoritettava tarkastelu aloitetaan viimeistään tarkastelun kohteena olevien toimenpiteiden päättymistä edeltävänä päivänä, kuten kantaja väittää.

96

On palautettava mieliin, että polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleessa ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleessa määrätään, että lopullinen polkumyynti- ja tasoitustulli ”on lopetettava viimeistään viiden vuoden kuluttua sen määräämisestä, [paitsi] jos viranomaiset määräävät ennen edellä mainittua päivää vireillepannussa tarkastelussa – –”, että tullin päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja tuen ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. Näissä samoissa määräyksissä täsmennetään, että ”tulli voi pysyä voimassa, kunnes tällaisen tarkastelun tulos on selvä”.

97

Ensinnäkin asianosaiset ovat samaa mieltä siitä, että riidanalaisten tarkasteluilmoitusten kohteena olevien toimenpiteiden voimassaolon olisi tarkastelun puuttuessa pitänyt päättyä 1.12.2005 keskiyöllä. Kantajan mukaan nyt esillä olevassa asiassa tarkastelu olisi pitänyt panna vireille ”ennen kyseistä päivää” eli siis viimeistään .

98

On todettava, että polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleessa ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleessa mainitaan vain määräaika, jonka kuluessa tarkastelu ”on pantava vireille”. Ne eivät sisällä mitään tarkasteluilmoituksen julkaisemista koskevaa velvollisuutta. Kun komission toimenpide julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä tiettynä päivänä, voidaan katsoa, että toimenpide itse on toteutettu viimeistään julkaisupäivää edeltävänä päivänä. Koska nyt esillä olevassa asiassa riidanalaiset tarkasteluilmoitukset on julkaistu 1.12.2005, komission on täytynyt välttämättä tehdä tarkastelua koskeva päätös viimeistään ja siten joka tapauksessa polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleessa ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleessa määrätyssä määräajassa.

99

Toiseksi jos oletetaan, että polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleen mukainen tarkastelun vireillepanopäivä on sama kuin tarkasteluilmoituksen julkaisupäivä, on tutkittava, onko tulkinta, jonka kantaja esittää edellä mainituista määräyksistä ja jonka mukaan tarkastelu on pantava vireille viimeistään tarkastelun kohteena olevien toimenpiteiden voimassaolon päättymistä edeltävänä päivänä, todellakin mainittujen sopimusmääräysten mukainen (ks. vastaavasti edellä 75 kohdassa mainittu asia BEUC v. komissio, tuomion 68 kohta).

100

Tältä osin on palautettava mieliin, että polkumyynnin ja tukien vastaisten sopimusten kaltaista kansainvälistä sopimusta on valtiosopimusoikeutta koskevan, 23.5.1969 tehdyn Wienin yleissopimuksen 31 artiklan 1 kappaleen mukaan ”tulkittava vilpittömässä mielessä ja antamalla valtiosopimuksessa käytetyille sanonnoille niille kuuluvassa yhteydessä niiden tavallinen merkitys, sekä valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän valossa”.

101

Tämä tulkintasääntö vastaa sitä sääntöä, jota yhteisöjen tuomioistuin soveltaa, kun sen on tulkittava yhteisön oikeuden säännöstä. Yhteisöjen tuomioistuin onkin toistuvasti katsonut, että yhteisön oikeuden säännöksen tulkitsemiseksi on otettava huomioon samalla kertaa säännöksen sanamuoto, sen asiayhteys ja sen päämäärät (asia 337/82, Kniepf-Melde, tuomio 21.2.1984, Kok. 1984, s. 1051, 10 kohta; asia C-83/94, Leifer ym., tuomio 17.10.1995, Kok. 1995, s. I-3231, 22 kohta ja asia C-84/95, Bosphorus, tuomio 30.7.1996, Kok. 1996, s. I-3953, 11 kohta).

102

Aluksi on todettava, että kuten ilmenee sanakirjoista, joihin kantaja viittaa vastauksessaan, ilmaisulla ”päivä” on eri merkityksiä, joiden joukossa on ”kuukauden päivä” (New Shorter Oxford Dictionary, 1993), mutta myös ”hetki, jona jotain on tapahduttava” (New Shorter Oxford Dictionary, 1993). Ilmaisun ”päivä” kirjaimellinen merkitys ei siis viittaa välttämättä kalenteripäivään, sillä tätä ilmaisua voidaan käyttää myös ilmaisemaan tiettyä ajallista hetkeä.

103

Polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleen asiayhteydestä ja näillä määräyksillä tavoitelluista päämääristä on palautettava aluksi mieliin, että polkumyynnin vastaista sopimusta edeltäneessä tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan täytäntöönpanoa koskevassa sopimuksessa, joka hyväksyttiin yhteisön nimissä vuosien 1973–1979 kauppaneuvotteluista johtuvien monenvälisten sopimusten tekemisestä 10.12.1979 tehdyllä neuvoston päätöksellä 80/271/ETY (EYVL 1980, L 71, s. 1), ei vahvistettu tiettyä polkumyyntitullien soveltamisajanjaksoa. Sen 9 artiklassa määrättiin ainoastaan, että ”polkumyyntitulli sa[i] olla voimassa vain niin kauan ja siinä laajuudessa kuin on tarpeen vahingon aiheutta[neiden] tukitoimenpiteiden mitätöimiseksi”. Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 6, 16 ja 23 artiklan tulkinnasta ja soveltamisesta tehdyn sopimuksen, joka on hyväksytty yhteisön nimissä päätöksellä 80/271, 4 artiklan 9 kohta sisälsi samanlaisen määräyksen tasoitustullien osalta.

104

Polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleen tavoitteena on määrätä kyseisten tullien automaattisesta lakkaamisesta viisi vuotta niiden käyttöön ottamisen jälkeen, jollei niiden tarkastelua ole pantu vireille. Kuten komissio perustellusti korostaa kirjelmissään, lauseke, jossa määrätään mahdollisuudesta pitää olemassa olevat tullit voimassa polkumyynti- ja tasoitustullien voimassaolon lakkaamisen perusteella aloitetun tarkastelun johdosta, josta määrätään polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleessa ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleessa, on otettu käyttöön Uruguayn kierroksen neuvotteluissa, jotta voitaisiin korvata niin sanottu ”automaattisen poistamisen” lausekkeen käyttöön ottaminen, joka merkitsee polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteiden voimassaolon automaattista päättymistä viiden vuoden kuluttua niiden käyttöön ottamisesta.

105

Tässä asiayhteydessä ja polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleen tavoitteen perusteella tarkastelu on pantava vireille viimeistään ennen polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteiden voimassaolon automaattista päättymistä. Siltä osin kuin näissä määräyksissä asetetaan lopullinen määräaika tarkastelun vireille panemiselle, niissä viitataan kyseisten tullien voimassaolon päättymishetkeen. Tullien, joita tarkastelu koskee, onkin siis oltava vielä voimassa tarkastelun vireillepanohetkellä.

106

Tästä seuraa, että ilmaisua ”ennen kyseistä päivää”, joka on polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleessa ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleessa, ei voida tulkita niin, että niillä asetetaan sopimuspuolille velvoite panna vireille kyseisten polkumyynti- tai tasoitustoimenpiteiden tarkastelu viimeistään kyseisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä edeltävänä päivänä. Kun otetaan huomioon edellä 102–105 kohdassa esitetyt toteamukset, on sopimuspuolen lainsäädäntöä, jossa sallittuaan tarkastelun vireille paneminen sen kohteena olevien toimenpiteiden voimassaolon viimeiseen hetkeen asti, päinvastoin pidettävä polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleen mukaisena.

107

Kantajan väitettä, joka koskee 12.4.2007 päivättyä WTO:n valituselimen raporttia Argentiinasta peräisin olevia, öljykentille tarkoitettuja putkituotteita koskevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden lakkaamisen vuoksi suoritetuista tarkasteluista (WT/DS268/AB/RW), ei voida hyväksyä.

108

Edellä mainittu raportti ei yhtäältä koskenut polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen ilmaisun ”ennen kyseistä päivää” tulkintaa. Kyseisen raportin 160 kohdan mukaan esille tuotu kysymys koski ”polkumyynnin todennäköisyyden määrittelyä [riitojenratkaisuelimen] suositusten ja päätösten panemiseksi täytäntöön”.

109

Toisaalta siltä osin kuin 163 kohdassa palautetaan ohimennen mieliin, että tarkastelu on pantava vireille ”’ennen kyseistä päivää’ eli ennen polkumyyntitullin asettamisen viidettä vuosipäivää”, on todettava, että mainittu ote on vain kohta valituselimen toisesta raportista, johon viitataan alaviitteessä, eli Japanista peräisin oleviin ruostesuojakäsiteltyihin hiiliteräslevytuotteisiin sovellettujen polkumyyntitullien poistamisen tarkastelusta 9.1.2004 laaditun valituselimen raportin (WT/DS244/AB/R) 104 kohta, jossa todetaan, että ”tarkastelu on pantava vireille ennen tullin asettamista seuraavan viiden vuoden ajanjakson päättymistä”. Tässä kohdassa ei siis mitenkään väitetä, että tarkastelu on pantava vireille viimeistään voimassaolevien toimenpiteiden voimassaolon päättymistä edeltävänä päivänä. Siinä viitataan tarpeeseen panna vireille tarkastelu ennen tullin asettamista seuranneiden viiden vuoden ajanjakson päättymistä, joten siinä vahvistetaan sitä vastoin, että sopimuspuolen lainsäädäntöä, jossa sallitaan tarkastelun aloittaminen sen kohteena olevien toimenpiteiden voimassaolon viime hetkeen asti, on siis pidettävä polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleen mukaisena.

110

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että tarkastelua, joka on aloitettu ennen toimenpiteiden normaalin soveltamisajanjakson viimeisen päivän keskiyötä, on pidettävä polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleen mukaisena.

111

Kun otetaan huomioon se tosiseikka, että on selvää, että nyt esillä olevassa asiassa tarkastelun kohteena olevien polkumyynti- ja tasoitustullien voimassaolon piti tämän tarkastelun puuttuessa päättyä 1.12.2005 keskiyöllä, on katsottava, että tarkastelu, josta osapuolille on tiedotettu virallisessa lehdessä julkaistuilla riidanalaisilla tarkasteluilmoituksilla, on pantu vireille polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkastelun aloittamiseksi säädetyssä määräajassa, sellaisina kuin nämä säännökset ovat tulkittuina polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleen valossa.

112

Tätä päätelmää ei horjuta kantajan väite, jonka mukaan tarkastelu olisi pantava vireille viimeistään kyseisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä edeltävänä päivänä oikeusvarmuutta ja hyvää hallintoa koskevista syistä.

113

On palautettava mieliin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeusvarmuuden periaate on yhteisön oikeuden perusperiaate, joka edellyttää erityisesti, että säännösten on oltava selviä ja täsmällisiä, jotta oikeussubjektit voivat ilman epävarmuutta saada tiedon oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin (asia C-143/93, Van Es Douane Agenten, tuomio 13.2.1996, Kok. 1996, s. I-431, 27 kohta ja asia C-110/03, Belgia v. komissio, tuomio 14.4.2005, Kok. 2005, s. I-2801, 30 kohta).

114

Edellä esitetystä analyysistä johtuu, että polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa, vaikka niitä tulkittaisiinkin vastaavasti polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleen valossa, säädetään selvästi ja täsmällisesti, että polkumyynti- ja tasoitustullien tarkastelu on pantava vireille ennen näiden tullien voimassaolon päättymistä.

115

Kantaja ei myöskään ole esittänyt mitään konkreettista tekijää sen väitteensä tueksi, jonka mukaan oikeusvarmuuden periaatteen noudattaminen vaatisi, että tarkasteluilmoitus julkaistaisiin viimeistään päivänä, joka edeltää niiden toimenpiteiden voimassaolon päättymistä, joita kyseinen tarkastelu koskee. Se ei ole myöskään osoittanut eikä edes väittänyt, että se olisi suorittanut vientimyyntejä yhteisöön 30.11.2005, koska se saatuaan tiedon kyseisen päivän virallisesta lehdestä olisi katsonut, että tarkastelun kohteena olevien toimenpiteiden voimassaolo päättyy keskiyöllä.

116

Oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista koskeva väite on siis hylättävä.

117

Hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista koskevan väitteen osalta on katsottava, että koska yhteisön toimielimellä on käytettävissään määräaika tietyn toimenpiteen toteuttamiseksi, hyvän hallinnon periaatetta ei loukkaa se, jos se toimii vasta sille annetun määräajan viimeisenä päivänä.

118

Nyt esillä olevassa asiassa riidanalaiset tarkasteluilmoitukset on julkaistu polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa säädetyn määräajan viimeisenä päivänä, sellaisina kuin nämä säännökset ovat vastaavasti polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleen valossa tulkittuina (ks. edellä 110 ja 111 kohta). Komission ei siis voida katsoa loukanneen hyvän hallinnon periaatetta.

119

Edellä todetusta johtuu, että ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa ei ole perusteltu.

120

Kantaja muistuttaa, että oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että kun yhteisön lainsäädännössä asetetaan oikeussubjekteille velvollisuuksia, jotka on muotoiltu moniselitteisesti, kaikki moniselitteisyydet on ratkaistava oikeussubjektin eduksi (asia 169/80, Gondrand, tuomio 9.7.1981, Kok. 1981, s. 1931, 17 kohta; yhdistetyt asiat 92/87 ja 93/87, komissio v. Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 22.2.1989, Kok. 1989, s. 405, 22 kohta ja edellä 113 kohdassa mainittu asia Van Es Douane Agenten, tuomion 27 kohta). Tämä oikeusvarmuuden pakottava vaatimus on aivan erityisen tärkeää täyttää silloin, kun on kyse säädöksestä tai muusta toimenpiteestä, johon saattaa liittyä taloudellisia seurauksia, jotta henkilöt, joita asia koskee, voivat saada tarkasti selville heille asetettujen velvoitteiden ulottuvuuden (ks. asia T-115/94, Opel Austria v. neuvosto, tuomio 22.1.1997, Kok. 1997, s. II-39, 124 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

121

Kantaja katsoo, että polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohta ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohta, sellaisina kuin ne ovat polkumyynnin ja tukien vastaisten sopimusten vastaavien määräysten valossa tulkittuina, eivät ole moniselitteisiä. Jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kuitenkin katsoisi, että polkumyynnin ja tukien vastaisten perusasetusten kyseessä olevien säännösten ulottuvuus on moniselitteinen tai epävarma, sen täytyisi kantajan mukaan oikeusvarmuuden yleisen periaatteen nojalla ratkaista tämä moniselitteisyys tai epävarmuus sitä tulkintaa noudattaen, joka on edullisin kantajalle niistä, jotka voidaan yksilöidä (ks. vastaavasti edellä 76 kohdassa mainittu asia Petrotub ja Republica, tuomion 56–60 kohta ja asia C-78/01, BGL, tuomio 23.9.2003, Kok. 2003, s. I-9543, 71 ja 72 kohta).

122

Tästä seuraa kantajan mukaan, että viimeinen päivä tarkastelun vireille panemiseksi nyt esillä olevassa asiassa oli 30.11.2005. Riidanalaiset tarkasteluilmoitukset, jotka on julkaistu , olisivat siis lainvastaiset.

123

Komissio väittää, ettei polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa eikä tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa ole mitään moniselitteisyyttä, joka olisi poistettava kantajan eduksi.

124

Ensimmäisen osan yhteydessä tehdystä tarkastelusta ilmenee, että polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdasta ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdasta ilmenee selvästi, että polkumyynti- ja tasoitustullien tarkastelu voidaan panna vireille aina siihen hetkeen asti, jona näiden tullien voimassaolo lakkaa. Samoin on silloin, kun näitä säännöksiä tulkitaan vastaavasti polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleen valossa.

125

Näin ollen myöskään toista osaa ei voida hyväksyä.

126

Kantaja viittaa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-69/89, Nakajima vastaan neuvosto, 7.5.1991 antamaan tuomioon (Kok. 1991, s. I-2069, Kok. Ep. XI, s. 161), josta ilmenee, että yhteisöjen tuomioistuin valvoo polkumyynnin ja tukien vastaisten perusasetusten lainmukaisuutta polkumyynnin ja tukien vastaisten sopimusten määräyksiin nähden, koska yhteisön tarkoituksena on ollut polkumyynnin ja tukien vastaisten perusasetusten antamisella panna täytäntöön WTO:n yhteydessä hyväksymänsä erityinen velvoite (edellä 76 kohdassa mainittu asia Petrotub ja Republica v. neuvosto, tuomion 53–57 kohta; asia C-377/02, Van Parys, tuomio 1.3.2005, Kok. 2005, s. I-1465, 39 ja 40 kohta ja edellä 91 kohdassa mainittu asia Shanghai Teraoka Electronic v. neuvosto, tuomion 138 kohta). Tältä osin kantaja viittaa niin sanottua Nakajima-velvoitetta koskeviin kirjelmiinsä.

127

Kantaja katsoo, että polkumyynnin ja tukien vastaisista sopimuksista ilmenee, että kaikki polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteiden tarkastelut on pantava vireille ”ennen kyseistä päivää”, toisin sanoen niiden voimassaolon päättymispäivää edeltävänä päivänä, eikä tiettynä hetkenä voimassaolon päättymispäivänä. Kun komissio on 3.2.2006 päivätyssä kirjeessään vain vahvistanut, että nyt esillä olevassa asiassa kyseessä olevien toimenpiteiden voimassaolon päättymispäivä ja tarkastelun aloittamispäivä olivat samat, se ei ole soveltanut oikein WTO-sopimuksia tältä osin.

128

Vaikka polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohtaa ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohtaa ei voitaisikaan tulkita polkumyynnin ja tukien vastaisten sopimusten vastaavien määräysten mukaisesti ja vaikka komission 3.2.2006 päivätyssä kirjeessään esittämä tulkinta perusasetuksista olisi ollut sellainen, joka normaalisti olisi pitänyt hyväksyä, minkä kantaja kiistää, on kantajan mukaan todettava, että polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohta ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohta ovat lainvastaisia, koska ne ovat ristiriidassa polkumyynnin ja tukien vastaisten sopimusten vastaavien määräysten kanssa.

129

Kantaja väittää vastauksessaan, että Nakajima-velvoitetta ei ole rajoitettu velvollisuuteen tulkita yhteisön oikeutta WTO-sopimusten kanssa yhteensoveltuvalla tavalla. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut useaan kertaan, että yhteisön toimenpiteiden lainmukaisuutta voidaan valvoa viittaamalla WTO-sopimuksiin (edellä 75 kohdassa mainittu asia Euroalliages v. komissio, tuomion 57 kohta ja edellä 68 kohdassa mainittu asia Chiquita Brands ym. v. komissio, tuomion 117–126 kohta).

130

Komissio väittää, että yhteisöjen tuomioistuimen suorittama polkumyynnin vastaisen toimenpiteen lainmukaisuuden valvonta WTO-sääntöihin nähden perustuu ”mahdollisimman pitkälle” menevän yhdenmukaisen tulkinnan periaatteeseen (edellä 76 kohdassa mainittu asia Petrotub ja Republica v. neuvosto, tuomion 57 kohta). Kantajan Bettati-velvoitteeksi ja Nakajima-velvoitteeksi kutsumien velvoitteiden välillä ei siis olisi eroa. Nyt esillä olevassa asiassa kantaja ei voi vedota yhteisön oikeuden ja WTO-sääntöjen ristiriitaisuuteen näiden säännösten kumoamisperusteena, vaikka polkumyynnin ja tukien vastaisten perusasetusten kyseessä olevia säännöksiä ei voitaisikaan tulkita polkumyynnin ja tukien vastaisten sopimusten mukaisesti.

131

Ensimmäisen osan yhteydessä esitetystä analyysistä ilmenee, että riidanalaiset tarkasteluilmoitukset, jotka julkaistiin virallisessa lehdessä niiden kohteena olevien toimenpiteiden voimassaolon päättymispäivänä, noudattavat polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan vaatimuksia, sellaisina kuin nämä säännökset ovat vastaavasti polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleen valossa tulkittuina.

132

Nyt esillä olevaa osaa, joka esitetään lainvastaisuusväitteen muodossa, ei voida hyväksyä. Se perustuu sellaiseen olettamaan, jota ei ole vahvistettu nyt esillä olevassa asiassa, eli siihen, että polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohtaa ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohtaa ei voitaisi tulkita polkumyynnin ja tukien vastaisten sopimusten vastaavien määräysten mukaisesti.

133

Viimeinen osa ei siis ole perusteltu.

134

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen kanne on hylättävä.

135

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut neuvoston ja komission vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Polkumyynnin ja tukien vastaiset Maailman kauppajärjestön sopimukset

Polkumyynnin vastainen perusasetus

Tukien vastainen perusasetus

Asian tausta

Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

Tutkittavaksi ottaminen

Niiden vaatimusten, joiden tarkoituksena on riidanalaisten tarkasteluilmoitusten kumoaminen, tutkittavaksi ottaminen siltä osin kuin ne kohdistuvat neuvostoon

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

– Kantajan oikeussuojan tarve

– Kantajan asiavaltuus

– Vaatimusten tutkittavaksi ottaminen siltä osin kuin ne on kohdistettu neuvostoon

Kanteen tutkittavaksi ottaminen siltä osin kuin sillä vaaditaan asetusten N:o 2603/2000 ja N:o 2604/2000, päätöksen 2000/745 sekä polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan kumoamista

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Lainvastaisuusväite

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan vaatimusten noudattaminen

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Asiakysymys

Ensimmäinen osa, joka koskee polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan rikkomista, sellaisina kuin nämä säännökset ovat polkumyynnin ja tukien vastaisten sopimusten vastaavien määräysten mukaisesti tulkittuina

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

– Alustavat huomautukset

– Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan tulkinta vastaavasti polkumyynnin vastaisen sopimuksen 11 artiklan 3 kappaleen ja tukien vastaisen sopimuksen 21 artiklan 3 kappaleen valossa

Oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista koskeva toinen osa

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Kolmas osa, joka koskee polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan lainvastaisuutta

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Oikeudenkäyntikulut