Asia C-522/03

Scania Finance France SA

vastaan

Rockinger Spezialfabrik für Anhängerkupplungen GmbH & Co.

(Oberlandesgericht Münchenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Brysselin yleissopimus – Tunnustaminen ja täytäntöönpano – Kieltäytymisperusteet – Asianmukaisen tiedoksiannon käsite

Julkisasiamies L. A. Geelhoedin ratkaisuehdotus 17.3.2005 

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 13.10.2005 

Tuomion tiivistelmä

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta tehty yleissopimus – Tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano – Kieltäytymisperusteet – Haastehakemusta ei ole annettu tiedoksi poisjääneelle vastaajalle asianmukaisesti ja hyvissä ajoin – Asianmukaisen tiedoksiannon käsite – Arviointi alkuperävaltion ja vastaanottajavaltion välillä sovellettavan kansainvälisen yleissopimuksen määräysten perusteella

(27.9.1968 allekirjoitetun yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohta ja yleissopimukseen liitetyn pöytäkirjan IV artikla)

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohtaa, sellaisena kuin tämä yleissopimus on muutettuna vuosina 1978, 1982, 1989 ja 1996 liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen tehdyillä yleissopimuksilla, sekä tähän yleissopimukseen liitetyn pöytäkirjan IV artiklan ensimmäistä kappaletta on tulkittava siten, että kun alkuperävaltion ja vastaanottajavaltion välillä sovelletaan oikeudenkäyntiasiakirjojen ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan Haagin yleissopimuksen kaltaista kansainvälistä yleissopimusta, poisjääneelle vastaajalle suoritetun haastehakemuksen tiedoksiannon asianmukaisuutta on arvioitava kyseisen yleissopimuksen määräyksien perusteella, jollei turvautumisesta pöytäkirjan IV artiklan toisen kappaleen mukaisesti ministeriöiden virkamiesten väliseen asiakirjojen suoraan lähettämiseen, kun vastaanottajavaltio ei ole tätä virallisesti vastustanut, muuta johdu. Yleissopimukseen liitetyn pöytäkirjan IV artiklan mukaiset kaksi lähetysmahdollisuutta ovat tyhjentäviä siten, että vain siinä tapauksessa, että kumpaakaan näistä kahdesta mahdollisuudesta ei voida käyttää, lähettämiseen voidaan soveltaa alkuperävaltion tuomioistuimessa sovellettavaa lainsäädäntöä.

(ks. 22, 28 ja 30 kohta sekä tuomiolauselma)

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

13 päivänä lokakuuta 2005 (*)

Brysselin yleissopimus – Tunnustaminen ja täytäntöönpano – Kieltäytymisperusteet – Asianmukaisen tiedoksiannon käsite

Asiassa C‑522/03,

jossa on kyse tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen tulkitsemisesta yhteisöjen tuomioistuimessa 3 päivänä kesäkuuta 1971 tehtyyn pöytäkirjaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Oberlandesgericht München (Saksa) on esittänyt 31.10.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 15.12.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Scania Finance France SA

vastaan

Rockinger Spezialfabrik für Anhängerkupplungen GmbH & Co.,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann (esittelevä tuomari) sekä tuomarit K. Schiemann, K. Lenaerts, E. Juhász ja M. Ilešič,

julkisasiamies: L. A. Geelhoed,

kirjaaja: R. Grass,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–       Scania Finance France SA, edustajanaan Rechtsanwalt W. Hildmann,

–       Rockinger Spezialfabrik für Anhängerkupplungen GmbH & Co., edustajanaan Rechtsanwalt A. Vigier,

–       Saksan liittotasavalta, asiamiehenään R. Wagner,

–       Ranskan tasavalta, asiamiehinään A. Bodard-Hermant, A. L. Hare ja G. de Bergues,

–       Itävallan tasavalta, asiamiehenään E. Riedl,

–       Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään A.‑M. Rouchaud-Joët ja S. Grünheid,

kuultuaan julkisasiamiehen 17.3.2005 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1       Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn yleissopimuksen (EYVL 1972, L 299, s. 32) 27 artiklan 2 kohdan tulkintaa, sellaisena kuin tämä yleissopimus on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL L 304, s. 1 ja muutettuna s. 77), Helleenien tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 25 päivänä lokakuuta 1982 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL L 388, s. 1), Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 26 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL L 285, s. 1) ja Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 29 päivänä marraskuuta 1996 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL 1997, C 15, s. 1; jäljempänä Brysselin yleissopimus), sekä kyseiseen yleissopimukseen liitetyn pöytäkirjan IV artiklan tulkintaa.

2       Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Scania Finance France SA (jäljempänä Scania), kotipaikka Angers (Ranska), ja Rockinger Spezialfabrik für Anhängerkupplungen GmbH & Co. (jäljempänä Rockinger), kotipaikka München (Saksa), ja joka koskee cour d’appel d’Amiensin (Ranska) antaman sellaisen tuomion täytäntöönpanoa Saksassa, jossa Rockinger velvoitettiin maksamaan Scanialle 615 566,72 Ranskan frangia (FRF).

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Brysselin yleissopimus

3       Brysselin yleissopimuksen 20 artiklassa, joka kuuluu II osastoon, jonka otsikko on Toimivalta, määrätään seuraavaa:

”Jos kanne nostetaan sopimusvaltiossa sellaista vastaajaa vastaan, jolla on kotipaikka toisessa sopimusvaltiossa, ja jos vastaaja ei vastaa, tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta, jollei se ole toimivaltainen tämän yleissopimuksen määräysten mukaan.

Tuomioistuimen on keskeytettävä asian käsittely, kunnes on selvitetty, että vastaajalla on ollut mahdollisuus saada haastehakemus tai muu vastaava asiakirja niin hyvissä ajoin, että hän on voinut valmistautua vastaamaan asiassa tai että kaikkiin tätä varten tarpeellisiin toimenpiteisiin on ryhdytty.

Edellisessä kappaleessa olevien määräysten asemesta sovelletaan Haagissa 15 päivänä marraskuuta 1965 tehdyn oikeudenkäyntiasiakirjojen ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili‑ tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan yleissopimuksen 15 artiklan määräyksiä, jos haastehakemus tai muu vastaava asiakirja oli annettava tiedoksi sanotun yleissopimuksen mukaisesti.”

4       Brysselin yleissopimuksen III osastossa, jonka otsikko on Tunnustaminen ja täytäntöönpano, olevan 26 artiklan 1 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”Sopimusvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan toisessa sopimusvaltiossa vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista.”

5       Yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohdassa määrätään kuitenkin, että sopimusvaltiossa annettua tuomiota ei tunnusteta muissa sopimusvaltioissa, ”jos haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ei ole annettu asianmukaisesti tiedoksi vastaajalle niin hyvissä ajoin, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa”.

6       Brysselin yleissopimukseen liitetyn pöytäkirjan (jäljempänä pöytäkirja), joka yleissopimuksen 65 artiklan mukaan on sen erottamaton osa, IV artiklassa määrätään seuraavaa:

”Oikeudenkäynti‑ ja muut asiakirjat, jotka on laadittu sopimusvaltiossa ja jotka on annettava tiedoksi toisessa sopimusvaltiossa oleskelevalle, on lähetettävä noudattaen sopimusvaltioiden välillä tehdyissä yleissopimuksissa tai sopimuksissa määrättyjä menettelyjä.

Jos se sopimusvaltio, jonka alueella tiedoksianto on toimitettava, ei ole Euroopan yhteisöjen neuvoston pääsihteerille annettavalla julistuksella sitä vastustanut, voi nämä asiakirjat lähettää sen valtion virkamies, missä nämä asiakirjat on laadittu, suoraan sen sopimusvaltion virkamiehelle, jossa tiedoksiannon vastaanottaja on. Tässä tapauksessa alkuperävaltion virkamies lähettää jäljennöksen asiakirjasta sille vastaanottajavaltion virkamiehelle, joka on toimivaltainen antamaan sen tiedoksi vastaanottajalle. Tiedoksianto tapahtuu sillä tavalla kuin vastaanottavan valtion laissa on säädetty. Tiedoksianto vahvistetaan todistuksella, joka lähetetään suoraan alkuperävaltion virkamiehelle.”

 Haagissa 15 päivänä marraskuuta 1965 tehty oikeudenkäyntiasiakirjojen ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili‑ tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskeva yleissopimus (jäljempänä Haagin yleissopimus)

7       Haagin yleissopimusta sovelletaan sen 1 artiklan mukaan siviili‑ tai kauppaoikeudellisissa asioissa kaikkiin tapauksiin, joissa oikeudenkäynti‑ tai muu asiakirja on tarpeellista lähettää tiedoksiantoa varten ulkomaille.

8       Tämän yleissopimuksen 15 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Jos haaste tai vastaava asiakirja on ollut toimitettava ulkomaille tiedoksiantoa varten tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti ja vastaaja ei ole tullut saapuville, asiaa ei ratkaista ennen kuin on selvitetty, että:

a)      asiakirja on tiedoksiannettu sillä tavalla kuin vastaanottajavaltion laissa on säädetty siinä valtiossa laadittujen asiakirjojen tiedoksiantamisesta sen alueella oleville henkilöille, tai

b)      asiakirja on toimitettu vastaajalle tai hänen asuntoonsa muulla tämän yleissopimuksen mukaisella tavalla,

ja että kummassakin näistä tapauksista tiedoksianto tai asiakirjan toimittaminen on suoritettu riittävän ajoissa, jotta vastaaja on voinut ryhtyä vastaamaan.

– – ”

 Kansallinen lainsäädäntö

9       Ranskan oikeudessa uuden siviiliprosessilain 684 §:n nojalla ulkomailla asuville henkilöille osoitettujen asiakirjojen tiedoksiannon suorittaa parquet (syyttäjäviranomainen). Tiedoksianto tapahtuu tämän lain 685 §:n mukaan siten, että haastemies jättää kaksi jäljennöstä asiakirjasta syyttäjäviranomaiselle. Tämä leimaa alkuperäisen ja toimittaa asiakirjan jäljennökset oikeusministeriölle lähettämistä varten. Kyseisen lain 686 §:n nojalla haastemiehen on lähetettävä oikeaksi todistettu jäljennös tiedoksiannettavasta asiakirjasta tiedoksiannon vastaanottajalle kirjattuna kirjeenä saantitodistusta vastaan samana päivänä tai viimeistään ensimmäisenä sitä seuraavana työpäivänä. Saman lain 683 §:n mukaan nämä säännökset eivät estä sellaisten yleissopimusten soveltamista, joissa määrätään muista tiedoksiantotavoista.

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

10     Scania haastoi Rockingerin tribunal de commerce d’Amiensiin. Haasteen tiedoksianto tapahtui syyttäjäviranomaisen välityksin.

11     Saksalaisen tuomioistuimen virkamiehen tehtäväksi annettiin toimittaa haaste Rockingerille. Se kieltäytyi vastaanottamasta asiakirjaa muun muassa sillä perusteella, ettei sitä ollut käännetty saksaksi. Rockingerille toimitettiin tämän jälkeen haaste postitse, mutta edelleen ilman käännöstä.

12     Cour d’appel d’Amiens velvoitti 8.9.2000 antamallaan tuomiolla Rockingerin, joka ei ollut saapuvilla, maksamaan Scanialle 615 566,72 FRF.

13     Landgericht München I a teki Scanian hakemuksesta 3.4.2002 päätöksen, jolla cour d’appel d’Amiensin tuomio todettiin täytäntöönpanokelpoiseksi. Oberlandesgericht München, jossa Rockinger haki muutosta, päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko [Brysselin] yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohtaa ja – – pöytäkirjan IV artiklan 1 kappaletta tulkittava siten, että oikeudenkäyntiasiakirjan tiedoksianto vastaajalle, joka haastehakemuksen tiedoksiannon ajankohtana asuu muussa sopimusvaltiossa kuin valtiossa, jossa tuomioistuin sijaitsee, voi tapahtua ainoastaan näiden sopimusvaltioiden välisen yleissopimuksen tai sopimuksen mukaisesti?

2)      Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko EY 12 artiklaa tulkittava siten, että sen vastaisena on pidettävä kansallista lainsäädäntöä, jonka mukaan oikeudenkäyntiasiakirjan tiedoksiantoa vastaajalle, joka tiedoksiannon ajankohtana asuu muussa jäsenvaltiossa, pidetään fiktiivisesti kyseisessä jäsenvaltiossa tapahtuneena tiedoksiantona, joka tapahtuu niin, että tuomioistuimen haastemies toimittaa haastehakemuksen syyttäjälle, joka toimittaa sen sopimus‑ tai diplomaattiteitse edelleen, minkä jälkeen haastemies ilmoittaa tiedoksiannosta ulkomaiselle asianosaiselle kirjatulla kirjeellä?”

 Ennakkoratkaisukysymykset

 Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

14     Kansallinen tuomioistuin kysyy ensimmäisellä kysymyksellään, onko Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohtaa ja pöytäkirjan IV artiklan 1 kappaletta tulkittava siten, että kun kansainvälistä yleissopimusta sovelletaan alalla alkuperävaltiossa ja vastaanottajavaltiossa, poisjääneelle vastaajalle suoritetun haastehakemuksen tiedoksiannon asianmukaisuutta on arvioitava yksinomaan kyseisen yleissopimuksen määräysten perusteella, vai voidaanko sitä arvioida myös alkuperävaltiossa voimassa olevien kansallisten sääntöjen perusteella siinä tapauksessa, että niiden soveltaminen ei ole kyseisen yleissopimuksen mukaan poissuljettua.

15     Ensiksi on huomattava, että vaikka Brysselin yleissopimuksen tavoitteena on, kuten sen johdanto-osasta ilmenee, taata tuomioiden vastavuoroiseen tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon sovellettujen menettelyjen yksinkertaistaminen, tähän tavoitteeseen ei kuitenkaan saa pyrkiä, kuten yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, millään tavoin heikentämällä puolustautumisoikeuksia (asia 49/84, Debaecker ja Plouvier, tuomio 11.6.1985, Kok. 1985, s. 1779, 10 kohta; asia C‑305/88, Lancray, tuomio 3.7.1990, Kok. 1990, s. I‑2725, 21 kohta ja asia C‑7/98, Krombach, tuomio 28.3.2000, Kok. 2000, s. I‑1935, 43 kohta).

16     Tästä näkökulmasta Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohdan tarkoituksena on sen turvaaminen, ettei tuomiota voida tunnustaa tai panna täytäntöön kyseisen yleissopimuksen määräysten mukaan, jollei vastaajalla ole ollut mahdollisuutta puolustautua siinä tuomioistuimessa, jossa tuomio on annettu (asia 166/80, Klomps, tuomio 16.6.1981, Kok. 1981, s. 1593, 9 kohta).

17     Tässä tarkoituksessa kyseisessä 27 artiklan 2 kohdassa määrätään, että toisessa sopimusvaltiossa annettua tuomiota ei tunnusteta, jos haastehakemusta ole annettu tiedoksi poisjääneelle vastaajalle ”asianmukaisesti” ja ”hyvissä ajoin”.

18     Brysselin yleissopimuksen määräyksillä ei yhdenmukaisteta sopimusvaltioissa voimassa olevia oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla koskevia järjestelmiä (asia 228/81, Pendy Plastic, tuomio 15.7.1982, Kok. 1982, s. 2723, 13 kohta ja em. asia Lancray, tuomion 28 kohta). Pöytäkirjan IV artiklan 1 kappaleessa määrätään kuitenkin, että oikeudenkäyntiasiakirjat, jotka on laadittu sopimusvaltiossa ja jotka on annettava tiedoksi toisessa sopimusvaltiossa, on lähetettävä noudattaen sopimusvaltioiden välillä tehdyissä yleissopimuksissa määrättyjä menettelyjä.

19     Tämän määräyksen sanamuodosta seuraa, että tilanteessa, jossa alkuperävaltion ja vastaanottajavaltion välillä on olemassa oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksiantoa koskeva yleissopimus, haastehakemuksen tiedoksiannon asianmukaisuutta on arvioitava tämän yleissopimuksen määräysten valossa.

20     Scania ja Saksan hallitus katsovat, että pöytäkirjan IV artiklan 1 kappaletta on tulkittava siten, että siinä viitataan myös kaikkiin asianomaisten valtioiden kansallisen lainsäädännön mukaisiin tiedoksiantotapoihin, jollei niiden käyttö ole näiden valtioiden välillä tehtyjen yleissopimusten mukaan poissuljettua.

21     Tällaista tulkintaa ei voida hyväksyä.

22     Pöytäkirjan IV artiklan kahdessa kappaleessa määrätään kahdesta asiakirjojen lähettämistavasta. Ensimmäisessä asiakirjat on lähetettävä noudattaen sopimusvaltioiden välillä tehtyjä yleissopimuksia, toisessa ne lähetetään suoraan ministeriöiden virkamiesten välillä, jollei vastaanottajavaltio ole sitä virallisesti vastustanut. Pöytäkirjan IV artiklan 2 kappaleessa käytetty ilmaus ”voi” osoittaa selvästi, että nämä kaksi lähetysmahdollisuutta ovat tyhjentäviä siten, että vain siinä tapauksessa, että kumpaakaan näistä kahdesta mahdollisuudesta ei voida käyttää, lähettämiseen voidaan soveltaa alkuperävaltion tuomioistuimessa sovellettavaa lainsäädäntöä.

23     Pöytäkirjan IV artiklan määräysten tyhjentävyyttä tukee se, että poisjääneen vastaajan oikeuksien tehokkaaksi turvaamiseksi Brysselin yleissopimuksessa uskotaan haastehakemuksen tiedoksiannon asianmukaisuuden valvonta paitsi tunnustamis‑ ja täytäntöönpanovaiheessa vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuimelle myös toimivallan tutkimisen vaiheessa alkuperävaltion tuomioistuimelle, joka on yleissopimuksen 20 artiklan mukaan velvollinen harjoittamaan tätä valvontaa (em. asia Pendy Plastic, tuomion 13 kohta ja em. asia Lancray, tuomion 28 kohta).

24     Tätä varten Brysselin yleissopimuksen 20 artiklan 2 kappaleessa määrätään, että kun kanne nostetaan sopimusvaltiossa sellaista vastaajaa vastaan, jolla on kotipaikka toisessa sopimusvaltiossa, ja jos vastaaja ei vastaa, tuomioistuimen on keskeytettävä asian käsittely, kunnes on selvitetty, että vastaajalla on ollut mahdollisuus saada haastehakemus niin hyvissä ajoin, että hän on voinut valmistautua vastaamaan asiassa. Kyseisen 20 artiklan 3 kappaleen mukaan viimeksi mainittujen määräysten asemesta sovelletaan Haagin yleissopimuksen 15 artiklan määräyksiä, jos haastehakemus oli annettava tiedoksi sanotun yleissopimuksen mukaisesti.

25     Haagin yleissopimuksen 15 artiklassa määrätään samoin kuin Brysselin yleissopimuksen 20 artiklan 2 kappaleessa, mutta huomattavasti kattavammin ja yksityiskohtaisemmin, edellytyksistä, joiden nojalla haastehakemuksen voidaan katsoa olevan annettu tiedoksi tai toimitettu ulkomailla asuvalle vastaajalle, joka ei ole saapuvilla (em. asia Pendy Plastic, tuomion 12 kohta).

26     Kuten komissio toteaa, koska Brysselin yleissopimuksella käyttöön otetun järjestelmän mukaan sekä alkuperävaltion että vastaanottajavaltion tuomioistuin tutkivat haastehakemuksen tiedoksiannon asianmukaisuuden, tämän järjestelmän rakenne edellyttää, että kyseinen valvonta tapahtuu mahdollisuuksien mukaan saman oikeusjärjestelmän piirissä. Jos pöytäkirjan IV artiklan 2 kappaleen mukaista mahdollisuutta ei ole käytetty ja Haagin yleissopimus on sovellettavissa alkuperävaltion ja vastaanottajavaltion välisissä suhteissa, on sekä alkuperävaltion että vastaanottajavaltion tuomioistuimen arvioitava haastehakemuksen tiedoksiannon asianmukaisuutta vain viimeksi mainitun 15 artiklan määräysten nojalla, johon Brysselin yleissopimuksen 20 artiklan 3 kappaleessa viitataan.

27     Kansallinen tuomioistuin on todennut pääasiassa, että sekä Ranskan tasavalta että Saksan liittotasavalta olivat kysymyksessä olevan tiedoksiannon tapahtuma-ajankohtana Haagin yleissopimuksen sopimuspuolia.

28     Tästä seuraa, että jotta kyseistä tiedoksiantoa voitaisiin pitää Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin asianmukaisena, sen on oltava suoritettu Haagin yleissopimuksen sääntöjen mukaisesti.

29     Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia alkuperävaltiossa annetun tuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa silmällä pitäen, onko viimeksi mainitun yleissopimuksen 15 artiklan määräyksiä noudatettu alkuperävaltion tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä siltä osin kuin kysymys on haastehakemuksen tiedoksiantamisesta vastaajalle (em. asia Pendy Plastic, tuomion 13 ja 14 kohta).

30     Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohtaa ja pöytäkirjan IV artiklan 1 kappaletta on tulkittava siten, että kun alkuperävaltiossa ja vastaanottajavaltiossa sovelletaan kansainvälistä tätä koskevaa yleissopimusta, poisjääneelle vastaajalle suoritetun haastehakemuksen tiedoksiannon asianmukaisuutta on arvioitava yksinomaan kyseisen yleissopimuksen määräysten perusteella, jollei turvautumisesta pöytäkirjan IV artiklan 2 kappaleen mukaisesti ministeriöiden virkamiesten väliseen asiakirjojen suoraan lähettämiseen, kun vastaanottajavaltio ei ole tätä virallisesti vastustanut, muuta johdu.

 Toinen ennakkoratkaisukysymys

31     Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

 Oikeudenkäyntikulut

32     Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohtaa, sellaisena kuin tämä yleissopimus on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä yleissopimuksella, Helleenien tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 25 päivänä lokakuuta 1982 tehdyllä yleissopimuksella, Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 26 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä yleissopimuksella ja Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 29 päivänä marraskuuta 1996 tehdyllä yleissopimuksella, sekä tähän yleissopimukseen liitetyn pöytäkirjan IV artiklan 1 kappaletta on tulkittava siten, että kun alkuperävaltion ja vastaanottajavaltion välillä sovelletaan kansainvälistä tätä koskevaa yleissopimusta, poisjääneelle vastaajalle suoritetun haastehakemuksen tiedoksiannon asianmukaisuutta on arvioitava yksinomaan kyseisen yleissopimuksen määräyksien perusteella, jollei turvautumisesta pöytäkirjan IV artiklan 2 kappaleen mukaisesti ministeriöiden virkamiesten väliseen asiakirjojen suoraan lähettämiseen, kun vastaanottajavaltio ei ole tätä virallisesti vastustanut, muuta johdu.

Allekirjoitukset

---

* Oikeudenkäyntikieli: saksa.