Asia T-252/03 R

Fédération nationale de l’industrie et des commerces en gros des viandes (FNICGV)

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Välitoimimenettely – Kilpailu – Sakon maksaminen – Pankkitakaus – Tutkittavaksi ottaminen – Kiireellisyysedellytys ei täyty

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräys 21.1.2004  

Määräyksen tiivistelmä

1.     Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Fumus boni juris – Kiireellisyys – Kumulatiivisuus – Kaikkien kysymyksessä olevien intressien vertailu

(EY 242 ja EY 243 artikla; yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)

2.     Väliaikainen oikeussuoja – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Pääasian tutkittavaksi ottaminen ei ole asian kannalta merkityksellinen – Rajat

(EY 242 ja EY 243 artikla; yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 1 kohta)

3.     Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Myöntämisedellytykset – Pääasian tutkittavaksi ottaminen – Välitoimista päättävän tuomarin toimivalta – Itsenäisen oikeussuojakeinon luominen EY 229 artiklalla – Toimivallan ulkopuolelle jääminen

(EY 229 ja EY 242 artikla; yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)

4.     Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Pankkitakauksen asettamisvelvollisuuden, jonka täyttäminen on edellytyksenä sille, ettei sakkoa peritä välittömästi, täytäntöönpanon lykkääminen – Myöntämisedellytykset – Poikkeukselliset olosuhteet

(EY 242 artikla)

1.     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdan mukaan välitoimihakemuksessa on ilmoitettava ne seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaaditun välitoimen myöntäminen on ilmeisesti perusteltua (fumus boni juris). Näiden edellytysten on täytyttävä yhtä aikaa niin, että täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus on hylättävä, jos jokin niistä puuttuu. Välitoimista päättävän tuomioistuimen on tarpeen vaatiessa punnittava myös asiaan liittyvät intressit.

(ks. 14 kohta)

2.     Kysymystä kanteen tutkittavaksi ottamisesta pääasian ratkaisevassa tuomioistuimessa ei lähtökohtaisesti tutkita välitoimimenettelyssä, jotta ei otettaisi ennalta kantaa pääasian ratkaisuun. Jos kuitenkin vedotaan siihen, että pääasiassa nostettu kanne, johon välitoimihakemus perustuu, on ilmeisesti jätettävä tutkimatta, saattaa osoittautua tarpeelliseksi tutkia, onko olemassa tiettyjä seikkoja, joista voidaan ensi näkemältä päätellä, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi.

(ks. 19 kohta)

3.     Se, luodaanko EY 229 artiklalla itsenäinen oikeussuojakeino vai koskeeko se ainoastaan sen tuomioistuinvalvonnan laajuutta, jota harjoitetaan EY 230 artiklassa tarkoitetun kumoamiskanteen tapaisten kanteiden yhteydessä, on periaatteellinen kysymys, johon välitoimista päättävän tuomarin tehtävänä ei ole ottaa kantaa.

(ks. 25 ja 26 kohta)

4.     Täytäntöönpanon lykkäämishakemus, joka koskee velvollisuutta asettaa pankkitakaus, joka on edellytyksenä sille, ettei sakkoa aleta välittömästi periä, voidaan hyväksyä vain poikkeuksellisten asianhaarojen olemassa ollessa. Mahdollisuudesta vaatia rahavakuuden asettamista on nimenomaisesti säädetty välitoimimenettelyjen osalta yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksissä, ja se vastaa komission noudattamaa yleistä ja järkevää linjaa.

Tällaisten poikkeuksellisten asianhaarojen olemassaoloa voidaan lähtökohtaisesti pitää toteen näytettynä, kun asianosainen, joka pyytää vapauttamista vaadittavan pankkitakauksen ottamisvelvollisuudesta, esittää todisteet siitä, että vakuuden asettaminen on sille objektiivisesti arvioituna mahdotonta tai että sen asettaminen vaarantaisi kyseisen asianosaisen olemassaolon.

(ks. 30 ja 31 kohta)

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS

21 päivänä tammikuuta 2004 (*)

Välitoimimenettely – Kilpailu – Sakon maksaminen – Pankkitakaus – Tutkittavaksi ottaminen – Kiireellisyysedellytys ei täyty

Asiassa T-252/03 R,

Fédération nationale de l'industrie et des commerces en gros des viandes (FNICGV), kotipaikka Pariisi (Ranska), edustajanaan asianajaja P. Abegg, prosessiosoite Luxemburgissa,

hakijana,

jota tukee

Ranskan tasavalta, asiamiehinään G. de Bergues ja F. Million, prosessiosoite Luxemburgissa,

väliintulijana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään P. Oliver ja F. Lelièvre, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa hakija vaatii yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta yhtäältä lykkäämään EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/C.38.279/F3 – ranskalainen naudanliha) 2 päivänä huhtikuuta 2003 tehdyn komission päätöksen 2003/600/EY (EYVL L 209, s. 12) täytäntöönpanoa sikäli, kuin siinä määrätään kantajalle 720 000 euron suuruinen sakko, ja toisaalta lykkäämään pankkitakauksen asettamisvelvollisuutta, jonka täyttäminen on edellytyksenä sille, ettei sakkoa peritä,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI,

on antanut seuraavan

määräyksen

1       EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/C.38.279/F3 – ranskalainen naudanliha) 2 päivänä huhtikuuta 2003 tekemällään päätöksellä 2003/600/EY (EYVL L 209, s. 12; jäljempänä päätös) komissio totesi, että hakija oli rikkonut EY 81 artiklaa osallistuessaan Fédération nationale de la coopération bétail et vianden (FNCBV), joka hakijan tavoin edustaa naudanliha-alalla toimivia teurastajia, ja neljän maataloustuottajia edustavan järjestön eli Fédération nationale des syndicats d’exploitants agricolesin (FNSEA), Fédération nationale bovinen (FNB), Fédération nationale des producteurs de lait’n (FNPL) ja Jeunes agriculteursin (JA) kanssa kartelliin, jonka tarkoituksena on ollut keskeyttää naudanlihan tuonti Ranskaan ja vahvistaa tietyille naudanlihaluokille vähimmäishinta (päätöksen 1 artikla).

2       Päätöksestä ilmenee, että naudan spongiformisen enkefalopatian (BSE) eli ns. hullun lehmän taudin aiheuttamassa kriisitilanteessa hakija ja FNCBV yhtenä osapuolena ja FNSEA, FNB, FNPL sekä JA toisena osapuolena tekivät 24.10.2001 sopimuksen, jolla ne määrittivät vähimmäishintoja ja sitoutuivat keskeyttämään naudanlihan tuonnin Ranskaan tai ainakin rajoittamaan sitä. Samat järjestöt tekivät marras–joulukuun vaihteessa vuonna 2001 suullisen sopimuksen, jolla oli vastaavanlainen tarkoitus.

3       Komissio katsoi päätöksessä, että näiden kahden sopimusten tekemisellä rikottiin vakavalla tavalla EY 81 artiklaa. Komissio määräsi hakijalle 720 000 euron suuruisen sakon (päätöksen 3 artikla).

4       Päätöksen 4 artiklassa säädetään, että kyseinen sakko on maksettava kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksi antamisesta. Tiedoksiantokirjeessä, joka oli päivätty 9.4.2003, täsmennettiin, että jos hakija nostaa kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, komissio ei ryhdy mihinkään täytäntöönpanotoimiin edellyttäen, että saatavalle lasketaan korkoa maksuajan päättymispäivästä lähtien ja että hyväksyttävä pankkitakaus on asetettu viimeistään tuohon päivään mennessä.

5       Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 7.7.2003 jättämällään kannekirjelmällä nyt esillä olevan asian hakija nosti kanteen asetetun sakon kumoamiseksi tai toissijaiseksi sen alentamiseksi.

6       Hakija on samana päivänä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen jättämällään erillisellä asiakirjalla vaatinut välitoimia koskevaa määräystä yhtäältä päätöksen täytäntöönpanon ja toisaalta pankkitakauksen asettamisvelvollisuuden, jonka täyttäminen on edellytyksenä sille, ettei määrättyä sakkoa peritä, lykkäämiseksi.

7       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 17.7.2003 toimittamallaan kirjelmällä komissio esitti oikeudenkäyntiväitteen, jolla se vaati, että sekä pääasian kanne että välitoimihakemus jätetään tutkimatta.

8       Vastaanotettuaan 21.7.2003 hakijan huomautukset komission esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti päätti jatkaa menettelyä.

9       Komissio esitti 8.8.2003 kirjalliset huomautuksensa välitoimihakemuksesta.

10     Ranskan tasavalta toimitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 7.10.2003 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen hakijan vaatimuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hyväksyi 14.10.2003 antamallaan määräyksellä Ranskan tasavallan väliintulijaksi ja pyysi sitä esittämään huomautuksensa kuulemistilaisuudessa.

11     Asianosaisia kuultiin välitoimista päättävän tuomarin luona pidettiin 17.10.2003.

12     Tässä istunnossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hyväksyi sen, että hakija selvittää mahdollisuutta määrättyjen sakkojen maksamiseen osissa ja tekee tältä osin ehdotuksen komissiolle. Osapuolet ilmoittivat neuvottelujensa tuloksesta 7.11.2003.

 Oikeudellinen arviointi

13     EY 242 ja EY 243 artiklan sekä toisaalta EY 225 artiklan 1 kohdan, kun niitä luetaan yhdessä, nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi, jos se katsoo olosuhteiden sitä edellyttävän, määrätä kanteen kohteena olevan toimen täytäntöönpanon lykättäväksi tai päättää tarpeellisista välitoimista.

14     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdan mukaan välitoimihakemuksessa on ilmoitettava ne seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaaditun välitoimen myöntäminen on ilmeisesti perusteltua (fumus boni juris). Näiden edellytysten on täytyttävä yhtä aikaa niin, että täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus on hylättävä, jos jokin niistä puuttuu (asia C-268/96 P(R), SCK ja FNK v. komissio, määräys 14.10.1996, Kok. 1996, s. I-4971, 30 kohta). Välitoimista päättävän tuomioistuimen on tarpeen vaatiessa punnittava myös asiaan liittyvät intressit (asia C-445/00 R, Itävalta v. neuvosto, määräys 23.2.2001, Kok. 2001, s. I-1461, 73 kohta).

 Tutkittavaksi ottaminen

 Asianosaisten lausumat

15     Komissio väittää, että pääasian kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi, koska kanne on nostettu liian myöhään. Komissio toteaa, että päätös on annettu tiedoksi hakijalle 10.4.2003 ja että pääasian kanne on nostettu vasta 7.7.2003 eli sen kahden kuukauden ja kymmenen päivän määräajan päättymisen jälkeen, josta määrätään EY 230 artiklan viidennessä kohdassa, luettuna yhdessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan kanssa.

16     Hakija ei komission mukaan voi tältä osin väittää, että sen kanteessa on kyse EY 229 artiklassa tarkoitetusta kanteesta, jonka tutkimiseen yhteisöjen tuomioistuimella on täysi harkintavalta ja johon ei sovelleta EY 230 artiklan viidennessä kohdassa määrättyä määräaikaa. Toisin kuin eräillä muilla artikloilla – kuten EY 226, EY 230 ja EY 232 artiklalla – EY 229 artiklalla ei komission mukaan luoda itsenäistä oikeussuojakeinoa. Tässä määräyksessä ainoastaan annetaan yhteisön lainsäätäjälle mahdollisuus antaa yhteisöjen tuomioistuimelle täysi harkintavalta asetuksissa säädettyjen seuraamusten osalta, kuten neuvosto on tehnyt 6.2.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17, perustamissopimuksen [81] ja [82] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus, (EYVL 1962, 13, s. 204) 17 artiklassa. Yhteisöjen tuomioistuin käyttää tätä täyttä harkintavaltaa perustamissopimuksen muihin määräyksiin, kuten nyt esillä olevassa asiassa EY 230 artiklaan, perustuvien kanteiden yhteydessä.

17     Joka tapauksessa hakija vaatii komission mukaan todellisuudessa päätöksen 3 artiklan kumoamista vaatimalla ensisijaisesti sille määrätyn sakon kumoamista.

18     Hakija selvitti 18.7.2003 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 21.7.2003, että se ei kiistänyt kanteellaan sopimuksen olemassaoloa, vaan kiisti ainoastaan määrätyn sakon. Näin ollen kyseessä on kanne, jonka tutkimiseen yhteisöjen tuomioistuimella on täysi harkintavalta ja johon ei sovelleta mitään määräaikoja.

 Välitoimista päättävän tuomarin arviointi asiasta

19     Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kysymystä kanteen tutkittavaksi ottamisesta pääasian ratkaisevassa tuomioistuimessa ei lähtökohtaisesti tutkita välitoimimenettelyssä, jotta ei otettaisi ennalta kantaa pääasian ratkaisuun. Jos kuitenkin, kuten esillä olevassa tapauksessa, vedotaan siihen, että pääasiassa nostettu kanne, johon välitoimihakemus perustuu, on ilmeisesti jätettävä tutkimatta, saattaa osoittautua tarpeelliseksi tutkia, onko olemassa tiettyjä seikkoja, joista voidaan ensi näkemältä päätellä, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi (asia T-1/00 R, Hölz ym. v. komissio, määräys 15.2.2000, Kok. 2000, s. II-251, 21 kohta ja asia T-155/02 R, VVG International ym. v. komissio, määräys 8.8.2002, Kok. 2002, s. II-3239, 18 kohta).

20     Nyt esillä olevassa asiassa komissio on väittänyt, että pääasian kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi, koska kanne on nostettu EY 230 artiklan viidennessä kohdassa tarkoitetun määräajan, jota on pidennetty työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan nojalla pitkien etäisyyksien vuoksi, päättymisen jälkeen.

21     Hakija on istunnossa väittänyt, että EY 230 artiklassa tarkoitettu kumoamiskanne on erotettava EY 229 artiklassa tarkoitetusta kanteesta, jonka tutkimiseen yhteisöjen tuomioistuimella on täysi harkintavalta. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa hakija riitauttaa ainoastaan sakon, joka on määrätty asetuksen N:o 17  17 artiklan nojalla, jossa viitataan EY 229 artiklaan. Kun kyse on tällaisesta kanteesta, kaikki luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joille määrätään sakko edellä mainitun asetuksen perusteella, voivat hakijan mukaan nostaa kanteen, jolla vaaditaan sakon kumoamista tai muuttamista ilman, että asiassa sovelletaan mitään määräaikoja. Hakija huomauttaa lopuksi, että Ranskan lainsäädännössä säädetään niin sanotusta ”neljän vuoden vanhentumisajasta”, jonka mukaan osapuolten on nostettava kanteet, joiden tutkimiseen tuomioistuimella on täysi harkintavalta, neljän vuoden kuluessa siitä päivästä, jona vahinko syntyi.

22     On huomautettava, että EY 229 artiklan mukaan ”asetuksissa, joita Euroopan parlamentti ja neuvosto yhdessä tämän sopimuksen nojalla antavat taikka joita neuvosto tämän sopimuksen nojalla antaa, voidaan antaa yhteisön tuomioistuimelle täysi harkintavalta näissä asetuksissa säädettyjen seuraamusten osalta”.

23     Asetuksen N:o 17  17 artiklassa säädetään, että ”yhteisöjen tuomioistuimella on [EY 229] artiklassa tarkoitettu täysi harkintavalta tutkiessaan valitukset päätöksistä, joilla komissio on määrännyt sakon tai uhkasakon; se voi poistaa sakon tai uhkasakon taikka alentaa tai korottaa sitä”.

24     Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kanne kohdistuu ainoastaan sen sakon poistamiseen tai alentamiseen, jonka komissio määräsi asetuksen N:o 17  17 artiklan nojalla, jossa viitataan EY 229 artiklaan.

25     Ongelmana on näin ollen sen määrittäminen, luodaanko EY 229 artiklalla itsenäinen oikeussuojakeino vai koskeeko se ainoastaan sen tuomioistuinvalvonnan laajuutta, jota harjoitetaan EY 230 artiklassa tarkoitetun kumoamiskanteen tapaisten kanteiden yhteydessä. Tähän kysymykseen annettavasta vastauksesta riippuu määräaika, jonka kuluessa sakon kumoamis- tai poistamisvaatimus on esitettävä.

26     Välitoimista päättävän tuomarin tehtävänä ei kuitenkaan ole ottaa kantaa tähän periaatteelliseen kysymykseen, jota yhteisöjen tuomioistuimet eivät vielä ole ratkaisseet. Pääasiaa käsittelevän tuomioistuimen tehtävänä on siis ottaa lopullisesti kantaa esillä olevaan tapaukseen sovellettaviin määräaikoihin. Välitoimista päättävän tuomarin tehtävänä ei ole tämän kysymyksen arvioiminen varsinkaan, kun nyt esillä olevassa asiassa vaatimus on hylättävä kiireellisyyden puuttumisen vuoksi.

 Kiireellisyys

 Asianosaisten lausumat

27     Hakija katsoo, että kiireellisyysedellytys täyttyy nyt esillä olevassa asiassa.

28     Se väittää, että määrätty sakko vastaa yhdeksän kuukauden toimintaa ja on hakijalle erityisen merkittävä kuluerä. Hakija toteaa työllistävänsä pysyvästi seitsemän työntekijää, joiden työpaikkojen pysyvyys vaarantuu näin merkittävän sakon maksamisen johdosta. Hakija huomauttaa lisäksi, että sen ammattiyhdistystoiminta on jokapäiväistä toimintaa, joka ei siedä mitään keskeytyksiä. Sakon maksamisesta aiheutuu se, että hakija ei voi enää valvoa jäsentensä etuja suhteessa ammatinharjoittajiin ja julkisvaltaan, millä loukataan vakavasti hakijan vapautta ammattiyhdistystoimintaan.

29     Komissio katsoo, että kantaja ei ole osoittanut oikeudellisesti riittävästi, että kiireellisyysedellytys täyttyy nyt esillä olevassa asiassa.

 Välitoimista päättävän tuomarin arviointi asiasta

30     Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan täytäntöönpanon lykkäämishakemus, joka koskee velvollisuutta asettaa pankkitakaus, joka on edellytyksenä sille, ettei sakkoa aleta välittömästi periä, voidaan hyväksyä vain poikkeuksellisten asianhaarojen olemassa ollessa (asia 107/82 R, AEG v. komissio, määräys 6.5.1982, Kok. 1982, s. 1549, 6 kohta ja asia C-7/01 P(R), FEG v. komissio, määräys 23.3.2001, Kok. 2001, s. I-2559, 44 kohta). Mahdollisuudesta vaatia rahavakuuden asettamista on nimenomaisesti säädetty välitoimimenettelyjen osalta yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksissä, ja se vastaa komission noudattamaa yleistä ja järkevää linjaa (asia T-79/03 R, IRO v. komissio, määräys 5.8.2003, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 25 kohta).

31     Tällaisten poikkeuksellisten asianhaarojen olemassaoloa voidaan lähtökohtaisesti pitää toteen näytettynä, kun asianosainen, joka pyytää vapauttamista vaadittavan pankkitakauksen ottamisvelvollisuudesta, esittää todisteet siitä, että vakuuden asettaminen on sille objektiivisesti arvioituna mahdotonta tai että sen asettaminen vaarantaisi kyseisen asianosaisen olemassaolon (em. asia IRO v. komissio, määräyksen 26 kohta).

32     Nyt esillä olevassa asiassa on todettava, että hakija väittää, että sakon määrä on sille merkittävä kuluerä, väittämättä kuitenkaan, että vaaditun pankkitakauksen hankkiminen on sille mahdotonta. Hakija on nimenomaisesti vahvistanut tämän seikan istunnossa.

33     Tässä tilanteessa ei voida katsoa, että vaaditun pankkitakauksen hankkiminen on hakijalle objektiivisesti arvioituna mahdotonta.

34     Hakija ei lisäksi esitä mitään todisteita sen väitteen tueksi, jonka mukaan pankkitakauksen hankkiminen vaarantaisi hakijan olemassaolon erityisesti estämällä sitä valvomasta jäsentensä etuja suhteessa ammatinharjoittajiin ja julkisvaltaan.

35     Koska hakija ei ole osoittanut poikkeuksellisten asianhaarojen olemassaoloa, nyt käsiteltävänä oleva hakemus on hylättävä.

Näillä perusteilla

ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on määrännyt seuraavaa:

1)      Välitoimihakemus hylätään.

2)      Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Annettiin Luxemburgissa 21 päivänä tammikuuta 2004.

H. Jung

B. Vesterdorf

kirjaaja

presidentti

---

* Oikeudenkäyntikieli: ranska.